Karjala – muistin paikasta utopiaan ja takaisin
Uskontotieteilijä Outi Fingerroos tekee Suomen Akatemian rahoituksella Karjala-tutkimusta, jossa selvitetään Karjala-kysymyksen ristiriitaisuutta ja määritellään uuskarelianistinen utopia.
Tutkijatohtori Outi Fingerroos sai vuonna 2005 rahoituksen tutkimusprojektille Karjala muistin paikkoina ja utopioina. – Karjala-tutkimusta on tehty perinteisesti historian- ja perinteentutkimuksen piirissä, ja erityisesti perinteentutkimuksessa arvostukset ovat olleet Venäjänpuoleisessa Itä-Karjalassa, etenkin Vienassa. Uudenlaisten aihelmien tuominen humanistiseen tutkimukseen on tärkeää, koska nuoremmalla tutkijapolvella on luontevasti myös oma antinsa tarjottavana tematiikalle, Fingerroos kertoo.
Poliittisella utopialla Fingerroos tarkoittaa merkityksellistettyä paikkaa, johon henkilöllä ei välttämättä ole omaa kokemuspohjaista suhdetta. – Vastakohta poliittiselle utopialle on muistin paikoissa ja utopioissa. Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi siirtokarjalaisten vanhat kotiseudut Karjalassa.
U-topos tulee latinankielen sanasta ja tarkoittaa yksinkertaisimmillaan "ei paikkaa". Se esiintyy mielissä ja puheissa ihanteellisena kohteena, jota rakennetaan tulevaisuuteen. – Poliittisen Karjala-keskustelun osapuolet pyrkivät käyttämään hyväkseen siirtokarjalaisten kokemuksia ja muistikuvia Karjalasta. Näillä keskustelijoilla ei välttämättä edes ole omia muistinpaikkojaan, jonne kiinnittää ajatuksiaan Karjalasta. He toimivat utopistisen Karjala-käsityksen varassa, Fingerroos painottaa.
Fingerroosin Karjala-tutkimus alkoi jo graduvaiheessa, jolloin tuleva tutkija oli valinnut aiheekseen Kannaksen alueen kuolemarituaalit. Väitöskirja jatkoi aiheesta otsikolla Haudatut muistot. Rituaalisen kuoleman merkitykset Kannaksen muistitiedossa. Jatkotutkimuksessa aihetta on laajennettu paikkaan ja utopiaan, kun taas traditiosta kumpuava tutkimus on jätetty vähemmälle.
– Karjalan alueista perinteisesti kiinnostavin on ollut Viena. Se eroaa enemmän suomalaisesta kulttuurista ja perinteestä kuin esimerkiksi Kannas. Sieltä myös alkoi varhainen, poliittisesti latautunut Karjala-tutkimus 1800-luvulla.
Fingerroosin mukaan ei pidä puhua vain yhdestä Karjalasta. Tätä hän painottaa myös toimittajakollegansa Jaana Loipposen kanssa Nykykulttuurin julkaisemassa artikkelikokoelmassa Nykytulkintojen Karjala (2007). – On monta Karjalaa. Tämä pitää sisällään monet näkökulmat ja tavoitteet Karjalan aluetta käytävää keskustelua kohtaan. Myös käsitykset ja tulkinnat Karjalasta vaihtelevat. Karkein jako keskustelun osapuolten välillä tapahtuu yksityisten henkilöiden, järjestöjen ja jopa valtiokoneiston välillä, Fingerroos tähdentää.
Karjala on yhteiskunnallisessa keskustelussa tänään kiinnostava aihe. Fingerroosin tutkimus erittelee Karjala-keskustelua, arvioi keskustelun sallivuutta ja keskustelijoiden tavoitteita. Tutkimustuloksia esittelevä monografia ilmestyy vuonna 2008; suomen-, englannin- ja venäjänkielisiä tieteellisiä artikkeleita aiheesta on prosessin aikana syntynyt jo kymmenkunta.
Aino-Liisa Isotupa