Harry Waris, rehtorina 1945–1948
Rehtori Harry Waris työhuoneessaan Phoenixissa vuonna 1948.

Vedetään henkeä

Kasvitieteen professori Harry Waris valittiin Turun yliopiston rehtoriksi keväällä 1945. Hän oli toiminut vararehtorina kauden 1941–1945. Hän toimi vielä ennen eläkkeelle jäämistään Helsingin yliopiston kasvifysiologian professorina 1953–1959. Waris kuoli vuonna 1973.

Vuoden 1945 rehtorinvaaliin liittyy dramaattisia piirteitä, jotka antavat hyvän kuvan sodanjälkeisestä kiihkeästä poliittisesta tilanteesta ja Turun yliopiston asemoitumisesta tilanteessa. Niistä ei yliopiston virallisissa historioissa juuri puhuta, mutta lääketieteellisen tiedekunnan ensimmäinen dekaani Osmo Järvi kertoi myöhemmin tiedekunnan historian laatineelle Timo Tarmiolle rehtorinvaalin taustoista.

Rehtori Einar Juvan kieltäydyttyä jatkokaudesta ylivoimainen rehtoriehdokas oli suomen ja sukukielten professori Paavo Ravila. Ravila oli tullut tunnetuksi voimakkaana heimoaatteen ja Suur-Suomen kannattajana. Voisi kuvitella, että hänen rehtorintiensä olisi katkennut hävityn sodan jälkeisessä poliittisessa tilanteessa juuri tähän seikkaan. Rehtorintie katkesikin, mutta syy oli päinvastainen. Ennen rehtorinvaalia kävi näet ilmi, että Ravila oli vastikään liittynyt Suomi-Neuvostoliitto -seuran jäseneksi. Isänmaallishenkinen professorikunta V. A. Koskenniemen ja Yrjö Väisälän johdolla ei pitänyt moisen takinkäännöksen tehnyttä Ravilaa soveliaana periaatteellisuudestaan ylpeän yliopiston rehtoriksi ja niin paikalle nostettiin tuolloinen vararehtori Harry Waris.

Waris oli luonteeltaan hienotunteinen ja ristiriitoja välttävä henkilö, joka oli suuntautunut ennen muuta tutkimukseen. Hän ei ottanut vahvaa roolia rehtorina ja yliopiston hallintomiehenä, vaan tukeutui mieluummin kollegiaaliseen päätöksentekoon ja erilaisiin toimikuntiin ja työryhmiin, joissa tiedekuntien edustajat etsivät yhteistä linjaa. Entinen rehtori Juva oli myös aktiivisesti työssä mukana, mikä oli sikäli luontevaa, että käsillä olivat useimmiten hänen itsensä rehtorikaudellaan käynnistämät hankkeet ja suunnitelmat.

Wariksen aloittaessa rehtorina ajankohtaisina olivat valtionavun hakemiskysymykset sekä vasta perustetun lääketieteellisen tiedekunnan toiminnan käynnistämiseen liittyvät haasteet. Toisaalta pohdinnassa olivat myös kahden kantatiedekunnan toiminnan laajentaminen, johon juuri toteutuneesta Iso-Heikkilän maa-alueen kaupungille myynnistä odotettava huomattavat vuotuiset korkotuotot näyttivät antavan uusia mahdollisuuksia.

Melko pian kuitenkin havaittiin, että kaikki Iso-Heikkilän myynnin korkotuotot tarvittiin, jotta yliopiston toimintaa kyettäisiin jatkamaan edes entisenlaisina. Lahjoituksena jo 1944 saatu Tuorlan kartano tuki varsinkin alkuvuosinaan yliopiston taloutta. Joitakin virkoja lisättiin molempiin kantatiedekuntiin, mutta laajempien uudistusohjelmien laatiminen samoin kuin eteneminen valtionapukysymyksessä siirtyi 1940- ja 1950-lukujen vaihteeseen.

Myöskään yliopiston tilaongelmien ratkaisemisessa ei Wariksen kaudella päästy juuri suunnittelua pidemmälle. Ainoastaan pahimmasta tilapulasta kärsivälle kirjastolle näytti syntyvän ratkaisu. Uutta kirjastorakennusta varten onnistuttiin hankkimaan tontti Samppalinnanmäen kyljestä. Suunnittelusta järjestettiin 1946 arkkitehtikilpailu, jonka voitti Erik Bryggmanin ehdotus. Tontin raivaus- ja louhintatyöt aloitettiin 1947, mutta työt keskeytyivät rahojen loppumiseen jo seuraavana vuonna. Suunnitelmat hautautuivat lopullisesti Yliopistonmäen rakentamisen tultua ajankohtaiseksi. Edelleen näkyvissä oleva osittain louhittu kallio tunnetaan nykyisin ns. Hämähäkkitonttina.

Elämäkertaa ja tutkijanuraa

Harry Ilmari Warén (vuodesta 1935 Waris) syntyi Saarijärvellä 1893 sivistyssuvun vesana. Hänen isänsä oli piirilääkäri Eliel Warén ja äitinsä senaattori Karl Ignatiuksen tytär Elina. Maalaistaustastaan huolimatta Waris kävi koulunsa Helsingissä ja tuli ylioppilaaksi Normaalilyseosta 1911. Hän suoritti tutkintonsa Helsingin yliopistossa, filosofian kandidaatin 1916, maisterin 1919, lisensiaatin 1922 ja tohtorin 1923.

Hän opiskeli biologisia aineita, pääaineenaan kasvitiede, jossa hänen opettajanaan oli Fredrik Elfving, jota voi pitää ensimmäisenä suomalaisena kasvifysiologina. Muut suomalaiset kasvitieteilijät olivat tuolloin poikkeuksetta suuntautuneet taksonomiaan sekä ekologisiin ja kasvimaantieteellisiin kysymyksiin. Elfvingin johdolla Waris toteutti jäkäliin kuuluvien leväsolujen viljelyä käsittelevän väitöskirjatyön. Siinä hän osoitti vääräksi opettajansa käsityksen, jonka mukaan jäkälien lisääntyminen oli riippuvainen niiden sienirihmoista. Hän päätyi siihen käsitykseen, että jäkälä oli symbioottinen kaksoiskasvi, joka lisääntyi itsenäisesti. Tieteellinen erimielisyys ei kuitenkaan häirinnyt opettajan ja oppilaan hyviä välejä.

Maisteriksi valmistuttuaan Waris toimi kuusi vuotta Suomen Suoviljelysyhdistyksen botanistina. Hän tutki soiden kasvitieteellistä kehitystä pyrkien löytämään teoreettisia perusteita soiden viljelykelpoisuudelle ja luokittelulle. Hän tutki myös soiden kasvisosiologiaa, jossa keskeisenä oli eri rahkasammallajien vallitsevuus. Wariksesta tulikin aikansa parhaita rahkasammalten tuntijoita.

Vaikka Harry Wariksen pesti Turun yliopiston kasvitieteen professorina alkoi virkaatekevänä jo syksyllä 1925, tuli hänestä jo viran kolmas haltija, kun edeltäjät Johan Liro ja Kaarlo Linkola olivat siirtyneet tuota pikaa Helsinkiin. Helsinkiin Wariskin lopulta siirtyi, mutta vasta kolmen vuosikymmenen jälkeen.

Waris suoritti 1920-luvulla useita opintomatkoja Pohjoismaihin, Saksaan ja Sveitsiin. 1920- ja 1930 -lukujen vaihteessa hän vietti vuoden Rockefeller-stipendiaattina Prahan yliopistossa tutkien levien fysiologiaa.

Turussa Wariksen päätutkimusaiheeksi nousi Micrasterias-levä, jonka ravitsemusta, valontarvetta, lämpötilansietoa ja jakautumismekanismia voitiin tutkia kokeellisesti, kunhan oikeat kasvatusmenetelmät oli ensin löydetty. Turun laboratoriossa kehitettiin tällaiset menetelmät samoin kuin mittaus- ja koejärjestelyt ja niistä tuli kansainvälisesti tunnettuja ja arvostettuja. Micrasterias-levää onkin kutsuttu kasvitieteen banaanikärpäseksi.

Myöhemmin Waris pyrki selvittämään myös korkeampien kasvien morfogeneesiä ja saavutti siinäkin merkittäviä tuloksia. Hänen tutkijantyölleen olivat ominaisia täsmällisyys ja ehdoton luotettavuus, luova mielikuvitus sekä sitkeys ja hellittämätön keskittyminen. Vaikka olikin nimenomaan laboratoriotutkija, Waris katsoi alan tutkijalle ja sellaiseksi mielivälle ehdottoman välttämättömäksi retkeilyn ja havainnoinnin aidossa luonnossa. Vuosittain tehtiin hänen ja muiden tutkijoiden johdolla Turun eläin- ja kasvitieteellisen seuran luonnontutkimusretkiä, jotka ulottuivat laajalle Turun saaristoon, myöhemmin jopa Lapin tuntureille.

Paavo Kallio, Wariksen oppilas, työtoveri ja seuraaja kasvitieteen professorina Turussa, toteaa Wariksen hienotunteisen, sovittelevan persoonallisuuden ja monipuolisten harrastusten kuvauksen vaikeaksi, siihen kun eivät sovi räiskyvä värien käyttö eivätkä lennokkaat vastakohtaisasetelmat. Niitä kuvatakseen joutuu Kallion mukaan kuitenkin käyttämään sellaisia sanoja kuin ”viulu, orkidea, mikroskooppi, Turku, Micrasterias ja tähtitaivaisiin ulottuva kaukoputki”.


Teksti: Timo Niitemaa
Kuvat: Turun yliopiston arkisto (ellei toisin mainita)

 

Asiasana:
Tagit:
 

 Palaa aikajanaan

 
  • ​​Jos tulit sivulle Turun yliopiston aikajanasta, voit palata samaan kohtaan sulkemalla tämän välilehden.

20014 Turun yliopisto, Finland
Puhelinvaihde: 029 450 5000

Henkilöhaku

Seuraa meitä: 
Facebook   Twitter   Instagram   Youtube   LinkedIn
Opiskelu Tutkimus Palvelut ja yhteistyö Yliopisto Tiedekunnat ja yksiköt Ajankohtaista Lahjoita
© Turun yliopisto