in English
 
 
Eeva Jonsson
 
Väitöskirja: “Fluctuations in the Import of Coins from the German Empire c. 950‒1145”
 
Kaupankäynnin rooli Pohjolan viikinkiaikaisessa yhteiskunnassa on kaikkina aikoina saanut osakseen paljon huomiota arkeologisen tutkimuksen piirissä. Viikinkiaikaiseen rahamateriaaliin liittyvät tutkimusmahdollisuudet ovat kuitenkin radikaalisti muuttuneet viimeisten vuosikymmenten aikana: metallinpaljastintutkimusten ansiosta löytömäärät ovat kasvaneet ja numismaattiset tutkimusmenetelmät ovat kehittyneet. Erityisesti tietokantaohjelmien käyttö on lisännyt tutkimusmahdollisuuksia, sillä tietokantaohjelmien avulla on mahdollista analysoida hyvinkin suuria löytömääriä kerralla. Tässä tutkimuksessa hyödynnetään Tukholman yliopiston Numismaattisen Tutkimusryhmän käyttämää tietokantaohjelmaa.  Väitöskirjan päätavoitteena on analysoida rahantuontia Saksalaisesta keisarikunnasta nykyisten Ruotsin ja Suomen alueille noin vuosina 950‒1145. Nykyisen Ruotsin alueelta tunnetaan nykyisin noin 260 000 viikinkiaikaista rahaa. Vastaava määrä Suomen osalta on vajaat 10 000. Saksalaiset rahat muodostavat viikinkiaikaisesta rahamassasta runsaat 40%.

Väitöskirjalla on kaksi tavoitetta: tulen ensin tekemään empiirisen tutkimuksen, jossa kartoitan milloin eri rahapajojen tuotteet Saksalaisen keisarikunnan eri alueilta ilmestyvät suomalaiseen ja ruotsalaiseen löytöaineistoon. Tämän jälkeen analysoin kehitystä pitkässä juoksussa – mitkä rahapajat eri alueilla ottavat johtavan aseman pohjoisen kanssa käytävässä kaupassa. Saksassa lyötiin runsasta 2000 rahatyyppiä noin 170 rahapajassa viikinkiajan loppupuolella, noin vuosina 950‒1125. Suuri tuontiaalto Saksalaisesta keisarikunnasta kesti toisin sanoen miltei 200 vuotta ja se käsittää useita nousu- ja laskusuhdanteita, joita on mahdollista analysoida hyvin yksityiskohtaisella tasolla.

Eri alueiden hopeakätköillä on erilainen luonne, riippuen siitä mitä rahoja ks. alueella oli kierrossa eri aikoina ja mistä syystä hopea kätkettiin. Tutkimuksissa on osoittautunut, että viikinkiaikaisten hopeakätköjen joukossa on ns. ”sukukätköjä”, joihin kuuluvat rahat on hankittu, käytetty ja kätketty kahden tai useamman sukupolven aikana. Tällaiset kätköt olivat enemmän tai vähemmän tilan kiinteää omaisuutta. Kätköjen joukossa on myös ns. aktiivisia omaisuuskätköjä, jotka olivat tilan liikkuvaa pääomaa, sekä ns. hätäkätköjä, jotka on kätketty tilapäisesti muihin miljöisiin kuin oman asuintilan yhteyteen. Tulen tarkastelemaan lähemmin kolmen löytörikkaan alueen kätköjä juuri tästä näkökulmasta. Tutkimukseen valitut alueet ovat Ångermanland ja Öölanti Ruotsissa, sekä lisäksi Varsinais-Suomi. Väitöskirjassa kiinnitetään erityisen runsaasti huomiota myöhäisviikinkiaikaisen kaupankäynnin organisoitumiseen ja muutoksiin paikallisissa kontaktiverkostoissa, ja siksi useiden sukupolvien aikana kertyneet ”sukukätköt” ovat tutkimukseni kannalta erityisen mielenkiintoisia. Muutosperspektiiviä ja paikallisia kontaktiverkostoja korostamalla tutkimus rikastuttaa kuvaa Pohjolan myöhäisviikinkiaikaisesta kaupankäynnistä.

Jokainen hopeakätkö voidaan nähdä yksittäisten kaupankäyntitapahtumien materiaalisina jälkinä. Väitöskirjan yhtenä keskeisenä tavoitteena on tehdä muutamia tapaustutkimuksia, ja yrittää päästä käsiksi yksittäisiin kaupankäyntitapahtumiin rahoissa olevia käyttöjälkiä tutkimalla. Viikinkiaikainen hopeankäsittely ja maksurutiinit ovat olleet ahkeran keskustelun aiheena numismatiikan piirissä, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun hopean testaamisesta syntyvät jäljet muutamissa valituissa hopeakätköissä pyritään yhdistämään yksittäisiin kaupankäyntitapahtumiin.

Ruotsalainen Sven Svenssonin Numismaattinen säätiö on rahoittanut väitöskirjatyötä vuosina 2015‒2016. Vuosina 2017‒2019 työtä rahoittaa ruotsalainen Gunnar Ekströmin numismaattista tutkimusta tukeva säätiö. Työtä ohjaavat Jussi-Pekka Taavitsainen ja Jens Christian Moesgaard.
 
Julkaisujani löytyy täältä: https://utu.academia.edu/EevaJonsson
 
Asiasana:
Tagit: