Turun yliopiston 100-vuotisnäyttely

Olivatko 1960-luvun turkulaiset opiskelijat yhtä radikaaleja kuin helsinkiläiset? Miksi Yliopistonkatu ei ole lähelläkään yliopistoa? Ketkä presidenteistämme ovat opiskelleet Turun yliopistossa? Mitä yliopiston rakennuksessa tehtiin sodan aikana? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin vastaa Turun yliopiston 100-vuotisnäyttely.

Turun yliopiston 100-vuotisnäyttely avataan ensimmäisen kerran 26.2.2020 Turun kaupunginkirjaston aulassa. Näyttelyä täydentää Turussa museologian opiskelijoiden Taivaan ja maan väliltä -esinenäyttely. Vuoden aikana näyttelyyn pääsee tutustumaan myös Porin, Rauman, Salon ja  Uudenkaupungin kirjastoissa sekä Loimaan Taidetalossa.

Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle -näyttely nähdään kirjaston uuden osan aulassa. Näyttelyssä esitellään tiedeyhteisön historiaa, turkulaista tieteellistä tutkimusta, opiskelijaelämää ja yliopiston ja kaupungin suhdetta.

Museologian opiskelijoiden tuottamaan Taivaan ja maan väliltä -näyttelyyn pääsee tutustumaan kirjaston Tieto-osastolla. Opiskelijoiden tuottamassa näyttelyssä yliopiston historia esittäytyy tähtitieteen ja arkeologian tutkimuskokoelmien kertomana.

Yliopiston historiaa esittelevän näyttelyn tekstien taustalla on professori Vesa Vareksen Turun yliopiston historia -tutkimushanke. Näyttelyssä tutustutaan yliopiston historian vaiheisiin sekä tutkijoiden ja opiskelijoiden arkeen ja juhlaan sadan vuoden ajalta. Esille nostetaan turkulaisia tutkimustarinoita, kuten hampaiden terveyttä edistävä Ksylitoli ja koulukiusaamiseen puuttuva KiVa-Koulu. Näyttelyssä yliopistolaiset vastaavat myös kysymykseen: Mikä Turun yliopistossa on innostanut?

Turun yliopiston 100-vuotisnäyttelyt ovat esillä Turun kaupunginkirjastossa 26.2.–31.3. 2020.

Näyttelyt ovat osa yliopiston 100-vuotisjuhlia. Kirjastossa järjestetään maalis-huhtikuun ajan myös 9 kaikille avoimia Studia Generalia-luentoja.

100-vuotisnäyttely esillä

Turun kaupunginkirjasto 26.2.–31.3.   
Rauman kirjasto 6.4.–4.5.   
Liedon Vanhalinna 1.6.–15.8.
Uudenkaupungin demotila 30.8.–1.10.
Salon kirjasto 5.–24.10    
Porin kaupunginkirjasto 20.10.–7.11.     
Loimaan Taidetalo 1.11.–31.12.

 

Turun kaupunginkirjaston näyttelyssä esillä oli myös:

Lue lisää Maan ja taivaan väliltä -näyttelyn aiheista

 

Liisi Oterma – Ensimmäinen suomalainen tähtitieteestä väitellyt nainen

Liisi Oterma (1915-2001) tunnetaan Turun yliopiston tähtitieteen professorina sekä ensimmäisenä suomalaisena tähtitieteestä väittelleenä naisena.
Oterma syntyi 6.1.1915 Turussa ja valmistui ylioppilaaksi Turun Suomalaisesta Yhteiskoulusta vuonna 1933. Oterma päätyi lukemaan luonnontieteitä, sillä Turun yliopistossa ei ollut mahdollista opiskella sanskriittia. Kielten harrastus oli kuitenkin lähellä monipuolisesti lahjakkaan Oterman sydäntä ja hän puhui ainakin 11 kieltä.
Matematiikan, fysiikan ja tähtitieteen opinnot mahdollistivat Otermalle kiehtovan urapolun Tuorlassa, jossa hän muun muassa löysi yli 200 pikkuplaneettaa ja kolme komeettaa. Yksi komeetoista nimettiin Otermaksi. Oterma myös kehitti kaukoputkien linssien hionnan tekniikkaa, ja Yrjö Väisälän mukaan Oterma oli oikein tehokas hiomaan. Oterman ranskaksi vuonna 1955 julkaistu väitöskirja keskittyikin optiikkaan.
Liisi Otermaa on kuvailtu vaatimattomaksi ja hiljaiseksi, mutta vaiteliaisuudestaan huolimatta Oterma ei ollut vakava, vaan herkästi hymyilevä. Hänestä jäi vain vähän valokuvia, sillä hän karttoi kameroita. Oterma jäi eläkkeelle vuonna 1978, mutta jatkoi siitä huolimatta tutkimustoimintaansa ja vieraili usein Tuorlan tutkimuskeskuksessa.
 

Unto Salo

Arkeologi Unto Salo (1928–2019) aloitti arkeologian oppiaineen ensimmäiseksi vakituisena professorina vuonna 1972. Tätä ennen hän toimi Satakunnan museossa johtajana. Salo vaikutti myös museologian oppiaineen syntyyn Turun yliopistossa samaan aikaan, kun toimi arkeologian oppiaineen professorina.
Salon väitöskirja, jonka aiheena oli vanhempi roomalainen aikakausi Suomessa, ilmestyi vuonna 1968. Salon tutkimukset painottuivat Länsi-Suomen pronssikauteen (n. 1500–500 eaa.) ja rautakauteen (n. 500 eaa. – 1200 jaa.) Salo oli kiinnostunut myös uskontoarkeologiasta tutkien suomalaisia muinaisuskoja ja kristinuskon saapumista Suomeen. Salo eläköityi virastaan vuonna 1991. Vuonna 2005 hänen tutkimuspanoksensa Satakunnan historiaan ja kulttuuriin palkittiin Suomen kulttuurirahaston kulttuuripalkinnolla.   
 

Arkeologian vanha teodoliitti

Teodoliitti on pienellä kaukoputkella varustettu maanmittauskoje, jolla mitataan etäällä toisistaan olevien kohteiden kulmia ja arvioidaan niiden välistä etäisyyttä. Vaikka teodoliittia käytetään etenkin rakentamisessa, ovat myös arkeologit hyötyneet keksinnöstä esimerkiksi kaivausalueen pinta-alojen kartoittamisessa. Tästä kyseisestä teodoliitista mielenkiintoisen tekee se, että sen käyttöhistoria on pienoinen mysteeri oppiaineen nykyiselle henkilökunnalle. Ei tiedetä varmasti, onko sitä ikinä käytetty Turun yliopiston kaivauksilla, vai tuotiinko teodoliitti vain säilytettäväksi oppiaineelle historiallisuutensa vuoksi.  
 

 

Tuorlan kansainvälinen yhteistyö

Tähtitieteen kansainvälinen yhteistyö on lisännyt tutkijoiden mahdollisuuksia havainnoida maailmankaikkeutta. Esimerkiksi taivaan havainnointi on mahdollista Chilessä sijaitsevan ESO:n (European Southern Observatory) VLT-teleskoopin sekä Kanarian saarten La Palma -saarella sijaitsevan NOT-teleskoopin avulla. Teleskoopit sijaitsevat alueilla, joiden sää- ja luonnonolosuhteet ovat erityisen hyvät havainnointiin. Teleskooppeja pystyy käyttämään etänä, jolloin tutkimusta voi tehdä vaikka kotikoneella. NOT-teleskooppi siirtyi marraskuussa 2019 Turun ja Aarhusin yliopistojen omistukseen.
 

Hionta

Tuorla on aina ollut kuuluisa ainutlaatuisen tarkasta hiontatyöstään. Kaukoputkien peilien ja linssien hiontaa tilataan Tuorlasta ympäri maailmaa. Hionta tehdään nanometrin eli millimetrin miljoonasosan tarkkuudella. Pienikokoisemmissa hiontatöissä voi kestää kuukausia ja suuremmat vaativat jopa vuosia. Nykyisin hiontaa Tuorlassa hoitaa Opteon Oy, jolla on käytössään Tuorlan alkuperäiset hyväksi todetut hiontapöydät. Opteon Oy on muun muassa hionut historian suurimman ja teknisesti vaativimman peilin avaruuskaukoputki Herscheliin.
 

Zeniittiputki

Zeniittiputket eli suoraan ylöspäin suuntautuvat liikkumattomat kaukoputket olivat yleisiä havaintovälineitä Tuorlassa. Yrjä Väisälä valmisti zeniittiputkia, sekä paranteli niiden ominaisuuksia. Zeniittiteleskoopilla voidaan mitata maapallon akselin huojuntaa sekä tähtien ylikulkua, sillä paikallaan oleva teleskooppi pystyy kuvaamaan ylitse kulkevaa liikettä ja kappaleiden koordinaattien muutosta. Zeniittiputken vahvuuksia oli sen tarkkuus. Nykyään erittäin kehittynyt satelliittiteknologia on korvannut zeniittiputkien käytön.