in English
 
 
Hallinto-oikeus
Hallinto-oikeus erosi valtio-oikeudesta itsenäiseksi oikeudenalaksi 1800-luvun lopulla, ja kehitys noudatti mannereurooppalaista mallia. Hallinto-oikeutta voidaan luonnehtia julkishallinnon tehtäviä, toimintaa, rakennetta ja hallinnon asiakkaiden oikeussuojaa koskevaksi oikeudenalaksi. Se on ydinalueiltaan julkisoikeudellinen, mutta monien yksityisoikeudellisten ja sekamuotoisten sääntelyiden vuoksi rajaus yksityisoikeuteen ei ole systemaattinen. Hallinto-oikeustieteessä puolestaan tutkitaan edellä mainittuja oikeusjärjestyksen osa-alueita.
 
Yleishallinto-oikeus koostuu hallinnon oikeusperiaatteista, hallinto-organisaatiosta, hallintomenettelystä, informaatiohallinto-oikeudesta ja hallintolainkäytöstä. Hallintolainkäytön kuuluminen yleishallinto-oikeuteen eikä prosessioikeuteen on mannereurooppalaisen oikeussystematiikan mukaista. Yleishallinto-oikeudelliset sääntelyt ulottuvat kaikkeen hallintotoimintaan. Yleishallinto-oikeus on vanhastaan ollut oikeustieteen keskeisin kohde, mutta nykyään painopiste on siirtymässä hallinnon erityisalueille.
 
Hallinto-oikeuden erityisalueet muodostuvat lähinnä hallinnonaloittain. Keskeisin lohko on kunnallisoikeus, koska valtaosa julkishallinnon tehtävistä hoidetaan kunnissa. Myös julkishallinnon henkilöstön asemaa sääntelevä virkamiesoikeus on keskeinen alue. Muita alueita ovat sosiaalioikeus, poliisioikeus, lääkintäoikeus ja opetushallintoa koskeva oikeus. Tehtävien yksityistämisen myötä hallinto-oikeudessa tarkastellaan myös yksityisoikeuden periaatteita ja säännöstöjä.
 
Eurooppalainen hallinto-oikeus on kansainvälisen hallinto-oikeuden tärkein lohko. Laajassa mielessä eurooppalainen hallinto-oikeus kattaa Euroopan Neuvoston normiston ja Euroopan unionin oikeusjärjestyksen. Unionin hallinto-oikeus sääntelee yhtäältä unionin toimielimiä ja toisaalta jäsenvaltioiden hallintoviranomaisia. Tiukkaa eroa näiden alueiden välillä ei voida tehdä, koska varsinkin oikeusperiaatteet ulottuvat molemmille lohkoille.
Asiasana:
Tagit: