Karonkkaperinne

Teksti: professori Matti Sillanpää

Turussa ollaan jo Turun akatemian ajoista ylläpidetty akateemisia traditioita. Erityisesti lääketieteellinen tiedekunta yhtenä Turun yliopiston vanhimmista tiedekunnista on pyrkinyt vaalimaan perinteitä silloinkin, kun yhteiskunnan tai tapakulttuurin murros on ravistellut myös akateemista maailmaamme.

Seurattuani lähes neljän vuosikymmenen ajan tohtorinkaronkkoihin osallistuneena niiden kulkua olen voinut panna merkille toisaalta vakavaa pyrkimystä säilyttää entiset menot ja toisaalta pyrkiä seuraamaan ajan ilmiöitä ja muuttamaan karonkkaa niiden mukaan. Keskustelut kollegoiden kanssa ovat osoittaneet, että tiedot siitä, miten traditionaalinen tohtorinkaronkka järjestetään, ovat painuneet monen kohdalla unhoon tai käsitykset traditioista muuttuneet toisenlaiseksi, kuin mitä ne ovat alun perin olleet. Monet pienet muutokset ovat jääneet elämään ja antaneet sen virheellisen käsityksen, että ne kuuluvat asiaan.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on olla omalta osaltaan ohjenuorana niille, jotka haluavat ylläpitää vanhoja akateemisia perinteitä väitellessään tohtoriksi ja juhlistaessaan tätä ainutkertaista saavutustaan samana iltana järjestämässään karonkassa.

Väitöstilaisuus

Itse väitöstilaisuudesta yliopisto jakaa väitökseen viran puolesta osallistuville kirjalliset ohjeet, joten niihin ei ole tarpeen tässä puuttua. Lienee kuitenkin hyvä muistuttaa vanhasta kauniista tavasta lähettää erityisesti miespuolisen vastaväittäjän puolisolle kukkia jonkinlaisena palkkiona niistä uhrauksista, jotka tämä on joutunut tekemään puolisonsa ollessa poissa ja valmistautuessa väitöstilaisuuteen.

Karonkan tarkoitus

Karonkka järjestetään vastaväittäjän kunniaksi. Vastaväittäjä on siten karonkan kunniavieras, joka tulee paikalle viimeisenä. Kohteliaisuus vastaväittäjää kohtaan edellyttää, että muut ovat jo paikalla häntä vastaanottamassa hänen saapuessaan karonkkahuoneistoon. Karonkka ei siis ole perhe- eikä sukujuhla, johon ulkopuoliset kutsutaan seuraamaan enemmän tai vähemmän vaivautuneina perheen ja suvun sinänsä iloista tapahtumaa. Sellainen on syytä pitää erikseen varsinaisen karonkkatilaisuuden ulkopuolella. Näin siitäkin huolimatta, että karonkka ei ole itsessään täysi akateeminen vaan puoliakateeminen tilaisuus, joka kuitenkin liittyy kiinteästi akateemiseen väitöstilaisuuteen.

Karonkkakutsu

Alun perin karonkkaan kutsuttiin vasta sen jälkeen, kun vastaväittäjä oli väitöstilaisuuden päätteeksi ilmoittanut tulevansa esittämään tiedekunnalle väitöskirjan hyväksymistä opinnäytteenä tohtorinarvoa varten. Koska nykyisin epävarmuutta väitöskirjan hyväksymisestä ei käytännössä ole ja koska karonkkavalmistelut ovat huomattavan paljon mittavampia kuin entisaikoina, valmisteluihin voidaan ryhtyä hyvissä ajoin ennen väitöstilaisuutta. Hyviin tapoihin kuuluu, että väittelijä tiedustelee vastaväittäjältä ennen väitöstilaisuutta, voiko hän ruveta karonkkavalmisteluihin. Karonkkakutsun saaneet voivat väitöstilaisuudessa henkilökohtaisesti todeta, tuleeko vastaväittäjä esittämään hyväksymistä ja onko karonkkakutsu siten voimassa!

Karonkkaan on tarkoitus kutsua ne, jotka ovat olleet suoranaisesti myötävaikuttamassa väitöskirjan tekemiseen ja valmistumiseen. Sen seikan taas arvioi yksinomaan väittelijä. Itseoikeutettuja ovat kuitenkin vastaväittäjä ja kustos. Aikoinaan tuli kutsua aina myös tiedekunnan dekaani ja varadekaani sekä ne tiedekunnan professorit, joiden tieteenalaan väitöskirja kuului, mutta tästä tavasta on luovuttu jo ajat sitten.

Vanhan tavan mukaan väitöstilaisuuden ylimääräiset vastaväittäjät eli yleisön joukosta väittelijän kehotuksesta kysymyksiä tai kommentteja tekevät väittelijä kutsuu paikan päällä osallistumaan karonkkaan, mutta heidän tulee aina kieltäytyä kunniasta.

Väittelijä voi kutsua mukaan myös puolisonsa tai nykytyylin mukaan avopuolisonsa ja muutamia lähiomaisiaan karonkkaansa.

Karonkkakutsussa on aina mainittava tavanomaisten paikan ja ajankohdan lisäksi myös toivottavan asun luonne (ks. myöh.). Varsinkin aikaisemmin oli käytössä maininta "Juhlapuku (valkoiset liivit)" tai "Juhlapuku (mustat liivit)". Tämä tapa on edelleen mahdollinen ja hyväkin erityisesti tilanteissa, joissa epäselvyyttä voisi syntyä, kuten kutsuttaessa ulkomaisia henkilöitä karonkkaan.

Pukeutuminen

Miespuolisen henkilön väitöstilaisuudessa hänen asunsa (ja kustoksen asu) on juhlapuku, ts. frakki, jossa on mustat liivit ja mustat kengät, ei kuitenkaan kiiltonahkakengät. Valkoinen rintanenäliina ei kuulu väitöstilaisuuden mustien liivien kanssa käytettäväksi. Naispuolisen väittelijän asuna on lyhyt musta asu ("pikkumusta"), joka ei ole huomiota herättävän avokaulainen tai muuten paljastava. Jos kutsuttu vieras on väitellyt, hänellä on myös tohtorinhattu. Asu on peräisin varhaisemmilta ajoilta, jolloin professoreilla oli univormu virka-asemansa merkkinä.

Väitöskaronkassa asuna on aina, ellei erikseen toisin mainita, miehellä juhlapuku eli frakki, jossa on tummat liivit, mikäli ei yhtään daamia ole paikalla. Sekavuuksien välttämiseksi ja varmuuden vuoksi, koska karonkan osanottajissa on käytännössä aina ainakin yksi ja tavallisimmin useampia naisia ja ilman muuta jos väittelijä on nainen, miehellä on oltava frakissaan valkoiset liivit ja valkoinen rintanenäliina. Kengät voivat olla tavalliset mustat tai kiiltonahkakengät. Naispuolisella väittelijällä samoin kuin juhlapukuisen miehen daamilla on pitkä, joko musta tai hillityn värinen muu pitkä asu.

Karonkkakutsussa pitää olla maininta asusta, kuten edellä on todettu. Tavallisimmin asumaininta on 'Juhla tai tumma puku'. Maininta juhlapuvusta sisältää yleisen tavan mukaan myös mahdollisuuden käyttää sotilaspukua tai papinpukua. Tumma puku on yleisen tavan mukaan frakin vaihtoehto, kun taas smokki ei sitä ole. Daamin asu määräytyy miehen asun mukaan. Myös kansallispuku tulee daamilla kysymykseen, joskaan sitä ei näe karonkkatilaisuuksissa käytettävän.

Kysymys kunniamerkkien käytöstä karonkassa on noussut esiin sen jälkeen, kun eräissä tiedekunnissa on menty tähän käytäntöön. En näe siihen mitään estettä, sillä mm. Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan Ritarikuntien ansiomerkkiohjesäännön mukaan kunnia- ja ansiomerkkejä voidaan käyttää virallisissa ja yksityisissä juhlatilaisuuksissa frakissa tai tummassa puvussa ja naisilla vastaavassa juhlapuvussa. Karonkkakutsuun olisi tällöin syytä merkitä '"Juhla- tai tumma puku ja kunniamerkit", ettei esiintyisi turhaa kirjavuutta tässäkään suhteessa. Muuten on karonkassakin noudatettava, mitä kunniamerkkien käytöstä ja kantamisjärjestyksestä on erikseen ohjeistettu.

Pöytäjärjestys

Pöytäjärjestys noudattelee tavanomaisia muotoja, jotka riippuvat siitä, montako osallistujaa karonkassa on. Sen mukaan myös pöytä voi olla pitkänmuotoinen, jolloin väittelijä istuu joko pöydän päässä tai sen keskikohdalla, T-kirjaimen, avoneliön tai E-kirjaimen muotoinen.

Kunniapaikalla, väittelijän oikealla puolella, on joka tapauksessa vastaväittäjä. Kustos istuu väittelijän vasemmalla puolella. Jos paikalla on vain miespuolisia henkilöitä, muiden istumajärjestys määräytyy sen mukaan, miten väittelijä sen arvioi käyttäen apuna ikää, virka-asemaa ym. tekijöitä.

Jos väittelijä on mies ja hänen vaimonsa on mukana karonkassa, järjestys on sama kuin edellä, mutta vaimo on yleensä sijoitettuna vastaväittäjän viereen tämän daamiksi. Jos väittelijä on nainen ja hänen miehensä on läsnä, mies ei esiinny illan isäntänä vaan omaisena ja istuu yleensä suhteellisen kaukana väittelijästä.

Pöytäpuheet

Puheet aloittaa "paistin jälkeen" väittelijä, joka kiittää ensin vastaväittäjää ja sen jälkeen kustosta. Tämän jälkeen hän siirtyy kiittämään tärkeysjärjestyksessä niitä henkilöitä, jotka ovat olleet suoranaisesti auttamassa häntä väitöskirjatyön tekemisessä. On huomattava, että kiitettävä siirtyy kiitosjärjestyksessä sitä kauemmaksi puheen loppupäähän, mitä läheisemmässä henkilökohtaisessa suhteessa väittelijä häneen on. Tästä seuraa, että aviopuolisoa kiitetään aina viimeiseksi. Jos väittelijä haluaa noudattaa perinteitä, hän ei kiitä karonkkatilaisuudessa muita läheisiään kuin puolisoaan. Väittelijän nostaessa kiitoksensa lopuksi maljan kulloisellekin kiitoksensa kohteelle tai tämän nostaessa maljan onnitellakseen väittelijää se tapahtuu kahden kesken, ts. muut läsnäolijat eivät yhdy maljaan.

Väittelijän puheeseen vastaa välittömästi tämän lopetettua vastaväittäjä, hänen jälkeensä kustos, jonka tehtävänä on kohdistaa onnittelunsa väittelijälle ja kiittää häntä illan kulinaarisista nautinnoista, ja näiden puhujien jälkeen muut läsnäolijat tavallisesti siinä järjestyksessä, kuin väittelijä on heitä kiitospuheessaan muistanut. Myös muiden väittelijän kiitospuheeseen vastaavien tulisi lähinnä kohdistaa puheensa väittelijälle. Koska karonkassa saattaa olla melko runsaastikin osanottajia, olisi hyvä sopia ennakolta siitä, että yksi ryhmästä kiittäisi kollektiivisesti ryhmän muiden jäsenten puolesta. Näin säästettäisiin aikaa ja samojen asioiden toistamista.

On huomattava, että perinteen mukaan aviopuolison ei kuulu vastata väittelijän kiitospuheeseen, vielä vähemmän muiden paikalla olevien sukulaisten. Heidän aikansa tulee, kun väitöstä juhlitaan myöhemmin perhepiirissä.

Puheille ei ole myöskään tapana taputtaa lukuun ottamatta mahdollisia spontaaneja taputuksia hauskoista sutkautuksista tai muista aivan erityisistä syistä. Jos väittelijälle ojennetaan väitöksen johdosta lahjoja, hän kiittää parilla sanalla, mutta hänen ei tule enää uudestaan ruveta pitämään puhetta, sillä hän on jo kerran kiitoksensa sanonut, ja sen kuuluu riittää. Hänen ei kuulu ruveta myöskään vastauspuheista kiittelemään, vaan hän istuu illan isäntänä vain kuunnellen ja arvokkaasti paikallaan. Puhekierroksen loputtua tunnelman voi antaa hillitysti rentoutua vapaan keskustelun, musiikin ym. ohjelman merkeissä.

Jälkikaronkka

Viime vuosina on tullut tavaksi järjestää samana iltana välittömästi varsinaisen karonkan jälkeen laajempi jälkikaronkka, johon osallistuu varsinaisen karonkan osanottajien lisäksi suuri joukko muita väittelijän ystäviä, tuttavia ja sukulaisia. Tunnelma on kevyen hilpeä seurustelun, pienen iltapalan, musiikin ja tanssin merkeissä. Tätä järjestelyä on pidettävä erittäin onnistuneena. Se ei mitenkään häiritse perinteistä karonkkaa mutta antaa hyvän mahdollisuuden väittelijälle juhlia suuremmalla joukolla, vapaamuotoisemmin ja vailla samanlaisia puku- ym. muotovaatimuksia, mitä perinteinen karonkka edellyttää.

Lopuksi

Kaikki se, mitä edellä on sanottu, on tarkoitettu rakentavaksi ohjeeksi, ei jäykän sitovaksi laiksi. Ohjeesta voidaan poiketa, jos se tapahtuu tyylikkäästi ja tilanteen arvokkuuteen hyvin istuvalla tavalla. Asianmukaisella pukeutumisella ja hillityllä käytöksellä osoitetaan sitä kunnioitusta ja arvonantoa, minkä väittelijän ponnistelut niin väitöksen kuin karonkankin onnistumiseksi ovat ansainneet.

Asiasana:
Tagit:

20014 Turun yliopisto, Finland
Puhelinvaihde: 029 450 5000

Henkilöhaku

Seuraa meitä: 
Facebook   Twitter   Instagram   Youtube   LinkedIn
Opiskelu Tutkimus Palvelut ja yhteistyö Yliopisto Tiedekunnat ja yksiköt Ajankohtaista Lahjoita
© Turun yliopisto