Äidin stressioireet yhteydessä työmuistin toimintaan sekä vauvan kasvojenilmeiden käsittelyyn (Väitös: PsM Eeva-Leena Kataja, 24.11.2018, psykologia)
Tiedonkäsittely ja tunteiden säätely ovat yhteydessä toisiinsa. Stressi, masentuneisuus tai ahdistus voivat kuitenkin häiritä tiedonkäsittelyä. PsM Eeva-Leena Kataja selvitti Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessaan, miten äidin masennus- ja ahdistusoireet ovat yhteydessä hänen tiedonkäsittelytoimintoihinsa raskausaikana sekä kahdeksan kuukauden ikäisen vauvan kasvojenilmeiden prosessointiin. Kataja tutki myös, ovatko yhteydet erilaisia tyttö- ja poikavauvoilla, ja mikä merkitys on sillä, ajoittuvatko oireet raskausaikaan vai synnytyksen jälkeen.
Turun yliopiston tiedote 16.11.2018
Lapsen aivojen kehitys alkaa jo raskausaikana, ja se on erityisen voimakasta ensimmäisen kahden elinvuoden aikana. Aivojen varhainen kehitys luo pohjan lapsen tiedonkäsittely- ja tunnesäätelyjärjestelmien toiminnalle, ja myöhemmälle itsesäätelylle, sosiaaliselle toimintakyvylle sekä mielenterveydelle. Tiedetään, että vanhemman psyykkisellä hyvinvoinnilla on yhteys myös lapsen itsesäätelyn ja mielenterveyden kehitykseen.
Eeva-Leena Kataja teki väitöskirjansa osana noin 4000 perheen FinnBrain-syntymäkohorttitutkimusta. Tutkimusaineisto kerättiin vuosina 2012–2016, jolloin 230 raskaana olevaa naista sekä myöhemmin 421 äiti–vauva-paria osallistui tutkimuskäynneille. Äidin kognitiivisia toimintoja tutkittiin tietokonepohjaisten testien avulla keskiraskauden aikana ja lapsen kasvojenilmeisiin suuntautuvaa tarkkaavaisuutta silmänliikemittauksella lapsen ollessa kahdeksan kuukauden ikäinen.
FinnBrain-tutkimuksessa selvitetään muun muassa sitä, millä tavalla äidin raskausaikana kokemat stressioireet voivat ohjata lapsen kehitystä. Laajempana tavoitteena on ymmärtää, miten perinnölliset tekijät sekä varhaiset ympäristötekijät yhdessä ohjaavat yksilön kehitystä sekä myöhempää terveyttä.
– Tämän hetkisen tutkimustiedon valossa näyttää siltä, että lapsen kehitystä ohjaa pitkällä aikavälillä sekä perimä että raskausajan ja ensimmäisten elinvuosien kasvuympäristö. Vaikutusta on myös sillä, minkälaisia kokemuksia lapsella on elämässä myöhemmin. Vain hyvin harvoin pelkkä raskausaika on merkityksellistä, Kataja tähdentää.
Raskausajan masennusoireet heikentävät äidin työmuistia
Raskausajan hyvinvoinnin korostaminen on kuitenkin tärkeää siksi, että jopa joka viides äiti kokee raskausaikana eriasteisia stressioireita, kuten masennusta ja ahdistusta. Näin ollen lapsen kehityksen ja vanhemmuuden ensimmäiset riskitekijät ovat usein havaittavissa jo varhain.
– Raskausaika on myös useimmille äideille ja isille otollista aikaa muutokselle. Tunnistamalla lapsen kehityksen riskitekijät jo varhain ja kohdentamalla niihin oikea-aikaista tukea, voisimme vähentää lapsen kehitysympäristöön liittyviä riskitekijöitä jopa ennen lapsen syntymää, Kataja lisää.
Kataja havaitsi tutkimuksessaan, että äidin raskausaikana kokemat masennusoireet sekä raskauteen ja lapsen hyvinvointiin liittyvä ahdistuneisuus olivat yhteydessä äidin heikompaan työmuistin toimintaan. Työmuistin taas tiedetään olevan keskeisessä roolissa vanhempana toimimisessa.
– Jatkossa onkin tärkeää selvittää, mikä merkitys tällä löydöksellä on synnytyksen jälkeen, itse vanhemmuudessa, Kataja toteaa.
Äidin stressioireilulla yhteys myös vauvan tarkkaavaisuuden suuntautumiseen
Äidin raskausaikana tai synnytyksen jälkeen kokema masennus- ja ahdistuneisuusoireilu olivat yhteydessä myös siihen, miten kahdeksan kuukauden ikäinen vauva havainnoi tunnepitoisia kasvoja.
Äidin masennusoireilu, riippumatta siitä, missä vaiheessa oireet ilmenivät, sekä raskausaikaan ajoittuva ahdistuneisuusoireilu olivat yhteydessä vauvan lisääntyneeseen pelokkaisiin kasvoihin kohdistuvaan tarkkaavaisuuteen. Tutkimuksen yhteydessä vauvalle esitettiin pelokkaiden kasvojen lisäksi iloisia ja neutraaleja kasvonilmeitä.
Pojilla äidin synnytyksen jälkeinen ahdistuneisuus oli yhteydessä suurempaan taipumukseen siirtää katse pois kaikista tunnepitoisista kasvoista, kun taas tytöillä vaikutus oli päinvastainen.
– Tutkimustulokset antavat viitteitä siitä, että raskausaikana äidissä käynnistyvät muutokset voivat olla erilaisia eri naisilla. Osa äideistä kokee herkemmin alakuloisuutta tai huolta raskaudesta, ja tähän oireiluun voi yhdistyä myös muistiongelmia. Näitä eri ongelmia olisi hyvä kartoittaa neuvolaseurannassa säännöllisesti alkuraskaudesta alkaen, ja tarjota tietoa sekä riittävää tukea sekä äidille että muulle perheelle, Kataja sanoo.
Tutkimustulosten valossa näyttää siltä, että äidin oireilu voi olla yhteydessä siihen, miten vauva suuntautuu kasvoista välittyviin tunnepitoisiin viesteihin. Lapsen tarkkaavaisuudessa havaittuja poikkeamia voi selittää perimä, mutta toisaalta myös varhainen vuorovaikutus vanhemman kanssa.
– Tulevaisuudessa onkin tärkeää tutkia, mikä merkitys vauvaiässä havaituilla tarkkaavaisuuden suuntautumisella on lapsen myöhemmälle kehitykselle ja toisaalta vauvan ja vanhemman väliselle vuorovaikutukselle. On mahdollista, että kyseessä on ohimenevä ilmiö, joka vauvaiässä palvelee lapsen kehitystä ja tarpeita esimerkiksi kiintymyssuhteen luomisen näkökulmasta. Toisaalta, säilyessään tällainen tarkkaavaisuuden tavallista voimakkaampi suuntautuminen negatiivisiin ärsykkeisiin voi olla merkki tarkkaavaisuuden ja itsesäätelyn vaikeuksista, Kataja summaa.
FinnBrain-tutkimuksessa samat vanhemmat ja lapsen käyvät tutkimuskäynneillä useaan otteeseen lapsen ensimmäisten elinvuosien aikana. Tavoitteena on hyödyntää näin saatua ainutlaatuista pitkittäisaineistoa lasten ja perheiden hyvinvointia tukevien toimenpiteiden suunnittelussa ja kohdentamisessa.
***
PsM Eeva-Leena Kataja esittää väitöskirjansa The Role of Maternal Depressive and Anxiety Symptoms in Maternal Cognitive Processing During Pregnancy and Infant Attentional Processing of Emotional Faces at the Age of Eight Months — the FinnBrain Birth Cohort Study julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 24.11.2018 klo 12.00 (Turun yliopisto, Dentalia, Arje Scheinin -sali, Lemminkäisenkatu 2, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Susan Bögels (University of Amsterdam, Alankomaat) ja kustoksena professori Jukka Hyönä (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen.
PsM Eeva-Leena Kataja on syntynyt vuonna 1976 ja kirjoitti ylioppilaaksi Elisenvaaran lukiossa Pöytyällä vuonna 1995. Kataja suoritti korkeakoulututkintonsa (PsM) Turun yliopistossa vuonna 2005. Väitöksen alana on psykologia. Kataja työskentelee tutkijana FinnBrain-hankkeessa.
Väittelijän yhteystiedot: p 0443713783, eeva-leena.kataja@utu.fi
Väittelijän kuva: https://apps.utu.fi/media/vaittelijat/kataja_eeva-leena.jpg
Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7466-5