Mitä jatkuva oppiminen on, ja miten saat sen osaksi omaa arkeasi? Podipodi on neliosainen minisarja, jonka aikana inspiroidumme aikuisopiskelijoiden uratarinoista ja selvitämme, miten voit kehittää omaa osaamistasi. Paneudumme opintojen rahoitusvaihtoehtoihin ja pohdimme tulevaisuuden työelämän vaatimuksia. Podipodi on tuotettu osana PODI-hanketta. Tervetuloa oppimaan!

Jaksot ja tekstivastineet

PODIPODI, jakso 1: Tervetuloa oppimaan

Podipodin 1. osassa ohjaustyön konkarit Turun ammattikorkeakoulusta, Turun yliopistosta ja Åbo Akademista toivottavat meidät tervetulleiksi mukaan jatkuvan oppimisen pariin. Millaisia koulutuksia Varsinais-Suomessa on tarjolla ja kenelle ne on suunnattu?

"...kun huomaa, että korkeakouluissa yliopistoja myöten on vaikka mitä, kuten Arjen Magiaa, niin onhan tää nyt hienoa!"

***

Jakson linkit

Musiikki: Bossa in my heart - SergeQuadrado/Pixabay

Julkaistu: 17.11.2022

Tekstivastine

[Anna] Tervetuloa Podipodin pariin! Tässä ohjelmassa selvittelemme, mitä jatkuva oppiminen tarkoittaa ja miten voit saada sen osaksi omaa arkeasi. Podin on toteuttaa Turun yliopisto osana PODI-hanketta ja toimittaja olen minä, Anna Kalpio. Lisätiedot hankkeesta ja muut jaksossa mainitut linkit sekä tekstivastine löytyvät meidän verkosta: utu.fi/podipodi.

[Anna] Jatkuva oppiminen on termi, josta puhutaan tällä hetkellä hallitusohjelmaa myöten, mutta tänään me Podipodissa lähestytään tätä asiaa hyvin käytännöllisesti: Eli mitä jatkuvalla oppimisella tarkoitetaan ja mitä se voi tarjota juuri sinulle. Meillä on vieraana jatkuvan oppimisen konkareita, jotka edustavat PODI-hankkeessa mukana olevia korkeakouluja. Meillä on täällä koulutussuunnittelija Carina Gräsbeck, Centret för livslångt lärande -yksiköstä, Åbo Akademista…

[Carina] Kiva olla täällä mukana teidän kanssa!

[Anna] …erityisasiantuntija Katja Mäkinen, Kumppanuudet kehittäminen -yksiköstä, Turun ammattikorkeakoulusta…

[Katja] Hei vaan kaikille ja kiitos kutsusta.

[Anna] …ja suunnittelija Seppo Piiparinen Avoimen yliopiston ja jatkuvan oppimisen yksiköstä, Turun yliopistosta.

[Seppo] On kiva olla paikalla.

[Anna] Kiitos ja tervetuloa!

***

A: Kun puhe on jatkuvasta oppimisesta, niin kysyn tähän alkuun: Minkä uuden taidon juuri sinä olet viimeksi opetellut?

C: Apua, mun täytyy nyt myöntää, että mulla on tosi tylsä esimerkki! Toivoisin, että mulla olisi joku kiva, mutta kun mä mietin niin Teamsin tuunaaminen. Se on se viimeinen oppimiskokemus, mikä mulla on ollut.

K: Mun täytyy sanoa, että ehkä tuorein, mitä olen oppinut tai tullut ajatelleeksi oli, kun eräs 3-vuotias pikkutyttö piti aamupiiri nukeilleen ja totesi mullekin sormea heristäen että: ”Avaruudessakin voi pitää sadetakkia!” Eli voi ajatella asioita laajemmin.

S: Minä menisin vähän kuin taaksepäin: Harrastan mökkeilyä ja siellä puuhailua, ja nyt viime aikoina olen vähän korjaillut ja puhdistanut ikkunoita. Pakko on ollut kaivaa vanha työkalulaatikko, ottaa höylää ja viilaa ja olen joutunut opettelemaan uudelleen asioita: Että miten mä näitten kanssa taas teenkään töitä. Eli joskus voi olla, ettei opikaan uutta vaan päivittää sen vanhan osaaminen tähän päivään.

***

A: Mitä sanotte: te olette jatkuvan oppimisen konkareita ja olette työskennelleet tämän teeman parissa pitkän aikaa. Mitä jatkuvan oppimisella konkreettisesti tarkoitetaan? Esimerkiksi kenelle jatkuva oppiminen on tarkoitettu ja ketkä voivat sen piiriin tulla?

S: Kyllä mulle tulee ekana mieleen työikäinen ja työelämään liittyviä asioita. Ja asia varmaan kauheen eri tavalla näyttäytyy. Esimerkiksi miten työnantaja ajattelee. Hänelle se voi näyttää jonkun uuden taidon tai osaamisen aika nopeasti tapahtuvalta oppimiselta, räätälöityjä koulutuksia. Opiskelijalle se voi olla myös semmoisia tosi pitkiä pohdintoja: ehkä ihan uutta uraa ei niinkään nykyisen työtehtävän kehittämistä, vaan pikkuhiljaa hakeutuu uudelle uralle. Ja toki yhteiskunta ja ministeriöt ym. rahoituksen kautta ohjaa sitä, mitä mikä se jatkuva oppiminen on.

K: Tulee mieleen se vanha sanonta: ”Oppia ikä kaikki”. Jatkuva oppiminen, kun miettii vaikka korkeakoulun näkökulmasta, on lähinnä ei-tutkintoon johtavaa koulutusta. Mutta kun miettii yksilön näkökulmaa, niin se on paljon laajempi: Se on harrastukset, mielenkiinnon kohteet, vaikka sanomalehden lukeminen aamulla. Ja välttämättä se ei oo sama, mitä työnantaja sinun haluaa oppimavan, mutta ei myöskään sulje pois sitä. Sitten tietenkin yhteiskunta hyötyy siitä, että on mahdollisuuksia osaamisen täydentämiseen ja uudelleen kouluttautumiseen, sekä lyhyillä kursseilla tai opintojaksolla ja tarvittaessa suorittamalla tutkinto. Mutta se on sitä, että arjessa pitää silmät ja on avoinna uusille asioille.

C: Mä mietin tässä että, jos mä ajattelen sitten tästä yliopiston näkövinkkelistä, itse kun olen avoimen yliopiston parissa ollut aika pitkäänkin, niin siihen avoimen yliopiston tarjontaan voi kuulua vaikka minkä tyyppisiä kursseja. Ja sitten voi olla oikein täsmäkursseja, jos on vaikka joku, joka haluaa vaihtaa työpaikkaa ja huomaat, että nyt pitäis niinku oppia jotain kirjanpidosta, niin voi huomata, että avoimesta korkeakoulusta nimenomaan löytyi se kurssi. Se kuuluu sitten siihen jatkuvaan oppimiseen, se kuuluu siihen lokeroon, mutta sitten voi löytyä joku, joka ihan vaan omasta halusta on utelias.

A: Ollaanko siitä samaa mieltä, että jatkuva oppiminen ei ole suljettu klubi, vaan kaikki ovat tervetulleita? 

K: Kyllä varmasti meillä kaikilla on ajatus, että juuri näin. Kun miettii hallitusohjelmaa ja siinä sitä jatkuvan oppimisen merkitystä, niin se on työikäisen väestön osaamisen kehittäminen, työkyvyn ylläpitäminen sekä työurien pidentäminen. Mutta kyllähän se käytännön arjessa koskee meitä kaikkia, ja varmasti kaikki korkeakoulut pyrkii tuottamaan sellaisia koulutus muotoja ja sisältöjä, mitkä on avoinna ja mahdollista meille kaikille asiasta kiinnostuneille.

A: Teillä on kaikilla kokemusta myös ohjaustyöstä ja toimitte jatkuvan oppimisen opiskelijoiden parissa. Kiinnostaisi tietenkin kuulla, millainen on teidän tyypillinen asiakas, eli minkälaisista asioista haetaan ohjausta, kun ollaan ehkä jo työelämässä tai työikäisiä ja hakeudutaan taas opintojen äärelle?

S: Meidän ohjattava kuuluu tähän työikäiseen ryhmään. Hänellä on jo joku tutkinto tehtynä ja työkokemusta, elämänkokemusta on karttunut. Mietitään sitä taustaa suhteessa tavoitteisiin, joita hän on itse asettanut. Kyllä nämä on aika tapauskohtaisia kaikki. Toki sieltä löytyy isoja ryhmiä: Yksi tyypillinen syy on vaikka joku opettajien toinen opetettava aine tai opettajan pedagogisten opintojen suorittaminen, mikä on selkeä pätevöitymiskoulutus ja mitkä on määritelty ja rajattu. Mutta sitten kun mennään yksilökohtaisiin, niin on erilaisia polkuja, erilaisia tavoitteita. Tyypillisiä kysymyksiä aikuisella on resurssi: pystyykö työn ohessa opiskelemaan? Miten opiskellaan: Onko etävaihtoehtoja, kuinka joustavaa? Raha ratkaisee. Onko tarvetta opintovapaaseen? Saako aikuiskoulutustukea ym? Siinä mietitään elämää laajemmin, eikä pelkästään sitä mitä opiskellaan.

C: Mä voisin täydentää, että mä oon samaa mieltä Sepon kanssa, että ei tämmöstä ehkä tyypillistä opiskelijaa löydy. Mulla on hieman eri tyyppiset asiakkaat kuitenkin, koska ehkä enemmän on sitä, että saattaa olla lukiolainen, joka soittaa mulle ja kysellä lähinnä tästä avoimen yliopiston väylästä. Mulle tulee aika paljon näitä väylä kysymyksiä. Voi olla tietty joku, joka haluaa vaihtaa alaa. Mutta kuitenkin lähinnä just ne väyläkysymykset, tulee mulle.

A: Miten AMK:n puolella?

K: Meillä on erikseen jatkuvan oppimisen puolella neuvonta- ja ohjauspalvelua hoitavat ihmiset. Mutta mä uskon, että hyvin samanlainen ajatus, kuin Sepollakin. Jatkuvan oppimisen oppijat on hyvin heterogeeninen porukka. Ei voi enää kategorisoida esimerkiksi iän perusteella, eli se on enemmänkin elämäntilannekysymys, ja miten siihen voidaan yhdistää myös opiskelu. Ei enää voida niin massana palvella. Mikä on tietenkin hyvä, joudutaan huomioimaan se yksilö.

S: Mä lisäsin vielä, että kun ihmisten kanssa tehdään opintosuunnitelmia, niin mikä on realistista. Miten kukin ymmärtää, mitä se vaatii, kun tekee vaikka akateemisia opintoja, jos et ole ennen yliopistossa opiskellut? Tän tyyppisiä pohdintoja. Se vaihtelee: toiset ajattelee, että: ”Kyllä mä tosta vaan nopeasti suoritan perusopinnot. Pari kuukautta niin se on homma hoidettu”, ja toinen lähtee tosi varovasti liikkeelle: haluaa testata ja miettiä, onko minusta vielä opiskelijaksi. Voi olla edellisestä opinnoista 20 vuotta tai 30 vuotta aikaa. Kestää aikaa ennen kuin pääsee opiskelurytmiin kiinni: että pysytäis realismissa, mikä on mahdollista, kun ottaa huomioon sen muun elämäntilanteen. Onko töissä? Onko perhettä? Minkä ikäisiä lapsia? Siihen päälle opinnot… Niin mieti, minkä harrastuksen jätät pois, kun lähdet opiskelemaan.

A: Nämä on niitä tyypillistä kysymyksiä, mitä siellä ohjauksessa tulee. Ihan jopa sparrataan siinä, miten opintoja suunnitellaan. Tuleeko teille mieleen joitakin muita tällaisia keskeisiä kysymyksiä, joihin törmäätte usein? Mikä ajatteluttaa heitä, jotka haluavat täydentää osaamistaan, mutta voi olla opinnoista aikaa?

C: Hyvä pointti, Seppo, tuosta ajan hallinnasta. Eli miten ne opinnot sopii siihen omaan ajankäyttöön. Tämän tyyppisiä kysymyksiä mun mielestä tulee. Jos tekee yliopisto kursseja, niin ne on aika vaativia.

K: Tuli mieleen, että opiskelutapa on muuttunut. On kaikenlaista verkko-opetusta ja teamsia ja itslearningia sun muuta. Ei enää mennä istumaan luokkaan, ja opettaja puhuu. Se aikaan on, ei nyt ohi, mutta vähemmän se opetus on nimenomaan sitä perinteistä. Se on sitä itse tekemistä, ryhmätöitä sähköisiä välineitä käyttäen. Siinä voi olla haastetta, mutta niihinkin on sitten varauduttu siten, että ei tarvitse jäädä yksin pohtimaan. Saa apua ja tukea. Tämä on huomioitu, ja on ehdottoman tärkeätä, että ne osataan huomioida.

A: Aivan, ja se on sitä enemmän siinä kohtaa opinnot alkaa aika vaan. Näihin sitten perehdytetään.

K: Joo, mutta mä tuon sen esiin, ettei tulisi yllätyksiä.

S: Tyypillisistä kysymyksistä vielä, että usein esiin tuon sen, että kun on elämänkokemusta työkokemusta, niin ehkä asiat myös aika paljon helpommin tarrautuu. Ne teoreettisetkin asiat ihan käytännön kautta muuttuu ymmärrettäväksi, ja se on aivan eri tilanne opiskella 40-vuotiaana kuin jos lukiosta suoraan tulleena. Kun olet nähnyt ja kokenut asioita, niin teoriat ja käsitteet tulevat ehkä sitä kautta aika helposti ymmärretyksi.

A: Elämänkokemuksen päälle rakennetaan sitä tietoa.

***

A: Monella on varmasti sellainen käsitys, että varsinkin korkeakouluista, joita me kaikki tässä pöydän ääressä edustetaan, että meillä suoritetaan vaan niitä vuosien mittaisia tutkintoja. On itsestään selvää, että jatkuvan oppimisen oppijoille kaikille suinkaan tällainen ei sovi. Mietin, että minkälaisia kokemuksia teillä on: Miksi ylipäänsä korkeakouluun tullaan täydentämään osaamista? Mitkä on niitä syitä, miksi valita korkeakoulu jonkun muun oppilaitoksen sijaan?

C: Toi oli hyvä kysymys. On niitä, jotka haluavat opiskella. Opiskelu miellyttää, ja ne voi valita ihan laidasta laitaan. Mutta sitten… mä nyt otin sen kirjanpito-esimerkin, niin jos hakee jotain tiettyä ja voi olla se joko löytyy nimenomaan yliopistosta tai korkeakoulusta. Tai voi olla myös, että saattaa olla vanha maisteri- tai kanditutkinto, ja yliopisto jotenkin tuntuu luontevammalta. Tässä on nyt yksi vastaus tähän.

S: Tällainen käsitys voi olla, että yliopistossa vaan tehdään tällaisia tutkintoja, jotka on teoreettisia, pikkuisen irti työelämän kuviosta. Mutta yliopistokin on muuttunut tässä vuosien varrella. Miksi kannattaa tutustua korkeakoulujen tarjontaan, niin sieltähän löytyy monenlaista koulutusta: löytyy avoimia materiaaleja, MOOC-kursseja, joille voi tulla ihan vaan itseään sivistämään ja kuuntelemaan ilman mitään suorituksia.  Avoimen yliopiston puolelta voi lähteä laajempiin kokonaisuuksiin tai sitten ihan yksittäiselle kurssille. Tämä tarjoaa kyllä vaihtoehtoja. Tai sitten jos on se ajatus, että vielä haluaisi korkeakoulututkinnon jossain vaiheessa tehdä ja tuntuu siltä, että nykyinen ammatti ei motivoi ja tulevaisuuskin näyttää siltä, ettei välttämättä työpaikka säily siellä, niin sieltä voi lähteä tutkintotavoitteisesti pikkuhiljaa. Sitten kun pääsee opintoihin kiinni, niin sitten tulee mukaan. Ei se tutkinto ole aina on se, minkä takia tullaan yliopistoon.

K: Mutta kuitenkin kyllä ne korkeakouluopinnot on selkeä laatumerkki, esimerkiksi esittää työnantajalle tai laittaa cv:seen, niin tiedetään, mistä on kysymys. Ja tarjonta on hyvin monipuolista niin yliopistoilla kuin ammattikorkeakouluilla, vaikka profiili on jotenkin erilainen. Meillä ehkä käytännönläheisempi, osaamista korostavia, ja yliopistot varmasti siinä sivistykselliset mielessä sitten profiloituvat hiukan erilaiseksi. Mutta että täydennetään toisiamme myös tässä, varmasti meillä on aika paljon myös yhteisiä oppijoita.

A: Aivan varmasti! Seppo, sanoit, että ei välttämättä tarvitse olla opiskellut yliopistossa tai korkeakoulussa, vaan myöhemmin voi tulla sitten täydentämään muuta osaamista ja muuta tutkintoa korkeakouluopintojen pariin. Eli ei ole pääsyvaatimuksia.

S: Ei, tietysti avoin yliopisto tarjoaa nimensä mukaisesti kaikille opintoja. Tämä on monelle tärkeää, että opinnot on yliopiston statuksen alla, eli se on se tietynlainen laatumerkki.

A: Tässä mainittiin jo MOOCit ja muutkin tällaiset lyhyet koulutukset, mutta voitteko nostaa vielä omasta oppilaitoksesta tällaisen lyhyempiä koulutuksia tai erimittaisia koulutuksia, jotka voisivat olla eri ryhmille kiinnostavia?

C: Jos mä ajattelen Åbo Akademin elinikäisen oppimisen keskusta, niin meillähän on lähinnä avoin yliopisto koulutusta ja sitten opettajien täydennyskoulutusta.

K: Mutta tässä tuli heti mieleen, kun tällä hetkellä työpöydällä ja keskustelussa on tulossa tällainen kyberturvallisuuden osaaja -koulutus, noin 30 opintopistettä. Ylipäätään meillä nämä osaajakoulutukset AMK-sektorilla on tuollaisia 30 pisteen paketteja tällä hetkellä. Kun taas sitten diplomikoulutukset on 60 opintopisteen paketteja, ja niissä saattaa olla jotakin pohjakoulutusvaatimuksia tai osaamisvaatimuksia, mutta taas osaajakoulutukset on enemmänkin kaikille asiasta kiinnostuneille. Ja niissä on sitten selkeitä teemoja. Mutta sitten on esimerkiksi näitä polkuopintoja avoimen ammattikorkeakoulun puolella, ja siinä on niin kuin Carinakin sanoi, selkeä paketti. Lähetään perusopinnoista liikkeelle, ja halutessaan voi hakea sitten erillishaussa ihan tutkintokoulutukseen.

S: Voisin nostaa tähän monitieteiset opintokokonaisuudet. Turun yliopisto on monitieteinen yliopisto, ja sitä myötä meillä on tällaisia perusopintoja, vaikka monikulttuurisuus, tekoäly ja sote ainakin nopeasti tulee mieleen. Niissä jotain tiettyä teemaa tutkaillaan eri tieteenalojen näkökulmista. Voisi ajatella, että vaikka tekoäly: Helposti ajatellaan, että se liittyy it-puoleen, mutta sitä voidaan miettiä oikeustieteen tai filosofian tai etiikan näkökulmasta. Monitieteinen yliopiston mahdollistaa tämän tyyppistä kokonaisuuksia.

C: Voisi lisätä nyt, että meillä on esimerkiksi kestävä kehitys on semmonen paketti, siinä on just tämä monialaisuus, monesta tiedekunnasta löytyy.

A: Monialaisuus oli hyvä silta seuraavaan aiheeseen: Mietin, että kuulija voi olla jossain muualla kuin Varsinais-Suomen alueella, mutta me edustetaan paikallisia korkeakouluja. Mietin, että onko jotain sellaisia erityisalojen, mitä on vähän tarjolla muualla tai joita tiedätte ettei juuri muualla tarjota, kun täällä meidän korkeakouluissa?

S: Monialaisuus on yksi, ja sitten tulee tällainen teknologia, mikä on vahva Turun seudulla. Meillä on teollisuutta: on akku teollisuutta, terveysteknologiaa ym. Yliopisto on siihen panostanut: meillä on uusi tiedekunta, teknillinen tiedekunta, ja varmasti just yritysyhteistyötä ja räätälöityjä koulutuksia varmasti myös sitä kautta. AMK:llahan on pitkä kokemus siitä, miten tehdään yritysyhteistyötä.

K: Hyvin samoja teemoja, mitä kerroit: teknologiateollisuus ja akkuteollisuus, että varmaan samojen asioiden äärellä ollaan, ja yhteistyöstä korkeakoulut näissä osaksi tekee. AMK:ssa meillä on sosiaali- ja terveysala,  tekniikka, liiketalous, taideakatemiassa kulttuurialan koulutukset. Yhä enemmän huomaa tarvetta niin korkeakoulujen yhteistyöhön kun sitten näiden alojen väliseen. Suunnitteilla on YAMK-diplomi, mikä kattaisi opintoja näiltä eri aloilta, että riippumatta siitä taustasta, niin varmasti löytyy mielenkiintoinen paketti.

C: Mä tässä mietin, että mikä voisi olla mun oppilaitoksen erikoisuus. Siis ihmisoikeudet on yksi, mutta se mikä on tietysti erikoisuus on, että meillähän on ruotsinkielistä tarjontaa. Kyllähän meidän kursseilla avoimessa on niin suomenkielisiä, jotka käy.

S: Kun kieliasioihin päästiin, niin meillä kaikillahan on englanninkielinen maisteriohjelmatarjonta. Jos miettii vaikka maisterihaku ja jos on se englanninkieli hallussa, niin se laajentaa huomattavasti, ja tullaan taas siihen sanaan ”monialaisuus”. Maisteriohjelmat ovat usein sellaisia. Totta kai kansainvälistyminen tapahtuu myös sitä kautta. 

A: Oman taustan kautta ja maisteriohjelmista tuli heti mieleen myös tulevaisuuden tutkimuksen keskus. Siellähän tarjotaan myös ainutlaatuisia opintoja Suomen mittakaavassa. Ei toista vastaavaa keskusta ole Suomessa, ja he tarjoavat siten myös avoimen kautta opintoja, eikö vaan?

S: Ennakointi on tänään monessakin paikassa tosi tärkeässä roolissa, kun tehdään strategiatyötä tai suunnitelmiani, niin ennakointiosaaminen on arvossaan.

A: Meillä onkin seuraavassa jaksossa vierailija tulevaisuudentutkimuksen keskuksesta, niin siellä sitten keskustelu jatkuu.

***

A: Kysyn teiltä vielä, kun keskustelu kääntyy loppua kohti, että minkälaista koulutusvaihtoehdoista haluaisitte vinkata jatkuvasta oppimisesta kiinnostuneille?

K: Tässä meillä tuli esille nämä lyhemmätkin opinnot, mitä esimerkiksi avoimen ammattikorkeakoulun puolella, niin kuin avoimen yliopiston puolellakin. Elikkä ihan yksittäisiä opintojaksoja, taikka sitten voi polkuopinnoista suorittaa tietyn määrän opintoja. Nyt meillä on tavoitteena sata non-stop-kurssia, joita asiasta kiinnostuneet voivat kuunnella koska tahansa lyhyen infoluennon. Ja kiinnostuessaan voi tietenkin opiskella sitä enemmän. Nämä on sellaisia ajatuksia herättäviä paketteja, jotka tällä hetkellä ovat valmistelussa. Tällainen helppo tapa: Ajelet aamulla pyörällä töihin tai illalla ennen nukkumaan menoa voi saada uusia ajatuksia. Maistiaisopinnot!

S: Se on kyllä tosi hyvä tapa aloittaa, varsinkin jos aiemmista opinnoista on vierähtänyt aikaa eikä oikein tarkkaan tiedä, mikä se uusi juttu vois olla. Onks se sellaista mitä on kuvitellut? Lähtee pikku kurssilla liikkeelle, ja usein siinä käy niin, että sitten innostuu tai sitten huomaa, etttei tää ollut mun juttu. Jos käy niin, niin ei ainakaan sitoudu mihinkään laajempiin kokonaisuuksiin eikä myöskään rahallisesti mitään isompia summia.

A: Teillä on kaikilla ohjauskokemusta. Tuleeko teille mieleen jotain sellaisia tilanteita, joista henkilöt saattavat yllättyä liittyen korkeakouluun ja jatko-opintoihin. Onko jotain sellaista, mitä ei välttämättä osaa odottaa, kun aloittaa opintoja?

S: Monet tietenkin odottaa sellaista koulumaista ”kuka tekee minulle lukujärjestyksen?” -tyyppisesti, mutta yliopistossa pitää kuitenkin ottaa itse vastuu siitä, että ne opinnot tulee tehtyä. Kukaan ei tule sanomaan, että nyt pitäis mennä tenttiin. Helpompi on se, että joku toinen sanoo, mutta ohjauksessa tietysti annetaan mahdollisuuksia ja kerrotaan niistä. Opiskelija on sitten se päätöksentekijä kuitenkin siitä asiassa.

K: Valinnanvapaus tuo myös vastuuta. Toki ohjataan ja mielellään ohjataan ja konkretisoidaan sitä, että mitä kannattaa tehdä. Mutta just se, että kun on paljon mahdollisuuksia, niin se myös voi aiheuttaa tuskaa: haluaa tehdä kaikkea.

S: Deadlinet on tärkeitä, että opinnot tulee tehtyä. Ei liian joustava. Siinä helposti kuitenkin keksii jotain muuta tekemistä, ”Jos mä huomenna sen esseen kirjoittaisin…” Tekee itselle deadlinet, niin tulee valmista.

A: Elämänhallintataidot mainittu ja ajan suunnittelu tärkeänä osana tätä. Tuleeko teille muita käytännöllisiä vinkkejä mieleen vielä?

C: Jos ei tiedä mistä aloittaa, niin ihan mistä tahansa kurssista vaan! Katsot tarjontaa, ja ei tarvii olla se työnantajan haluama kurssi välttämättä. Meillä on esimerkiksi semmoinen kun ruotsiksi on Vardagens magi,  Arjen Magia, joka mun mielestä kuulostaa aivan ihanalta. Että kun löytää jonkun kurssin ja sitten aloittaa siitä yhdestä kurssista. Sitten voi miettiä, että tää ei ollut nyt mulle tai joo nyt mä haluun jatkaa. Että ihan yhdestä kurssista vaan voi aloittaa.

A: Oppiminen vie mukanaan sitten.

K: Ihan loistava esimerkki, mitä Carina sanoit. Arjen Magia kiinnostaa heti, eli just voi ajatella, että mitä oikeasti haluaa tehdä, mitä haluaa oppia. Ekana siinä voi olla joku tietty spesifi ala tai taito tai jokin muu, mutta sitten kun huomaan, että jopa korkeakoulussa yliopistoja myöten on vaikka mitä, kuten Arjen Magiaa, niin onhan tää hienoa!

A: Ennen kun me lähdetään kaikki ilmoittautumaan Arjen Magian kurssille tästä innostuneena, niin kysyn vielä, että nyt kun meidän kuulija innostuu ja haluaa saada lisää tietoja ja näistä koulutusmahdollisuuksista sekä neuvontaa, niin millä tavalla teitä tavoittaa ja miten kannattaa ottaa yhteyttä ja mistä saa lisätietoja?

K: Meillä Turun ammattikorkeakoulun verkkosivuilla löytyy nykyään jo hyvinkin yhteystiedot. Meillä on tosiaan se jatkuvan oppimisen ohjaus- ja neuvontapalvelu, ja se on todella matalan kynnyksen palvelu siinä mielessä, että voi ottaa yhteyttä varata tapaamisajan. Siinä tilanteessa voidaan katsoa, että missä ollaan, mitä tavoitellaan ja karkottaa näitä tavoitteita yhdessä. Ei tarvitse olla mitään valmista suunnitelmaa muuta, kun haluaa opiskella tai tietää jostain asiasta jotain.

S: Samoin verkkosivujen kautta ja tapaaminen aina mahdollista sopia. Jokaisella on se oma tarina opinnoissaan: Mitä on mennessä tehnyt ja millaisia suunnitelmia on. Niitä voidaan yhdessä käydä läpi ja miettiä vaihtoehtoja. Voi olla oppilaitosten verkkosivut ei heti löydy se oikea ohjaaja, ja mä sanoisin, että jos sieltä löytyy joku ohjaaja, niin aina kannattaa olla yhteydessä. Se ohjaaja osaa ohjata oikeeseen osoitteeseen.

C: Voi googlettaa vaikka Åbo Akademi ja avoin yliopisto, koska meillä on ruotsiksi, suomeksi ja englanniksi, tietysti ruotsinkieliset sivuilla on enemmän tietoa. Meillä on ihan uudet opinto-ohjaus sivut, niihin pääsee helposti riittää että googlettaa Åbo Akatemi ja avoin yliopisto.

A: Lämmin kiitos keskustelijoille ja kuuntelijoille. Me ollaan tultu siihen tulokseen, että tämä ei ole suljettu klubi, vaan kaikki ovat tervetulleita jatkuvan oppimisen äärelle. Varsinais-Suomessa on myös erityisiä painopisteitä: ruotsin kieli tässä jo mainittiinkin, ja sitten on tulevaisuusnäkökulmaa, ennakointia, merenkulkua ja tekniikkaa löytyy laajasti. Nyt jos innostuit, ja toivottavasti innostuit, näistä mahdollisuuksista, niin ota toki yhteyttä, ja yhteystiedot löydät tekstivastineesta. Podipodin seuraavissa jaksossa sukelletaan sitten eri alojen asiantuntijoiden ja opiskelijoiden kanssa teemoihin, jotka jatkuvan oppimisen osalta varmasti juuri sinua kiinnostavat, kun pohdit millaista osaamista kannattaa hankkia, miten aikuisopintoja voi rahoittaa ja millaista opiskelu korkeakoulussa käytännössä on. Ensi kertaan. Kiitos!

PODIPODI, jakso 2: Muutin mieltäni eli työelämän muutos ja alanvaihto

Alan vaihtaminen on aina iso askel. Miten päätös kypsyy, ja miltä tuntuu palata työelämästä opiskelijan rooliin? Millainen työelämä meitä ylipäänsä odottaa tulevaisuudessa? Psykologiksi valmistuva filosofian opettaja jakaa kanssamme uratarinansa, ja tulevaisuudentutkimuksen asiantuntija pohtii, mistä me saamme resilienssiä toimia muuttuvassa työelämässä.

”Jälkikäteen sanottuna se oli vääjäämätön prosessi. Mä olen erittäin tyytyväinen, että tää meni näin, miten meni.”

***

Jakson linkit

Musiikki: Bossa in my heart - Serge Quadrado/Pixabay

Julkaistu: 17.11.2022

Tekstivastine

[Anna] Tervetuloa Podipodin pariin! Tässä ohjelmassa selvittelemme, mitä jatkuva oppiminen tarkoittaa ja miten voit saada sen osaksi omaa arkeasi. Podin on toteuttaa Turun yliopisto osana PODI-hanketta ja toimittaja olen minä, Anna Kalpio. Lisätiedot hankkeesta ja muut jaksossa mainitut linkit sekä tekstivastine löytyvät meidän verkosta: utu.fi/podipodi.

Tässä jaksossa me puhutaan työelämä muutoksesta ja alan vaihtamista. Vieraina meillä on projektiasiantuntija Sari Miettinen Turun yliopiston tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta sekä psykologiopiskelija Joni Metsänraja. Tervetuloa.

***

[Anna] Tällä kertaa me tähyillään tulevaisuuden työelämään ja työuriin. Ihan tähän alkuun kysyn teiltä: Mikä oli ensimmäinen tutkinto, josta sinä valmistuit. Olisitko tuolloin yllättynyt, jos olisi kuullut urapolusta, jolla parhaillaan olet?

[Sari] Mä valmistuin ihan perinteikkäästi lukiosta, mutta sitten oikeastaan ensimmäinen ammatillinen tutkinto on ravintola-alalta, eli myynnin ja asiakaspalvelun tutkinto. Kyllä olisin ollut hyvin yllättynyt, jos mulle olis sanottu, että missä mä toimin tässä keski-ikäisenä.

[Joni] Jos jätetään se lukio tai hypätään sen yli, niin kai se on sitten se valtiotieteiden kandidaatti, tai mä ajattelen sitä maisteritutkintoa. Tuossa kymmenisen vuotta sitten valmistuin siitä. Olisin erittäin yllättynyt, jos olisi silloin kuullut, että missä nyt oon. Pettynyt ehkä itseäni, kun hankin toisen maisterin tutkinnon, että tarvitsen sellaista. Mutta sitten toisaalta olen ylpeä siitä, koska tämä maisteritutkinto on sitten psykologiasta, ja se avaa ihan eri tavalla ovia työelämään.

[Sari] Mä voin kanssa kertoo vielä, mitä sitten tapahtui näiden kahden toisen asteen tutkinnon jälkeen. Mähän olen valmistunut kotimaisesta kirjallisuudesta Turun yliopistosta, ja nyt siis tosiaan työskentelen kauppakoululla tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa. Ne projektiasiantuntijan tehtävät, mitä mä teen, niin siis tämä mun maisterintutkinto ei kyllä valmentanut millään tavalla niihin. Että se mihin se valmensi, on kriittinen ajattelu, tiedon etsintä, argumentointi. Tämmöseen tehtävään, mitä mä nyt teen, niin siihen ei ole mitään varsinaista koulutusta, se koostuu monesta eri osaamisala.

[Anna] Nyt alkuun kyselisinkin vähän tarkemmin sinulta, Joni: voitko kuvailla opinto- ja urapolkuasi?

[Joni] Alun perin hain tänne Turun yliopistoon opiskelemaan pääaineena filosofiaa. Pääsinkin sinne, ja olin siitä hirveän tyytyväinen. Vähän mentiin intohimo edellä ja ei ajateltu hirveästi tulevaa työuraa. Ehkä oli aika luottavainen siihen, että vaan kun saa yliopistotutkinnon, niin kyllä sillä jotain työtä saa. Mutta kuten Sarikin sanoi, niin se valmentaa se filosofiankin opiskelu tällaiseen argumentaatioon, kriittiseen ajatteluun… Generalistin tutkinto. Mä kuitenkin siinä, kun valmistuminen Alko lähestyä, ajattelin, että haluaisin koittaa, että mitä kaikkea työtä sillä voi saada, mutta tehdään b-suunnitelma ja opiskellaan myös pedagogiset opinnot. Opettajan töitä varmasti aina löytyy. Niin… Sitten se opettaja-suunnitelma tulikin a-suunnitelmaksi siinä, ja sitä sitten tehtiin aika monta vuotta. Sitten tuli perhettä ja tein pätkätöitä siellä sun täällä. Sitten se alkoi kyllästyttää, ja piti vähän asettua niin sitten, ajattelin, että psykologin ainakin töitä riittäisi ja olisi helpompi saada pysyvää työtä. Sen takia oikeastaan sinne menin. Toisaalta myös oli tosi mielenkiintoinen ala, mutta voidaan palata siihen.

[Sari] Varmaan tukee ihan hyvin toisiaan kumpikin. Kuulostaa, että ne niveltyy ihan hyvin yhteen. Ei oo ihan täysin käännös johonkin toiseen suuntaan kyseessä. Semmoisiakin toki on.

[Joni] Ei ollut täyskäännös. Mähän olin opiskelut jo silloin aiemmin pitkän sivuaineen psykologiasta ja opetin sitä pääsääntöisesti lukiossa, niin sitten se oli jotenkin aika kevytkin hyppy ja suhteellisen lyhyt koulutuskin, vain maisteriopinnot.

[Anna] Mites Sari: Miten olet päätynyt tähän nykyiseen työhösi ja millaisten kysymysten parissa työskentelet nyt sitten tulevaisuudentutkimuksessa?

[Sari] Mulla oli sivuaineena silloin kirjallisuustieteessä hyvin moninaisesti erilaisia humanistisia aineita. Taiteen tutkimusta ja kulttuurintutkimusta, kulttuurihistoriaa ja sukupuolentutkimusta. Mut sitten yks mikä mua kanssa kiinnosti, niin mä olen ollut aika paljon vapaa-ajalla harrastuksissa tehnyt kulttuurituotantoa, toiminut eri kulttuuritahojen kanssa. Eli sieltä tuli sitten semmoista kokemusta. Ja senpä kautta ehkä mulle oli ihan luontevaa hakeutua yliopistoon organisatorisiin ja hallinnollisiin tehtäviin. Sitä kautta mä päädyinkin tutkimuskeskukseen: ensin olikohan se opintosuunnittelija tai joku semmonen avustava titteli se oli. Autoin siellä eri maisteriohjelmien ja muiden kanssa. Sitten mut napattiin projektihommiin, ja niissä oon nyt sitten ollut reilu kymmenen vuotta. Ja pääasiassa mun tehtäviin sisältyy koulutukseen ja ohjaukseen liittyviä kehittämishankkeita eri oppilaitosten kanssa ja myöskin ihan firmojen kanssa ja henkilöstön kehittämisen kanssa. Keskeinen nimittävä tekijä on semmoinen henkilökohtainen tulevaisuusajattelu, tulevaisuusvalmiudet, tulevaisuustaidot. Eli uskomme, että näitä voi ihminen harjoittaa, ja siten kohdata sen tulevaisuuden ehkä vähän valmistautuneempana. Tällä hetkellä on just menossa opettajien täydennyskoulutushankkeita jonkun verran. Eli koulutamme esimerkiksi filosofian opettajia.

[Anna] Varmaan on tulevaisuuden tutkimuksen luonne, että se tehtävä kehittyy koko ajan.

[Sari] Kyllä, ja meillä tosiaan keskuksessa on hyvin erilaisia painopisteitä. Ei oikeastaan ole aluetta, mitä siellä ei vois olla. Meillä on 60 muuta tyyppiä, jotka tekee töitä ihan erilaisten aiheiden parissa, mistä mä taas en tiedä juurikaan mitään.

***

[Anna] Tämä johdattaa meitä hyvin näihin tulevaisuuden työelämän teemoihin. Tiedetään, että työelämän muutos on siellä jatkuvan oppimisen ytimessä, ja varmaan aiheuttaa jatkuvan oppimisen tarvetta. Tietyillä aloilla on pulaa osaajista, ja toisilla taas voi olla pulaa osaamisesta. Työikäisten osaamista täydentämällä sitä tilannetta pystytään helpottamaan. Puhutaan, että ihmisellä ehtii olla useita uria työelämänsä aikana. Kysyisin sulta, Joni: Alan vaihtaminen on kuitenkin tosi iso askel. Äsken pohjustit sitä, että miksi se voi olla jossakin tilanteessa vähän pienempi askel, mutta on se aina iso askel. Haluatko jakaa, että miten tiesit, että on aika vaihtaa? Oliko joku tietty hetki ja tietty motivaattori, ja miten se päätös kypsyi?

[Joni] Mullakin oikeestaan se oli pidempi prosessi. Tuli vähän semmoinen olo, että mä olen nyt yrittänyt löytää lukion opettajan virkaa pitkään, eikä siitä oikein mitään tullut, vaikka oli koko Suomen mittakaava, mistä hain niitä. Tein lyhyitä sijaisuuksia, eikä näyttänyt siltä, että se tulevaisuuden horisontti olisi ollut mitenkään hirveästi lupaavampi. Jotain piti tehdä. Varsinkin kun tuli perhettä, niin sitten oli vähän semmoinen, että enää ei oo vaan musta itsestäni kiinni. Että täytyy ehkä saada vähän pysyvämpää. Niin sitten mulla oli oikeastaan kaksi vaihtoehtoa: Joko psykologiaa opiskelemaan (se vähän pelotti, koska se prosessi päästä sinne voi olla tosi pitkä, ja sitten se on vaan, että joka vuosi haet ja haet). Tai sitten mä ajattelin, että mä hommaan vielä uskonnon opettajan pätevyyden, mikä olis vähän lisännyt sitä mun osaamista ja olis ehkä sitten nostanut siellä, kun kilvoitellaan niistä työpaikoista. Olis päässyt paremmille sijoille. Varsinkin opetusmaailmassa se virallinen pätevyys on niin tärkeää. Ja jos mietin jotain tiettyä hetkeä, niin ehkä se mun viimeinen opettajan sijaisuus. En mainitse paikkakuntaa, mutta oli vähän pienempi kuitenkin, vähän kaukana täältä. Mä mietin tulevaa itseäni: 30 vuotta tätä, korjaat kokeita. Urakehitystä ei ole paljon, niin sitten mä totesin, että opettaminen on kivaa, mutta ehkä mä vaihdan johonkin toiseen alaan.

[Anna] Oliko jotain syitä, jotka hidasti tai vauhditti sitä päätöstä, vai oliko se vääjäämätön prosessi?

[Joni] Jälkikäteen sanottuna se oli vääjäämätön. Mä oon erittäin tyytyväinen, että tää meni näin miten meni.

[Anna] Mitä ylipäänsä työelämän muutoksella laajemmin tarkoitetaan, kun se on kaikkien huulilla? Miten työelämän muutos tulee näkymään esimerkiksi meillä tietotyössä tai suorittavassa työssä?

[Sari] Aika laaja kysymys… Me peilataan sitä tietenkin siihen, mitä on tämmöiset isot megatrendit, isot yhteiskunnalliset kehitykset, mitä on käynnissä. Me tiedetään, että meillä on ekologinen kriisi. Me tiedetään, että etenkin Suomessa väestön ikäsuhde tulee muuttuu ihan päälaelleen. Me tiedetään esimerkiks myöskin digitalisoituminen, teknologisoituminen, robotisoituminen. Tämmöisiä isoja asioita, jotka tulee vaikuttamaan jonkun verran. Mä olin kuuntelemassa jonkun aikaa sitten kollegaa eri organisaatiosta, olikohan Mikko Dufva, joka sanoi, että yleisesti kaikki mitä on digitalisoitavissa, tullaan digitalisoimaan ja automatisoimaan. No me itse mietitään sit, että me haluttais, että enemmän herättäis kysymään, että haluammeko sitä ja onko se tarpeen. Että tehtäisi kuitenkin tietoisia päätöksiä näistä asioista. Nyt se on se joku muu, joka ikään kuin ne aiheuttaa sen, mikä vaikuttaa siihen, millaista työelämä tulee olemaan. Mutta yhtä kaikki, se on ihan fakta, että me ei olla enää teollistumisen aikakaudella vaan digitalisaation aikakaudella, ja se vaikuttaa siihen, miten työtä tehdään, keiden kanssa ja millaisilla välineillä, ja sitten sen, että suorittavan työn määrä on kokoajan vähentynyt. Että kyllähän nämä asiat tiedetään. Millä tavalla se kutakin ala muuttaa tai jotakin työn tekemistä, niin se on oma asiansa. Meitä kiinnostaa, ennemmin kuin se että tiedettäis tarkasti, mitä ammatteja tai tehtäviä tulee olemaan, niin on se, että mikä sen yksilön suhde siihen muutokseen on. Tai miten se yksilö näkee itsensä tulevaisuudessa. Onko kykyä nähdä itsensä 30 vuoden päästä? Millaista elämää mä silloin haluaisin elää? Miten mä haluun tehdä mun työtä, keiden kanssa? Eli ne on niitä kysymyksiä, minkä kautta me tarkastellaan sitä. Hirveän usein koulutuksissa nousee, että miten opin ennakoimaan paremmin, et mikä työllistää. Mutta ei kukaan… Niinku meillä voi olla jotain dataa ja voidaan päätellä siitä, mut yks ala saattaa kuolla silleen et PLOPS ja uusi syntyä. Ainoa mitä me voidaan tavallaan kehittää, on se, että miten me suhtaudutaan siihen, kun tapahtuu muutoksia. Miten me osataan huomata… Niinku Joni puhuit siitä, että huomasit, että tää ei nyt oo semmosta työtä mitä sä haluut enää tehdä. Jos se jotenkin ei vastaa niitä sun tarpeita, eikä se vastaa sun elämäntilanteen, että olis uskallusta ja välineitä pysähtyä tarkastelemaan sitä, ja sitten tehdä niitä valintoja sillä perusteella, mitkä asiat kiinnostaa, mitä osaamista itsellä jo valmiiksi on. Toinen aspekti on, että nähdään enemmän niitä vaihtoehtoja: Mulla on tietynlaisia kiinnostuksen kohteita ja osaamista. Mihin mä voin ne valjastaa? Mitä mun pitäisi opiskella, jotta mä ehkä voin päästä johonkin uuteen elämänvaiheeseen tai työpaikkaan? Ja sitten esimerkiksi tääkin, että voi ajatella, että sä oot nyt vaihtanut alalta toiselle, mutta mä just näen, että ne tukee toisiaan. Ikään kun niissä on hirveästi samoja elementtejä molemmissa koulutuksissa. Sä et voi vielä tietää, miten se opettajuus tulee ehkä aukaisemaan jotakin jossain vaiheessa, tai sä tulet hyödyntää sitä jossain siinä työmaailmassa, missä sä tällä hetkellä toimit. Ettei ajateltais, että mulla oli tää osaaminen ja ammatti, mut HEIPPA – sitä ei tarvita enää, vaan meidän osaaminen koostuu hyvin monista eri palikoista. Jos miettii, mitä eri ammatteja itselläkin on kerennyt olla, niin aika monta. Harvempi enää valmistuu ja tekee samaa työtä samassa firmassa 40 vuotta. Ensinnäkään työelämä ei pysy enää samanlaisena 40 vuotta, vaan siinä on koko ajan muutoksia, mutta myöskin tärkeä kysymys on, halutaanko me ihmiset pysyä samana 30 vuotta? Meilläkin on erilaisia haaveita ja ajatuksia elämästä. Kun elämä menee eteenpäin, ne muuttuu. Se on eri asia kaksikymppisenä kuin kolme- tai nelikymppisenä. Tämmöisiä näkökulmia tähän kysymykseen.

[Anna] Onko se oman elämän tai uran omistajuutta sitten?

[Sari] No ainakin se on semmoista, ettei jäädä siihen tilanteeseen ja nyt nää asiat vaan tapahtuu mulle. Vaan että on asioita, ja mietitään, että miten mä niihin reagoin? Mä voin toki antaa niiden tapahtua mulle, mutta mä voin myös itse aktiivisesti toimia. Ja muiden kanssa voi miettiä niitä vaihtoehtoja. Niitä on aina enemmän kuin yksi, mutta yksin kun sä ajattelet, siinä näkyy vaan, että se joko menee tai ei mene. Meidän hankkeissa ajatellaan, että siihen vaaditaan yhteistä keskustelua ja myöskin muiden kokemuksia, jotta tulee näkyväksi, että mitä ne vaihtoehdot vois olla itse kunkin kohdalla.

[Joni] Mähän oli psykologiharjoittelijana TE-toimistossa Varsinais-Suomessa, ja mulla oli paljon asiakkaita, jotka tuli sinne eikä ehkä osannut ajatella, että mä oon tällaisessa työssä ja se ei sovi mulle: Mitä nyt? Osaanko mä mitään? Jos miettii, tulevaisuus… Mitä Sarikin kertoi… Tämmöisiä laajempia trendejä, mitä on, niin se ehkä tuottaa myös pelkoja ihmisissä. Mitä mä uskallan nyt? Mihin suuntaan mä uskallan lähteä? Tekeekö se mun elämän helpommaksi vain vaikeammaksi, pärjäänkö mä siellä vai en? Miten sä näet sen, kun puhutaan tämmöisestä polarisaatiota: että kaikki digitalisoituu ja tekoäly pitää ottaa haltuun, robotisaatio ja muuta. Suorittava työ häviää. Niin onko se polarisaatio kuitenkin liioiteltua? Jossain vaiheessa tulee sukupolvi, sanotaan 20 vuoden päästä, joka on tottunut tekemään näiden asioiden kanssa töitä. Onko se polarisaatio kuitenkin vakava uhka?

[Sari] Menee ehkä vähän sivupoluille, mutta mä luin semmoista kolumnia, jota yliopistonlehtori kirjoitti jenkkiläisessä lehdessä siitä, että miks hänen on ollut vaikeata jotenkin kommunikoida hänen opiskelijoiden kanssa, kun he puhuu jostain tiedostojen järjestämisestä: Mistä tiedosto löytyy ja miten? Ja sitten se tajus vähän ajan päästä, että se johtuu siitä, että heidän mielessä tiedostot ei järjestyy silleen, niinku vanhempien ihmisten mielestä, kuten itse olen: Mä näen sen kuvakkeen mielessäni, ja sitten menen semmoisiin foldereihin ja näin. Koska heillä on kaikki ollut pilvessä. Se kaikki vaan on siellä jossain, mistä vaan haetaan hakusanalla. Eli ne uudistukset ja ratkaisut muuttaa myös meidän tapaamme käsitellä tietoa ja järjestää sitä. Ei siinä oo kysymys tavallaan mun mielestä, että kumpi on parempi tai huonompi, mutta se vaikuttaa siihen, miten asioita tehdään. Että sitten jos meillä on työpaikassa ihmisiä, jonka mielestä asiat järjestyy foldereihin ja sitten toinen, joka edes ymmärrä sellaista tiedon järjestämistapaa, niin voi olla aika kiinnostava tilanteita edessä. Tai sitten se voi olla, että me ollaan niitten meidän foldereiden kanssa pulassa, kun siellä on ihan toisenlaiset tavat ajatella ja järjestää. Mutta ehkä tämmönen digiharha, vois puhua, että on meillä yhteiskunnassa. Että nämä hoituu kaikki jutut tosi näpsäkästi. Jos se on se yksi iso muutosvoima, niin miten me oikeasti huolehditaan siitä, että ihmisillä on ne taidot ja mahdollisuus harjoittaa niitä, eikä vaan oleteta, että itsestään kaikki ne oppii.

[Anna] Yleistyykö alan vaihtaminen, ja voiko yksilö jotenkin varautua?

[Sari] Niin, yksilö voi varautua kehittämällä suhtautumistaan tulevaisuuteen. Se on pitkälti jo aika monella alalla sitä, että ihmisen koulutus vai jotain ihan muuta, ja sitten mikä sen titteli tai sen käytännön työ on, on ihan toinen asia. Kun mä ajattelen mun lähipiiriä, niin ei yksikään oo varmaan semmoisella alalla, mihin on alun perin kouluttautunut tai on ajateltu, että mihin se koulutus johtaa. Siinä mielessä mun mielestä huoli pois! Jos ajattelee, että työllistääkö tää mun koulutus ja mihin ja mitä. Niin ei sitä voi tietää, koska usein yliopistokoulutuksesta on niin moneksi, että mihin se polku voi johtaa, niin se riippuu monesti niistä muista asioista, mitä tehdään opintojen ohessa.

[Anna] Joni, kerroitkin jo aika paljon siitä, miten se uusi ala valikoitui. Kysyisin vielä, että minkälaisia erilaisia työtehtäviä arvelet, että uusi ura mahdollistaa?

[Joni] Nyt mulla on ainakin just selkeämpiä, valmiiksi tehtyjä urapolkuja, ja psykologian sovellusalueita on tosi paljon. Mä menin nyt itse rekry-puolelle, mutta niitä on kaikenlaisia trendikkäästi pelialasta lähtien vaikka työterveyteen ja TE-toimistoon. Koulupsykologeja tarvitaan tosi paljon. Mua helpotti tämän vuosikymmenen tarpomisen jälkeen se, että tietää, että koulupsykologeja aina tarvitaan, että mulla on aina joku turvaverkko, mitä ehkä aiemmin ollut.

[Anna] Osaatko tähytä nyt taas seuraavan 30 vuoden päähän ja arvella, että minkälaisia muutoksia saatat kohdata työurallasi?

[Joni] No, itse asiassa nyt en osaa nähdä sitä tulevaisuutta. Mulla on vaan semmoinen optimistinen olo siitä. Seikkailut odottaa. Nyt on sen verran pakattu täyteen koulutuksia, jotta näillä pitäis pärjätä. Varmasti siis tulen käymään lyhyempiä koulutuksia tässä työuran aikana.

[Anna] Tosi arvokas pointti, että aina ei tarvitse tehdä tutkintoa, vaan on monia lyhyempiä tapoja täydentää osaamista.

[Sari] Niin, ja siis myöskin se, että mehän opitaan sitä työtä tekemällä koko ajan. Ettei aina ajateltais, että se oppiminen tai se oman osaamisen kehittäminen on vaan sitten kun ollaan kurssilla ja saadaan todistus, vaan se, että työn ohessa sä opit ja kehityt koko ajan.

[Anna] Äsken jo käytiin sitä keskustelua, että miten pystyt yhdistämään aikaisempaa uraa ja aikaisempaa osaamista nykyisellä urallasi, Joni, mutta haluatko lisätä siihen jotain?

[Joni] Ihan tämmöisiä spesifejä taitoja: Siis opettajuudesta tulee se, että se on kuitenkin esiintymisammatti. Sitten tottuu siihen, että sä oot ihmisten parissa ja oot paljon äänessä. Teet esityksiä ja pyrit siihen, että sä otat monimutkaiset ilmiöt ja suodatat niistä jotain yksinkertaista tai yksinkertaisempaa, ymmärrettävää kaikille. Se on varmasti semmoinen taito: Että sä osaat suodattaa asioita muille. Meidän yhteiskunnassa sillä varmasti tekee aika paljon jatkossakin. Tämmöiset nyt tulee ainakin heti mieleen.

[Anna] Sari, minkälaiset taidot on keskeisiä tulevaisuuden työelämässä ja minkä takia?

[Sari] Puhutaan monesti semmoisista tulevaisuuden työelämätaidoista. Itsekin oon niitä koulutuksissa käyttänyt, esimerkiksi World Economic Forum tekee viiden vuoden välein semmoista, siellä aina koreilee ne samat ongelmanratkaisukyky, yhteistyökyky, jada jada. Nehän on hyvin geneerisiä taitoja, mitä ei varsinaista ehkä opeteta moniakaan niistä. Niin mä laittaisin paukkuja siihen, että me opittaisi tunnistamaan niitä taitoja, kun meillä niitä kehittyy, ja ymmärrettäisi, että ne on avain, just siihen että pystyy vaikka toimimaan muutostilanteissa, on kykyä jotenkin ymmärtää erilaisia ihmisiä ja toimia niiden kanssa. Sen lisäksi, että on hahmoteltu tulevaisuuden työelämän taitoja, eli mitkä kytketään siihen, että miten se työelämä tulee muuttuu esimerkiksi digitalisaation myötä tai globalisaation myötä, niin sitten me puhutaan myös tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tulevaisuustaidoista. Siihen kuluu just semmoinen tulevaisuusajattelu, kyky tunnistaa erilaisia kehityskulkuja ja ongelmanratkaisutaitoja joo, mut vähän eri tulokulmasta. Tulevaisuustaidot keskittyy enemmän ehkä siihen, että meillä olis hyvä olla tässä maailmassa ja sit me osataan toimia. Mutta ei toimia sen takia, että me löydetään joku parempi ammatti tai tuotettaisiin veroeuroja kassaan, vaan että me pystyttäisi toimimaan siinä yhteiskunnassa, joka koko ajan enemmän reagoi muutoksiin nopeammin ja on sekava ja hähmäinen välillä, eli kehittää semmoista tietynlaista resilienssiä, mikä auttaa tässä maailmassa.

***

[Anna] Olemme edenneet siihen viimeiseen kohtaan, ja jakso kääntyy kohti loppua. Mietin tässä, että millaisia vinkkejä me pystytään antamaan sellaiselle kuulijalle, joka on kiinnostunut täydentämään omaa osaamista mutta ei oikein tiedä, miten lähteä eteenpäin asian kanssa. Tulisko teille ssimerkiksi jotain tärppejä mieleen. Miten sitä omaa osaamista voisi viedä uudelle uralle, tai miten voisi uudistua?

[Joni] Mun on pakko tässä mainita TE-toimistojen ammatinvalinta- ja uraohjauspsykologin palvelut. Asiakkaat on kokenut sen erittäin hyväksi just tämmöiseen pohdiskeluun.

[Sari] Kannatan ammattilaisten apua ja myöskin vertaisapua. Me käytetään paljon sitä, että ryhmässä keskustellaan niistä asioista, jolloin sitten syntyy ehkä se ymmärrys, että jollain muullakin voi olla se huoli ja pelko, ja sitten voi esimerkiksi ratkaisuehdotuksia tulla siitä ryhmästä. Mutta sitten myöskin semmounen uteliaisuus: Me puhutaan perususkomuksista. Että oonks mä niinku jumahtanut siihen, että mä vaan ajattelen, et mä oon tällainen ja mä en oo kiinnostunut tuosta tai en osaa tätä. Onks se vain joku sellainen uskomus, vai onko se oikeasti totta. Olisitko mä valmis vaikka haastamaan vähän niitä.

[Anna] Sari, sinä osallistut keskustelufoorumeille yliopistolla ja yliopiston ulkopuolella. Kun oot näissä tilaisuuksissa mukana ja kerrot vaikka tulevaisuuden tutkimuksesta tai työelämästä, niin onks sellaisia asioita, joista kuulijat yllättyy tai mitä he eivät tule ajatelleeksi?

[Sari] No mulla tulee mieleen, että tää tämmönen yllättää, että jos meillä on joku kvartaaliennuste jostain työvoiman tarpeesta, niin että sen perusteella olis hyvä tehdä päätöksiä. Tai ylipäätään se semmoinen usko siihen, että me voidaan hallita ja ennakoida. Niin se on ehkä yllättänyt. Mutta sitten toinen, mikä viimeaikoina ollut… Esimerkiks mä itse ymmärsin, että mulla on ollut kauheita perususkomuksia tekniikan aloista. Ja kuinka tärkeätä se voi olla, että me puretaan niitä semmoisia oletuksia, mitä meillä liittyy milloin mihinkin asiaan. Ja sitä kautta sitten voi huomata, että täähän on just semmoinen ala, mikä mua kiinnostaisi. Mä vaan luulin, että se ei oo.

[Anna] Joni, loppuun kysyisin vielä, että miltä sinusta tuntui palata opiskelijan rooliin työelämästä?

[Joni] Se on varmaan persoonakysymys, mutta mä tykkään opiskella, ja tykkään uusista ideoista ja teorioista ja näin. Niin se oli helppo hyppy siitä näkökulmasta. Toisaalta olihan se erilaista. Mäkin alan lähenee neljääkymmentä, niin muut oli melkein 20 vuotta nuorempia. Ei nyt ihan, mut melkein. Oli se kieltämättä erilaista kuin se oli silloin ensimmäisen tutkinnon kohdalla.

[Anna] Mitä haluaisin sanoa aikuisopiskelijalle, joka nyt harkitsee alan vaihtamista tai opintojen aloittamista? Tai mitä toivoisit, että olisit itse tiennyt siinä vaiheessa, kun olit itse aloittamassa?

[Joni] En tiedä, mitä olisin itse halunnut tietää etukäteen. Mulla oli aika hyvä kuva kuitenkin siitä. Jos nyt jotain vinkkejä haluaa antaa muille aikuisopiskelijoille, niin ehkä kannattaa just pohtia niitä eri vaihtoehtoja ja rahoitusmahdollisuuksia. Ne on aika tärkeitä sitten aikuisiässä, että saa sen muunkin elämän siihen ja tasapainottelee sen kanssa, että olisko se sitten joku lyhyempi koulutus tai oppisopimuskoulutus tai joku muu tämmöinen. Niitä on eri vaihtoehtoja ja eri rahoitusvaihtoehtoja, et niistä kannattaa ottaa selvää ja ottaa nämä kaikki asiat huomioon.

[Anna] Just näin. Kiitos vieraille ja kiitos teille kuulijat. Osaamisen täydentämistä suunnitteleva henkilö törmää nopeasti realiteetteihin ja joutuu miettimään, miten jakaa aikansa esimerkiksi työnteon ja opintojen välillä. Erityisesti joutuu miettimään, miten järjestää toimeentulonsa opintojen aikana. Seuraavassa jaksossa me tutustutaan aikuisen opiskelijan erilaisiin rahoitusmahdollisuuksiin. Moikka!

PODIPODI, jakso 3: Money matters eli miten rahoitan opintoni aikuisena?

Osaamistaan täydentävä työikäinen joutuu puntaroimaan, miten järjestää toimeentulonsa opintojen aikana. Podipodin 3. osassa TE-toimiston asiantuntija valaisee työikäiselle sopivia rahoitusvaihtoehtoja, ja varhaiskasvatuksen opettajaksi valmistuva aikuisopiskelija kertoo, miten unelma opiskelusta sai siivet.

”Sä voit itse rakentaa sen polun itsellesi. Mä kannatan elinikäistä oppimista – aina voi uudistua.”

***

Jakson linkit

Musiikki: Bossa in my heart - Serge Quadrado/Pixabay

Julkaistu: 25.11.2022

Tekstivastine

[Anna] Tervetuloa Podipodin pariin! Tässä ohjelmassa selvittelemme, mitä jatkuva oppiminen tarkoittaa ja miten voit saada sen osaksi omaa arkeasi. Podin on toteuttaa Turun yliopisto osana PODI-hanketta ja toimittaja olen minä, Anna Kalpio. Lisätiedot hankkeesta ja muut jaksossa mainitut linkit sekä tekstivastine löytyvät meidän verkosta: utu.fi/podipodi.

[Anna] Tällä kertaa ne puhutaan aikuisopiskelijan toimeentulosta ja erilaisista rahoitusmahdollisuuksista. Vieraina meillä on koulutus- ja uraohjauksen asiantuntija Nina Lehti TE-toimistosta...

[Nina] Hei vaan.

[Anna] ...sekä varhaiskasvatuksen opintoja suorittava opiskelija Nora Aalto-Räsänen.

[Nora] Hei.

[Anna] Tervetuloa!

***

[Anna] Opiskelusta ajatellaan usein, että se voi olla myös penninvenyttämistä. Kysyinkin heti jakson alkuun: Omassa arjessanne minkälaisista asioista pihistätte ja mihin panostatte?

[Nina] No mä aloitan tästä panostamisesta. Musta tuntuu, että mä panostamaan paljon laadukkaaseen ruokaan ja laadukkaisiin tuotteisiin, kodinkoneisiin tai tavaroihin ylipäätään. Jos joku yritys vaikka viestii jostain vastuullisuudesta ympäristöasioissa tai ihmisoikeusasioissa, niin mä halua uskoa, että he ainakin yrittää. Tykkään panostaa niihin. Ja sitten mä saatan vaikka kattoa, että missä hillossa on enemmän marjoja, niin sit mä ostan sen, vaikka se olisi euron tai pari kalliimpi. Se, mistä mä pihistän, on ehdottomasti lapsen vaatteet ja lelut ja tavarat, hädin tuskin ikinä ostan mitään uutena. Kaikkea saa niin paljon käytettynä. Jotenkin ne menee niin vähän aikaa, että ihan älytön pistää siihen yhtään mitään rahaa.

[Nora] Opiskelijana tällä hetkellä mä pistän lähestulkoon kaikesta. Mutta siis, no ruuasta ei tietenkään voi pihistää eikä lasten harrastuksista. Sit jos mä ajattelen, niin kulttuurielämyksistä mä en pihistä. Eli edelleen niinku hakeudun teatterin ja konserttien ja museoiden pariin, mut sitten olen oppinut hyvin käyttämään hyödyksi kaikkea ilmaista. Ja sitten esimerkiksi museokortti, niin sillä pääsee. Että sellaisiin asioihin mä itsessäni panostan.

[Anna] Kuulostaa ihanalta ja ylläpitää hyvinvointia! Nora, voisitko aluksi kertoa omasta ura- ja opintopolustasi? Mitä oot aiemmin opiskelut ja mitä opiskelet tällä hetkellä?

[Nora] Joo, eli mä oon aiemmin opiskellut suomen kieltä ja kotimaista kirjallisuutta ja sitten tehnyt äidinkielen opettajan pedagogiset opinnot. Mutta sitten mä oon myöhemmällä iällä ajautunut varhaiskasvatuksen piiriin epäpätevänä. Tein kyllä niinkun opettajan hommia koulussa. Mutta sitten kun mä ajauduin sen varhaiskasvatuksen puolelle, niin mä tavallaan löysin, että mulle se juttu on nimenomaan pienten lasten opettaminen. Ja olin useita vuosia töissä siellä. Tavallaan mä tiesin, että mä olen mun työssäni hyvä, mutta mulla oli jotenkin kokemus, että mä en voi olla täysillä ammattiylpeä, kun minulla ei ole sitä tutkintoa. Niin sitten halusin ihan valtavasti, että mulla on mahdollisuus vakityöpaikkaan ja sellaseen ammattiylpeyteen.

[Anna] Nina, minkälaisten asioiden parissa sinä puolestaan työskentelet TE-toimistossa? Minkälainen voisi olla vaikka tyypillinen asia?

[Nina] Yleisimpiä kysymyksiä koulutusasiantuntijalle OpinOvessa, se on siis se meidän palvelu täällä Varsinais-Suomen alueella, on alanvaihto koulutuksen kautta. Se on se, minkä kanssa ihmiset tulee sinne. Jonkun sopivan koulutuksen etsiminen: miten sinne haetaan ja miten rahoittaa ne opinnot? On sitten työssä tai työtön. Tai yksi yleinen kysymys kanssa on, että miten jatkaa kesken jääneitä opintoja. Tyypillinen asiakas on työtön, jolla on mielessä joku tietty ala, jonka töitä haluaisi tehdä. Hän haluaa tietää, miten opiskella tai miten päästä niihin opintoihin, ja saako hän työttömyysetuutta, jos aloittaa ne opinnot. Toisaalta on myös niitä työssä olevia tai työsuhteessa, jotka haluaisi ehkä vaihtaa alaa tai haluaa aloittaa jotkut täydentävät opinnot ja miettii, että miten sitten rahoittaa ne.

[Anna] Eli tilanteet on tosi yksilöllistä.

[Nina] Tosi yksilöllisiä.

[Anna] Työn ja opiskelun yhdistäminen on usein raskasta, ja moni kuuntelija varmaan miettiä, että millä tavalla pystyy ottamaan sapattia työstä ja kuitenkin sitten rahoittamaan opintojaan. Minkälaisia erilaisia vaihtoehtoja opintojen rahoittamiseen?

[Nina] Asiakkaiden tilanteet on tosi yksilöllisiä, ja varmuutta ei voida antaa siitä, että saa vaikka työttömyysetuutta opintojen aikana. Ja ihmisellä on tietenkin huoli toimeentulostaan opintojen aikana. Opintotuki ei välttämättä aikuiselle vaihtoehto: on asuntolainaa ja lapsia elätettävänä ja näin, että se on vaan liian pieni raha. Ja joillakin siis myöskään työllisyysrahaston aikuiskoulutustuki ei ole riittävä. On vaan niin isot menot. Tämmösten kysymysten kanssa työskentelen.

[Anna] Eikö vaan, Nora, että sinulla oli se kokemus, että rahoituksen löytäminen oli tosi keskeistä sillen, että pystyit lähtemään opiskelemaan?

[Nora] Kyllä se oli se viimeinen päätös tavallaan. Mä en ollut edes kuullut sellaisesta rahoitusmuodosta, kun omaehtoisten opintojen tuki, jasitten mä ajauduin keskustelemaan töistä jonkun sijaisen kanssa, ja hän toi sen ilmi. Sitten mä tajusin, että mulla on työsuhde päättymässä ja että tätä mun täytyy lähteä selvittämään. Ja siitä se lähti aukeamaan: Että mulla on mahdollisuus. Tavallaan tieto, että on mahdollisuus niin se antoi unelmalle siivet ja tavoitteet.

***

[Anna] Minkälaisia erilaisia vaihtoehtoja on sitten rahoittaa opinnot?

[Nina] Jos on työsuhteessa niin kannattaa selvittää. että onko mahdollisuus työllisyysrahaston aikuiskoulutustukeen. Ja lisäksi ihan työnantajallakin voi olla mahdollisuuksia maksaa joku täydentävä koulutus tai tarjota palkallisia opintovapaapäiviä. Sitä kannattaa kysyä ja selvitellä, jos on työsuhteessa. Sitten jos on työttömänä, niin on tää omaehtoisen opiskelun tuki, jolla Norakin nyt opiskelee. Sitten on työvoimakoulutukset, joista voidaan ihan hiukan puhuu lisää vielä, ja sitten on sivutoimiset opinnot ja lyhytkestoiset opinnot. Ei mennä niihin nyt niin, kun niissä on tosi paljon kaikkia nyansseja, mutta näin mainintana. Oppisopimus toisen asteen opintoihin on kanssa hyvä vaihtoehto aikuiselle. Jos on terveydellisiä perusteita alan vaihtoon, niin ammatillinen kuntoutus on semmonen, mikä monelle tulee ehkä uutena asiana. Ja sitten on myös kaikennäköisiä apurahoja ja stipendejä säätiöltä ja yhdistyksiltä, eli niitäkin voi etsiä.

[Anna] Meidän työikäisillä osaamisen täydentäjillä voi olla vaikka monta kymmentä vuotta työkokemusta taustalla. Mitä sanot, mikä olis sellanen rahoitus, mitä heidän kannattaa lähtee selvittämään ensimmäisenä?

[Nina] No tuossa tapauksessa, että on ollut useamman kymmenen vuoden töissä, niin se aikuiskoulutustuki. Eli siinähän on ehtona, että on 8 vuotta ollut työelämässä. Voi ottaa opintovapaata töistä, ja opintovapaata saa jos on ollut vähintään vuoden samalla työnantajalla.

[Anna] Miten puolestaan semmoises tilanteessa, että vaikka terveydentilassa on tapahtunut muutos eikä pysty enää tekemästä aikaisempaa tehtäväänsä ja haluaa sitä myötä vaihtaa vaikka alaa: Mikä silloin voisi olla sopiva rahoitus?

[Nina] Ammatillinen kuntoutus. Ja sitäkin voi hakea kahdesta eri paikasta: Eli jos on ollut töissä, niin voi täyttyä ehdot, että saa työeläkelaitokselta, eli näiltä meillä yksityisiltä vakuuttajilta, hakee sitä ammatillista kuntoutusta, ja siinä voi olla myös erilaisia vaihtoehtoja, miten tuetaan sitä paluuta työelämään. Voi olla jotain tämmöisiä työkokeiluja tai osa-aikaista tai joku tukimuoto siinä, tai se voi olla täysin uusi koulutus. Ja sitten toinen on tosiaan Kela, että jos ne työeläkelaitoksen ehdot ei täyty, niin Kelalta. Unohdin muuten mainita opintotuen ja laina on ihan semmosina perustukimuotoina.

[Anna] Niin, opintotukeen liittyen äsken puhuttiin sitä, että jos on jo perheellinen ja on paljon velvoitteita elämässä, niin voi olla, että opintotuki tai -laina ei sinällään ole vielä riittävä rahoitus vaan tarvii etsiä muita vaihtoehtoja.

[Nina Kyllä, ja sitten monillahan ei oo enää mahdollisuutta. Että jos lähtee vaikka opiskelemaan toisen korkeakoulututkinnon, niin ei oo enää jäljellä niin opintotukikuukausi.

[Anna] Nora, meidän kuulijoita taatusti kiinnostaa, jos haluat avata vähän, että miten sinun toimeentulo tällä hetkellä muodostuu. Tuntuuko, että oli helppoa saada selvää erilaisista rahoitusmuodoista?

[Nora] Saan siis sitä omaehtoisten opintojen tukea, joka on sitten ansiosidonnaiseen verrattava, ja sit saan asumistukea ja lapsiin liittyviä tukia. Talous on jatkuvasti tiukalla, mutta kun tietää, että sille on määränpää, sitä jaksaa kyllä. Mut kyllä mulle kerran kuussa tulee sellanen ahdistus, et miten mä selviän tästä. Mutta aina on selvitty ja aina jotain on keksitty. Ja sitten kun jotenkin pitää sen fokuksen ja vision, että ei oo enää paljoa jäljellä. Mahdollisuuksien mukaan on käynyt sitten tekemässä vaikka jonkun yhden työpäivän tai jotain. Minähän opiskelen Raumalla, ja nyt kun bensan hinta nousi ihan valtavasti, niin suurimmaksi kuormittavat tekijät talouteen tuli matkakustanteet. Että siihen en osannut varautua silloin, kun hain opiskelemaan.

[Anna] Koetko, että oli helppoa löytää tietoa siitä, miten opintoja voi rahoittaa?

[Nora] Oikeestaan mä en ollut ehkä osannut hakeutua oikean tiedon ääreen. Mä olin jotenkin jäänyt siihen vanhaan, että mä olen aikoinaan käyttänyt omat opintotukikuukaudet, mulla ei oo mitään edellytyksiä. Sit mä puntaroin sitä, että vaihdanko mä vaikka vuokra-asuntoon ja vapautan sitten sieltä asumisoikeusasunnosta pääomaa, että mä pääsen opiskelemaan. Mitä mä teen? Sitten se, että mä sain sen oikean sanan sille… että jälkeenpäin ajatellen järkeväähän olisi ollut hakeutua jonnekin työvoimaihmisen puheille ja alkaa selvittää sitä, mutta mä vaan yksinäni pyörittelin niitä. Mä olin jotenkin jäänyt siihen, että yhteen tutkintoon saa rahoituksen, ja mulla ei oo enää mitään mahdollisuuksia, kun mä oon käyttänyt ne tukikuukauteni.

[Anna] Aivan. Mutta toi on varmaan tosi yleinen käsitys. Varmasti moni ajattelee just näin, mutta Ninan ja Ninan kollegoiden luokse kannattaa nyt uskaltautua keskustelamaan näistä eri rahoitusvaihtoehdoista. Tuntuiko kuitenkin siltä, että motivaatio oli niin kova ja halu päästä opiskelemaan, että vaikka se toimeentulo aiheutti päänvaivaa, niin silti tiesit jo, että haluat tähän lähteä?

[Nora] Mä oli niin kauan sitä miettinyt mielessäni ja hakenut uskallusta tavallaan. Sitten ku teki sen päätöksen, niin sit se motivaatio oli niin iso ja halu kehittyä ja muuttua ja rakentaa sitä omaa elämää. Sitten siitä tuli kauhean kevyt päätös. Ja sitten se, että tiesin, että tää on nyt se mun juttuni, niin sitten oikeastaan olis ollut valmis tekee aika paljon mitä tahansa päästäkseen tekemään sitä tutkintoa.

***

[Anna] Onko vielä jotakin vähemmän tunnettuja rahoituksen muotoja, mistä tässä kohtaa haluaisit vinkata meidän kuulijoille? Semmosia, mistä ihmiset yleensä ei tiedä?

[Nina] Tässä mä voisin mainostaa meidän työvoimakoulutuksia, eli jos se on työttömänä tai vasta valmistumassa, niin meillä on tämmösiä rekrytoivia koulutusohjelmia myös korkeakoulutetuille, joissa on yhteistyöyrityksiä mukana. Ja heillä on halu löytää nimenomaan koulutusohjelman kautta osaajia yritykseen. Ja yritykset maksaa siitä, että he ottaa nämä työllistetyt yritykseen töihin, ja se on todella hyvä mahdollisuus monelle saada jalka oven väliin ja päästä ensimmäiseen työpaikkaa tai pitkästä aikaa töihin.

[Anna] Elikkä TE-toimisto voi toimia tässä sellaisena yhteydenluojana.

[Nina] Ja monethan siis just ei tiedä, että mikä työvoimakoulutus ylipäätään on ja mitä rahoitusta silloin saa ja mitä se maksaa. Eli sehän on siis maksutonta koulutusta työttömille. Niitä järjestää ihan tavalliset oppilaitokset ja yritykset, jotka toimii koulutuksen saralla. Työvoimakoulutuksen aikana saa työttömyysetuutta ja lisäksi kulukorvaus. Tosi hyvä diili kyllä aikuiselle, jos on työtön. Mutta myöskin opintovapaa on ehkä semmonen, mikä tulee joillekin yllätyksenä, että heillä saattaisi olla siihen oikeus. Eli jos on ollut jo vuoden samalla työnantajalla, niin työnantaja ei voi kieltää opintovapaata, hän voi ainoastaan lykätä sitä painavasta syystä. Ja sitten jos on ollut 8 vuotta työelämässä, niin on oikeus siihen työllisyysrahaston aikuiskoulutustukeen. Siinä ei ollut tarveharkintaa samalla tavalla kuin omaehtoisen opiskelun tuessa, joka on harkinnanvarainen. Työllisyysrahaston aikuiskoulutustukeen koulutustukea ei ole samanlaista harkintaa.

[Anna] No niin, no tää kannattaakin laittaa korvan taakse!

[Nina] Kyllä. Ja sit kun mä pääsin vauhtiin tässä, niin oppisopimushan ei ole myöskään harkinnanvarainen. Eli jos on työtön ja kiinnostais toisen asteen opinnot, haluaisi johonkin käytännönläheisempään ammattiin, ei tarvi keskustella TE-toimiston kanssa, että onko tämä nyt minulle tarpeellinen koulutus, vaan tekee sen                   sopimuksen oppisopimustoimiston ja työnantajan ja kouluttajan kanssa, niin siten pääsee opiskelemaan.

[Anna] Tässä on nyt mainittu jo paljon erilaisia tukimuotoja. Osaisitko, Nina, vielä vähän konkretisoida sitä, että minkälaisia summia käytännössä kukin eri muoto tarkoittaa?

[Nina] No siis opintotukihan on joku 250 euroa, ja siihen päälle sitten se laina, niin sehän menee tosi lähelle sitä, mitä on työmarkkinatuki, eli se ei-ansiosidonnainen Kelan työttömyysetuus. Eli se on semmonen 750– 800 euroa kuukaudessa. Ja siitä maksaa veroa myöskin. Mutta sitten jos on ansiosidonnainen, niin sehän nyt on toki riippuu just niistä ansioista: Aikuiskoulutustuki on puolet siitä mitä on tienannut suurinpiirtein.  Siihen on olemassa netissä laskureita. Oppisopimus on noin 80 prosenttia sen alan normaalista työehtosopimuksen mukaisesta palkasta. Ja ammatillinen kuntoutus on todella taloudellisesti järkevä vaihtoehto, jos on terveydelliset perusteet.

[Nora] Tähän voisi lisätä vielä, mikä tulee yllätyksenä, tai mulle, tuli kun olin ollut työelämässä, niin etuuksien verotusprosentti on huomattavasti korkeampi, kuin ansioverotus saattaa olla. Se menee siellä lähettämäs 25 prosentissa. 23 ja puoli tai joku tällainen… Niin sekin kannattaa huomioida sitten, että siitä tuesta lähtee aika paljon veroa.

[Anna] Kiitos, tää oli hyvä pointti ja lisäys. Entä miten sitten opintojen eteneminen liittyy tähän rahoitukseen tai millä tavalla rahoittajat seuraa sitä opintojen edistymistä?

[Nina] Hiukan eri tavalla riippuen siitä rahoitusmuodosta, mutta oikeastaan voisi sanoa, että kaikissa on etenemisvelvoite. Hiukan eroavat, mutta kyllä odotetaan, että jos on myönnetty rahoitus johonkin tiettyihin opintoihin, niin niissä pitää edetä.

[Anna] Meillä korkeakouluissa opinnot on tyypillisesti opintopisteytetty, eli pisteiden määrällä mitataan opintojen etenemistä. Miten se pistemäärä suhteutuu sitten opintojen etenemiseen?

[Nina] Joo korkeakoulussa se viisi opintopistettä on se ihan normaali, ja sehän on aika paljon: 60 opintopistettä vuodessa.

[Anna] Joo, eli sama tahti kuin tutkinto-opiskelijoilla, jos tekis täyspäiväisesti tutkintoa.

[Nina] Ja Kelakin edellyttää opintojen etenemistä.

[Nora] Mä nautin ihan valtavasti. Olisin kyllä pidempäänkin, jos se ois taloudellisesti mahdollista.

[Nina] Aikuisella on yleensä tosi eri näkökulma opiskeluun, kun nuorella. Se on tavoitteet ja toisaalta tietyllä tavalla niinku nautinnollista. Sitten on jo toisella kierroksella. ”Ai niin, tää on nyt tätä, että mä voin ottaa niinku oikeesti aikaa keskittyä siihen oman osaamisen kehittämiseen.”

[Nora] Kyllä, siis mä näen sen ainakin pääomana itseeni, niin kun oman elämän rakennuspalikkana. Mä panostan itseeni opiskelemalla.

***

[Anna] No niin, hei pystyttäiskö me tekemään tähän listaa muistettavista asioista työikäiselle, joka aikoo lähteä opintojen pariin taas?

[Nina] Kannattaa muistaa, että opiskelu väliaikaista ja sen jälkeen on taas mahdollista päästä palkoille just sen hankitun osaamisen turvin. Aikuisena opintoja voi yleensä nopeuttaa, eli jos on tiukkaa taloudellisesti, niin kaikki hyväksiluvut käyttöön, ja rimaakin hipoen suoritettu tutkinto on silti valmis tutkinto. Kannattaa pitää mielessä, ettei aseta itselleen mitään liian korkeita muureja. Ja sitten yksi vinkki on, että se osaamisen kehittäminen siellä työsuhteessa voi olla monen erittäin järkevää. Siinä vaiheessa, kun sitten on työttömänä ja on yksin kotona ja yrittää miettiä, että miten mä nyt tästä kehittyisin ja miten mä pääsisin takaisin työelämään, niin se voi olla jo paljon vaikeampaa, kuin se, että on jossain organisaatiossa sisällä ja siellä käy ehkä täydennyskoulutuksia, ehkä ottaa just opintovapaata. Keskustele HR-ihmisten kanssa, että mitä miten mä voisin edetä tässä mun työssä. Tai joku tietyönkierto esimerkiksi. Mutta se on etuoikeutetussa asemassa, joka pystyy tekemään tällaista. Kaikkialla se ei ole mahdollista. Niin ja sitten mieti tarkkaan opintojen jälkeiset mahdollisuudet ja edistä jo opintojen aikana tulevaa työllistymistä, eli verkostoitumalla ja seuraamalla alan työpaikkoja ja hyödyntämällä kaiken, mitä saa siitä opiskelusta, ehkä miettimällä aika tarkkaan sen opinnäytetyön: Miten sen voisi linkittää työelämään?

[Anna] Olisko sinulla vielä jotain lisättäviä tähän meidän muistilistaan?

[Nora] Ensimmäisenä silloin hakeuduin heti opintoneuvojalle ja tarkastin, että mitä mä voin hyväksilukea tai ahotoida tai millä tavalla hyödyntää sitä mun aiempaa osaamista. Ja sieltä sain ihan valtavasti hyväksilukuja ja sitä omaa uutta tutkinto eteenpäin. Sitten toinen oli se, että verkostoituu siellä muiden opiskelijoiden kanssa, että saa ehkä jaettua töitä tai tehtyä lukupiirejä tai sit myös niinku kaikki… Kun mä opiskelen toisessa kaupungissa, niin saa jaettua kyytejä ja sitä takaa kevennettyä ja vertaistukea ihan valtavasti. Mä oon ainakin löytänyt niin ihanat autokyydit, että tavallaan me tehdään osa tutkinnoista siinä ja parannetaan maailmaa.

[Anna] Just näin! Sellainen vielä kiinnostaisi, että millaiset asiat yllättää sun ohjattavat, kun kohtaat heitä TE-toimistossa?

[Nina] Mainitsinkin jo tosiaan opintovapaan ja aikuiskoulutustuen. Sitten lisäksi ehkä ihmiset, ketkä on ollut pitkään työelämässä ja sitten tulee yllättävä tilanne, että on työttömänä, niin ei tiedä, kuinka hyviä julkisia palveluita meillä on ja että ne on maksuttomia. Eli nää työvoimakoulutukset, mistä aiemmin puhuin. Sen lisäksi meillä on mahdollisuus päästä ammatinvalintapsykologille täysin maksutta, ja se ei oo mikään kertaluontoinen, vaan sen kanssa voidaan sopia vaikka viisi kertaa. Että oikeesti pääsee ammattipsykologille maksutta! Ja sen lisäksi TE-toimiston kautta on tämmöisiä työhönvalmennuksen, eli pääsee henkilökohtaiseen työnhakuneuvontaan ja -palveluun: Otetaan maksutta just CV-kuvat, ja saa palautetta niistä omista hakemuksista ja CV:stä ja niiden räätälöinnistä ja ylipäätään tämmöistä sparrausta. Just yksityiset tarjoaa sitä maksullisena palveluna, mutta julkisesti myöskin tai julkisilla palveluilla on mahdollisuus päästä näihin.

***

[Anna] Jakso kääntyy loppua kohti, mutta haluaisin kysyä vielä: Mitä, Nora, haluaisit sanoa sellaiselle henkilölle, joka murehtii mahdollista elintason laskua, mutta haluisi toisaalta kovasti palata opintojen pariin?

[Nora] Tavallaan niinku rohkeasti eteenpäin, ja semmonen oma visio ja fokus. Pitää tiukasti sen, ja ymmärtää, että sille pihitelylle tulee loppu sitten kun se tutkinto on suoritettu. Mut myös se, että ne opinnot on pääomaa itseensä, että arvosta itseäsi. Jos sulla on sellainen tilanne, että olet tympääntynyt vanhaan työhösi tai niinku ei oo päämäärä, niin sä voit itse rakentaa sen polun itsellesi. Mä kannatan elinikäistä oppimista. Aina voi uudistuu.

[Anna] Aivan. Oman onnensa seppä.

[Nora] Itse täällä on kaikki tehtävä.

[Nina] Tukea voi kyllä saada.

[Nora] Niin, tukea saa, mutta siis sellainen niinku… Vahvuusajattelu.

[Anna] Aivan, kyllä se päätös täytyy itse tehdä. Mutta hei Nina: Nyt kun meidän kuulija innostuu näistä asioista ja haluaa tietää lisää, niin millä tavalla hänen kannattaa toimia, jotta hän saa lisätietoja esimerkiksi opintojen rahoittamisesta?

[Nina] No mä mainosten tietenkin tätä meidän palvelua täällä, eli OpinOveen saa ottaa yhteyttä ihan kuka tahansa mistä tahansa elämäntilanteessa. Ja sitten jos on just kiinnostunut näistä tietystä tukimuodoista, mistä mainitsin, eli esimerkiksi aikuiskoulutustuki, niin niin suoraan yhteyttä ottaa työllisyysrahastoon. Jos on se ammatillinen kuntoutus on ajankohtainen, niin selvittää sen oman työeläkelaitoksen. Jos sitten on työsuhteessa, niin omaan esimiehen tai esihenkilön tai henkilöstöhallintoon ottaa yhteyttä sen oman osaamisen kehittämisen suhteen.

[Nora] Jos on joku ajatus jostain… Mäkin varmaan pyöritin kaksi tai kolme vuotta sitä. Että miks mä en hakeutunut ottamaan selvää? Oli se pieni ääni vaan täällä, että pitäskö mun? No ehkä se voi olla sitä asian kypsyttelyä, mutta eihän siitä ois mitään… Olisin toivonut, että itse olisin aiemmin jo uskaltanut.

[Anna] Nina, törmäätkö paljon tämmösen, että ihmiset on pitkään hautoneet opintoja mutta eivät ole uskaltaneet?

[Nina] Kyllä joo, ehdottomasti. Kyllä ihmiset saattaa katua sitä, että miks ei oo aiemmin lähtenyt opiskelemaan jotain tiettyä. Että miksi jäi jumittaa johonkin, missä ei ollut tyytyväinen?

[Nora] Ihminen muuttuu elämänkaaren aikana, että mikä joskus oli sinua, niin se ei välttämättä oo sitten siinä, kun on perheentynyt ja tullut muuta elämänkatsomusta ja asennetta. Niin se ei välttämättä enää oo sitä, mitä sä oot. Sellainen tietoisuus, että kun ihminen kasvaa, niin myös voi olla tarve vaihtaa ammattia.

[Anna] Kiitokset keskustelijoille sekä kuuntelijoille! Seuraavassa jaksossa me puhutaankin sitten taidoista, joita korkeakouluopiskelussa tarvitaan sekä ajankäytöstä ja ajanhallinnasta, ja meillä on taas mukana opiskelija, joka kertoo oman opinto- ja urapolkunsa. Ensi kertaan, moikka!

PODIPODI, jakso 4: 24/7 eli miten sovitan opiskelun elämääni?

Polku ei ole aina suora. Podipodin päätösjakson vieraana on elinikäinen oppija, jonka vaiheikkaaseen polkuun kuuluu vaikka mitä ammattikoulusta yliopistoon ja tekniikan alasta opetustyöhön. Oman osaamisen täydentäminen tuo resilienssiä, kun maailma on myllerryksessä ja työura yllättäen vaihtaa paikkaa. Mutta miten opiskelun saa luontevaksi osaksi omaa arkea? Turun yliopiston asiantuntijat kertovat, millaisella digikompetenssilla opinnoissa pääsee alkuun ja miten opintoja voi vauhdittaa hyväksilukujen avulla.

”Polku ei todellakaan ole aina suora. Kyllä se melkein käppyräksi kannattaisi piirtää, ja siinä voi olla kuoppia. Tosiaan ei voi vain yhden kortin varaan pelata.”

 

***

Jakson linkit

Musiikki: Bossa in my heart - Serge Quadrado/Pixabay

Julkaistu: 1.12.2022

Tekstivastine

[Anna] Tervetuloa Podipodin pariin! Tässä ohjelmassa selvittelemme, mitä jatkuva oppiminen tarkoittaa ja miten voit saada sen osaksi omaa arkeasi. Podin on toteuttaa Turun yliopisto osana PODI-hanketta ja toimittaja olen minä, Anna Kalpio. Lisätiedot hankkeesta ja muut jaksossa mainitut linkit sekä tekstivastine löytyvät meidän verkosta: utu.fi/podipodi.

[Anna] Tässä jaksossa me puhutaan aikuisopiskelijan ajankäytöstä, opintojen suunnittelusta ja opiskelusta. Vieraana meillä on kasvatustieteiden maisterin tutkintoa suorittava aikuisopiskelija Jari Rontu. Lisäksi me saadaan jakson aikana yliopiston asiantuntijoiden kommentit ja vinkit opiskeluun. Tervetuloa mukaan.

***

[Anna] Hei Jari, sinä olet oikea jatkuvan oppimisen esimerkkitapaus. Oot opiskellut tosi paljon ja tehnyt urallasi monenlaisia tehtäviä. Voisitko tähän alkuun kertoa meille opinto- ja urapolustasi: Mitä olet aiemmin opiskellut ja minkälaista työtä olet tehnyt? Ja entä tällä hetkellä?

[Jari] Silloin kun minä olen hakeutunut jatko-opintoihin, niin oli vaihtoehtona lukio, mikä mulla ei ikinä näkynyt semmosena edes ajatuksena – että kyllä se mulla oli se ammattikoulu, mihin minä menen. Sen muistan aina, kun semmoiseen reikäkorttiin laitettiin sitten näitä vaihtoehtoja. Siinä oli ensimmäisenä sähköasentaja, sitten taisi olla puhelinasentaja ja sitten laitettiin lukio kolmanneksi. Ja pääsin tosiaan sähköasentajalinjalle, joka oli silloin kolmivuotinen. Ammattiaineet kiinnosti hirveesti. Mä oon ollut aina semmonen ihminen, kun mä oon nähny, että vaikka isä on tehnyt töitä käsillä… Mitä se on tehnyt kirvestöitä, niin mä itsekin olen aina tykännyt siitä, että jos mä oon tehny jotain sähköasennuksia, niin mä oon nähnyt mun kätteni jäljen. Ja siinä vaiheessa en todellakaan miettinyt mitään jatko-opintoja, kun mä olin ajatellut, että tässä mulla on ammatti. Tähän mä valmistun.

[Anna] …ja sitten työllistyit alalle.

[Jari] Joo, työllistyin alalle, eli oliko se nyt -88 vuonna, kun valmistuin tosiaan sähköasentajaksi…

[Anna] No mutta kerro, että mihin sitten työllistyit ja milloin rupesi tulemaan sitten seuraavia ajatuksia opiskeluista?

[Jari] No joo, eli mä tein sähköasennustöitä 89-92. Silloin Suomea koetteli kova lama, ja se tarkoitti sitä, että kaikki tekeminen pysähtyi, ja siinä noin kolmen vuoden sähköasentajauran jälkeen tosiaan meidän sähköasennusfirma meni konkurssiin. Sillä hetkellä tosiaan työvoimatoimistossa ei ollut oikein mitään semmosta työtä, että vaikka haki, niin mä en työllistynyt. Mutta onneksi olin niin järkevä silloin, että laitoin tosiaan sitten pääsykokeisiin hakemukset, vaikken ollut ikinä ajatellut jatko-opintoja. Mutta se oli se vaihe mun elämässä ja mun uralla, mikä kannatti tehdä. Eli sitten tosiaan pääsin Forssan teknilliseen oppilaitokseen tietotekniikka teknikoksi lukemaan. Itse asiassa aloituspäivänä olisi voinut vaihtaa inssi-puolelle, mutta kun se oli puoli vuotta pitempi, näin kuitenkin aika nuorena ihmisenä vielä se tuntui, että on pitkä aika. Mitä mä semmosilla inssin papereilla teen? En mitään! Eli tietotekniikan teknikoksi valmistuin tosiaan 1995, eli siinä vaiheessa kun Suomessa alkoi kova nousu. Ja tota… Sattuman kauppaa: Me mentiin Forssan työvoimatoimiston ja katottiin, että täällä haetaan Nokian 3-4-vuorotyöhön työntekijöitä. ”No laitetaan hakemus sisään, kun me valmistutaan kohta. Että sit jotain olis.” Sain kutsun 3 viikon päästä siitä työhaastatteluun Saloon. Nokialla oli kova rekrytointi silloin Saloon, koska sinne oli uusi tehdas avattu. No mä kävin perehdytyskoulutuksen, ja opiskeltiin erinäköisiä asioita, mitä Nokian tuotannossa oli: laatuasioita ja muita kaikkia. Olihan se semmoista jännää aikaa, kun ajattelee, että mä olin 5 päivää ollut koulutuksessa, ja meillä oli kesäjuhlat Salossa. Mika Salo ajoi silloin formulaa, eli siellä oli näitä formula-asioit, ja Leningrad Cowboys oli esiintymässä. Olihan se… Heti opintojen jälkeen, sitten sitä on jossain Salossa ja ihmettelet, että mitä mä täällä teen? Siitä se alkoi.

***

[Jari] Saloon mä jäin sitten, ja tapasin vaimoni, ja tosiaan sen jälkeen musta tuli salolainen. Sitten alkoi vähitellen kypsyä se, että oon kuitenkin käynyt opiston. Että tota oisko täällä muita tehtäviä? Ja pääsin tosiaan sitten testausteknikoksi, ja aloitin tosiaan tyyppitestitalossa Salossa. Itse asiassa samassa rakennuksessa, jossa nyt työskentelen tällä hetkellä. Vuosituhannen vaihteessa tuli tämmöisiä uramuutoksia, eli mulle tuli vähän lisää vastuuta. Nokia oli hyvä paikka, jossa oli hyvä hankkia semmosta koulutusta, mikä tuki silloista työtehtävääni. Nokia oli hyvä paikka siinä, että oon saanut tosi pitkään koulutuksen siellä Nokian aikana: oli se sitten kaikkeen laatuun, arvoihin ja jossain vaiheessa sitten tietysti esimiestehtäviin, koska mullakin oli semmonen 8-9 vuotinen ura Nokialla lähiesimiehenä. Ja tää on sitten yksi paikka, missä olen jossain vaiheessa havainnut, että se oma koulutustaso jäi jälkeen, eli opistotason tutkinto olisi pitänyt päivittää ammattikorkeaan vuosituhannen alussa. Mutta minä silloisessa elämäntilanteessa (oli nuoret lapset, oli just rakennettu talo, tai rakennettiin taloa, puhutaan ruuhkavuosista) niin en nähnyt silloin, että mä tarviin mitään koulutusta, koska mä olin siinä vaiheessa ollut Nokialla semmosen vähän yli 10 vuotta. No, sitten alkoi tulla heikommat ajat. Tuli finanssikriisiä ja muita kaikkee, ja alkoi se jatkuva YT-kierre. Eli siinä vaiheessa ois pitänyt olla tosiaan vähän uudempi tutkinto. Siinä vaiheessa, kun se irtisanomislappu tuli käteen, että sulla on nyt se neljäs erä, kun sut irtisanotaan, niin jotain oli lähdettävä keksimään, kun tutkinto oli jäänyt sinne 95:een.

***

[Anna] Oliko se sitten mahdollisuus uusille opinnoille?

[Jari] Kyllä. Joo, siinä syksyllä sitten hakeuduin tosiaan lukemaan näitä kasvatustieteen perusopintoja. Mä lähdin ihan uteliaisuudesta, koska olin toiminut kuitenkin nuorten parissa ohjaajana ja olin paljon tehnyt tällaista yhdistystoimintaa. Siis ensiksi oli kasvatustieteen perusopinnot, sitten aineopinnot ja sitten mulle tuli semmonen vaihe siinä, että mä työllistyn tuonne Espoon kaupungille sähkötekniseksi asiantuntijaksi ja mulla tuli oikeastaan siinä vaiheessa, että mä pidin vuoden tauon opinnoissa. Jotenkin mulla jäi kipinä kuitenkin siihen opetuksen. Ja sitten mä tajusin, että et täällä on mahdollisuus avoimen väylän kautta kuitenkin päästä tutkinto-opiskelijaksi joskus. Se vaatis multa tietysti hirveästi töitä, mutta valikoidun sieltä sitten.

[Anna] Ja sillä tavalla päädyit Turun yliopistoon.

[Jari] Kyllä juu, vähän siinä kylmä kävi. Että mihinhän mä oon mahtanut lähtee? Oonks mä nyt tätä ihan ajatellut? Sillä hetkellä olin töissä: työllistyin opettajaksi tohon Salon seudun ammattiopistoon. Mä pääsin tekemään sitä opettajan työtä ja näkemään sitä arkea, mitä se on. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun mä aloitin, niin siinä oli niinku velvoitteena, että opettajan pedagogiset pitää suorittaa seuraavan kahden vuoden aikana. Ja niin siinä kävi, eli mä hain sinne pedagogisiin ja samanaikaisesti mä suoritan pedagogisia ja tosiaan pääsen vielä yliopisto-opiskelijaksi…

***

[Anna] Jari, miten sulla riittää aikaa opiskeluun?

[Jari] Se asia, mistä mä oon tosiaan joutunut ehkä luopumaan, on ollut harrastukset. Aikanaan liikuin tosi paljon ja harjoittelin ihan tavoitteellisesti. Liikunta on ollut se mistä mä oon joutunut nipistää.

[Anna] Ehkä jatkuvasta oppimisesta on tullut myös harrastus?

[Jari] Kyllä. Joo kyllä se on totta.

[Anna] Sinä oot opiskelut monissa erilaisissa oppilaitoksissa. Minkälaista opiskelu on yliopistossa?

[Jari] Yliopistoaika on ollut tosi mukavaa, koska siellä oli aika paljon tämmösiä kohtalontovereita, jos ajatellaan: aikuisia, keski-ikäisiä, eri elämäntilanteista tulevia henkilöitä, joilla on tietty koulutustausta ja -pohja.

[Anna] Koetko, että opiskelu korkeakoulussa oli joustavaa?

[Jari] Jos ajattelen tälleen aikuisena perheellisenä opiskelijana, niin ehkä ne korona-ajan etäopinnot oli mulle se lottovoitto. Eli enhän minä olisi voinut sitoutua olemaan kenties istumaan päivittäin täällä opinnoissa. Tämmöset orientaatio-opinnot on pitänyt käydä siellä kasvatustieteen aineopinnoissa, ja muutamassa exam-tentissä kävin toissa kesänä, ja nyt sitten muutaman kerran oon täällä käynyt. Mä oon tämmöinen etämaisteriopiskelija.

[Anna] Mutta joustoa on löytynyt, ja sulla on nyt sitten gradu työn alla, eli olet loppusuoralla.

[Jari] Joo, mulla on nyt enää 2 erityisalaa jäljellä. Erityispedagogiikka on mulla oikeastaan lähellä sydäntä, koska kun toimin sähköalan opettajana, niin siinä sitten vastuuopettaja omalla osaamisellaan yritti antaa heille sitä erityisopetusta. Välillä onnistui, välillä ei, mutta kun tilanne oli se, että on niin monenlaista tuen tarvetta, niin olihan se hankalaa. Se oikeastaan oli yksi syy siihen, miksi erityispedagogiikka on ollut yhtenä semmosena isona kiinnostuksen kohteena.

[Anna] Millaisia taitoja sanoisit, että yliopisto-opinnoissa tarvitaan?

[Jari] En tosiaan itse koska ole pitänyt itseäni minään tutkijana, mutta onhan tässä nyt muutaman essee tullut kirjoitettua tässä opintojen aikana, ja tuota muutama tutkimuskin aloitettu ja viety loppuun. Se vaati kyllä harjoittelua.

[Anna] Miten sun opiskelutavat on muuttuneet tässä vuosien varrella, verrattuna vaikka niihin ensimmäisiin opintoihin?

[Jari] Mä en ole koskaan ollut niinku lukijatyyppi. En ollut kiinnostunut lukemisesta, eli se on ollut semmonen, että siinä on paljon jäänyt asioita, jotka olis voinut omaksua aikaisemmin. Liittyykö se sitten vaikka kieliopilliseen kirjoittamiseen tai muuhun tämmöseen. Ammattiopistossa kuitenkin pärjää aika hyvin semmoinen keskitason opiskelija, että tota kyllä yliopistoon kun siirryin, niin kyllähän siinä oli hirveä homma tavallaan lähtee miettimään, että mitä on niinku tämmönen akateeminen kirjoittaminen ja miten viitataan…

[Anna] Ihana tuo kun sanot, ettet ole ollut lukijatyyppiä ja nyt valmistut sitten kuitenkin kasvatustieteiden maisteriksi.

[Jari] Kyllä, joo. Se tässä täytyy sanoa, että tässä on ylittänyt omat odotukset.

[Anna] Oletko joutunut päivittämään aktiivisesti jotenkin vaikka digitaitoja tai jotain muita opiskelutaitoja?

[Jari] Onni onnettomuudessa että tosiaan valitsin silloin aikanaan tekussa sen tietotekniikan, eli se oli yksi, että tietyt tekniset asiat tuli niinku siellä omaksuttua. Toinen oli se, että mä olin Nokialla töissä. Siinä vaiheessa oli mukana koko ajan siinä niin sanotusti kehityksen keihään kärjessä. Ainut mikä mulle on ollut niin se, että et jos olen aikanaan kirjoittanut vaikka aineita, niin esseet oli ihan erilaisia ja semmonen tieteellinen kirjoittaminen, ja tota tosiaan kun en ole lukenut niin paljon, niin lähteitä on ihan hirveesti. Eli sitä tietoo on saatavilla. No kirjoista se täytyy aina hakee sieltä kirjastosta… Mutta nykyaikainen internetin maailma, ja se mitä yliopiston kautta oon saanut helposti haettavissa, niin musta se on ollut tosi hyvä. Nälkä kasvaa syödessä kyllä, et tietyt asiat kiinnostaa enemmän, kun sä oot tietoinen joistain asioista, niin sä haluat tutkia ehkä lisää. Kyllä ehkä semmonen on tullut kuitenkin omaksuttua.

***

[Anna] Seuraavaksi vaihdetaan pari sanaa digitaidoista, mitä yliopistolla tarvitaan. Otin puhelun Simo Suntilalle, joka toimii it-tukihenkilönä Turun yliopistossa.

[Simo] Morjens.

[Anna] Sinulla on pitkä kokemus työstä yliopisto-opiskelijoiden kanssa. Mitä sanoisit, että minkälaiset laitteet ylipäänsä on riittäviä perusyliopisto-opiskeluun?

[Simo] Läppäri on melkein pakollinen näinä aikoina. Voi olla PC ja käyttää Windowsia; voi olla mäkki jos näin haluaa. Jos on 6 vuotta vanha kone, niin se alkaa olla jo aika ikääntynyt eikä välttämättä jaksa kaikkia tehdä eikä kaikki päivitykset mene läpi. Pari vuotta vanha on ihan kiva. Kuulokkeet on ihan hyvä olla olemassa. Jos sulla on vielä mikrofoni, aina parempi. Ja ihan tietokoneen omat kaiutin ja mikrofoni myöskin toimii, mutta jos haluaa semmosen, ettei kuulu ympäristön hälyt liikaa, niin joku kuulokemikrofoni.

[Anna] Hyvä pointti, ja varsinkin jos joutuu opiskelemaan tilassa, missä on muita henkilöitä. Minkälaisia ohjelmia meillä yliopistolla tyypillisesti käytetään tai mitä olisi hyvä osata jonkin verran, että pääsee opinnoissa alkuun?

[Simo] Sanoisin, että Word riittää Office-paketista. Kaikki muut, ne tulee tarpeen mukaan. Olennaisempaa on ehkä ymmärtää tietokoneesta perusasioita: mikä sen hakemistorakenne on? Minne tiedosto tallentuu, kun sen tallentaa verkosta jonnekin? Ihan perusjuttuja, melkein kaikille ovat ilmiselviä, mutta kaikille ei kuitenkaan ole.

[Anna] Onko jotain sellaisia ohjelmistoja, mitä yliopistolta saa käyttöönsä?

[Simo] Kaikki opiskelijat saa käyttöön Office365:n. Elikkä siitä sitten löytyy Word, Excel, PowerPoint… Toinen, mitä paljon ihmiset kaipaa, on SPSS eli sellainen tilasto-ohjelma. Meillä on paljon muutakin. Kaikki löytyy UTUshopista ohjelmistokatalogista. Siellä kannattaa käydä suoraan kattomassa, että mitä kaikkea on saatavia. Office 365 ja SPSS ovat kaikista yleisimmät.

[Anna] Nyt puhutaan erityisesti sitten niistä, joilla on tutkinto-oikeus, eikö vaan? Miten esimerkiksi avoimen opiskelijat?

[Simo] Kyllä saavat. Sellaisen itse asiassa lisäisin, että kun ihmisillä on kännyköitä, niin esimerkiksi Moodlea varten löytyy oma appi. Voi siis käyttää yliopiston Moodlea ihan suoraan kännykällä. Ja myöskin sähköpostin saa kännykkään. Silloin pitää käyttää sen puhelimen omaa sähköpostiohjelmaa. Ja kaikki nämä vastaavat yhteydenpitokanavat, Zoom ja Teams, voi hoitaa niin kun lennossa. Ei tartte välttämättä avata läppäriä.

[Anna] Mitä arvelet, tarviiko olla etukäteen jotain osaamista vaikka Teamsin tai Zoomin käytössä vai oppiiko sen siitä lonkalta sitten?

[Simo] Minä sanoisin, että hyvin oppii. Jos ei ole kokemusta, niin sitten ole kokemusta. Sitä on turha murehtia. Kokemusta saa, kun tekee. Jos tekee väärin, siitä oppii 10 kertaa paremmin kuin siitä, jos tekee oikein.

[Anna] Minkälaisia asioita opiskelijalla tyypillisesti on, kun hän tulee vaikka it-palveluista pyytämään neuvoa?

[Simo] Saattaa liittyä yleensä sitten Moodleen, ja Moodlen kautta sitten ehkä TurnItIn-työkaluihin, kun joku asia ei välttämättä toimi niin kuin olettaisi toimivan. Salasanoja on aina välillä kyselty meiltä, että miten vaihdetaan. Muutoin kysymykset on kovin vaihtelevia. Joku haluaa jonkun tietyn ohjelmiston käyttöönsä, joku saa jonkun jännän virheilmoituksen, ihan kaikenmoisia. Me sitten pyritään ratkomaan niitä parhaan kykymme mukaan.

[Anna] Tuleeko sinulle mieleen jotain tietoteknistä ongelmaa, mihin moni saattaa törmätä?

[Simo] Ehkä sellainen, että käyttöjärjestelmät kannattaa pitää ajan tasalla ja katsoo, että kaikki päivitykset on tullut perille ja asennus onnistunut. Jos päivityksiä puuttuu, niin ihan tavallinen asia, kuten printtaaminen, voi yhtäkkiä vaan päättää, että nyt ei toimi.

[Anna] Minkälaisia tietoteknisiä tukipalveluita meillä yliopistolla on tarjolla opiskelijoille?

[Simo] Helpdeskiin saa yhteyden puhelimella, jos haluaa. Meille voi laittaa sähköpostia. Ja sitten meillä voi tulla käymään paikan päällä. Periaatteessa me ei juurikaan kosketa yksityisiin tietokoneisiin, on omistaja sitten opiskelija tai henkilökuntaa. Mutta neuvoja saa totta kai. Semmosen haluisin sanoa, että intranetistä (intranet.utu.fi) löytyy paljon hyvin selkeästi kerrottua asiaa melkein systeemissä kuin systeemistä, kun vaan löytää sopivan hakutermin, niin sieltä löytyy hyviä ohjeita.

[Anna] Kysyn vielä, että onko helpparin palvelut sitten tarjolla myös muille, kuin tutkinto-opiskelijoille?

[Simo] Kyllä, kunhan vain on utu-tunnus olemassa ja aktiivinen. Tai ei sen tarvitse olla aktiivinen, jos haluaa tietää, miten se aktivoidaan, voi olla yhteydessä. Tietenkin, jos ei millään tavalla liity Turun yliopistoon, niin sitten me yleensä ohjataan Kansalaisen it-palveluun, mitä pyörittää Ammattikorkeakoulu. Se on ilmainen palvelu, mihin ihmiset voi viedä tietokoneessa, ja sitten siellä katsotaan ihan niinku paikan päällä.

[Anna] Kiitos Simo tosi paljon näistä vastauksista. Varmasti kiinnosta meidän jatkuvan oppimisen opiskelijoita.

***

[Anna] Podipodissa me ollaan aikaisemminkin sivuttu sitä, että aikuisopiskelijalle voi olla aika kortilla. Jari, mitä keinoja olet löytänyt opintojen vauhdittamiseen? Ootko hyödyntänyt hyväksilukuja tai ahotointia?

[Jari] Joo, heti alussa, kun hopsia tehtiin, niin siinä katottiin se ahotointi myöskin. Eli mä toimitin silloin ne kaikki mun työtodistukset ja koulutustodistukset, ja tietysti ne, mitä avoimesta väylästä oli. Koska mulla oli niitä perusopintoja takana, niin mullehan jäi suoritettavaksi siihen kasvatustieteen kandiin 59 opintopistettä, että se oli semmonen kohtuullinen määrä. Mä ajattelin, että mä sen vuodessa teen. Se oli lähinnä kieliopintoja ja niitä muita opintoja, että mulla tuli se tutkinto täyteen. Ne saatiin helposti sinne hyväksiluettua, ja niin mun ei oo tarvinnut tehdä juuri mitään työharjoitteluja, koska mulla on ollut semmosta työkokemusta, mikä on laskettu hyvinkin hyväksi.

[Anna] Miten sinä suunnittelet ajankäyttöä? Milloin esimerkiksi opiskelet?

[Jari] Kun ajattelee, ett 24 tuntia on vuorokaudessa, niin kyllähän siinä kahdeksan tuntia menee töissä. Sitten siinä on sitä vapaa-aikaa se 4-5 tuntia, mutta siinä pitää hoitaa erinäköisiä perhejuttuja ja muita, niin siitä mä sitten yritäm napata aina sen tunnin silloin tällöin. Mutta aika paljon mä nyt on tosiaan hyödyntänyt kesäaikaa, kun on ollut hiljaisempaa. Eli viime kesänäkin huomasin, että sain aika hyvinkin niitä opintoja tehtyä. Kun se työ ei kuormita sun aivoja niin sulla on vähän enemmän tilaa siihen opiskeluun ja sisäistää paljon paremmin niitä asioita, kun voi fokusoitua vaan siihen tiettyyn asiaan. Semmonen multitaskaus, mikä on nykyaikainen trendi, niin ei se kauheen sopivaa oo. Tuntuu, että kaikki palikat on korissa ehkä sekaisin, ja sitten niistä pitää saada jotain kasaan.

[Anna] Ja varmaan just tää tavoite keskeisyys aikuisella opiskelijalla tai työikäisellä opiskelijalla, ja sitten myöskin kun tunnistaa, että on vaan 24 tuntia vuorokaudessa.

[Jari] Mä en ikinä oo tavoitellut mitään… En oo ollut mikään pedantti ihminen, eli mulle riittää se keskitason todistus.

[Anna] Aina ei tarvii olla mikään erinomainen+.

[Jari] Ei.

***

[Anna] Meillä on nyt langoilla kehittämisasiantuntija Erkki Härkönen. Ahotoiminen on mahdollisuus monelle aikuisopiskelijalle. Mietin tässä, että mistä siinä on kysymys?

[Erkki] Käytännössä, jos löytää sieltä omasta opintosuunnitelmastaan löytää asioita, jotka tuntee osaavansa, niin niistä kannattaa hyväksilukua hakea. Kaikki on osaamisperustaista.

[Anna] Minkälaisia tietoja ja todistuksia tarvitaan, jos haluaa ahotoida jonkun suorituksen, ja voiko siihen kuulua vaikka joku näyttökoe?

[Erkki] Riippuu aina siitä, että millä osaamisella sitä hyväksilukua haetaan. Kun niitä on tavallaan kolme eri osaamisaluetta. Osaaminen koostuu näistä kolmesta: eli formaali, informaali ja nonformaali osaaminen. Eli meillä on tämmöstä formaalia oppimista, joka on muodollisessa koulutuksessa hankittua osaamista, ne on ihan suoritettuja opintoja tai tutkintoja. Se on aika simppeliä, kun vaan hakemukseen laitetaan sitten kopio siitä todistuksesta, että on suorittanut sen opinnon. Ja mielellään sitten vielä opintojakson osaamiskuvaus.  Oikeastaan yhtä helppoa on toi informaali oppiminen tai sen todentaminen. Se on muuta koulutusta, esimerkiksi se voi olla henkilöstökoulutusta tai vapaan sivistystyön tuottama koulutusta. Jotain, mistä ei välttämättä todisteena ole tutkintotodistus, vaan todistus siitä, että on osallistunut tällaseen koulutukseen. Jos ei oo semmosta henkilöstö koulutuksesta saanut, niin se kannattaa aina pyytää siltä taholta, joka sen henkilöstökoulutuksen tai täydennyskoulutuksen on järjestänyt. Sitten meillä on tää kolmas, mikä onkin sitten vähän hankalampi, nonformaali oppiminen, joka on ihan työkokemusta. Se voi olla vapaaehtoistyötä, järjestötoimintaa, sellaista missä kertyy osaamista, mutta se sitten todennetaan. No, se voi olla työtodistus, pitää vaan pysyä itse kuvaamaan, mitä se on se osaaminen, mitä siitä on saanut ja miten se se osaaminen suhteutuu niihin osaamistavoitteisiin, mitä sille opintojaksolle on asetettu. Mielenkiintoista on se, että yhdessä tutkimuksessa tarkasteltiin, että kuinka paljon prosentuaalisesti kaiken kaikkiaan osaamiskokonaisuudesta koostuu näistä eri tyypeistä, niin mielenkiintoinen havainto on sieltä muodollinen koulutus, jota menee yliopistoissa edustetaan, niin se onkin vaan 10% koko osaamisesta. Sitten tää informaali, joka oli tätä täydennyskoulutusta, henkilöstökoulutusta, niin se on noin 20% osaamisesta. Ja kokonaista 70% onkin sellaista osaamista, joka kertyy ihan meidän arjen toiminnoista.

[Anna] Esimerkiksi just työelämästä. Onko ylipäänsä tämmönen ahotoiminen ja opintojen hyväksilukeminen tavallista? Osaatko sanoa, että miten usein ne opiskelijoiden ehdottomat hyväksiluvut menee läpi?

[Erkki] Meillä on keväisin järjestettävä Eka vuosi -kysely, ja siinä on ihan oma osionsa tästä aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisesta ja tunnustamisesta. Että minkälaisia kokemuksia opiskelijoilla on tästä kertynyt. Mä tossa viime kevään kyselyn tuloksia tarkastelin, ja totesin sieltä, että meillä on näyttäis muodollisessa koulutuksessa hankittua osaamista… Niin todella isolla osalla tai yli puolella on jotain opintoja jo takana. Selkeästi eniten on suoritettu avoimen yliopiston opintoja. Ja kun he on hakeneet sitä hyväksilukua opintojen pohjalta, niin tommonen 94% on saanut hyväksyttyä sen hakemansa opintopistemäärän. Tästä voidaan ilman muuta katsoa se, jos on jotain aiempaa koulutusta, niin ilman muuta kannattaa sitä hyväksilukua hakea. Sitten sitä kun muualla kuin muodollisessa koulutuksessa hankittua osaamista, niin joka kymmenen hakee siitä hyväksilukua, ja näistäkin haetuista opintopisteistä semmonen 75 prosenttia on hyväksytty.

[Anna] Hienoja prosenttiosuuksia, todellakin kannattaa hakea siis työelämäkokemuksesta pisteet. Nyt kun kuulija ihan innostuu mahdollisuudesta hakea hyväksilukuja, niin keneltä hänen kannattaa kysyä neuvoa? Missä vaiheessa opintoja yleensä näitä asioita hoidetaan?

[Erkki] Niin, meille tulee semmoisia kysymyksiä aina välillä. Kerrotaan, että mitä on tehnyt työssään tai minkälaisia aikaisempia tutkintoja on suoritettu. ”Jos mä nyt haen teille ja pääsen, niin voinko saada hyväksiluettua näillä?” Siihen ei oikeastaan voida vastata mitään muuta kuin että katsotaan sitten. Se prosessi voi alkaa vasta sitten, kun on sisällä korkeakoulussa tai jossain oppilaitoksessa. Ylipäätään ahotointiprosessi on aina opiskelijan aloitteellisuuden varassa. Niistä kannattaa keskustella ensimmäisissä ohjauskeskusteluissa, mitkä kertoo siitä, että opintojen alku on aika usein se vaihe, missä näitä asioita lähetään pohtimaan. Mutta toki se ei oo mitenkään rajattu niin. On hyvä, että tietää, että tämmönen mahdollisuus on, koska sehän lyhentää tutkinnon suorittamisaikaa ihan reippaastikin jos saa sillä muulla osaamisella hyväksiluettua.

[Anna] Kiitos paljon, Erkki.

***

[Anna] Jakso kääntyy taas loppua kohti, ja ollaan tultu tuttuun vinkkiosastoon. Minkälaisia käytännön vinkkejä antaisit kuulijalle, joka harkitsee nyt opintojen aloittamista työikäisenä aikuisiällä tai on juuri opintojen alussa?

[Jari] Mun mielestä kannattaa ehdottomasti hankkia sitä koulutusta. Sä joudut miettii ja altistaa itseä uusille asioille, mutta sitä kautta sä voit löytää sitten ihan uuden väylän elämässä.

[Anna] Onko sulla jotain vinkkiä tohon, että jos joku, jolla on ammatillinen tausta, miettii, että voisko lähtee yliopistoon? Jos vaikka kokee, että yliopisto tuntuu jotenkin kaukaiselta, niin mitä neuvoisit?

[Jari] Ehdottomasti mun mielestä kannattaa miettiä, mun mielestä on hienoa nykyään, että voidaan nähdä väylänä se, että oot sä sitten lukiopohjalla tai ammattikoulupohjalla, niin sä voit lähtee sieltä ammattikoulusta etenemään myöskin ihan tuonne, tai sitten yliopisto puolella, ja sitten tehdä vaikka väikkärin. Tässä on kaksi vaihtoehtoa hienosti päästä sieltä eteenpäin. Saattaa olla, että se teknisen puolen tekeminen onkin niinku hyödyksi sit siellä kovin teoreettisessa yliopistomaailmassa. Se näkemys on tosi hyvää sitten siellä.

[Anna] Mitä sanoit: mitä toivoisit, että olisit itse tehnyt aiemmin korkeakouluopiskeluopinoista?

[Jari] No joo. Kyllä täytyy sanoa, että en usko, että moni tietää näistä kaikista mahdollisuuksista mitä on olemassa. En itsekään tosiaan oo tiennyt. Sillon kun tosiaan itse valmistuin perusopetuksesta toiselle asteelle, niin oli oikeastaan ainut väylä se, että lukioon ja sieltä yliopistoon. Ja sitten ehkä ajallisesti… Minäkin joskus aikanaan mietin, että puoli vuotta on pitkä aika. Nyt mä oon tehnyt varmaan 7 vuotta opintoja, et se on vaan mennyt siinä sivussa. Kyllä se kohta loppuu.

[Anna] Kysyn vielä loppuun, että oliko jotain, mikä yllätti yliopistossa tai oliko sinulla jotain ennakko-odotuksia tai ennakkoluuloja?

[Jari] Niin… En mä tiedä, mun mielestä täähän on ollut tosi kiva paikka, ja itse kun en oo koskaan ajatellut edes, että olisin yliopistossa, niin en osannut ajatella, että minkälaista täällä on. Ainut vaan tietysti, että mun tämmöiset lähin jutut on jääneet tosi vähäisiksi, että enhän mä oo hirveästi ollut lähinä opinnoissa, käynytkin ihan muutaman kerran vaan opintojen aikana yliopistolla. Kuitenkin aika saman tyyppisiä ihmisiä on ollut mun opinnoissa mukana, että samoissa elämäntilanteissa.

[Anna] Kenelle suosittelisit osaamisen täydentämistä just korkeakoulussa?

[Jari] Mun mielestä… Jos ajattelee, että on takana jo pitkälti sitä työuraa, 10-15 vuotta, niin kyllä se ois se paikka, niin kuin itselläkin oli, miettiä ehkä jotain muuta siihen. Sieltä tulee kuitenkin päivitystä niihin tiettyihin asioihin, mitkä kenties on jo muuttunut. Kyllä ne opintojen kautta tulee, tai kurssien kautta tulee. Ja jokainen uusi kurssi, missä sä käytiin, niin siellä aina verkottuu, sieltä löytyy uusia kumppaneita, kenen kanssa voi tehdä yhteistyötä tai sitten toisaalta sen koulutuksen kautta niitä uusia näkökulmia, mitä voisitte sitten soveltaa niissä opinnoissa tai elämässä tai missä se sitten mahtaa ollakaan.

[Anna] Polku ei ole aina suora.

[Jari] Ei oo, polkuja todellakaan ole aina suora. Kyllä se melkein tosiaan semmoiseksi käppyräksi kannattaisi piirtää, ja siinä voi olla kuoppia. Ja tosiaan ei voi sen yhden kortin varaan pelata. Se, mikä itsellä on ollut, eli noi tietyt vaiheet tossa elämässä ja työurasta: just lama ja sitten on ollut muutokset esimerkiksi markkinataloudessa. Ne on vaikuttanut siihen, että mun työ on vaihtanut paikkaa ja oon joutunut hankkimaan uutta ammattia. Ilokseni olen huomannut kuitenkin, että vielä viisikymppisenäkin työllistyin tosiaan tuohon ammatilliseen oppilaitokseen, ja opintoja voi suorittaa. Se mikä mulla on nyt: se kilpailukyky, se oma kilpailukyky, miksi näitä opintoja tehdään. Ehkä nämä viimeiset työvuodet, mitä on jäljellä, niin haluaisi ehkä tehdä semmosta työtä, missä pystyy olla ja tehdä. Ja aina se tuore tutkinto on kuitenkin niin sanotusti siinä hakutilanteeseen, jos tulee jotkut muutosneuvottelut, niin onhan se markkinointivaltti sen kokemuksen lisäksi, mitä on elämän aikana hankkinut.

[Anna] Kiitos Jari ihan hurjan paljon, kun jaoit tarinasi meidän kanssa. Kiitos kuuntelijoille myöskin. Tässä tuli Podipodin minisarjan päätösjakso. Toivottavasti oot saanut ideoita ja vastauksia pohtimiisi kysymyksiin, ja ennen kaikkea toivottavasti oot saanut inspiraatiota kokeilla erilaisia lyhyitä ja pidempiäkin koulutuksia. Lämmin kiitos kaikille. Moikka!