Akateeminen kirja-arvio kieli-ideologisena toimintana: esimerkkinä konditionaalin perfektillä ilmaistut parannusehdotukset

Mikko Virtanen
Helsingin yliopisto
mikko.virtanen _arvaa_ helsinki.fi

Akateemisissa kirja-arvioissa tiedeyhteisön jäsenet esitelevät ja arvioivat alansa viimeaikaista tutkimusta. Osana arviointia esitetään usein jälkikäteisiä parannusehdotuksia eli tuodaan tutkimuksessa toteutetun ratkaisun rinnalle jokin vaihtoehto. Tällaisten ehdotusten kielellisenä tuntomerkkinä on konditionaalin perfekti (kp): Tekijä olisi voinut lyhentää tätä osuutta. Sisällöllisesti parannusehdotukset ovat usein yhteydessä kieleen: julkaisun rakenteeseen (esim. laajuuteen), sen toimintoihin (esim. argumentointiin) tai tyyliin (esim. selkeyteen). Koska julkaistut tutkimukset eivät ole enää ”parannettavissa”, kirja-arvioiden parannusehdotuksia on vaikea pitää neuvoina (vrt. konditionaalin preesensillä ilmaistaviin ehdotuksiin esim. graduseminaareissa; Svinhufvud 2008). Sen sijaan niitä voi lukea yleisemmän tason kieli-ideologisena toimintana, jossa tiedeyhteisön vallitsevia kielikäytänteitä ja niiden normeja vahvistetaan tai kyseenalaistetaan (ks. Mäntynen ym. 2012). Julkisena genrenä akateeminen kirja-arvio tarjoaa tällaiselle toiminnalle otolliset puitteet (vrt. ei-julkisiin arviointigenreihin kuten asiantuntijalausuntoihin, joiden vaikutusvaltaisuus on toisenlaista).

Esitelmässäni tarkastelen, miten kielikäytänteistä neuvotellaan suomenkielisissä, ihmistieteellisten aikakauslehtien kirja-arvioissa. Tarkastelun polttopisteessä ovat aineiston kp-lauseet, jotka ovat tulkittavissa parannusehdotuksiksi. Niitä analysoidaan seuraavista näkökulmista:

1) kp-lauseen muotoilu. Millaisena lauseessa kuvattua ratkaisuvaihtoehtoa käsitellään? Alleviivaako muotoilu vaihtoehdon sosiaalista tai praktista välttämättömyyttä (≈ nesessiivinen muotoilu), hyödyllisyyttä (≈ prediktiivinen muotoilu; ks. Kauppinen 1998) vai pikemminkin toteuttamiskelpoisuutta (≈ keinoon tai sen ’tarjolla olleisuuteen’ fokusoiva muotoilu)? Muotoilun voi katsoa indeksoivan sitä, miltä osin tai millä tavoin ehdotettu vaihtoehto on puhetilanteessa neuvottelunalaisena.

2) kp-lauseen diskurssikonteksti. Millaisen laajemman diskurssikuvion osana parannusehdotuksen ilmaiseva kp-lause toimii? Analyysi tavoittelee ymmärrystä siitä, millä tavoin toiminnallinen konteksti vaikuttaa kp-lauseen muotoiluun. Onko esimerkiksi niin, että kp-lause saa moitteen ilmauksen jäljessä herkemmin nesessiivisen muotoilun kuin kiitoksen jäljessä? Entä millainen toiminta ennakoi prediktiivistä muotoilua?

Lähestymistapani on dialogistinen (Linell 2009).

 

Avainsanat: kieli-ideologiat, diskurssikuviot, konditionaali

 

Lähteet

Kauppinen, Anneli. 1998. Puhekuviot, tilanteen ja rakenteen liitto.

Linell, Per. 2009. Rethinking language, mind, and world dialogically.

Mäntynen, Anne ym. 2012. Kieli-ideologioiden teoriaa ja käytäntöä. 325–348.

Svinhufvud, Kimmo 2008. Palaute ongelmanratkaisuna. 439–455.

Asiasana:
Tagit:

20014 Turun yliopisto, Finland
Puhelinvaihde: 029 450 5000

Henkilöhaku

Seuraa meitä: 
Facebook   Twitter   Instagram   Youtube   LinkedIn
Opiskelu Tutkimus Palvelut ja yhteistyö Yliopisto Tiedekunnat ja yksiköt Ajankohtaista Lahjoita
© Turun yliopisto