Pionien kukat ihastuttavat värikkyydellään

​Pionit sijaitsevat pienellä mäenkumpareella kasvihuoneiden luoteispuolella. Pionien viljelyhistoria on pitkä ja niitä on kasvatettu muun muassa antiikin Kreikassa ja Rooman valtakunnassa. Puuvartiset lajit ja lajikkeet ovat Kiinassa ja Japanissa olleet suositumpia kuin meillä yleisemmin viljellyt ruohovartiset pionit.

Pionit on ryhmitelty kolmeen kaareen pionimäen laelle. Uloimmassa ja sisimmässä kaaressa on jalopionilajikkeita, keskimmäisessä on pääosin luonnonlajeja. Pionimaa herää aikaisin, kun valko- ja keltavuokot sekä erilaiset pikkusipulikukat ilmestyvät keväällä. Aikaisin pioneista on tillipioni (Paeonia tenuifolia), jota ei kuitenkaan tapaa pionimäellä, vaan kivikkotarhassa. Seuraavina kukkivat ruusu- (P. veitchii) ja kuolanpioni (P. anomala). Pionimäen kukinta jatkuu jalopionilajikkeilla heinäkuun lopulle asti.

Useimmat pionilajit ovat ruohovartisia, mutta Ruissalossa menestyy myös puuvartisia pioneja. Juuri ennen juhannusta kukkii pensaspioni (P. Suffruticosa-Ryhmä), joka on istutettu kivikkotarhan lämpimään rinteeseen. Keltapensaspioni (P. lutea) on myös puuvartinen, mutta kukkii vain, jos takana on leuto talvi.

Pionien suosioon vaikuttavat niiden näyttävä kukinta, helpohko viljeltävyys ja yleisesti ottaen hyvä talvenkestävyys, terveys, pahojen kasvituholaisten vähyys, tuuhea lehdistö kukinnan jälkeen sekä kauniit, kotamaiset tuppilohedelmät. Useat pionilajit ja lajikkeet ovat talvenkestäviä ainakin Lounais-Suomessa, mutta kuolanpioni viihtyy aivan pohjoisimmissakin puutarhoissa.

Kaikkien pionien kukat ovat näyttäviä ja kukinnan värikirjo vaihtelee valkoisesta punaiseen ja keltaiseen. Pionien ehkä unohdetuin kauneus on niiden siementuppiloissa, joita tosin ei kehity kaikille. Kukinnan jälkeen tuppilot alkavat pullistua kiiltävän vihreinä, toisilla samettimaisen pehmeäpintaisina. Loppukesällä ne halkeilevat avaten lopulta lihanpunaisen sisuksensa, jossa siemenet ovat eräillä lajeilla tummansinisiä.

Asiasana:
Tagit: