Aurora 1 / 2000
Lehden sisällys | Uutiset | Väitökset | Yhteystiedot | Yliopiston pääsivu
EU:N YHTEINEN PUOLUSTUS: ETEENPÄIN MARS! Suomen ensimmäinen kausi EU:n puheenjohtajana on onnellisesti takanapäin. Tänä aikana tehtiin yksi merkittävä läpimurto. Yhteinen puolustuspolitiikka konkretisoitui päätökseen kriisinhallintajoukoista. Samalla Suomi sosiaalistui EU:hun ja EU-asiat tulivat niin virkamiehille kuin kokouspaikkakunnille tutuiksi. EU-asiantuntija, Jean Monnet -professuuria Turun yliopistossa hoitava Esko Antola analysoi, miten Suomi muuten pärjäsi.
Suomen puheenjohtajuuskautta 1.7.31.12.1999 varjosti kaksi aluetta: Kosovon jälleenrakennus ja Naton pommituksista toipuminen sekä Tshetshenian sota. Suomi käytti puolivuotiseen puheenjohtajuuteen reilut 300 miljoonaa markkaa.
On vaikea mitata puheenjohtajuuskaudelle asetettujen yleisten tavoitteiden toteutumista, Antola aloittaa. Esimerkiksi läpinäkyvyys tai avoimuus ovat niin yleisiä ja kulttuurisidonnaisia ikuisuuskysymyksiä, ettei niitä yksikään maa pysty puolessa vuodessa toteuttamaan.
Tieto internetissä
Mutta Suomi otti internet- ja kännykkämaana käyttöön uusia, yleistä tiedonkulkua parantavia teknisiä ratkaisuja.
Suomi oli tähänastisista puheenjohtajamaista ensimmäinen, joka loi puheenjohtajakautenaan ajantasaisen internetpalvelun.
Jonkinlaiset internet-sivut puheenjohtajalla ovat olleet ennenkin, mutta nyt tietoa annettiin paljon enemmän: esimerkiksi kokousaikataulut tai esityslistat löytyivät helposti, Antola sanoo ja arvelee, että tästä tulee jatkossa käytäntö, jota journalistit osaavat puheenjohtajamaalta vaatia.
Suomi toimi puheenjohtajamaana teknisesti erinomaisesti huolimatta alun pienestä kangertelusta esimerkiksi saksan kielen tulkkauskysymyksessä.
Peruslähtökohta puheenjohtajuudessa on Antolan mukaan se, että EU:n kulloisenkin puheenjohtajan asialistalla olevista asioista liki 80 prosenttia siirtyy perintönä edelliseltä puheenjohtajalta. Monet keskeiset asiat eivät puolessa vuodessa ratkea kuin korkeintaan onnellisen sattuman myötä.
Suomi selvitti EU-puheenjohtajuuden Esko Antolan mukaan mallikkaasti. Kriisinhallintajoukot suuri läpimurto
Esko Antola uskoo, että Suomen puheenjohtajakausi muistetaan myöhemmissä historiankirjoissa kahdesta asiasta: siitä, että tehtiin yleinen periaatepäätös Turkin jäsenehdokkuudesta ja konkretisoitiin yhteisen puolustuspolitiikan kehitys. Jälkimmäinen oli valtava läpimurto ja erittäin suuri poliittinen päätös. Ensimmäistä kertaa jäsenmaat päättivät tehdä puolustuspolitiikassa itsenäisen, Pohjois-Atlantin puolustusliitosta Natosta riippumattoman ratkaisun.
Tehtiin aivan konkreettinen päätös siitä, että 50 000 60 000 sotilaan suuruiset, Natosta riippumattomat eurooppalaiset kriisinhallintajoukot toteutetaan kolmen vuoden kuluessa. Kahden seuraavan puheenjohtajan tehtävänä on laatia valmis ehdotus instituutioista, kaikesta siitä, miten päätös toteutetaan. Ehdotuksen tulisi olla valmis Ranskan puheenjohtajakaudella ensi vuoden puolella.
Tästä asiasta ei ollut riviäkään Suomen esityslistassa. Se vain päätettiin, erityisesti siksi, että suuret jäsenmaat, Ranska ja Englanti ennen kaikkea, näkivät poliittisen mahdollisuuden ja Italia ja Saksa yhtyivät heihin. Näiden maiden yhteinen näkemys teki päätöksen mahdolliseksi. Itse Suomen panos asiaan ei välttämättä ole kovin suuri, mutta Suomi sai vietyä asian päätökseen.
Helsingin huippukokouksen osanottajat ryhmittäytymässä valokuvaa varten. Länsi-Euroopan Unioni WEU on maistunut paperilta koko olemassaolonsa ajan ja se on tarkoitus sulattaa Amsterdamin sopimuksen mukaan Euroopan unioniin.
Uusi tilanne luo suuria haasteita Suomelle. Tästä eteenpäin joudumme pohtimaan, mikä on Naton ja EU:n suhde ja tarvitaanko Suomen Nato-jäsenyyttä enää ollenkaan.
Suomi tarjoaisi mitä ilmeisimmin uusiin kriisinhallintajoukkoihin pataljoonan eli käytännössä kolme pataljoonaa, joista yksi on valmiudessa, yksi lepää ja yksi on käytössä.
Talousjätti, mutta poliittinen kääpiö
Esko Antolan mielestä päätökseen kriisinhallintajoukkojen perustamisesta vaikutti koko Jugoslavian hajoaminen ja Euroopan unionin ulkopolitiikan kaikkien aikojen suurin epäonnistuminen Jugoslavian kriisissä. Myös EU:n kasvulla maailman talousjätiksi on merkitystä.
Jugoslavian tilanne luiskahti EU:n käsistä eikä sillä ollut kriisissä mitään vaikutusvaltaa. Naton pommitukset olivat EU:lle hirveä tappio.
Euro on nykyisin maailman toiseksi tärkein valuutta. EU:n osuus maailmankaupasta on suurempi kuin Yhdysvaltojen; yli kolmannes maailmankaupasta laskutetaan jo euroina. Alueella asuu enemmän väkeä kuin Yhdysvalloissa.
EU on kuitenkin poliittisesti kääpiö. Ristiriita on niin mahdoton, että EU:n täytyy profiloitua myös poliittisena tekijänä.
Turvallisuuspolitiikka on ollut taustatekijänä jo Euroopan unionin synnyssä. Integraation ajatellaan poistavan sodat jäsenvaltioiden väliltä, ja siinähän unioni on onnistunut erinomaisesti. Siinä missä meidän isämme joutuivat sotimaan Saksan ja Ranskan konfliktin takia, me voimme aika huolettomina paneutua levolle.
Antola muistuttaa, että kun Euroopan unioni on aikanaan laajentunut, sen lähialueilla on kyteviä kriisipesäkkeitä: Ukraina, Valko-Venäjä, Venäjä, Kaukasus, Balkan.
Journalisteille koulutusta
Professori Antolan mukaan puheenjohtajuuden onnistumisen tärkein kriteeri on, saako puheenjohtajamaa kaikissa olosuhteissa asiat rullaamaan. Siinä Suomi huolimatta Tshetshenian sodasta hänen mukaansa onnistui.
Toinen juttu on, onko järkevää, että puheenjohtajuus vaihtuu puolivuosittain, siksi suuri revohka se on.
Suomi teki kyllä myös turhaa työtä, järjesti ylimääräisiä epävirallisia kokouksia toistakymmentä. Ironista on, että Suomi ehdotti Helsingissä epävirallisten ministerikokousten määrää rajattavaksi viiteen, ja Suomi itse järjesti niitä neljätoista!
Toimittajia Helsingin huippukokouksen lehdistötiloissa. Turun yliopiston Jean Monnet -oppituoli antoi puheenjohtajuuteen oman merkittävän panoksensa. Se järjestää jatkuvasti laajaa journalisteille suunnattua EU-koulutusta. Viime vuonna yksikkö valmisteli suomalaista toimittajakuntaa Suomen puheenjohtajuuteen järjestämällä toistakymmentä koulutustilaisuutta, joihin osallistui noin 400 toimittajaa.
Turkista ei tule aikoihin jäsentä
Miten Turkki ihmisoikeusongelmineen sitten soveltuu Euroopan unionin jäseneksi?
En voi nähdä nykyisellään, että Turkista tulisi EU:n jäsen. En usko, että kukaan vakavissaan ajattelee, että Turkin kanssa aloitettaisiin neuvottelut, vaan sillä on vain jäsenehdokkaan status.
Turkki anoi jäsenyyttä jo 1980-luvulla. Nyt tehdyssä päätöksessä oli mukana maanjäristyksen siivittämää sympatiaa Turkkia kohtaan. Päätöksellä yritetään myös pehmittää Turkkia Kyproksen ongelman ratkaisussa.
EU neuvottelee parhaillaan Kyproksen kanssa jäsenyydestä aika käsittämättömällä tavalla, vaikka tiedetään, että Kypros on kahtiajakautunut maa eikä nykyisellään voi tulla unionin jäseneksi.
Turkin jäsenehdokaspäätöksellä yritetään myös tukea maan maltillista poliittista johtoa. Turkin länsimielinen poliittinen eliitti on kauan valittanut vaikeaa tilannettaan.
Amerikkalaiset ovat painostaneet EU:ta tähän ratkaisuun, ja olihan Turkki Kosovon kriisin ajan hyvin yhteistyöhaluinen liittolainen.
Käsitteelle selkeä sisältö
Entä miten kävi paljon puhutun pohjoisen ulottuvuuden? Pääministeri Paavo Lipposen mielestä Suomen lanseeraama käsite eteni Suomen puheenjohtajuuskaudella.
Ei edennyt, Antola pudistaa päätään. Ohjelmien koordinaation tasolla se varmaan meni omalla painollaan, mutta suuri poliittinen viritys eli ulkoministerikokous epäonnistui, sillä sinne tulivat ainoastaan Norjan ja Venäjän ulkoministerit. EU-ulkoministerit eivät osallistuneet kokoukseen.
Pohjoisen ulottuvuuden käsite on liian hajanainen. Meidän pitäisi ensin kotimaassa päättää, mitä sillä tarkoitetaan. Aihetta on meillä Turun yliopistossa tutkittu, ja Jean Monnet -yksikön syksyllä ilmestyneessä kirjassa Dynamic Aspects of Northern Dimension näkemyksemme on, että Itämeren alue on käsitteessä keskeinen. Ulkoministeriössä pohjoinen ulottuvuus ymmärretään taas Venäjä-suhteena, monet näkevät sen painottuneena pohjoiseen pohjoiseen eli arktisiin asioihin.
Idea on mielestäni vähän samanlainen kuin presidentti Urho Kekkosen aikanaan keskusteluun nostama Pohjolan ydinaseeton vyöhyke. Hyvä idea, jonka tukeminen on vaikeaa, kun emme ymmärrä itsekään mitä sillä tarkoitamme. Pohjoisesta ulottuvuudesta uhkaa tulla kestoteema poliittiseen keskusteluumme, sanoo Antola ja miettii, mitä Lipponen mahtaa hänen kannanotostaan tuumata.
Paula Heino
Lehden sisällys | Uutiset | Väitökset | Yhteystiedot | Yliopiston pääsivuTiedotus <tiedotus@utu.fi>
