in English
 
 
11/2013: Kiinasta ympäristösuojelun mallimaa?

Luulen, että lähes me kaikki miellämme Kiinan yhdeksi maailman pahimmaksi ympäristön saastuttajaksi. Tämä lienee osin tottakin. Sen sijaan on harhaluulo, etteivätkö kiinalaiset ottaisi ympäristöongelmia tosissaan. Syyt asennemuutokseen ja myös ympäristöpolitiikan muutokseen ovat selvät: tuotannollinen toiminta kärsii, jos toimintaedellytykset vaarantuvat. Ihmiset kärsivät ympäristöperäisistä sairauksia ilman ja veden saastumisen vuoksi, ruokaturvallisuus on vaarassa, ihmiset osoittavat mieltään, raaka-aineiden saatavuus on uhattua ja niin edelleen.  

Kiina joutuu reagoimaan nopeasti kasvaviin ympäristöuhkiin ja sen on oltava proaktiivinen tulevaisuuden mahdollisten uusien uhkien varalta. Koska esimerkiksi Pekingin savusumun ilmanlaatu ylittää suositusten raja-arvot toistuvasti monikymmenkertaisesti, on tehtävä mittavia muutoksia. Pekingissä onkin alettu vähentää hiilenkäyttöä, rajoitettu autoliikennettä ja siirretty raskasta teollisuutta muualle. Muutos on alkanut myös muissa suurissa ja varakkaissa kaupungeissa.

Myös kansalaisia on alettu kuunnella entistä enemmän ympäristöasioissa paikallistasolla. Minulla oli mahdollisuus tutustua Zhejiangin provinssissa kokeilussa olevaan Jianxing malliin. Mallissa kokeillaan erilaisia keinoja ottaa eri intressiryhmät ja kansalaiset mukaan ympäristösuojeluun, -suunnitteluun ja päätöksentekoon paikallistasolla. Erilaisia kansalaisfoorumeita ja keskustelutilaisuuksia on kehitetty, tiedottamista lisätty ja etsitty muotoja yritysten ympäristövastuulle. Osa ratkaisuista on suomalaisesta näkökulmasta mielenkiintoisia. Miltä tuntuisi olla osa kansalaisten tarkastusryhmää, joka saa mennä tahtonsa mukaan tarkastamaan yritysten ympäristötoimenpiteitä ja antaa sanktioita epäkohtien tullessa ilmi? Yritysten toimintalupa voidaan perua tai evätä, sijaintia muuttaa ja vaatia julkista anteeksipyyntöä.

Kulttuuriset erityspiirteet synnyttävät omanlaisia ympäristöhaasteita. Kiinalaiset perheet ja ravintolat, joita siis molempia on todella paljon, käyttävät huomattavia määriä hiiltä ja rasvaa (kasviöljyjä) ruoanlaitossa. Liikenne aiheuttaa mittavia ilmanlaatuongelmia. Mielenkiintoinen ilmiö on mopojen ja skoottereiden sähköistyminen. Esimerkiksi n. 8,5 miljoonan asukkaan Hangzhoussa näin viiden päivän aika yhden polttomoottorilla käyvän mopon tai skootterin, kaikki muut näkemäni (siis tuhansia) toimivat sähköllä. Voi toki kysyä, mitä energian lähdettä on käytetty sähkön tuottamiseen, mutta kaupunki-ilman kannalta sähkömopot ovat varmasti hyvä ratkaisu, varsinkin kun akkuteknologia vielä kehittyy. 

Luennolla minulle esitettiin vähän aikaa sitten kysymys, mikä maa tai alue on tulevaisuudessa edelläkävijä tehokkaan ympäristöpolitiikan toteuttamisessa. Vielä parisen vuotta sitten olisin vastannut empimättä EU ja Pohjoismaat, mutta tätä nykyä lyön vähäiset roponi likoon Kiinan puolesta.

Kaikesta huolimatta, hyvää loppuvuotta 2013!

Juha Kaskinen

 

14.11.2013 

 

 

Asiasana:
Tagit: