Vierailijaluento: Penny M. Pexman: How Do Children Grasp Ironic Intent? Eyegaze and Reaching Reveal Early Irony Processing

Aika

24.1.2019 klo 14.00 - 16.00
Turku EyeLabin vieraaksi saapuva kielen ymmärtämistä tutkiva professori Penny Pexman Calgaryn yliopistosta pitää vierailuluennon otsikolla: How Do Children Grasp Ironic Intent? Eyegaze and Reaching Reveal Early Irony Processing

Pexman on alansa johtavia tutkijoita ja hän on tehnyt uraauurtavaa tutkimusta lasten kyvystä ymmärtää ironisia lausumia.

Ironia on epäsuoran kielen muoto, jossa puhuja haluaa ilmaista täysin päinvastaista kuin mitä hän kirjaimellisesti sanoo. Ironian ymmärtäminen onkin haastavaa, erityisesti lapsille. Pexman on käyttänyt tutkimuksissaan kekseliäällä tavalla silmänliikkeiden rekisteröintiä sen selvittämiseen, miten lapset tulkitsevat ironisia lausahduksia. Tutkimuksessa lapset katselivat lyhyitä nukketeatteriesityksiä, joiden aikana katselijan silmänliikkeet rekisteröitiin. Esityksen aikana yksi nukkehahmoista sanoi jotakin ironista,ja esityksen päätteeksi lasta pyydettiin tarttumaan siihen nukkeen, joka oli näytelmän aikana ilkeä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että lapset käyttävät erilaisia tilanteeseen ja puhujaan liittyviä vihjeitä ironian ratkaisemisessa, aivan kuten Pexmanin esittämä teoria ennustaa.

Luennon abstrakti: One of the challenges children face in learning to navigate the social world is created by the fact that people often speak indirectly, for example, with verbal irony. There is now a good deal of research on when typically developing children begin to convey and appreciate ironic intent. These results suggest that children’s use and appreciation of ironic language develops over a fairly long developmental window, and is related to their cognitive development and social experiences. Most of these insights have come from research that is focused on the product of interpretation: the understanding that children convey through verbal deions, ratings, or yes/no decisions. In a series of studies, we have developed methodology that allows us to explore the process of children’s irony interpretation. Using a variant of the visual world paradigm, we have tracked children’s eye gaze and reaching behavior as they judge speaker intent for ironic language that unfolds in real time in short puppet shows. We have used this paradigm to compare irony processing for typically developing children to that of children with diagnosis of an Autism Spectrum Disorder. We have also used this paradigm to test which theories best describe children’s irony processing, and to track when children bring different types of information to bear in the interpretive process. Our processing data are consistent with predictions derived from a parallel constraint-satisfaction account of figurative language comprehension.
Hyytiäinen, Erja