Yliopiston vastaus, rehtori Kalervo Väänänen
Arvoisat juhlavieraat, ladies and gentlemen, hyvä juuri promovoitu tohtori Salminen, newly conferred Doctor Salminen

When no one is listening, is the time to speak. The scientific community in particular must speak the truth with many different voices when the truth is in danger of being drowned out by other noise. With many voices, because there are many kinds of listeners. With many voices, because some listeners do not want to listen or many deliberately mishear.

Dear young Doctor, you have the obligation to speak and act already tomorrow. May this day still be a celebration of the work already done. You have the obligation and, before anything, the privilege to promote the truth and also to help others to find the truth you consider right. However, do not fall for the idea that what is true today, is also true tomorrow.

In his speech, Doctor Salminen referred to the old and flattering saying about university that at university, an argument always wins an authority.

Perhaps this is true at university, but let us not fall for a false impression that this would also be true elsewhere. The world speaks differently. With many voices and languages.

A young doctor should also remember not to develop a hubris that one's own argument is always better than that of the opponent.

For this, we Finns have an ancient moral story to which I cannot help but refer. (Because,) in fact, the statue of the author of the story stands below my office window.

Kaikki muistanette miten nuori, ehkäpä juuri promovoitu Joukahainen tapasi tiellä vanhan Väinämöisen:

Tuli nuori Joukahainen,
ajoi tiellä vastatusten:
Tarttui aisa aisan päähän,
rahe rahkehen takistui,
Länget puuttui länkilöihin,
vemmel vempelen nenähän.
Siinä sitä seisotahan,
seisotahan, mietitähän.

Ja niin Joukahainen, joka ei tunne Väinämöistä, alkaa vaatia häntä väistymään tieltä monenlaisin tiedon argumentein. Ja tämän kiivaan debatin päätteeksi Joukahainen tekee sen pahimman virheen, jonka juuri promovoitu voi tehdä, vastustajan häntä ahdistaessa. Joukahainen toteaa: kun ei lie minulla mieltä, kysyn mieltä miekaltani.

No kaikki muistamme miten tässä hänelle lopulta kävi Väinämöisen käsittelyssä: Itsen lauloi Joukahaisen, lauloi suohon suonivöistä, niittyhyn nivuslihoista, kankasehen kainaloista.

Hyvät nuoret tohtorit, toivon että yliopistonne on opettanut teille niin argumentin arvon kuin sen käyttämisen taidon, jotta kukaan ei kokisi Joukahaisen kohtaloa, vaan voisi jokainen uransa kallistuessa iltaan todeta:

Vaan kuitenkin, kaikitenkin lavun hiihin laulajille,
Lavun hiihin, latvan taitoin, oksan karsin, tien osoitin.
Siinäpä nyt tie menevi, ura uusi urkenivi.
Asiasana:
Tagit:

20014 Turun yliopisto, Finland
Puhelinvaihde: 029 450 5000

Henkilöhaku

Seuraa meitä: 
Facebook   Twitter   Instagram   Youtube   LinkedIn
Opiskelu Tutkimus Palvelut ja yhteistyö Yliopisto Tiedekunnat ja yksiköt Ajankohtaista Lahjoita
© Turun yliopisto