Arje Scheinin, rehtorina 1981–1987

Hyödyllinen yliopisto

Turun yliopiston valtuusto valitsi hammaslääketieteen professori Arje Scheininin rehtoriksi elokuun alusta 1981 alkaneeksikolmivuotiskaudeksi. Vuonna 1984 valtuusto valitsi hänet toiselle kolmivuotiskaudelle.

Scheininin aloittaessa rehtorina välit opetusministeriön ja Turun yliopiston välillä eivät olleet parhaat mahdolliset, eivätkä ne juuri parantuneet hänen kaudellaan. Yhteiskunnan tarpeet ja odotukset laajenevan korkeakoululaitoksen suhteen voimistuivat edelleen 1980-luvulle tultaessa. Tämä näkyi opetusministeriön lisääntyvänä ohjauksena, jonka koettiin uhkaavan yliopistojen autonomiaa. Mm. toteutettua tutkintojen uudistusta pidettiin yliopistoissa yleisesti osin vain hallinnollisena näennäisuudistuksena. LisäksiTurun yliopisto koki jäävänsä valtakunnallisten resurssien jaossa uusien yliopistojen jalkoihin sekä toimintamäärärahojen että rakennusohjelman suhteen. Näihin asioihin Scheinin otti voimakkaasti kantaa.  

Uutena piirteenä korkeakoulukeskusteluun nousi 1980-luvulla vaatimus yliopistojen toiminnan mitattavasta hyödystä yhteiskunnalle. Tulosohjaus teki tuloaan. Tätä kehitystä Scheinin ei pitänyt sinänsä huonona. Syksyn 1983 avajaispuheessaan hän jopa tarkasteli yliopistoa tuotantolaitoksena, tutkinto-, koulutus- ja tutkimustehtaana, vaikka toisaalta puolustikin vahvasti sivistysyliopiston periaatetta.
Kuva 21 ms20100611006.jpg
Scheinin näki ongelmallisena luonteeltaan erilaisten tutkimusalojen tuloksien ja laadun luotettavan arvioinnin ja vertailun. Sitäpaitsi sivistysyliopistossa tuli hänen mielestään olla varaa ylläpitää myös laskennallisesti kannattamatonta tutkimustoimintaa.  Scheinin piti myös rajaa perus- ja soveltavantutkimuksen välillä suurelta osin keinotekoisena. Hän katsoi, että on olemassavain hyvää ja huonoa tutkimusta.  

Eniten hän oli huolissaan yliopiston yleisten tutkimusedellytysten heikentymisestä. Hän kritisoi korkeakoulujen kehittämislain soveltamista, jossa yliopistojen kehittäminen oli sidottu kaavamaisesti opiskelijapaikkoihin perustuvaan normistoon eikä mahdollistanut yliopistojen tutkimustoiminnan kehittämistä. Kehittämislakia tuolloin parhaillaan uudistettaessa tutkimustoiminnan edellytysten parantamisen tuli Scheininin mielestä olla keskeinen lähtökohta. Tilanteeseen tulikin korjausta kun valtioneuvosto päätti 1987 tutkimus- ja tutkijakoulutusmäärärahojen 15 prosentin reaalisesta vuosittaisesta lisäämisestä neljänä seuraavana vuotena.

Tuohon aikaan yliopistoissa vallitsi vielä laajalti käsitys, jonka mukaan kaikenlainen yhteistyö yritysten kanssa vaaransi yliopiston riippumattomuuden. Ennakkoluulottomasti Scheinin vaati yliopiston ja yhteiskunnan vuorovaikutuksen tehostamista.

Scheinin näki, että turkulaiset korkeakoulut omasivat vahvaa potentiaalia tutkimuksessa ja tuotekehittelyssä ja niillä oli jo runsaasti yhteistyötä alueen teollisuuden kanssa. Tällaisia aloja olivat hänen mielestään esimerkiksi materiaalitutkimus ja biomateriaalit, prosessiteollisuuteen liittyvä fysikaalinen ja kemiallinen tutkimus sekä geenitekniikkaan ja molekyylibiologiaan kohdistuva tutkimus ja erilaiset tietotekniikan sovellukset. Scheinin katsoi, että yritykset voisivat olla selkeästi määriteltyinä osapuolina mukana tutkimusyhteistyössä yliopiston eri laitosten kanssa.

Elämäkertaa jatutkijanuraa

Arje Scheinin syntyi 1923 Helsingissä, jossa hänen isänsä Moses Scheinin toimi taidekauppiaana. Hänen molempien vanhempiensa juutalaisten sukujen juuret ulottuivat Viipuriin, Valko-Venäjälle, Liettuaan ja Puolaan. Arje Scheinin kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta normaalilyseosta 1941. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa, josta valmistui hammaslääketieteen lisensiaatiksi 1950 ja väitteli 1958. Hänet nimitettiin Turun yliopiston kariesopin professoriksi 1961. Scheinin toimi vastaperustetun hammaslääketieteen laitoksen ensimmäisenä esimiehenä. Hänen merkityksensä laitoksen käynnistämisessä ja sen profiilin luomisessa sekä uuden laitosrakennuksen aikaansaamisessa ja tehokkaassa käyttöönotossa oli ratkaisevan tärkeä. Scheinin jäi eläkkeelle rehtorikautensa päättyessä 1987. Hän kuoli vuonna 2003.

Scheininin tieteellinen tutkimustoiminta kohdistui muun muassa hammasytimen mikroverenkiertoon, erilaisten yhdisteiden hampaistovaikutuksiin sekä juurikarieksen ja hampaiston tukikudossairauksien riskitekijöihin. Hän sai useita kansainvälisiä hammaslääketieteen tunnustuspalkintoja ja toimi kotimaisissa ja kansainvälisissä asiantuntijatehtävissä esimerkiksi Maailmanterveysjärjestössä, Kanadan lääketieteen neuvostossa sekä Tukholman Karoliinisessa instituutissa. Lisäksi hän toimi johtotehtävissä useissa kansainvälisissä hammaslääketieteen järjestöissä, muun muassa Fédération Dentaire Internationale -järjestön puheenjohtajana.

Arje Scheininin yhdessä hammaslääketieteellisen biokemian professori Kauko Mäkisen kanssa 1970-luvulla organisoima Turun suuri sokeritutkimus johti kariesta ehkäisevän makeutusaineen ksylitolin kansainväliseen menestystarinaan.

Tämän tutkimuksen taustalla oli kaksi samanaikaista tapahtumasarjaa. 1960-luvun lopulla Scheinin ja Mäkinen pohtivat hammaslääketieteen uuden laitosrakennuksen huippumodernien laboratorioiden laajempaa tutkimuskäyttöä. Samaan aikaan Suomen Sokeri oli kehittänyt koivusokerin eli ksylitolin teollisen valmistusprosessin ja etsi mahdollisuuksia sen hyödyntämiseen kuluttajatuotteissa. Osapuolet löysivät toisensa. Tämä johti laajaan yhteistyöhön Scheininin tutkimusryhmän ja suomalaisen elintarviketeollisuuden kesken.

Scheinin ryhmineen osoitti, että hampaiden reikiintymistä aiheuttavat suubakteerit eivät pysty hyödyntämään ksylitolia aineenvaihdunnassaan. Ryhmä osoitti tämän johtuvan koivusokerin viisihiilisestä molekyylirakenteesta. Ksylitoli ei pelkästään torjunut reikiintymistä vaan myös auttoi kariesvaurioiden korjaantumista eli remineralisaatiota.

Laajaa kansainvälistä huomiota herättäneet tulokset testattiin suuressa kliinisessä tutkimuksessa, joka julkaistiin vuonna 1975.S en jälkeen turkulaisten kokeita toistettiin erilaisissa olosuhteissa eripuolilla maailmaa. Turun sokeritutkimuksen tulokset vahvistuivat kaikissa tutkimuksissa ja muodostivat perustan ksylitolin laajalle käytölle hammasystävällisenä makeutusaineena.

Ksylitolitutkimukset ovat erinomainen esimerkki Scheininin myöhemmin rehtorina hahmottelemasta ohjelmasta yliopistotutkimuksen ja teollisuuden yhteistyön kehittämiseksi. Scheininin rehtorikaudella rakennettiin edellytyksiä tämän yhteistyön radikaalille laajentamiselle, jossa myös Turun kaupungilla tuli olemaan merkittävä rooli. Syksyllä1985 yliopisto teki periaatepäätöksen tietojenkäsittelyopin sekä elektroniikan ja tietotekniikan osallistumisesta Turkuun rakennettavan tietotekniikan alan teknologiakeskukseen DataCityyn. Pian käynnistyi myös BioCityn suunnittelu.

Scheinin tunnettiin visionäärisenä ja dynaamisena johtajana, joka uskoi vahvasti omiin kykyihinsä. Hän otti voimakkaastikin kantaa kokemiinsa korkeakoulupolitiikan epäkohtiin. Hänen tyylilajinsa saattoi olla kärkeväkin satiiri. Näin oli esimerkiksi syksyn 1984 avajaispuheessa, johon hän ajan ilmiöitä kritisoidessaan maalasi julkisesta keskustelusta poimittujen väittämien avulla ”korkeakoulukielteisyyden huoneentaulun”. Huoneentaulun mukaan huonoina aikoina on sanottava, ettei korkeakouluja voida kehittää varojen puutteen takia. Hyvinä aikoina on puolestaan todettava, ettei korkeakouluja voida tukea valtion pidättyvän talouspolitiikan vuoksi. Korkeakoulujen perustutkimusta on väheksyttävä kysymällä, vieläkö hyttysen takajalassa on viimeinen karvatutkimatta? Aina on niin ikään hyvä puhua yliopistojen tutkimuspainotteisuuden  ja laadullisen kehittämisen merkityksestä, sillä sanat eivät maksa.

Scheinin saattoi joskus juhlapuheissaan käsitellä hyvinkin konkreettisia oman alansa asioita. 1980-luvulla keskusteltiin julkisuudessa hampaiden amalgaamipaikoista. Vuosijuhlapuheessaan 1986 Scheinin hyökkäsi kiivaasti tutkijoita vastaan, jotka esittivät amalgaamin aiheuttavan terveydelle haitallisia sivuvaikutuksia. Amalgaamin vastustajilla saattoi olla hyvä tarkoitus, mutta he olivat erehtyneet. Scheinin syytti heitä pimeyden, humpuukin ja valetieteellisyyden sanoman levittämisestä.

Teksti: Timo Niitemaa
Kuvat: Turun yliopiston arkisto (ellei toisin mainita)

Asiasana:
Tagit:
 

 Palaa aikajanaan

 
  • ​​Jos tulit sivulle Turun yliopiston aikajanasta, voit palata samaan kohtaan sulkemalla tämän välilehden.

20014 Turun yliopisto, Finland
Puhelinvaihde: 029 450 5000

Henkilöhaku



Seuraa meitä: 
Facebook   Twitter   Instagram   Youtube   LinkedIn
Opiskelu Tutkimus Palvelut ja yhteistyö Yliopisto Tiedekunnat ja yksiköt Ajankohtaista Lahjoita
© Turun yliopisto