Aivotutkimuksen etiikkaa
Onko addikti vapaa päättämään? Onko persoonallisuus pelkkää aivotoimintaa? Neurotutkimus, filosofia ja oikeustiede kohtaavat tarkasteltaessa aivokuvantamisen etiikkaa. Tutkijat esittelivät hankkeitaan filosofian laitoksella torstaina 16.4. järjestetyssä seminaarissa.
Tekniikan kehitys luo haasteita ja mahdollisuuksia lainsäädännölle. Valtteri Arstila filosofian laitokselta tutkii aivokuvantamiseen liittyviä yhteiskunnallisia ongelmia. - Joidenkin tutkijoiden mukaan tietoisuus ja persoona ovat pelkkää aivotoimintaa. Kuinka silloin ymmärretään yksilön vastuu?
Yhdysvalloissa on ehdotettu, että oikeusjärjestelmän pitäisi keskittyä rankaisemisen sijaan ennaltaehkäisyyn. - Esimerkiksi lastentarhatyöntekijät voitaisiin tutkia seksuaalisen yliaktiivisuuden ja vähäisen itsekontrollin varalta, Arstila havainnollisti.
Aivokuvantaminen tuottaa myös kaupallisiin tarkoituksiin soveltuvaa tietoa. Tutkimus on antanut vihjeitä siitä, kuinka mainostajat voivat vedota eri kansanosiin.Yhdysvalloissa ja Japanissa tätä tietoa käytetäänkin mainonnassa jo paljon, ja toimintaa on pidetty eettisesti arveluttavana.
- Entä mitkä ovat koomapotilaan oikeudet? Onko eettisesti hyväksyttävää, että muut päättävät tämän kohtalosta? pohti tutkija Susanne Uusitalo.
Uusitalo tutkii autonomiaa päätöksenteossa myös riippuvuuden kautta. Addiktion kaltaisesta pakonomaisesta käyttäytymisestä on kaksi kilpailevaa teoriaa: onko kyseessä aivojen sairaus, vai onko addikti vapaa ja pystyväinen päättämään toiminnastaan? Myös päihderiippuvaisten käyttämiseen koehenkilöinä tutkimuksessa liittyy ongelmia, kun näiden valmius itsenäiseen päätöksentekoon ei ole yksiselitteinen.
Arstilan mukaan tutkimukseen liittyvät eettiset ongelmat on tunnustettu, mutta järjestelmällistä työtä niiden hallitsemiseksi ei ole tehty. Oikeustieteilijät ovat kuitenkin tarttuneet toimeen. - Juristit pyrkivät luomaan kansainväliset lainsäädännölliset normit aivotutkimukselle, kertoi tutkija Gardar Arnason Helsingin yliopistosta.
Laura Manninen