Kielivaihtelua CLIL -opetuksessa

Tarja Nikula
Jyväskylän yliopisto
tarja.nikula _arvaa_ jyu.fi

Vieraskielinen opetus (CLIL-opetus), ts. vieraan kielen opetuskäyttö myös muissa kuin kieliaineissa, on nähty toimivana keinona edistää oppilaiden vieraan kielen oppimista ja osaamista.  Tähänastinen vieraskielistä opetusta koskeva tutkimus onkin painottunut tarkastelemaan nimenomaan oppijoiden vieraan kielen taitoja ja niiden kehittymistä, sekä yleisen kielitaidon että viime aikoina myös oppiaineille tyypillisen kielenkäytön oppimisen näkökulmasta. Mitä tulee CLIL-luokkien kielenkäyttöön, pitäytymistä kohdekielessä on usein pidetty opetuksen peruslähtökohtana ja äidinkielen käytön on nähty kaventavan mahdollisuuksia oppia ja käyttää opetuskieltä. Luokkahuoneiden todellisuus on kuitenkin usein monikielinen, sillä opettajien ja oppilaiden on todettu käyttävän sekä kohde- että äidinkieltään. Kielten vaihtelu ja monikielisten käytänteiden tehtävät vieraskielisessä opetuksessa eivät kuitenkaan juurikaan ole olleet tutkimuksen kohteena.

Tässä esitelmässä pureudutaan CLIL-opetuksen kielten vaihteluun ja sen tehtäviin perustuen erityisesti viimeaikaisen monikielisyystutkimuksen toistuviin tuloksiin siitä, että monikieliset kielimuodot ja kielten rajojen ylittäminen (’translanguaging’) on merkityksellistä, usein identiteettejä rakentavaa toimintaa.  Esityksessä pohditaan translanguaging-käsitettä suhteessa koodinvaihdon käsitteeseen ja tarkastellaan sen antia vieraskielisen opetuksen näkökulmasta. Esitys pohjautuu Suomen Akatemia rahoittamaan, CLIL-opetusta käsittelevään kansainväliseen tutkimushankkeeseen. Tarkasteltava aineisto on peräisin suomalaisilta, itävaltalaisilta ja espanjalaisilta yläkoulutason oppitunneilta, joissa englantia käytetään esim. historian, fysiikan, maantiedon ja biologian opetuksessa.

Tulokset osoittavat, että äidinkieli ja opetuskieli kietoutuvat yhteen monin eri tavoin. Kielten vaihtelu näyttää liittyvän usein oppituntien pedagogisiin tavoitteisiin, erityisesti opettajan puheessa, jolloin kahden kielen rinnakkainen hyödyntäminen näyttää olevan tietoinen valinta. Aineisto osoittaa kuitenkin, että luokkahuonevuorovaikutuksessa esiintyy usein myös tilanteita, joissa kaksikieliset käytänteet nivoutuvat pikemminkin sosiaalisiin ja vuorovaikutusta ylläpitäviin funktioihin. Monikieliset käytänteet ovat siis oleellinen osa vieraskielistä opetusta. Pohdittavaksi asettuu kuitenkin, onko translanguaging-käytänteitä mielekkäintä tarkastella vuorovaikutusilmiönä, opettajan pedagogisten taitojen näkökulmasta vai opetettavan taidon näkökulmasta.

Asiasana:
Tagit:

20014 Turun yliopisto, Finland
Puhelinvaihde: 029 450 5000

Henkilöhaku

Seuraa meitä: 
Facebook   Twitter   Instagram   Youtube   LinkedIn
Opiskelu Tutkimus Palvelut ja yhteistyö Yliopisto Tiedekunnat ja yksiköt Ajankohtaista Lahjoita
© Turun yliopisto