Keijo Paunio, rehtorina 1993–1997

Hampaan kohtalo herättää

Turun yliopiston valtuusto valitsi parodontologian professori Keijo Paunion rehtoriksi elokuun alusta 1993. Valinta oli valtuuston viimeisiä päätöksiä, sillä samalla voimaan tullut uusi yliopistoasetus lakkautti yliopiston valtuuston. Jatkossa rehtorin valinta siirtyi erikseen muodostettavalle vaalikollegiolle. Paunio valittiin rehtoriksi uudestaan 1996, mutta toinen kausi jäi vain vuoden mittaiseksi, kun hänet nimitettiin 1997 Turun yliopiston kansleriksi.

Keijo Paunion rehtorivalinta keväällä 1993 sattui mahdollisimman synkkään ajankohtaan. Lama oli pahimmillaan, edessä oli leikkauksia, supistuksia ja henkilökunnan lomautuksia. Hyvin alkuun päässyt rakennustoimintakin pysähtyi joksikin vuodeksi. Myös uusi yliopiston hallintoasetus loi epävarmuutta tulevaan. Pahimpana kaikista ilmassa oli jo pari vuotta leijunut hammaslääketieteen yksikön lopettamisuhka. Paunion valinta juuri hammaslääketieteen edustajana rehtoriksi voidaankin nähdä myös eräänlaisena taisteluhansikkaan heittämisenä opetusministeriön suuntaan. Yliopistotiedot-lehti otsikoi tuoreen rehtorin haastattelun: Vaikeat ajat eivät lannista uutta rehtoria: On pakko olla optimisti. Keskeisenä asiana supistusuhkien alla elävän yliopiston kehittämisessä Paunio näki me-hengen luomisen yliopiston henkilökunnan, laitosten ja tiedekuntien kesken.

Hammaslääketieteen yksikön lakkautuskaavailuissa Paunion toive oli, että ratkaisu tulisi nopeasti. Toive toteutuikin, joskaan ei toivotussa muodossa. Valtioneuvosto teki jo kesäkuussa hammaslääketieteen perustutkinto-opetuksen lopettamista Turussa tarkoittavan päätöksen. Uuden rehtorin tehtäväksi jäi pyrkiä minimoimaan vääräksi ja epäoikeudenmukaiseksi koetun päätöksen aiheuttamat vauriot.

Neuvotteluja hammaslääketieteen kohtalosta käytiin opetusministeriön kanssa ja keväällä 1994 päästiin lopulta ratkaisuun. Ratkaisu tiesi perusopetuksen loppumista - uusia hammaslääketieteen perustutkinto-opiskelijoita ei enää otettu syksyllä. Ratkaisu tarjosi kuitenkin Paunion mielestä yliopistolaitoksessamme uudentyyppisen ja haastavan tehtävän tutkimuslaitoksena, joka tarjoaa sekä tieteellistä jatkokoulutusta että ammatillista jatko- ja täydennyskoulutusta. Yliopisto pyrki myös mahdollisuuksien mukaan säilyttämään peruskoulutusvalmiutensa. Tämä osoittautui myöhemmin oikeaksi politiikaksi, sillä koulutus käynnistettiin hammaslääkäripulan vuoksi uudestaan Turussa jo tasan kymmenen vuoden päästä.

Valtion budjettirahoituksen niukkuus haittasi yliopiston toimintaa koko Paunion rehtorikauden, joskin taloustilannetta paransi viimeisinä vuosina ulkopuolisen rahoituksen huomattava kasvu. Suomen EU-jäsenyyden myötä avautuivat myös mahdollisuudet osallistua tutkimuksen puiteohjelmiin. EU-jäsenyys ja osallistuminen mm. Erasmus-ohjelmaan lisäsivät tuntuvasti myös kansainvälistä opiskelijavaihtoa.

Tärkeänä niukkuuteen sopeutumisen apuvälineenä Paunio piti strategioiden laatimista, johon hän kannusti myös tiedekuntia. Voimavarat oli pakko keskittää olennaiseen ja etsiä omia vahvuuksiaan kiihtyvässä kilpailussa. Vuonna 1994 laaditussa toiminta- ja taloussuunnitelmassa nostettiin ensi kertaa esille yliopistoa profiloivat tutkimuksen vahvuusalueet, joita on sittemmin useaan otteeseen täsmennetty. Paunio ajoi voimakkaasti myös monitieteistä yhteistyötä niin omien tiedekuntien sisällä ja kesken kuin koko turkulaisen tiedeyhteisön piirissä.

Avautuminen ja yhteistyö ympäröivän yhteiskunnan suuntaan laajenivat Paunion kaudella edelleen. Viestintää vahvistettiin monin tavoin. Keväällä 1994 yliopiston hallitus perusti yhteiskuntasuhteita edistämään neuvottelukunnan, johon kutsuttiin tärkeitä vaikuttajia julkishallinnon, yritystoiminnan, joukkoviestimien ja muiden sidosryhmien piiristä. Myös laajat yhteistyöhankkeet turkulaisten yliopistojen, kaupungin ja yritysmaailman kesken etenivät.

Opetusministeriön ohjaavan otteen vahvistuminen korkeakoulupolitiikassa jatkui Paunion kaudella. Tulosohjauksessa otettiin käyttöön uusi lähinnä tutkintotavoitteisiin perustuva rahanjakomalli sekä kolmivuotiset tulossopimukset, joissa yliopisto sitoutui kehittämään toimintaansa valtakunnallisen kehittämissuunnitelman linjojen mukaisesti. Paunio piti tulosneuvotteluja yliopistojen ja opetusministeriön vuorovaikutusta vahvistavana prosessina, mutta vaati yliopistojen näkökulmille enemmän painoarvoa jo sekä rahanjakomallin kriteerejä että arvioinnin pelisääntöjä rakennettaessa.

Korkeimman koulutuksen kenttää hämmensi ammattikorkeakoulu-uudistus. Pitkän valmistelun jälkeen ensimmäiset vakinaiset ammattikorkeakoulut aloittivat toimintansa 1996. Yliopistoissa pelättiin ongelmia koulutustasovaatimusten yhteensovittamisessa ja ammattikorkeakoulujen kasvavan tutkimustoiminnan suuntaamisessa siten, että päällekkäisyydeltä perinteisen yliopistotutkimuksen kanssa vältytään.

Paunio kannatti kuitenkin yhteistyötä koulutusmuotojen kesken. Hän katsoi yhteistyön ohjaavan voimavarojen tehostamiseen sekä helpottavan tarkoituksenmukaista opiskelua. Turussa allekirjoitettiinkin maaliskuussa 1995 laaja yhteistyösopimus paikallisten tiede- ja ammattikorkeakoulujen kesken.

Elämäkertaa ja tutkijanuraa

Keijo Paunio syntyi 1935 Tukholmassa, jossa hänen isänsä Tauno Painio toimi tuolloin tehtaan virkailijana. Tukholman Söderissä vietetty lapsuus teki ruotsin kielen ja ruotsalaisen kulttuurin Keijo Pauniolle läheiseksi ja edesauttoi sittemmin myös hyvien suhteiden luomisessa Turun ruotsinkielisen yliopiston kanssa. Perhe muutti myöhemmin Helsinkiin ja Keijo Paunio kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin yhteislyseosta 1955.

Keijo Paunio seurasi vanhempia veljiään akateemiselle uralle. Vanhimmasta veljestä Joukosta tuli kansantaloustieteen professori Helsingin yliopistoon. Ilkka- veli valmistui hammaslääketieteen tohtoriksi Turun yliopistosta ja siirtyi kariologian professoriksi Helsinkiin. Keijo Paunio aloitti ensin valtiotieteen opinnot Helsingin yliopistossa, mutta seurasi sitten veljensä jälkiä Turkuun, jossa suoritti hammaslääketieteen lisensiaatin tutkinnon 1963 ja väitteli 1969.

Perustutkinnon suoritettuaan Paunio toimi Turun yliopistossa lääketieteellisen kemian assistenttina neljä vuotta ja parodontologian assistenttina vuoden. Väiteltyään hän toimi parodontologian apulaisopettajana, kunnes hänet nimitettiin oppiaineen ensimmäiseksi professoriksi 1973. Ennen professorinimitystään hän työskenteli pari vuotta tutkijana Michiganin yliopistossa Yhdysvalloissa. 1980-luvulla hän toimi kolmeen otteeseen Suomen Akatemian varttuneena tieteenharjoittajana sekä vuonna 1987 tutkijana Tukholman Karoliinisessa Instituutissa.  Paunio vaikutti myös lukuisissa alansa kansallisissa ja kansainvälisissä asiantuntija- ja luottamustehtävissä. Yliopistohallinnon kokemusta Pauniolle kertyi hänen toimiessaan vararehtorina 197881 sekä laitosjohtajana 198186. Sosialidemokraatti Paunio kuului yliopiston valtuustoon kahteen otteeseen 1970- ja 1980-luvuilla.

Keijo Paunio on tunnettu erittäin aktiivisena tiedepoliitikkona sekä tutkimusetiikan asiantuntijana.  Hän on toiminut mm. Suomen Akatemian hallituksen sekä lääketieteellisen toimikunnan, tieteen keskustoimikunnan ja korkeakouluneuvoston jäsenenä. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ensimmäisenä puheenjohtajana hän toimi kymmenen vuotta (1991–2001). Lukuisissa puheenvuoroissa, artikkeleissa ja julkaisuissa hän otti kantaa tiedepolitiikan ja tutkimuksen etiikan kysymyksiin. Hän arvosteli mm. voimakkaasti valtiovallan omaksumaa yksipuolista huippuyliopisto- ja huippuyksikköpolitiikkaa.

Parodontologian eli suubiologian tutkijana Paunio liittyy maailmankuulun kollageenitutkijan, professori Eino Kulosen oppilaisiin. Paunion lääketieteellisen kemian ja suubiologian tutkimuksissa selvitettiin mm. hammasta ympäröivien sidekudosten rakennetta, toimintaa ja aineenvaihduntaa. Paunion tieteellinen tuotanto sisältää kaikkiaan satoja artikkeleita. Joissakin yhteisartikkeleissa esiintyvät kanssakirjoittajina paitsi Eino Kulonen myös mm. veli Ilkka Paunio sekä ksylitolin kehittäjä, biokemian professori Kauko Mäkinen.

Tieteellistä oppi-isäänsä Eino Kulosta Paunio muistelee lämmöllä. Eräänkin kerran 1980-luvun alussa he tulivat jostain tilaisuudesta syyssateiselle kadulle. Vain Pauniolla oli sateensuoja, jota hän tarjosi huomattavasti itseään pitemmälle entiselle esimiehelleen. Kulonen nappasi varjon toiseen ja Paunion kainalon toiseen käteensä. Epäsuhtainen pari asteli sateessa Kulosen hekotellessa: ”Tässä me kuljemme kuin Majakka ja Perävaunu!”

Keijo Paunion rakkaisiin harrastuksiin ovat kuuluneet musiikki ja kuvataide. 1990-luvulla hän kuului mm. Turun musiikkijuhlasäätiön hallitukseen. Hän on toiminut pitkään Matti Koivurinnan säätiön hallituksessa ja sen puheenjohtajana. Yliopistomiehen ja taiteentuntijan harrastukset yhtyivät mm. siinä, että Paunio toimi keskeisenä vaikuttajana Turun vanhan akatemian muistomerkin Tiedon häivän aikaansaamiseksi Akatemiatalon edustalle. Tämä Maaria Wirkkalan teos valittiin vuoden 2003 ympäristötaideteokseksi.


Teksti: Timo Niitemaa
Kuvat: Turun yliopiston arkisto (ellei toisin mainita)

 

Asiasana:
Tagit:
 

 Palaa aikajanaan

 
  • ​​Jos tulit sivulle Turun yliopiston aikajanasta, voit palata samaan kohtaan sulkemalla tämän välilehden.

20014 Turun yliopisto, Finland
Puhelinvaihde: 02 333 51



Seuraa meitä: 
Facebook   Twitter   Instagram   Youtube   LinkedIn
Opiskelu Tutkimus Palvelut ja yhteistyö Yliopisto Tiedekunnat ja yksiköt Ajankohtaista Lahjoita
© Turun yliopisto