in English
 
 
Rikosoikeus
Rikosoikeudelliset normit muodostavat rikosoikeudeksi kutsutun kokonaisuuden, joka sijoitetaan oikeudenalasystematiikassa julkisoikeuteen. Rikosoikeudelliset normit sääntelevät yksinkertaistaen sitä, millä perusteella henkilön voidaan katsoa syyllistyneen laissa rangaistavaksi säädettyyn tekoon (rikosoikeuden yleiset ja erityiset vastuuedellytykset) ja millainen seuraamus rangaistavaan tekoon syyllistyneelle henkilölle voidaan tuomita.
 
Rikosoikeudella on erityisen läheinen yhteys rikosprosessioikeuteen, joka käsittää rikosten esitutkintaa, syyteharkintaa ja rikosoikeudenkäyntiä koskevat menettelytapanormit. Lisäksi rikosoikeutta voidaan pitää oikeudenalana, jossa oikeudellista tietoainesta on pyritty täydentämään kokemusperäisiin menetelmiin perustuvan yhteiskunta- ja käyttäytymistieteellisen tutkimuksen eli kriminologian tuloksilla. Tällöin on syytä painottaa kriminaalipoliittista päätöksentekoa eli lainvalmistelua palvelevaa tutkimusta (tieteellinen kriminaalipolitiikka).
 
Rikosoikeuden opetuksessa keskitytään yleisiin oppeihin (käsitteet, periaatteet ja teoria), erityisen osan tunnusmerkistöihin (painopisteenä talousrikokset), rikosoikeudellisiin seuraamuksiin ja rikosoikeuden eurooppalaistumiseen. Tutkimuksen painopisteenä ovat rikosoikeusteoria (yleisten oppien käsiterakennelmat ja periaatteet), talousrikokset ja seuraamusjärjestelmän osakysymykset. Oppiaineen henkilökunta vastaa merkittävältä osin Suomessa poliiseille, syyttäjille, tuomareille ja asianajajille annettavasta rikosoikeudellisesta täydennyskoulutuksesta. Yhteistyökumppaneina ovat erityisesti oikeusministeriö, Valtakunnansyyttäjänvirasto, Poliisiammattikorkeakoulu ja hovioikeudet.
Asiasana:
Tagit: