SuomiAreenan panelistit haluavat laajentaa käsitystä oppimisesta
– Kun me puhumme oppimisesta, me puhumme useimmiten tiedollisesta osaamisesta. Mutta me tiedämme, että tärkeä osa on se, mitä me voimme kutsua sydämen sivistyksestä, siinä tapana, jolla me suhtaudumme maailmaan ja muihin ihmisiin. Tämä on iso osa laajempaa, isompaa, syvempää, kauaskantoisempaa sivistysprojektia, Unesco-professori Markku Wilenius totesi SuomiAreenan Ainako mun pitää oppia -paneelikeskustelussa.
Tulevaisuuden työelämä ja se, miten koulutuksella uusiin haasteisiin vastataan, kiinnostaa. Turun yliopiston, Kansallisen koulutksen arviointikeskuksen ja Kansalaisopistojen liiton paneelikeskustelu veti yleisöä niin, että istumapaikat loppuivat kesken.
Paneeli oli Turun yliopiston, Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen ja Kansalaisopistojen liiton yhteispanostus Porin SuomiAreena-tapahtumaan, jonka tämänvuotisena teeman on oppiminen ja innovaatiot. Kolmikon tavoitteena oli pohdinnoissa katsoa tulevaisuuteen kattaen koko ihmisen elämänkaari taaperoista eläkeikäisiin. Ytimenä oli miettiä, miten ajatus oppimisen pakosta muuttuisikin innostukseksi ja mahdollisuudeksi.
Yhden idean siihen toi Turun yliopiston Pori Laboratory of Playn tutkimuspäällikkö Katriina Heljakka (kuvassa oikealla), joka saapui lavalle robottikoiran kanssa kahden ohjelmointirobotin pörrätessä lattialla.
– Yksi keino, millä me voimme kannustaa oppimaan, on leikki. Ajatellaan, miten tärkeä rooli leikillä on varhaiskasvatuksessa, miten hyvin leikillinen oppiminen on otettu mukaan varhaispeegogiikkaan. Entä jos, ja miksipä ei, se voisi olla sitä läpi elämän, Heljakka kysyi.
Tapahtuman juontanut Demos Helsingin asiantuntija ja Turun yliopiston hallituksen jäsen Tuuli Kaskinen haastoikin sekä yleisön että panelistit pohtimaan, mitä pitää olla, jotta voi olla luova. Yleisö nosti esille turvallisen ilmapiirin, uteliaisuuden ja rohkeuden. Panelistit puhuivat kyvystä heittäytyä, uteliaisuudesta, innostuneisuudesta, halusta toimia yhdessä sekä eläytymiskyvystä.
Ihmisen on koettava voivansa vaikuttaa
Wilenius haastoi tulevaisuuden työelämän taidoista kiinnostuneet miettimään kolmea asiaa. Pohjana ajatukselle on parin vuoden takainen tutkimus, jossa Wilenius kollegoineen tutki edistyksellisiä yrityksiä pyrkien löytämään tekijät, joiden vuoksi ne menestyivät. Ensimmäinen tekijä on se, miten luovuutta hyödynnetään organisaatiossa.
– Jos haluamme luoda kestävää työkulttuuria, luovuuden pitää olla siinä keskeisenä osana. Me haluamme kaikki olla luovia, Wilenius totesi.
Toiseksi on mietittävä digitalisoituvan maailman vaatimuksia. Mietittävä, millä keinoin organisaatio oppii. Kolmanneksi on mietittävä millaiset vaikuttamisen mahdollisuudet on organisaation sisälle luotu.
– Meillä kaikilla on intressi vaikuttaa, se täytyy saada esiin. Ihmiset tuntevat itsensä tavattoman turhautuneiksi oganisaatioissa, joissa tätä vaikuttamisen kanavaa ei löydy, ihan riippumatta siitä asemasta, missä ihminen on, Wilenius totesi.
Tuuli Kaskisen vetämään paneeliin osallistuivat Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen arviointiasiantuntija Janniina Vlasov, Suomen Yrttäjien digi- ja koulutusasioiden päällikkö Joonas Mikkilä, eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Paula Risikko, Turun yliopiston Unesco-professori Markku Wilenius sekä Kansalaisopistojen liiton puheenjohtaja Sannasirkku Autio.
Ajatus on sisäistettävä jo varhaisessa vaiheessa. Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen arviointiasiantuntija Janniina Vlasov totesi, että jo pienten lasten pitää saada olla mukana luomassa varhaiskasvatuksen kulttuuria ja todellisuutta, niitä oppimisen mahdollisuuksia.
– Heidän tulee olla mahdollisuuksia vaikuttaa ja olla tietoisia siitä mahdollisuudesta, Vlasov totesi.
Sivistysvaliokunnan puheenjohtajan Paula Risikon mukaan työllisyyden parantuminen on avannut mahdollisuuksia panostaa koulutukseen, mutta nyt on mietittävä tarkkaan, mihin liikenevät varat kohdennetaan. Siinä hän aikoo valiokunnan puheenjohtajana olla tiukkana.
– Kun amerikkalaisilta taloustieteilijöiltä kysyttiin, että jos heillä olisi x summa rahaa, mihin he sen laittaisivat. Vastaus oli: varhaisiin vuosiin, Risikko totesi.
Keskustelussa todettiin, että lapsilla innostus uuteen ja oppimiseen tulee luonnostaan, sitä ei edes ajatella oppimisena. Jossain vaiheessa oppimisesta tuleekin hankalaa ja vaikeaa. Kansalaisopistojen liiton puheenjohtaja, Vaasa-opiston rehtori ja Turun yliopiston alumni Sannasirkku Autio totesi, että merkityksellisintä on löytää ne henkilöt, jotka eivät ole niin innoissaan oppimisesta. Tämä on myös suuri mahdollisuus.
– Heidät pitää houkutella oppimaan, ja siinä mielessä kaikkaikinainen ohjaus on todella tärkeää. Se on koulutussatsaus, johon pitäisi todella tarttua, Autio totesi,
>> Katso tallenne keskustelusta
Erja Hyytiäinen