Lapset tulkkeina jatkosodassa – maallikkoja ja ammattilaisia

Pekka Kujamäki
Itä-Suomen yliopisto
pekka.kujamaki _arvaa_ uef.fi

Sota synnyttää monikulttuurisia tiloja, kulttuurien kosketuspintoja ja rinnakkaisuutta (’interculture’, Pym 2000), jotka ovat kommunikaation näkökulmasta myös translationaalisia tiloja (Cronin 2006; Koskinen 2013). Näihin tiloihin, kuten jatkosodan suomalais-saksalaiseen sotilasyhteistyöhön, neuvostosotavankien kuulusteluihin tai siviilien ja saksalaissotilaiden rinnakkaiseloon sota myös itse ’tuotti’ kääntäjiä, tulkkeja ja muita välittäjiä, joista enemmistö toimi roolissaan ensimmäisen ja monet myös viimeisen kerran juuri sodassa. Sota liikutti kielitaitoisia ihmisiä tulkkaus- ja käännöstehtäviin ja antoi heille toimijuuksia, jotka useimpien osalta päättyivät sodan mukana.

Jatkosodan käännöskulttuureja rekonstruoitaessa sekä historiallinen konteksti että tutkimusaineisto pakottavat kääntämisen tutkijan jatkuvasti arvioimaan tai jopa kyseenalaistamaan työkäsitteitään. ’Tulkki’ tai ’kääntäjä’ saattavat löytyä selkeinä toiminnallisina nimikkeinä, mutta nimikkeiden takaa löytyy usein toimijuus, joka ulottui pitkälle ohi prototyypin, joka nykymalleissa kääntäjien ja tulkkien roolin liitetään: He eivät toimineet pelkästään viestien välittäjänä kahden osapuolen välisessä neutraalissa tilassa. Lisäksi kääntämistä ja tulkkausta tekivät monet sellaisetkin toimijat, joiden nimikkeet eivät ko. toimijuuteen viittaa millään tavoin.

Esitelmäni keskiössä on yksi toimijaryhmä – lapset – ja tarkastelen siitä näkökulmasta sodan käännös- ja tulkkaustoiminnan jäsentelyä ’luonnollisen’, ’syntyperäisen’, ’ammattimaisen’ tai koulutukseen perustuvan ’asiantuntijatoiminnan’ luokkiin (vrt. Harris 2009). Helpointa on rajata pois nykyajattelua määrittävä ajatus  kääntämisestä ja tulkkauksesta asiantuntijatoimintana. Koulutusta ei järjestetty ennen sotia eikä sotien aikanakaan. Se kuinka sodassa kaksikieliset tai muuten kielitaitoiset ihmiset ’vain päätyvät’ tai ’ajautuivat’ tulkkaus- ja käännöstehtäviin, viittaakin vahvasti siihen, että sodan käännöskulttuureita on ohjannut nimenomaan oletus toiminnan ’luonnollisuudesta’ tai ’syntyperäisyydestä’, toiminnasta joka ei vaadi koulutusta. Kiinnostava lisänäkökulma nousee kuitenkin palkkauksesta: Monien kääntäjien ja tulkkien voi hyvinkin sanoa ansainneensa elantonsa välittäjätoiminnallaan, eli Harrisin määritelmän mukaan heitä voisi syystä kutsua jo ammattimaisiksi kääntäjiksi.

 

Avainsanat: sota, tulkit, lapset

 

Lähteet

Cronin, M. 2006. Translation and Identity. London & New York: Routledge.

Harris, B. 2009. Essential Definitions [online]. [Luettu 6.9.2013.] Saatavissa: http://unprofessionaltrans- lation.blogspot.fi/2009/07/essential-definitions.html.

Koskinen, K. 2013. Johdanto. Tampere translationaalisena tilana. Teoksessa K. Koskinen (toim.) Tulkattu Tampere. Tampere: TUP, 9-27.

Pym, A. 2000. Negotiating the Frontier. Manchester: St.Jerome.

Asiasana:
Tagit:

20014 Turun yliopisto, Finland
Puhelinvaihde: 029 450 5000

Henkilöhaku

Seuraa meitä: 
Facebook   Twitter   Instagram   Youtube   LinkedIn
Opiskelu Tutkimus Palvelut ja yhteistyö Yliopisto Tiedekunnat ja yksiköt Ajankohtaista Lahjoita
© Turun yliopisto