in English
 
 
Tavoite: Mahdollisimman hyvin

​– Mahdollisimman vähän haittaa aiheuttaen, mahdollisimman pienellä määrällä ja niin, että eläimen käyttö korvataan aina kun se on mahdollista, Jaakkola suomentaa periaatteen.

Sanalla koe-eläin on kielteinen kaiku, jopa laki puhuu nykyisin tieteellisesti tärkeistä hankkeista, joissa käytetään eläimiä. Jaakkola tunnistaa kaiun, mutta ei esimerkiksi netissä leviäviä vanhanaikaisia ja virheellisiä kuvia kärsivistä koe-eläimistä. Hän taistelee mielikuvia vastaan avoimuudella. Hän näyttää ja kertoo, miten koe-eläimiä kohdallaan, ja miksi.
 
​– Kaikki merkittävät lääketieteen virstanpylväät 1900-luvulta alkaen on tehty eläinkokeiden avulla, Jaakkola sanoo.
 
Jaakkola kertoo, miten vielä hänen oman äitinsä sisaruksia kuoli lapsina kurkkumätään. Eläinkokeiden avulla on kehitetty muun muassa kurkkumätä-, hinkuyskä- ja polirokotteet, insuliini diabeteksen hoitoon, löydetty keinot ehkäistä elinsiirtoja uhkaavia hylkimisreaktioita, luotu psyyken- ja verenpainelääkkeitä. Vielä 20 vuotta sitten syöpä oli yhtä kuin kuolemantuomio. Tänä päivänä suuri osa syöpäsairauksista saadaan hoidettua. Nyt haasteina ovat muun muassa alzheimer ja muut keskushermoston sairaudet.

Eläinsuojelijat mukana käsittelemässä lupia

Jaakkola aloitti nykyisen uransa koe-eläinten parissa 1983. Kaksi vuotta myöhemmin kaikki eläinkokeet tulivat luvanvaraisiksi, ja vuosi vuodelta säännöksiä on tiukennettu. Samaan aikaan eläinten käytölle on etsitty vaihtoehtoisia menetelmiä, mutta vain muutama on virallisesti hyväksytty korvaamaan joitakin testejä  lääkkeiden ja uusien kemikaalien  turvallisuuden arvioinnissa
 
​– Ilman eläimiä tehtävät  tutkimusmenetelmät eivät näy eläinten käyttötilastoissa, joten jää mielikuva, että tutkijat eivät käytä muita keinoja, mutta kyllä he käyttävät  koko ajan, Jaakkola sanoo.
Osa tutkimuksista edellyttää elävien eläinten käyttöä, jotta tuloksesta saadaan luotettava.

Jokaiseen Turun yliopiston koe-eläinkeskuksessa tehtävään tutkimuksen on saatava lupa Etelä-Suomen aluehallintoviraston alaisuudessa toimivalta hankelautakunnalta. Neljännes lautakunnan jäsenistä on tutkijoita, neljännes eläintenhoidon ammattilaisia, neljännes eetikkoja tai  eläinsuojelijoita ja neljännes eläinlääkäreitä. Luvassa määritellään tarkkaan, mitä eläimelle saa tehdä.

– Minä olen vastuussa siitä, että meillä noudatetaan lakia eikä eläimiä käytetä ilman, että toimintaan on hankelupa. Minä tiedän tarkkaan, kuinka monta yksilöä meillä on, mitä niille tehdään ja miten eläinten hyvinvointia seurataan. Jos jokin eläimistä sairastuu, tutkijalle, eläinlääkärille ja minulle tulee saman tien Elli-järjestelmän kautta hälytys, Jaakkola sanoo.
 
Elli on järjestelmä, johon koe-eläinkeskuksen henkilökunta kirjaa päivittäin jokaisen eläimen yksilölliset tiedot. Sinne kirjataan myös epäilykset siitä, jos eläin ei voi hyvin ja  liitetään tarvittaessa kuva eläimestä. Huomautus voi kertoa esimerkiksi siitä, että silmät eivät ole kirkkaat, ihossa on nirhauma tai kylkeen on kohonnut paise.
 
–  Jos eläin voi huonosti, tutkija tai eläinlääkäri pystyy reagoimaan asiaan välittömästi.

Tutkijan opeteltava käsittelemään eläintä

Jyrsijöiden kasvatus laboratorio-oloissa alkoi 1900-luvulla ja nykyään lähes kaikki kokeissa käytettävät eläimet ovat laboratoriossa kasvatettuja, jolloin tutkijat tietävät tarkkaan, mikä on niiden perimä ja  ympäristöolosuhteet.
 
– Niiden terveydestä pidetään erityistä huolta, jotta  ylimääräiset bakteerit tai virukset eivät pääse sotkemaan tuloksia.
Myös elämä keskuksessa on hyvin säädeltyä. Esimerkiksi eläintilojen ilman on vaihduttava vähintään 15 kertaa tunnissa . Rehu on tarkasti tutkittua ja hygieniasta pidetään huolta steriloiduista häkeistä ja kuivikkeista lähtien.  Eläimet totutetaan ihmisen kosketukseen, ja ihmiset opetetaan käsittelemään eläimiä niin, ettei niille aiheudu tarpeetonta kipua.
 
– Laki edellyttää, että kaikkien eläimien kanssa tekemisissä olevien on osoitettava omaavansa riittävät tiedot ja taidot eläinten käsittelyssä. Me järjestämmekin tutkijoille eläintenkäsittelykursseja, Jaakkola sanoo.
 
Suurin osa Turun yliopiston koe-eläinkeskuksen käyttämistä eläimistä on hiiriä. Muita, lähinnä rottia, kaneja ja joskus  sikoja, on noin 500 vuodessa.
 
Luonnossa tehtävissä tutkimuksissa kohteena voivat olla esimerkiksi  linnut,  kalat, käärmeet, myyrät tai  näätäeläimet.  Myös tuotantoeläimillä tehdään tieteellisiä tutkimuksia. Muutama vuosi sitten tilastoissa lähes 4000 koe-eläinlisäyksen aiheuttivat koirat, kun lemmikkien omistajat antoivat luvan ottaa koiriltaan verinäytteen geenitutkimusta varten.

– Suurimmalle osalle koe-eläinlaitoksessa olevista eläimistä ainoa tutkimustoimenpide on niille tehtävä korvamerkintä, missä yhteydessä eläimestä  saadaan pieni kudosnäyte perintötekijöiden määrittämiseksi.

Jalostuksen avulla on saatu  myös kehitetyksi  hiiri- ja rottakantoja, joille  kehittyy  tiettyjä  ihmisen tauteja  vastaavia sairauksia, esimerkiksi diabetes tai verenpainetauti.

– Taudin syntyä, sen ennaltaehkäisyä tai hoitoa voidaan tutkia näillä eläinmalleilla. Varsinaiset elimistöä koskevat  tutkimustulokset  kerätään vasta eläimen lopettamisen jälkeen, mikä tehdään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta eläin ei ehdi kärsimään taudin aiheuttamista oireista tarpeettomasti  Jaakkola sanoo.

Kun eläin on lopetettu, Elli-järjestelmään kirjataan arvio siitä, miten paljon haittaa eläin koki. Asteikko kulkee vähäisestä kohtalaiseen ja huomattavaan haittaan. Vähäisin haitta on neulanpistoon verrattava kipu, huomattavaksi luokitellaan esimerkiksi pitkäkestoinen kipu tai haitta, jota ei voida lievittää riittävästi.
Asiasana:
Tagit: