Asiasana: Syöpätutkimus

Tämä sivu kokoaa asiasanaan liittyviä sisältöjä.

Uusioimusolmukkeet auttavat immuunipuolustusta hyökkäämään syöpäsoluja vastaan

12.12.2022

Turun yliopiston InFLAMES-lippulaivan tutkijat ovat olleet mukana selvittämässä, miten niin sanotut uusioimusolmukkeet voivat auttaa immuunipuolustusta löytämään syöpäkudoksen ja tuhoamaan sen. Löydös on osa laajaa kansainvälistä tutkimusyhteistyötä, jonka tulokset julkaistiin arvostetussa Cancer Cell -tiedelehdessä.

Syövän ennustaminen matemaattisilla malleilla (Väitös: FM Anni S. Halkola, 2.12.2022, sovellettu matematiikka)

Syöpä on yksi yleisimmistä kuolinsyistä ja siksi sen tutkimiselle onkin suuri tarve. Erityisesti eri hoitojoen vaikutusten ja potilaan selviytymisen ennustaminen on tärkeää, kun tehdään henkilökohtaisia hoitosuunnitelmia. Tällaiseen ennustamiseen voidaan hyödyntää matemaattista mallintamista ja regressioanalyysiä. Väitöstutkimuksessaan FM Anni Halkola kehitti erilaisten matemaattisten lähestymistapojen avulla ennustamismalleja syövän käyttäytymiselle, hoitovasteille ja potilaan selviytymiselle.

Jukka Westermarckille Orionin Tutkimussäätiön palkintoapuraha

27.10.2022

Orionin Tutkimussäätiön hallitus on myöntänyt Turun yliopiston syöpäbiologian professorille Jukka Westermarckille 100 000 palkintoapurahan. Tunnustuksella säätiö kertoo tällä kertaa palkitsevansa uransa keskivaiheilla olevia tutkijoita paitsi ansiokkaasta tutkimustyöstä myös siitä, että he ovat julkisuudessa puhuneet tutkimusrahoituksen puolesta ja näin ajaneet kaikkien tutkijoiden asiaa.

Tutkimuksessa löydettiin uusia syöpä- ja kantasoluja ohjailevia mekanismeja – Löydöksistä voi olla hyötyä syöpälääkkeiden ja kantasoluhoitojen kehityksessä (Väitös: FM Maria Taskinen, 28.10.2022, lääketieteellinen biokemia ja genetiikka)

FM Maria Taskisen Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjatutkimuksessa tutkittiin syöpä- ja kantasolujen toimintaa. Tutkimuksessa osoitettiin MASTL-nimisen proteiinin säätelevän syöpäsolujen tarttumis- ja liikkumiskykyä, jotka ovat tärkeitä syövän leviämisessä. Tutkimuksessa selvitettiin myös, miten solujen tarttuminen tukee kantasolujen toimintaa. Tutkimuksen tuloksista voi olla hyötyä sekä syöpälääkekehityksessä, että kantasolujen avulla tehtävässä tautien mallintamisessa ja hoidossa.

Tutkimuksessa kehitettiin uudenlainen tapa tunnistaa sädehoidolle huonosti reagoivat potilaat (Väitös: LL Johannes Routila, 21.10.2022, korva-, nenä- ja kurkkutautioppi)

LL Johannes Routilan Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjassa todettiin kantasolutekijä OCT4:n ilmentymisen olevan yhteydessä pään ja kaulan alueen levyepiteelikarsinoomien sädehoitovasteeseen. Uusien kasvainmerkkiaineiden avulla voitaisiin valikoida pään ja kaulan alueen syöpien tehokas hoito ja välttää hoitoon liittyviä haittavaikutuksia.

Palliatiivisen intervention saaneilla syöpäpotilailla vähemmän sairaalahoitojaksoja ja päivystyskäyntejä (Väitös: LL Liisa Rautakorpi, 10.6.2022, kliininen syöpätautioppi)

Syöpäpotilaiden elämän loppuvaiheen hoidosta keskustellaan paljon, mutta hoitokäytäntöjä ei ole kartoitettu Suomessa kattavasti. Liisa Rautakorven väitöstutkimuksessa todettiin, että aika syöpähoitojen päättymisestä kuolemaan vastasi Suomessa kansainvälisiä suosituksia. Palliatiivisen eli oireisiin keskittyvän kokonaisvaltaisen hoidon intervention saaneet syöpäpotilaat joutuivat turvautumaan erikoissairaanhoitoon viimeisen elinkuukauden aikana muita harvemmin.

Lasten ja nuorten ihomelanooman esiintyvyys nelinkertaistui vuosina 1990-2014 (Väitös: LL, MSc Emma Rousi, 3.6.2022, kirurgia)

Lasten ihomelanoomat poikkeavat teini-ikäisten ja aikuisten melanoomista usein ulkonäöltään, histopatologiselta alatyypiltään sekä ennusteeltaan, selviää Emma Rousin kirurgian alan väitöstutkimuksessa. Tutkimuksessa lasten ja teini-ikäisten melanoomien havaittiin poikkeavan aikuisten melanoomista myös BRAFV600E-, ALK- ja PD-L1-positiivisuudeltaan, ja heillä todettiin aikuisia useammin Spitzoidin alatyypin melanoomia. Vaikka ihomelanooma on lapsilla ja nuorilla harvinainen syöpäsairaus, Rousin tutkimuksessa sen esiintyvyyden todettiin noin nelinkertaistuneen vuosina 1990-2014.