in English
 
 
TURUN YLIOPISTON KULTTUURIHISTORIAN STRATEGIA 2015–2020
Toiminta-ajatus

Turun yliopiston kulttuurihistorian oppiaine on laaja-alainen opetus- ja tutkimusyksikkö. Sen toiminta-ajatuksena on opetuksen, tutkimuksen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen tiivis yhteys. Yhteiskunnallinen vaikuttavuus läpäisee kaikki toiminnan tasot. Tutkimuksen kehittäminen merkitsee samalla opetuksen kehittämistä. Opetuksen tutkimuslähtöisyys puolestaan auttaa olennaisesti tutkimuksellisen intressin herättämisessä. Toiminnan lähtökohtana on oppiva tutkiminen ja tutkiva opettaminen.

Oppiaineen keskeisiä arvoja ovat avoimuus, eettisyys, luovuus ja kriittisyys. Kaiken toiminnan pohjana on tutkimisen vapaus. Kulttuurihistoria on suvaitsevainen niin sisäisesti, yhteisönä, kuin suhteessaan muihin tutkimusyksiköihin tai laitoksiin. Oppiaine tarjoaa korkeatasoista opetusta ja tutkimusta, harjoittaa monitieteistä kansainvälistä yhteistyötä ja edistää tieteiden välistä keskustelua.

Turun yliopiston kulttuurihistoria on alueellisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti tunnustettu opetus- ja tutkimusyksikkö. Vuonna 1972 perustettu kulttuurihistoria on Euroopan vanhin alan täysimittainen oppiaine, jossa on mahdollista suorittaa kandidaatin, maisterin ja tohtorin tutkinnot alalla. Oppiaine tunnetaan kansainvälisesti alan keskuksena, ja se on niin opiskelijoiden kuin tutkijoidenkin arvostama oppimisyhteisö.


Visio

Vuonna 2020 Turun yliopisto on entistä vahvempi kulttuurihistoriallisen opetuksen ja tutkimuksen kotipaikka. Oppiaine tunnetaan avoimena, kokeellisena ja luovana oppimisympäristönä. Perustana on länsimaisen kulttuurin monipuolinen tutkimus, joka kohdistuu myös rajapintoihin ja risteäviin historioihin. Kulttuurihistoria vastaa ajankohtaisiin ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin historiallisella perspektiivillä. Vuoteen 2020 mennessä oppiaine on vahvistanut länsimaiden ulkopuolisten kulttuurien tuntemustaan, tekee opetusyhteistyötä yli rajojen ja on mukana useissa oman alansa johtavissa kansainvälisissä tutkimushankkeissa.


Opetus ja oppiminen

Kansallisen ja kansainvälisen ainutkertaisuutensa vuoksi kulttuurihistorialla on laaja koulutusvastuu. Oman kandidaatti-, maisteri- ja tohtorikoulutuksen lisäksi oppiaine osallistuu kansainvälisen maisteriohjelmaan European Heritage, Digital Culture and the Information Society, maisteripolkuun MA Pathway in Popular Culture Studies ja koordinoi vuoden 2015 loppuun asti tohtoriohjelmaa PhD Programme in Popular Culture Studies. Tämän lisäksi oppiaine osallistuu useisiin monitieteisiin opintokokonaisuuksiin.
 
Oppiaineella on perinteisesti vahva asema kouluttajana avoimessa yliopistossa. Kulttuurihistorian perus- ja aineopinnot voi opiskella avoimessa yliopistossa, jossa molemmat kokonaisuudet ovat tarjolla myös verkko-opintoina.

Kulttuurihistorian vahvuuksiin kuuluu opetusmenetelmien ja oppimisen kehittäminen. Opetusta pyritään kehittämään yhdeksän strategisen periaatteen kautta: 1) oppiaine korostaa opetuksen vapauden merkitystä, mutta samalla huolehditaan välttämättömän opetuksen tarjoamisesta joka lukuvuosi, 2) opetus tähtää ajalliseen, temaattiseen ja maantieteelliseen laaja-alaisuuteen, 3) opetusta monipuolistetaan teemavuosien avulla, 4) avoimen opetus ja kampusopetus ovat tiiviisti integroituja, 5) verkko-opetuksen työkaluja hyödynnetään kaikessa opetuksessa ja kansainvälisessä yhteistyössä, 6) tohtorikoulutuksessa oleville tarjotaan opetusmahdollisuuksia, 7) opetusyhteistyötä kehitetään humanistisen tiedekunnan sisällä, 8) oppiaine osallistuu opetusyhteistyöhön sekä Suomessa että kansainvälisesti, 9) kansainvälistä opettajavaihtoa tuetaan.

