in English
 
 
Mitä kansatiede on?
Seurasaaren ​Niemelän torpassa.
Kansatieteen oppiaineen kevätretki 2012. Kuvaaja: Jussi Lehtonen 13.4.2012.

Kansatiede eli etnologia (European Ethnology) tutkii ihmisiä ja kulttuureja. Se antaa laajan perspektiivin mm. kulttuuriseen taustaamme ja nykyisyyteemme, maanosamme kansoihin ja etnisiin ryhmiin sekä näiden kulttuuriseen monimuotoisuuteen. Näin tulevat tututuksi suomalaisuuden ohella yhtälailla esimerkiksi albaanit, romanit kuin saamelaisetkin.

Kansallisvaltioiden arkielämän ja kansankulttuurin lisäksi kansatieteen kiinnostuksen kohteina ovat myös yleisemmät kulttuuriset prosessit sekä valtionrajoista riippumattomat alueelliset kulttuurit. Näin ollen kansatieteilijä voi lähestyä jonkin suomalaisen alakulttuurin ilmiötä siinä missä esimerkiksi kahden valtion rajat ylittävää vuorovaikutustakin.

Kansatiede tarkastelee laaja-alaisesti erilaisia ilmiöitä ja niiden luonnetta sekä muuttumista. Tutkimus kohdistuu samalla sekä ilmiöiden käyttöön että asemaan osana arkipäivää ja identiteettiä. Sisältöihin kuuluvat esimerkiksi niin ruokakulttuurin kuin tapakulttuurinkin piirteet, esineellistä ympäristöämme unohtamatta. Samalla kansatiede tarkastelee myös ihmisten ja heidän ympäristöjensä välisiä suhteita ja symboleja.

Oppiaineen näkökulma ulottuu paikallisesta globaaliin, ja suomalaiset kulttuuri-ilmiöt nähdään osana laajaa eurooppalaista kulttuuriperintöä. Kansatieteen tutkimuskohteena voi olla yhtä lailla esimerkiksi pienen kyläkaupan arjen muutokset kuin se, miten ihmisen suhde vaikkapa luontoyrittäjyyteen on muuttunut vuosien kuluessa. Tutkimuskohteena on siis ihminen osana jotakin ilmiötä, toimintaa tai vuorovaikutussuhdetta.

Ajallisesti näkökulma ulottuu historiasta nykyisyyden kautta tulevaisuuteen. Kansatieteilijä pystyykin arkielämän ilmiöiden taustojen ja kehityksen ymmärtämisellään olemaan vahvasti mukana yhteiskunnallisessa keskustelussa ja suunnittelussa.

Kansatieteen opetukselle ja tutkimukselle on ominaista kulttuurikäsityksen laaja-alaisuus ja ymmärtävä humanistinen tutkimusote. Tutkimuskohteet vaihtelevat paikallisista arjen ilmiöistä nykyisen globaalin murroksen piirteisiin, kuten esimerkiksi etnisyyden ja kulttuuristen ilmiöiden symboliseen käyttöön.

Kansatieteen tutkimuskohteita ovat yhtälailla kaupunkien kuin maaseudunkin elämänmiljöö, urbaani kulttuuri yleensä sekä kulttuurien kohtaaminen. Aneistonhankinnalle on luonteenomaista kenttätyö eri muodoissaan sekä museokokoelmien ja erilaisten arkistomateriaalien käyttö.

Kansatieteen opiskelija oppii tarkastelemaan kohdettaan kriittisesti ja käyttämään kulttuurianalyyttistä näkökulmaa, jonka avulla arjen ilmiöt ja elämä näyttäytyvät uudella tavalla. Tätä taitoa tarvitaan monissa ammateissa ja kansatieteilijöiden työsektori onkin laajentunut viime vuosikymmenenä huomattavasti. Tavoitteena on kouluttaa kansatieteen opiskelijoista kriittisiä, laajasta kulttuuriin perehtyneitä asiantuntijoita. Kansatieteestä valmistuva kulttuurintutkija saa vankan pohjakoulutuksen ja taidot toimia erilaisissa kulttuurialan tehtävissä sekä laajemmin yhteiskunnallisella sektorilla. Kansatiedettä pääaineena opiskelleet ovat perinteisesti työllistyneet museoalalle tai kunnallisen kulttuuritoimen virkoihin, mutta lisäksi myös korkeakoulujen opetus- ja tutkimustehtäviin. Kansatiede antaa valmiuksia myös media-alalle kuten erilaisiin tiedottajan tehtäviin. Lisäksi monikulttuuristuva Suomi tarjoaa kansatieteilijöille runsaasti uusia työkohteita mm. monikulttuurisuus- ja maahanmuuttajatyön, kulttuurivaikutusten arvioinnin ja kulttuurin sisältötuotannon parissa. Kaikissa näissä tarvitaan kansatieteen opintojen myötä saatavaa kulttuurista lukutaitoa. Kansatiede sopiikin myös sivuaineeksi moniin aineyhdistelmiin.

Asiasana:
Tagit: