in English
 
 
Moniaistinen kävelymetodi

​Kävelymetodissa on neljä erilaista elementtiä, joista erityisesti kävely ajattelutilana auttaa oppilasta irtaantumaan opettajajohtoisista työtavoista ja soveltamaan omaa, luovaa ongelmanratkaisuaan koulun oppimisprojekteissa. Kävelymetodin muut elementit ovat erilaiset aisteja virittävät harjoitukset, reunaehtoihin perustuva oppimistehtävä ja reflektoivat väli- ja loppukeskustelut.

Moniaistisen kävelymetodin avulla luovaan ongelmanratkaisuun kannustaminen konkretisoituu ja menetelmän tarjoaman mallin avulla oppii suunnittelemaan, toteuttamaan ja arvioimaan tehokkaasti eheyttävää oppimista.

Kävelyä on hyödynnetty ajattelun tehostajana jo kauan

Kävelyä on käytetty antiikin ajoista lähtien ajattelua ja argumentointia syventämään. Niin kuvataiteilijat, filosofit, runoilijat, kirjailijat, kaupunkisuunnittelijat kuin aistietnografitkin ovat eri aikakausina löytäneet kävelyn menetelmälliset edut: kävely virittää ajattelua ja työstää kävelyn mahdollistamaa ajattelutilaa taiteen, tieteen tai suunnittelun käyttöön.

Kävelytaide on toiminut esimerkkinä kävelyn opetuskäytännölle ja Suomessa kävelyä on käytetty opetusvälineenä kuvataiteen ammatillisissa koulutuksissa 1980-luvulta lähtien. Nyttemmin kävelyä käytetään myös liike-elämän palaverikäytännöissä.

Opetuskäytössä kävelyn ajattelutila mahdollistaa sekä laajojen oppimisympäristöjen että ulkoilmapedagogiikan hyödyntämisen opetuksessa. Kävely ajattelutilana sopii eheyttävään ja moniaistiseen oppimiseen. Kävelyn opetuskäyttöön kehitettyä moniaistista kävelymetodia voi soveltaa taideaineiden opettamisen lisäksi sekä muihin aineisiin että ympäristö- ja kulttuurikasvatuksen näkökulmiin. 

Moniaistisessa kävelymetodissa ympäristö on osa oppimista

Kävelyreitin valinta on kävelymetodissa osa opetuksellisia tavoitteita Kävelyreitille on hyvä valita myös miellyttäviä luonto- tai puistoympäristöjä, jotka aktivoivat kävelijän aisteja. Toisaalta erilaiset rakennetut ympäristöt, kulttuurihistorialliset kohteet tai arkkitehtonisesti kiinnostavat rakennukset voivat olla kävelyretken kohteina. 

Liikkumisen kautta saavutettu rentoutunut olo tuottaa kävelijälle elinvoimaisuuden tunnetta. Lähimaiseman havainnointi rentoutuneessa tilassa tuottaa kävelijälle intuitiivisen ajattelemisen tilan, jonka aikana kävelijä kuuntelee sisäisiä mielikuviaan, tunteitaan ja esiin nousevia mielikuvia. Tällöin puhutaan kävelyn sisäisestä uneksintavaiheesta. Kävelijä siirtyy kävelyretken aikana uneksintavaiheesta mittelyvaiheeseen, joka on ongelmanratkaisun näkökulmasta olennainen vaihe. Myös kävelyn jälkeinen lepovaihe tuottaa moniaistista tietämistä mielikuvien, ajatusten ja tunteen tasolla. Puhutaankin kävelyn aikana syntyvästä kehollisesta aivoriihestä.

Kävelymetodi tuottaa kokonaisvaltaisia kokemuksia

Kävelyn teho ajattelun syventäjänä perustuu sen kokemuksellisuuteen ja moniaistisuuteen. Kävelijä virittyy retkellään nykyhetken lisäksi aiempiin aistimuistoihin, on läsnä nykyhetkessä ja ympäristön tunnun kokemuksissa. Käveleminen kokonaisvaltaisena esteettisenä liikkumisena ja hengittämisenä luo linkin kävelijän ympäristöön. Lisäksi kävely rentouttaa kulkijaa ja aktivoi molempia aivopuoliskoja. Näin se tuottaa myös hyvinvointia.

Teemaan liittyvää kirjallisuutta:

Keskitalo, A. 2006. Tien päällä ja leirissä: matkanteon kokemuksesta taideteokseksi. Lapin yliopisto, Acta Universitatis Lapponiensis 108. Rovaniemi: LUP.

Keskitalo, A. K. 2008. Kävelymenetelmä maiseman arvottamisessa. Teoksessa Soini, K., Pouta, E., Kivinen, T. & Uusitalo, M. (toim.) Maaseutumaiseman muutos, arvottaminen ja eurooppalainen maisemayleissopimus. Maa- ja elintarviketalous 135. Hki: Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus. Verkkojulkaisu.www.mtt.fi/met/pdf/met135.pdf, 89-95.

Keskitalo, A. 2012. Kävelymetodi kuvataiteellisena ajattelumenetelmänä. Teoksessa M. Haveri & J. Kiiskinen (toim.) Ihan taiteessa. Puheenvuoroja taiteen ja tutkimuksen suhteesta. Aalto-yliopiston julkaisusarja Taide + Muotoilu + Arkkitehtuuri 5/12. Aalto-ylipiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, 82–95.

Urmson, K., Aerila, J-A. & Keskitalo, A. 2014. Aistimatka vanhaan Raumaan. Äidinkieltä, kuvataidetta ja ajattelutaitojen oppimista yhdistävä opetuskokeilu Rauman normaalikoulun 6. luokalla. Teoksessa P. Atjonen, H. Happonen, J. Korkki, T. Lehikoinen-Suviranta, R. Patrikainen & E. Vähä (toim.) Ohjausta, harjoittelua ja oppimista. Teoria ja käytäntö ohjatussa harjoittelussa. Itä-Suomen yliopisto, Suomen harjoittelukoulujen julkaisu 2014, 92–109.

Sisältöasiantuntija:

Anne Keskitalo, anne.keskitalo@utu.fi

 

Asiasana:
Tagit:

20014 Turun yliopisto, Finland
Puhelinvaihde: 029 450 5000

Henkilöhaku

Seuraa meitä: 
Facebook   Twitter   Instagram   Youtube   LinkedIn
Opiskelu Tutkimus Palvelut ja yhteistyö Yliopisto Tiedekunnat ja yksiköt Ajankohtaista Lahjoita
© Turun yliopisto