in English
 
 
Oikeushistoria
​Julkinen, häpäisevä rangaistus varkaille ja pettureille. Kaljuksi ajeltu tuomittu tipautetaan veteen väkijoukon pilkatessa. Das Soester Nequambuch vuodelta 1315 (Wolfgang Schild: Alte Gerichtsbarkeit, Callwey 1985, alkuperäinen Stadtarchiv Soest).
Oikeushistoria on tieteenala, joka tutkii oikeuden ja yhteiskunnan suhdetta toisiinsa historiallisessa perspektiivissä kaikkialla maailmassa. Oikeushistoriassa oikeutta tarkastellaan historiallisessa kontekstissaan historiatieteiden tutkimusmetodeita käyttäen, mutta kohde on aina oikeudellinen laajasti ymmärrettynä. Tarkastelun kohteena ovat erilaiset oikeusnormit, oikeudelliset käsitteet ja instituutiot, oikeusajattelu ja oikeuskäytännöt. Myös oikeudellinen työ ja ammatit, oikeudelliset artefaktit sekä oikeuskulttuuri ovat oikeushistoriallisia tutkimuskohteita.
 
Oikeus nähdään aina kulloisenkin aikakauden, yhteiskunnan ja kulttuurin tuotteena. Niinpä tutkimuksen ja opetuksen yhtenä tärkeänä tavoitteena on muutoksen analyysi: miten ja miksi oikeus muuttuu. Myös syyt oikeudelliseen muuttumattomuuteen tai toteutumattomat muutoshankkeet ovat relevantteja tutkimuskohteita.
 
Oikeushistoriassa aikakausien välinen ja maantieteellinen vertailu ovat keskeisessä asemassa muutoksen tai muuttumattomuuden analyysissä. Oikeudellisten normien, instituutioiden ja ajattelun liikkuminen paikasta toiseen Euroopassa ja globaalisti, oikeudellinen reseptiotutkimus, on eräs klassinen oikeushistoriallinen tutkimuskohde. Ulkomaisen oikeuden omaksuminen ei kuitenkaan ollut automaattista, vaan erilaisten yhteiskunnallisten, joskus ristiriitaistenkin tarpeiden ja intressiryhmien toiminnan tulosta. Tämä näkökulma korostaa oikeudellisten toimijoiden ja sosiaalisten olosuhteiden merkitystä, mikä tukee kokonaisvaltaista tarkastelua menneestä oikeudesta osana yhteiskuntaa. Oikeus menneisyydessä oli poliittisten ja yhteiskunnallisten prosessien tulosta aivan kuten oikeus nykyäänkin.
Asiasana:
Tagit: