in English
 
 
Mitä fysiikka on?

Fysiikan juuret ovat antiikin ja keskiajan luonnonfilosofiassa, joka varhaisen fysiikan lisäksi sisälsi mm. kemian, biologian ja osittain matematiikankin. 1600-luvun tieteellisen ajattelun kehityksen myötä nykyiset luonnontieteet alkoivat eriytyä filosofista ja sen osa-alueet muodostaa oman identiteettinsä.

 
Kun halutaan määritellä fysiikka tarkemmin yhtenä luonnontieteenä monien joukossa, fysiikkaa voi kuvata tieteenä, joka tutkii luontoa pienimmästä suurimpaan. Niin hiukkaset ja atomit kuin tähdet, galaksit ja koko maailmankaikkeuskin kuuluvat fysiikan tutkimuskohteisiin ja kaikenlaisten luonnossa esiintyvien rakenteiden tarkastelu kuuluu fysiikan piiriin.
 
Fysiikkaa kuvataan myös kokeelliseksi tieteeksi; kokeet ja havainnot luonnosta ovat keskeinen osa fysiikkaa, joka erottaa fysiikan sellaisista tieteenaloista, kuten matematiikka ja filosofia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että fysiikka on pelkkiä kokeita. Luonnon ilmiöiden rakenteiden ja toiminnan fysikaalinen ymmärtäminen syntyy vasta kun havaitut ilmiöt jäsennetään muotoon, jonka avulla on mahdollista koota, selittää ja ennustaa niitä. Fysiikassa jäsentämisen työväline on matematiikka. Sen avulla rakennetaan fysikaalisia teorioita, jotka kuvaavat parhaalla mahdollisella tavalla luontoa ja sen ilmiöitä. Kuten Galileo Galilei totesi: luonnon kirja on kirjoitettu matematiikan kielellä (Il saggaitore, 1626). Näin rakennettuja teorioita arvioidaan – hylätään tai hyväksytään – jälleen kokeisiin ja havaintoihin vertaamalla.
 
Aine, energia ja näiden vuorovaikutukset ovat fysiikan tutkimuksen peruskäsitteitä - asioita, joita fyysikot haluavat ymmärtää. Tästä perusasetelmasta nousee monia keskeisiä luonnon ymmärtämisen ja maailmankuvan rakentumisen kysymyksiä, kuten esimerkiksi

 

  • miten luonnosta voi tehdä havaintoja?
  • mitkä ovat aineen perusosaset?
  • miksi ympärillämme oleva aine on pysyvää?
  • miten selittää aineen ominaisuudet?
  • miten aurinko ja aurinkokunta on syntynyt?
  • millainen on maailmankaikkeutemme rakenne ja historia?

 

Fysiikka on kehittyvä tiede. Siihen kuuluu oleellisena osana luonnon ilmiöiden aina vain tarkempi havainnointi ja kokeiden tekeminen. Tämän seurauksena on, että luonnon fysikaalinen kuvaus muuttuu ajan myötä: tarkentuva tieto johtaa tarkentuviin fysikaalisiin teorioihin. Niinpä välillä käsitys todellisuudesta voi muuttua suuresti, välillä pienin askelin. Fysiikan kehityksessä joskus näemme enemmän kuin ymmärrämme, toisinaan fysiikan teoriat ennustavat ilmiöitä, joita voimme yrittää havaita. Niin teknologinen kehitys kuin maailmankaikkeutemme ymmärtäminen ovat tämän kehityksen hedelmiä.
 
Fysiikka on tekijälleen mielikuvitusta, intuitiota, keksimistä ja kovaa työtä. Näitä kaikkia tarvitaan niin kokeiden ja havaintojentapojen suunnitteluun ja toteuttamiseen, niiden analysointiin kuin myös ilmiöiden jäsentämiseen ja kuvaamiseen. Fysiikka on merkittävä osa maailmankuvaamme ja yhteistä kulttuuriperintöämme.
 
Fysiikka ei vastaa kaikkiin kysymyksiimme, ei edes kaikkiin luontoa koskeviin kysymyksiimme. Moniin luontoa koskeviin kysymyksiin antaa vastauksia kemia, biologia, geologia tai vaikkapa psykologia, joiden suhteesta fysiikkaan tiedemiehet ja filosofit jatkuvasti keskustelevat. Fysiikka on myös avoimia kysymyksiä.
 
Vaikka fysiikka ei vastaa kaikkiin kysymyksiin, ovat syvällinen maailmamme toiminnan ymmärtäminen, teknologian kehitys ja kriittisen tieteellisen ajattelun periaatteet keskeisiä fysiikasta nousevia, kaikille kuuluvia arvoja kulttuurimme ja hyvinvointimme taustalla. Fysiikkaa voi tarkastella syvällisesti tutkimuksen keinoin, mutta sen tulokset ovat myös jokaiselle kuuluvaa yleissivistystä. Fysiikan ymmärtäminen kuuluu kaikille!

 

Asiasana:
Tagit: