in English
 
 
Oppiaineen historiaa

Turun yliopisto perustettiin 1920, ja historian opetus alkoi kesällä 1922. Yliopisto toimi entisen hotelli Phoeniksin tiloissa kauppatorin laidalla. Ensimmäinen professori Artturi H. Snellman-Virkkunen (1864-1924) aloitti Suomen historian professorina ja yliopiston rehtorina, mutta hän oli myös maamme Baltian historian tutkimuksen perustaja. Hänen väitöskirjansa käsitteli Itämeren suomalaisia itsenäisyytensä aikana, ja ajankohdalle tyypilliseen tapaan hän perusteli aihettaan sillä, ettei virolaisten, liiviläisten ja "kuurilaisten" historiasta ole aikaisemmin kirjoitettu kansallisella rakkaudella.   

Yleisen historian opetuksen tuli käytännössä aloittamaan Arvi Korhonen (1890-1967), yleisen historian Grand Old Man Suomessa. Hän oli väitellyt vakkalaitoksesta, varhaisesta virolaisesta veromuodosta. Hänet kutsuttiin heti Snellman-Virkkusen "apulaiseksi", ja hän aloitti seminaariopetuksen Turun yliopistossa ja samalla koko Suomessa. Vuonna 1924 tiedekunta päätti jakaa oppiaineen kahtia Suomen ja yleiseen historiaan. Snellman-Virkkusen kuoltua Korhonen hoiti virkaa yksin vuoteen 1927 asti.  

Kaarlo Jäntere (1885-1957) oli Turun yliopiston oma kasvatti ja viime vaiheessa Arvi Korhosen oppilas.  Hän hoiti vuosina 1931-1937 useaan otteeseen yleisen historian professuuria. Hän oli ennen kaikkea Rooman maailmanvallan idean tutkija. Jäntere teki myös tutkimuksen Turun yliopiston perustamisesta.  Hänet nimitettiin Turun yliopiston yleisen historian professoriksi vuonna 1937. Tässä virassa Kaarlo Jäntere toimi aina vuoteen 1955 saakka.  

Seuraava professori Vilho Niitemaa (1917-1991) oli Arvi Korhosen oppilas. Myös hän oli Baltian keskiajan tutkija. Niitemaa nimitettiin yleisen historian professoriksi vuonna 1957. Kun  yliopisto siirtyi nykyiselle paikalleen, oppiaine sai omat toimitilat  ensin pääkirjaston yläkerrasta, sitten Hämeenkatu 1:stä, vuonna 1971 Turun kasarmilta ja vuonna 1975 Jusleniasta. Yleisen historian oppiaine kehittyi,  oppilasmäärät, gradut ja väitöskirjat lisääntyivät.  Niitemaan 1960-1970-luvulla johtamat suuret tutkimusprojektit suomalaisen kaukosiirtolaisuuden ja Itämeren piirin kansainvälisten suhteiden historiasta jättivät pysyvän jäljen suomalaiseen yleisen historian tutkimukseen.   

Vuonna 1965 oppiaine sai yleisen kasvun myötä uuden apulaisprofessorin Matti Lauerman (1922-1983), niin ikään Arvi Korhosen oppilaan. Hän oli erikoistunut Ranskan suuren vallankumouksen aikaiseen sotahistoriaan ja täydensi siten hyvin Niitemaan opetusta. Lauerma tunnettiin laajalti myös kulttuurihistorian sekä suomalaisen jääkäriliikkeen tutkijana ja asiantuntijana. Hän myös popularisoi ansiokkaasti historiaa tiedotusvälineissä. Lauerma seurasi Vilho  Niitemaata oppiaineen professorina vuosina 1980-1983.  

Seuraavat yleisen historian viranhaltijat olivat "oman koulun" tuotteita. Kalervo Hovi (1942-) edusti Itämeren piirin tutkimusta ja siinä lähinnä Ranskan, Puolan ja Baltian historiaa. Siten hän jakoi sekä Niitemaan että Lauerman tutkimusintressit. Hän väitteli vuonna 1975,  ja haettuaan vauhtia Oulun yliopistosta hänet valittiin Turun yliopiston yleisen historian apulaisprofessoriksi vuonna 1983 ja edelleen professoriksi vuonna 1986. Hovin professorikaudella oppiaine muutti historian taloon Sirkkalan kasarmille kesällä 2006. Hän  jäi eläkkeelle vuonna 2007.   

Reino Kero (1939-)  väitteli vuonna 1974 Suomen siirtolaisuuden historiasta. Hänet nimitettiin vuonna 1989 yleisen historian apulaisprofessorin  virkaan. Kun apulaisprofessuurit poistettiin vuonna 1998, hänestä tuli yleisen historian professori.  Reino Kero käytännössä perusti siirtolaishistorian tutkimuksen Turun yliopistossa,  ja siitä tulikin hänen pääasiallinen tutkimusalansa. Lisäksi hänen tutkimusalueitaan olivat esimerkiksi patenttien ja teknologian sekä Pohjois-Amerikan intiaanien historia. Reino Kero jäi eläkkeelle vuonna 2002.  

Reino Keron seuraajaksi valittiin  vuonna 1978 Turun yliopistossa amerikansuomalaisesta radikalismista väitellyt Auvo Kostiainen (1946-). Hän toimi Tampereen yliopiston professorina ennen nimitystään Turun yliopiston yleisen historian professoriksi vuonna 2002 opetusalanaan Euroopan ulkopuolisten alueiden ja erityisesti Pohjois-Amerikan Yhdysvaltain historia. Amerikan tutkimuksen lisäksi Kostiaisen erikoisaloina ovat olleet globaalihistoriaan liittyvät kysymykset kuten varsinkin muuttoliikkeiden, siirtolaisuuden, etnisyyden sekä matkailun ja turismin historiat. Auvo Kostiainen jäi eläkkeelle vuonna 2014.

Kalervo Hovin jäätyä eläkkeelle tehtävään valittiin vuonna 2010 Taina Syrjämaa (1966-). Hän on väitellyt Italian 1920- ja 1930-luvun matkailun historiasta vuonna 1997 Turun yliopistossa. Sittemmin hän on tutkinut erityisesti 1800-luvun Roomaa elettynä tilana sekä näyttelymedian, kulutuskulttuurin ja edistysuskon historiaa. Hänen uusin tutkimusalansa liittyy humanistiseen eläintutkimukseen. Hän on erityisen perehtynyt tilallisuuteen ja materiaalisuuteen.

  

Auvo Kostiaisen eläköidyttyä tehtävään valittiin vuonna 2015 Leila Koivunen (1971-). Hänen vuonna 2006 Turun yliopistossa tarkastettu väitöksensä käsitteli 1800-luvun lopun eurooppalaisia tutkimusmatkoja Afrikkaan ja niiden seurauksena tapahtunutta Afrikan visualisointia. Koivunen on tutkinut myös Euroopan ulkopuolisten kulttuurien esineistön keruun ja näytteillepanon historiaa Euroopassa ja erityisesti Suomessa sekä suomalaisten osallisuutta koloniaalisiin hankkeisiin.

 
Asiasana:
Tagit: