Lista lisäkoulutusohjelmista

Tiedekuntaneuvoston perustamat lisäkoulutusohjelmat ovat Turun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa toteutettavia erikoislääkärikoulutuksen lisäkoulutusohjelmia. Lisäkoulutusohjelmaan on mahdollista hakea opinto-oikeutta erikoislääkärikoulutuksen jälkeen.

Akuuttilääketiede

Ensihoitolääketiede

Ensihoitolääketieteen lisäkoulutusohjelma Turun yliopistossa

Vastuuhenkilö: Apulaisprofessori Teijo Saari
Kuulustelijat: LT Timo Iirola ja LL Petri Aaltonen
Kouluttajat: LT Timo Iirola ja LL Petri Aaltonen
Pohjaerikoisalat: anestesiologia, anestesiologia ja tehohoito sekä akuuttilääketiede

Koulutusohjelman tavoitteet
Koulutuksen tavoitteena on, että anestesiologian, anestesiologian ja tehohoidon tai akuuttilääke-tieteen erikoislääkäri ensihoitolääketieteen lisäkoulutusohjelman suoritettuaan

1. on perehtynyt ensihoidon alalla tarvittavaan teoreettiseen tietoon
2. on saanut riittävät kliiniset tiedot ja taidot toimiakseen itsenäisenä ensihoitolääkärinä
3. kykenee toimimaan asiantuntijana oman alansa ja reuna-alueiden erityiskysymyksissä
4. on saanut riittävät tiedot ensihoidossa käytetystä lääketieteellisestä ja muusta tarpeellises-ta teknologiasta
5. kykenee ensihoitolääketieteen ja ensihoitopalvelun moniammatilliseen kehittämis- jaopetustyöhön
6. on saanut riittävät tiedot ensihoitopalvelun suunnittelusta toiminnasta ja johtamisesta ml.suuronnettomuusvalmius
7. on perehtynyt ensihoitoon liittyviin eettisiin kysymyksiin
8. on perehtynyt ensihoitolääketieteen tutkimustyön erityispiirteisiin

Koulutettava ja ohjaaja tekevät koulutettavakohtaisen henkilökohtaisen opintosuunnitelman yllä olevien tavoitteiden saavuttamiseksi.

Käytännön koulutus
1.Vaatimuksena on kahden vuoden päätoiminen palvelu ensihoidon yksikössä. Tästä vähintään vuosi tulee suorittaa yliopistosairaalan ensihoidon yksikössä, jossa kouluttajalla tuleeolla ensihoitolääketieteen erityispätevyys tai lisäkoulutus suoritettuna. Tavoiteltavaa on,että kouluttajalla on dosentin pätevyys. Keskussairaalatasoisessa ensihoidon yksikössä suoritettavaa ensihoitopalvelua voidaanhyväksyä yksi vuosi, mikäli palvelu on suoritettu päätoimisena yksikössä, jossa koulutta-jalla on ensihoitolääketieteen erikoispätevyys tai lisäkoulutus suoritettuna. Enintään vuoden palveluksi voidaan hyväksyä myös ulkomaisessa ensihoito-organisaatiossa suoritettu päätoiminen palvelu.
2. Koulutettava voi aloittaa lisäkoulutusohjelman erikoislääkärin oikeudet saatuaan
3. Yksittäisen koulutuksen hyväksyttävän jakson pituuden tulee olla vähintään yksi kuukausi.
4. Käytännön koulutuksen tulee sisältää sekä kliinistä että teoreettista toimipaikkakoulutusta.

Koulutuksen tulee muodostaa suurimman osan ensihoidon osa-alueista kattava kokonaisuus. Suositeltavaa olisi, että koulutettava saisi kokemusta sekä lääkärimaayksikkö- ja lääkärihelikop-teritoiminnasta. Mikäli lääkäri toimii vain joko maa- tai helikopteriyksikössä, tulee koulutusjaksoon sisältyä tutustuminen toisen yksikkötyypin toimintaan.

Teoreettinen kurssimuotoinen koulutus
Teoreettista kurssimuotoista koulutusta sisältyy ohjelmaan 60 tuntia. Opetus voi olla alueellista, valtakunnallista tai kansainvälistä koulutusta, jossa käsitellään ensihoitolääketiedettä. Pääsään-töisesti kotimainen teoreettinen kurssimuotoinen koulutus tulee toteuttaa valtakunnallisesti tiede-kuntien hyväksymässä ja yliopistosairaaloiden ensihoidon yksiköiden järjestämässä moduulira-kenteisessa koulutusjärjestelmässä, joiden teemat ovat seuraavat

1. Ensihoitopalvelun toiminta, ensihoidon perustaidot
2. Ensihoidon päätöksenteko, diagnostiset apuvälineet ja ryhmätyöskentely
3. Hätäkeskus, erityistilanteissa toimiminen, taktiikka, viranomaisyhteistyö
4. Tehohoitolääketieteen ja ensihoitolääketieteen yhteiset teemat.
5. Toimiminen poikkeavissa olosuhteissa: suuronnettomuus ja katastrofivalmius, CBRNE sekä poikkeusolot

Yliopistosairaalat sopivat keskenään moduulien järjestämisvastuusta.
Osallistuminen oman klinikan ensihoitoaiheisiin meetingeihin.

Kuulustelu

Lehdet (kolme viimeistä vuosikertaa, ensihoitolääketieteelliset artikkelit):
1. Annals of Emergency Medicine
2. European Journal of Emergency Medicine
3. Scandinavian Journal of Trauma, Resuscitation and Emergency Medicine
4. Prehospital Emergency Care
5. Prehospital and Disaster Medicine
6. Resuscitation
7. New England Journal of Medicine
8. Lancet

Kirjat (uusin painos)
1. Rosen´s Emergency Medicine – Concepts and Clinical Practice. Marx J, Hockberger R, Walls R. Mosby.
2. The European Resuscitation Council Guidelines for Resuscitation 2010. www.erc.edu.
3. Koenig &Schultz´s, Disaster Medicine – Comprehensive Principles and Practices. Cam-bridge University Press.

Anestesiologia ja tehohoito

Ensihoitolääketiede

Ensihoitolääketieteen lisäkoulutusohjelma Turun yliopistossa

Vastuuhenkilö:Apulaisprofessori Teijo Saari
Kuulustelijat: LT Timo Iirola ja LL Petri Aaltonen
Kouluttajat: LT Timo Iirola ja LL Petri Aaltonen
Pohjaerikoisalat: anestesiologia, anestesiologia ja tehohoito sekä akuuttilääketiede

Koulutusohjelman tavoitteet
Koulutuksen tavoitteena on, että anestesiologian, anestesiologian ja tehohoidon tai akuuttilääketieteen erikoislääkäri ensihoitolääketieteen lisäkoulutusohjelman suoritettuaan

1. on perehtynyt ensihoidon alalla tarvittavaan teoreettiseen tietoon
2. on saanut riittävät kliiniset tiedot ja taidot toimiakseen itsenäisenä ensihoitolääkärinä
3. kykenee toimimaan asiantuntijana oman alansa ja reuna-alueiden erityiskysymyksissä
4. on saanut riittävät tiedot ensihoidossa käytetystä lääketieteellisestä ja muusta tarpeellises-ta teknologiasta
5. kykenee ensihoitolääketieteen ja ensihoitopalvelun moniammatilliseen kehittämis- jaopetustyöhön
6. on saanut riittävät tiedot ensihoitopalvelun suunnittelusta toiminnasta ja johtamisesta ml.suuronnettomuusvalmius
7. on perehtynyt ensihoitoon liittyviin eettisiin kysymyksiin
8. on perehtynyt ensihoitolääketieteen tutkimustyön erityispiirteisiin

Koulutettava ja ohjaaja tekevät koulutettavakohtaisen henkilökohtaisen opintosuunnitelman yllä olevien tavoitteiden saavuttamiseksi.

Käytännön koulutus
1.Vaatimuksena on kahden vuoden päätoiminen palvelu ensihoidon yksikössä. Tästä vähintään vuosi tulee suorittaa yliopistosairaalan ensihoidon yksikössä, jossa kouluttajalla tuleeolla ensihoitolääketieteen erityispätevyys tai lisäkoulutus suoritettuna. Tavoiteltavaa on,että kouluttajalla on dosentin pätevyys. Keskussairaalatasoisessa ensihoidon yksikössä suoritettavaa ensihoitopalvelua voidaanhyväksyä yksi vuosi, mikäli palvelu on suoritettu päätoimisena yksikössä, jossa kouluttajalla on ensihoitolääketieteen erikoispätevyys tai lisäkoulutus suoritettuna. Enintään vuoden palveluksi voidaan hyväksyä myös ulkomaisessa ensihoito-organisaatiossa suoritettu päätoiminen palvelu.
2.Koulutettava voi aloittaa lisäkoulutusohjelman erikoislääkärin oikeudet saatuaan
3. Yksittäisen koulutuksen hyväksyttävän jakson pituuden tulee olla vähintään yksi kuukausi.
4. Käytännön koulutuksen tulee sisältää sekä kliinistä että teoreettista toimipaikkakoulutusta.

Koulutuksen tulee muodostaa suurimman osan ensihoidon osa-alueista kattava kokonaisuus. Suositeltavaa olisi, että koulutettava saisi kokemusta sekä lääkärimaayksikkö- ja lääkärihelikop-teritoiminnasta. Mikäli lääkäri toimii vain joko maa- tai helikopteriyksikössä, tulee koulutusjaksoon sisältyä tutustuminen toisen yksikkötyypin toimintaan.

Teoreettinen kurssimuotoinen koulutus
Teoreettista kurssimuotoista koulutusta sisältyy ohjelmaan 60 tuntia. Opetus voi olla alueellista, valtakunnallista tai kansainvälistä koulutusta, jossa käsitellään ensihoitolääketiedettä. Pääsääntöisesti kotimainen teoreettinen kurssimuotoinen koulutus tulee toteuttaa valtakunnallisesti tiedekuntien hyväksymässä ja yliopistosairaaloiden ensihoidon yksiköiden järjestämässä moduulirakenteisessa koulutusjärjestelmässä, joiden teemat ovat seuraavat

1. Ensihoitopalvelun toiminta, ensihoidon perustaidot
2. Ensihoidon päätöksenteko, diagnostiset apuvälineet ja ryhmätyöskentely
3. Hätäkeskus, erityistilanteissa toimiminen, taktiikka, viranomaisyhteistyö
4. Tehohoitolääketieteen ja ensihoitolääketieteen yhteiset teemat.
5. Toimiminen poikkeavissa olosuhteissa: suuronnettomuus ja katastrofivalmius, CBRNE sekä poikkeusolot

Yliopistosairaalat sopivat keskenään moduulien järjestämisvastuusta.
Osallistuminen oman klinikan ensihoitoaiheisiin meetingeihin.

Kuulustelu

Lehdet (kolme viimeistä vuosikertaa, ensihoitolääketieteelliset artikkelit):
1. Annals of Emergency Medicine
2. European Journal of Emergency Medicine
3. Scandinavian Journal of Trauma, Resuscitation and Emergency Medicine
4. Prehospital Emergency Care
5. Prehospital and Disaster Medicine
6. Resuscitation
7. New England Journal of Medicine
8. Lancet

Kirjat (uusin painos)
1. Rosen´s Emergency Medicine – Concepts and Clinical Practice. Marx J, Hockberger R, Walls R. Mosby.
2. The European Resuscitation Council Guidelines for Resuscitation 2010. www.erc.edu.
3. Koenig &Schultz´s, Disaster Medicine – Comprehensive Principles and Practices. Cam-bridge University Press.

Lastenanestesiologia ja tehohoito

Lastenanestesiologian ja tehohoidon lisäkoulutusohjelma

Koulutusohjelman vastuuhenkilö: dosentti Tuula Manner
Koulutusohjelman kuulustelija: dosentti Tuula Manner

Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan lastenanestesiologian ja tehohoidon lisäkoulutusohjelman tavoitteena on koulutuksen suunnitelmallinen kehittäminen ja alan erityisosaamisen laajentaminen myös yliopistosairaaloiden ulkopuolelle. Koulutusohjelma on tarkoitettu anestesiologian ja anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäreille. Lisäkoulutusohjelma korvaa tähänastisen Suomen Lääkäriliiton hallinnoiman lastenanestesiologian ja tehohoidon erityispätevyysohjelman sitä mukaa kun uusia anestesiologian erikoislääkäreitä ilmoittautuu lastenanestesian ja tehohoidon lisäkoulutukseen. Koulutussuunnitelmassa on soveltuvin osin huomioitu Pohjoismaisen anestesia- ja tehohoitoyhdistyksen (SSAI) vastaavan kaksivuotisen lastenanestesian ja tehohoidon koulutusohjelman sisältö, jonka suorittaminen kuulustelua lukuun ottamatta vastaa tätä lisäkoulutusohjelmaa.

Koulutuksen yleiset tavoitteet
Tavoitteena on, että lastenanestesian ja tehohoidon lisäkoulutusohjelman suorittanut anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri (tai vanhan koulutusjärjestelmän mukainen anestesiologian erikoislääkäri)
1. on perehtynyt lastenanestesian ja tehohoidon alalla tarvittavaan teoreettiseen tietoon,
2. pystyy toimimaan itsenäisesti lastenanestesiaan ja tehohoitoon liittyvissä tehtävissä,
3. pystyy hyödyntämään keskeisiä teknisiä apuvälineitä kuten ultraääntä ja muuta lääketieteellistä teknologiaa lapsipotilaiden hoidossa ja soveltuvin osin myös diagnostiikassa
4. pystyy huolehtimaan itsenäisesti kaiken ikäisten ja kokoisten lasten anestesioista ja tehohoidosta ja niihin läheisesti liittyvistä tehtävistä,
5. pystyy vastaamaan itsenäisesti lapsipotilaan leikkauksen jälkeisestä valvonnasta ja tehohoidosta,
6. kykenee toimimaan asiantuntijana oman alansa ja sen reuna-alueiden erityiskysymyksissä.
7. tuntee lasten tehohoidon osalta eettiset pääperiaatteet ja oman kyvyn selviytyä kaikenikäisten lasten tehohoitoon liittyvissä psykologisissa ja sosiaalisissa ongelmissa sekä kykenee ja osaa kohdata tehohoitoa vaativan potilaan ja omaiset
8. kykenee erikoisalan kehittämis- ja opetustyöhön

Käytännön työpaikkakoulutus
Lisäkoulutusohjelman kesto on kaksi vuotta. Se sisältää vähintään 18kk päätoimista palvelua Tyksin TOTEK-palvelualueella lastenanestesiaan ja tehohoitoon keskittyneissä yksiköissä ja korkeintaan 6kk muussa tiedekunnan hyväksymässä kotimaisessa tai ulkomaisessa koulutusyksikössä tai muussa yliopistosairaalassa. Päätoiminen palvelu voidaan suorittaa myös kokonaan jossain muussa vastaavassa yliopistosairaalan toimintayksikössä siitä erikseen sovittaessa. Lyhin hyväksyttävä palveluaika on yksi kuukausi. Palvelusta on oltava vähintään kuusi kuukautta, ja enintään 12 kuukautta lasten tehohoidon osuutta. Kliinisestä palvelusta voidaan enintään kuusi kuukautta korvata tieteellisellä työllä lasten anestesiologian ja tehohoitolääketieteen tutkimusprojektissa Tyksissä tai muussa tiedekunnan hyväksymässä koulutusyksikössä.

Koulutuksen sisältö
Koulutuksen tulee muodostaa mielekäs ja tasapainoinen kokonaisuus kaikilla osa-alueilla, joita ovat eri-ikäisten lasten anestesiat ja sedaatiot, kivunhoito, nestehoito, puudutukset, leikkaussalin ulkopuolisten toimenpideyksiköiden anestesiat, päiväkirurgia, elvytys, monivammaisen potilaan hoito, korva-, nenä- ja kurkkutautien anestesiat sekä tehohoito. Koulutuksen tulee sisältää kaikki olennaiset vaikean ilmatien hallintamenetelmät sekä erilaiset kanyloinnit lapsilla. Koulutettava rekisteröi suorittamansa anestesiatoimenpiteet lokikirjaan, jonka kouluttaja tarkastaa kuuden kuukauden välein. Koulutusaikana koulutettavan tulee saada riittävä ja tasapainoinen määrä kliinisiä suoritteita kaikilta lisäkoulutusohjelman osa-alueilta.

Teho-osastojaksoon tulee kuulua kattavasti eri-ikäisten lasten keuhkojen, verenkierron, aivotoimintojen ja aineenvaihdunnanhäiriöiden tunnistamista sekä ventilaattorihoitojen, ravitsemushoidon ja lääkehoidon suunnittelua ja toteutusta. Koulutettavan tulee perehtyä lasten tehohoidon pisteytysjärjestelmiin. Koulutettavan on osallistuttava monialaisiin hoitoeettisiin neuvotteluihin. Koulutettavan on hallittava lapsen kuolemaan liittyvät asiakirjat. Koulutettava kirjoittaa lokikirjaansa annetut tehohoitoon kuuluvat hoidot ja hoitotoimenpiteet sekä niiden potilaiden diagnoosit ja tehohoito-indikaatiot, joiden hoidossa koulutettava on ollut kokonaisvaltaisesti mukana.

Teoreettinen koulutus
Teoreettista kurssimuotoista koulutusta tulee hankki 60 tuntia. Opetus voi olla alueellista, valtakunnallista tai kansainvälistä. Koulutettavan tulee osallistua koulutusyksikön järjestämiin omiin koulutuskokouksiin, sekä muihin kouluttajan kanssa sovittuihin alan koulutustilaisuuksiin, kuten Suomen Anestesiologiyhdistyksen lasten anestesia-alajaoksen järjestämiin koulutustilaisuuksiin. Suositellaan, että koulutettava osallistuu ainakin yhteen alaan liittyvään kansainväliseen kongressiin koulutuksen aikana. Sopivia kansainvälisiä kongresseja, joissa on myös kattava lasten anestesiologian ja tehohoitolääketieteen ohjelmia ovat esim. Euroopan anestesiologiayhdistyksen (ESA) sekä Euroopan lastenanestesiologiyhdistyksen (ESPA) vuosikokouksen yhteydessä järjestettävä kongressi ja kahden vuoden välein pidettävä Skandinaavinen anestesiologian ja tehohoitolääketieteen yhdistyksen (SSAI) kongressi. Erityispätevyyttä tavoitteleva voi osallistua myös kaksivuotiseen SSAI:n lastenanestesiologian ja tehohoidon koulutusohjelmaan, jonka sisältö vastaa olennaisin osin tätä lisäkoulutusta.

Kuulusteluvaatimukset
Kirjallinen kuulustelu järjestetään tarvittaessa kahdesti vuodessa samaan aikaan kuin erikoislääkärikuulustelu. Kuulustelijoita on kaksi, joilla on anestesiologian (tai anestesiologian ja tehohoidon) dosentin pätevyys. Kuulusteluun voi osallistua aikaisintaan viimeisen pätevöitymisvuoden aikana.

Kuulustelussa vaadittava kirjallisuus soveltuvin osin (uusimmat painokset):
1.
Gregory GA. Pediatric Anesthesia. New York, Churchill Livingstone.
2. Baum VC & O’Flaherty JE. Anesthesia for genetic, metabolic, dysmorphic syndromes of childhood. Philadelphia, Lippincott Williams & Wilkins, soveltuvin osin.
3. Bissonette B & Dalens BJ. Pediatric Anesthesia. Principles & Practise. McGraw-Hill.
4. Miller RD.
Anesthesia. New York, Churchill Livingstone. (Lastenanestesian ja tehohoitolääketieteen osalta.

Kolme viimeistä vuosikertaa (lastenanestesiologiaa ja tehohoitolääketiedettä koskevat artikkelit):
1.
Pediatric Anesthesia
2. Anesthesiology
3. British Journal of Anaesthesia
4. Pediatric Critical Care Medicine
5. Intensive Care Medicine
6. Anesthesia and Analgesia
7.
Acta Anaesthesiologica Scandinavica
8. European Journal of Anaesthesiology

Vastuuhenkilöt ja kouluttajat
Lisäkoulutusohjelman vastuuhenkilö on kulloinenkin Turun yliopiston anestesiologian pääprofessori. Vastuulliset paikalliset kouluttajat ovat dos. Tuula Manner, dos. Tuula Manner, LT Markku Taittonen ja el Sanna Vilo.

Todistus suoritetusta lisäkoulutusohjelmasta
Suoritettuaan lisäkoulutukseen vaadittavat palvelut, kurssimuotoisen koulutuksen ja hyväksytysti lisäkoulutustentin koulutettava voi hakea todistusta. Turun yliopiston lääketieteellinen tiedekunta antaa todistuksen lisäkoulutuksen suorittamisesta, kun lisäkoulutusohjelman vastuuhenkilö on tarkastanut, että vaatimukset täyttyvät.

Obstetrinen anestesiologia

Obstetrisen anestesiologian lisäkoulutusohjelma

Koulutusohjelman vastuuhenkilö: apulaisprofessori Teijo Saari
Kuulustelija: LT Marja-Leena Jaakola
Koulutus tapahtuu anestesiologian tai anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkärikoulutuksen jälkeen.

Tavoitteet
Yksityiskohtaiset koulutustavoitteet on esitelty lokikirjassa. Obstetrisen anestesian lisäkoulutusohjelman suoritettuaan anestesiologian tai anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri:

1. on perehtynyt obstetrisen anestesian alalla tarvittavaan teoreettiseen tietoon
2. on saavuttanut riittävät kliiniset tiedot ja taidot toimiakseen itsenäisesti obstetrisenanestesian alalla
3. kykenee toimimaan asiantuntijana oman alansa ja sen reuna-alueidenerityiskysymyksissä
4. kykenee erikoisalansa kehittämis- ja opetustyöhön

Koulutuksen rakenne ja sisältö

1.Yleistä
Koulutuksen pituus on kaksi (2) vuotta päätoimista palvelua obstetrisen anestesian leikkaussalissa. Tästä ajasta vähintään 12 kk suoritetaan yliopistollisen sairaalan obstetrisen anestesian leikkaussalissa tai koulutuksen vastuuhenkilön hyväksymässä kotimaisessa tai ulkomaisessa yliopistoklinikassa (yliopistopalvelu). Yliopistopalvelun lisäksi enintään 12 kk koulutuksesta voi hankkia työskentelemällä koulutuksen vastuuhenkilön hyväksymässä keskussairaalassa. Osan koulutuksesta (enintään 6 kk) voi myös korvata työskentelemällä koulutuksen vastuuhenkilön hyväksymässä obstetriseen anestesiaan kohdistuvassa kokopäivätoimisessa tutkimusprojektissa. Koulutuksen vastuuhenkilö laatii yksilöllisen koulutussuunnitelman yhdessä koulutettavan kanssa.

2.Teoreettinen kurssimuotoinen koulutus

   A. Osallistuminen koulutusyksikön järjestämään koulutukseen
sairaalan anestesiameetingit soveltuvin osin
yhteismeetingit obstetrikkojen kanssa soveltuvin osin
iltameetingit soveltuvin osin

   B. Osallistuminen kurssimuotoiseen koulutukseen
koulutettava osallistuu vastuuhenkilön hyväksymiin alaa syventäviin koulutuksiin, vähimmäismäärä 60 tuntia

Koulutuksen sisältö on esitetty yksityiskohtaisesti lokikirjassa.

3. Valtakunnallinen kuulustelu
Valtakunnallisen kuulustelun voi suorittaa viimeisen kouluttautumisvuoden aikana. Kuulustelun kysymysten laatimisesta ja vastausten arvostelusta vastaavat kouluttajat viidestä yliopistoklinikasta. Kirjoista kuulustellaan viimeisin painos ja lehdistä kolme (3) viimeisintä vuosikertaa. Kuulusteluvaatimukset on esitetty myös lokikirjassa.

Kirjat, viimeisin painos (soveltuvin osin):
1. Obstetric Anesthesia: principles and practice (ed.: DH Chestnut), tai vaihtoehtoisesti: Shnider and Levinson`s Anesthesia for Obstetrics (ed.: Samuel C. Hughes)2. Critical Care Obstetrics (eds: GA Dildy, MA Belfort, GR Saade, JP Phelan, GDV Hankins, SL Clark)

Lehdet (soveltuvin osin):
1. International Journal of Obstetric Anesthesia
2. Anesthesiology
3. Anesthesia and Analgesia
4. British Journal of Anaesthesia
5. Acta Anesthesiologica Scandinavica
6. Obstetrics and Gynecology

Koulutuspaikka
Koulutuspaikalta edellytetään

1. Pätevöitymisohjelmaa, jonka kuvaus tulee olla koulutettavien nähtävillä
2. Koulutuksen vastuuhenkilöä, joka voi olla erikoistumisalan koulutuksen vastuuhenkilö tai lisäkoulutusohjelman vastuuhenkilö, jos tällä on dosentin pätevyys
3. Nimettyä koulutuksen järjestämisestä vastaavaa lääkäriä, jolla on obstetrisen anestesian erityispätevyys tai joka on suorittanut hyväksyttävästi vastaavan yliopiston lisäkoulutusohjelman
4. Henkilökohtaisen tutorin nimeämistä kullekin koulutettavalle
5. Riittävää obstetrisen anestesian toimintaa, jotta koulutus voidaan mielekkäästi suorittaa kahden vuoden kuluessa
6. Järjestettyä toimipaikan sisäistä koulutusta, jota tulee olla vähintään 10 tuntia vuodessa

Koulutuspaikkaoikeudet myöntää yliopiston lääketieteellinen tiedekunta. Valtakunnallinen koulutuksen yhdenmukaisuus taataan perustamalla valtakunnallinen obstetrisen anestesiologian lisäkoulutuksen suunnittelu- ja kuulustelutoimikunta, jossa on edustaja kaikista niistä tiedekunnista, joissa obstetrisen anestesiologian lisäkoulutusta annetaan.

Suoritetun lisäkoulutuksen hyväksyminen
1. Koulutettava esittää pätevöitymisen edellyttämän materiaalin koulutuksen vastuuhenkilölle, joka edelleen esittelee asian oppialan professorille tiedekuntaan vietäväksi. Hakemukseen liitetään seuraavat asiakirjat:

kuulustelun hyväksyttävä suoritus
tositteet kurssimuotoisesta koulutuksesta (vähintään 60 tuntia)
lokikirja, jossa todentuu edellytetty käytännön koulutu
koulutuspaikan koulutuksen vastuuhenkilön lausunto lisäkoulutusohjelman suorittamisesta
2. Tiedekunta tarkistaa edellä mainitut asiakirjat
3. Tiedekunta antaa todistuksen, josta ilmenevät valtakunnallisesti hyväksytyt lisäkoulutusohjelman vaatimukset ja niiden toteutuminen

Lisäkoulutusohjelman tarpeellisuuden arviointi
Lisäkoulutusohjelman tarve arvioidaan tiedekunnan toimesta viiden (5) vuoden välein

Sydänanestesia

Sydänanestesian lisäkoulutusohjelma

Koulutusohjelman vastuuhenkilö ja kuulustelija: dosentti Kari Leino

Sydänanestesian yliopistollinen lisäkoulutusohjelma korvaa tähänastisen Suomen Lääkäriliiton hallinnoiman sydänanestesian erityispätevyysohjelman sitä mukaa kun uusia anestesiologian erikoislääkäreitä ilmoittautuu sydänanestesian lisäkoulutukseen.

Tausta
Anestesiologia on yksi niistä spesialiteeteista, joilla ei ole ollut ns. suppeita erikoisaloja. Käytännössä kuitenkin anestesiologiassakin on osa-alueita, joissa mitä ilmeisimmin tarvitaan yleisanestesiologientietojen ja taitojen lisäksi erityisosaamista. Sydänanestesia ja siihen liittyvä keinoverenkierto (perfuusio) on yksi tällainen alue ja lisäkoulutusohjelma tähtää pätevöitymiseen näihin taitoihin.

Pätevöitymisohjelma noudattaa yleiseurooppalaiseen pätevöitymiseen tähtäävien koulutusvaatimusten mallia. Huomioon on otettu niin UEMS:n (Union Européenne Des Médicins Spécialistes) kuin EBCP:n (European Board of Cardiovascular Perfusion) koulutuksen ja tentin vaatimukset. UEMS:n koulutusohjelma on tarkoitettu yleisanestesiologiaan. Suomen Anestesiologiyhdistys (SAY) ry:n Sydänanestesiajaoksen näkemykset on myös huomioitu lisäkoulutusohjelmaa laadittaessa ja sen tavoitteita toteutettaessa.

Tavoitteet
Tavoitteena on, että sydänanestesian lisäkoulutusohjelman suorittanut anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri (tai vanhan koulutusjärjestelmän mukainen anestesiologian erikoislääkäri)

1. on perehtynyt sydänanestesiologian alalla tarvittavaan teoreettiseen tietoon,
2. pystyy toimimaan itsenäisesti sydänanestesiologin tehtävissä,
3. pystyy käyttämään ultraäänikardiografiaa osana sydänleikkauspotilaan valvontaa,
4. pystyy huolehtimaan itsenäisesti sydänleikkauksen perfuusiosta ja siihen läheisesti liittyvistätehtävistä,
5. pystyy vastaamaan itsenäisesti sydänleikkauspotilaan leikkauksen jälkeisestä valvonnasta,
6. kykenee toimimaan asiantuntijana oman alansa ja reuna-alueiden erityiskysymyksissä,
7. kykenee erikoisalan kehittämis- ja opetustyöhön.

Sisältö
Koulutukseen voidaan hyväksyä sellainen seuraavassa mainittu käytännön ja teoreettinen koulutus, joka on hankittu sen jälkeen, kun koulutettava on saanut anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkärin (tai vanhan koulutusjärjestelmän mukaisen anestesiologian erikoislääkärin) oikeudet.

Käytännön koulutus
2 vuotta yliopistosairaalan koulutuspaikassa tai
1 vuosi yliopistosairaalan koulutuspaikassa ja 2 muussa sairaalassa, jossa toiminnan on oltava pääasiassa sydänanestesiaa

Käytännön koulutuksen tulee sisältää monipuolisesti erilaisten perfuusiossa ja ilman perfuusiota tehtävien sydänleikkauspotilaiden anestesiaa, perfuusiota ja tehohoitoa.Koulutuksen perehdytysjaksossa (3 kk) koulutettavan on:
osoitettava soveltuvin tavoin koulutuksesta vastaavalle lääkärille tietonsa ja taitonsa sydänanestesiassa ja perfuusiossa,
koottava itsenäisesti vähintään 10 perfuusiokiertoa,
osoitettava hallitsevansa sydänanestesiassa ja perfuusiossa käytettävän oheislaitteiston toiminnan ja käytön,
hallittava tarkoituksenmukainen toiminta "perfuusio-onnettomuuksissa",
hoidettava ohjatusti 30 sydänanestesiaa ja perfuusiota.

Edellä mainitun jälkeen koulutettava voi lukea hyväkseen myös itsenäisesti suoritetut sydänanestesiat ja perfuusiot, joita pätevöitymisohjelma edellyttää yhteensä 100 kumpaakin (voivat apahtua samoilla potilailla).

Koulutettavan tulee hankkia perustaidot sydänleikkauspotilaan kuvantamisessa ultraäänikardiografialla a tehdä vähintään 100 UKG-perustutkimusta.

Suositellaan, että koulutettava perehtyy seuraavien erityispotilasryhmien anestesiologiseen hoitoon:
1. lasten sydänanestesia, perfuusio ja tehohoito,
2. sydän-/keuhkosiirron saaneiden potilaiden tehohoito.

Käytännön koulutusjakson ajasta voi korvata enintään puoli vuotta työskentelyllä alueeseen liittyvässä tutkimusprojektissa.

Teoreettinen kurssimuotoinen koulutus
Teoreettista kurssimuotoista koulutusta vaaditaan vähintään 60 tuntia, josta osan tulee käsitellä perioperatiivista ultraäänitutkimusta.

Tällaiseksi hyväksytään koulutuspaikan koulutusohjelma, Suomen Anestesiologiyhdistyksen Sydänanestesiajaoksen, Suomen Rintakirurgiyhdistyksen, Suomen Kardiologisen Seuran, The

Scandinavian Association for Thoracic Surgery:n (SATS), The Scandinavian Society for Extracorporeal Technology:n (SCANSECT), The European Association of Cardiothoracic Anesthesiologists: n (EACTA) ja The Society of Cardiovascular Anesthesiologists:n (SCA) ja muiden vastaavien tieteellisten seurojen järjestämä koulutus. Anomuksesta koulutuksen vastuuhenkilö voi hyväksyä myös muun vastaavan, alaan liittyvän koulutuksen.

Kuulustelu
Valtakunnalliseen sydänanestesian kuulusteluun voi osallistua aikaisintaan viimeisen pätevöitymisvuoden aikana, kun teoreettinen koulutus on suoritettu. Kuulustelu järjestetään yhteistyössä muiden yliopistojen kanssa samaan tapaan kuin erikoislääkäritentti, tarpeen mukaan kolmasti vuodessa.

Kuulustelijoina on kaksi aktiivisesti sydänanestesiologian alalla työskentelevää henkilöä, joilla on alan erityispätevyys tai todistus yliopiston sydänanestesiologian lisäkoulutusohjelman suorittamisesta sekä dosentin pätevyys. Jos kahta dosenttitasoista kuulustelijaa ei löydetä, voi toinen kuulustelijoista olla tohtorin tutkinnon suorittanut. Koulutusohjelmien vastuuhenkilöt sopivat keskenään ketkä kaksi kuulustelijaa ovat kulloinkin vuorossa, mutta pyritään siihen, että kuulusteluvuoro kiertäisi eri yliopistoissa.

Koulutusyksiköt vahvistavat kuulusteluvaatimukset koulutusohjelmien vastuuhenkilöiden valtakunnallisesti sovitusta yhtenäisestä esityksestä. Vaatimukset tarkistetaan kaikissa koulutusyksiköissä samanaikaisesti kahden vuoden välein.

Koulutuspaikan tulee järjestää koulutettavalle mahdollisuus tutustua ainakin seuraavaan kirjallisuuteen, jota käytetään kuulustelun pohjana:

Kirjat (uusin painos)
Uusin painos; tällä hetkellä seuraavat painokset.

1. Kaplan's Cardiac Anesthesia. Joel A. Kaplan, David L. Reich, Carol L. Lake, and Steven N. Konstadt. Saunders 2006 (uusi painos ilmestyy 2011)
2. Cardiopulmonary Bypass: Principles and Practice by Glenn P Gravlee, Richard F Davis, Alfred H Stammers, and Ross M Ungerleider. Lippincott, Williams & Wilkins, 2007)
3. Practical Perioperative Transesophageal Echocardiography. David Sidebotham, Alan Merry, Malcolm Legget. Butterworth Heinemann, 2003 (uusi painos ilmestyy 2011)

Lehdet (sydänanestesiologia, perfuusiota ja sydänleikauspotilaiden tehohoitoa käsittelevät artikkelit, koulutusvuodet ja niitä edeltävä vuosikerta)

Journal of Cardiothoracic and Vascular Anesthesia
Anesthesiology
Anesthesia and Analgesia
British Journal of Anaesthesia
Acta Anaesthesiologica Scandinavica
Journal of Thoracic and Cardiovascular Surgery
Annals of Thoracic Surgery

Koulutuspaikka
Koulutuspaikalta edellytetään
pätevöitymisohjelmaa, jonka kuvaus tulee olla koulutettavien nähtävillä,
koulutuksen vastuuhenkilöä, joka voi olla anestesiologian ja tehohoidon erikoistumisalan koulutuksen vastuuhenkilö tai lisäkoulutusohjelman vastuuhenkilö, jos tällä on dosentin pätevyys,
nimettyä koulutuksen järjestämisestä vastaavaa lääkäriä, jolla on sydänanestesian erityispätevyys tai joka on suorittanut hyväksyttävästi vastaavan yliopiston lisäkoulutusohjelman,
sydänkirurgista toimintaa, jonka puitteissa koulutettavalla on mahdollisuus ohjatusti hoitaa vähintään 50 sydänanestesiaa ja 50 perfuusiota vuodessa,
järjestettyä toimipaikan sisäistä koulutusta, jota tulee olla vähintään 10 tuntia vuodessa.

Koulutettava pitää koulutuksestaan lokikirjaa, jonka paikalliset vastaavat kouluttajat hyväksyvät.

Vastuuhenkilöt ja kouluttajat
Turun yliopistossa lisäkoulutusohjelman vastuuhenkilönä on dos. Kari Leino ja muina kouluttajina toimivat muut sydänanestesiologian erityispätevyyden omaavat tai yliopiston vastaavan lisäkoulutusohjelman antaman pätevyyden omaavat sydänanestesiassa toimivat anestesiologit.

Todistus suoritetusta lisäkoulutuksesta
Suoritettuaan lisäkoulutukseen vaadittavat palvelut, kurssimuotoisen koulutuksen ja hyväksytysti lisäkoulutustentin koulutettava hakee todistusta siitä tiedekunnasta, jonka lisäkoulutusohjelmaan on osallistunut. Kyseinen tiedekunta antaa todistuksen lisäkoulutuksen suorittamisesta, kun lisäkoulutusohjelman vastuuhenkilö on tarkastanut, että vaatimukset täyttyvät.

SIIRTYMINEN SUOMEN LÄÄKÄRILIITON ERITYISPÄTEVYYSKOULUTUSOHJELMASTA YLIOPISTON LISÄKOULUTUSOHJELMAAN

Suomen Lääkäriliiton sydänanestesian erityispätevyysohjelma on lakkautettu ja siirtymäaika loppui 31.8.09, joten tässä ohjelmassa aloitetun koulutuksen jatkaminen on mahdollista vain yliopistollisessa lisäkoulutusohjelmassa. Erityispätevyyskoulutusohjelmassa ollut voi kuitenkin siirtyä yliopiston lisäkoulutusohjelmaan niin, että hänen siihen mennessä suorittamansa palvelu ja muu koulutus voidaan hyväksyä takautuvasti lisäkoulutusohjelman koulutukseksi niiltä osin kuin se vastaa lisäkoulutusohjelman vaatimuksia. Yliopiston lisäkoulutusohjelman vastuuhenkilö tarkistaa tällöin hakijan koulutuksen ja tekee päätöksen hyväksymisestä lisäkoulutusohjelmaan ja tarvittavasta puuttuvasta koulutuksesta.

Lisätietoa
Dos. Kari Leino, kari.leino@tyks.fi, 02-3130106

Tehohoitolääketiede

Tehohoitolääketiede-lisäkoulutusohjelman opetussuunnitelma
Toimenpide-, Tehohoito- ja Kivunhoitopalvelut (TOTEK) –palvelualue
Turun yliopistollinen keskussairaala

Koulutusohjelman vastuuhenkilö ja kuulustelija: dosentti Mika Valtonen

1. Koulutusohjelman tavoitteet

Tavoitteena on, että anestesiologian, anestesiologian ja tehohoidon tai muun soveltuvan alan erikoislääkäri (sisätaudit, kirurgian alat, keuhkosairaudet, infektiosairaudet, lastentaudit) tämän lisäkoulutusohjelman suoritettuaan
- on perehtynyt tehohoidon alalla tarvittavaan teoreettiseen tietoon kattaen kansainvälisessä CoBaTriCE-ohjelmassa (Competence-Based Training Programme in Intensive Care Medicine in Europe www.cobatrice.org) määritellyt osaamisalueet.
- on saanut riittävät tiedot tehohoidossa käytettävästä lääketieteellisestä teknologiasta
- on perehtynyt tehohoitoon liittyviin eettisiin kysymyksiin
- on saanut riittävät kliiniset tiedot ja taidot toimiakseen itsenäisenä tehohoitolääkärinä
- kykenee alansa kehittämis- ja opetustyöhön
- kykenee toimimaan asiantuntijana oman alansa erityiskysymyksissä
- on saanut riittävät tiedot teho-osaston toiminnan laadun ja talouden johtamisesta

2. Koulutusohjelman rakenne ja kuvaus palveluista

Palveluaika
- Koulutettava voi aloittaa lisäkoulutusohjelman erikoislääkärin oikeudet saatuaan.
- Käytännön tehohoitopalvelun kesto on kolme vuotta.
- Käytännön palvelusta yksi vuosi voidaan korvata anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkärikoulutukseen sisältyvällä tehohoitokoulutuksella.
- Vastaavasti muiden erikoisalojen erikoislääkärikoulutuksen aikainen päätoiminen tehopalvelu voi korvata yhden vuoden vaadittavasta palveluajasta (Tyks: Sydänkeskus/Sydänvalvonta, Vastasyntyneiden teho-osasto, Lasten teho-osasto).
- Kolmen vuoden palveluun voidaan hyväksyä kuusi kuukautta toimimista päätoimisena tehovalvontalääkärinä (kaikki erikoisalat).
- Vähintään yksi vuosi tehohoitopalvelusta on suoritettava päätoimisena tehohoitolääkärinä yliopistosairaalan teho-osastolla, jossa Turun yliopiston nimittämällä koulutusohjelman vastuuhenkilöllä on Anestesiologian ja Tehohoidon dosentin pätevyys. Laajan päivystyksen keskussairaalassa suoritettua tehohoitopalvelua voidaan hyväksyä yksi vuosi, mikäli palvelu on suoritettu päätoimisena yksikössä, jossa kouluttajalla on tehohoitolääketieteen erityispätevyys, lisäkoulutus tai EDIC (European Diploma of Intensive Care Medicine). Erityistapauksessa voidaan hyväksyä myös palvelua, joka on suoritettu ulkomaisessa tehohoitoyksikössä.
- Muiden erikoisalojen kuin anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäreiltä edellytetään lisäksi kuuden kuukauden palvelua anestesiayksikössä. Tämä palvelu sisällytetään kolmen vuoden vaatimukseen käytännön tehopalvelusta.
- Käytännön palvelua voidaan korvata enintään kuusi kuukautta päätoimisella tieteellisellä työskentelyllä tehohoitoon kohdistuvassa tutkimusprojektissa.
- Yksittäisen koulutukseen hyväksyttävän jakson pituuden tulee olla vähintään yksi kuukausi.

Kierrettävät osastot ja sairaalat
- Käytännön tehohoitopalvelu suoritetaan yliopistollisen keskussairaalan teho-osastolla (Tyks: Aikuisten teho-osasto)

3. Toimipaikkakoulutus

Tavoitteet
- Koulutuskokonaisuuden tulee kattaa suurimman osan tehohoidon osa-alueista.
- Koulutettavan tulee toimia yksiköissä, joissa hoidetaan sekä operatiivisia että ei-operatiivisia potilaita, monivammapotilaita, sydänkirurgisia, neurokirurgisia ja neurologisia tehohoitopotilaita. Koulutettavan on saatava kokemusta myös palovammojen ja lasten tehohoidosta. Koulutettavan on toimittava tehojakson aikana myös MET- ja Elvytysryhmän lääkärinä.

Kuvaus toimipaikkakoulutuksen sisällöstä ja tuntimäärästä

Yksityiskohtainen sisältö on määritelty kansainvälisessä CoBaTriCE-ohjelmassa (Competence-Based Training Programme in Intensive Care Medicine in Europe www.cobatrice.org). Koulutusohjelma sisältää kuvaukset alla olevista koulutusalueista sekä opetussuunnitelmat.

- Elvytys, kriittisesti sairaan potilaan alkuhoito ja MET-toiminta
- Diagnoosin tekeminen: tilannearvio, tutkiminen, monitorointi, tulkinta
- Kriittisen sairauden / tilanteen hoito
- Terapeuttiset interventiot ja elinhäiriöiden hoito
- Teho-osastolla tehtävät toimenpiteet
- Suuren riskin potilaiden perioperatiivinen hoito
- Huolenpito ja kuntoutus
- Elämän loppuvaiheen hoito
- Lasten tehohoidon erityispiirteet
- Kriittisesti sairaan potilaan kuljetus
- Teho-osaston hallinto ja organisointi
- Tehohoidon etiikka
- Ammatilliset taidot; potilaiden ja omaisten kohtaaminen, tiimityöskentely, konsultointi, oppiminen, opettaminen, tutkimus

Toimipaikkakoulutuksen tuntimäärä määräytyy toimimisesta päätoimisena tehohoitolääkärinä kolmen vuoden ajan. Käytännön toimipaikkakoulutus sisältää teoreettista koulutusta teho-osaston koulutusohjelman mukaisesti. Toimipaikkakoulutukseen tulee sisältyä simulaatio-opetusta.

4. Teoreettinen kurssimuotoinen koulutus

Teoreettista kurssimuotoista koulutusta kuuluu lisäkoulutusohjelmaan 60 tuntia.

Kurssimuotoiseksi koulutukseksi hyväksytään alueelliset tehohoitokoulutukset, valtakunnalliset yliopistoklinikoiden järjestämät jatkokoulutuskurssit, valtakunnalliset tehohoitokokoukset, valtakunnallisesti järjestetyt ultraäänikurssit (STHY, Suomen kardiologinen seura), kansainväliset tehohoidon kokoukset (mm. ISICEM, ESICM, SIM Helsinki) sekä tehohoitoon liittyvät kurssit (mm. ESICM/EACTA/EuroEcho- sydämen ultraäänikurssit).

5. Oppimisprosessin seuranta ja arvioinnin välineet

Lisäkoulutusohjelman edistymistä seurataan lokikirjalla. Lokikirja sisältää merkinnät (tuntimäärät) suoritetuista teoreettisista koulutuksista, koulutuksesta vastaavan henkilön tapaamisista, kouluttajan suorittamat arvioinnit ja palautteet. Lokikirjaan merkitään myös suoritetut palvelut.

6. Lisäkoulutusohjelman kuulustelu

Lisäkoulutusohjelman kuulustelu suoritetaan viimeisten vaatimusten pohjalta, riippumatta siitä minä vuonna opiskelija on saanut opinto-oikeuden lisäkoulutusohjelmaan.

Ensisijainen kuulusteluvaihtoehto on European Society of Intensice Care Medicine’n järjestämä kansainvälinen kuulustelu (European Diploma in Intensice Care Medicine, EDIC).

Vaihtoehtoisesti kuulustelun voi suorittaa valtakunnallisena lisäkoulutuskuulusteluna. Valtakunnalliseen kuulusteluun kouluttajat laativat kysymykset ja arvostelevat vastaukset. Kuulustelu koostuu kuudesta kysymyksestä. Kuulustelu on hyväksytty, jos pistemäärä on puolet maksimipistemäärästä ja mikäli mikään vastaus ei ole 0-pisteen arvoinen.

Suositeltavaa lukemista:
Seuraavat tehohoitolääketieteeseen liittyvät kansainväliset julkaisut
- Intensive Care medicine (FinELib Springer-paketissa)
- Critical Care Medicine (FinELib LWW-paketissa)
- Anesthesia & Analgesia (FinELib LWW-paketissa)
- New England Journal of Medicine (open access)
- Lancet (open access)
- JAMA (open access)

Tehohoitolääketieteen lisäkoulutusohjelman lokikirja

Neuroanestesiologia ja neurohoito

Neuroanestesiologian ja neurotehohoidon lisäkoulutusohjelma

Koulutusohjelman vastuuhenkilö: dosentti Riikka Takala
Kuulustelija: dosentti Riikka Takala ja EL Ari Katila

Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan neuroanestesiologian ja -tehohoidon lisäkoulutusohjelman tavoitteena on koulutuksen suunnitelmallinen kehittäminen ja alan erityisosaamisen laajentaminen myös yliopistosairaaloiden ulkopuolelle. Tämä koulutusohjelma on tarkoitettu kaikille anestesiologian ja anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäreille.

Koulutuksen tavoitteet
Koulutuksen tavoitteena on, että anestesialääkäri koulutusohjelman suoritettuaan

1.on perehtynyt neuroanestesiologian ja neurokirurgisen tehohoidon aloilla tarvittavaanteoreettiseen tietoon.
2.pystyy toimimaan itsenäisesti neuroanestesiologin tehtävissä.
3.kykenee toimimaan asiantuntijana oman alansa ja reuna-alueiden erityiskysymyksissä.
4.kykenee erikoisalan kehittämis- ja opetustyöhön.

Käytännön toimipaikkakoulutus
Lisäkoulutusohjelman kesto on kaksi vuotta. Se sisältää vähintään 18 kk päätoimista palvelua TYKS:an anestesiologian, tehohoidon, ensihoidon sekä kivunhoidon klinikassa (ATEK) ja korkeintaan 6 kk muussa tiedekunnan hyväksymässä kotimaisessa tai ulkomaisessa koulutusyksikössä tai muussa yliopistosairaalassa. Päätoiminen palvelu voidaan suorittaa myös kokonaan yhden yliopistosairaalan anestesiologian ja tehohoidon klinikassa. Lyhin hyväksyttävä palveluaika on yksi kuukausi. Palvelusta on pakollisena 12 kk neuroanestesiapalveluita leikkaussalissa, 6 kk tehopalvelua ja vaihtoehtoisesti 6 kk neuroanestesiapalveluita leikkaussalissa /alaan kohdistuvaa tieteellistä työtä/tehopalvelua.

Koulutuksen sisältö
Koulutuksen tulee muodostaa mielekäs ja tasapainoinen kokonaisuus kaikilla neuroanestesiologian ja tehohoidon osa-alueilla:

aivokasvainpotilaan anestesia ja postoperatiivinen hoito
aivoverisuonikirurgian edellyttämän anestesian erityispiirteet
aivoverisuonikirurgisten potilaiden tehohoito
aivovammapotilaiden anestesia ja tehohoito
epilepsiapotilaan anestesiologinen hoito (sisältäen epilepsialeikkausten anestesian)
selän ja kaularangan sekä selkäytimen leikkauksiin liittyvä anestesia ja postoperatiivinen hoito
selkäydinvammapotilaiden anestesia ja tehohoito
lasten neuroanestesia ja –tehohoito
neurologisten potilaiden tehohoito
neurokirurgisten ja neurologisten potilaiden sedaatio
neuroradiologisten toimenpiteiden edellyttämä anestesiologinen hoito
takakuoppaleikkausten anestesia
aivokuoleman toteaminen ja aivokuolleen elinluovuttajan hoito

Koulutuksen tulee sisältää kaikki olennaiset vaikean hengitystien hallintamenetelmät, kanyloinnit ja aivojen multimodaalisen rnonitoroinnin osa-alueet.

Koulutettava rekisteröi kouluttajan niin vaatiessa suorittamansa anestesiatoimenpiteet lokikirjaan, jonka kouluttaja tarkastaa kuuden kuukauden välein. Koulutusaikana koulutettavan pitää saada riittävä ja tasapainoinen määrä kliinisiä suoritteita kaikilta lisäkoulutusohjelman osa-alueilta.

Tehohoidon osalta kouluttajan niin vaatiessa koulutettava kirjaa lokikirjaansa annetut tehohoitoon kuuluvat hoidot ja hoitotoimenpiteet sekä niiden potilaiden diagnoosit ja tehohoito-indikaatiot, joiden hoidossa koulutettava on ollut kokonaisvaltaisesti mukana.

Teoreettinen koulutus
Teoreettista kurssimuotoista koulutusta on hankittava 60 tuntia. Opetus voi olla alueellista, valtakunnallista tai kansainvälistä. Teoreettista kurssimuotoista koulutusta ovat mm. yliopistollisten sairaaloiden, Suomen Anestesiologiyhdistyksen (SA Y), SAY:n Neuroanestesia-alajaoksen, Suomen Neurokirurgisen yhdistyksen, Suomen tehohoitoyhdistyksen, kansainvälisten neuroanestesiayhdistysten järjestämät koulutustilaisuudet (EURONEURO) sekä muut koulutustilaisuudet, joissa käsitellään neuroanestesiaa tai neurokirurgista tehohoitoa (ESICM, ASA, ESA, INTS, SNACC, ISICEM, SSAI, NCS).

ATEK -klinikan omien koulutusten lisäksi teho-osaston kuukausittaiset tehomeetingit sekä neuroanestesiologien kuukausittaiset kokoukset muodostavat osan teoreettisesta koulutuksesta.

Kuulusteluvaatimukset
Kirjallinen kuulustelu järjestetään tarvittaessa kolme kertaa vuodessa samaan aikaan kuin erikoislääkärikuulustelu. Kuulustelijoita on kaksi, joilla on anestesiologian (tai anestesiologian ja

tehohoitolääketieteen) dosentin pätevyys sekä neuroanestesiapätevyys. Kuulusteluun voi osallistua aikaisintaan viimeisen pätevöitymisvuoden aikana.

Kuulustelussa vaadittava kirjallisuus (uusimmat painokset):
1. Cottrell & Smith: Anesthesia and Neurosurgery (Mosby)
2. Callo & Loftus: Neurotrauma and Critical Care of the Brain (Thieme)

Lehdet (ensimmäisestä 5 vuosikertaa, muista 2 viimeisestä vuosikerrasta neuroanestesiaa ja neurokirurgista tehohoitoa käsittelevät artikkelit)
1. Journal of Neurosurgical Anesthesiology
2. Acta Anaesthesiologia Scandinavica
3. Anesthesiology
4. Anesthesia and Analgesia
5. British Journal of Anaesthesia
6. Critical Care Medicine
7. Intensive Care Medicine
8. Journal of Neurosurgery
9. Journal of Neurotrauma
10. Neurocritical Care
11. Neurosurgery
12. Stroke
13. NEJM
14. Lancet neurology
15. Journal of cerebral blood flow and metabolics

Vastuuhenkilöt ja kouluttajat
Lisäkoulutusohjelman vastuuhenkilö on Turun yliopiston anestesiologian dosentti Riikka Takala. Vastuullinen paikallinen kouluttaja on EL Ari Katila.

Kardiologia

Kardiovaskulaarinen kuvantaminen

Kardiovaskulaarisen kuvantamisen lisäkoulutusohjelma

Vastuuhenkilö: Kardiologian professori Juhani Airaksinen Kouluttaja: dosentti Heikki Ukkonen (kun koulutettava on sisätautien taikka kardiologian erikoislääkäri)
Vastuuhenkilö: Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen professori Jaakko Hartiala Kouluttaja: Juhani Knuuti (kun koulutettava on kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen erikoislääkäri)
Kuulustelijat: Vastaavat kouluttajat laativat valtakunnallisen tentin yhdessä

Koulutuksen tavoitteet
Koulutuksen tavoitteena on perehdyttää koulutettava syvällisesti käytössä oleviin diagnostisiin kardiovaskulaarisiin kuvantamismenetelmiin (Ekkokardiografia (EKKO), isotooppikuvantaminen (SPECT), tietokonetomografia (TT), magneettikuvantaminen (MRI), positroniemissiotomografia (PET), invasiivinen kuvantaminen (ANGIO) ja yhdistelmäkuvantamien (PET-TT, SPECT-TT, PET-MRI). Koulutettavan tulee oppia kuvantamiseen liittyvien eri kuvantamismenetelmien fysikaaliset ja biokemialliset perusteet ja virhelähteet. Koulutettavan tulee oppia niiden käyttö kardiovaskulaarisissa indikaatioissa sekä tutkimusten tekemisen ja tulkinnan perusteet. Hänen tulee oppia soveltamaan käytäntöön uusien kuvausmenetelmien jatkuvasti kehittyviä sovellutuksia.

Koulutuksen kesto ja koulutuspaikka
Jokaiselle koulutettavalle tehdään henkilökohtainen koulutussuunnitelma.

Koulutettavan tulee olla joko kadiologian, lasten kardiologian tai kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen erikoislääkäri. Lisäkoulutuksen kesto on kaksi vuotta ja se tapahtuu erikoistumiskoulutuksen jälkeen. Lisäkoulutus tapahtuu Sisätautien klinikassa kardiologian yksikössä ja Fysiologian ja isotooppilääketieteen yksikössä Turun yliopistollisessa keskussairaalassa.

Koulutuksen vaatimukset menetelmittäin
Vaatimukset vastaavat Yhdysvalloissa käytettyä COCATS vaatimusmäärittelyä tasolla 2 (kykenevä itsenäiseen työskentelyyn kyseisen kuvantamismenetelmän osalta).

Kaikkien näiden koulutusten ja toimenpide/tutkimusmäärien osalta voidaan huomioida myös peruskoulutuksen aikana saatu kokemus.

Sydämen ultraäänitutkimus:
vähintään 500 tehtyä ja analysoitua tutkimusta (koulutusjakso 6 kk)

Ruokatorven kautta tehty ultraäänitutkimus:
edellytys edellä oleva perusultraäänikoulutus
50 itse tehtyä ja tulkittua tutkimusta (mentorin valvonnassa)

Rasitusultraäänitutkimus:
edellytys edellä oleva perusultraäänikoulutus
100 itse tehtyä ja analysoitua tutkimusta (mentorin valvonnassa)

Sydämen tietokonetomografia (TT):
8 viikon koulutusjakso kuvauslaboratoriossa sisältäen sekä kuvausta että analysointia mutta myös kursseja ym. koulutusta tai opiskelua
50 kpl itse tehtyä ja analysoitua sydämen TT(CTA) -tutkimusta (mentorin valvonnassa)
Lisäksi vähintään 100 analysoitua CTA-tutkimusta (mentorin kanssa). Tähän voi sisältyä myös opetuskansion tapauksia.

sydämen MRI:
12 viikon koulutusjakso kuvauslaboratoriossa sisältäen sekä kuvausta että analysointia mutta myös kursseja ym. koulutusta tai opiskelua
30 tuntia kurssimuotoista koulutusta
50 kpl itse tehtyä ja analysoitua sydämen MRI-tutkimusta (mentorin valvonnassa)
Lisäksi vähintään 100 analysoitua sydämen MRI-tutkimusta (mentorin kanssa). Tähän voi sisältyä myös opetuskansion tapauksia.

SPECT / PET:
16 vk koulutusjakso sisältäen sekä kuvausta että analysointia mutta myös kursseja ym. koulutusta tai opiskelua
35 itse tehtyä ja analysoitua tutkimusta (mentorin valvonnassa)
Lisäksi 265 analysoitua tutkimusta (mentorin valvonnassa)
(Cocats 1 tasolla vaatimus 100 tutkimusta)
Mikäli vähintään 40 PET-tutkimusta, myös PET-erikoiskoulutus

Invasiivinen kuvantaminen (ANGIO):
Mikäli toimenpiteiden tekeminen ei kuulu työtehtäviin, tutkimuksia ei tarvitse tehdä itse
100 analysoitua tutkimusta (mentorin valvonnassa) COCATS level 1

Koulutusohjelma
Koska koulutukseen voidaan hakeutua kahden eri erikoisalan peruskoulutuksen jälkeen, on koulutussuunnitelma laadittu erikseen kummallekin erikoisalalle.

Koulutusohjelma kardiologian erikoislääkärille:
Vähintään 6 kk lisäkoulutuksesta tulee tapahtua Fysiologian ja isotooppilääketieteen yksikössä. Tällöin koulutettava perehtyy erityisesti sydämen SPECT, PET, TT, MRI ja sydämen ultraääni-, rasitusultraääni ja ruokatorivultraäänitutkimuksiin. Jakson aikana tulee perehtyä myös menetelmien fysikaalisiin perusteisiin, käytännön kuvausprotokolliin ja kuvien tulkintaan.

Lisäkoulutuksesta loput tapahtuu Sisätautien/kardiologian yksikössä keskittyen ultaäänitutkimuksiin ja invasiiviseen kuvantamiseen. Myös tämän jakson aikana koulutettava voi toimia mahdollisuuksien mukaan Fysiologian ja isotooppilääketieteen yksikössä tutkimusten suorittajana ja tulkitsijana riittävän tutkimuslukumäärän saavuttamiseksi

Teoreettista kurssimuotoista koulutusta on 60 tuntia. Koulutus koostuu alan kansainvälisistä kongresseista.

Koulutusohjelma kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen erikoislääkärille:
Lisäkoulutuksesta vähintään 6 kk tapahtuu sisätautien/kardiologian yksikössä keskittyen kuvantamisen kliinisiin indikaatioihin, kuvantamisen rooliin kliinisessä työssä sekä invasiiviseen kuvantamistoimintaan.

Loput lisäkoulutuksesta tapahtuu Fysiologian ja isotooppilääketieteen yksikössä. Tällöin koulutettava sydämen kuvantamisen (SPECT, PET, TT, MRI ja sydämen ultraääni-, rasitusultraääni ja ruokatorivultraäänitutkimuksiin), niiden fysikaalisiin perusteisiin, käytännön kuvausprotokolliin ja kuvien tulkintaan.

Teoreettista kurssimuotoista koulutusta on 60 tuntia. Koulutus koostuu alan kansainvälisistä kongresseista.

Seuranta ja arviointi
Jokaiselle koulutettavalle tehdään henkilökohtainen koulutussuunnitelma ja hänen edistymistään tuetaan henkilökohtaisen lokikirjan avulla. Koulutettavan ja kouluttajien välillä käydään kehityskeskusteluja, jotka tapahtuvat puolivuosittain kunkin osasektorin kouluttajan kanssa ja vuosittain lisäksi vastuuhenkilön kanssa. Koulutettavan oppiminen varmistetaan valtakunnallisella loppukuulustelulla. 

Kuulusteluvaatimukset 
Kirjat (soveltuvin osin, viimeisin painos)
1. Kardiologia. Heikkilä, Kupari, Airaksinen, Huikuri, Nieminen, Peuhkurinen (toim) Duodecim.
2. Kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede. Sovijärvi, Ahonen, Hartiala, Länsimies Savolainen, Turjanmaa, Vanninen (toim.) Duodecim
3. Spiral and Multislice Computed Tomography of the Body. Prokop, Galanski, Van Der Molen, Schaefer-Prokop (toim). Thieme
4. The Echo Manual. Oh, Seward (toim) Lippincott Williams & Wilkins
5. Clinical Nuclear Cardiology. Zaret, Beller (toim). Philadelphia, W.B. Saunders

Lehdet (3 viimeistä vuosikertaa, yleislehdistä erikoisalaan sopivat artikkelit)
1. Circulation
2. Circulation Cardiovascular Imaging
3. JACC
4. JACC Cardiovascular Imaging
5. European Heart Journal
6. Echocardiography
7. Eur J Echocardiography
8. European Radiology
9. Radiology
10. European Journal of Nuclear Medicine and Molecular Imaging

Kirurgia

Tehohoitolääketiede

Teholääketieteen lisäkoulutusohjelma

Koulutusohjelman vastuuhenkilö ja kuulustelija: dosentti Mika Valtonen

Koulutusohjelman tavoitteet
Tavoitteena on, että anestesiologian, anestesiologian ja tehohoidon tai muun soveltuvan alan erikoislääkäri tämän lisäkoulutusohjelman suoritettuaan

1. on perehtynyt tehohoidon alalla tarvittavaan teoreettiseen tietoon kattaen kansainvälisessä CoBaTriCE-ohjelmassa (Competence-Based Training Programme in Intensive Care Medicine in Europe www.cobatrice.org) määritellyt osaamisalueet.
2. on saanut riittävät tiedot tehohoidossa käytettävästä lääketieteellisestä teknologiasta
3. on perehtynyt tehohoitoon liittyviin eettisiin kysymyksiin
4. on saanut riittävät kliiniset tiedot ja taidot toimiakseen itsenäisenä tehohoitolääkärinä
5. kykenee alansa kehittämis- ja opetustyöhön
6. kykenee toimimaan asiantuntijana oman alansa erityiskysymyksissä
7. on saanut riittävät tiedot teho-osaston toiminnan laadun ja talouden johtamisesta

Koulutuksen sisältö
Käytännön toimipaikkakoulutus

1. Käytännön tehohoitopalvelun vähimmäiskesto on 3 vuotta, josta yksi vuosi voidaan korvata anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkärikoulutukseen sisältyvällä yhden vuoden tehohoitokoulutuksella. Vähintään 1 vuosi tulee suorittaa päätoimisena yliopistosairaalan teho-osastolla, jossa kouluttajalla tulee olla dosentin pätevyys ja tehohoitolääketieteen erityispätevyys tai lisäkoulutus. Keskussairaalassa suoritettua tehohoitopalvelua voidaan hyväksyä 6 kk tai 1 vuosi, mikäli palvelu on suoritettu päätoimisena yksikössä, jossa on pätevä kouluttaja (kouluttajalla on tehohoitolääketieteen erityispätevyys, lisäkoulutus tai European Diploma of Intensive Care Medicine). Erityistapauksessa voidaan hyväksyä myös palvelua, joka on suoritettu ulkomaisessa tehohoitoyksikössä.
2. Käytännön palvelua voidaan korvata enintään 6 kuukautta päätoimisella tieteellisellä työskentelyllä tehohoitoon kohdistuvassa tutkimusprojektissa.
3. Yksittäisen koulutukseen hyväksyttävän jakson pituuden tulee olla vähintään 1 kuukausi.
4. Käytännön toimipaikkakoulutuksen tulee sisältää sekä kliinistä että teoreettista koulutusta.
5. Koulutettava voi aloittaa lisäkoulutusohjelman erikoislääkärin oikeudet saatuaan.
6. Koulutuksen edistymistä seurataan lokikirjalla.

Teoreettinen kurssimuotoinen koulutus
Teoreettista kurssimuotoista koulutusta kuuluu lisäkoulutusohjelmaan 60 tuntia. Tämä voi olla alueellista, valtakunnallista tai kansainvälistä tehohoitolääketiedettä käsittelevää koulutusta.

Kuulustelu
Ensisijaisena vaihtoehtona suositellaan European Society of Intensice Care Medicine’n järjestämän kansainvälisen kuulustelun suorittamista (European Diploma in Intensice Care Medicine, EDIC). Siirtymäkaudella vuoden 2016 loppuun asti voidaan vaihtoehtoisesti järjestää valtakunnallinen lisäkoulutuskuulustelu.

Suositeltavaa lukemista
PACT (Patient-centered acute care training)–aineisto, European Society of Intensive Care Medicine

Lehdet (tehohoitolääketieteelliset artikkelit, kolme viimeistä vuosikertaa)
1. American Journal of Respiratory and Critical Care Medicine
2. Critical Care Medicine
3. Intensive Care Medicine
4. Critical Care
5. JAMA
6. NEJM

Kirjat (uusin painos)
1. Tobin MJ. Principles and Practices of Mechanical Ventilation (McGraw-Hill,3. painos 2013)
2. Vincent J-L ym. Textbook of Critical Care (Elsevier Saunders, 6. painos 2011) tai Parrillo JE ym. Critical Care Medicine (Mosby, 4. painos 2014)

Kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede

Kardiovaskulaarinen kuvantaminen

Kardiovaskulaarisen kuvantamisen lisäkoulutusohjelma

Vastuuhenkilö: Kardiologian professori Juhani Airaksinen Kouluttaja: dosentti Heikki Ukkonen (kun koulutettava on sisätautien taikka kardiologian erikoislääkäri)
Vastuuhenkilö: Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen professori Jaakko Hartiala Kouluttaja: Juhani Knuuti (kun koulutettava on kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen erikoislääkäri)
Kuulustelijat: Vastaavat kouluttajat laativat valtakunnallisen tentin yhdessä

Koulutuksen tavoitteet
Koulutuksen tavoitteena on perehdyttää koulutettava syvällisesti käytössä oleviin diagnostisiin kardiovaskulaarisiin kuvantamismenetelmiin (Ekkokardiografia (EKKO), isotooppikuvantaminen (SPECT), tietokonetomografia (TT), magneettikuvantaminen (MRI), positroniemissiotomografia (PET), invasiivinen kuvantaminen (ANGIO) ja yhdistelmäkuvantamien (PET-TT, SPECT-TT, PET-MRI). Koulutettavan tulee oppia kuvantamiseen liittyvien eri kuvantamismenetelmien fysikaaliset ja biokemialliset perusteet ja virhelähteet. Koulutettavan tulee oppia niiden käyttö kardiovaskulaarisissa indikaatioissa sekä tutkimusten tekemisen ja tulkinnan perusteet. Hänen tulee oppia soveltamaan käytäntöön uusien kuvausmenetelmien jatkuvasti kehittyviä sovellutuksia.

Koulutuksen kesto ja koulutuspaikka
Jokaiselle koulutettavalle tehdään henkilökohtainen koulutussuunnitelma.

Koulutettavan tulee olla joko kadiologian, lasten kardiologian tai kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen erikoislääkäri. Lisäkoulutuksen kesto on kaksi vuotta ja se tapahtuu erikoistumiskoulutuksen jälkeen. Lisäkoulutus tapahtuu Sisätautien klinikassa kardiologian yksikössä ja Fysiologian ja isotooppilääketieteen yksikössä Turun yliopistollisessa keskussairaalassa.

Koulutuksen vaatimukset menetelmittäin
Vaatimukset vastaavat Yhdysvalloissa käytettyä COCATS vaatimusmäärittelyä tasolla 2 (kykenevä itsenäiseen työskentelyyn kyseisen kuvantamismenetelmän osalta).

Kaikkien näiden koulutusten ja toimenpide/tutkimusmäärien osalta voidaan huomioida myös peruskoulutuksen aikana saatu kokemus.

Sydämen ultraäänitutkimus:
vähintään 500 tehtyä ja analysoitua tutkimusta (koulutusjakso 6 kk)

Ruokatorven kautta tehty ultraäänitutkimus:
edellytys edellä oleva perusultraäänikoulutus
50 itse tehtyä ja tulkittua tutkimusta (mentorin valvonnassa)

Rasitusultraäänitutkimus:
edellytys edellä oleva perusultraäänikoulutus
100 itse tehtyä ja analysoitua tutkimusta (mentorin valvonnassa)

Sydämen tietokonetomografia (TT):
8 viikon koulutusjakso kuvauslaboratoriossa sisältäen sekä kuvausta että analysointia mutta myös kursseja ym. koulutusta tai opiskelua
50 kpl itse tehtyä ja analysoitua sydämen TT(CTA) -tutkimusta (mentorin valvonnassa)
Lisäksi vähintään 100 analysoitua CTA-tutkimusta (mentorin kanssa). Tähän voi sisältyä myös opetuskansion tapauksia.

sydämen MRI:
12 viikon koulutusjakso kuvauslaboratoriossa sisältäen sekä kuvausta että analysointia mutta myös kursseja ym. koulutusta tai opiskelua
30 tuntia kurssimuotoista koulutusta
50 kpl itse tehtyä ja analysoitua sydämen MRI-tutkimusta (mentorin valvonnassa)
Lisäksi vähintään 100 analysoitua sydämen MRI-tutkimusta (mentorin kanssa). Tähän voi sisältyä myös opetuskansion tapauksia.

SPECT / PET:
16 vk koulutusjakso sisältäen sekä kuvausta että analysointia mutta myös kursseja ym. koulutusta tai opiskelua
35 itse tehtyä ja analysoitua tutkimusta (mentorin valvonnassa)
Lisäksi 265 analysoitua tutkimusta (mentorin valvonnassa)
(Cocats 1 tasolla vaatimus 100 tutkimusta)
Mikäli vähintään 40 PET-tutkimusta, myös PET-erikoiskoulutus

Invasiivinen kuvantaminen (ANGIO):
Mikäli toimenpiteiden tekeminen ei kuulu työtehtäviin, tutkimuksia ei tarvitse tehdä itse
100 analysoitua tutkimusta (mentorin valvonnassa) COCATS level 1

Koulutusohjelma
Koska koulutukseen voidaan hakeutua kahden eri erikoisalan peruskoulutuksen jälkeen, on koulutussuunnitelma laadittu erikseen kummallekin erikoisalalle.

Koulutusohjelma kardiologian erikoislääkärille:
Vähintään 6 kk lisäkoulutuksesta tulee tapahtua Fysiologian ja isotooppilääketieteen yksikössä. Tällöin koulutettava perehtyy erityisesti sydämen SPECT, PET, TT, MRI ja sydämen ultraääni-, rasitusultraääni ja ruokatorivultraäänitutkimuksiin. Jakson aikana tulee perehtyä myös menetelmien fysikaalisiin perusteisiin, käytännön kuvausprotokolliin ja kuvien tulkintaan.

Lisäkoulutuksesta loput tapahtuu Sisätautien/kardiologian yksikössä keskittyen ultaäänitutkimuksiin ja invasiiviseen kuvantamiseen. Myös tämän jakson aikana koulutettava voi toimia mahdollisuuksien mukaan Fysiologian ja isotooppilääketieteen yksikössä tutkimusten suorittajana ja tulkitsijana riittävän tutkimuslukumäärän saavuttamiseksi

Teoreettista kurssimuotoista koulutusta on 60 tuntia. Koulutus koostuu alan kansainvälisistä kongresseista.

Koulutusohjelma kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen erikoislääkärille:
Lisäkoulutuksesta vähintään 6 kk tapahtuu sisätautien/kardiologian yksikössä keskittyen kuvantamisen kliinisiin indikaatioihin, kuvantamisen rooliin kliinisessä työssä sekä invasiiviseen kuvantamistoimintaan.

Loput lisäkoulutuksesta tapahtuu Fysiologian ja isotooppilääketieteen yksikössä. Tällöin koulutettava sydämen kuvantamisen (SPECT, PET, TT, MRI ja sydämen ultraääni-, rasitusultraääni ja ruokatorivultraäänitutkimuksiin), niiden fysikaalisiin perusteisiin, käytännön kuvausprotokolliin ja kuvien tulkintaan.

Teoreettista kurssimuotoista koulutusta on 60 tuntia. Koulutus koostuu alan kansainvälisistä kongresseista.

Seuranta ja arviointi
Jokaiselle koulutettavalle tehdään henkilökohtainen koulutussuunnitelma ja hänen edistymistään tuetaan henkilökohtaisen lokikirjan avulla. Koulutettavan ja kouluttajien välillä käydään kehityskeskusteluja, jotka tapahtuvat puolivuosittain kunkin osasektorin kouluttajan kanssa ja vuosittain lisäksi vastuuhenkilön kanssa. Koulutettavan oppiminen varmistetaan valtakunnallisella loppukuulustelulla. 

Kuulusteluvaatimukset 
Kirjat (soveltuvin osin, viimeisin painos)
1. Kardiologia. Heikkilä, Kupari, Airaksinen, Huikuri, Nieminen, Peuhkurinen (toim) Duodecim.
2. Kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede. Sovijärvi, Ahonen, Hartiala, Länsimies Savolainen, Turjanmaa, Vanninen (toim.) Duodecim
3. Spiral and Multislice Computed Tomography of the Body. Prokop, Galanski, Van Der Molen, Schaefer-Prokop (toim). Thieme
4. The Echo Manual. Oh, Seward (toim) Lippincott Williams & Wilkins
5. Clinical Nuclear Cardiology. Zaret, Beller (toim). Philadelphia, W.B. Saunders

Lehdet (3 viimeistä vuosikertaa, yleislehdistä erikoisalaan sopivat artikkelit)
1. Circulation
2. Circulation Cardiovascular Imaging
3. JACC
4. JACC Cardiovascular Imaging
5. European Heart Journal
6. Echocardiography
7. Eur J Echocardiography
8. European Radiology
9. Radiology
10. European Journal of Nuclear Medicine and Molecular Imaging

Molekyyli- ja fuusiokuvantaminen

Molekyyli- ja fuusiokuvantamisen lisäkoulutusohjelma

Vastuuhenkilö ja kouluttaja: Radiologian dosentti Riitta Parkkola (kun koulutettava on radiologian erikoislääkäri)

Vastuuhenkilö: professori Jaakko Hartiala
Kouluttaja: professori Juhani Knuuti (kun koulutettava on kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen erikoislääkäri)

Kuulustelijat: Vastaavat kouluttajat laativat valtakunnallisen tentin yhdessä

Koulutuksen tavoitteet
Koulutuksen tavoitteena on perehdyttää koulutettava syvällisesti käytössä oleviin diagnostisiin molekyylikuvantamiseen liittyviin kuvantamismenetelmiin (PET, MK, CT, PET-TT ja SPECT - TT). Koulutettavan tulee oppia molekyylikuvantamiseen liittyvien eri kuvantamismenetelmien fysikaaliset ja biokemialliset perusteet ja virhelähteet sekä niiden käyttö. Koulutettavan tulee oppia tutkimusten tekemisen ja tulkinnan perusteet. Hänen tulee oppia soveltamaan käytäntöön uusien kuvausmenetelmien jatkuvasti kehittyviä sovellutuksia erityisesti syöpätautien, neurologian ja kardiologian aloilla.

Koulutuksen kesto ja koulutuspaikka
Jokaiselle koulutettavalle tehdään henkilökohtainen koulutussuunnitelma.

Koulutettavan tulee olla joko radiologian erikoislääkäri tai kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen erikoislääkäri. Lisäkoulutuksen kesto on kaksi vuotta ja se tapahtuu erikoistumiskoulutuksen jälkeen. Lisäkoulutus tapahtuu Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuvantamiskeskuksessa ja Fysiologian ja isotooppilääketieteen yksikössä Turun yliopistollisessa keskussairaalassa. Koska koulutukseen voidaan hakeutua kahden eri erikoisalan peruskoulutuksen jälkeen, on koulutussuunnitelma laadittu erikseen kummallekin erikoisalalle.

Koulutusohjelma radiologian erikoislääkärille
Vähintään 6 kk lisäkoulutuksesta tapahtuu Valtakunnallisessa PET-keskuksessa TYKS:ssa. Tällöin koulutettava perehtyy anatomismolekylaarisen kuvantamisen fysikaalisiin perusteisiin, käytännön kuvausprotokolliin ja kuvien tulkintaan. Kuvien tulkinnan yhteydessä koulutettava perehtyy tavallisimpien syöpätautien ja neurologisten sairauksien sekä kardiologian perusteisiin, jotka kuuluvat molekyylikuvantamisen indikaatioiden piiriin. Lisaksi koulutettava perehtyy fuusiokuvantamisen perusteisiin sekä kuvantamiskeskuksessa että PET-keskuksessa. Tässä osiossa koulutettava perehtyy molekyylikuvantamiseen liittyviin fuusiokuvantamismenetelmiin kuten PET-TT, PET-MK ja SPECT-TT.

Lisäkoulutuksesta loput tapahtuu Varsinais-Suomen kuvantamiskeskuksessa keskittyen tietokonetomografiatutkimuksiin ja magneettikuvaukseen. Tietokonetomografia-osiossa koulutettava perehtyy erikoisesti onkologiseen radiologiaan ja tämän koulutuksen kesto riippuu koulutettavan aiemmasta perehtyneisyydestä onkologiseen radiologiaan. Seuraavassa vuoden jaksossa koulutettava perehtyy sarkoomatyöryhmän ja lymfoomatyöryhmän työskentelyyn ja perehtyy konventionelliin neuroradiologiseen tietokonetomografiaan ja magneettikuvantamiseen. Tässä jaksossa koulutettava perehtyy myös tietokonetomografian magneettikuvauksen erityissovellutuksiin kuten perfuusiokuvaukseen, fMRI;hin sekä diffuusiokuvaukseen ja magneettispektroskopiaan.

Teoreettista kurssimuotoista koulutusta on 60 tuntia. Koulutus koostuu radiologian, kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen kansainvälisistä kongresseista.

Koulutusohjelma kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen erikoislääkärille
Lisäkoulutuksesta vähintään 6 kk tapahtuu radiologialla keskittyen tietokonetomografiatutkimuksiin ja magneettikuvaukseen. Tässä osiossa on tarkoitus keskittyä tietokonetomografiakuvauksen ja magneettikuvauksen fysikaalisiin perusteisiin, käytännön kuvausprotokolliin ja kuvien tulkintaan. Radiologian koulutuksen aikana koulutettava perehtyy myös magneettikuvaukseen liittyviin erikoistekniikoihin kuten magneettispektroskopiaan, funktionaaliseen magneettikuvaukseen ja diffuusio- ja perfuusiokuvaukseen sekä dynaamiseen magneettikuvaukseen.

Loput lisäkoulutuksesta tapahtuu Valtakunnallisessa PET-keskuksessa TYKS:ssa. Tällöin koulutettava perehtyy anatomismolekylaarisen kuvantamisen fysikaalisiin perusteisiin, käytännön kuvausprotokolliin ja kuvien tulkintaan. Kuvien tulkinnan yhteydessä koulutettava perehtyy tavallisimpien syöpätautien ja neurologisten sairauksien sekä kardiologian perusteisiin, jotka kuuluvat molekyylikuvantamisen indikaatioiden piiriin.

Teoreettista kurssimuotoista koulutusta on 60 tuntia. Koulutus koostuu radiologian, kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen kansainvälisistä kongresseista.

Seuranta ja arviointi
Jokaiselle koulutettavalle tehdään henkilökohtainen koulutussuunnitelma ja hänen edistymistään tuetaan henkilökohtaisen lokikirjan avulla. Koulutettavan ja kouluttajien välillä käydään kehityskeskusteluja, jotka tapahtuvat puolivuosittain kunkin osasektorin kouluttajan kanssa ja vuosittain lisäksi vastuuhenkilön kanssa. Koulutettavan oppiminen varmistetaan valtakunnallisella loppukuulustelulla.

Kuulusteluvaatimukset
Kirjat(viimeisin painos)
1. Osborn, A.G.: Diagnostic neuroradiology (Mosby)
2. Prokop M. et al.: Spiral and Multislice Computed Tomography of the Body (Thieme)
3. Valk P.E. et al.: Positron Emission Tomography. Basic Science and Clinical Practise (Springer)
4. Herholz, K.: NeuroPET. PET in Neuroscience and Clinical Neurology (Springer

Lehdet (3 viimeistä vuosikertaa, elrislehdistä erikoisalaan sopivat artikkelit)
1. American Journal of Neuroradiology
2. American Journal of Roentgenology
3. European Radiology
4. Radiology
5. European Journal of Nuclear Medicine and Molecular Imaging
6. Journal of Nuclear Medicine

Korva-, nenä- ja kurkkutaudit

Audiologia

Audiologian lisäkoulutusohjelma

Koulutusohjelman vastuuhenkilö: Prof. Jussi Jero
Kuulustelija: Audiologi Jaakko Salonen

Yleistä
Lisäkoulutusohjelman ottamisen edellytyksenä ovat koulutusohjelman vastuuhenkilön toteamat perusteet lisäkoulutuksen tarpeelle, sekä koulutettavan korva-, nenä- ja kurkkutautien tai foniatrian erikoislääkärin pätevyys. Koulutukseen liittyy valtakunnallisesti yhdenmukainen kuulustelu, jonka toteuttamisesta vastaavat eri yliopistojen nimeämät lisäkoulutuksen vastuuhenkilöt, jotka voivat keskenään nimetä erillisen kuulustelutoimikunnan. Todistuksen suoritetusta lisäkoulutuksesta antavat ohjelman vastuuhenkilö ja tiedekunta yhdessä. Lisäkoulutuksen suorittanut ei voi saada erillistä ammatinharjoittamisoikeutta audiologian alalle.

Tavoitteet
Koulutuksen tavoitteena on, että audiologian lisäkoulutusohjelman suoritettuaan koulutettu

1. hallitsee erikoisalaan kuuluvat diagnostiset menetelmät
2. pystyy laatimaan audiologian hoito- ja kuntoutussuunnitelman
3. pystyy toimimaan kuntoutustyöryhmän vastaavana
4. hallitsee erityisalaan liittyvät ennaltaehkäisevät toimenpiteet
5. pystyy toimimaan asiantuntijana audiologian erityiskysymyksissä reuna-alojen työryhmissä
6. pystyy arvioimaan hoito- ja kuntoutustuloksia tieteellisin menetelmin
7. pystyy osallistumaan audiologian kehittämiseen ja suunnitteluun

Koulutuspaikat
Koulutuspaikkana hyväksytään yliopistosairaalan kuulokeskus (tai kuulo- ja tasapainokeskus), mikäli sen vastaavana lääkärinä ja kouluttajana toimii audiologian erikoislääkäri tai audiologian lisäkoulutuksen saanut lääkäri

Koulutuksen rakenne ja sisältö

Käytännön palvelut:
- vähintään 1½ vuotta kokopäivätoimista palvelua yliopistosairaalan korvatautien klinikan kuulokeskuksessa
- 6 kk kokopäivätoimista palvelua foniatrian lääkärinä, kun erikoisala on korva-, nenä- ja kurkkutaudit, tai korvatautien klinikan lääkärinä, kun erikoisala on foniatria.

Toimipaikkakoulutus:
- kuulokeskuksen toimipaikkakoulutustilaisuudet
- kuntoutustyöryhmäneuvottelut
- konsultaationeuvottelut audiologian erityiskysymyksissä lastenneurologian, lastenpsykiatrian, psykiatrian ja silmätautien konsultanttien kanssa
- apuvälinekoulutustilaisuudet

Teoreettinen kurssimuotoinen koulutus
Teoreettista kurssimuotoista koulutusta tulee olla vähintään 60 tuntia. Tällaiseksi hyväksytään kou-lutustilaisuudet, joiden järjestäjänä toimii esim.:
- Suomen Audiologilääkärit ry
- Suomen audiologian yhdistys ry – Finlands audiologiska förening rf
- Suomen Otolaryngologiyhdistys ry – Finlands Otolaryngolok Förening rf
- Suomen Foniatrit ry
- Nordiska Audiologiska Sällskapet
- European Federation of Audiology Societies
- International Society of Audiology
- International Associations of Physicians in Audiology Kouluttajan suostumuksella myös muita yliopistojen, kotimaisten, ulkomaisten tai kansainvälisten yhdistysten ja yhteisöjen järjestämiä audiologian alaan liittyviä koulutustilaisuuksia voidaan hyväksyä.

Koulutuksen tuntimäärineen hyväksyy koulutuksen vastuuhenkilö.

Valtakunnallinen kuulustelu
Audiologian yliopistollisen lisäpätevyyden koulutuksen vastuuhenkilön valitsema pätevyystoimi-kunta nimeää kaksi dosentin pätevyyden omaavaa kuulustelijaa.

Kirjat (viimeiset painokset):
1. Gelfand S (toim): Essentials of audiology. Thieme, 2009 (vuoden 2009 painos tulossa, edellinen painos 2001).
2.Katz J. (Ed.): Handbook of clinical audiology (Williams&Wilkins)
3.Luxon L, Furman JM, Martini A, Stephens ADG (toim): Textbook of audiological medicine. In-forma Health Care 2002
4.Lustig LR, Zee DZ, Niparko J, Minor LB (toim): Clinical Neurotoly. Taylor & Francis, 2002
5.Jauhiainen T.: Kuulo ja viestintä (Yliopistopaino)
6.lonka E, Korpijaakko-Huuhka A-M (toim): Kuulon ja kielen kuntoutus. Palmenia-kustannus, 2000. Soveltuvin osin
7.Rissanen P, Kallanranta T, Suikkanen AS (toim): Kuntoutus. Duodecim, 2008. Soveltuvin osin.

Lehdet (kaksi viimeistä vuosikertaa ja kuluva vuosikerta)
- Ear and Hearing
- International Journal of Audiology
- Journal of Audiological Medicine

Otologia

Otologian lisäkoulutusohjelma

Koulutusohjelman vastuuhenkilö professori Jussi Jero Kuulustelija: prof. Jaakko Pulkkinen

Yleistä
Koulutuksesta toteuttamisesta vastaavat lääketieteellisten tiedekuntien korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärikoulutuksen vastuuhenkilöt. Lisäkoulutusohjelmaan ottamisen edellytyksenä ovat koulutusohjelman vastuuhenkilön toteamat yleiset perusteet otologian lisäkoulutuksen tarpeelle sekä koulutettavan suorittama knk-erikoislääkärin tutkinto. Koulutukseen liittyy valtakunnallinen kuulustelu. Tätä varten vastuuhenkilöt voivat yhdessä nimetä erillisen kuulustelutoimikunnan. Todistuksen suoritetusta lisäkoulutuksesta antavat ohjelman vastuuhenkilö ja tiedekunta yhdessä. Lisäkoulutuksen suorittanut ei voi saada erillistä ammatin harjoittamisoikeutta otologian alalle.

Tavoitteet
Otologia lisäkoulutushjelman suorittanut erikoislääkäri

Ymmärtää perusteellisesti korvan ja kallonpohjan anatomian ja fysiologian
Hallitsee korvasairauksien, kuulovammojen ja kallonpohjan sairauksien diagnostisetmenetelmät
Pystyy hoitamaan kyseisiä sairauksia sekä konservatiivisesti että kirurgisesti
Suoriutuu itsenäisesti yliopistosairaala tasoisesta korvakirurgiasta ja on perehtynytkallonpohja- ja otoneurokirurgiaan
Tuntee kuulon kuntoutuksen kirurgiset hoitomahdollisuudet indikaatioineen (mukaan lukienkoklea- ja aivorunkoimplantaatio)
Ymmärtää korvaperäisen huimauksen hoidon perusteet
Pystyy arvioimaan hoitotuloksia tieteellisin menetelmin ja näyttöön perustuen
Pystyy osallistumaan erityisosaamisalueensa kehittämiseen ja suunnitteluun

Koulutuspaikat
Koulutuspaikkana hyväksytään yliopistollisen keskussairaalan korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikka. Koulutuksen vastuuhenkilön nimeämän kuulustelijan tulee olla dosentin pätevyyden omaava erikoislääkäri, jonka vastuualueena klinikassa on korvakirurgia ja kallonpohjakirurgia.

Koulutuksen rakenne ja sisältö
Käytännön palvelut
Vähintään 2 vuotta erikoislääkärikoulutuksen jälkeistä, kokopäivätoimista palvelua yliopistosairaalan korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikassa niin, että toimenkuvassa keskitytään korvasairauksiin, korvakirurgiaan ja otoneurokirurgiaan.

Toimipaikkakoulutus
Erikoisalan tieteelliset jatkokoulutustilaisuudet ja seminaarisarjat
Konsultaationeuvottelut muiden erikoisalojen (audiologia, neurokirurgia) kanssa
Yliopistosairaalan alaan liittyvät toimipaikkakoulutustilaisuudet.

Teoreettinen kurssimuotoinen koulutus
Teoreettista kurssimuotoista koulutusta tulee olla vähintään 60 tuntia. Tällaisiksi hyväksytään koulutustilaisuudet, joita järjestää esim.

Suomen Otolaryngologiyhdistys r.y.
Suomen Korvakirurgiyhdistys r.y.
European Academy of Otology and Neuro-otology
American Academy of Otolaryngology – Head and Neck Surgery

Koulutuksen vastuuhenkilö voi harkintansa mukaan hyväksyä myös muita yliopistojen, kotimaisten tai kansainvälisten yhdistysten järjestämiä korva-, nenä- ja kurkkutautiopin alaan liittyviä koulutustilaisuuksia.

Loppukuulusteluun voi osallistua kun vaadittavat koulutukset on hyväksyttävästi suoritettu. Ilmoittautuminen tapahtuu  kunkin koulutuksen vastuuhenkilön / koulutusyksikön klinikan sihteerille. Tentin suorittamisaika ja – paikka on sama kuin korva-, nenä- ja kurkku-tautien erikoislääkärin valtakunnallisella tentillä. Hyväksymisraja on 20/36 pistettä.

Valtakunnallinen kuulustelu
Oppikirjat (viimeisin painos):
1. Brackmann D, Shelton C, Arriaga M. Otologic Surgery (Mosby)
2. Tos M. Manual of middle ear surgery vol I-IV (Thieme Verlag)
3. Fisch U. Tympanoplasty, Mastoidectomy and Stapes Surgery (Thieme Verlag)
4. Jackler R, Brackmann D. Neurotology (Mosby)
5. Jackler R. Tumors of the Ear and Temporal Bone (Lippingcott Williams et Wilkins)

Lehdet (kaksi viimeistä vuosikertaa sekä kuluva vuosi, aihepiiriin kuuluvat artikkelit):
1. Otology & Neurotology
2. Acta Otolaryngologica
3. Laryngoscope
4. The Journal of Laryngology and Otology
5. Clinical Otolaryngology
6. International Journal of Pediatric Otorhinolaryngology

Pään ja kaulan kirurgia

Pään ja kaulan kirurgian lisäkoulutusohjelma

Koulutusohjelman vastuuhenkilö: professori Jussi Jero
Koulutusohjelman kuulustelija: dosentti Ilpo
Kinnunen

Yleistä
Koulutuksen toteuttamisesta vastaavat lääketieteellisten tiedekuntien korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärikoulutuksen vastuuhenkilöt.

Lisäkoulutusohjelmaan ottamisen edellytyksenä ovat koulutusohjelman vastuuhenkilön toteamat yleiset perusteet pään ja kaulan kirurgian lisäkoulutuksen tarpeelle sekä koulutettavan suorittama korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärin tutkinto. Koulutukseen liittyy valtakunnallisesti yhdenmukainen kuulustelu. Tätä varten vastuuhenkilöt voivat yhdessä nimetä erillisen kuulustelutoimikunnan. Todistuksen suoritetusta lisäkoulutuksesta antavat ohjelman vastuuhenkilö ja tiedekunta yhdessä. Lisäkoulutuksen suorittanut ei voi saada erillistä ammatin harjoittamisoikeutta pään ja kaulan kirurgian alalle.

Tavoitteet
Pään ja kaulan kirurgian lisäkoulutusohjelman suorittanut korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri

1.Hallitsee pään ja kaulan kasvainten ennaltaehkäisyn periaatteet ja varhaisdiagnostiikan.
2.Hallitsee pään ja kaulan kasvaimien toteamiseen ja hoidon suunnitteluun vaadittavatdiagnostiset menetelmät.
3.Pystyy laatimaan pään ja kaulan kasvainten hoito- ja kuntoutussuunnitelman sekätoimimaan hoidon suunnitteluryhmän johtajana.
4.Hallitsee pään ja kaulan kasvainten kirurgiset hoitotoimenpiteet
5.Pystyy toimimaan erityisasiantuntijana alaa sivuavissa työryhmissä sekä osallistumaan päänja kaulan kirurgisten menetelmien ja hoitotoimenpiteiden kehittämiseen ja suunnitteluun.
6.Pystyy arvioimaan pään ja kaulan kasvainten hoito- ja kuntoutustuloksia tieteellisinmenetelmin.
7.Hallitsee pään ja kaulan traumatologian diagnostiikan ja hoidon tarvittaessa yhteistyönämuiden erikoisalojen kanssa.

Koulutuspaikat
Koulutuspaikaksi hyväksytään yliopistollisen keskussairaalan korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikka, jossa koulutuksen vastuuhenkilön nimeämänä kouluttajana toimii dosentin pätevyyden omaava

pään ja kaulan alueen kirurgiaan perehtynyt korva-, nenä ja kurkkutautien erikoislääkäri. Osa koulutuksesta voidaan suorittaa yksilöllisen koulutussopimuksen mukaisesti leukakirurgian, plastiikkakirurgian tai syöpätautien yksikössä, jossa tulee olla koulutuksen vastuuhenkilön nimeämä kouluttaja.

Koulutuksen rakenne

Koulutuksen sisältö
Vähintään 2 vuotta erikoislääkärikoulutuksen jälkeistä, kokopäivästä palvelua yliopistollisen keskussairaalan korva- nenä- ja kurkkutautien klinikassa. Tästä 6 kk voidaan korvata palvelulla muussa yllämainitussa koulutuspaikassa.

Toimipaikkakoulutus
1. Pään ja kaulan alueen kasvainten hoidonsuunnittelukokoukset
2. Yliopistollisen sairaalan alaan liittyvät toimipaikkakoulutustilaisuudet
3. Työryhmäneuvottelut ja konsultaationeuvottelut

Teoreettinen kurssimuotoinen koulutus
Teoreettista kurssimuotoista koulutusta tulee olla vähintään 60 tuntia. Tällaiseksi hyväksytään koulutustilaisuudet, joiden järjestäjinä toimivat esimerkiksi:

1. Scandinavian Society for Head and Neck Oncology
2. American Head and Neck Society
3. Suomen Otolaryngologiyhdistys ry. - Finlands Otolaryngologförening r.f.
4. European Head and Neck Society

Koulutuksen vastuuhenkilö voi harkintansa ja koulutettavan henkilökohtaiseen opintosuunnitelmaan perustuen hyväksyä teoreettiseksi kurssimuotoiseksi koulutukseksi myös kotimaisten ja kansainvälisten yliopistojen ja yhteisöjen järjestämiä alaan liittyviä koulutustilaisuuksia.

Pään ja kaulan alueen kirurgian lokikirja on laadittu eurooppalaisena yhteistyönä UEMS:n korva-, nenä- ja kurkkutautisektion toimesta (http://orluems.com). Lisäkoulutusohjelman suorittavan tulee koulutuksen loppuvaiheessa esittää kouluttajalle ja koulutuksen vastuuhenkilölle asianmukaisesti täytetty lokikirja ennen loppukuulusteluun osallistumista. Loppukuulusteluun voi osallistua kun vaadittavat koulutukset on hyväksyttävästi suoritettu. Ilmoittautuminen tapahtuu vähintään kuukautta ennen tenttipäivää kunkin koulutuksen vastuuhenkilön / koulutusyksikön klinikan sihteerille. Tentin suorittamisaika ja – paikka on sama kuin korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärin valtakunnallisella tentillä. Hyväksymisraja on 20/36 pistettä.

Kuulustelu
Valtakunnallisessa kuulustelussa vaaditaan pään ja kaulan kirurgiaan liittyvät tiedot seuraavien oppikirjojen viimeisestä painoksesta sekä seuraavien aikakausilehtien kahdesta viimeisestä ja kuluvan vuoden vuosikerroista.

Kirjat
1. Thawley SE, Panje WR, Batsakis JG, Lindberg RD. Comprehensive management of Head and Neck Tumors, Second Ed WB Saunders Company, Philadelphia, 1999 (ISBN: 0-7216-5582-3). tai Rhys Evans P, Montgomery P, Gullane P. Principles and practice of Head and Neck Oncology, Martin Duniz of Taylor & Francis Group, London 2003 (ISBN 1-89906-606-3 (h/b)). tai Shah J, Patel , Snehal G.; Head & Neck Surgery and Oncology, Elsevier Science Health Science div. 2003 (ISBN 0-7234-3223-6).
2. Gnepp D. Diagnostic Surgical Pathology of the Head and Neck, Elsevier Health Science 2009 (ISBN -13: 9781416025894).
3. Jackson I T: Local Flaps in Head and Neck Reconstruction Quality Medical Publishing Inc 2002. (ISBN 1-57626-163-8.).
4. Urken ML, Cheney ML, Sullivan MJ, Biller HF. Atlas of Regional and Free Flaps for Head and Neck Reconstruction. Raven Press 1995 (ISBN 0-7817-0197-X)
5. Booth PW, Eppley BL, Schmelzeisen R: Maxillofacial trauma and esthetic facial reconstruction. Springer Berlin 2003. (ISBN 0-443-071241)

Lehdet (kaksi viimeistä vuosikertaa sekä kuluva vuosi, aihepiiriin kuuluvat artikkelit):
1. Head & Neck
2. Plastic and Reconstructive Surgery
3. The Laryngoscope
4. Otolaryngology - Head and Neck Surgery
5. Archives of Otolaryngology – Head and Neck Surgery
6. Acta Oto-Laryngologica
7. European Archives of Oto-Rhino-Laryngology and Head & Neck

Rinoallergologia ja -kirurgia

Rinoallergologian ja -kirurgian lisäkoulutusohjelma

Koulutusohjelman vastuuhenkilö : professori Jussi Jero
Kuulustelija: dos., erikoislääkäri Tuomo Puhakka

Yleistä
Koulutuksen vastuuhenkilö: Korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärikoulutuksen vastuuhenkilö Helsingin yliopistossa.
Lisäkoulutusohjelmaan ottamisen edellytyksenä ovat koulutusohjelman vastuuhenkilön toteamat yleiset perusteet rinoallergologian ja -kirurgian lisäkoulutuksen tarpeelle sekä koulutettavan suorittama korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärin tutkinto.

Tavoitteet
Koulutuksen tarkoituksena on perehdyttää koulutettava korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri:
1. perusallergologiaan ja immunologiaan ja niiden rinologisiin erityispiirteisiin
2. rinokirurgiseen diagnostiikkaan ja hoitoon peruskoulutusta syvällisemmin

Koulutuksen jälkeen koulutettavan tulisi osata:
1. otorinolaryngologisen allergologian diagnostiikka
2. syyn- ja oireenmukaisen allergologisen hoidon periaatteet
3. allergisen potilaan kuntoutus ja seuranta
4. nenän alueen toiminnallisten, rakenteellisten, traumaattisten ja onkologisten ongelmiendiagnostiikka ja hoito
5. rinokirurgian indikaatiot ja leikkaustekniikat: mm. rinoplastiat, nenän jasivuonteloiden endoskooppinen ja avoin kirurgia, revisiokirurgia, likvoriavanteendiagnostiikka ja hoito, septumperforaatioiden hoito.

Koulutuspaikat
Koulutuspaikaksi hyväksytään yliopistollisen keskussairaalan korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikka, jossa koulutuksen vastuuhenkilön nimeämänä kouluttajana toimii vähintään dosentin pätevyyden omaava rinoallergologiaan ja -kirurgiaan perehtynyt korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri. Osa koulutuksesta suoritetaan muussa allergologisessa yksikössä, jossa tulee olla koulutuksen vastuuhenkilön hyväksymä kouluttaja

KOULUTUKSEN RAKENNE:

Käytännön palvelut
1. 18 kk palvelua lääkärinä yliopistollisen sairaalan korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikassa rinoallergologian ja rinokirurgian tehtävissä.
2. 6 kk palvelua lääkärinä muussa allergologisessa yksikössä. 

Toimipiakkakoulutus 
toimipaikkakoulutuksen laajuus on 37 viikkoa vuodessa (syyskuu-toukokuu); 2-3 tuntia viikossa.
opetusmuotoja ovat:

  • yliopistollisen sairaalan rinoallergologiaa tai -rinokirurgiaa käsittelevät toimipaikkakoulutustilaisuudet.
  • työryhmäneuvottelut ja konsultaationeuvottelut
  • ohjattu ja omatoiminen työskentely rinoallergologisessa laboratoriossa
  • ohjattu ja omatoiminen rinologinen leikkaus- ja muu toiminta

Teoreettinen kurssimuotoinen koulutus
Teoreettista kurssimuotoista koulutusta tulee olla vähintään 60 tuntia. Tällaista koulutusta ovat ne kotimaisten ja kansainvälisten yliopistojen, yhteisöjen ja erikoislääkäriyhdistysten järjestämät koulutustilaisuudet ja kurssit, joiden sisältö ja laajuus vastaavat koulutuksen tavoitteita. Koulutuksen vastuuhenkilö hyväksyy koulutuksen harkintansa ja koulutettavan henkilökohtaisen opintosuunnitelman perusteella.

Loppukuulusteluun voi osallistua kun vaadittavat koulutukset on hyväksyttävästi suoritettu. Ilmoittautuminen tapahtuu kunkin koulutuksen vastuuhenkilön / koulutusyksikön klinikan sihteerille. Tentin suorittamisaika ja – paikka on sama kuin korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärin valtakunnallisella tentillä. Hyväksymisraja on 20/36 pistettä.

Kuulusteluvaatimukset
Kirjat (viimeisin painos):
1. Haahtela T, Hannuksela M & Terho E.: Allergologia (Duodecim)
2. Busse W & Holgate S (toim.): Asthma and rhinitis. (Blackwell Science)
3. Wormald: Endoscopic sinus surgery. Anatomy, three dimensional reconstruction, and surgical technique. (Thieme Medical Publishers) tai Stammberger H, Kennedy D & Zinreich S: Functional endoscopic sinus surgery: the Messerklinger technique (B.C.Decker) tai Simmen D & Jones N: Manual of endoscopic sinus surgery (Thieme)
4. Huizing E: Functional reconstructive nasal surgery. (Thieme Medical Publishers) tai Nolst Trenite G: Rhinoplasty: a practical guide to functional and aesthetic surgery of the nose (Kugler Publications) tai Aiach G: Atlas of rhinoplasty. Open and endonasal approaches (Quality Medical Publishing)
5. Scadding G & Lund V: Investigative rhinology. (Taylor and Francis Group)

Lehdet (kaksi viimeistä vuosikertaa sekä kuluva vuosi, aihepiiriin kuuluvat artikkelit):
1. Allergy
2. Clinical and Experimental Allergy
3. Rhinology
4. American Journal of Rhinology and Allergology
5. Alaa käsittelevät artikkelit kotimaisista lääketieteellisistä aikakausilehdistä ja käypä hoito – suositukset

Lastentaudit

Avopediatria

Avopediatrian lisäkoulutusohjelma Turun yliopistossa

Koulutusohjelman vastuuhenkilö: Jussi Mertsola
Kuulustelijat: Jussi Mertsola

Koulutus on tarkoitettu lastentautien erikoislääkäreiden lisäkoulutukseksi. Koulutusajan pituus on 2 vuotta ja se tehdään pääsääntöisesti erikoistumiskoulutuksen jälkeen. Facebook

1. Tavoitteet

 Lisäkoulutuksen suorittanut:

1. kykenee työskentelemään lasten, nuorten, heidän perheidensä ja yhteistoimintaverkostojen kanssa
2. tuntee lapsuuden ja nuoruusiän normaalin somaattisen, psyykkisen ja sosiaalisen kehityksen ja tunnistaa hoitoa vaativat poikkeamat
3. osaa huomioida perheen kokonaistilanteen
4. on perehtynyt somaattisten, psykiatristen, neurologisten ja neuropsykiatristen sairauksien tyypilliseen kulkuun lapsuuden ja nuoruusiän aikana ja hallitsee niiden hoidon periaatteet
5. tuntee paikallisen terveyspalveluiden tarjonnan sekä palvelujärjestelmän, kuten neuvolatoiminnan ja kouluterveydenhuollon, erityispiirteet
6. osallistuu aktiivisesti lasten ja nuorten hoitoketjujen kehittämiseen ja osaa ohjata lasta ja nuorta näissä hänen kehitystasonsa vaatimalla tavalla
7. on perehtynyt lasten ja nuorten kaltoinkohtelun eri muotoihin, näiden selvitykseen, yhteistoimintaverkostoihin ja kaltoinkohtelun jälkihoitoon ja ennaltaehkäisyyn
8. on perehtynyt lasten ja nuorten seksuaaliterveyteen
9. osaa huomioida kulttuuritaustan merkityksen
10. on perehtynyt soveltuvaan lainsäädäntöön
11. tuntee maamme varhaiskasvatuksen ja koulutusjärjestelmän
12. on perehtynyt oppimiskykyyn vaikuttaviin tekijöihin
13.  tuntee pääpiirteet päihteiden käytön riskeistä
14.  on perehtynyt terveyden edistämiseen lapsuudessa ja nuoruusiässä
15. kykenee toimimaan kouluttajana ja asiantuntijana avopediatriaa koskevissa asioissa ja osallistumaan alan tutkimustoimintaan

2. Rakenne ja sisältö

Avohoitopediatrian lisäkoulutus suunnitellaan prospektiivisesti niin, että siinä huomioidaan koulutettavan aikaisempi alan kokemus ja osaaminen. Koulutuksen tulee muodostaa mielekäs kokonaisuus huomioiden erityisesti toimiminen avoterveydenhuollossa ja siihen liittyvissä verkostoissa.

Osaamisalueita, joihin koulutettavan tulee perehtyä.

2.1 Lapsen ja nuoren terve kasvu ja kehitys poikkeamineen

1 Somaattinen kehitys
2 Psykososiaalinen kehitys
3 Seksuaalinen kehitys ja seksuaaliterveys

2.2 Lainsäädäntö, etiikka, suomalainen yhteiskuntarakenne ja palvelujärjestelmä

1 Alaan liittyvä lainsäädäntö (www.finlex.fi)                                                                                                                
2 Terveydenhuollon etiikka lasten ja nuoruusikäisten hoidossa                                           
3 Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmä, erityisesti lastensuojelun eri tukimuodot ja käytännöt sekä neuvola, koulu- ja opiskeluterveydenhuollon palvelujärjestelmä
4 Matalan kynnyksen palvelujen järjestämisperiaatteet ja 3. sektorin toiminnat                   
5 Suomessa toteutettavat raskauden aikaiset ja lapsiin kohdistuvat seulontatutkimukset
6 Alaan liittyvien lääkärinlausuntojen ja todistusten laatiminen

2.3 Kommunikaatiotaidot

1 Lapsen ja nuoren kanssa kommunikointi
2 Motivoivan haastattelun tekniikka
3 Perheen kanssa työskentely
4 Moniammatillinen työskentely
5 ”Vaikeat keskustelunaiheet”: seksuaalisuus, kaltoinkohtelu, väkivalta, päihteet, koulukiusaaminen, perhesalaisuudet. Tietosuojan säädökset.
6 Kouluttajataidot

2.4 Terveyden ja toimintakyvyn edistäminen

1 Ravitsemus, uni ja liikunta: suositukset ja neuvonta
2 Seksuaalikasvatus ja -neuvonta
3 Päihteet (alkoholi, huumeet, lääkkeiden väärinkäyttö, tupakka): käytön ehkäisy ja tunnistaminen, hoitoon ohjaus, tupakkavieroitus – huomioiden koko perhe
4 Riskikäyttäytymisen tunnistaminen ja ehkäisy
5 Oppimiskyvyn vahvistaminen, ammatinvalinta                                                                   
6 Syrjäytymisen ehkäisy

7 Oppimisympäristön terveellisyyden ja turvallisuuden edistäminen
8 Kuntoutus terveyden ja toimintakyvyn edistämiseksi ja ylläpitämiseksi
9 Vanhemmuuden tukeminen
10 Vertaisryhmät terveyden edistäjinä 

2.5 Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt

1 Mielialahäiriöt                                                                                     
2 Ahdistuneisuushäiriöt
3 Käytöshäiriöt
4 Päihdehäiriöt ja muut addiktiot
5 Psykoosit (mm. skitsofrenia) ja niiden ennakko-oireilu
6 Syömishäiriöt
7 Itsetuhoisuus ja väkivalta                                                                                                    
8 Neuropsykiatriset häiriöt, esim. ADHD ja autismikirjon häiriöt

10 Perustiedot eri psykoterapeuttisista hoitomuodoista ja niiden käytöstä
11 Psyykkiset sairaudet, ammatinvalinta ja palveluskelpoisuus puolustusvoimissa            
12 Perheen dynamiikan ja vuorovaikutuksen ongelmat

2.6  Krooniset somaattiset sairaudet ja niiden hoitoperiaatteet lapsilla ja nuorilla

1 Astma ja allergiat
2 Diabetes
3 Kehitys-, aisti- ja liikuntavammaisuus
4 Synnynnäiset epämuodostumat
5 Muut krooniset sairaudet, esim. syöpätaudit, sydänviat, elinsiirtojen jälkitilat, epilepsia, reuma, tukielin-, suolisto- ja endokrinologiset sairaudet
6 Krooniset somaattiset sairaudet ja lapsen päivähoito ja koulu                                          
7 Krooniset sairaudet ja ammatinvalinta

2.7 Lapsuuden ja nuoruusiän muut sairaudet sekä psykosomaattinen oireilu: tutkimus ja hoito

1 Päänsärky, huimaus ja muut neurologiset oireet
2 Vatsavaivat ja syömisvaikeudet
3 Tule-vaivat
4 Moniongelmat (krooninen väsymys, kuumeilu, kipuilu)
5 Ylipaino ja lihavuus
6 Unihäiriöt
7 Oppimisvaikeudet                                                                                                               
8 Akne ja muut ihosairaudet                                                                                                 
9 Lapsen ja nuoren oireilu perheen ongelmien indikaattorina                                              

3. Käytännön palvelu

Lisäkoulutus edellyttää vähintään kahden vuoden päätoimista työskentelyä lääkärinä palvelujärjestelmän eri tasoilla tehtävissä, joissa valtaosa potilaista on avohoidossa.

Koulutus koostuu moduuleista. Moduuli voi olla yhtäjaksoista palvelua tai portfoliolla osoitettua ko. alan perehtyneisyyttä.

1. Avopediatrian poliklinikkatoiminta, perhekeskus tai vastaava. Sisältää myös neuvola- ja kouluterveydenhuollon palvelua. Moduuli on pakollinen, yhteensä 6-12 kk.
2. Perehtyminen avohoidon lastenneurologiaan ja kuntoutukseen, pakollinen vähintään 2 kk, moduuli yhteensä 2-4 kk
3. Perehtyminen avohoidon lasten ja nuorten psykiatriaan ja perheneuvolaan, pakollinen vähintään 2 kk, moduuli yhteensä 4-6 kk
4. toimiminen jossakin seuraavista: kehitysvammahuolto, korva-nenä-kurkkutaudit, iho/allergiayksikkö, sosiaalipediatrian yksikkö, vaihtoehtoisia 2 kk:n jaksoja, moduuli yhteensä 4-6 kk.
5. Alan tutkimustyötä hyväksytään koulutukseen enintään 3 kk

Palvelu edellyttää erikoislääkärin toimintaa tutorin ohjauksessa koko koulutuksen ajan. Perehtyneisyyttä voidaan osoittaa portfoliossa myös aikaisemmalla koulutuksella viimeisen kymmenen vuoden sisällä suoritetulla työskentelyllä. Ennen erikoistumista tapahtunutta perehtyneisyyttä (em. kohdat 3.2-3.5) hyväksytään enintään 3 kk.

4.  Teoreettinen koulutus

Teoreettista koulutusta vähintään 80 tuntia, ja sen tulee kattaa monipuolisesti kohdissa 1-2 mainittuja osa-alueita.  Koulutuksen antajana voi toimia lääketieteellinen yksikkö, yhdistys tai muu vastaava taho. Osan koulutuksesta suositellaan olevan kansainvälistä.

Teoreettiseksi koulutukseksi hyväksytään myös strukturoitu toimipaikkakoulutus, jonka ohjelman vastuukouluttaja on etukäteen hyväksynyt.

5. Suositeltava kirjallisuus

THL oppaita ja ohjeita; Lastenneuvolakäsikirja, Terveystarkastukset lastenneuvolassa ja kouluterveydenhuollossa, Rokottaminen, Kansalliset ruokasuositukset, Lastensuojelun käsikirja, Eri kulttuureista tulevan lapsen kohtaaminen, Terveellinen, turvallinen ja hyvinvoiva oppilaitos (opas ympäristön ja yhteisön monialaiseen tarkastamiseen), Valtakunnallinen kouluterveyskysely

Käypä hoito suositukset lasten ja nuorten osalta (mm. astma, allergiat, atopia, lihavuus, adhd, syömishäiriöt, päänsärky, otiitti, tonsilliitti, sinuiitti, kielellinen erityisvaikeus)

Suomen Lastenneurologiyhdistys; Lasten ja nuorten hyvä kuntoutus (Kiviranta ym. 2016, tai viimeisin julkaisu)

CDC; Learn the signs, act early. Developmental milestones.

Kirjat:

Kumpulainen K, Aronen E, Ebeling H, Laukkanen E, Marttunen M, Puura K, Sourander A (toim.) Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria Kustannus Oy Duodecim (uusin painos)

Pihko H, Haataja L, Rantala H (toim.) : Lastenneurologia; Kustannus Oy Duodecim (2015 tai uusin painos)

Söderholm A, Kivitie-Kallio R, (toim.) Lapsen kaltoinkohtelu, Kustannus Oy Duodecim (2012 tai uusin painos)

Välimäki M, Sane T, Dunkel L, toim. Endokrinologia :Kustannus Oy Duodecim (2009 tai uusin painos, soveltuvin osin)

Lainsäädäntö:

Valtioneuvoston asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä ehkäisevästä suun terveydenhuollosta, 338/2011 .

Terveydenhuoltolaki 1326/2010 (soveltuvin osin)

Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki 1287/2013 (soveltuvin osin)

Lastensuojelulaki 417/2007 (soveltuvin osin)

Lehdet:

Viimeisen kahden vuoden ajalta soveltuvin osin:

1. Suomen Lääkärilehti, Duodecim
2. Lancet, New England of Medicine
3. Journal of Pediatrics, Pediatrics
4. Journal of Family Medicine

6. Lisäkoulutuksen osoittaminen ja hyväksyntä

Koulutettava ottaa yhteyttä kouluttajaan koulutuksen alkuvaiheessa. Koulutettavalle nimetään tutori, jonka kanssa pätevöityjä tekee kirjallisen pätevöitymissuunnitelman. Tutor seuraa ja tukee pätevöityjää koulutuksen aikana. Koulutettava laatii tapaamisista lyhyen muistion.

Hakija kokoaa portfolion, jolla hän osoittaa täyttävänsä koulutuksen tavoitteet ja tavoitteiden toteutumisen. Koulutettava laatii portfolioon 3 kirjallista hoitamaansa potilastapausta pohdintoineen. Tässä tavoitteena on erityisesti moniammatillisen toimintamallin ja kirjallisuuteen perehtyneisyyden osoittaminen.

Portfolio käsitellään yhdessä tutorin ja vastuukouluttajan kanssa, joka hyväksyy kirjallisesti portfolion ja näin osoitetun käytännön ja teoreettisen koulutuksen.

Lisäkoulutuksesta järjestetään valtakunnallinen tentti samoilla periaatteilla kuin muissakin lastentautien lisäkoulutuksissa.

7. Siirtymäkausi

Erityispätevyyden myöntämisessä on kahden vuoden siirtymäkausi 1.1.2019-31.12.2020

Tällöin ei vaadita ennakkoilmoittautumista pätevöitymisohjelmaan. Hakijan anoo kouluttajalta avopediatrian lisäkoulutuksen suoritusta ko. siirtymäkaudella.

Suoritettu koulutus osoitetaan portfoliolla. Anomukseen liitetään kahden erikoislääkärin lausunto. Heillä tulee olla avopediatrian toimikentän laaja kokemus ja vähintään toisen suosittelijoista tulee olla dosentti. Koulutusta voidaan täydentää tarvittavalta osalta. Suoritettu koulutus edellyttää valtakunnallisen tentin hyväksyttyä suoritusta.

8. Avopediatrian lisäkoulutusohjelman käsittely

Lastentautien professorit totesivat Avopediatrian lisäkoulutusohjelman tarpeelliseksi valtakunnallisessa Pediaxis-kokouksessaan keväällä 2018. Koulutus päätettiin suunnitella ensin Turun yliopistoon. Tämän lisäkoulutusohjelman ovat laatineet prof. Jussi Mertsola ja dos. Minna Aromaa yhteistyössä Suomen Lastenlääkäriyhdistyksen avohoitopediatrian jaoksen kanssa. Ohjelman suunnittelussa on huomioitu muut lastentautien alaan liittyvät lisäkoulutukset ja erityispätevyydet. Tämän lisäkoulutusohjelman laadinnassa on käytetty Suomen Lääkäriliiton Nuorisolääketieteen erityispätevyysohjelman rakennetta, josta erityinen kiitos erityispätevyysohjelman laatijoille.

Lastenallergologia

Lastenallergologia lisäkoulutusohjelma

Koulutusohjelman vastuuhenkilö: dos. Tuomas Jartti Vastaava kouluttaja: dos. Tuomas Jarttia ja EL Merja Nermes

Valtakunnallinen koulutuskoordinaattori: dos. Mika Mäkelä, Helsingin Yliopisto varalla dos. Timo Vanto, Turun Yliopisto ja dos. Merja Kajosaari, Helsingin Yliopisto

Valtakunnalliset kuulustelijat: dos. Mika Mäkelä, dos. Timo Vanto, prof. Matti Korppi, dos. Merja Kajosaari, dos. Sami Remes

Confederation of European Specialists in Paediatrics ( CESP ) määrittelee lastentautien suppeiden erikoisalojen koulutusvaatimukset. Koulutuspaikan vaatimuksena on kaksi kyseisen suppean erikoisalan erikoislääkäriä, riittävä potilastoiminta, koulutus- ja tutkimustoiminta sekä kirjastopalvelut. Lisäkoulutuksen kesto on kaksi vuotta, yliopistosairaalassa tai samantasoisessa muussa valtakunnallisessa keskuksessa. Koulutuksen päätteeksi on valtakunnallinen loppukuulustelu.

Koulutuksen tarkoitus
Lisäkoulutusohjelman tavoitteena on kouluttaa lastentautien erikoislääkäreitä, jotka hallitsevat laajan lastentautien osaamisen lisäksi yliopistosairaalatasoisen lastenallergologisen erityisosaamisen. Lastenallergologian lisäkoulutusohjelman suorittamisen jälkeen erikoislääkärillä on valmiudet normaalin lastentautien yksikön poliklinikka- ja päivystystoiminnan lisäksi

1. diagnosoida ja hoitaa vaativan erityistason allergiset sairaudet ja astma
2. luoda lastenallergologinen hoitoyksikkö tai vastata olemassaolevan yksikön kehittämisestä
3. luoda alueelliset toimivat lastenallergologiset hoitoketjut

Koulutus
Lastenallergologian lisäkoulutukseen kuuluvat seuraavien kokonaisuuksien hallinta:

Lasten allergiat

1. atopian ja allergioiden tausta, kliiniset sairausmanifestaatiot, erotusdiagnostiikka
2. allergisten sairauksien ja niihin liittyvien inflammatoristen sairauksien immunologia
3. tutkimusmenetelmät: ihopistokokeet, epikutaanitestit, seerumin IgE-määritysmenetelmät,
4. altistustutkimukset
5. lapsen ruoka-allergian diagnostiikka
6. atopian ehkäisymahdollisuudet
7. lapsen normaali ravitsemus
8. lapsen kasvu ja kasvuhäiriöt
9. allergian siedätyshoidot

Lasten astma

1. astman kliininen kuva ja erotusdiagnostiikka eri ikäkausina
2. hengitysfunktiotutkimukset: kehopletysmografia, oskillometria, PEF-mittaus, spirometria, rasituskokeet, NO, altistusmenetelmät

Lastenallergologian alueellisten hoitoketjujen tunteminen ja suunnittelu ja erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon yhteistyön hallitseminen

Tieteellisen tutkimustyön menetelmien hallinta ja kirjallisuuden kriittinen arviointi

Koulutukseen hakeutuminen
Lastenallergologian lisäkoulutukseen voi hakeutua lastentautien erikoislääkäritutkinnon suorittamisen jälkeen. Koulutettavan valinnassa huomioidaan myös alueelliset koulutustarpeet.

Koulutusohjelman rakenne
Koulutettavalle nimetään oma vastuukouluttaja. Vastuukouluttaja vastaa riittävästä toimipaikkakoulutuksesta ja teoreettisesta opiskelusta.

Koulutusohjelma on kaksi vuotta ja se koostuu vähintään 3 kuukauden pituisista moduuleista.

Pakollinen moduuli kaikille on vähintään 6 kuukauden koulutusjakso HYKS Iho- ja Allergiasairaalan lastenyksikössä. Yliopistosairaalan lasten allergioihin keskittyneessä yksikössä, jossa toimii vähintään kaksi alan spesialistia ( UEMS:n eli European Union of Medical Specialists asettama vaatimus ) on suoritettava vähintään 12 kuukauden ja enintään 18 kuukauden koulutusjakso, lisäksi vastuukoulutta-jan on oltava väitellyt lastenallergologi.

Sen lisäksi koulutusta voidaan saada yliopistosairaalassa enintään 3 kuukauden jaksoina esim. lasten infektiosairauksien, lasten gastroenterologian, ihosairauksien, korva-nenä-kurkkutautien, kliinisen fysiologian, kliinisen mikrobiologian tai farmakologian yksiköissä tai soveltuvin osin keskussairaalan lasten allergioita hoitavassa yksikössä.

Koulutuksesta voidaan hyväksyä 6 kuukautta ulkomailla alan tunnetussa sairaalassa tai tutkimustyössä. Vastuukouluttaja ja koulutusohjelman koulutuskoordinaattori päättävät ulkomaisen palvelun hyväksyttävyyden tapauskohtaisesti.

Koulutus voidaan hankkia toimimalla joko erikoistuvan lääkärin tai erikoislääkärin virassa.

Teoreettinen koulutus
Kurssimuotoista teoreettista erikoisalakohtaista koulutusta vaaditaan vähintään 30 tuntia.

Kuulustelu
Lisäkoulutuksen lopussa on valtakunnallinen kirjallinen kuulustelu.

Kuulustelun kirjallisuusvaatimukset
Kirjat (viimeisin painos):
1. Leung, Sampson, Geha & Szefler: Pediatric allergy. Principles and practice (Mosby)
2. Chernick, Boat, Wilmott & Bush: Kendig´s disorders of the respiratory tract in children (Saunders)
3. Haahtela T, Hannuksela M & Terho EO (toim): Allergologia (Duodecim)
4. Astma. Käypä hoito –suositus (Suomalainen Lääkäriseura Duodecim)
5. Kaila, Korppi, Mäkelä, Pelkonen, Valovirta: Lasten allergiset sairaudet ( Suomen Lastenlääkäriyhdistyksen Allergiajaosto )
6. Atooppisen ekseeman diagnostiikka ja hoito. Käypä hoito- suositus Suomalainen lääkäriseura Duodecim, 2009.
7. Lasten ruoka-allergia. Käypä hoito- suositus Suomalainen lääkäriseura Duodecim, 2004.
8. Siedätyshoito. Käypä hoito- suositus Suomalainen lääkäriseura Duodecim, 2008.

Lehdet (kolme viimeistä vuosikertaa)
1. Allergy
2. Pediatric Allergy and Immunology
3. Clinical and Experimantal Allergy
4. Journal of Allergy and Clinical Immunology Lisäksi allergiaa ja astmaa käsittelevät artikkelit seuraavista lehdistä (kolmelta viime vuodelta)
5. American Journal of Respiratory and Critical Care Medicine
6. Archives of Diseases in Childhood
7. Britich Medical Journal
8. JAMA
9. Journal of Pediatrics
10. Lancet
11. New England Journal of Medicine
12. Pediatrics

Koulutuspiakat ja vastuukouluttajat
HYKS Iho – ja Allergiasairaala ( voidaan suorittaa koko koulutus ) dos. Mika Mäkelä, dos. Anna Pelkonen, LT Mikael Kuitunen

Koulutuspaikka soveltuvin osin: HYKS Lasten ja nuorten sairaala, dos. Merja Kajosaari TYKS Lastenklinikka, prof. Johannes Savolainen, dos. Tuomas Jartti, dos. Timo Vanto , LT Merja Nermes OYS Lasten ja nuorten klinikka, prof Matti Uhari, LT Teija Dunder KYS Lastenklinikka, dos. Sami Remes TAYS Lastenklinikka, prof Matti Korppi, LT Marita Paassilta

Lastenendokrinologia

Lastenendokrinologian lisäkoulutusohjelma

Vastuuhenkilö: Dosentti Kirsti Näntö -Salonen
Kuulustelijat: Dos. Kirsti Näntö -Salonen, prof. Jorma Toppari, dos. Harri Niinikoski
Kouluttajat: Dos. Kirsti Näntö -Salonen, prof. Jorma Toppari, dos. Harri Niinikoski
Valtakunnallinen koordinaattori: Dos., ma. prof. Jarmo Jääskeläinen, Itä-Suomen yliopisto

1. Johdanto
EAP (European Academy of Paediatrics), UEMS:n (European Union of Medical Specialists) lastentautien spesialistisektio, on määritellyt lastentautien suppeiden erikoisalojen koulutuksen yleisiksi vaatimuksiksi, että koulutuspaikalla on kyseisellä erikoisalalla työryhmä (kaksi kyseisen suppean alan edustajaa), riittävä potilastoiminta, hyvä kirjasto (tärkeimmät tieteelliset lehdet), sekä koulutus- ja tutkimustoimintaa. Koulutus kestää vähintään kaksi vuotta, ja se tapahtuu yliopistosairaalassa tai samantasoisessa muussa valtakunnallisessa keskuksessa. Koulutuksen lopussa järjestetään kuulustelu.

Lastenendokrinologian lisäkoulutusohjelma on sisällöllisesti harmonisoitu eurooppalaista lastenendokrinologian koulutusohjelmaa vastaavaksi (tarkemmin ks. http://www.eurospe.org/education/education_training.html ).

2. Koulutuksen päämäärät
2.1. Koulutuksen tarkoitus

Lisäkoulutusohjelman tavoitteena on turvata lastentautien erityisosaaminen lastenendokrinologian alalla erityisesti yliopistosairaaloissa (erikoislääkärikoulutusasetuksen 678/98 perustelumuistio). Koulutuksen tarkoituksena on antaa koulutettavalle valmiudet:

- vastata yliopistosairaalatasoisten (vaativan erityistason) lasten endokrinologisten sairauksien diagnostiikasta ja hoidosta
- toimia yhteistyössä muiden lasten erikoissairaanhoidon alojen ja alueiden kanssa korkealaatuisten sairaanhoidon palveluiden tuottamiseksi
- toimia muiden lastentautien erikoisalojen konsulttina lastenendokrinologisissa ongelmissa
- johtaa kliinisiä tutkimushankkeita
- vastata yliopistoklinikassa toimivan lastenendokrinologian yksikön kehittämisestä ja hallinnosta

3. Koulutusohjelma
3.1. Ohjelman rakenne
Koulutus muodostuu moduulista, joiden sisältö on kuvattu eurooppalaisen lastenendokrinologian koulutusohjelmassa, joka löytyy internetosoitteesta http://www.eurospe.org/education/education_training.html

3.2. Pakolliset moduulit
Pakollisia moduuleja koulutuksessa on yhteensä 24. Pakollisia ovat kaikki ns. perusmoduulit (Clinical Foundation Studies in Endocrinology ja Academic Foundation Studies in Endocrinology; n=18) ja erityistason lastenendokrinologian moduuleista seuraavat kuusi (6): CET: Tyreoidea, CEN: Neuroendokrinologia, CEA: Lisämunuainen, CEG: Epäselvä sukupuoli, CEC: Kalsiumin vaihdunnan häiriöt, CEM: Metaboliset sairaudet.

3.3. Suositeltavat moduulit
Vapaaehtoisia moduuleja koulutuksessa on 8.

3.4. Koulutuksen kesto
Koulutus kestää vähintään kaksi vuotta kokopäiväisenä palveluna. Jotta koulutus olisi potilasaineiston osalta riittävän monipuolinen, on suositeltavaa, että osa (3-6 kuukautta) käytännön palvelusta suoritetaan HYKSissä tai ulkomaisessa lastenendokrinologian yksikössä.

3.5. Ulkomainen koulutus
Ulkomaisessa korkeatasoisessa lastenendokrinologian yksikössä suoritetulla koulutuksella voidaan korvata 3-6 kk vaadittavasta 24 kk:n koulutuksesta.

4. Koulutettavan edellytykset
Lisäkoulutuksen voi aloittaa lastentautien erikoislääkärin tutkinnon suorittamisen jälkeen. Lisäkoulutettavien valinnassa otetaan huomioon valtakunnallinen tarve, jonka eri koulutusyksiköiden lastentautien erikoislääkärikoulutuksen vastuuhenkilöt arvioivat yhdessä. Lastenendokrinologian lisäkoulutukseen hyväksytty erikoislääkäri suunnittelee koulutuksensa lastentautien erikoislääkärikoulutuksen vastuuhenkilön ja lastenendokrinologian lisäkoulutusohjelman kouluttajien kanssa.

5. Koulutuspaikat ja kouluttajat
5.1. Keskukset, joissa koulutus voidaan suorittaa kokonaan
HYKS, Lasten ja nuorten sairaala.

5.2. Keskukset, joissa koulutus voidaan suorittaa soveltuvin osin
KYS, Lasten ja nuorten klinikka
TAYS, Lastenklinikka
TYKS, Lastenklinikka
OYS, Lasten ja nuorten klinikka

5.3. Henkilökohtaiset ohjaajat/kouluttajat
Kullekin lisäkoulutukseen osallistuvalle lääkärille määrätään henkilökohtainen ohjaaja, joka on lastenendokrinologi. Kouluttaja(t) voi(vat) olla sama(t) koko koulutuksen ajan tai vaihtua tarpeen mukaan koulutuksen eri vaiheissa. Tavoitteena on, että kouluttaja(t) ja koulutettava tapaavat toisensa säännöllisesti keskinäisen sopimuksensa mukaan. Lisäkoulutukseen osallistuvan lääkärin tulee käydä koulutustaan suuntaavia keskusteluja kouluttajan / kouluttajien kanssa vähintään kolmen kuukauden välein; näin on mahdollista reagoida nopeasti puutteisiin tai epätarkoituksenmukaisiin painotuksiin koulutuksessa.

6. Teoreettinen koulutus
Kurssimuotoista teoreettista erikoisalakohtaista koulutusta vaaditaan vähintään 60 tuntia.

7. Arviointi ja todistukset
Arviointi toteutetaan henkilökohtaisen koulutussuunnitelman mukaisesti kouluttajien toimesta vuosittain. Arviointi perustuu strukturoituun keskusteluun, jossa tulee olla mahdollisuus vastavuoroiseen kouluttajien ja koulutusympäristön arviointiin. Kouluttajat raportoivat arvioinnista erikoislääkärikoulutuksen vastuuhenkilölle. Portfolio on suositeltava tapa kirjata koulutuksen edistymistä ja toteutumista. Lisäkoulutusohjelman suorittaminen ei johda tutkintoon, joten siitä ei saa tutkintotodistusta. Sen sijaan lisäkoulutuksesta vastaavan yliopiston lääketieteellinen tiedekunta antaa hyväksytysti suoritetusta koulutuksesta todistuksen.

8. Kuulustelu
Lisäkoulutusohjelmaan sisältyy käytännön palvelun loppuvaiheessa tai sen jälkeen suoritettava kirjallinen kuulustelu, jonka järjestämisestä vastaa valtakunnallinen koordinaattori.

Ajantasaiset kuulusteluvaatimukset:
Kirjat (viimeisin painos):
Brook C., Clayton P, Brown R. (Eds.): Brook´s Clinical pediatric endocrinology (Wiley-Blackwell)
tai
Sperling M.A. (Ed.): Pediatric endocrinology (Saunders-Elsevier)
Ong K, Hochberg Z (Eds.): Yearbook of Pediatric Endocrinology (Karger) (tenttiä edeltävän kahden vuoden kirjat)
Välimäki M, Sane T, Dunkel L (toim.): Endokrinologia (Duodecim) (endokrinologian perusteita sekä lasten ja nuorten endokrinologiaa koskevin osin)
Ilanne-Parikka P, Rönnemaa T, Saha M-T, Sane T (toim.): Diabetes (Duodecim) (diabetologian perusteita sekä lasten ja nuorten diabetesta koskevin osin)

Lehdet (tenttiä edeltävän kahden vuoden lehdet):
Diabetes Care (lasten ja nuorten diabetekseen soveltuvin osin)
Diabetes (lasten ja nuorten diabetekseen soveltuvin osin)
Diabetologia (lasten ja nuorten diabetekseen soveltuvin osin)
Hormone Research in Paediatrics
Clinical Endocrinology (Oxf.)
Endocrine Reviews
Journal of Clinical Endocrinology and Metabolism
Pediatrics
Journal of Pediatrics
Lancet
New England Journal of Medicine

Lastengastroenterologia

Lastengastroenterologian lisäkoulutusohjelma

Valtakunnallinen koulutuskoordinaattori: dosentti Kaija-Leena Kolho
Koulutusohjelman vastuuhenkilö ja vastaava kouluttaja: dosentti Marko Kalliomäki

Yleistä
Lastengastroenterologisen koulutuksen opetusohjelman sisältö täyttää European Union Medical Specialities Gastroenterology Section/ European Board of Gastroenterology EUMS/ EBG antamien suositusten vaatimukset. Erillisen yksityiskohtaisen yleiseurooppalaisen opetusohjelman lastengastroenterologiaan on laatinut European Society for Pediatric Gastroenterology, Hepatology, and Nutrition (ESPGHAN).1 Tämän opetusohjelman ovat hyväksyneet CESP (Confederation of European Specialists in Paediatrics) ja UEMS:n (European Union of Medical Specialists) lastentautien spesialistisektio, ja alla oleva lisäkoulutusohjelma noudattaa tätä ESPGHAN:in opetusohjelmaa.

Lastengastroenterologian lisäkoulutettavalla täytyy olla lastentautien erikoislääkärin koulutus. Lisäkoulutuksen kesto on 2 vuotta.

Tavoitteet
Koulutuksen saanut henkilö hallitsee gastroenterologiset sairaudet niin, että hän pystyy toimimaan vastuullisena lastengastroenterologian asiantuntijana ja kouluttajana erikoissairaanhoidossa.

Koulutuksen aikana koulutettava hankkii kattavat A. tiedot lapsen normaalista mahasuolikanavan, maksan rakenteesta ja toiminnasta, ravitsemuksesta ja näihin liittyvistä sairauksista sekä B. taidot, joiden avulla kyseiset sairaudet on mahdollista diagnosoida ja hoitaa. Koulutuksen aikana koulutettava omaksuu myös C. tarvittavat asenteet, jotka mahdollistavat sekä lapsen ja perheen asiallisen informoinnin ja huomioonottamisen hoitoprosessin kaikissa eri vaiheissa että moniammatillisen yhteistyön, joka usein on tarpeen potilaiden hoidossa. Koulutukseen kuuluu myös kliinisen tutkimustyön hallinta ja yhteistyö sekä aikuisgastroenterologiaan että perusterveydenhuoltoon.

Koulutuksen sisältö
Peruskoulutus:
Koulutettava toimii lasten gastroenterologisen poliklinikan lääkärinä ja lastenosastoilla lasten gastroenterologisissa ongelmissa konsultoitavana lääkärinä. Kyseisessä yliopistosairaalassa on koulutettavalle nimetty vastuuhenkilö, joka on paikallinen vastaava kouluttaja. Kokonaiskoulutuksesta on oltava peruskoulutusta vähintään 13 kuukautta.

Valinnainen koulutus:
Peruskoulutuksen lisäksi koulutettava voi toimia 1-6 kuukautta seuraavissa yksiköissä: kliininen fysiologia, lastenkirurgia, aikuisgastroenterologia, ravitsemusyksikkö, gastroenterologinen radiologia, maksasairauksien ja gastroenterologisten elinsiirtojen yksikkö.

Endoskopiat ja muut toimenpiteet:
Lastengastroenterologisen lisäkoulutuksen saanut henkilö kykenee itsenäisesti tekemään diagnostiset endoskopiat (esophagogastroduodenoskopia ja ileocolonoskopia) sekä yhdessä lastenkirurgin ja aikuisgastroenterologien kanssa tavallisimmat endoskooppiset toimenpiteet kuten gastrostooman laitto, ruokatorvikohjujen skleroterapia ja paksusuolen polypektomia. Koulutettavan tulee hankkia lisäksi ainakin teoreettinen tietämys seuraavista toimenpiteistä: rektumin imubiopsia, maksabiopsia, kapseliendoskopia ja ohutsuolen kapselibiopsia.

Tieteellinen työ:
Lastengastroenterologin täytyy hallita tieteellisen työskentelyn perusteet, myös kliinisen tutkimustyön osalta. Koulutuksesta voi käyttää 6 kuukautta tutkimustyöhön kliinisen gastroenterologian alueella.

Teoreettinen koulutus:
Kurssimuotoista teoreettista erikoisalakohtaista koulutusta vaaditaan vähintään 30 tuntia. Suositeltavia ovat ulkomaiset kongressit vuosittain, ennen kaikkea ESPGHAN, mahdollisuuksien mukaan myös ravitsemuskokoukset, sekä UEGW ja AGA.

Kuulustelu
Lisäkoulutukseen kuuluu valtakunnallinen kirjallinen kuulustelu. Kuulustelija, joka toimii myös pääkorjaajana, vaihtuu tasapuolisesti vuorotellen eri yliopistojen välillä. Kuulustelija on eri yliopistosta kuin kuulusteltava. Tätä periaatetta pyritään noudattamaan myös toisen korjaajan kohdalla.

Kuulusteluvaatimukset:
Kirjat (viimeisin painos):
1. Walker, Durie, Hamilton & Walker-Smith( Eds.): Pediatric Gastroenterology
2. Walker and Watkins: Nutrition in pediatrics
3. Höckerstedt K., Färkkilä M., Kivilaakso E. & Pikkarainen P. (toim.): Gastroenterologia (Duodecim)

Lehdet (kolmen viimeisen vuoden vuosikerrat):
1. J Ped Gastroenterol Nutr
2. Gastroenterology
3. GUT
4. Am J Gastroenterol

Lasten gastroenterologiaan ja ravitsemukseen liittyvät artikkelit lehdistä
1. Journal of Pediatrics
2. Pediatric Reseach
3. Pediatrics
4. Lancet
5. New England Journal of Medicine

Arviointi ja todistukset
Kun lisäkoulutus on kokonaisuudessa suoritettu hyväksytysti, Turun yliopiston lääketieteellinen tiedekunta antaa koulutuksesta todistuksen.

Viite 1. Milla PJ. Special report. The European training syllabus in pediatric gastroenterology, hepatology, and nutrition. J Pediatr Gastroenterol Nutr 2002;34:111-115.

Lastenhematologia ja -onkologia

Lastenhematologian ja -onkologian lisäkoulutusohjelma (päivitys 7.9.2018)

Koulutusohjelman vastuuhenkilöt: Dosentti Päivi Lähteenmäki ja LT Marika Grönroos
Koulutusohjelman kuulustelijat: LT Marika Grönroos, LT Minna Koskenvuo

Koulutuksen päämäärät
1.1. Koulutuksen sisältö
Lastenhematologian ja -onkologian lisäkoulutusohjelma perehdyttää koulutukseen osallistuvan lääkärin lasten ja nuorten veri- ja syöpätautien sekä teoreettiseen että käytännön tietoon, ja antaa valmiudet vastata lasten veri- ja syöpätauteja sairastavien potilaiden diagnostiikasta, hoidosta ja seurannasta. Kliiniseen koulutukseen kuuluvat palvelu vuodeosastolla, palvelu avohoitoyksikössä, sekä oman alan päivystystoiminta.

Koulutukseen sisältyvät seuraavat tautiryhmät: lasten leukemiat ja lymfoomat, kiinteät pahanlaatuiset kasvaimet, aivokasvaimet, lasten hyvänlaatuiset verisairaudet, veren hyytymishäiriöt, sekä muihin pediatrisiin sairauksiin liittyvät hematologiset muutokset. Tavoitteena on oppia hematologis-onkologisten potilaiden hoidon erityispiirteet (solunsalpaajahoito sisältäen myös jättihoidot kantasolutuella, nestehoito, vaikeiden infektioiden diagnostiikka ja hoito, ravitsemus, nefrologiset, kardiologiset ja endokrinologiset ongelmat, neurologiset ongelmat, psykososiaaliset erityispiirteet). Tärkeää on oppia hoidon porrastusta eri riskitekijöiden mukaan, sekä oppia moniammatillinen yhteistyö eri erikoisalojen kanssa (erityisesti kirurgia, neurokirurgia, lastenneurologia, patologia, radiologia, sädehoito, hematologinen laboratorio).

Lastenhematologian ja -onkologian lisäkoulutukseen kuuluu perehtyminen allogeeniseen kantasolusiirtoon. Tulee oppia allogeenisen kantasolujen siirron valmistelu (indikaatiot, pretransplantaatiotutkimukset), luovuttajavalinnat, kantasolusiirron tekninen suorittaminen ja potilaan transplanttivaiheen akuuttihoito (immunosuppressio, infektioiden ja muiden komplikaatioiden diagnostiikka ja hoito, rejektion, kimerismistatuksen, jäännöstautistatuksen ja remission seuranta). Kantasolusiirtopotilaiden seurantaan kuuluvat immunosuppression eri vaihtoehtojen hallitseminen, virusten reaktivaatio, myöhäiset haittavaikutukset, rokotusohjelmat ym. Koulutusjakson aikana tulee henkilökohtaisesti osallistua riittävän monen (>10) kantasolusiirtopotilaan akuuttivaiheen hoitoon.

Tulee oppia lapsisyöpäpotilaiden elämän loppuvaiheen hoidon (saattohoidon) toteutusta sekä sairaalassa että potilaan kotona. Tähän liittyvät kivun hoito, muu symptomaattinen hoito, perheen kokonaisvaltainen hoito terminaalihoitotiimin tuella, sekä keskustelut perheen kanssa loppuvaiheen hoitoon siirryttäessä, sen aikana ja kuoleman jälkeen.

Perifeerisen veren ja luuytimen morfologia tulee oppia. Koulutukseen kuuluvat luuydinnäytteiden ottotavat sisältäen kristapunktion, luuydinbiopsian, sekä luuytimen talteenoton luovuttajalta leikkaussalissa. Virtaussytometrian, sytogenetiikan ja molekyyligenetiikan käyttö ja tulkinta tulee oppia. Tämän osion valmiudet voidaan tarvittaessa hankkia myös erityisellä palvelulla hemotologisessa laboratoriossa.

On myös suotavaa perehtyä hyytymismekanismin ja trombofilian tutkimuksiin, kudostyypitystoimintaan sekä verensiirtotoimintaan, esim. Suomen SPR:n Veripalvelun järjestämien perehdytyskurssien tapaan.

1.2 Koulutuksen tarkoitus
Lastenhematologian ja -onkologian lisäkoulutusohjelman tarkoituksena on antaa sekä teoreettiset että käytännön valmiudet itsenäiseen työskentelyyn lastenhematologian ja -onkologian erikoislääkärin tehtävissä. Potilaiden diagnostiikka, hoito ja seuranta tulee hallita ajanmukaisten suuntaviivojen mukaisesti, sekä olla valmiudet näiden kehittämiseen. Pohjoismaiseen ja kansainväliseen yhteistyöhön tulee osallistua. Koulutuksen tarkoituksena on myös antaa valmiudet opetustoimintaan ja tutkimustyöhön.

2. Koulutusohjelma
 2.1. Ohjelman rakenne:
Lisäkoulutusohjelma käsittää kaksi vuotta kokopäiväistä sairaalatyötä lasten ja nuorten veri- ja syöpätautien yksikössä. Kaksivuotiseen ohjelmaan hyväksytään valmiita lastentautien erikoislääkäreitä.

2.2. Pakolliset modulit
SIOP:n ja ESPHI:n koulutuskomitea on suosittanut tietyt minipituudet moduuleille, joissa keskitytään eri tautiryhmiin (
leukemiat, keskushermostokasvaimet, muut kiinteät kasvaimet, hyvänlaatuiset veritaudit, laboratoriohematologia, luuydinsiirrot ja kantasolutuella suoritetut intensiivisytostaattihoidot). Maassamme voi lastenhematologian ja -onkologian lisäkoulutusta saada viiden yliopistoklinikan lasten hematologis-onkologisessa yksikössä. Allogeeniset kantasolusiirrot ovat ainoa ns. pakollinen moduli, koska tätä koulutusta ei ole tarjolla kaikissa yliopistosairaaloissa.

Suositeltavat modulit
Suositeltava on nykyinen SPR:n veripalvelun koulutusjakso tai vastaava kurssi. Koulutusohjelmaan voidaan sisällyttää myös laboratoriohematologiaa, sekä palvelua aikuishematologisessa yksikössä tai sädehoitoklinikassa.

2.3 Koulutuksen kesto
Lisäkoulutus kestää kaksi vuotta, kun koulutettava on valmis lastenlääkäri.

2.4 Ulkomainen koulutus:
Koulutus ulkomaisessa lasten ja nuorten veri- ja syöpätautien yksikössä tai kantasolusiirtoyksikössä voidaan hyväksyä, osittain tai kokonaankin, harkinnan mukaan, edellyttäen että yllä esitetyt tavoitteet täyttyvät.

3. Koulutettavan edellytykset
Koulutettavan tulee olla Suomessa laillistettu lääkäri. Hänen tulee olla joko valmis lastentautien erikoislääkäri. Koulutettavalla tulee olla Suomessa vaadittava kielitaito. Englannin kielen taito on myös välttämätön kirjallisuuteen perehtymisen sekä pohjoismaisen ja kansainvälisen yhteistyön vuoksi.

4. Koulutuspaikat ja kouluttajat
4.1 Keskukset, joissa koulutus voidaan suorittaa kokonaan
Maassamme allogeenisia kantasolusiirtoja lapsille tekee Helsingin Yliopistollisen Keskussairaalan Lasten veri-ja syöpätautien sekä kantasolusiirtojen osasto. TYKS:n kantasolusiirtoyksikkö tekee allogeenisia siirtoja 16 ikävuodesta lähtien. Koulutukseen kuuluu vähintään kymmenen lapsuus/nuoruusikäisen allogeenisen kantasolusiirtopotilaan hoitokokonaisuus. Tarvittaessa tulee kantsolusiirtomodulin täydennystä hankkia muusta kotimaisesta tai ulkomaisesta keskuksesta.

4.2 Keskukset, joissa koulutus voidaan suorittaa soveltuvin osin
Kaikki maamme yliopistosairaalat voivat antaa koulutuksen muun paitsi kantasolusiirtomodulin osalta.

4.3 Henkilökohtaiset ohjaajat/kouluttajat
Koulutuksen vastuuhenkilö nimeää henkilökohtaiset kouluttajat ja ohjaajat (Päivi Lähteenmäki).

5. Teoreettinen koulutus
Koulutettava osallistuu koulutusklinikassaan järjestettäviin hematologis-onkologisiin kokouksiin, tuumorimeetingeihin, sytogeneettisiin meetingeihin, kantasolusiirtokokouksiin ym vastaaviin tilaisuuksiin.

Koulutettava osallistuu myös SLHOY:n (Suomen Lastenhematologian ja -Onkologian yhdistys) kahdesti vuodessa järjestämiin valtakunnallisiin koulutustilaisuuksiin, sekä Suomen Hematologiyhdistyksen järjestämiin koulutustilaisuuksiin. Näiden lisäksi voi osallistua Pohjoismaisen Lastenhematologian- ja Onkologian yhdistyksen (NOPHO) järjestämiin vuosikokouksiin ja erikoistuville tarkoitettuihin koulutusohjelmiin, muihin eurooppalaisiin tai kansainvälisiin kursseihin tai kongresseihin. Yhteensä teoreettista koulutusta tulee olla vähintään 60 tuntia.

6. Kuulustelu
Koulutettavan tulee hyväksyttävästi suorittaa lisäkoulutuksen loppuaikana tai sen jälkeen valtakunnallisesti järjestettävä kirjallinen kuulustelu. Kuulustelijoina toimivat valtakunnallisesti nimetyt tentaattorit, jotka voidaan nimetä valtakunnallisen koordinaattorin ehdotuksesta. Kuulustelijat vuorottelevat toimien kaksi kerrallaan, joista molemmat eivät voi olla samasta keskuksesta. Toisen kuulustelijan tulee olla kantasolusiirtoyksiköstä. Kuulusteltavan koulutuspaikalla ei ole tässä merkitystä.

Kuulusteluvaatimukset
Kirjat (viimeisin painos):
1. Orkin et al. (toim.): Nathan and Oski´s Hematology and Oncology of Infancy and Childhood, Saunders
2. Pizzo  & Poplack (toim.): Principles and Practice of Pediatric Oncology, Lippincott
3. Appelbaum et al. (toim.): Thomas' Hematopietic Cell Transplantation, Blackwell (soveltuvin osin)
4. Porkka et al. (toim.): Veritaudit, Duodecim (soveltuvin osin)
5. Joensuu et al. (toim.): Syöpätaudit, Duodecim (soveltuvin osin)
6. Elonen & Tolonen: Syöpälääkkeet, Duodecim
7. Apperley et al. (toim.): The EBMT Handbook Haematopoietic Stem Cell Transplantation (soveltuvin osin).

Julkaisusarjat (kolme viieistä täyttä vuosikertaa, pediatriset ja soveltuvat artikkelit) sekä suluissa seurattaviksi suositellut sarjat
1. Blood
2. Bone Marrow Transplantation
3. British Journal of Haematology

4. Cancer
5. Haematologica
6. Journal of Clinical Oncology
7. Journal of Pediatric Hematology/Oncology
8. Lancet Oncology
9. Leukemia
10. The New England Journal of Medicine
11. Pediatric Blood & Cancer
12. Nature Medicine
13. Nature Reviews: Cancer
14. Nature Reviews: Clinical Oncology
15. (Nature Reviews: Immonology)
16. (Cancer Cell)

 

 

 

Lasten infektiotaudit

Lasten infektiotautien lisäkoulutusohjelma (päivitetty 21.8.2019)

Valtakunnallinen koulutuskoordinaattori: professori Harri Saxén, Helsingin yliopisto, Lastentautien klinikka, puh. 050 427 4967, harri.saxen(at)hus.fi
Koulutusohjelman vastuuhenkilö prof. Ville Peltola
Kuulustelijat: prof. Ville Peltola ja dos. Terho Heikkinen
Muut kouluttajat: Marjo Renko UEF, Terhi Tapiainen OY, Per Ashorn Tay

Johdanto
Lasten infektiotautien valtakunnallinen koulutusohjelma noudattaa spesialistikoulutusohjelmaa, jonka sisältö on määritetty European Board of Paediatricsin ohjeessa. Se täyttää CESP:n (Confederation of European Specialists in Paediatrics), UEMS:n (European Union of Medical Specialists; www.uems.net) lastentautien spesialistisektion, suppeiden erikoisalojen koulutuksen yleiset vaatimukset. Lisäkoulutus kestää kaksi vuotta, ja sen lopussa järjestetään kuulustelu.

Yliopistollisten sairaaloiden vastaavat kouluttajat muodostavat neuvottelukunnan, joka ylläpitää ja kehittää lasten infektiotautien koulutusta Suomessa. Valtakunnallinen koordinaattori toimii kokoonkutsujana ja kansainvälisenä yhteyshenkilönä.

Koulutuksen päämäärät

Sisältö
Pediatriaan kuuluva lasten infektiotautien lisäkoulutusohjelma antaa siihen osallistuvalle lääkärille sekä teoreettiset että käytännön valmiudet itsenäiseen työhön. Häneltä edellytetään seuraavat tiedot ja taidot:

1. tunnistaa lapsen muutkin kuin keskeiset bakteeri-, virus-, sieni-, alkueläin- ja matotaudit
2. hallitsee mikrobien pääjaottelun ja kliininen relevanssi
3. tietää keskeisten diagnostiikkametodien vaiheet näytteenotosta analyysiin
4. osaa käyttää mikrobilääkkeitä hallitusti ottaen huomioon myös hintakysymykset
5. hallitsee epidemiologian ja statistiikan perusteet
6. tietää, kuinka toimia sairaalainfektioiden yhteydessä
7. tuntee suomalaisen rokotusohjelman
8. hallitsee maahanmuuttajien infektiot ja matkailuun liittyvät infektioriskit
9. hallitsee infektiotautien lainsäädännön
10. kykenee osallistumaan opetustoimintaan ja kehitystyöhön

Tarkoitus:
Koulutuksen perimmäisenä tarkoituksena on tuottaa lasten infektiolääkäreitä, jotka ovat kiinnostuneita alastaan ja tuntevat sen syvällisesti, ja joilla on näkemystä myös globaalisiin kysymyksiin.

Koulutusohjelma
Koulutuksen tulee pääsääntöisesti olla yhtämittaista ja täyspäiväistä palvelua. Koulutuksen kokonaispituus on kaksi vuotta. Koulutus jakaantuu seuraaviin moduuleihin:

Pakolliset moduulit
Osioita (moduuleja) on kaikkiaan neljä (A-D)

A. Kliininen koulutus (12-21 kk)
Yliopistollisen keskussairaalan lasten infektiotautien kouluttajan alaisuudessa 12-21 kk. Mikäli ao. kouluttaja niin katsoo, koulutusta voidaan hyväksyä 1-3 kk:n jako myös yliopistosairaalan ulkopuolella.

B. Mikrobiologinen laboratoripalvelu
Yliopistollisessa tai vastaavassa (KTL) diagnostiikkalaboratoriossa vähintään 3 kk ja enintään 6 kk.

C. Teoreettistieteellinen koulutus
1. >=1 oma tutkielma infektiosairauksien alalta; julkaistava ainakin kotimaisella tasolla
2. Osallistuttava säännölliseen koulutukseen sekä kouluttajan määräämiin tilaisuuksiin
3. Teoreettista kurssimuotoista koulutusta 60 t
4. Osallistuttava >= 1 Pohjoismaat ylittävään infektiokokoukseen

D. Kuulustelu
Kirjat
1. Mikrobiologia, immunologia ja infektiosairaudet, kirjat I-III (2009-2011) (toimittajat Hedman, Heikkinen, Huovinen, Järvinen, Meri, Vaara) (viimeisin painos)
2. Textbook of Pediatric Infectious Diseases (Saunders), uusin painos (toimittajat Feigin RD, Cherry J, Demmler GJ & Kaplan S)

Lehdet
3 viimeistä vuotta seuraavista lehdistä (yleislehdistä infektioita koskevat artikkelit)
1. Duodecim
2. Suomen Lääkärilehti
3. New England Journal of Medicine
4. Lancet, Lancet Infectious Diseases
5.
British Medical Journal
6. Pediatrics
7. Journal of Pediatrics
8. The Pediatric Infectious Disease Journal
9. Clinial Infectious Diseases
10. Journal of Pediatric Infectious Disease Society (JPIDS)
11. JAMA
12. JAMA Pediatrics

Ulkomainen koulutus
Ulkomailla tapahtuvaa lasten infektiolääkärikoulutusta hyväksytään koulutuksesta vastaavan kouluttajan ja neuvottelukunnan harkinnan mukaan.

Koulutuksen kesto
2 vuotta.

Koulutettavan edellytykset
Koulutettavalta edellytetään UEMS-ohjeiden mukaista lastenlääkärin tutkintoa. Koulutukseen hyväksyttäessä otetaan huomioon valtakunnallinen tarve. Lisäkoulutus suunnitellaan vastaavan lasten infektiotautien kouluttajan kanssa.

Koulutuspiakat ja kouluttajat
Keskukset, joissa koulutus voidaan suorittaa kokonaan
Suomen yliopistolliset keskussairaalat, joissa on lasten infektiotautien kouluttaja.

Keskukset, joissa koulutus voidaan suorittaa soveltuvin osin
Yksiköt, jotka kaikin osin täyttävät CESP/UEMS:n laatuvaatimukset, ks. kohta Kliininen koulutus.

Henkilökohtaiset ohjaajat
Vastaava lasten infektiotautien kouluttaja nimeää henkilökohtaisen ohjaajan. 

Arviointi ja todistukset 
Kun lisäkoulutus kokonaisuudessaan on suoritettu hyväksytysti, koulutuksesta vastaavan yliopiston lääketieteellinen tiedekunta antaa koulutuksesta todistuksen.

Lastenreumatologia

Lastenreumatologian lisäkoulutusohjelma

1. Johdanto
Lastenreumatologian lisäkoulutusohjelma on harmonisoitu eurooppalaisen lastenreumatologisen ohjelman mukaiseksi, joka on löydettävissä European Academy of Pediatricsin (EAP) internet-sivulta: http://www.eapaediatrics.eu/ . EAP, joka on UEMS:n (European Union of Medical Specialists) lastentautien spesialistisektio, määrittelee lastentautien suppeiden erikoisalojen koulutuksen yleisiksi vaatimuksiksi, että koulutuspaikalla on kyseisellä erikoisalalla työryhmä (pääsääntöisesti kaksi kyseisen suppean alan edustajaa), riittävä potilastoiminta, hyvä kirjasto (tärkeimmät tieteelliset lehdet) sekä koulutus- ja tutkimustoimintaa.

Yliopistollisten sairaaloiden vastaavat kouluttajat valitsevat valtakunnallisen koordinaattorin, jonka lastentautien professorikokous vahvistaa, ja huolehtivat ohjelmien harmonisoinnista ja valtakunnallisesta kuulustelusta.

2. Koulutuksen päämäärät
Lastenreumatologian lisäkoulutuksen jälkeen koulutetun tulisi hallita seuraavat kokonaisuudet:

- lasten reumatautien epidemiologia, diagnostiikka, erotusdiagnostiikka, kliiniset piirteet, kuntoutus, hoito ja ennuste
- nivelten ultraäänitutkimukset pääpiirteittäin ja nivelensisäiset injektiohoidot
- lasten reumatautien vaikutus lapsen kasvuun ja kehitykseen sekä koulunkäyntiin ja perhe- ja

sosiaaliseen tilanteeseen

- pääpiirteittäin muiden sairauksien aiheuttamat tuki- ja liikuntaelinten ongelmat
- pitkäaikaisen sairauden vaikutus lapseen ja perheeseen
- reumataudeissa käytettävien laboratorio- ja kuvantamistutkimusten indikaatiot, hyödyt,

rajoitukset ja tulkinnat

- reumataudeissa käytettävien lääkkeiden indikaatiot, haittavaikutukset ja yhteisvaikutukset
- kuntoutuksen eri toimintamuotojen ja apuvälineiden mahdollisuudet ja rajoitukset
- fysioterapian ja toimintaterapian, mukaan lukien ortoosien ja muiden apuvälineiden

indikaatiot ja rajoitukset

- yhteistyö lasten reumaattisia sairauksia sairastavien potilaiden hoidossa muihin erikoisaloihin, erityisesti ortopedin, oftalmologin, hammaslääkärin, nefrologin ja kardiologin kanssa
- yhteistyö aikuisreumatologisten yksiköiden kanssa, jolloin pääpaino on lastenreumaa sairastavien aikuispuolelle siirtyvien nuorten hoidossa  
- moniammatilliseen tiimiin osallistuminen ja sen johtaminen
- lastenreumatologisen toiminnan kustannukset ja kustannusvaikuttavuus
- osallistuminen lastenreumatologisten koulutustapahtumien järjestämiseen

3. Koulutusohjelma
Lastenreumatologian lisäkoulutusohjelma toteutetaan yliopistosairaalan tai soveltuvin osin samantasoisen muun sairaalan tai laitoksen lasten tai nuorten reumaa hoitavissa yksiköissä. Koulutus voidaan hankkia toimimalla joko erikoistuvan lääkärin tai erikoislääkärin virassa. Kullekin koulutettavalle nimetään oma henkilökohtainen kouluttaja, joka huolehtii siitä, että koulutettavalla on mahdollisuus sekä teoreettiseen että kliiniseen koulutukseen. Koulutuksen riittävyyttä arvioidaan koulutettavan ja kouluttajan välisillä säännöllisillä tapaamisilla vähintään kahdesti vuodessa. Koulutusjakson lopuksi suoritetaan valtakunnallinen kuulustelu.

3.1 Ohjelman rakenne
Koulutuksen kesto on kokonaisuutena kaksi vuotta kliinistä työtä siten, että yllämainittu sisältö ja tavoitteet toteutuvat. Koulutuksen tulee olla pääsääntöisesti kokopäiväistä palvelua riittävän yhtäjaksoisena, vähintään kolmen kuukauden kestoisissa jaksoissa seuranta- ja palautemahdollisuuden takaamiseksi keskeisissä potilasongelmissa. Puolipäiväistä osa-aikaista palvelua voidaan hyväksyä 24 kuukautta (0.5 x 24 kk vastaa 12 kk kokopäiväistä työskentelyä).

3.2 Pakolliset koulutusjaksot
Kaikille pakollisia koulutusjaksoja ovat vähintään 1 kk mittainen jakso (mielellään 3 kk) HUS:n lasten- ja nuorten sairaalassa tai vastaavassa yksikössä, jossa hoidetaan paljon harvinaisia systeemisiä sidekudostauteja sekä vähintään 1 kuukauden (mielellään 3 kk) mittainen jakso aikuisreumatologian yksikössä.

3.3. Suositeltavia koulutusjaksoja
Kouluttajan ja koulutusohjelman vastuuhenkilön kanssa voidaan sopia, että koulutusta hyväksytään 1-3 kk:n jaksoja muissa koulutuspaikoissa, kuten lasten ortopedisessa yksikössä tai radiologian yksikössä. Erittäin suositeltavaa on 1 kuukauden (mielellään 3 kk) mittainen jakso reumalasten ja –nuorten kuntoutukseen keskittyneessä yksikössä.

3.4 Ulkomainen koulutus
Ulkomailla tapahtuvaa lastenreumatologian koulutusta hyväksytään koulutuksesta vastaavan kouluttajan ja koulutusohjelman vastuuhenkilön harkinnan mukaan, pääsääntöisesti enintään 6 kk osalta.

3.5 Lokikirja
Koulutuksen aikana tulee seurata vähintään 10 systeemistä sidekudostautia sairastavaa potilasta kutakin vähintään vuoden ajan koulutettavan pitämän lokikirjan avulla. Lokikirjan (elektroninen) sisältönä on kyseisten potilastapausten anamneesi, status, tutkimukset, lääkehoidot ja taudinkulku strukturoidussa muodossa. Lokikirjaan on kerättävä myös 10 muuta (kuin systeemistä sidekudostautia) harvinaista sairautta sairastavan tiedot (Liite 1).
Lastenreuman kuntoutukseen perehtymiseksi edellytetään lokikirjaan (dokumentointi strukturoidussa muodossa) 5 potilaan tavoitteellisen kuntoutuksen kokonaisuuden suunnittelu, kuntoutussuunnitelman laatiminen ja kuntoutuksen laadun ja tuloksellisuuden arviointi.

4. Koulutettavan edellytykset
Lisäkoulutuksen voi aloittaa lastentautien erikoislääkärin tutkinnon suorittamisen jälkeen. Koulutuksen lopullinen sisältö sovitaan koulutettavan aikaisemman koulutuksen ja kokemuksen perusteella, ja siitä päättävät kouluttajat ja koulutusohjelman vastuuhenkilö. 

5. Koulutuspaikat ja kouluttajat 
Suomen yliopistolliset keskussairaalat, joissa on lastenreumatologian kouluttaja ja hyväksytty koulutusohjelma. Koulutusohjelmaan on kirjattu ohjelman vastuuhenkilö sekä kouluttajat, joista yksi toimii vastuukouluttajana.

Kouluttajat:
Dosentti Pekka Lahdenne, HUS, dosentti Kristiina Aalto, HUS, dosentti Anne Putto-Laurila, TYKS, dosentti Paula Vähäsalo, OYS, prof. Matti Korppi, TaYS, LT Merja Malin, TaYS, Kuntoutuskeskus Apila, LT Liisa Kröger, KYS, LT Eija Piippo-Savolainen, KYS, LT Hanna Säilä, Sairaala Orton (kuntoutus).

6. Teoreettinen koulutus
Koulutuksen alussa on syytä lukea kirjat:

Leirisalo-Repo M, Hämäläinen M, Moilanen E. Reumataudit, Duodecim, uusin painos, ja "Käypä hoito" –suositukset lasten ja aikuisten reumatologisten sairauksien alalta.

Kurssimuotoista teoreettista erikoisalakohtaista koulutusta vaaditaan vähintään 80 tuntia (tai vähintään yksi kansallinen kokous/vuosi ja vähintään kaksi kansainvälistä kokousta per koulutusaika).

Suositeltavaa on osallistua artikkelin kirjoittamiseen reumatautien alalta, joka julkaistaan ainakin kotimaisella tasolla, ja alan tutkimustyöhön.

7. Kuulustelu
Lisäkoulutuksen lopussa on valtakunnallinen, koordinaattorin järjestämä kirjallinen kuulustelu. Kuulusteluvaatimuksina on:

Kirja (viimeisin painos):
Cassidy JT, Petty RE. Textbook of Pediatric Rheumatology, uusin painos, Churchill-Livingstone.

Lehdet (viimeisen kahden vuoden ajalta):
Annals of Rheumatic Diseases
Arthritis and Rheumatism
Arthritis Care & Research,
ournal of Rheumatology
Clinical and Experimental Rheumatology
Pediatric Rheumatology
Scandinavian Journal of Rheumatology

Lisäksi reumatologiaa käsittelevät artikkelit seuraavista lehdistä:
Duodecim
Lääkärilehti
New England Journal of Medicine
Lancet
Pediatrics
Journal of Pediatrics

8. Arviointi ja todistukset
Kun lisäkoulutus kokonaisuudessaan on suoritettu hyväksytysti, koulutuksesta vastaavan yliopiston lääketieteellinen tiedekunta antaa koulutuksesta todistuksen.

Helsinki 20.3.2013
Pekka Lahdenne, lastenreumatologi, lastentautien dosentti,
Lastenreumatologian lisäkoulutusohjelman valtakunnallinen koordinaattori 2013

Neonatologia

Neonatologian lisäkoulutusohjelma

Valtakunnallinen koulutuskoordinaattori: professori Mikko Hallman
Valtakunnallinen koordinaattori: Professori Mikko Hallman
Koulutusohjelman vastuuhenkilö: dos. Liisa Lehtonen
Kuulustelijat: dos. Liisa Lehtonen, LT Hanna Soukka, dos. Helena Lapinleimu

Yleistä
Vastasyntyneiden sairauksien eli neonatologian valtakunnallinen koulutusohjelma noudattaa Neonatologian spesialistikoulutusohjelmaa, jonka sisältö on määritetty European Board of Paediatricsin ohjeessa. Se täyttää CESP:n (Confederation of European Specialists in Paediatrics), UEMS:n (European Union of Medical Specialists) lastentautien spesialistisektion, suppeiden erikoisalojen koulutuksen yleiset vaatimukset. Neonatologian lisäkoulutus kestää kaksi vuotta. Koulutuksen lopussa järjestetään kuulustelu. Yliopistollisten sairaaloiden neonatologian lisäkoulutusohjelmien koulutusvastaavat muodostavat neuvottelukunnan, joka ylläpitää ja kehittää neonatologian koulutusta Suomessa. Valtakunnallinen koordinaattori toimii kokoonkutsujana ja kansainvälisenä yhteyshenkilönä.

Koulutuksen päämäärät
Koulutuksen sisältö:
Lastentautien erikoisalan neonatologian lisäkoulutusohjelma antaa siihen osallistuvalle lääkärille sekä teoreettiset että käytännön valmiudet itsenäiseen työskentelyyn neonatologian erikoislääkärin tehtävissä. Tällöin on välttämätöntä, että hän

1. tuntee sikiön kehityksen eri vaiheet ja patologian sekä vastasyntyneen fysiologian
2. hallitsee erikoisalaansa kuuluvat diagnostiset menetelmät ja toimenpiteet
3. kykenee laatimaan erikoisalansa potilaan hoitosuunnitelman ja toteuttamaan sen
4. hallitsee jälkihoidon ja varhaiskuntoutuksen
5. kykenee arvioimaan hoitotuloksia tieteellisen menetelmin
6. kykenee osallistumaan opetustoimintaan ja kehitystyöhön.

Koulutuksen tarkoitus:
Tarkoituksena on kouluttaa neonatologian erikoislääkäreitä (neonatologeja), jotka antavat vaativaa neonatologista hoitoa sekä kykenevät soveltamaan siihen kuuluvia diagnostisia menetelmiä. Tähän kuuluvat lokikirjassa määritellyt käytännön taidot, mukaan lukien diagnostiset, kliiniset ja teknologiset taidot. Edelleen neonatologian koulutukseen kuuluu opetustaitojen kehittäminen sekä syvällinen perehtyminen tiettyyn neonatologian alan ongelmaan.

Koulutusohjelma
Pääsääntöisesti koulutuksen tulee olla yhtämittaista ja täyspäiväistä palvelua.

Pakolliset modulit:
1. Vähintään 14 kuukautta palvelua yliopistollisen lastenklinikan vastasyntyneiden osastolla, joka klinikasta riippuen voi olla joko varsinainen teho-osasto tai kaikkia hoidon tasoja edustava vastasyntyneiden tehohoito-osasto.
2. Vähintään 3 kuukautta palvelua synnytys- ja vierihoito-osastoilla. Toimintaan kuuluu perinatologisen hoidon seuranta, vastasyntyneiden elvytys ja ensihoito, vastasyntyneiden sairauksien hoito ja terveiden vastasyntyneiden tutkiminen.
3. Vähintään kuukauden palvelu pediatrisessa tehohoitoyksikössä tai sydäntutkimusyksikössä.
4. Koulutusvastaavan harkinnan mukaan riittävä itsenäinen kokemus pienten (Sp.<1500 g) ja erittäin ennenaikaisten (Gi.<28 viikkoa) potilaiden hoidosta.

Kliiniseen palvelujaksoon tulee sisältyä päivystystä vähintään 18 kk aikana, josta neonatologian takapäivystystä vähintään 6 kk, sekä palvelua vastasyntyneiden kehitysseurantaa ja jälkitarkastuksia toteuttavalla poliklinikalla.

Muut mahdolliset modulit:
1. Koulutukseen hyväksytään koulutusvastaavan harkinnan mukaan korkeintaan 6 kuukautta neonatologian alaan kuuluvaa tutkimustyötä.
2. Koulutukseen hyväksytään koulutusvastaavan harkinnan mukaan palvelua muussa pediatrisessa tai ei-pediatrisessa yksikössä, mikäli palvelun katsotaan edistävän tai syventävän valmiuksia toimia neonatologina.

Ulkomainen koulutus:
Ulkomailla tapahtuvaa neonatologian koulutusta hyväksytään koulutusvastaavan ja neuvottelukunnan harkinnan mukaan. 

Kouutuksen kesto:
Kaksi vuotta.

Koulutettavan edellytykset
Koulutettavalta edellytetään UEMS-ohjeiden mukaista lastenlääkärin tutkintoa. Koulutukseen hyväksyttäessä otetaan huomioon valtakunnallinen tarve. Lisäkoulutukseen pyrkivät suunnittelevat koulutuksensa koulutusvastaavan ja kouluttajien kanssa.

Koulutuspaikat ja kouluttajat
Keskukset, joissa koulutus voidaan suorittaa kokonaan:
Koulutukseen soveltuvilta osiltaan kaikkien Suomen yliopistollisten keskussairaaloiden vastasyntyneiden tehohoitoyksiköt, synnytyslaitosten vastasyntyneiden osastot ja isompien lasten tehohoitoyksiköt tulevat kysymykseen.

Keskukset, joissa koulutus voidaan suorittaa soveltuvin osin:
Harkinnan mukaan yksiköt, jotka kaikin osin täyttävät CESP/UEMS:n laatuvaatimukset.

Henkilökohtaiset kouluttajat/ohjaajat:
Koulutusvastaava nimeää henkilökohtaiset kouluttajat/ohjaajat.

Teoreettinen koulutus
Seuraavat osiot vaaditaan
1. Kurssimuotoista erikoisalakohtaista koulutusta vähintään 30 tuntia. Osallistuminen tekijänä yhteen neonatologian alaa käsittelevään julkaisuun katsotaan lisäansioksi.
2. Osallistuminen vähintään yhteen ulkomailla tai Suomessa pidettävään alan kansainväliseen kokoukseen.

Kuulustelu
Koulutettava voi lisäkoulutuksen aikana tai sen jälkeen osallistua valtakunnalliseen kirjalliseen neonatologian kuulusteluun. Kuulustelijoina toimivat lisäkoulutusohjelman koulutusvastaavat, tai tarvittaessa neuvottelukunnan nimeämät muut neonatologit. Kuulustelijoita on kaksi, ja ainakin toisen tulee toimia eri sairaalassa kuin koulutettava.

Kuulusteluvaatimukset ovat seuraavat:
Kirjat (viimeisin painos):
1. Taeusch H.W., Ballard R.A. & Avery M.E. (Eds.): Schaffer and Avery´s diseases of the newborn (Saunders) tai Avery G.B., Fletcher M.A., MacDonald M.G. (Eds.): Neonatology. Pathophysiology and management of the newborn (Lippincott) tai Roberton N.R.C. (Ed.): Textbook of neonatology (Churchill Livingstone) tai Fanaroff A.A. & Martin R.J. (Eds.): Neonatal-perinatal medicine (Mosby) 2. Volpe J.J.: Neorology of the newborn (Saunders)

Lehdet 8tenttiä edeltävät kolme vuotta):
1. Archives of Disease in Childhood (neonataaliosa)
2. Journal of Pediatrics (neonatologia)
3. Pediatrics (neonatologia)
4. American Journal of Obstetrics and Gynecology (perinatologia)
5. Clinics in Perinatology, Clinics in Neonatology
6. Cochrane database (neonatologiset meta-analyysit)
7. Acta Paediatrica (neonatologia)
8. Duodecim, Suomen Lääkärilehti (neonatologia)
9. Lancet (neonatologia)
10. New England Journal of Medicine (neonatologia)

Arviointi ja todistukset
Kun lisäkoulutus kokonaisuudessaan on suoritettu hyväksytysti, koulutuksesta vastaavan yliopiston lääketieteellinen tiedekunta antaa koulutuksesta todistuksen.

Liite: European Board of Pediatrics, European training syllabus in Neonatology http://www.eapaediatrics.eu/images/stories/down_docs/02_eapwg/02_tertiary_08_neonatology/training_neonatal_0199.pdf  

Sosiaalipediatria

Sosiaalipediatrian lisäkoulutusohjelma (päivitys 19.9.2019)

Koulutusohjelman vastuuhenkilö ja kouluttaja: dosentti Pirjo Anttila
Kuulustelija: Sosiaalipediatrian dosentti Pirjo Anttila

Valtakunnallinen koordinaattori: professori Kaija-Leena Kolho

Koulutusajan pituus on kaksi vuotta. Koulutus on tarkoitettu lastentautien lisäkoulutukseksi ja tapahtuu lastentautien erikoislääkärikoulutuksen jälkeen.

Tavoitteet
Sosiaalipediatriassa on kyse sellaisista lasten terveysongelmista, joiden moninaiset syyt ovat etupäässä sosiaalisia, mutta joiden sekä  lyhyt- että pitkäaikaisseuraukset voivat olla vakavia lapsen sekä fyysiselle ja psyykkiselle terveydelle että sosiaaliselle ja kognitiiviselle selviytymiselle. Sosiaalipediatrian konkreettisinta aluetta on lapsen kaltoinkohtelu.

Koulutuksen aikana syvennytään seuraaviin asiakokonaisuuksiin:

1. Lapsen kaltoinkohtelun eri muodot, niiden tunnistaminen, oireet ja löydökset
-laiminlyönti
-fyysinen väkivalta
-seksuaalinen hyväksikäyttö/väkivalta
-emotionaalinen kaltoinkohtelu
-lapselle sepitetty tai aiheutettu sairaus

2. Lapsen kaltoinkohtelun riskitekijät ja niiden väliset yhteydet:
- lapsi (mm. ikä, keskosuus, vammaisuus)
-
vanhempien tausta (mm. vanhempien/huoltajien lapsena kokema kaltoinkohtelu, päihteiden käyttö, mielenterveysongelmat)
- perhe (mm. perheväkivalta, sosioekonominen deprivaatio)
- elinympäristö (mm. päiväkoti- ja kouluympäristön pulmat, digitalisaation/internetin tuomat haasteet)
- yhteiskunnalliset tekijät (mm. lait, kulttuuri, taloudelliset päätökset)

3. Lapsen normaali fyysinen ja psyykkinen kehitys ja kaltoinkohtelun/laiminlyönnin vaikutukset siihen, lapsen ja vanhemman normaali ja poikkeava vuorovaikutus
- oireet ja löydökset

4. Lapsen kaltoinkohteluun puuttuminen, tutkiminen, hoito ja seuranta
- pediatrin ja muiden lääkärien tehtävät, viranomaisilmoitukset
- moniammatillinen yhteistyö (mm. lastensuojelu, poliisi, lasten ja nuorten oikeuspsykologia, oikeuslaitos ja mahdolliset muut tapauksiin liittyvät yhteistyötahot)
- lääkärinlausuntojen laatiminen lastensuojelulle, poliisille ja oikeuslaitokselle

5. Lapsen kaltoinkohtelun ehkäisy
- universaali (primaari)
- selektiivinen (sekundaari)
- indikoitu (tertiääri)

6. Lastensuojelulaki (2007/417) ja YK:n lapsen oikeuksien sopimus

Koulutuksen rakenne ja sisältö

1. Yleistä
Kaksi vuotta kestävään koulutuksen kuuluu
- 0,5 -1,5 vuoden työskentely TYKS lasten ja nuorten klinikan sosiaalipediatrian vastaanotolla sosiaalipediatrian erikoislääkärin/sosiaalipediatriaan perehtyneen erikoislääkärin ohjauksessa
-ko. työskentelyyn sisältyy toimiminen osana TYKS lasten ja nuorten klinikan seksuaalirikosten tutkimusryhmää. Koulutettava saa perehdytyksen seksuaalisen hyväksikäytön epäilyjen somaattiseen tutkimiseen (akuutti ja elektiivinen) sekä lausuntojen laatimiseen poliisille/oikeuslaitokselle

-  0,5-1 vuoden pituinen ennalta suunniteltu kokonaisuus jossain lasten ja nuorten oikeuspsykologian/oikeuspsykiatrian yksikössä
-tarvittaessa lisäksi korkeintaan 0,5 vuoden työskentely jollain seuraavista erikoisaloista:

1. lastenneurologia (pienen lapsen kehitysseuranta, sikiöajan alkoholialtistuksen myöhäisvaikutukset, neuropsykiatriset ongelmat, neurologisen tiimin työskentely)
2. lastenpsykiatria (varhaisen vuorovaikutuksen pulmiin/hoitoon perehtyminen, neuropsykiatriset ongelmat, lastensuojelun asiakkaina olevien lasten psykiatriset ongelmat)

Osa koulutuksesta voidaan suorittaa muussa kouluttajan hyväksymässä kotimaisessa tai ulkomaisessa sairaalassa tai alan muussa toimintayksikössä.

2. Teoreettinen kurssimuotoinen koulutus
Koulutettava osallistuu eri koulutusyksikköjen järjestämiin alan koulutukseen vähintään 60 tuntia. Koulutukseen tulee sisältyä osallistuminen vähintään kahteen sosiaalipediatrian aihepiiriin liittyvään valtakunnalliseen koulutustilaisuuteen ja kahteen kansainvälisen alan kongressiin.

3. Toimipaikkakoulutus
Toimipaikkakoulutus toteutuu edellä mainittujen koulutuspisteiden käytännön toiminnasta sosiaalipediatrian erikoislääkärin/sosiaalipediatriaan perehtyneet erikoislääkärin ohjauksessa. -käytännön työhön ohjaavaa koulutusta eli potilaan ja vanhempansa/saattajiensa kohtaamiseen, sosiaalipediatristen esitietojen kysymiseen sekä lapsen tutkimiseen ja hoitamiseen liittyvää kliinisen työn opetusta
- osallistuminen moniammatillisiin kokouksiin ja vastaanottoihin
- somaattisen lääkärintarkastauksen tekeminen lapsiin kohdistuvissa akuuteissa ja ei-akuuteissa rikosepäilyissä (pahoinpitelyn ja sekusaalisen hyväksikäytön epäily)
-lausuntojen laatiminen lastensuojelulle ja poliisille/oikeuslaitokselle sosiaalipediatrian erikoislääkärin/sosiaalipediatriaan perehtyneen erikoislääkärin ohjauksessa

4. Valtakunnallinen kuulustelu
Kuulustelun kysymysten laatimisesta vastaa sosiaalipediatrian dosentti Pirjo Anttila. Kuulusteluvaatimuksina ovat soveltuvin osin lapsiin liittyvä suomalainen lainsäädäntö ja seuraavien kirjojen viimeisimmät painokset sekä lehdet, joista kolmen (3) viimeisen vuosikerran sosiaalipediatriaan/lapsen kaltoinkohteluun liittyvät artikkelit.

Opintokirjallisuus
Kirjat ym.
1. Reece R, Christian CW (toim). Child Abuse. Medical Diagnosis and Management. 3. painos, American Academy of Pediatrics 2009 (4. painos ilmestyy loppuvuodesta 2019)
2. Finlex.fi, Lastensuojelulaki

3. WHO Regional Office for Europe 2018, WHO European status report on preventing child maltreatment.
4. Uusin saatavilla oleva päivitys seuraavista:
-Adams J.A., Farst K.J., Kellogg N.D., Interpretation of Medical findings in suspected child sexual abuse: an update for 2018. J Pediatr Adolesc Gynecol 2018;31:225-31
-Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön epäilyn tutkiminen (online). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Lastenpsykiatriyhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2013. Saatavilla internetissä: www.käypähoito.fi
-The physical signs of child sexual abuse. An evidence-based review and guidance for best price. 2015. American Academy of Pediatrics (AAP), The Royal College of Physicians of London (RCP) and The Faculty of Forensic and Legal Medicine (FFLM)

Lehtien vuosikerrat
• Pediatrics
• Archives of Diseases of Childhood
• Journal of Pediatrics
• Acta Paediatrica
• Child Abuse and Neglect. The International Journal.
• Child Maltreatment
• Suomen Lääkärilehti
• Duodecim

Naistentaudit ja synnytykset

Gynekologinen onkologia

Gynekologisen onkologian lisäkoulutusohjelma

Koulutusohjelman vastuuhenkilö ja kuulustelija: dosentti Seija Grénman ja dosentti Sakari Hietanen
Koulutusajan pituus on kaksi (2) vuotta. Koulutus tapahtuu synnytys- ja naistentautiopin erikoislääkärikoulutuksen jälkeen

Koulutuksen tavoitteet
Gynekologisen onkologian koulutusohjelman tavoitteena on perehdyttää koulutukseen osallistuva lääkäri tämän alan teoreettiseen ja käytännön tietoon sekä antaa valmiudet tämän erikoisalan lääkärin tehtävien itsenäiseen hallintaan.

Koulutettavan tulee koulutusaikana hankkia seuraavat tiedot ja taidot ja pystyä osoittamaan hallitsevansa nämä erillisen lokikirjan avulla. Hänen tulee tällöin hallita:
1. Tietämys gynekologisten syöpien karsinogeneesista, invaasiosta ja metastasoinnista, solu- ja molekyylibiologiasta sekä sytologiasta ja patologiasta
2. Gynekologisten syöpien epidemiologia, etiologia, perinnöllisyys, ennaltaehkäisy, joukkotutkimukset, diagnostiset mahdollisuudet, prognostiset tekijät, astejaotus ja hoito
3. Kolposkopia ulkosynnyttimien, vaginan ja portion muutosten tutkimisessa
4. Diagnostiikkaan ja seurantaan tarvittavien kuvantamistutkimuksien käyttö ja tulkinta
5. Gynekologisen syövän kirurginen hoito mukaan lukien preoperatiiviset valmistelut ja leikkauksen jälkeinen seuranta ja mahdolliset leikkauskomplikaatiot
6. Tietämys ja kokemus solunsalpaajahoidoista, hormonihoidoista ja sädehoidoista
7. Tietous ja kokemus gynekologista syöpää sairastavien potilaiden psykologisesta hoidoista ja seksuaalisista dysfunktioista
8. Tietous gynekologisten syöpäpotilaiden palliatiivisesta hoidosta ja terminaalihoidosta

Koulutuksen rakenne ja sisältö
Yleistä:
Koulutukseen kuuluu kaksi (2) vuotta palvelua TYKSin naistenklinikan gynekologisen onkologian sektorilla ja tähän sisältyy kahden (2) kuukauden palvelu onkologian klinikassa. Koulutukseen kuuluvat yhteistyökokoukset sytologien, patologien ja onkologien kanssa kyseisten alueiden ongelmien selvittelyssä. Osan koulutuksesta voi suorittaa kouluttajan hyväksymässä kotimaisessa tai ulkomaisessa yliopistoklinikassa

Teoreettinen kurssimuotoinen koulutus

A. Osallistuminen koulutusyksikön järjestämään koulutukseen
• gynekologisten syöpäpotilaiden ongelmameetingit x 2/viikko (á 1 tunti)
• onkologien sädehoitokonsultaatiomeeting x 1/viikko (á 0.5 tuntia)
• patologimeeting x 1 / 2 viikkoa (á 1 tunti)
• patologian audit x 1/kuukausi (á 1 tunti)

B. Teoreettinen kurssimuotoinen koulutus
• koulutettava osallistuu vastuuhenkilöiden hyväksymiin alaa syventäviin koulutuksiin, vähimmäismäärä 30 tuntia

C. Kongressikoulutus
• koulutettava osallistuu (soveltuvin osin) vähintään neljään (4) seuraavista kongresseista:

o NSGO = Nordic Society of Gynecologic Oncology
o ESGO = European Society of Gynecologic Oncology
o IGCS = International Gynecologic Cancer Society
o ESCO = European Society of Clinical Oncology
o ASCO = American Society of Clinical Oncology
o SGY = Suomen Gynekologiyhdistys
o Suomen Gynekologiyhdistyksen alaisen gynekologisen onkologian pienryhmä
o GKS = Gynekologisen Kirurgian Seura
o SKY = Suomen Kolposkopiayhdistys

Erityiskoulutus

A. Leikkaushoito
• ulkosynnytinsyövän säästävä ja radikaali leikkaus
• kohdunkaulan syövän säästävä leikkaus ja radikaali leikkaus Wertheimin mukaan
• kohdunrungon syövän leikkaus, pelvisten imusolmukkeiden poisto, laparoskooppiset tekniikat
• munanjohdin- ja munasarjasyövän radikaali leikkaus: pelvinen ja para-aortaalinen imusolmukkeiden poisto, vatsapaidan poisto, maksimaalinen sytoreduktio

B. Solunsalpaajahoito
• solunsalpaajahoidon vaikutusmekanismit, indikaatiot ja vasteen seuranta
• solunsalpaajahoitojen valinta eri syövissä
• neoadjuvantti-, liitännäis-, levinneen taudin ja palliatiivinen hoito
• hormonaaliset ja muut vaihtoehdot

C. Sädehoito
• sädehoidon vaikutusmekanismit
• sädehoitotyöskentelyn säännöt; hoitohenkilökunta ja potilaat
• brakyterapioiden vaikutusmekanismit, indikaatiot ja toteutus
• ulkoisen sädehoidon indikaatiot, suunnittelu ja toteutus

D. Viikottainen työskentely
• syöpäleikkaus vähintään kahtena (2) päivänä/viikko
• osastotyöskentely
• polikliininen vastaanotto
• premalignien muutosten (ulkosynnyttimet, emätin ja kohdunkaula) diagnostiikka ja hoidot poliklinikalla

Valtakunnallinen kuulustelu
Valtakunnallisen kuulustelun kysymysten laatimisesta ja vastausten arvostelusta vastaavat gynekologisen onkologian kouluttajat. Kirjoista viimeisin painos ja lehdistä kolme (3) viimeistä vuosikertaa.

Kirjat
1. Cartier R.: Practical colposcopy (S.Karger)
2. Coppleson M. et al (Eds.): Gynecologic oncology (Churchill Livingstone) tai Gusberg S.B., Shingleton H.M. & Deppe G. (Eds.): Female genital cancer (Churchill Livingstone) tai Di Saia, P.J., Creasman, W.T. Clinical Gynecologic Oncology (Mosby)
3. Kumar R.J. (Ed.): Blaustein's pathology of the female genital tract (Springer Verlag) tai Tavassoli F., Devilee P. (Ed.): WHO Classification of Breast Tumours and Tumours of the Female Genital Organs: Pathology and Genetics.

Lehdet
1. Journal of Clinical Oncology
2. Journal of National Cancer Institute
3. Eur J Cancer
4. Gynecologic Oncology
5. International Journal of Gynecological Cancer
6. International Journal of Radiation Oncology, Biology, Physics
7. New England Journal of Medicine
8. The Lancet

+ FIGO Guidelines (http://www.igcs.org/files/TreatmentResources/FIGO_IGCS_staging.pdf)

Lisääntymislääketiede

Lisääntymislääketieteen lisäkoulutusohjelma

Koulutusohjelman vastuuhenkilö ja kuulustelija: dosentti Antti Perheentupa
Koulutusajan pituus on minimissään 2 vuotta. Koulutus tapahtuu naistentautien ja synnytysten erikoislääkäritutkinnon jälkeen.

Koulutuksen tavoitteet
Lisääntymislääketieteen koulutuksen tavoitteena on perehdyttää koulutukseen osallistuva lääkäri alan teoreettiseen ja käytännön tietoon sekä antaa valmiudet tämän erikoisalan lääkärin tehtävien itsenäiseen hallintaan. Hänen tulee tällöin hallita:

A. Diagnostiikan alueelta erityisesti
1. reproduktiivisen endokrinologian diagnostiikka
2. lapsettomuuden perustutkimukset
3. andrologisten sairauksien diagnostiikka; erityisesti lapsettomuustutkimuksiin kuuluva andrologia

B. Hoidon alueelta erityisesti
1. hormoni- ja lapsettomuuspoliklinikkapotilaiden hoitosuunnitelmat
2. hedelmöityshoitojen toteutus
3. gynekologis-endokrinologisten sairauksien hoito ja seuranta
4. nuoriso- ja vaihdevuosien lääketiede
5. operatiivisten hoitojen periaatteiden hallitseminen
6. perhesuunnittelu, raskauden ehkäisyn ongelmat

Jokaiselle koulutettavalle tehdään henkilökohtainen koulutussuunnitelma, jonka toteutumista seurataan vastuuhenkilöiden kanssa pidettävien kehityskeskustelujen ja lokikirjan avulla.

Koulutuksen rakenne ja sisältö
Koulutukseen kuuluu minimissään 2 vuotta palvelua TYKSin naistenklinikan hormonipoliklinikalla, IVF- ja spermalaboratoriossa sekä leikkaussalissa. Osa tästä palvelusta voidaan korvata työllä toisessa lapsettomuusklinikassa. Tutkimustyötä voidaan hyväksyä koulutukseen enintään 4 kk.

Erityiskoulutus
Toimipaikkakoulutuksen avulla koulutettavalle annetaan riittävät perustiedot ja -taidot lisääntymislääketieteen eri osa-alueilla, jotta hän saavuttaisi kyvyn itsenäiseen työskentelyyn tällä erityisalalla.

Koulutusmuodot:
1. ohjaus lisääntymislääketieteen piiriin kuuluvien endokriinisten sairauksien hoidossa
2. henkilökohtainen ohjaus polikliinisessa potilastyöskente1yssä ja IVF-Iaboratoriossa
3. henkilökohtainen ohjaus follikkelipunktioiden tekemiseen ultraääniohjauksessa
4. harjaantuminen alkiosiirtoihin ja inseminaatioiden tekemiseen
5. valmius kivesbiopsioihin
6. henkilökohtainen ohjaus siemennestetutkimusten tulkintaan
7. lapsettomuuskirurgian perusteiden hallitseminen

Lapsettomuustutkimuksien, hoitojen ja toimenpiteiden määrät:
1. TSSG-tutkimukset 50 kpl
2. Inseminaatiot 150 kpl
3. IVF-stimulaatiot 300 kpl
4. Munasolupunktiot 150 kpl
5. ET/ FET 250 kpl
6. Kivesbiopsiat 5 kpl

Teoreettinen kurssimuotoinen koulutus
Koulutettavan on osallistuttava koulutusyksikön järjestämään tai hyväksymään gynekologisen endokrinologian alan syventävään koulutukseen vähintään 30 tunnin ajan.

A. Osallistuminen koulutusyksikön järjestämään koulutukseen
1. lisääntymislääketieteen osuus klinikan normaalista meeting-ohjelmistosta n. 20 %
2. hoitoyksikön päivittäinen sisäinen meeting (0,5 t/pv)
3. hoitoyksikön sisäinen viikkomeeting (1 tunti/vk)
4. TYKSin naistenklinikan endokrinologian audit -kokous (1 krt/ kk)
5. TYKSin naistenklinikan perinatal audit -kokous (1 krt/kk)
6. TYKSin hypofyysimeeting (1 tunti/kk)
7. TYKSin endokrinologimeeting 4-6 krt/v

B. Teoreettinen kurssimuotoinen koulutus
Koulutettavan on osallistuttava vastuuhenkilöiden hyväksymään Suomen Gynekologiyhdistyksen, Suomen Menopaussitutkimusseuran, Suomen Lapsi- ja nuorisogynekologisen yhdistyksen, Suomen Endokrinologiyhdistyksen, Suomen Fertiliteettiyhdistyksen tai vastaavan järjestön järjestämään reproduktiivisen lääketieteen koulutukseen. Tähän toimintaan voidaan hyväksyä myös vastaavia kansainvälisiä kokouksia ja kongresseja. Koulutuksen vähimmäisvaatimus: 30 tuntia.

Valtakunnallinen kuulustelu
Kirjat (viimeisin painos)
1. Yen S.S.C. & Jaffe R.B. (Eds.): Reproductive endocrinology. Physiology, pathophysiology and clinical management (Saunders)
tai Speroff L. Glass R.H. & Kase N.G.: Clinical gynecologic endocrinology and infertility (Williams & Wilkins)
2. Välimäki M., Sane T. & Dunkel L.: Endokrinologia (Duodecim), soveltuvin osin

Lehdet (kolme viimeistä vuosikertaa, soveltuvin osin)
1. Fertility and Sterility
2. Human Reproduction
3. Human Reproduction Update
4. Journal of Clinical Endocrinology and Metabolism
5. Menopause
6. New England Journal of Medicine
7. The Lancet

Perinatologia

Perinatologian lisäkoulutusohjelma

Koulutusohjelman vastuuhenkilöt: dosentti Ulla Ekblad ja dosentti Eeva Ekholm,
Koulutusajan pituus vähintään 2 vuotta. Koulutus tapahtuu synnytys- ja naistentautiopin erikoislääkärikoulutuksen jälkeen

Tavoitteet
Naistentautien ja synnytysten erikoisalan perinatologian koulutusohjelman tavoitteena on perehdyttää koulutukseen osallistuva lääkäri tämän alan teoreettiseen ja käytännön tietoon sekä antaa valmiudet perinatologian alaan kuuluvien lääkärin tehtävien itsenäiseen hallintaan. Hänen tulee

- hallita perinatologian alaan kuuluvat diagnostiset toimenpiteet ja hankkia taidot vaativaan sikiöultraäänitutkimukseen
- kyetä laatimaan obstetrinen tutkimus- ja hoitosuunnitelma riskisynnyttäjille
- hallita obstetriset operatiiviset toimenpiteet
- hankkia perustiedot sikiödiagnostiikkaan kuuluvasta genetiikasta
- hankkia valmiuksia kehittämis-, koulutus- ja johtamistehtäviin

Jokaiselle koulutettavalle tehdään henkilökohtainen koulutussuunnitelma, jonka toteutumista seurataan lokikirjan ja vastuuhenkilöiden kanssa pidettävien kehityskeskustelujen sekä portfoliotyöskentelyn avulla.

Koulutuksen rakenne ja sisältö
1. Yleistä
Koulutukseen kuuluu 2 vuotta palvelua TYKSin naistenklinikalla, jossa tehdään yhteistyötä perinnöllisyyslääketieteen ja lastenklinikan kanssa.

2. Erityiskoulutus, 24 kk eri toimipisteissä vastuulääkärinä perinatologinohjauksessa.

A. Sikiölääketiede (koulutusaika 4 kk)
- Koulutettavan tulee hankkia taidot itsenäiseen työskentelyyn obstetrisissa, vaativissa ultraäänitutkimuksissa sekä valmiudet työskennellä sikiölääketieteen parissa. Hänen tulee perehtyä invasiiviseen sikiödiagnostiikkaan ja –hoitoon sekä tuntea niiden indikaatiot.

B. Äitiyshuolto (koulutusaika 12 kk)
- työskentely äitiyspoliklinikalla, jossa riskiraskauksien seuranta ja hoito perinatologin ohjauksessa
- työskentely prenataaliosastolla (toimenkuvaan kuuluvat elektiiviset sektiot ja lapsivuodeosaston hoito

C. Synnytyssalitoiminta (koulutusaika 8 kk)
- toimiminen erikoislääkärinä synnytyssalissa

D. Vaihtoehtoinen palvelu (koulutusaika 2 kk)
- Äitiyshuollon koulutusjaksosta voidaan enintään kaksi kuukautta suorittaa vaihtoehtoisesti neonatologian, perinnöllisyyslääketieteen tai patologian yksiköissä

E. Yliopistosairaalan ulkopuolinen palvelu (koulutusaika 6 kk)
- Enintään 6 kuukautta koulutusajasta voidaan vastuuhenkilön ohjauksessa, erilliseen koulutussopimukseen ja –ohjelmaan perustuen suorittaa yliopistosairaalan ulkopuolella

Osallistuminen viikottaisiin kliinisen genetiikan ja TYKSin obstetriikan yksikön yhteiskokouksiin ja osallistuminen ja tapauksien esittely reesusimmunisaatiokokouksiin ( yhteiskokous hematologien ja lastenlääkäreiden kanssa x1/ kuukausi ), perinatal audit-kokouksien valmistelu, x1 /kk. Vastasyntyneiden teho-osaston kierto x1/viikko.

3. Teoreettinen kurssimuotoinen koulutus - minimi 100 tuntia

A. Meetingtoiminta

Osallistuminen klinikan koulutustilaisuuksiin, perinatologian osuus näistä tilaisuuksista on vähintään 2 h/viikko:

1. kliinisgeneettinen meeting/perinatologinen meeting x1 / viikko
2. immunisaatiomeeting x1 / kk
3. neonataalisosastokierto x1 / viikko
4. perinatal audit kokous x1 / kuukausi
5. klinikkameeting x1 / viikko

B. Koulutettavan on osallistuttava vastuuhenkilöiden hyväksymään Suomen Perinatologisen Seuran, Suomen Gynekologiyhdistyksen tai vastaavan yhdistyksen järjestämään syventävään koulutukseen. Tähän toimintaan voidaan hyväksyä myös perinatologian, sikiölääketieteen ja obstetrisen ultraäänitutkimuksen kansainväliset kurssit ja kongressit. Tämän syventävän koulutuksen vaatimus on vähintään 30 tuntia.

4. Opetus- ja ohjauskokemuksen hankkiminen
Lisäkoulutusohjelman aikana koulutettavan tulee osallistua tutkimukseen (esim. olla mukana vähintään yhden tieteellisen julkaisun kirjoittamisessa) tai olla mukana ohjaamassa ainakin yhden lääketieteen opiskelijan syventäviä opintoja

5. Edistymisen arviointi
Lisäkoulutusohjelmaan osallistuva arvio omaa edistymistään käyttäen apuna EBCOGin lokikirjaa, arviontikriteerejä sekä portfoliotyöskentelyä

Valtakunnallinen kuulustelu
Valtakunnallisen kuulustelun kysymysten laatimisesta ja vastausten arvostelusta vastaavat Helsingin, Kuopion, Oulun, Tampereen ja Turun perinatologian suppean erikoisalan kouluttajat.

Kirjat: (viimeisin painos)
1. Woodward PJ, Kennedy A, Sohaey R et al (Eds): Diagnostic imaging obstetrics (Amirsys 2005)
2. James, Steer, Weinder & Gonik (Eds): High risk pregnancy. Management options (Saunders)

Lehdet: (kolme viimeistä vuosikertaa)
Acta Obstetricia et Gynecologica Scandinavica
American Journal of Obstetrics and Gynecology
BMJ (soveltuvin osin)
BJOG- British Journal of Obstetrics and Gynaecology
Clinics in Perinatology
Clinical Obstetrics and Gynecology
Duodecim (soveltuvin osin)
New England Journal of Medicine (soveltuvin osin)
Obstetrics and Gynecology
Seminars in Perinatology
The Lancet (soveltuvin osin)
Ultrasound in Obstetrics and Gynecology

Perinatologian lokikirja

Urogynekologia

Urogynekologian lisäkoulutusohjelma

Koulutusohjelman vastuuhenkilö: Professori Juha Mäkinen
Koulutuksen vastuukouluttajat: LT Riikka Aaltonen, LT Seija Ala-Nissilä, LT Eija Laurikainen
Koulutusohjelman kuulustelija: Professori Juha Mäkinen

Koulutusajan pituus vähintään kaksi (2) vuotta. Koulutus tapahtuu naistentautien ja synnytysten erikoislääkäritutkinnon jälkeen. Koulutuksen päätyttyä vastuuhenkilö hyväksyy lisäkoulutusohjelman vaatimusten täyttymisen, minkä jälkeen tiedekunta antaa todistuksen lisäkoulutusohjelman suorittamisesta.

Koulutuksen tavoitteet
Urogynekologian lisäkoulutusohjelman tarkoitus on perehdyttää koulutettava alan teoreettiseen ja käytännön tietoon, diagnostiikkaan, polikliinisiin tutkimuksiin ja toimenpiteisiin, sekä leikkaustoimintaan. Koulutuksen päätyttyä koulutettavalla tulee olla valmiudet itsenäiseen päätöksentekoon ja työskentelyyn sekä alan toimintojen organisointiin ja ohjaukseen. Lisäksi koulutusaikana koulutettava ohjataan perehtymään alan tieteelliseen kirjallisuuteen, osallistumaan laaduntarkkailuun ja mahdollisuuksien mukaan myös tutkimustyöhön sekä opetukseen.
Koulutuksen edistymistä seurataan nimetyn tutorin kanssa koulutussuunnitelman, yhteisten ½-vuosittain toteutettujen seurantakeskustelujen ja lokikirjan avulla (liite). Näissä tilaisuuksissa käydään myös läpi 1-3 kk:n välein täytettyä oppimispäiväkirjaa.

Koulutuksen perusteella koulutettavan tulee:

• Hallita:
- Naisen lantion rakenne (luusto, lihakset, verisuonitus, imutiet, hermotus) ja alempien virtsateiden anatomia, fysiologia, patologia sekä histologia
- Naisen virtsainkontinenssin diagnostiikka
- Virtsainkontinenssin konservatiivinen ja operatiivinen hoito
- Alempien virtsateiden toiminnallisten häiriöiden, tulehdusten ja benignien kasvainten diagnostiikka ja hoito
- Laskeumien etiologia, diagnostiikka, luokittelu ja leikkaushoito
- Hormonitoiminnan ja sen muutosten merkitys urogynekologiassa
- Urogenitaalialueen kehityshäiriöiden diagnostiikka ja hoito
- Raskauden ja synnytysten vaikutukset virtsaelimiin ja lantion pohjan tukikudoksiin
- Virtsateiden vammojen (synnytysvauriot, leikkauskomplikaatiot) ehkäisy ja hoito
- Benignien gynekologisten kasvainten/ongelmien diagnostiikka ja operatiivinen hoito
- ICS standardisaatio
- Seuranta tai osallistuminen tieteelliseen tutkimustyöhön ja kliinisen toiminnan laaduntarkkailuun

• Kehittyä kouluttajana
• Seurata alan kirjallisuutta ja referoida uusimpia tutkimustuloksia

Koulutuksen rakenne ja sisältö

1. Yleistä
Koulutukseen kuuluu kaksi (2) vuotta palvelua TYKSin naistenklinikan operatiivisella osastolla (leikkaussalissa ja vuodeosastolla) sekä urogynekologisella että yleisgynekologisella poliklinikalla.
Osan koulutuksesta voi suorittaa kouluttajan hyväksymässä kotimaisessa tai ulkomaisessa sairaalassa. Korvaavana koulutuksena suositellaan myös 2-3 kuukauden koulutusvierailua yliopistosairaalan urologisessa yksikössä.

2. Kliininen koulutus
Koulutettava toimii sekä yleisgynekologisen että urogynekologisen yksikön seniorilääkäreiden kanssa saavuttaakseen kyvyn itsenäiseen työskentelyyn.

2.1. Poliklinikkatoiminta
• Yleisgynekologisten ja urogynekologisten potilaiden preoperatiivinen diagnostiikka, hoito ja postoperatiivinen seuranta
• Polikliiniset tutkimukset, kuten urodynaaminen tutkimus ja kystoskopia sekä lantionalueen kuvantamistutkimukset
• Alempien virtsateiden ja lantionpohjan toimintahäiriöiden patofysiologian selvittäminen ja konservatiivinen hoito (mm. lääkehoito).
• Fysioterapeuttiset hoitomuodot urogynekologiassa

2.2. Leikkaustoiminta
• Yleisgynekologiset benignit leikkaukset eri lähestymistavoin (avo-, vaginaalinen-, laparoskooppinen leikkaus)
• Laskeumien ja virtsainkontinenssin tyyppileikkaukset
• Lantionpohjan vaurioiden (myös synnynnäiset) leikkaushoito (synnytysvauriot, leikkauskomplikaatiot, fistelit, anomaliat)

3. Teoreettinen kurssimuotoinen koulutus
Koulutettava osallistuu sekä koulutusyksikön järjestämään jatko- ja täydennyskoulutukseen että Suomessa pidettäviin kansallisiin jatko- ja täydennyskoulutustapahtumiin (Gynekologisen kirurgian seura, ICS Finland). Vastuuhenkilön hyväksymän koulutuksen kokonaistuntimäärän pitää olla vähintään 30 tuntia.

Koulutettavan tulee osallistua myös vähintään yhteen (1) seuraavista kansainvälisistä kongresseista:
1. ICS = International Continence Society
2. EAU = European Association of Urology
3. IUGA = International Urogynekological Association
4. EUGA = European Urogynekological Association
5. AUA = American Urological Association
6. NUGA = Nordisk Urogynekologisk Arbetsgrupp
7. ESGE = Europan Society of Gynecological Endoscopy

4. Valtakunnallinen kuulustelu
Kuulustelun kysymysten laatimisesta ja vastausten arvostelusta vastaavat valtakunnalliset urogynekologian kouluttajat. Kuulusteluvaatimuksina ovat seuraavat kirjat, joista viimeisin painos ja lehdet, joista kolme (3) viimeistä vuosikertaa.

4.1. Kirjat
- Cardozo L & Staskin DR (eds.): Textbook of female urology and urogynecology. Informa HealthCare.
- Abrams P, Cardozo L, Khoury S, Wein A (eds.): Incontinence (4th International consultation on incon
- tinence). Health Publications Ltd.
- Käser O, Ikle FA, Hirsch HA (eds.): Atlas of Gynecological Surgery. Thieme-Stratton Corp.
- Nichols DH, Randall CL: Vaginal Surgery. Williams & Wilkins.
- Rock JA & Jones HW (eds.): TeLinde’s Operative Gynecology 10th Ed.

4.2. Lehdet
- International Urogynecological Journal
- Neurourology and Urodynamics
- Journal of Urology
- British Journal of Obstetrics and Gynaecology
- Obstetrics and Gynecology
- American Journal of Obstetrics and Gynecology
- Acta Obstetricia et Gynecologica Scandinavica
- Gynecological Surgery
- Duodecim

 

Patologia

Neuropatologia

Neuropatologian lisäkoulutusohjelma

Koulutusohjelman vastuuhenkilö ja kuulustelija Turussa: Maria Gardberg

Yleistä
Neuropatologian valtakunnallinen koulutusohjelma seuraa aikaisemman patologian suppean erikoisalan neuropatologian koulutusohjelmaa ja ottaa huomioon UEMS:N (European Union of Medical Specialists: www.uems.net) neuropatologiakoulutuksen vaatimukset. Lisäkoulutus kestää kaksi vuotta ja koulutuksen lopussa järjestetään kuulustelu. Yliopistollisten sairaaloiden neuropatologit muodostavat neuvottelukunnan, joka ylläpitää ja kehittää neuropatologian koulutusta Suomessa. Koulutusohjelman valtakunnallinen vastuuhenkilö ja koordinaattori sekä kansainvälinen yhteyshenkilö on professori Hannu Kalimo Helsingin yliopistosta.

Koulutuksen tavoitteet
1. yleispäämäärä on osata se osa neuropatologiaa, joka palvelee yleispatologiaa
2. oppia leikkaamaan aivot huomioiden kliiniset ja neurologiset esitiedot ja ottamaan asianmukaiset näytteet
3. pystyä suunnittelemaan tapauksen vaatimat asianmukaiset erikoisvärjäykset
4. oppia neurohistologia ja pystyä tekemään lyhyt, asiallinen neuropatologisen ruumiinavauksen raportti, joka integroi esitiedot, makroskooppiset ja histologiset löydökset
5. oppia käsittelemään neurokirurgisia näytteitä, mukaan luettuna pikatutkimusnäytteet
6. oppia tulkitsemaan histologiset löydökset ja tulkitsemaan erikoisvärjäykset
7. oppia antamaan kirjallinen ja suullinen selostus löydöksistä korreloiden ne kliiniseen kuvaan ja ollen hyödyksi neurologille ja neurokirurgille

Koulutusohjelma
Minimikokemus
1. neuropatologiset ruumiinavaukset ja aivojen leikkaaminen 100
2. neurokirurgiset näytteet 1000
3. lihasbiopsiat ja hermot

Muu koulutus
1. kliinispatologisiin kokouksiin osallistuminen 2 vuotta
2. neurologia
3. neurokirurgia
4. lihastaudit/neurofysiologia

Ulkomainen koulutus:
Osallistuminen 2 vuotena kansainväliseen kokoukseen

Koulutuksen kesto:
2 vuotta

Koulutettavan edellytykset:
Koulutettavan tulee olla patologian erikoislääkäri

Koulutuspaikat ja kouluttajat
Keskuskset, joissa koulutus voidaan suorittaa:
Suomen yliopistollisten sairaaloiden patologian osastot (tällä hetkellä kaikissa näissä on neuropatologian laboratorio)

Kouluttajat ja henkilökohtaiset ohjaajat:
Suomen yliopistollisten sairaaloiden neuropatologit

Teoreettinen koulutus
Kurssimuotoista erikoisalakohtaista koulutusta vähintään 30 tuntia.

Kuulustelu
Kuulustelussa noudatetaan entisen 8-vuotisen neuropatologian koulutusohjelman kuulustelun perussääntöjä ja – rakennetta.

Kuulusteluvaatimukset ovat seuraavat:
Kirjat (viimeisin painos)
1. Love S, Louis DN, Ellison DW: Greenfield´s neuropathology (Hodder Arnold). Soveltuvin osin.
2. Burger PC, Scheithauer BW, Vogel FS: Surgical pathology of the nervous system and its coverings (Churchill Livingstone)
3. Ellison D, Love S, Chimelli L, Harding BN, Lowe J, Vinters HV: Neuropathology. A reference text of CNS pathology (Mosby)
4. Dubowitz V, Sewry CA: Muscle Biopsy. A practical approach (Saunders Elsevier)
5. Karpati G: Structural and molecular basis of skeletal muscle diseases (Blackwell/ISN Neuropath Press)
6. Louis DN, Ohgaki H, Wiestler OD, Cavenee WK: WHO Classification of tumours of the central nervous system (IARC Press)
7. Burger PC, Scheithauer BW: AFIP atlas of tumor pathology, Series 4, Tumors of the central nervous system (AFIP ARP)
8. Dickson D: Neurodegeneration: The molecular pathology of dementia and movement disorders (Blackwell/ISN Neuropath Press)
9. Kalimo H: Pathology & Genetics: Cerebrovascular diseases (Blackwell/ISN Neuropath Press)
10. Golden JA, Harding BN: Developmental neuropathology (Blackwell/ISN Neuropath Press)
11. Midroni G, Bilbao JM, Cohen SM: Biopsy diagnosis of peripheral neuropathology (Butterworth-Heinemann)
12. Dawson TP, Neal JW, Llewellyn L, Thomas C: Neuropathology techniques. (Hodder Arnold)
13. Whitwell HL: Forensic neuropathology ((Hodder Arnold) Soveltuvin osin

Lehdet (tenttiä edeltävät kaksi vuotta)
1. Acta Neuropathologica
2. Annals of Neurology
3. Brain Pathology
4. Journal of Neuropathology and Experimental Neurology
5. Neuromuscular Disorders
6. Neuropathology and Applied Neurobiology

Radiologia

Abdominaaliradiologia

Abdominaaliradiologian/radiologian lisäkoulutusohjelma

Koulutusohjelman vastuuhenkilö: dosentti Roberto Blanco Sequeiros
Koulutusohjelman kuulustelijat: EL Johanna Virtanen, EL Timo Tuunanen

Tavoitteet
Koulutusohjelman tavoitteena on laaja tietämys vatsan elinten ja suoliston sairauksista ja niiden kuvantamisesta siten, että koulutuksen läpikäynyt pystyy soveltamaan sitä käytännön diagnostisessa työssä käyttäen eri kuvantamismenetelmiä. Koulutusohjelman suorittanut hallitsee seuraavat asiat:
- vatsan alueen normaali anatomia, kehitys, normaalivariaatiot ja perusfysiologia
- vatsan alueensairauksien oleellisimmat piirteet
- eri kuvantamismenetelmien: natiivikuvaus, ultraääni, läpivalaisu, TT, MRI ja PET-TT käyttö vatsan alueen diagnostiikassa, mukaan lukien tutkimusten indikaatiot, tutkimusten suunnitteleminen ja suorittaminen sekä kuvien tulkinta
- vatsan alueen keskeisempien kuvantamisohjattujen toimenpiteiden tekeminen ja niiden indikaatiot
- tietämys kyseisellä alalla toimivien hoitavien lääkäreiden työstä siten, että pystyy viestittämään tarvittavat tiedot kliinisille kollegoille
- laadunvalvonta ja keskeiset laadunparantamistoimenpiteet alallaan
- tuntee alan tutkimustyön painopisteet, tutkimustyössä käytetyt menetelmät ja osaa soveltaa niitä tarvittaessa omassa työssään

Koulutusohjelman rakenne
Koulutettavan tulee olla radiologian erikoislääkäri. Koulutukseen liittyvä työharjoittelu kestää kaksi vuotta. Edellä mainittu työpalvelu on toivottavaa suorittaa yhtenäisenä jaksona. Koulutuksesta pääosa tulee suorittaa turun yliopistollisessa sairaalassa tehtävissä, joissa pääasiallinen työ on abdominaalialan radiologiaa. Tämän lisäksi hyväksytään palvelu, oka on suoritettu muissa yliopistosairaaloissa vastaavissa koulutusohjelmissa. Lisäksi kuusi kuukautta voidaan hyödyntää muista yliopisto- ja keskussairaaloista edellyttäen, että koulutusohjelman vastuuhenkilö on hyväksynyt kyseisten sairaaloiden koulutussuunnitelman. Kyseisissä koulutuspaikoissa tulee olla ultraääni-, tietokonetomografia- ja magneettikuvauslaite.

Jokaiselle koulutettavalle tehdään henkilökohtainen koulutussuunnitelma. Koulutussuunnitelmaan kirjataan harjoitteluun liittyvät koulutuspaikat, ohjauksen toteuttamistapa ja muut toimipaikkakoulutukseen liittyvät asiat. Koulutussuunnitelman hyväksyy koulutusohjelman vastuuhenkilö.

Teoreettinen koulutus ja tieteellinen työ
Teoreettisen koulutuksen määrä on kuusikymmentä tuntia. Tästä puolet voidaan suorittaa koulutuspaikan omissa meeting-ohjelmissa, jotka liittyvät abdominaaliradiologiaan, ja puolet muissa koulutustilaisuuksissa. Koulutukseen voidaan hyväksyä myös muiden erikoisalojen ja yleisradiologian koulutustilaisuuksien osia soveltuvin osin, josta päättää koulutuksen vastuuhenkilö.

Teoreettiseen koulutukseen kuuluu esitelmien pito joko yksikön omussa tai kansallisissa/kansainvälisissä koulutuksissa.

Koulutusohjelmaan kuuluu myös osallistuminen tai perehtyminen tieteellisiin tutkimushankkeisiin/tieteelliseen työhön. Tämä voi olla joko omaa tutkimustyötä tai osallistumista tutkimusryhmän työskentelyyn. Tutkimustyöosuuteen liittyvä koulutuksen sisältö kirjataan koulutussuunnitelmaan ja koulutusohjelman vastuuhenkilö voi paikallisten olosuhteiden mukaan suunnata tutkimustyön sisällön.

Seuranta, arviointi ja kuulusteluvaatimukset
henkilökohtaisen koulutussuunnitelman toteutumista seurataan henkilökohtaisen lokikirjan avulla. Koulutettavan ja ohjelman vastuuhenkilön tulee käydä vähintään puolivuosittain kehityskeskustelu-tyyppinen kattavampi koulutusohjelman toteutumisen läpikäynti, jossa tarvittaessa korjataan koulutussuunnitelmaa.

Lisäkoulutukseen kuuluu loppukuulustelu, joka koordinoidaan valtakunnallisesti. Lisäkoulutusohjelman hyväksyntä edellyttää kuulustelun hyväksymistä.

Koulutusohjelman materiaali
Koulutusohjelmaan osallistuvan tulee hallita seuraavat kirjat, ja ne sisältyvät myös tenttivaatimuksiin:
1.
Sahani D ja Samir A: Abdominal imaging, Vol. 1-2, Saunders-Elsevier 2011.
2. Prokop M ja Galanski M: Spiral and multislice computed tomography of the body, Thieme 2003.
3. Semelka R: Abdominal-pelvic MRI, Wiley-Liss 2006.

Koulutettavan tulee seurata myös alan lehtiä. Loppukuulustelussa edellytetään seuraavien lehtien hallintaa:
1. Abdominal Imaging
2. European Radiology
3. Radiology
4. American Journal of Roentgenology

Lastenradiologia

Lastenradiologian lisäkoulutusohjelma

Koulutusohjelman vastuuhenkilö ja kuulustelija: dosentti Erkki Svedström
Koulutuksen tavoitteena on lisätä koulutettavan teoreettista ja käytännön osaamista pediatrisen radiologian alueelta, kehittää oikeita asenteita ja kriittisyyttä sekä lisätä kiinnostusta pediatriseen radiologiaan.

Lastenradiologian kaksivuotisessa koulutusohjelmassa opetetaan seuraavat osa-alueet:
1. eri-ikäisten lasten kohtaaminen, tutkiminen ja kommunikointi lasten ja vanhempien kanssa
2. lapsipotilaiden perustutkimukset eri terveydenhuollon tasolla: käyttöalueet, suorittaminen, arviointi, kehittäminen ja koulutus
3. lastenradiologian erityisalueet:
-neonataaliradiologia
-erityisosaamista vaativa ortopedinen radiologia esimerkiksi kasvuhäiriöiden, perinnöllisten sairauksien, traumojen, tulehdusten ja kasvainten hoitoon liittyvä diagnostiikka -erityisosaamista vaativa sydän- ja keuhkosairauksien diagnostiikka
-erityisosaamista vaativa abdominaalialueen diagnostiikka
-erityisosaamista vaativa neuroradiologinen diagnostiikka
-erityisosaamista vaativa lasten syöpäsairauksien diagnostiikka
-erityisosaamista vaativa geneettisten sairauksien diagnostiikka
-erityisosaamista vaativa sikiödiagnostiikka -erityisosaamista vaativa nuorisoradiologia Perustutkimusten ja erityisosaamista vaativien tutkimusalueiden diagnostiikassa on eri tutkimusmodaliteettien käyttö, tekninen suorittaminen, diagnostinen päättely, riskien arviointi sekä menetelmien kehittäminen teoreettisen ja käytännön koulutuksen tavoitteena.

4. radiologinen säteilysuojelu ja laadunvalvonta pediatrisen diagnostiikan osalta
5. oppimisprosessit, oman osaamisen kehittäminen ja arviointi
6. yhteistyö eri lääkäri- ja työntekijäryhmien välillä
7. alan tieteellisen tutkimuksen perusteet sekä tutkimustulosten kriittinen arviointi
8. opettaa ohjaamaan ja opettamaan alan kysymyksissä oman ja muiden alojen ammattihenkilöstöä ja yleisöä

Koulutusohjelman rakenne
Lisäkoulutus on 2 vuotta ja se tapahtuu radiologian erikoislääkärikoulutuksen jälkeen. Koulutettavan kanssa tehdään henkilökohtainen koulutussopimus. Erityistapauksissa voidaan tehdä myös ulkopuolisen koulutuspaikan kanssa sopimus. Yliopistokoulutuksen sisältö kattaa laajalti lasten- ja nuorisoradiologian alan koulutuksen. Muut yliopistosairaalat hyväksytään myös koulutuspaikoiksi.

Ulkomaisen koulutuksen tai koulutuksen kotimaassa muualla kuin yliopistosairaalassa hyväksymisestä päättää koulutuksen vastuuhenkilö.

Kouluttajat
Kouluttajana toimii Turun yliopiston nimeämä kouluttaja dosentti Erkki Svedström, joka toimii myös valtakunnallisena kuulustelijana lasten- ja nuorisoradiologian alalla. Käytännön työtä täydentävät säännöllisesti ohjatut toimipaikkakoulutustilaisuudet, joiden tarkoituksena on syventää tietämystä erikoisalasta. Teoreettista kurssimuotoista koulutusta on vähintään 30 tuntia. Koulutus läheisiltä kliinisiltä erikoisaloilta ja radiologiasta hyväksytään soveltuvin osin. Suositellaan myös ulkomaisen koulutuksen hankkimista.

Seuranta ja arviointi
Jokaiselle koulutettavalle tehdään henkilökohtainen koulutussuunnitelma ja hänen edistymistään seurataan. Koulutettavan ja kouluttajien välillä käydään kehityskeskusteluja, jotka tapahtuvat puolivuosittain. Koulutettavan oppiminen varmistetaan loppukuulustelulla. Kuulustelijana toimii lasten- ja nuorisoradiologian valtakunnallinen kuulustelija aiemman käytännön mukaan

Kuulusteluvaatimukset 
Kirjat (viimeisin painos)
1. Swischuck: Emergency imaging of the acutely III or injured child
2. Hilton et al.: Practical pediatric imaging
3. Carty et al.: Imaging children
4. Cohen: Imaging children with cancer
5. Danaman.: Pediatric body CT
6. Siegel: Pediatric body CT
7. Siegel: Pediatric ultrasound

Lehdet (kolme viimeistä vuosikertaa)
1. AJR
2. Pediatric Radiology
3. European Radiology
4. Radiology
5. North American Clinics of Radiology sarjojen pediatriset osat

Molekyyli- ja fuusiokuvantaminen

Molekyyli- ja fuusiokuvantamisen lisäkoulutusohjelma

Vastuuhenkilö ja kouluttaja: Radiologian dosentti Riitta Parkkola (kun koulutettava on radiologian erikoislääkäri)

Vastuuhenkilö: professori Jaakko Hartiala
Kouluttaja: professori Juhani Knuuti (kun koulutettava on kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen erikoislääkäri)

Kuulustelijat: Vastaavat kouluttajat laativat valtakunnallisen tentin yhdessä

Koulutuksen tavoitteet
Koulutuksen tavoitteena on perehdyttää koulutettava syvällisesti käytössä oleviin diagnostisiin molekyylikuvantamiseen liittyviin kuvantamismenetelmiin (PET, MK, CT, PET-TT ja SPECT - TT). Koulutettavan tulee oppia molekyylikuvantamiseen liittyvien eri kuvantamismenetelmien fysikaaliset ja biokemialliset perusteet ja virhelähteet sekä niiden käyttö. Koulutettavan tulee oppia tutkimusten tekemisen ja tulkinnan perusteet. Hänen tulee oppia soveltamaan käytäntöön uusien kuvausmenetelmien jatkuvasti kehittyviä sovellutuksia erityisesti syöpätautien, neurologian ja kardiologian aloilla.

Koulutuksen kesto ja koulutuspaikka
Jokaiselle koulutettavalle tehdään henkilökohtainen koulutussuunnitelma.

Koulutettavan tulee olla joko radiologian erikoislääkäri tai kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen erikoislääkäri. Lisäkoulutuksen kesto on kaksi vuotta ja se tapahtuu erikoistumiskoulutuksen jälkeen. Lisäkoulutus tapahtuu Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuvantamiskeskuksessa ja Fysiologian ja isotooppilääketieteen yksikössä Turun yliopistollisessa keskussairaalassa. Koska koulutukseen voidaan hakeutua kahden eri erikoisalan peruskoulutuksen jälkeen, on koulutussuunnitelma laadittu erikseen kummallekin erikoisalalle.

Koulutusohjelma radiologian erikoislääkärille
Vähintään 6 kk lisäkoulutuksesta tapahtuu Valtakunnallisessa PET-keskuksessa TYKS:ssa. Tällöin koulutettava perehtyy anatomismolekylaarisen kuvantamisen fysikaalisiin perusteisiin, käytännön kuvausprotokolliin ja kuvien tulkintaan. Kuvien tulkinnan yhteydessä koulutettava perehtyy tavallisimpien syöpätautien ja neurologisten sairauksien sekä kardiologian perusteisiin, jotka kuuluvat molekyylikuvantamisen indikaatioiden piiriin. Lisaksi koulutettava perehtyy fuusiokuvantamisen perusteisiin sekä kuvantamiskeskuksessa että PET-keskuksessa. Tässä osiossa koulutettava perehtyy molekyylikuvantamiseen liittyviin fuusiokuvantamismenetelmiin kuten PET-TT, PET-MK ja SPECT-TT.

Lisäkoulutuksesta loput tapahtuu Varsinais-Suomen kuvantamiskeskuksessa keskittyen tietokonetomografiatutkimuksiin ja magneettikuvaukseen. Tietokonetomografia-osiossa koulutettava perehtyy erikoisesti onkologiseen radiologiaan ja tämän koulutuksen kesto riippuu koulutettavan aiemmasta perehtyneisyydestä onkologiseen radiologiaan. Seuraavassa vuoden jaksossa koulutettava perehtyy sarkoomatyöryhmän ja lymfoomatyöryhmän työskentelyyn ja perehtyy konventionelliin neuroradiologiseen tietokonetomografiaan ja magneettikuvantamiseen. Tässä jaksossa koulutettava perehtyy myös tietokonetomografian magneettikuvauksen erityissovellutuksiin kuten perfuusiokuvaukseen, fMRI;hin sekä diffuusiokuvaukseen ja magneettispektroskopiaan.

Teoreettista kurssimuotoista koulutusta on 60 tuntia. Koulutus koostuu radiologian, kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen kansainvälisistä kongresseista.

Koulutusohjelma kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen erikoislääkärille
Lisäkoulutuksesta vähintään 6 kk tapahtuu radiologialla keskittyen tietokonetomografiatutkimuksiin ja magneettikuvaukseen. Tässä osiossa on tarkoitus keskittyä tietokonetomografiakuvauksen ja magneettikuvauksen fysikaalisiin perusteisiin, käytännön kuvausprotokolliin ja kuvien tulkintaan. Radiologian koulutuksen aikana koulutettava perehtyy myös magneettikuvaukseen liittyviin erikoistekniikoihin kuten magneettispektroskopiaan, funktionaaliseen magneettikuvaukseen ja diffuusio- ja perfuusiokuvaukseen sekä dynaamiseen magneettikuvaukseen.

Loput lisäkoulutuksesta tapahtuu Valtakunnallisessa PET-keskuksessa TYKS:ssa. Tällöin koulutettava perehtyy anatomismolekylaarisen kuvantamisen fysikaalisiin perusteisiin, käytännön kuvausprotokolliin ja kuvien tulkintaan. Kuvien tulkinnan yhteydessä koulutettava perehtyy tavallisimpien syöpätautien ja neurologisten sairauksien sekä kardiologian perusteisiin, jotka kuuluvat molekyylikuvantamisen indikaatioiden piiriin.

Teoreettista kurssimuotoista koulutusta on 60 tuntia. Koulutus koostuu radiologian, kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen kansainvälisistä kongresseista.

Seuranta ja arviointi
Jokaiselle koulutettavalle tehdään henkilökohtainen koulutussuunnitelma ja hänen edistymistään tuetaan henkilökohtaisen lokikirjan avulla. Koulutettavan ja kouluttajien välillä käydään kehityskeskusteluja, jotka tapahtuvat puolivuosittain kunkin osasektorin kouluttajan kanssa ja vuosittain lisäksi vastuuhenkilön kanssa. Koulutettavan oppiminen varmistetaan valtakunnallisella loppukuulustelulla.

Kuulusteluvaatimukset
Kirjat(viimeisin painos)
1. Osborn, A.G.: Diagnostic neuroradiology (Mosby)
2. Prokop M. et al.: Spiral and Multislice Computed Tomography of the Body (Thieme)
3. Valk P.E. et al.: Positron Emission Tomography. Basic Science and Clinical Practise (Springer)
4. Herholz, K.: NeuroPET. PET in Neuroscience and Clinical Neurology (Springer

Lehdet (3 viimeistä vuosikertaa, elrislehdistä erikoisalaan sopivat artikkelit)
1. American Journal of Neuroradiology
2. American Journal of Roentgenology
3. European Radiology
4. Radiology
5. European Journal of Nuclear Medicine and Molecular Imaging
6. Journal of Nuclear Medicine

Muskuloskeletaaliradiologia

Muskuloskeletaaliradiologian lisäkoulutusohjelma

Koulutusohjelman vastuuhenkilö ja kuulustelija: Dosentti Kimmo Mattila

Yleistä
Koulutuksen päämääränä on laaja-alainen tietämys ja käytännön suoritusvalmius muskuloskeletaaliradiologiassa sekä traumatologiaan, lihassairauksiin, metabolisiin ja endokriiniin sairauksiin, kollagenooseihin että ortopediaan liittyvään protetiikkaan liittyvästä diagnostiikasta. Koulutukseen kuuluu näiden diagnostisten alueiden edellyttämä kuvantamismenetelmien hallitseminen. Koulutusohjelman tulee olla Euroopan Radiologiyhdistyksen (EAR) ohjeiden mukainen, jolloin lisäkoulutuksen merkitys Suomen ulkopuolella olisi mahdollisimman suuri.

Koulutuksen kesto ja koulutuspaikka
Koulutettavan tulee olla radiologian erikoislääkäri. Jokaiselle koulutettavalle tehdään henkilökohtainen koulutussuunnitelma. Kouluttajan tulee olla syvällisesti alaan perehtynyt dosentti. Toimipaikassa tulee olla asianmukaiset tutkimuslaitteet (CT, MR, US, luun tiheysmittaus ja mahdollisuus saada alaan liittyvä isotooppikoulutus) ja alaan liittyvät kirjastopalvelut. Koulutuksen tulee sisältää kaikkien ikäryhmien (myös pediatriseen radiologiaan liittyvä) muskuloskeletaaliproblematiikka.

Koulutus kestää kaksi vuotta ja se on suoritettava pääsääntöisesti yliopistosairaalassa. Keskussairaalassa tai ulkomailla hankitun koulutuksen hyväksymisestä päättää koulutusohjelman vastuuhenkilö tapauskohtaisesti. Pääkouluttajan on oltava radiologian dosentti.

Teoreettinen koulutus
60 tuntia erikoisalan teoreettista kurssimuotoista koulutusta. Erityisesti suositellaan traumatologian, muskuloskeletaaliradiologian ja pediatrisen ortopedian kongresseja sekä Suomen Muskuloskeletaaliradiologit -yhdistyksen koulutustilaisuuksia. Kirjallisuuden seuraamisessa suositellaan alaan liittyvien radiologisten lehtien lisäksi kliinisiä alan lehtiä.

Käytännön koulutus
Käytännön koulutukseen tulee sisältyä:
1. Käytettävien menetelmien syvällinen osaaminen
2. Muskuloskeletaaliradiologiaan liittyvien toimenpiteiden hallinta
3. Normaalin anatomian ja variaatioiden, muskuloskeletaalisysteemin kehityksen ja fysiologian sekä patologian ja patofysiologian syvällinen osaaminen.
4. Osaamisalueet ovat: Kasvaimet, nivelsairaudet, trauma, metaboliset luusairaudet, anomaliat, hematologisten sairauksien aiheuttamat luustomuutokset, protetiikka komplikaatioineen, neuromuskulaariset sairaudet

Kuulustelu
Koulutuksen loppuvaiheessa suoritetaan kirjallinen kuulustelu erikoislääkärikoulutuksen valtakunnallisen kuulustelun yhteydessä.

Kirjat (viimeisin painos):
1. Greenspan A: Orthopedic Imaging. (Lippincott Williams Wilkins)
2. Resnick D: Diagnosis of Bone and Joint Disorders. (WB Saunders)
3. Rogers LF: Radiology of Skeletal Trauma. (Churchill-Livingstone)
4. Stoller DW: Magnetic Resonance Imaging in Orthopedics and Sport Medicine. (Lippincott-Raven Publishers)
5. Burgener F & Kormano M: Differential Diagnosis of Conventional Radiology (luu- ja nivelosuus) (Thieme)

Lehdet (kaksi viimeistä vuosikertaa):
1. Radiology (muskuloskeletaaliosa)
2. Am J Roentgenol (muskuloskeletaaliosa)
3. Am J of Sports Medicine
4. Journal of Bone and Joint Surgery
5. Skeletal Radiology

Suositeltavaa luettavaa:
Kirjat:

1. Resnick D, Kang HS & Pretterklieberer M: Internal derangement of joints (Saunders) 
Lehdet: 
1. Journal of Rheumatology / Scand J Rheumatology
2. Acta Orthopedica Scandinavica
3. Arthroscopy

Neuroradiologia

Neuroradiologian lisäkoulutusohjelma

Koulutusohjelman vastuuhenkilö ja kuulustelija: dosentti Riitta Parkkola 

Tavoitteet 
Koulutusohjelman suorittanut hallitsee
1. normaalianatomian ja neurologisten tautien oleellisimmat piirteet,
2. neuroradiologian menetelmät,
3. tutkimusten tekemisen ja tulkinnan,
4. havaintojensa viestinnän kliinisille kollegoille,
5. neuroradiologisen osaamisen levittämisen, soveltuvin osin, radiologisten kollegojen piiriin,
6. laadunvalvonnan ja parantamisen yksikössään,
7. oman tietotaitonsa ylläpidon ja kehittämisen.

Koulutusohjelman rakenne
Lisäkoulutuksen pituus on 2 vuotta ja se tapahtuu radiologian erikoislääkärikoulutuksen jälkeen. Koulutettavan kanssa tehdään henkilökohtainen koulutussopimus. Yliopistokoulutuksen sisältö kattaa laaja-alaisen neuroradiologisen koulutuksen, sisältäen myös neuroradiologiset toimenpiteiteet, pediatrisen neuroradiologian ja magneettikuvauksen erikoistekniikoiden osiot. Oppimisvaatimukset on jaettu kolmeen tasoon: A) Kykenee itsenäisesti tekemään ja tulkitsemaan. B) Tuntee hyvin ja hallitsee. C) Osaa teoriassa, joskaan ei käytännössä.

Muut yliopistosairaalat hyväksytään myös koulutuspaikoiksi. Ulkomaisen koulutuksen tai koulutuksen kotimaassa muualla kuin yliopistosairaalassa hyväksymisestä päättää vastuuhenkilö.

Kouluttajat
Pääkouluttaja on dosentti Riitta Parkkola ja TYKS:n neuroradiologit toimivat paikallisina kouluttajina. Käytännön työtä täydentävät säännöllisesti ohjatut toimipaikkakoulutustilaisuudet, joiden tarkoituksena on syventää tietämystä erikoisalasta.

Teoreettinen koulutus
Teoreettista kurssimuotoista koulutusta on vähintään 30 tuntia. Koulutus läheisiltä kliinisiltä erikoisaloilta (neurokirurgia, neurologia, korva-nenä- ja kurkkutaudit) ja radiologiasta hyväksytään soveltuvin osin. Suositellaan myös ulkomaisen koulutuksen hankkimista. 

Seuranta ja arviointi 
Jokaiselle koulutettavalle tehdään henkilökohtainen koulutussuunnitelma. Koulutettavan ja kouluttajain välillä käydään kehityskeskusteluja, jotka tapahtuvat puolivuosittain kunkin osasektorin seniorineuroradiologin kanssa ja vuosittain lisäksi vastuuhenkilön kanssa. Koulutettavan oppiminen varmistetaan loppukuulustelulla.

Kuulusteluvaatimukset
Kirjat (vimeisin painos):
1. Osborn, A.G.: Diagnostic neuroradiology (Mosby)
2. Atlas, S.W.(Ed): Magnetic resonance imaging of the brain and spine (Lippincott & Raven)
3. Osborn A.G.: Diagnostic cerebral angiography (Williams & Wilkins)
4. Barkovich A.J.: Pediatric neuroimaging (Raven Press)
5. Som P.M. ja Bergeron R.T.: Head and neck imaging (Mosby)
6. Swartz J.D. ja Harnsberg M.R. (Eds): Imaging of temporal bone (Thieme)

Lehdet ( 3 viimeisintä vuosilertaa, yleislehdistä neuroradiologiset artikkelit)
1. American Journal of Neuroradiology
2. Neuroradiology
3. Radiology
4. European Radiology
5. Acta Radiologica

Päivystysradiologia

Päivystysradiologian lisäkoulutusohjelma

Radiologia: professori Hannu Aronen
Koulutusohjelman vastuuhenkilöt ja kuulustelijat: dosentti Kimmo Mattila

Tavoitteet
Koulutusohjelman suorittanut hallitsee
- normaalianatomian ja akuuttien tautitilojen oleellisimmat piirteet,
- päivystysradiologian menetelmät,
- tutkimusten tekemisen ja tulkinnan,
- havaintojensa viestinnän kliinisille kollegoille,
- päivystysradiologisen osaamisen levittämisen, soveltuvin osin, radiologisten kollegojen piiriin,
- laadunvalvonnan ja parantamisen yksikössään,
- oman tietotaitonsa ylläpidon ja kehittämisen.

Koulutusohjelman rakenne
Lisäkoulutuksen pituus on 2 vuotta ja se tapahtuu radiologian erikoislääkärikoulutuksen jäl-keen. Koulutettavan kanssa tehdään henkilökohtainen koulutussopimus. Yliopistokoulutuksen sisältö kattaa laaja-alaisen päivystysradiologisen koulutuksen, sisältäen myös asiaankuuluvat toimenpiteet, pediatrisen päivystysradiologian ja magneettikuvauksen erikoistekniikoiden osiot.

Muut yliopistosairaalat hyväksytään myös koulutuspaikoiksi. Ulkomaisen koulutuksen tai koulutuksen kotimaassa muualla kuin yliopistosairaalassa hyväksymisestä päättää vastuuhen-kilö.

Kouluttajat
Pääkouluttaja on dosentti Kimmo Mattila. Neuroradiologian koulutusvastaava on dosentti Riitta Parkkola ja lastenradiologian dosentti Erkki Svedström. Lisäksi VSKK:n muut radiolo-git toimivat paikallisina kouluttajina. Käytännön työtä täydentävät säännöllisesti ohjatut toi-mipaikkakoulutustilaisuudet, joiden tarkoituksena on syventää tietämystä erikoisalasta.

Teoreettinen koulutus
Teoreettista kurssimuotoista koulutusta on vähintään 30 tuntia. Suositellaan ulkomaisen kou-lutuksen hankkimista.

Seuranta ja arviointi
Jokaiselle koulutettavalle tehdään henkilökohtainen koulutussuunnitelma. Koulutettavan ja kouluttajain välillä käydään kehityskeskusteluja, jotka tapahtuvat puolivuosittain kunkin osasektorin senioriradiologin kanssa ja vuosittain lisäksi vastuuhenkilön kanssa. Koulutetta-van oppiminen varmistetaan valtakunnallisella loppukuulustelulla.

Kuulusteluvaatimukset
Kirjat (viimeisin painos)

1. Mirvisn and Shanmuganathan : Imaging in Trauma and Critical Care
2. Harris: The radiology of emergency medicine
3. Jeffrey, Manaster, Gurney and Zimmerman: Diagnostic Imaging: Emergency
4. Soto and Lucey: Emergency Radiology: The Requisities

Lehdet (3 viimeistä vuosikertaa, yleislehdistä päivystysradiologiaa käsittelevät artikkelit)
1. Emergency Radiology
2. Journal of Trauma

Thoraxradiologia

Thoraxradiologian lisäkoulutusohjelma

Koulutusohjelman vastuuhenkilö: Dosentti Roberto Blanco Sequeiros
Kuulustelija: LL Timo Kyyrönen

Tavoitteet
Koulutusohjelman tavoitteena on laaja tietämys thoraxin alueen sairauksista ja niiden kuvantamisesta siten, että koulutuksen läpikäynyt pystyy soveltamaan sitä käytännön diagnostisessa työssä käyttäen eri kuvantamismenetelmiä. Koulutusohjelman suorittanut hallitsee seuraavat asiat:
- thoraxin alueen normaali anatomia, kehitys, normaalivariaatiot ja perusfysiologia
- thoraxin alueen sairauksien oleellisimmat piirteet
- perehtyminen sydämen noninvasiiviseen kuvantamiseen soveltuvin osin
- eri kuvantamismenetelmien: natiivikuvaus, ultraääni, läpivalaisu, TT, MRI, ja PET-TT käyttö thoraxin alueen diagnostiikassa, mukaan lukien tutkimusten indikaatiot, tutkimusten suunnitteleminen ja suorittaminen sekä kuvien tulkinta
- thoraxin alueen keskeisempien kuvantamisohjattujen toimenpiteiden tekeminen ja niiden indikaatiot
- tietämys kyseisellä alalla toimivien hoitavien lääkäreiden työtä siten, että pystyy viestittämään tarvittavat tiedot kliinisille kollegoille
- laadunvalvonta ja keskeiset laadunparantamistoimenpiteet alallaan
- tuntee alan tutkimustyön painopisteet, tutkimustyössä käytetyt menetelmät ja osaa soveltaa niitä tarvittaessa omassa työssään.

Koulutusohjelman rakenne
Koulutettavan tulee olla radiologian erikoislääkäri. Koulutukseen liittyvä työharjoittelu kestää kaksi vuotta. Edellä mainittu työpalvelu on toivottavaa suorittaa yhtenäisenä jaksona. Koulutuksesta pääosa tulee suorittaa Turun yliopistollisessa sairaalassa tehtävissä, joissa pääasiallinen työ on thoraxradiologiaa. Tämän lisäksi hyväksytään palvelu, joka on suoritettu muissa yliopistosairaaloissa vastaavissa koulutusohjelmissa. Lisäksi kuusi kuukautta voidaan hyödyntää muista yliopisto- ja keskussairaaloista edellyttäen, että koulutusohjelman vastuuhenkilö on hyväksynyt kyseisten sairaaloiden koulutussuunnitelman. Kyseisissä koulutuspaikoissa tulee olla ultraääni-, tietokonetomografia- ja magneettikuvauslaite.

jokaiselle koulutettavalle tehdään henkilökohtainen koulutussuunnitelma. Koulutussuunnitelmaan kirjataan harjoitteluun liittyvät koulutuspaikat, ohjauksen toteuttamistapa ja muut toimipaikkakoulutukseen liittyvät asiat. Koulutussuunnitelman hyväksyy koulutusohjelman vastuuhenkilö.

Teoreettinen koulutus ja tieteellinen työ
teoreettisen koulutuksen määrä on 60 tuntia. Tästä puolet voidaan suorittaa koulutuspaikan omissa meeting-ohjelmissa, jotka liittyvät thoraxradiologiaan, ja puolet muissa koulutustilaisuuksissa. Koulutukseen voidaan hyväksyä myös muiden erikoisalojen ja yleisradiologian koulutustilaisuuksien osia soveltuvin osin, josta päättää koulutuksen vastuuhenkilö.

Koulutusohjelmassa suositellaan myös osallistumista tieteellisiin tutkimushankkeisiin. Tämä voi olla joko omaa tutkimustyötä tai osallistumista tutkimusryhmän työskentelyyn. Tutkimustyöosuuteen liittyvä koulutuksen sisältö kirjataan koulutussuunnitelmaan ja koulutusohjelman vastuuhenkilö voi paikallisten olosuhteiden mukaan suunnata tutkimustyön sisällön.

Seuranta ja arviointi
Henkilökohtaisen koulutussuunnitelman toteutumista seurataan henkilökohtaisen lokikirjan avulla. Koulutettavan j ohjelman vastuuhenkilön tulee käydä vähintään puolivuosittain kehitykeskustelutyyppinen kattavampi koulutusohjelman toteutumisen läpikäynti, jossa tarvittaessa korjataan koulutussuunnitelmaa.

Lisäkoulutukseen kuuluu loppukuulustelu, joka koordinoidaan valtakunnallisesti. Lisäkoulutusohjelman hyväksyntä edellyttää kuulustelun hyväksymistä.

Koulutusohjelman materiaali ja kuulusteluvaatimukset
Koulutusohjelmaan osallistuvan tulee hallita seuraavat kirjat, ja ne sisältyvät myös tenttivaatimuksiin

Kirjat:
1. David M. Hansell, MD David A. Lynch, MD, H. Page McAdams, MD and Alexander A. Bankier, MD. Imaging of Diseases of the Chest, 5th Edition, Elsevier.
tai 2. Nestor L. Muller, MD, PhD and C. Isabela S. Silva, MD, PhD. Imaging of the Chest, 2-Volume Set, Saunders 2008.
3. Webb WR, Muller NL, Naidich DP. High-resolution CT pf the Lung. 3
rd
ed. Lippincott Williams & Wilkins 2009.
4. Stephen W. Miller, MD, Suhny Abbara, MD and Lawrence Boxt. Cardiac Imaging, 3rd
Edition, Mosby 2009
5. Staging Handbook in Thoracic Oncology.
IASLC 2009 FL, USA.

Koulutettavan tulee seurata myös alan lehtiä. Loppukuulustelussa edellytetään seuraavien lehtien hallintaa:
Lehdet:
1. Journal of Thoracic Imaging
2.
Radiology ja Radiographics soveltuvin osin
3.
American Journal os Roentgenology soveltuvin osin
4. Chest soveltuvin osin
5. Journal of Thoracic Oncology soveltuvin osin

Thoraxradiologian henkilökohtainen koulutussuunnitelma

Toimenpideradiologia

Toimenpideradiologian lisäkoulutusohjelma

Koulutusohjelman vastuuhenkilö ja kuulustelija: prof. Hannu Aronen

Tavoitteet
Koulutuksen päämääränä on laaja-alainen tietämys ja käytännön suoritusvalmius verisuonien, gi-kanavan ja sappiteiden, munuaisten ja virtsateiden ja pehmytosien kuvantamisohjatuista toimenpiteistä ja niihin liittyvästä diagnostiikasta. Koulutukseen kuuluu näiden toimenpiteiden edellyttämä diagnostisten kuvantamismenetelmien hallitseminen. Koulutusohjelmassa pyritään noudattamaan Euroopan radiologiayhdistyksen (EAR) ja toimenpideradiologia-yhdistyksen (CIRSE) ohjeita, jolloin lisäkoulutuksen merkitys Suomen ulkopuolella olisi mahdollisimman suuri.

Koulutuksen kesto ja koulutuspaikka
Koulutettavan tulee olla radiologian erikoislääkäri. Jokaiselle koulutettavalle tehdään henkilökohtainen koulutussuunnitelma. Koulutus kestää kaksi vuotta ja se on suoritettava pääsääntöisesti yliopisto sairaalassa. Keskussairaalassa tai ulkomailla hankitun koulutuksen hyväksymisestä päättää koulutusohjelman vastuuhenkilö tapauskohtaisesti. Pääkouluttaja on radiologian dosentti.

Teoreettinen koulutus
30 tuntia erikoisalan teoreettisesta kurssimuotoista koulutusta. Erityisesti suositellaan CIRSE, SIR ja RSNA kongresseja sekä Suomen toimenpideradiologit -yhdistyksen koulutustilaisuuksia. Kirjallisuuden seuraamisessa suositellaan erityisesti CardioVascular ad Interventional Radiology, Journal of Vascular and Interventional Radiology ja Radiology lehtiä.

Käytännön koulutus
Koulutettavan tulee hallita
1. Verisuonien toimenpideradiologia: pallolaajennushoito, stenttien ja stentti-proteesien asennus, trombolyysi, embolisaatiot. Anatomisten suonialueiden osalta näihin toimenpiteisiin sisältyvät alaraajojen ja lantion valtimoiden, aortan, munuaisvaltimoiden ja supra-aortaalivaltimoiden toimenpiteet sekä laskimoiden toimenpiteet.
2. Gi-kanavan ja sappiteiden toimenpideradiologia: perkutaaniset sappitedilataatiot ja stentit, maksakasvainten ja gi-kanavan vuotojen embolisaatiot, drenaasit ja kuvantamisohjatut biobsiat.
3. Munuaisten ja virtsateiden toimenpideradiologia: Perkutaaninen pyelostomia, ureterdilataatiot ja stentin asennus.
4. Radiologisten toimenpiteiden suunnitteluun, toimenpiteen ohjaukseen ja hoitotuloksen seurantaan liittyvä kuvantaminen. Sisältäen kateriangion ohella doppler ultraääni-, mangeettiangio- ja CT-angiotekniikan.

Tentti
Koulutuksen loppuvaiheessa suoritetaan kirjallinen kuulustelu erikoisläärikoulutksen valtakunnalisen kuulustelun yhteydessä.

Kirjat:
1. Kaufman, Lee: Vascular and Interventional Radiology - The Requisites, 2004, ISBN: 0815143699 (Mosby)
2. Valji: Vascular and Interventional Radiology, 2nd Edition, 2006, ISBN: 0721606210 (Elsevier)

Lehdet (kaksi uusinta vuosikertaa lehdistä):
1. CardioVascular and Interventional Radiology
2. Journal of Vascular and Interventional Radiology
3. Radiology
4. Journal of Endovascular Therapy

Silmätaudit

Neuro-oftalmologia

Neuro-oftalmologian lisäkoulutusohjelma

Koulutusohjelman vastuuhenkilö ja kouluttaja: Neuro-oftalmologian erikoislääkäri, LT Kimmo Lahdes, Turun yliopisto, silmätautien klinikka, 02 313 1593, sähköposti: kimmo.lahdes@tyks.fi

Tavoitteet
Neuro-oftalmologian lisäkoulutuksen tavoitteena on perehdyttää koulutettava toimimaan itsenäisesti neuro-oftalmologina siten, että hän hallitsee neuro-oftalmologian diagnostiset tutkimukset ja toimenpiteet, kykenee laatimaan tutkimustensa perusteella hoitosuunnitelman, päättämään tarvittavat lisätutkimukset ja informoimaan potilasta sekä että hän kykenee yhteistyöhön muiden erikoisalojen kanssa ja kykenee osallistumaan oman alansa suunnitteluun, kehittämiseen ja opetukseen.

Jokaiselle koulutettavalle tehdään henkilökohtainen koulutussuunnitelma, jonka toteutumista seurataan vastuunenkilön kanssa pidettävien kehityskeskustelujen avulla.

Koulutuksen rakenne ja sisältö
1. Käytännön palvelu
Kahden vuoden käytännön palvelu silmäklinikalla virassa, johon kuuluu neuro-oftalmologisten potilaiden tutkimista vähintään kahtena päivänä viikossa.

2. Toimipaikkakoulutus
Opetusmuotoina toimipaikkakoulutuksessa ovat
Henkilökohtainen opetus neuro-oftalmologisten potilaiden kohdalla sekä diagnostisissa tutkimuksissa että jatkosuunnitelmien teossa
Klinikan yhteiset koulutustilaisuudet
Osallistuminen mahdollisuuksien mukaan neurologian, neurokirurgian ja neuroradiologian koulutustilaisuuksien meetingeihin
Potilaskonsultaatiotilaisuudet
Neuro-oftalmologisen kirjallisuuden seuraaminen

3. Teoreettinen kurssimuotoinen koulutus
Teoreettista koulutusta tulee suorittaa vähintään 60 tuntia
Neuro-oftalmologiaan liittyvät koulutustilaisuudet (joko silmätautien, neurologian, neurokirurgian tai radiologian alalla), joita järjestetään paikallisesti tai valtakunnallisesti
Mahdollisuuksien mukaan kansainväliset neuro-oftalmologian kokoukset ja koulutustilaisuudet (joko silmätautien, neurologian, neurogirurgian tai radiologian alalla)

Valtakunnallinen kuulustelu
Kirjat (uusin painos)
1. Glaser JS (ed): Neuro-ophthalmology (Lippincott Williams & Wilkins)
2. Miller NR, Newman NJ (eds): Walsh and Hoyt’s Clinical Neuro-ophthalmology (Lippincott Williams & Willkins)

Lehdet (kolme viimeistä vuosikertaa)
1. Journal of Neuro-Opthalmology

Kuulustelijoina toimivat dosentti, neuro-oftalmologian erikoislääkäri Kirsi Setälä, Helsinki ja neuro-oftalmologian erikoislääkäri Klaus Nerdrum, Kuopio.

Sisätaudit

Tehohoitolääketiede

Tehohoitolääketiede-lisäkoulutusohjelman opetussuunnitelma
Toimenpide-, Tehohoito- ja Kivunhoitopalvelut (TOTEK) –palvelualue
Turun yliopistollinen keskussairaala

Koulutusohjelman vastuuhenkilö ja kuulustelija: dosentti Mika Valtonen

1. Koulutusohjelman tavoitteet

Tavoitteena on, että anestesiologian, anestesiologian ja tehohoidon tai muun soveltuvan alan erikoislääkäri (sisätaudit, kirurgian alat, keuhkosairaudet, infektiosairaudet, lastentaudit) tämän lisäkoulutusohjelman suoritettuaan
- on perehtynyt tehohoidon alalla tarvittavaan teoreettiseen tietoon kattaen kansainvälisessä CoBaTriCE-ohjelmassa (Competence-Based Training Programme in Intensive Care Medicine in Europe www.cobatrice.org) määritellyt osaamisalueet.
- on saanut riittävät tiedot tehohoidossa käytettävästä lääketieteellisestä teknologiasta
- on perehtynyt tehohoitoon liittyviin eettisiin kysymyksiin
- on saanut riittävät kliiniset tiedot ja taidot toimiakseen itsenäisenä tehohoitolääkärinä
- kykenee alansa kehittämis- ja opetustyöhön
- kykenee toimimaan asiantuntijana oman alansa erityiskysymyksissä
- on saanut riittävät tiedot teho-osaston toiminnan laadun ja talouden johtamisesta

2. Koulutusohjelman rakenne ja kuvaus palveluista

Palveluaika
- Koulutettava voi aloittaa lisäkoulutusohjelman erikoislääkärin oikeudet saatuaan.
- Käytännön tehohoitopalvelun kesto on kolme vuotta.
- Käytännön palvelusta yksi vuosi voidaan korvata anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkärikoulutukseen sisältyvällä tehohoitokoulutuksella.
- Vastaavasti muiden erikoisalojen erikoislääkärikoulutuksen aikainen päätoiminen tehopalvelu voi korvata yhden vuoden vaadittavasta palveluajasta (Tyks: Sydänkeskus/Sydänvalvonta, Vastasyntyneiden teho-osasto, Lasten teho-osasto).
- Kolmen vuoden palveluun voidaan hyväksyä kuusi kuukautta toimimista päätoimisena tehovalvontalääkärinä (kaikki erikoisalat).
- Vähintään yksi vuosi tehohoitopalvelusta on suoritettava päätoimisena tehohoitolääkärinä yliopistosairaalan teho-osastolla, jossa Turun yliopiston nimittämällä koulutusohjelman vastuuhenkilöllä on Anestesiologian ja Tehohoidon dosentin pätevyys. Laajan päivystyksen keskussairaalassa suoritettua tehohoitopalvelua voidaan hyväksyä yksi vuosi, mikäli palvelu on suoritettu päätoimisena yksikössä, jossa kouluttajalla on tehohoitolääketieteen erityispätevyys, lisäkoulutus tai EDIC (European Diploma of Intensive Care Medicine). Erityistapauksessa voidaan hyväksyä myös palvelua, joka on suoritettu ulkomaisessa tehohoitoyksikössä.
- Muiden erikoisalojen kuin anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäreiltä edellytetään lisäksi kuuden kuukauden palvelua anestesiayksikössä. Tämä palvelu sisällytetään kolmen vuoden vaatimukseen käytännön tehopalvelusta.
- Käytännön palvelua voidaan korvata enintään kuusi kuukautta päätoimisella tieteellisellä työskentelyllä tehohoitoon kohdistuvassa tutkimusprojektissa.
- Yksittäisen koulutukseen hyväksyttävän jakson pituuden tulee olla vähintään yksi kuukausi.

Kierrettävät osastot ja sairaalat
- Käytännön tehohoitopalvelu suoritetaan yliopistollisen keskussairaalan teho-osastolla (Tyks: Aikuisten teho-osasto)

3. Toimipaikkakoulutus

Tavoitteet
- Koulutuskokonaisuuden tulee kattaa suurimman osan tehohoidon osa-alueista.
- Koulutettavan tulee toimia yksiköissä, joissa hoidetaan sekä operatiivisia että ei-operatiivisia potilaita, monivammapotilaita, sydänkirurgisia, neurokirurgisia ja neurologisia tehohoitopotilaita. Koulutettavan on saatava kokemusta myös palovammojen ja lasten tehohoidosta. Koulutettavan on toimittava tehojakson aikana myös MET- ja Elvytysryhmän lääkärinä.

Kuvaus toimipaikkakoulutuksen sisällöstä ja tuntimäärästä

Yksityiskohtainen sisältö on määritelty kansainvälisessä CoBaTriCE-ohjelmassa (Competence-Based Training Programme in Intensive Care Medicine in Europe www.cobatrice.org). Koulutusohjelma sisältää kuvaukset alla olevista koulutusalueista sekä opetussuunnitelmat.

- Elvytys, kriittisesti sairaan potilaan alkuhoito ja MET-toiminta
- Diagnoosin tekeminen: tilannearvio, tutkiminen, monitorointi, tulkinta
- Kriittisen sairauden / tilanteen hoito
- Terapeuttiset interventiot ja elinhäiriöiden hoito
- Teho-osastolla tehtävät toimenpiteet
- Suuren riskin potilaiden perioperatiivinen hoito
- Huolenpito ja kuntoutus
- Elämän loppuvaiheen hoito
- Lasten tehohoidon erityispiirteet
- Kriittisesti sairaan potilaan kuljetus
- Teho-osaston hallinto ja organisointi
- Tehohoidon etiikka
- Ammatilliset taidot; potilaiden ja omaisten kohtaaminen, tiimityöskentely, konsultointi, oppiminen, opettaminen, tutkimus

Toimipaikkakoulutuksen tuntimäärä määräytyy toimimisesta päätoimisena tehohoitolääkärinä kolmen vuoden ajan. Käytännön toimipaikkakoulutus sisältää teoreettista koulutusta teho-osaston koulutusohjelman mukaisesti. Toimipaikkakoulutukseen tulee sisältyä simulaatio-opetusta.

4. Teoreettinen kurssimuotoinen koulutus

Teoreettista kurssimuotoista koulutusta kuuluu lisäkoulutusohjelmaan 60 tuntia.

Kurssimuotoiseksi koulutukseksi hyväksytään alueelliset tehohoitokoulutukset, valtakunnalliset yliopistoklinikoiden järjestämät jatkokoulutuskurssit, valtakunnalliset tehohoitokokoukset, valtakunnallisesti järjestetyt ultraäänikurssit (STHY, Suomen kardiologinen seura), kansainväliset tehohoidon kokoukset (mm. ISICEM, ESICM, SIM Helsinki) sekä tehohoitoon liittyvät kurssit (mm. ESICM/EACTA/EuroEcho- sydämen ultraäänikurssit).

5. Oppimisprosessin seuranta ja arvioinnin välineet

Lisäkoulutusohjelman edistymistä seurataan lokikirjalla. Lokikirja sisältää merkinnät (tuntimäärät) suoritetuista teoreettisista koulutuksista, koulutuksesta vastaavan henkilön tapaamisista, kouluttajan suorittamat arvioinnit ja palautteet. Lokikirjaan merkitään myös suoritetut palvelut.

6. Lisäkoulutusohjelman kuulustelu

Lisäkoulutusohjelman kuulustelu suoritetaan viimeisten vaatimusten pohjalta, riippumatta siitä minä vuonna opiskelija on saanut opinto-oikeuden lisäkoulutusohjelmaan.

Ensisijainen kuulusteluvaihtoehto on European Society of Intensice Care Medicine’n järjestämä kansainvälinen kuulustelu (European Diploma in Intensice Care Medicine, EDIC).

Vaihtoehtoisesti kuulustelun voi suorittaa valtakunnallisena lisäkoulutuskuulusteluna. Valtakunnalliseen kuulusteluun kouluttajat laativat kysymykset ja arvostelevat vastaukset. Kuulustelu koostuu kuudesta kysymyksestä. Kuulustelu on hyväksytty, jos pistemäärä on puolet maksimipistemäärästä ja mikäli mikään vastaus ei ole 0-pisteen arvoinen.

Suositeltavaa lukemista:
Seuraavat tehohoitolääketieteeseen liittyvät kansainväliset julkaisut
- Intensive Care medicine (FinELib Springer-paketissa)
- Critical Care Medicine (FinELib LWW-paketissa)
- Anesthesia & Analgesia (FinELib LWW-paketissa)
- New England Journal of Medicine (open access)
- Lancet (open access)
- JAMA (open access)

Tehohoitolääketieteen lisäkoulutusohjelman lokikirja

 

Urologia

Urologinen onkologia

Urologian onkologian lisäkoulutusohjelma

Koulutusohjelman vastuuhenkilö ja kuulustelija: dosentti Peter Boström
TY Valtakunnallinen koordinaattori: Professori Teuvo Tammela

Tavoitteet
Koulutusohjelman tavoitteena on saada laaja tietämys urologisten syöpäpotilaisen diagnostiikasta, operatiivisesta ja konservatiivisesta hoidosta mukaan lukien pääperiaatteet kemoterapiasta ja sädehoidoista sekä palliatiivisesta hoidosta.

Koulutusohjelman suorittanut hallitsee seuraavat asiat:
Kuvantamismenetelmien käyttö urologisten syöpien diagnostiikassa ja seurannassa
Urologisten syöpien kirurgisen hoidon indikaatiot ja pääperiaatteet eri leikkaustekniikoista ja operatiivinen hoito
Urologisten syöpien palliatiivinen hoito

Eturauhasen syöpä
hormonaalisen lääkehoidon mahdollisuudet ja lääkehoidon toteutus taudin eri vaiheissa
sytotoksisten hoitojen indikaatiot ja pääperiaatteet hoidon toteutuksesta komplikaatioiden hoidosta
sädehoidon periaatteet

Uroteelin syöpä
virtsarakon sisäisten huuhteluhoitojen käyttö
sytotoksisten hoitojen indikaatiot ja pääperiaatteet hoidon toteutuksesta ja komplikaatioiden hoidosta
sädehoidon pääperiaatteet, mukaan lukien kemosädehoito

Munuaissyöpä


palliatiivisen ja sytoreduktiivisten toimenpiteiden sekä metastasektomioiden pääperiaatteet
angiologisten toimenpiteiden indikaatiot
lääkehoidon käyttö

Kivessyöpä
indikaatiot sytotoksiselle hoidolle j asädehoidolle sekä pääperiaatteet niiden toteutuksesta

Peniksen syöpä
indikaatiot sytotoksiselle hoidolle ja sädehoidolle sekä pääperiaatteet niiden toteutuksesta
harvinaisten urologisten syöpien diagnostiikka, hoito ja seuranta
Tuntee ja osaa hyödyntää yhteustyömahdollisuudet onkologien, radiologien ja kivun hoidosta vastaavien lääkäreiden kanssa 
Tuntee alan tutkimustyön painopisteet, tutkimustyössä käytetyt menetelmät ja osaa soveltaa niitä tarvittaessa omassa työssään
Kykenee järjestämään urologisten syöpien diagnostiikan, hoidon ja seurannan omalla alueellaan yhteistyössä muiden ammattiryhmien, erikoisalojen ja perusterveydenhuollon kanssa
 

Koulutusohjelman rakenne
Koulutettavan tulee olla urologian erikoislääkäri. Koulutukseen liittyvä käytännön palvelu kestää kaksi vuotta, josta ajallisesti vähintään yksi vuosi tulee suorittaa yliopistollisessa sairaalassa. Käytännön palvelu on toivottavaa suorittaa yhtenäisenä jaksona. Lyhyitä, alle yhden kuukauden mittaisia työjaksoja ei lasketa koulutusohjelmaan kuuluvaksi. Käytännönpalvelu voidaan suorittaa tarvittaessa osa-aikaisena; osa-aikaisen palvelun on kuitenkin oltava vähintään 50% kokoaikaisesta palvelusta. Käytännön palveluun täytyy sisältyä kolme (3) kuukautta palvelua syöpätautien yksikössä. Pääasiallinen palvelu on oltava urologisten syöpäpotilaisen hoitoa. Lisäksi yksi vuosi voidaan hyödyntää keskussairaaloista edellyttäen, että koulutusohjelman vastuuhenkilö on hyväksynyt kyseisten sairaaloiden koulutussuunnitelman ja kyseisessä sairaalassa on urologisten syöpien hoitoon nimetty urologian erikoislääkäri. Ulkomailla tehtyä palvelua voidaan hyväksyä harkinnan mukaan enintään 6kk. Koulutettava käy lisäkoulutusohjelman aikana vähintään yhdessä kotimaisessa ja yhdessä ulkomaisessa, tai vaihtoehtoisesti vähintään kahdessa ulkomaisessa, sisällöllisesti laadukkaassa alan koulutuksessa. Koulutuksen sisällöllisen laatuvaatimuksen hyväksyy koulutusohjelman vastuuhenkilö. Käydyistä koulutuksesta ja ulkomaan palvelujaksosta tehdään erillinen kirjallinen matkaraportti koulutusohjelman vastuuhenkilölle.

Jokaiselle koulutettavalle tehdään henkilökohtainen koulutussuunnitelma. Koulutussuunnitelmaan kirjataan harjoitteluun liittyvät koulutuspaikka, ohjauksen toteuttamistapa ja muut toimipaikkakoulutukseen liittyvät asiat. Koulutussuunnitelman hyväksyy koulutusohjelman vastuuhenkilö.

Teoreettinen koulutus ja tieteellinen työ
Teoreettisen koulutuksen määrä on vähintään 60 tuntia. Koulutukseen voidaan hyväksyä myös muiden erikoisalojen, radiologian, syöpätautien, kivun hoidon ja palliatiivisen hoidon koulutustilaisuuksien osia soveltuvin osin, josta päättää koulutuksen vastuuhenkilö. Koulutusohjelmaan kuuluu myös osallistuminen tieteellisiin tutkimushankkeisiin. Tämä voi olla joko omaa tutkimustyötä tai osallistumista tutkimusryhmän työskentelyyn. Tieteellisen työn eräs tavoite on oppia seuraamaan ja raportoimaan omia hoitotuloksiaan. Tutkimustyön tulee tukea koulutusohjelman tavoitteiden saavuttamista sekä olla erikoisalaan liittyvää ja vastuuhenkilön puoltamaa. Tieteellisestä tutkimustyötä voidaan kuusi (6) kuukautta hyväksyä koulutukseen.

Seuranta ja arviointi
Henkilökohtaisen koulutussuunnitelman toteuttamista seurataan nimetyn ohjaajan/ohjaajien ja ohjelman vastuuhenkilön toimesta. Koulutettavan ja ohjelman vastuuhenkilön tulee käydä vähintään puolivuosittain kehityskeskustelu –tyyppinen kattavampi koulutusohjelman toteutumisen läpikäynti, jossa tarvittaessa korjataan koulutussuunnitelmaa.

Lisäkoulutukseen kuuluu kirjallinen loppukuulustelu, joka suoritetaan viimeisen koulutusvuoden aikana. Loppukuulustelu suoritetaan erikoislääkärikoulutuksen valtakunnallisen kuulustelun (3x vuodessa) yhteydessä. Kuulusteluun ilmoittaudutaan vähintään 5 viikkoa ennen kuulustelua lisäkoulutusohjelman vastuuhenkilölle. Lisäkoulutusohjelman hyväksyntä edellyttää kuulustelun hyväksymistä.

Valtakunnallinen kuulustelu
Koulutusohjelmaan osallistuvan tulee hallita seuraavan kirjat ja lehdet urologisten syöpien osalta ja ne sisältyvät myös tenttivaatimuksiin:

Kirjat:
1. Campbell-Walsh Urology

Lehdet:
1. European Urology
2. Journal of Urology
3. Journal of Clinical Oncology
International Journal of Radiation Oncology, Biology and Physics

Hoitosuositukset:
1. EAU Guidelines
2. AVA Guidelines
3. ESMO Guidelines Urogenital cancer