Saimaannorpan suojelussa sidosryhmien osallistaminen suojeluprosessiin on asenneilmapiirin muutoksessa avainasemassa

11.02.2019

Saimaannorppa on äärimmäisen uhanalainen ja yksi maailman harvinaisimmista hylkeistä. Niitä elää maailmassa vain n. 380–400 yksilöä. Saimaannorppa-LIFE oli vuosina 2013–2018 toteutettu EU-rahoitteinen hanke, joka pyrki edistämään saimaannorpan suojelua ja suotuisan suojelutason saavuttamista. Saimaannorppa LIFE -hanketta veti Metsähallituksen Luontopalvelut, kumppaneinaan Etelä-Savon ELY-keskus, Itä-Suomen yliopisto, Luonnonvarakeskus, Suomen luonnonsuojeluliitto, WWF Suomi, Suomen Vapaa-ajankalastajien keskusjärjestö sekä Turun yliopisto.

Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen ja Biologian laitoksen yhteisen tutkimusprojektin tavoitteena on ollut kuvata saimaannorppaan ja sen suojeluun liittyvien asenteiden kehitystä yhtäältä pitkällä aikavälillä 1900-luvun alusta 2000-luvun alkuun ja toisaalta hankkeen aikana vuosina 2011–2016. Jälkimmäisen jakson aikana erityisen kiinnostuksen kohteena on ollut LIFE-hankkeen käytännön toimenpiteiden vaikutus mahdollisiin asenneilmapiirin muutoksiin. 

Tutkimustulokset on julkaistu Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen julkaisusarjassa: 

Jaakkola, Minttumaaria – Laasonen, Salla & Vuorisalo, Timo (2019) Saimaannorpan suojeluun liittyvien asenteiden kehitys vuosina 2013–2018 ja Saimaannorppa Life -hankkeen vaikutukset asenneilmapiirin muutokseen. Tutu e-Julkaisuja 1/2019, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto, 44 s. ISBN 978-952-249-519-8, ISSN 1797-1322. 

Tunteita kuumentanut keskustelu saimaannorpasta on rauhoittunut ja painopiste siirtynyt käytännön suojelutyöhön 

Tutkimusaineiston muodostivat paikallisen sanomalehden Itä-Savon ja kansallisen median Helsingin Sanomien sanomalehtikirjoitukset sekä hankkeen tunnistamien eri sidosryhmien edustajien haastattelut. Saatuja tuloksia verrattiin saimaannorppaa koskevaan muuhun tutkimuskirjallisuuteen. 

Tulosten perusteella saimaannorpan suojeluun suhtaudutaan nykyään yleisesti ottaen myönteisesti ja keskustelun ilmapiiri on rauhoittunut hankkeen kuluessa. Mediakeskustelun keskeisimmät muutokset ovat olleet saimaannorppaa käsittelevien sanomalehtikirjoitusten määrän väheneminen noin kolmanneksella, käytännön suojelutoimien hyväksyttävyyden selkeä kasvu mediassa käydyssä arvokeskustelussa, sekä mediassa äänensä kuuluville saavien toimijoiden vaihtuminen. 

Keskustelun hiipuminen selittyy luontevasti suojelupoliittisen tilanteen muutoksella. Jaksolla 2011–2013 ilmapiiriä kärjistivät kiivas keskustelu verkkokalastuksen rajoittamisen tavoista (pakko vai vapaaehtoisuus), Euroopan Unionilta tullut virallinen huomautus saimaannorpan suojelun tilasta sekä vuonna 2011 asetetut verkkokalastusta rajoittavat asetukset ja samana vuonna julkaistut saimaannorpan suojelun strategia ja toimenpideohjelma. 

Vuosien 2015–2016 seurantajaksolla tilanne oli selvästi rauhoittunut, ja Itä-Savossa saivat eniten huomiota osakseen norpansuojelun käytännön toimenpiteet, kuten norppaturvallisten kalastusvälineiden kehitys, pesäkinosten kolaus ja pesälaskennat. Näihin toimenpiteisiin suhtauduttiin sanomalehtiartikkeleissa pääosin myönteisesti. 

Vastakkainasetteluilta ei voida vieläkään välttyä

Sidosryhmähaastattelujen perusteella vastakkainasettelu ei kuitenkaan ole kokonaan hävinnyt, vaan haastateltujen näkemykset suojeluun liittyvästä asenneilmapiiristä vaihtelivat edelleen sidosryhmittäin. Kokonaan uusi piirre oli luovuttamisen ilmapiiri tai keskusteluväsymys suojelun keinoja kyseenalaistavissa ihmisryhmissä. Jo aiemmassa tutkimusvaiheessa havaittu, sidosryhmien sisäinen heterogeenisuus, korostuu tutkimusajanjakson lopulla entisestään. 

LIFE-hanke sai osakseen runsaasti näkyvyyttä paikallislehdessä ja myös haastattelujen perusteella hanke tunnettiin hyvin tai kohtalaisesti. Tällä on vaikutusta Saimaan alueen ihmisten käsityksiin norpan suojelun kannalta merkittävistä toimenpiteistä, ja pidemmällä aikavälillä hankkeen tuoma myönteinen julkisuus voi paitsi lisätä norppatietoisuutta myös liennyttää edelleen jossain määrin kahtia jakautunutta asenneilmapiiriä. 

Hankkeen toinen merkittävä ansio on kuntien virkamiesten aktiivinen osallistaminen maankäytön suunnittelun ja kaavoituksen prosesseihin, jolla myöskin on ollut merkittävä vaikutus asenneilmapiiriin. Tutkimuksen näkökulmasta aito osallistaminen – eri sidosryhmien osallistaminen suojelun suunnitteluun ja päätöksentekoon alusta alkaen – on sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävän saimaannorpan suojelun kannalta täysin keskeistä. Säilyäkseen elinkelpoisena uhanalainen norppakanta tarvitsee ennen kaikkea Saimaan alueen mahdollisimman monien asukkaiden tuen.

Vastuu saimaannorpan suojelusta on yksinomaan Suomella. Suojelemalla saimaannorppaa vaalitaan myös Saimaan järviluontoa ja sen uhanalaisia lajeja. Aktiivinen suojelu varmistaa saimaannorpan säilymisen tulevaisuudessa.

Lisätietoja tutkimuksesta:

Minttu Jaakkola
minttu.jaakkola@nessling.fi, puh. 040 169 6325

 

Luotu 11.02.2019 | Muokattu 11.02.2019