Promootiotanssiaiset 27.5.
Tohtoripromootio 2011

Puhe auringolle, FT Hanna Meretoja

Rakas aurinko,

olemme tämän päivän ja yön juhlinnallamme jatkaneet ja samalla kehittäneet omaan suuntaamme sukupolvelta toiselle siirtyviä juhlaperinteitä. Nyt edessämme on nouseva aurinko, joka ilmentää sekä jatkuvuutta että muutosta. Mitä tahansa me täällä maan kamaralla saammekin päähämme, aurinko nousee uskollisesti päivästä toiseen. Ja noustessaan se muistuttaa meissäkin virtaavasta elämänvoimasta: kyvystämme uusiutua ja luoda uutta. Jokaiseen uuteen aamuun sisältyy uuden alun mahdollisuus.

Oi aurinko, Sinua on palvottu niin elämän lähteenä kuin ymmärryksen ja järjen valona. Kaikki elämähän perustuu lopulta auringon energiaan. Tässä elämän alkuvoimassa ei ole välttämättä mitään erityisen rationaalista: varsinkin näin keväisin – jos astumme ulos kammioistamme – saamme seurata elämän sokeaa sikiämistä kaikkialla luonnossa. Sen sijaan maailman mytologioissa ja filosofiassa aina Platonin aurinkovertauksesta lähtien aurinko on liitetty rationaalisuteen, järkeen ja järjestykseen.

Usein irrationaalinen, viettien ja vaistojen ohjaama puolemme ja rationaalinen, ymmärrykseen ja järjestykseen pyrkivä puolemme, nietzscheläisittäin apolloninen ja dionyysinen, asetetaan vastakkain. Apollonin, valon ja auringon jumalan, laakeriseppele ja lyyra ovat yliopistosivistyksen tunnusmerkkejä. Sen sijaan huomattavasti epäakateemisemmaksi hahmoksi on jäänyt Dionysos, päihtyneen hurmion ja viinin jumala, joka vapauttaa ihmisen arjen huolista.

Kun Apollon komeana nuorukaisena vahvistaa ajatusta järjen miehisyydestä, Dionysos on sukupuoleltaan epämääräisempi, pitkähiuksinen ja eläimellinen hahmo. Tätä dikotomista ajattelua rikkoo hienosti suomalainen kansantarusto, jossa meillä on Päivätär, elämää ja valoa hallitseva auringon ja päivän jumalatar. Hänen toverinsa, jopa eräänlainen kaksoisolentonsa, on Kuutar: yhdessä he kutovat kuun kultaa ja auringon hopeaa.

Päivätär on osa mytologista kuvastoa, joka tuo esiin elämänvoiman ja ymmärryksen voiman välisen yhteyden. Tätä yhteyttä on vaalittava, jotta tieteen tuottama ymmärryksen valo palvelisi elämää: avaisi uusia horisontteja, jotka laajentaisivat elämänpiiriämme. Uusien, tuoreiden näkökulmien löytäminen puolestaan edellyttää haltioitumisen, intuition ja innoituksen hetkiä, joita ei ole ilman yöpuoltamme. Meidän on saatava uneksia, jotta ajatuksemme säihkyisivät entistä kirkkaampina huomisen auringossa.

Antakaamme siis tilaa itsessämme ja muissa myös sille, mitä ei voi ymmärtää. Jo Apollonin suojatti, Delfoin oraakkeli, opetti: tunne itsesi. Aurinko armas, valaise tietämme, kun tavoittelemme yhä uusia oivalluksen ja valaistumisen hetkiä, mutta auta meitä samalla hyväksymään kuolevaisuutemme ja ymmärryksemme rajallisuus, jotta osaisimme elää täydemmin.

Sallikaamme siis päivä- ja yöpuolemme ruokkia toinen toistaan, kuten näissä promootiojuhlallisuuksissa olemmekin tehneet. Älyllisten nautintojen - puheiden ja korkealentoisten keskustelujen - lisäksi olemme saaneet nauttia hyvästä ruuasta, juomasta, tanssista ja toistemme seurasta. Kiitos, aurinko, näistä juhlapäivistä; kiitos, Päivätär, kun kehräät elämänlankoihimme niin ruumiillisten kuin intellektuaalisten ilojen kultaisina ja hopeisina hohtavia säikeitä!

Kohottakaamme malja nousevalle auringolle ja auringon kehräämän elämän monisäikeisyydelle!

Päivitetty 27.05.2011 08:55