in English
 
 
Sirkkala – Oppiaineen rakennuksen historiaa

Pehr Johan Gylichin vuonna 1834 suun-
nittelema köyhäintalo, jossa historian
laitos nykyisin toimii. Kuva: Turun Maa-
kuntamuseo / M. Sjöblom 1956.
 
Kun sinä tai minä tänään kuljemme Turussa, meidän askeleitamme ohjaa Carl Ludvig Engel. Hän laati palon jälkeen kaupungille ruutukaavan, ja hänen syytään on tavallaan sekin, että historian laitos nyt on Sirkkalassa. Engel piirsi tänne kaavansa äärimmäiseen kulmaan suorakaiteen muotoisen aukion, joka oli helppo ottaa julkisten rakennusten käyttöön.
 
Keskiajalla ja 1500-luvulla nämä seudut olivat olleet rakentamattomia; puhuttiin tuomiorovastin pelloista. 1600-luvulla Kurjenkaivonkentän tienoilla oli porvari Ruotsalaisen vesimylly, mutta muuten rakennuksia oli vähän.
 
Siksi olikin jollain tavalla mykistävää, kun mäelle kohosi 1834 kaupunginarkkitehti Pehr Johan Gylichin suunnittelema komea köyhäintalo. Köyhien ja vaivaisten sijoituspaikaksi kaupungin autio syrjäkulma oli tietenkin omiaan, mutta rakennuksesta tuli kovin komea. Pian köyhät saivatkin väistyä. Nikolai I halusi lujittaa keisarikunnan ja erityisesti Itämeren rannikon puolustusta. Tätä varten perustettiin 1846 suomalainen Krenatööritarkk’ampujapataljoona, ja se sijoitettiin Kurjenmäkeen, köyhien palatsiin. Silloin rakennukseen lisättiin päätyjen porrashuoneet. Uudistustyön suunnitteli Intendenttikonttorin päällikkö Ernst Bernhard Lohrmann. Sisäänkäynti oli alun perin keskellä, siinä missä nyt on yleisen historian yliassistentin komeasti holvattu työhuone.
 
Kaikki eivät kivikasarmiin mahtuneet, joten tontille tehtiin suuri puukasarmi sekä ruokasali ja keittiö. Ne ovat aikojen saatossa hävinneet. Sirkkalankadun, silloisen Arseni Tvär Gatanin varteen rakennettiin 1847 kaksikerroksinen empiretalo sairaalaksi. Myös se on Lohrmannin käsialaa. Rakennus oli alun perin punatiilinen, mutta 1970-luvun korjauksissa se rapattiin valkoiseksi. Samaan aikaan tehtiin, niin ikään Lohrmannin piirtämä päävartiorakennus, nykyinen Komendantintalo sekä Gylichin piirtämä pääportti. Vanha vaivaistalo oli 1940-luvulta 90-luvulle sotilassairaalana.
 
Oolannin sodan jälkeen Sirkkalan valtasivat venäläiset. Kaivokadun varteen tehtiin 1875 Suomen ensimmäinen varta vasten sotilaskasarmiksi suunniteltu rakennus. Piirustukset olivat Axel Hampus Dahlströmin ja Flor. Granholmin. Kertaustyylisessä uusrenessanssipalatsissa näkyy vahvana tuon ajan eurooppalainen kasarmiajattelu. Vuodesta 1975 talossa toimi Turun sotilaspiirin ja 1993 alkaen sotilasläänin esikunta. Kellarikerroksessa on vuodesta 1967 ollut upseerikerho. Se jatkaa peruskorjauksen jälkeen, mutta laajentaa toimintaansa lounasruokailuun ja ehkä muuhunkin. Kerholla on myös erinomainen sauna, joka on kenen tahansa tilattavissa.
 
Axel Hampus Dahlströmin ja Flor. Granholmin
vuonna 1875 piirtämä uusrenessanssityylinen
kasarmirakennus. Kuva: Turun Maakunta-
museo / C. J. Gardberg 1959.
 
Alueella on myös pari 1900-luvun alun puutaloa. Niitä ei ole suojeltu, ja ne tulevatkin ajan myötä katoamaan. Sen sijaan nykyisen Lemminkäisenkadun toisella puolella oleva Villa Medica säilyy. Se tehtiin alun perin kouluksi venäläisen varuskunnan lapsille.
 
Suuriruhtinaskunnan aikaan Kurjenkaivonkentän ympäristö ja lähikadut olivat Turun venäläisin alue. Kasarmi houkutteli myös kaupustelijoita, käsityöläisiä ja krouvareita. Kurjenkaivon torille yritettiin 1880-luvulla rakentaa juutalaisten basaarikin, mutta suunnitelma raukesi kaupunginvaltuuston vastustukseen. Eräs kaupunginvaltuutettu perusteli kielteistä kantaansa sillä, että "juutalaiskysymyksessä päästäisiin pian siihen onnelliseen ratkaisuun, että juutalaisten oikeus oleskella maassa kokonaan loppuu".
 
Kansallissodan aikana Turku oli punainen. 13.4.1918 Nauvon suojeluskunnasta muodostettu Saariston vapaajoukko valtasi kaupungin. Kiinni saadut punaiset vangittiin ja sijoitettiin tyhjäksi jääneeseen kasarmiin; pitkin Kaivokatua ja puiston puoliväliä kulki piikkilanka-aita. Leirissä oli enimmillään 3300 vankia. Heistä 175 menehtyi nälkään ja sairauksiin. Teloitettuja oli vain yksi, pakoa yrittänyt 18-vuotias tuusulalainen Hjalmar Frantsila. Tämän päivän kaupunkikuvassa tuo aika näkyy parhaiten puistossa, joka samoin kuin sen alapuolella oleva katukin on vankien tekemä. Muistona leiristä rinteessä on myös Ismo Kajanderin veistos, maan syliin ruostuva risti, joka paljastettiin syyskuussa 1994.
 
Esikunnan ja valkoisen talon peruskorjaustyöt ovat käynnistymässä ja tiloihin muuttaa taiteentutkimuksen laitos. Puiston reunaan rakennetaan talo kirjastoa, luentosaleja ja ravintolaa varten. Asemakaavassa on tilaa vielä parille muullekin rakennukselle, mutta niistä ei ole mitään suunnitelmia.
 
Kari Immonen
(artikkeli julkaistu aiemmin julkaisussa Kulttuurihistoria NYT 2007)
 
Asiasana:
Tagit: