Väitös (kliininen syöpätautioppi): EL Anna Kuisma
Aika
27.1.2023 klo 12.00 - 16.00
EL Anna Kuisma esittää väitöskirjansa ”Multimodality Imaging in Prostate Cancer” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 27.1.2023 klo 12 (TYKS T-sairaala, Johan Haartman -sali, Hämeentie 11, Turku).
Yleisön on mahdollista seurata väitöstä etänä: https://utu.zoom.us/j/65559691004 (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii dosentti Leila Vaalavirta (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Heikki Minn (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on kliininen syöpätautioppi.
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta
Molekyyli- ja magneettikuvantaminen eturauhassyövän hoidon suunnittelussa
Kuvantaminen ja sädehoito ovat olennainen osa eturauhassyövän hoidon suunnittelua ja hoitoa. EL Anna Kuisma on väitöskirjatutkimuksessaan vertaillut eri kuvausmenetelmien käyttöä eturauhassyövän levinneisyysselvittelyissä sekä sädehoidon suunnittelua uudella automatisoidulla menetelmällä. Lisäksi tutkittiin sädehoidon pitkäaikaisvaikutuksia suunnitteluvaiheessa isotooppikuvannetuilla potilailla. Väitöskirja koostuu neljästä erillisestä hoidon etenemistä seuraavasta tutkimuksesta, jotka toteutettiin Turun yliopistollisen keskussairaalan syöpäklinikassa, isotooppiosastolla sekä PET-keskuksessa.
Tutkimuksessa vertailtiin positroniemissiotomografian (PET) ja magneetti- sekä tietokonetomografian hybridikuvantamislaitteita pelkkään magneettikuvaukseen eturauhassyövän diagnoosivaiheessa. Nämä toteutettiin peräkkäin laskimoon annetulla synteettisellä radioleimatulla aminohapolla. PET-kuvantaminen ja pelkkä magneettikuvantaminen olivat molemmat herkkiä ja tarkkoja kuvausmuotoja eturauhasen sisäisten syöpämuutosten osoittamiseen, mutta kumpikaan kuvantamismenetelmä ei havainnut pieniä imusolmuke-etäpesäkkeitä.
Väitöskirjatyössä selvitettiin myös eturauhas- ja rintasyöpäpotilaiden luustoetäpesäkkeiden diagnostiikkaa. Perinteistä luuston gammakuvausta verrattiin kolmeen luuston isotooppileikekuvausmenetelmään ja kokokehon magneettikuvaukseen. Leikekuvausmenetelmät osoittautuivat selkeästi perinteistä luuston gammakuvausta herkemmiksi menetelmiksi luustoetäpesäkkeiden toteamisessa. Leikekuvausmenetelmillä epäselviä luustomuutoksia oli vähemmän kuin perinteisessä gammakuvauksessa.
Sädehoito on eturauhassyövän keskeinen hoitomuoto leikkauksen rinnalla. Arvioimme ja validoimme täysin automaattisen keinoälyalgoritmiin perustuvan piirtotyökalun käyttöä magneettikuvantamispohjaisen eturauhassyövän sädehoidon suunnittelussa. Työkalu suoriutui hyvin eturauhasen, virtsarakon ja peräsuolen rajauksesta asiantuntijan tekemiin rajauksiin verrattuna. Tulostemme perusteella tätä automaattista piirtotyökalua kannattaa käyttää myös kliinisessä työssä sillä se voi säästää sädehoidon suunnitteluun osallistuvan henkilökunnan aikaa.
Tutkimme myös biologisesti ohjatun eturauhassyövän sädehoidon pitkäaikaishaittoja. Vaikka erektiohäiriöt olivat suhteellisen yleisiä, vakavat suoliston haittavaikutukset olivat hyvin harvinaisia, eikä vakavia urologisia toimenpiteitä edellyttäviä virtsateihin kohdistuvia haittavaikutuksia esiintynyt lainkaan viiden vuoden kuluttua sädehoidosta. Väitöskirjatyö osoitti, että eturauhasen sädeannoksen biologinen kohdentaminen on turvallista ja kannustaa tutkimuksiin, missä sädeannosta nostetaan kuvantamisen avulla havaittuihin eturauhasen sisäisiin syöpäpesäkkeisiin.
Yleisön on mahdollista seurata väitöstä etänä: https://utu.zoom.us/j/65559691004 (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii dosentti Leila Vaalavirta (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Heikki Minn (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on kliininen syöpätautioppi.
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta
Molekyyli- ja magneettikuvantaminen eturauhassyövän hoidon suunnittelussa
Kuvantaminen ja sädehoito ovat olennainen osa eturauhassyövän hoidon suunnittelua ja hoitoa. EL Anna Kuisma on väitöskirjatutkimuksessaan vertaillut eri kuvausmenetelmien käyttöä eturauhassyövän levinneisyysselvittelyissä sekä sädehoidon suunnittelua uudella automatisoidulla menetelmällä. Lisäksi tutkittiin sädehoidon pitkäaikaisvaikutuksia suunnitteluvaiheessa isotooppikuvannetuilla potilailla. Väitöskirja koostuu neljästä erillisestä hoidon etenemistä seuraavasta tutkimuksesta, jotka toteutettiin Turun yliopistollisen keskussairaalan syöpäklinikassa, isotooppiosastolla sekä PET-keskuksessa.
Tutkimuksessa vertailtiin positroniemissiotomografian (PET) ja magneetti- sekä tietokonetomografian hybridikuvantamislaitteita pelkkään magneettikuvaukseen eturauhassyövän diagnoosivaiheessa. Nämä toteutettiin peräkkäin laskimoon annetulla synteettisellä radioleimatulla aminohapolla. PET-kuvantaminen ja pelkkä magneettikuvantaminen olivat molemmat herkkiä ja tarkkoja kuvausmuotoja eturauhasen sisäisten syöpämuutosten osoittamiseen, mutta kumpikaan kuvantamismenetelmä ei havainnut pieniä imusolmuke-etäpesäkkeitä.
Väitöskirjatyössä selvitettiin myös eturauhas- ja rintasyöpäpotilaiden luustoetäpesäkkeiden diagnostiikkaa. Perinteistä luuston gammakuvausta verrattiin kolmeen luuston isotooppileikekuvausmenetelmään ja kokokehon magneettikuvaukseen. Leikekuvausmenetelmät osoittautuivat selkeästi perinteistä luuston gammakuvausta herkemmiksi menetelmiksi luustoetäpesäkkeiden toteamisessa. Leikekuvausmenetelmillä epäselviä luustomuutoksia oli vähemmän kuin perinteisessä gammakuvauksessa.
Sädehoito on eturauhassyövän keskeinen hoitomuoto leikkauksen rinnalla. Arvioimme ja validoimme täysin automaattisen keinoälyalgoritmiin perustuvan piirtotyökalun käyttöä magneettikuvantamispohjaisen eturauhassyövän sädehoidon suunnittelussa. Työkalu suoriutui hyvin eturauhasen, virtsarakon ja peräsuolen rajauksesta asiantuntijan tekemiin rajauksiin verrattuna. Tulostemme perusteella tätä automaattista piirtotyökalua kannattaa käyttää myös kliinisessä työssä sillä se voi säästää sädehoidon suunnitteluun osallistuvan henkilökunnan aikaa.
Tutkimme myös biologisesti ohjatun eturauhassyövän sädehoidon pitkäaikaishaittoja. Vaikka erektiohäiriöt olivat suhteellisen yleisiä, vakavat suoliston haittavaikutukset olivat hyvin harvinaisia, eikä vakavia urologisia toimenpiteitä edellyttäviä virtsateihin kohdistuvia haittavaikutuksia esiintynyt lainkaan viiden vuoden kuluttua sädehoidosta. Väitöskirjatyö osoitti, että eturauhasen sädeannoksen biologinen kohdentaminen on turvallista ja kannustaa tutkimuksiin, missä sädeannosta nostetaan kuvantamisen avulla havaittuihin eturauhasen sisäisiin syöpäpesäkkeisiin.