in English
 
 
Oppiaineen historia
​Turun Yliopiston vihkiäisjuhla ja ensimmäinen promootio 12. toukokuuta 1927. Yleinen seppeleensitojatar Heidi Linnaniemi autoajelulla. Kuva: Turun yliopiston arkisto.

​Kansallista intomieltä ja paikallista historiaa

Kun Turun yliopisto vuonna 1920 perustettiin, taustalla vaikuttaneelle kansalliselle innostukselle oli mitä luontevinta, että ensimmäisten seitsemän professuurin joukossa oli myös Suomen historian oppituoli. Opinahjon ensimmäiseksi professoriksi nimitettiin toukokuussa 1921 Karungista kotoisin ollut historiallisten aineiden ylitarkastaja, kouluneuvos ja filosofian tohtori Artturi Heikki Virkkunen. Kokenut koulu- ja hallintomies sai kunnian toimia myös nuoren yliopiston ensimmäisenä rehtorina.
 
Suomalaisuusajattelun mukaisesti Virkkunen aloitti luennointinsa kesällä 1922 aiheesta "Suomen historia, erittäin silmälläpitäen kansallisuus- ja itsenäisyysajatuksen kehitystä", jossa professori loi maan itsenäisyyspyrkimyksille pitkän historian. Rehtorinviran tuottamien kiireiden takia Virkkunen hoiti seuraavasta vuodesta alkaen vain puolet opetuksesta. Avuksi tuli tohtori Arvi Korhonen, joka Virkkusen kuoleman jälkeen vuonna 1924 nimettiin vt. professoriksi.
 
Korhosen professuurin aikana valmistui oppiaineen ensimmäinen pro gradu, Erkki Virran kirjoittama Prunkkalan kappelin köyhäinhoito ennen vuoden 1865:n kunnallisasetusta. Vuonna 1926 valmistunut tutkielma viitoitti paikallis- ja sosiaalihistorian näkökulmallaan myöhempää oppiaineen tuotantoa. Arvi Korhosen aikaan mahtui myös ensimmäinen yliopiston historian väitös, Kaarlo Jäntereen tekemä Koulunkäynti sosiaalisena ilmiönä 1722–1843, silmälläpitäen erityisesti Porin triviaalikoulua.

Isä ja poika luotsaavat oppiainetta

Oppituolin nimi vaihtui Kotimaisen ja yleisen historian professuuriksi, kun huomattiin, ettei pelkkä kansallinen näkökulma historiaan riittänyt. Uuden viran täyttämisessä ilmeni kuitenkin vaikeuksia, jotka johtuivat hakijoiden puutteesta. Kolmannen hakukierroksen tuloksena virkaan nimettiin vihdoin vuonna 1928 Einar Wilhelm Juvelius (vuodesta 1935 Juva). Tämä virka jaettiin kahtia vuonna 1929, erillisiksi Suomen ja yleisen historian professorin viroiksi. Juvasta tuli Suomen historian professori.
 
Virkkusen tapaan myös Juva valittiin myöhemmin yliopiston rehtoriksi. Lähes kolmikymmenvuotisen professuurinsa aikana työtaakkaa ei ainakaan vähentänyt 1939 syttynyt ja pari vuotta myöhemmin jatkunut sota. Pahiten sodan vaikutukset näkyivät valmistuneiden pro gradujen määrissä - sodan aikana oppiaineen tuotanto laski vain pariin lopputyöhön vuodessa.
 
Einar W. Juvan poika, Mikko Juva, seurasi isänsä jälkiä ja tuoreeltaan valmistunut teologian primustohtori valittiin Suomen historian professoriksi vuonna 1957. Mikko Juvan aikana oppiaineessa lähti liikkeelle kaksikin suurta muutosta. Ensinnäkin tutkimuksen painopistealue siirtyi Ruotsin tai autonomian ajasta enemmän itsenäisyyden aikaan. Toinen muutos koski oppiaineen henkilökuntaa. Jo 1930-luvulla professorien seuraan oli liittynyt muutamia dosentteja, mutta nuoremman Juvan aikana saatiin Suomen ja yleisen historian oppiaineille myös ensimmäinen yhteinen assistentti, Kyösti Julku, vuonna 1957. Kokonaan oma vastaava virka saatiin jo pari vuotta myöhemmin ja ensimmäisenä sitä tuli hoitamaan Keijo Korhonen.

Lisää henkilökuntaa ja tilaa

Henkilökunnan määrän lisääntyminen tuli päätökseensä 1970-luvun alussa. Tällöin Suomen historiassa oli varsinainen- ja apulaisprofessori, lehtori sekä kaksi assistentuuria, joista toinen perustettiin vuonna 1971. Mikko Juvan siirryttyä uusiin tehtäviin vuonna 1962 oppiaineen professuuri oli täyttämättä kolme vuotta. Väliaikaisesti tehtäviä hoiti Turussa väitellyt Eero Matinolli. Varsinainen nimitys virkaan tapahtui kuitenkin vasta vuonna 1965 ja uudeksi professoriksi tuli Helsingistä Päiviö Tommila. Hänen aikanaan Suomen historiassa oli useita suuria hankkeita, joista voidaan mainita Suomen lehdistön historia -projekti.  Kolmea vuotta aikaisemmin perustettuun apulaisprofessorin virkaan oli nimitetty jo aikaisemmin Pentti Virrankoski. Professorin tehtäviä aikaisemmin hoitanut Eero Matinolli sai vuonna 1967 perustetun lehtorin viran.
 
Vuonna 1959 perustettiin Suomen historian laitos, jolla oli aluksi yksi huone juuri valmistuneen yliopiston päärakennuksen yläkerrassa. Täältä siirryttiin kuitenkin pian Hämeenkatu 1:een. Tommila alkoi ensimmäisenä professorina työskennellä ja pitää vastaanottoa laitoksella. Aikaisemminhan professorit olivat työskennelleet ja neuvotelleet opiskelijoidensa kanssa kotona. Jo Hämeenkadun tiloihin saatiin 1970-luvun alkuun mennessä useampi huone oppiaineen käyttöön, mutta todellinen tilanpaljous syntyi vasta Juslenian valmistuttua yliopistonmäelle 1975. Vuonna 1978 oppiaine liittyi yhteiseen Historian laitokseen, johon kuuluvat myös kulttuurihistoria ja yleinen historia.

Tutkimuksen kirjoa lehdistöstä alkoholiin, sodista sukupuoliin

Pentti Virrankoski ohjasi erityisesti Ruotsin aikaan kohdistuvaa talous- ja sosiaalihistorian tutkimusta, jonka keskeisin hanke käsitteli maaseudun käsityöläisiä. Virrankoskesta tuli oppiaineen professori vuonna 1976, ja apulaisprofessoriksi nimitettiin erityisesti sotalaitoshistoriasta kiinnostunut Jussi T. Lappalainen. 1990-luvulta on mainittava uudelleen voimakkaasti noussut keskiajan tutkimus. Viranhaltijat ovat lyöneet tutkimukseen oman leimansa, mutta oppiaineen profiilille on ollut tunnusmerkillistä hyvin laaja tutkimuksen kirjo
ja monet erilaiset teoreettiset ja metodiset lähtökohdat.
 
 
Virrankosken jäätyä eläkkeelle 1990-luvun alussa nimitettiin Lappalainen uudeksi professoriksi vuonna 1994. Jussi T. Lappalainen toimi Suomen historian apulaisprofessorin ja professorin viroissa vuosina 1980-1998. Hän on ansioitunut laajasti eri sotien ja sotalaitoksen historian sekä verotushistorian parissa.  Seminaarikirjaston laaja sotahistoriallinen kokoelma on pitkälti Lappalaisen ansiota. Lappalainen toimi myös Professoriliiton puheenjohtajana v.1995-1998.
 
 
Apulaisprofessoriksi tuli muutamaa vuotta myöhemmin kaupunki- ja alkoholihistorian asiantuntija Ilkka Mäntylä. Apulaisprofessorin virkanimikkeestä tosin luovuttiin vuonna 1998 ja näin ollen oppiaineelle tuli kaksi professoria. Samana vuonna toinen assistentin virka muutettiin yliassistentuuriksi ja nykyinen henkilökuntarakenne sai muotonsa.
 
 
 
 
Vuoden 2003 alusta professoreiksi nimitettiin talous- ja ympäristöhistoriasta tunnettu helsinkiläinen Timo Myllyntaus sekä oppiaineen oma kasvatti Kirsi Vainio-Korhonen, jonka erikoisalaa ovat esimerkiksi ammattikäsityön historia sekä sukupuolihistoria. Kesällä 2006 Suomen historia muutti uusiin tiloihinsa historian laitosta varten peruskorjattuun, kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen Sirkkalan kasarmirakennukseen.
 
 
 

 

Teksti perustuu Jussi T. Lappalaisen artikkeliin Suomen historia Turun yliopistossa. Lisää oppiaineen ja turkulaisen historiantutkimuksen menneisyydestä voi lukea teoksesta Historiaa Auran rannoilla. Turkulaista historiantutkimusta ja historiantutkijoita. Toim. Auvo Kostiainen. Turun Historiallinen Arkisto 52. Turun Historiallinen Yhdistys, Turku 1998. Kuvat: Turun yliopiston arkisto.
Asiasana:
Tagit:
 

 Yhteystiedot

 


Käyntiosoite
:
Historicum, Sirkkala,
Kaivokatu 12, 2. krs
Sijainti kampuskartalla (T51)

Postiosoite:
Suomen historia
20014 TURUN YLIOPISTO
(02) 333 5219
(02) 333 5232