Kuoleman tarkastelu tuo uusia näkökulmia sateenkaari-ihmisten elämään ja läheissuhteisiin (Väitös: Varpu Alasuutari, 5.6.2020, sukupuolentutkimus)

YTM Varpu Alasuutari tarkastelee Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessaan kuolemaa ja läheisen menetystä osana sateenkaariväestön eli esimerkiksi homojen, lesbojen, biseksuaalien ja transsukupuolisten elämää Suomessa. Tutkimuksen mukaan virallisen perheen ja kirkkoinstituution keskeinen rooli kuoleman yhteydessä voi aiheuttaa haasteita sateenkaari-ihmisille.

Varpu Alasuutarin väitöstutkimuksen pääaineisto koostui läheisensä kuoleman vuoksi menettäneiden sateenkaari-ihmisen haastatteluista ja kirjoituksista, joissa kerrottiin 1980–2010-luvuille sijoittuvista menetyksistä. Aineistoa täydensivät lakitekstit, seurakuntien hautausohjeet sekä internetetnografia. Niiden avulla Alasuutari sitoi haastateltavien tarinat osaksi laajempaa yhteiskunnallista kontekstia.

– Kuolema on väistämätön osa elämää. Siihen vaikuttavat samat yhteiskunnalliset ja kulttuuriset valtarakenteet, normit ja arvostukset kuin elämään muutoinkin, Alasuutari sanoo.

Kuoleman käytännöissä läheissuhteiden moninaisuutta ei aina huomioida

Sateenkaariväestössä moni merkittävä ihmissuhde asettuu virallisen, lainsäädännön tasolla tunnustetun perheen ulkopuolelle. Tällaisia ovat esimerkiksi ystävyyssuhteet, suhteet entisiin kumppaneihin ja monogaamisia eli kahdenvälisiä parisuhdemalleja haastavat suhteet. Sama koskee samaa sukupuolta olevien parien suhteita, joita ei ole virallistettu tai jotka ehtivät päättyä kumppanin kuolemaan ennen suhteen virallistamisen mahdollistavia lakimuutoksia.

– Vaikka merkittävät ihmissuhteet voivat elämän aikana olla hyvin monimuotoisia, kuolemantapauksen sattuessa vainajan virallisilla perhesuhteilla on lakien ja vakiintuneiden käytäntöjen kannalta eniten painoarvoa, Alasuutari toteaa.

Virallisella perheellä on oikeuksia ja velvollisuuksia liittyen esimerkiksi hautajaisten järjestämiseen, hautapaikan hallintaan ja omaisuuden perimiseen.

Haastatteluissa kerrottiin myös virallisten perheenjäsenten kuten vanhempien kuolemasta.

– Tällöin keskeiseksi nousivat ne vaikeat tunteet, jotka seurasivat esimerkiksi seksuaalivähemmistöihin kielteisesti suhtautuneen vanhemman kuolemaa. Kuolema saattoi sinetöidä lopullisesti aiheen ympärillä vallinneen hiljaisuuden, mikä aiheutti lisäsurua surevalle sateenkaari-ihmiselle, Alasuutari kertoo.

Kirkon ja sateenkaariväen jännitteinen suhde näkyy kuolemaan liittyvissä rituaaleissa

Vaikka evankelis-luterilaisen kirkon jäsenmäärä laskee, hautajaiset järjestetään Suomessa silti enimmäkseen kirkollisen kaavan mukaan.

– Kirkkoinstituution ja sateenkaariväestön välistä suhdetta voidaan pitää Suomessa jännitteisenä. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, miten kirkko ei ole muodostanut virallista kantaa samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä vuoden 2017 avioliittolakiuudistuksen jälkeen. Jännitteisyys näkyi myös tutkimusaineistossani, Alasuutari kertoo.

Riippumatta haastateltavien henkilökohtaisesta maailmankatsomuksesta, kirkolliset hautajaiset ja niiden vakiintunut etiketti koettiin usein tunnetasolla merkittäväksi. Lisäksi haastateltaville oli tärkeää, että hautajaispappi suhtautui sateenkaariväestöön kunnioittavasti. Tutkimus osoittaakin, etteivät suomalaiseen kuolemankulttuuriin vakiintuneet kirkolliset rituaalit ole sateenkaari-ihmisillekään yhdentekeviä, vaikka kirkkoon instituutiona liittyikin ristiriitaisia tunteita.

– Rituaalit voivat olla tunnetasolla merkittäviä myös niille, joita kirkko instituutiona kohtelee eriarvoistavasti, Alasuutari toteaa.

Alasuutari tarkasteli tutkimuksessa myös sateenkaariyhteisöjen tapoja puhua kuolemasta julkisessa toiminnassaan. Yhteisöissä kuolema nousi usein esiin silloin, kun se oli poliittisesti merkittävää, julkista ja liittyi kansainväliseen ihmisoikeusaktivismiin. Alasuutarin mukaan kuolemasta olisi tärkeää puhua osana sateenkaari-ihmisten elämää myös silloin kun se ei ole poliittista eikä julkista.

– Esimerkiksi sateenkaariväestölle suunnattuja surevien tukipalveluita olisi tutkimukseni mukaan tarpeen luoda, sillä tällä hetkellä niitä ei ole saatavilla, Alasuutari sanoo.

***

YTM Varpu Alasuutari esittää väitöskirjansa ”Death at the End of the Rainbow: Rethinking Queer Kinship, Rituals of Remembrance and the Finnish Culture of Death” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 5.6.2020 klo 12.

Turun yliopiston väitöstilaisuuksia ei koronavirustilanteen vuoksi järjestetä yleisötilaisuuksina. Väittelijä, vastaväittäjä ja kustos ovat vähintään ääniyhteydessä. Yleisön on mahdollista seurata väitöstä etäyhteyden kautta: https://utu.zoom.us/j/63959289780?pwd=c2YrTngwNHBGZUJqbDA1NVcrY3M4dz09  

Vastaväittäjänä toimii VTT Riikka Taavetti (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Marianne Liljeström (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on sukupuolentutkimus.

Väitöskirjan lukukappale on yliopiston Natura-rakennuksen infopisteessä (kulku Vesilinnantien puoleisen ulko-oven kautta: Vesilinnantie 3, 20500 Turku), josta sitä voi pyytää puhelimitse (numero ulko-ovessa) arkisin klo 9–15 päivystävältä henkilökunnalta paikan päällä tutustuttavaksi.

Turun yliopisto seuraa aktiivisesti koronavirustilannetta ja viranomaisten ohjeita. Yliopisto päivittää ohjeitaan tilanteen mukaan. Ohjeet ja linkit löytyvät osoitteesta: utu.fi/koronavirus

Väittelijän yhteystiedot: varpu.alasuutari@utu.fi

Väittelijän kuva: Sonja Siikanen / Sapfograf Oy

Luotu 02.06.2020 | Muokattu 02.06.2020