Kulttuurihistoria mieltää itsensä oppimisyhteisöksi, joka antaa opiskelijoille ja tutkijoille mahdollisuuden kehittää itseään opettajina. Yhteisen oppimisen tavoitetta edistetään uusien työskentelymuotojen, opetuksen, tutkimuksen ja työelämävalmiuksien yhdistämisen kautta. Jokaisen opiskelijan, tutkijan ja opettajan henkilökohtaista kehittymistä tuetaan portfoliotyöskentelyn avulla.


Tutkimuksen tavoitteet ja tutkimusympäristö

Kulttuurihistorian tutkimuksellinen vahvuus on monipuolinen länsimaisen kulttuurihistorian perustutkimus antiikista nykypäivään. Temaattisia vahvuusalueita ovat elämäkerrallisuus, ihmisen, eläimen/luonnon ja teknologian suhde, populaari- ja mediakulttuurin tutkimus, romantiikan aatteet ja filosofia, tilan ja materiaalisuuden tutkimus sekä uskontokulttuurien tutkimus. Tärkeä vahvuusalue on myös oman tieteenalan perusteiden tutkimus sekä tiedon ja ajattelun, kokemusten ja tunteiden tutkimus.

Tulevien vuosien tutkimustoimintaa luonnehtii ihmisyyden rajojen kriittinen, utelias tutkimus. Tämä kattaa elämän ja kuoleman kysymykset, ihmisen ja toislajisten eläinten suhteet, luonnon ja kulttuurin rajapinnan, inhimillisen ja ei-inhimillisen toimijuuden vuorovaikutuksen sekä ääri- ilmiöiden, konfliktien, sotien ja terrorin tutkimuksen. Kulttuurihistoria tutkii ja problematisoi kulttuurisuutta ja sen rajoja ja haastaa yhteiskunnan rakenteita, kuten sukupuolta, ja vallitsevia ajattelutapoja. Pitkän linjan tähtäimenä on ei-länsimaisen historian tuntemuksen vahvistaminen. Pyrkimyksenä on käynnistää myös laboratoriotoiminta, jossa tutkitaan mm. tekstilouhinnan ja visualisoinnin mahdollisuuksia kulttuurihistoriallisessa tutkimuksessa sekä kokeillaan tieteen ja taiteen rajapinnan mahdollisuuksia.

Kulttuurihistoriallinen tutkimus huomioi ajan monitasoisuuden ja kerroksellisuuden, analysoi historian jatkuvuuksia ja epäjatkuvuuksia, muistamisen ja unohtamisen kysymyksiä ja tähyää sekä vallan keskittymiin että yhteiskunnan marginaaleihin.

Tutkimusympäristö kannustaa samanaikaisesti huolelliseen lähilukuun ja suuriin tulkintoihin. Tutkimukselle on ominaista lähdeaineiston monipuolisuus sekä avoimuus uusille metodologisille ja teoreettisille haasteille. Kulttuurihistoria kiinnittää huomiota myös vallitsevaan historiakäsitykseen ja osallistuu tutkimuksen kautta julkiseen keskusteluun historian merkityksestä nykyhetkessä. Tutkimusympäristönä se kannustaa kokeellisuuteen ja riskien ottamiseen.
 

Tutkijakoulutus ja tutkimustoiminnan kehittäminen

Kulttuurihistorian jatko-opintojen tavoitteena on antaa korkeatasoinen, kansainvälinen tutkijakoulutus, jonka jälkeen opiskelija on valmis itsenäiseen, uutta tieteellistä tietoa tuottavaan ja hyvän tieteellisen käytännön periaatteita noudattavaan tutkimustyöhön. Jatko-opintojen tehtävä on tieteellisen työn toteuttamisen ohella antaa valmiuksia akateemisten verkostojen luomiseen ja ylläpitämiseen, tieteelliseen julkaisu- ja opetustoimintaan sekä uran rakentamiseen niin yliopistossa kuin sen ulkopuolella.

