Marjo Kaartinen profiilikuva
Marjo
Kaartinen
johtaja, Turun yliopiston johto
Professor

Ota yhteyttä

+358 29 450 2267
+358 40 523 4722
Arcanuminkuja 1
20500
Turku

Asiantuntijuusalueet

historia
kulttuurihistoria
uuden ajan alku
reformaatio
sukupuoli
ruumiillisuus
sairaus
terveys
rasismi
ystävyys
tunteiden historia
esoteria
uskonto
koneoppiminen historiassa
tekijäntunnistus historiassa

Biografia

Väittelin kulttuurihistoriasta 1999. Tulin oppiaineeseen opetustehtäviin heti valmistuttuani filosofian kandidaatiksi, tammikuussa 1991, minkä jälkeen olen toiminut oppiaineen kaikissa opetustehtävissä. Ensin olin päätoiminen tuntiopettaja, sitten assistentti. Assistentin kausistani ison osan vietin tutkimusvapailla ensin Veikko Litzenin johtamissa kahdessa Akatemian rahoittamassa projektissa, sen jälkeen omissa Akatemian hankkeissani, ensin tutkijatohtorina, sitten akatemiatutkijana. Tässä välissä minut valittiin yliopistonlehtoriksi, mistä tehtävästä oli poissa akatemiatutkijana ja sitten professorin tehtävää hoitamassa. Professorin tehtävä tuli haettavaksi Keijo Virtasen jäätyä eläkkeelle ja tulin valituksi tehtävään. Sain nimityksen professuuriin vapusta 2015 lähtien.

Erityisen tärkeää minulle tutkijana ovat olleet eripituiset työskentelyjaksot ulkomailla, etenkin vuoden pituiset jaksot Yhdysvalloissa, UCLAssa ja Englannissa (Wellcome Insitute). Olin ollut Yhdysvalloissa puoli vuotta jo aiemmin. Lisäksi olen ollut muutaman kuukausien jaksoja useampaan ottaeeseen Britanniassa, niin Lontoossa kuin Liverpoolissa ja erityisen tärkeää jatkotutkimukseni kannalta oli opetusministeriön rahoittama vierailu Lontoon yliopistossa ja Groningenin yliopistossa, kun olin juuri astunut yliopistouralle.

Olen erityisen ylpeä saamastani  kahdesta palkinnosta. Tieteentekijät ry valitsi minut vuoden 2006 Tieteentekijäksi, jolloin sain neron leiman, ja Villa Karon ystävät ry puolestaan antoi minulle vuonna 2007 Pronssipantterin tunnustuksena siitä, että olin "merkittävällä tavalla edistänyt yhteisymmärrystä eri kulttuurien kesken sekä vähentänyt rotujen välisiä ennakkoluuloja."

Hienointa yliopistouralla on ollut nähdä nuorten nousevien kykyjen nousu omille siivilleen. Olen johtanut kaksi päättynyttä Suomen Akatemian rahoittamaan tutkimushanketta. Ensimmäinen hanke, Difference and Corporeality. Experiences of Bodily Otherness in Premodern English Culture vuosina 2004–2007. Jälkimmäinen  oli nimeltään Modus Vivendi. Religious Reform and the Laity in Late Medieval Europe. Johdan parhaillaan kahta muuta hanketta, joista lisää alla.





Opetus

Laitosjohtajan tehtävien vuoksi opetukseni fokusoituu jatkokoulutukseen.

Tutkimus

Tutkimushankkeissani olen tehnyt monenlaista. Keskeisimmin olen fokusoitunut Henrik VIII:n reformaatioon ja sen aikaisiin poleemisiin teksteihin (Religious Life and English Culture in the Reformation, Palgrave 2002). Olen tarkastellut myös uuden ajan alun sukupuolihistoriaa (Arjesta ihmeisiin, Tammi 2005) ja ruumiillisuuden kulttuurihistoriaa (Breast Cancer in the Eighteenth Century, Pickerin and Chatto 2003). Olen kirjoittanut hivenen myös rasismin historiasta Suomessa (Neekerikammo, k&h 2004).

Parhaillaan olen tiiviisti mukana johtamassani, Suomen Akatemian rahoittamassa digihum-konsortiossa Profiling Premodern Authors (2016–2019), jossa tarkastelen Henrik VIII:n Assertio Septem Sacramentorum -teoksen tekijyyttä. Tämä huikean kiinnostava hanke hyödyntää koneoppimista löytääkseen vastauksia historioitsijoita jopa vuosituhansia askarruttaneisiin kysymyksiin tekijyydestä. Tämän lisäksi toinen käynnissä oleva tutkimusteemani liittyy suomalaiseen 1890-luvun spiritualismiin ja antispiritualismiin.

Toinen käynnissä oleva hankkeeni on Suomen Kulttuurirahaston rahoittama Argumenta-hanke Vihan pitkät jäljet. Rahoitusmuoto poikkeaa totutusta siinä, että se ei rahoita tutkimusta, vaan vuoropuhelua. Hankkeessa tutkijat tuovat esiin kiistanalaisia kysymyksiä ja esittävät kysymyksille ratkaisuja, joita tarjotaan myös muille yhteiskunnallisille toimijoille. Vihan pitkät jäljet tavoittelee kysymyksiä vihan juurista, vihattomuuden mahdollisuudesta ja tuo esiin antiikin, keskiajan ja varhaismodern kausilla olleita ratkaisuja toisten kanssa yhdessä olemiseen.