kuvituskuva: pilvinen taivas

Kestävän kehityksen arviointi on tasapainoilua monimutkaisuuden ja yksinkertaistamisen välillä (Väitös: KTM Hanna Pihkola, 19.2.2020, johtaminen ja organisointi)

Erilaisilla mittareilla ja tunnusluvuilla on keskeinen rooli kestävän kehityksen johtamisessa ja arvioinnissa. Parempien mittareiden kehitystä onkin usein ehdotettu ratkaisuksi erilaisiin johtamiseen liittyviin haasteisiin. KTM Hanna Pihkolan väitöstutkimus käsittelee haasteita, joita kestävän kehityksen arviointiin sekä arviointitulosten viestintään liittyy.

Kestävyystiedolle on tällä hetkellä valtavasti kysyntää, ja erilaisia arviointimenetelmiä sekä indikaattoreita on kehitetty suuret määrät. Arviointien tuloksiin liittyy myös paljon erilaisia odotuksia, joihin yksittäisten tutkimusten ei ole välttämättä helppoa vastata.

– Erilaiset mittarit ovat johtamiselle välttämättömiä työkaluja. Kestävä kehitys on kuitenkin haastava kokonaisuus sekä arvioinnin että johtamisen näkökulmasta. Yksittäiset arvioinnit tai mittarit ovat harvoin täydellisiä. Silti nykyisilläkin mittareilla saadaan esiin ongelmakohtia ja ristiriitatilanteita, joita kestävään kehityksen tavoitteluun usein liittyy. Olisi tärkeää, että myös näistä ristiriidoista puhuttaisiin entistä avoimemmin, Pihkola toteaa.

Monipuolinen vaikutusten arviointi on välttämätöntä, jotta kestävyyshaasteita opittaisiin ymmärtämään paremmin. Tutkimuksen keskeinen tulos kuitenkin on, että uusien mittareiden kehittelyn sijaan tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota siihen, miten arviointien tuottamaa tietoa pystytään hyödyntämään erilaisissa päätöksentekotilanteissa. Tämä edellyttää yleensä erilaisten tutkimusmenetelmien ja tiedon tuottamisen tapojen yhdistelyä.

Kohti kokonaisvaltaisempaa näkemystä muutoksen tarpeesta

Sekä mittaaminen että johtaminen edellyttävät useita yksinkertaistuksia, jotta asioista tulisi helpommin käsiteltäviä ja viestittäviä.

– Pahimmillaan tämä voi tarkoittaa sitä, että arviointi keskittyy lähinnä niihin näkökulmiin, joita on kulloinkin pystytty mittaamaan. Tärkeitä näkökulmia voi jäädä arviointien ulkopuolelle, jos kaikkia tarpeellisia tietoja ei syystä tai toisesta ole pystytty sisällyttämään laskelmiin, Pihkola huomauttaa.

Johtamisen kannalta keskeistä olisi pyrkiä ymmärtämään entistä paremmin, minkälaisiin kysymyksiin erilaisilla mittareilla ja arvioinneilla pystytään vastaamaan. Lisäksi olisi tärkeää ymmärtää menetelmiin ja mittareihin liittyvät rajoitteet, eli käytännössä se, mitä kaikkea ei ole pystytty mittaamaan. Laajentamalla arviointeja puhtaasti mitattavista näkökulmista laadullisiin näkökulmiin voidaan saavuttaa kokonaisvaltaisempi käsitys tutkittavista ongelmista ja vaikutuksista. Samalla tuotetusta tiedosta tulee kuitenkin vähemmän tarkkaa ja vaikeammin viestittävää.

Arviointien tulosten toivotaan yleensä tuottavan selkeitä ja yksinkertaisia toimintaohjeita ja vaihtoehtoja. Arvioinnin kehittämisen kannalta keskeinen haaste kuitenkin on, että mitä kokonaisvaltaisemmin kestävää kehitystä pyritään arvioimaan, sitä vaikeampi tulosten perusteella on antaa yksiselitteisiä toimintaohjeita.

– Arviointi tulisikin nähdä prosessina, jonka tavoitteena on yksittäisen lukuarvon sijaan oppia, mihin suuntaan toimintaa tulisi kehittää, jotta ympäristökuormitusta pystyttäisiin merkittävästi vähentämään. Tällaiset muutokset eivät välttämättä ole helppoja tai nopeita, Pihkola toteaa.

Tutkimus keskittyi tuotekohtaisiin arviointeihin ja elinkaariajatteluun

Kestävän kehityksen arviointi on laaja alue, jolla tehdään paitsi tutkimusta myös paljon soveltavaa kehitystyötä ja konsultointia. Käytetyt menetelmät ja lähestymistavat vaihtelevat suurestikin riippuen siitä, minkälaisessa yhteydessä arviointia tehdään. Jokainen arviointiprosessi on erilainen, mutta esimerkiksi tulosten viestintään liittyvät haasteet vaikuttavat toistuvan hyvinkin erilaisissa arviointiprosesseissa.

Pihkolan väitöskirjan aineistona oli neljä erilaista tapaustutkimusta, joissa sovellettiin kestävän kehityksen arviointia. Tapaustutkimusten tavoitteena oli erilaisiin tuotteisiin tai teknologioihin liittyvien vaikutusten mittaaminen tai niistä viestiminen sekä tarvittavien toimenpiteiden priorisointi. Kaikissa tutkimuksissa sovellettiin analyyttisiä, kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä yhdessä kvalitatiivisten menetelmien ja tietojen ja sidosryhmiltä kerättyjen palautteiden kanssa. Tutkimus keskittyi erityisesti tuotekohtaisiin ja elinkaaripohjaisiin arviointimenetelmiin sekä elinkaariajattelun soveltamiseen kestävän kehityksen arvioinnissa ja johtamisessa.

***

KTM Hanna Pihkola esittää väitöskirjansa ”What can be me measured can be managed? A transdisciplinary study in sustainability assessment and management” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 19.2.2021 klo 12.00. Väitöstilaisuutta voi seurata etäyhteyden kautta.

Vastaväittäjänä toimii työelämäprofessori Mikko Jalas (Aalto-yliopisto) ja kustoksena professsori Tomi J. Kallio (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on johtaminen ja organisointi.

Turun yliopisto seuraa aktiivisesti koronavirustilannetta ja viranomaisten ohjeita. Yliopisto päivittää ohjeitaan tilanteen mukaan. Ohjeet ja linkit löytyvät osoitteesta: utu.fi/koronavirus

Väittelijän yhteystiedot: hanna.pihkola@vtt.fi, p. 0403515819

> Väittelijän kuva

> Väitöskirja on julkaistu sähköisenä

Luotu 12.02.2021 | Muokattu 12.02.2021