Tutkijakoulutuksen runkona ovat kulttuurihistorian tutkimuspäivät, jotka ovat tutkijayhteisön yhteinen keskustelufoorumi. Niissä käsitellään tutkijoiden valmisteilla olevia töitä, järjestetään paneeleja ja käydään keskusteluja ajankohtaisista tieteellisistä kysymyksistä. Yhteisö kokoontuu vuosittain joulukouluun käsittelemään tieteenalan perusteita. Tutkimustoiminnan moodlealue mahdollistaa yhteydenpidon esimerkiksi ulkomaanvierailujen aikana. Tutkijapäiviä kehitetään kaikkien oppiaineen tutkijoiden foorumina. Tutkijakoulutuksessa otetaan huomioon ei- suomenkieliset väitöskirjantekijät siten, että englanninkielisten istuntojen ja seminaarien määrä pysyy riittävänä.

Tutkimusryhmät ovat tutkimuspäivien ohella tutkijakoulutuksen tärkeä tukipylväs, ja niissä tapahtuu tutkimusten konkreettinen ideointi ja kehittäminen. Tutkimusryhmillä on avainasema vahvuusalueiden kehittämisessä, tutkimuksellisten tavoitteiden asettamisessa ja kansainvälisten yhteyksien rakentamisessa. Oppiaineessa toimivia ryhmiä ovat Vanhojen aikojen tutkimusryhmä, Populaarikulttuurin ja mediateknologian tutkimusryhmä, Tilan ja aineellisen kulttuurin tutkimusryhmä, Sukupuolen, kirjoittamisen ja tekstuaalisuuden tutkimusryhmä, Romantiikan aikakauden tutkimusryhmä sekä Tiedon ja tunteen historian tutkimusryhmä.

Tutkijakoulutuksessa tärkeitä työkaluja ovat myös tohtoriohjelmat, tutkimusprojektit sekä erilaiset temaattiset yhteistyöverkostot. Tutkijakoulutuksen kehittämiseksi järjestelmän toimintaa arvioidaan säännöllisesti. Tutkijakoulutuksen tavoitteena on 2–4 väitöskirjaa vuosittain.

Tavoitteena on jatkaa ja vahvistaa kansainvälisen tohtorikoulutuksen linjaa tekemällä yhteistyötä alan muiden laitosten kanssa. Vuosina 2011–2013 toteutettiin projekti Mainzin yliopiston kanssa, ja tätä yhteistyötä jatketaan tulevina vuosina. Samalla pyritään tekemään uusia avauksia kansainväliseksi tohtorikoulutusyhteistyöksi.

Oppiaine on aloitteellinen uusien tutkimushankkeiden synnyttämisessä. Erityistä huomiota kiinnitetään tiedonsiirtoon kokeneemmilta tutkijoilta nuoremmille. Hankkeiden valmistelu tehdään tiiviissä yhteistyössä humanistisen tiedekunnan tutkimuskoordinaattorin ja tutkimuspalvelujen kanssa.


Työelämävalmiuksien kehittäminen

Kulttuurihistoriasta valmistuvien edellytyksiä sijoittua työelämään edistetään viiden strategisen linjauksen avulla. Peruslähtökohtana työelämään sijoittumiselle on, että 1) oppiaine tarjoaa itsenäiseen ajatteluun pohjautuvan, kriittisen tieteellisen asiantuntijuuden. Tämän lisäksi 2) koulutus tarjoaa yleisiä työelämävalmiuksia, jotka linjataan opintojen alusta niiden loppuun asti määrittelemällä, millaisia valmiuksia avainkurssien tulee antaa ja mitä taitoja kaikkien opiskelijoiden tulee osata. Näitä pakollisten opintojen tarjoamia valmiuksia pyritään kirkastamaan.
 
Kolmas strateginen linjaus lähtee siitä, että 3) on tärkeää säilyttää valinnaisten opintojen määrä niin suurena, että erikoistuminen ja omien erityistaitojen kehittäminen mahdollistuu. Tavoitteena on edelleen 4) tarjota vuosittain opetusta ja ohjausta, joka erityisesti keskittyy työelämäyhteyksien rakentamiseen. Tällaisia ovat mm. työharjoittelut, työelämäpäivät, harjoitusprojektit ja työelämäsimulaatiot. Viidentenä strategisena tavoitteena on 5) vahvistaa alumniyhteistyötä nimenomaan kulttuurihistoriasta valmistuneisiin ja sitoa heitä vahvemmin kehitystyöhön esimerkiksi opetussuunnitelmien valmistelussa. Tähän tarjoaa pohjan oppiaineen LinkedIn- verkosto, johon kuuluu keväällä 2015 lähes 190 valmistunutta.


Opettajien ja tutkijoiden urakehitys

Kulttuurihistoria tukee tutkijanuran rakentamista. Yhteisesti ideoidut julkaisut ja kirjaprojektit sekä muun muassa Kulttuurihistoria – Cultural History -sarja tarjoavat foorumin jatko-opiskelijoille ja väitelleille. Jatko-opintojen suunnittelussa otetaan huomioon väitelleet ja dosentit tulevien töiden ohjaajina, jolloin nuorille tutkijoille tarjoutuu mahdollisuus väitöskirjojen ohjaamiseen. Tutkimushankkeita rakennettaessa integroidaan mukaan sekä jatko-opiskelijoita että oppiaineesta väitelleitä tutkijoita. Tohtorikoulutettaville annetaan mahdollisuus oman opetus- ja ohjaustyön kehittämiseen. Tavoitteena on myös edistää kansainvälistä julkaisemista ja välittää tietoa ja kokemuksia vanhemmilta nuoremmille tutkijoille. Lisäksi pyritään kehittämään opetus- ja tutkimushenkilökunnan mahdollisuuksia tutkimuksen tekemiseen esimerkiksi opetuksen periodisoinnin kautta. Alkuvaiheessa varataan vähintään kahden viikon jakso pelkästään tutkimuksen tekemiseen.


Kotimainen ja kansainvälinen yhteistyö

Kulttuurihistoria on haluttu yhteistyökumppani sekä kotimaassa että kansainvälisesti. Oppiaine on avoin sekä historiatieteisiin että lähitieteisiin ja ympäröivään yhteiskuntaan nähden. Yhteistyö läpäisee kaikki koulutuksen tasot opiskelijoiden yhteistyöverkostoista maksulliseen palvelutoimintaan ja kansainväliseen opetus- ja tutkimustyöhön asti.

Kulttuurihistorioitsijat osallistuvat aktiivisesti sekä historian alan, lähitieteiden alojen että monitieteisiin seminaareihin ja konferensseihin sekä tekevät pidempiä tutkimusvierailuja. Lisäksi tuetaan kansainvälistä tutkijavaihtoa. Projektien vieraat sekä oppiaineen vierailevat opettajat otetaan mukaan yhteiseen tutkimusyhteisöön järjestämällä roundtable-keskusteluja oppiaineen tutkijoiden kanssa. Kansainvälisten tutkijoiden kanssa järjestetään myös pienimuotoisia symposiumeja.

Keskeisiä kotimaisia institutionaalisia yhteistyökumppaneita oppiaineelle ovat Lapin yliopiston kulttuurihistorian oppiaine, avoin yliopisto, tohtoriohjelmat, historian ja kulttuurialan oppiaineet eri yliopistoissa sekä luonnollisesti omat laitoksen muut oppiaineet. Turussa kulttuurihistoria tekee läheistä yhteistyötä Turun Musiikkijuhlien ja Åbo Akademin säätiön Donner-instituutin kanssa Aboagora-tapahtuman ja Falling Walls Labin järjestämisessä. Oppiaineen kansainvälinen yhteistyö, kuten käynnissä oleva yhteistyö Glasgow’n yliopiston musiikkitieteen ja elokuva-, televisio ja teatteritieteen, Mainzin yliopiston historiallisen kulttuurintutkimuksen ja Münsterin yliopiston tutkimusklusterin kanssa, syntyy usein tutkijoiden henkilökohtaisten kontaktien kautta, ja tätä tutkijalähtöistä verkoston luomista jatketaan määrätietoisesti. Oppiaine kannustaa rakentamaan henkilökohtaisia verkostoja.
 
Merkittävä yhteistyön foorumi on vuonna 2008 perustettu International Society for Cultural History, jonka kolmas kansainvälinen kongressi oli Turussa toukokuussa 2010. Kansainvälistä opetusyhteistyötä kehitetään yhteistyössä toteutettujen verkkokurssien avulla, jossa toimijoina voivat olla eri yhteistyötahot, eräänä solmuna ISCH:n puitteissa kehitetty yhteistyö.

Kulttuurihistorian oppiaineessa toimii kaksi monitieteistä keskusta, International Institute for Popular Culture (IIPC) ja Turku Centre for Medieval and Early Modern Studies (TUCEMEMS). IIPC:n yhteistyössä on mukana neljä suomalaista yliopistoa ja useita Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan oppiaineita. TUCEMEMS rakentaa yhteistyötä Turun yliopistossa yli tiedekuntarajojen. Keskusten tarkoituksena on tuottaa korkeatasoista tutkimusta sekä vahvistaa ja tukea Turun yliopistoissa tehtävää monialaista tutkimusta. Oppiaine on avoin myös uusien tutkimuksellisten yhteistyöaloitteiden kehittämisessä. Populaarikulttuurin tutkimuksen alueella uusin yhteistyökumppani on European Popular Culture Association (EPCA), jonka toinen maailmankonferenssi järjestettiin Turussa 2013. EPCA:n kautta on organisoitu myös transatlanttista yhteistyötä emo-organisaation Popular Culture Association/American Culture Associationin kanssa.

Oppiaineessa on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut useita maksullisena palvelutoimintana toteutettuja historiankirjoitushankkeita. Kokonaiskustannusmallin vuoksi palvelutoiminnan kehittäminen on viime vuosina ollut vaikeaa, mutta oppiaine pyrkii jatkamaan palvelutoimintaansa edelleen ja rakentamaan siitä aiempaa vahvempaa ja laaja-alaisempaa yhteistyötä ympäröivän yhteiskunnan – niin yksityisten toimijoiden kuin julkisten tahojen – kanssa. Tähän työhön liittyy myös oman kustantamon k&h:n ylläpitäminen ja kehittäminen.


Resurssit

Kulttuurihistorian tärkein resurssi ovat sen piirissä työskentelevät ihmiset: opiskelijat, opettajat, tutkijat ja muu henkilökunta. Oppiaine pyrkii huolehtimaan tärkeimmän resurssinsa hyvinvoinnista ja uusiutumisesta. Oppiaineen TYKY-ryhmä jatkaa aktiivista toimintaansa.

Opetus- ja tutkimustyö yhdistetään kaikissa tehtävissä. Valtaosa päätoimisista tutkijantehtävistä rahoitetaan ulkopuolisella rahoituksella. Tämä sisältää kansainväliset projektit, Suomen Akatemian hankkeet, säätiörahoitteisen tutkimuksen, yhteisrahoitteisen sopimustutkimuksen ja maksullisen tutkimuspalvelun. Oppiaineessa toimii jatkuvasti useita hankkeita, jotka takaavat väitöskirja-, post doc- ja senioritutkijoiden pitkäjänteisen työskentelyn.

Lähivuosien haasteisiin kuuluu kansainvälisen, kilpailutetun rahoituksen lisääminen. Tavoitteena on, että viiden vuoden kuluttua oppiaine on mukana useissa Euroopan Unionin Horizon-ohjelman hankkeissa.

Kustannustoiminnassa keskitytään kulttuuria ja historiaa käsittelevän tietokirjallisuuden julkaisemiseen. Keskeisimpinä k&h-kustannuksen tavoitteina on jatkaa Kulttuurihistoria – Cultural History -kirjasarjan julkaisemista ja kehittää oppiaineen kustannustoimintaa varastottomaan suuntaan.


Laatu ja vaikuttavuus

Kulttuurihistoria vastaa yhteiskunnallisiin koulutus- ja tietotarpeisiin tuottamalla avoimuuden, eettisyyden, luovuuden ja kriittisyyden arvojen mukaista uutta tietoa. Kriittisyyttä korostava tutkimus tekee mahdolliseksi vapaan osallistumisen yliopiston ulkopuoliseen kulttuuritoimintaan. Määrätietoinen, järjestelmällinen ja jatkuvaa laadullista arviointia suorittava koulutus luo kulttuurihistorialle edellytykset vaikuttaa yhteiskunnallisesti. Vaikuttaakseen ympäristössään tutkimustieto tarvitsee rinnalleen järjestelmiä, jotka takaavat uuden tiedon tasapuolisen leviämisen. Niiden tukemista ja rakentamista pidetään kulttuurihistoriassa ensiarvoisen tärkeänä.

Kulttuurinen sivistystehtävä ja yhteiskunnallinen vaikutus toteutuvat vuorovaikutuksena ympäristön muiden toimijoiden kanssa. Vuorovaikutuksessa huomioidaan alueellisen, kansallisen ja kansainvälisen tason erottamattomuus - siten, että kansalliset erityistehtävät tulevat riittävästi painotetuiksi. Korkeakoulujen välisessä yhteistyössä kulttuurihistoria kykenee vastaamaan vapaasti ja kriittisesti vaihtuviin yhteiskunnallisiin odotuksiin. Myös avointa yliopisto-opetusta ja alumnitoimintaa kehittämällä kulttuurihistoria avaa mahdollisuuksia lisätä vaikuttavuuttaan ja edistää toimintansa tulosten tunnettavuutta.
Asiasana:
Tagit: