Kääntäminen, kääntäjä, kääntäjyys – työn ja ammatin kehityksestä sadan vuoden aikana

Outi Paloposki
Turun yliopisto
outi.paloposki _arvaa_ utu.fi

Tarkastelen esityksessäni 1800-luvun lopun ja 1900-luvun kääntämisen funktioita ja motiiveja Suomessa ja sitä kautta kääntäjyyden alkujuuria. Tutkimukseni on syntynyt kiinnostuksesta etsiä yhtymäkohtia nykyhetken ja menneen välillä: tällä hetkellä sekä tutkijoiden että kääntäjien mielenkiinto on paljolti kohdistunut  uusiin kääntämisen tapoihin, esimerkiksi amatöörikääntämiseen, ja siihen haasteeseen minkä nämä tavat asettavat ns. vakiintuneille käytännöille ja ammattiin liittyville oletuksille. Pyrin tarkastelemaan näitä ilmiöitä suhteessa siihen miten kääntäminen ja kääntäjyys muokkautuivat sadan vuoden takaisessa Suomessa.

Tuo ajankohta on nykyhetkenkin kannalta kiinnostava, koska kääntäjien taustat tuolloin vaihtelivat suuresti, eikä esimerkiksi nykyiseen kääntäjänkoulutukseen verrattavaa yhtenäistävää tekijää ollut, tällä hetkellähän koulutus on murroksessa ja alalla on paljon uusia yrittäjiä. Tarkoitukseni on pohtia kääntäjien rooleja ja niitä tehtäviä, joita he asettivat itselleen.  Mikä liikutti kääntäjiä yli sata vuotta sitten, mikä sai heidät tarttumaan kynään? Nämä kysymykset auttavat toivottavasti valaisemaan kääntämisen laajaa kirjoa ja erilaisia motiiveja myös nykypäivänä.

Suomentamisen motiivit sata vuotta sitten näyttäisivät olleen varsin kirjavia. Moni suomensi rakkaudesta kirjallisuuteen tai tietyn kirjailijan teoksiin (tätä voisi verrata nykypäivän fanikääntämiseen); toiset oppiakseen kirjailijoiksi. Monia kirjoja käännettiin (ainakin julkilausutusti) siksi, että suomenkielinen kirjallisuus enentyisi ja kirjakieli rikastuisi, ja kääntäjät joutuivat toisinaan taloudellisestikin tukemaan näitä yrityksiä. Toisaalta varmasti yhtä monia teoksia käännettiin suomentajiensa taloudellisen ahdingon lievittämiseksi. Kääntää siis saattoi työkseen, harrastuksekseen, oppiakseen tai opettaakseen, ansaitakseen tai huviksi. Suomentaminen oli tapa välittää maailmankirjallisuutta, mutta myös opettaa muiden maiden oloja. Kääntäjiä ei välttämättä yhdistänyt muu kuin se, että heidän käsiensä kautta ulkomainen teos sai suomalaisen puvun.

Kääntäjät itsekin näkivät usein itsensä muitten töittensä kautta. Pohdinkin esityksessäni muun muassa sitä, milloin ja missä tilanteissa he mielsivät itsensä – tai toiset mielsivät heidät – nimenomaan kääntäjiksi.

Keywords: kääntäminen, professionaalisuus, aktivismi

Asiasana:
Tagit:

20014 Turun yliopisto, Finland
Puhelinvaihde: 029 450 5000

Henkilöhaku

Seuraa meitä: 
Facebook   Twitter   Instagram   Youtube   LinkedIn
Opiskelu Tutkimus Palvelut ja yhteistyö Yliopisto Tiedekunnat ja yksiköt Ajankohtaista Lahjoita
© Turun yliopisto