Tutkimus Lapin tutkimuslaitos Kevolla

Kevolla tutkitaan Lapin luontoa sekä ihmisen ja luonnon vuorovaikutusta.

Vuonna 1956 perustetulla tutkimuslaitoksella on perinteisesti yhdistetty pitkäaikaiset ympäristöseurannat ja kartoitustutkimukset moderniin kokeelliseen syy-seuraussuhteita selvittävään tutkimukseen.

Kevolla tehdään monipuolisia ympäristön pitkäaikaisseurantoja. Asemalla on myös kokeellisia tutkimusasetelmia ilmansaasteiden ja poronlaidunnuksen vaikutusten tutkimiseen sekä kolme arktisten metsänrajapuulajien arboretumia.

Tutkimusasema sijaitsee metsänrajan tuntumassa Utsjoella, Kevojärven rannalla (69°45'N, 27°01'E) Kevon luonnonpuiston vieressä. Alueella on mäntymetsää, tunturikoivikkoa, avotunturia, soita, jokia ja järviä. Jäämeren rannalle on noin tunnin ajomatka. Tarjoamme opetuksen ja tutkimuksen tukipalveluja vuoden ympäri.

Pohjoisen luonnon tutkimusta

Ympäristön pitkäaikaisseurannat

Kevon henkilökunta tekee säännöllisesti havaintoja alueen eläimistöstä ja kasvistosta. Nämä seurantatutkimukset ovat jatkuneet jo kymmeniä vuosia ja niistä saadaan arvokasta tietoa pohjoisen luonnon ilmiöistä.

Tutkimusasemalla käynnissä olevia seurantoja:

  • perhosten kannanvaihtelut (valorysäpyynnit 1972-)
  • kasvien fenologiaseuranta (1977-)
  • pikkunisäkkäiden (myyrien) kannanvaihtelut (1981-)
  • pöntöissä pesivien varpuslintujen kannanvaihtelut (1982-)
  • Inarin Lapin eliöluettelo

Näiden lisäksi laitos osallistuu seuraaviin seurantoihin:

  • siitepölyjen aerobiologinen seuranta (Aerobiologian yksikkö, Turun yliopisto, 1976-)
  • siitepölylaskeuman seuranta (Anne Bjune, Bergen University, 1982-)
  • metsänrajaseuranta (Luonnonvarakeskus, 1983-)
  • mittariperhosten kannanvaihtelut (Kai Ruohomäki, Turun yliopisto,1987-)
  • palsaseuranta (Jan Hjort, Oulun yliopisto, 2008-)
  • pienilmaston seuranta (Nick Pepin, Portsmouth University, 2011-)
  • puutiaisseuranta (Turun yliopisto, 2015-) Hankkeen verkkosivusto
  • lepakkoseuranta (Ville Vasko, Turun yliopisto, 2015-)
Pitkäaikaiset kokeelliset tutkimusasetelmat

Kevolla on kokeellisia tutkimusasetelmia ilmansaasteiden ja poronlaidunnuksen vaikutusten tutkimiseen sekä kolme arktisten metsänrajapuulajien arboretumia.

  • Porolaidunnuksen vaikutusta ekosysteemiin on tutkittu Kevolla 1960-luvulta alkaen, jolloin asema toimi International Biological Programme (IBP) -hankkeen tundraekosysteemin tutkimuspaikkana. Nämä koeaitaukset pystytettiin vuonna 1968 ja tutkimus niillä jatkuu edelleen. Tutkimusaitauksia on perustettu myös mittariperhosten massaesiintymien jälkeen 1970- ja 2000-luvulla eri puolille Utsjokea, jotta voidaan tutkia tunturikoivikkoekosysteemin toipumista ja porolaidunnuksen vaikutusta siihen.
  • Metsänraja-arboretumit ovat koealueita, joita perustettiin 1970-luvulla selvittämään puurajan syntyyn vaikuttavia tekijöitä pohjoisella pallonpuoliskolla. Alueiden sijainti noudatti silloisia metsänrajoja ja pinnanmuotoja (jokilaaksossa, tunturilla ja mäntymetsän rajalla). Nämä tarkasti suunnitellut koejärjestelyt ovat nyt osoittautumassa arvokkaaksi resurssiksi niin ilmastonmuutoksen kuin evolutiivisen sopeutumisen ja metsätalouden tutkimisessa. Yli 30 000 puusta noin kaksi kolmasosaa on napapiirin pohjoispuolisia koivuja (noin 100 alkuperää). Kolmannes puista on havupuita (noin 70 alkuperää).
  • Vuodesta 1991 lähtien asemalla on ollut käynnissä simulaatiotutkimus, jonka tarkoitus on jäljitellä Kuolan niemimaan raskasmetallisulattojen kaukolaskeumaa Suomen puolelle. Kokeen avulla voidaan seurata, millaisia matalatasoisen saastumisen pitkäaikaiset vaikutukset ovat.
Tutkimusprojektit
  • Ilmastonmuutos pohjoisissa ekosysteemeissä (Juha Mikola, Helsingin yliopisto) Hankkeen verkkosivusto
  • Natojen sopeutumisen periytyvyys muuttuvassa ilmastossa (Kari Saikkonen, Turun yliopisto) Hankkeen verkkosivusto
  • INAR RI Ecosystems ekosysteemitutkimuksen infrastruktuurihanke. Hankkeen verkkosivusto
  • Kansainvälisen INTERACT – verkostohankkeen kautta asemalla työskentelee useita tutkijoita vuosittain. Hankkeen verkkosivusto
  • Kevon Metsänrajapuutarhat (MRP) ovat 1970-luvulla perustettuja satunnaistettuja ja toistettuja koealueita Utsjoella, Inarissa, Kittilässä ja Ruissalossa. Alun perin metsänrajan tutkimusta varten suunniteltuihin kokeisiin on käytetty vapaapölytteisten, pääosin pohjoisessa kasvaneiden yksittäisten puiden (=emopuiden), erityisesti koivujen siemeniä. Nyt täysikasvuisiksi kasvaneista puista on niiden nuoruusvuosina seurattu pitkäaikaismittauksin elossa säilymistä, kasvua, lisääntymistä sekä tuholaisten esiintymistä. Puista molekyylimenetelmin kerättäviä tietoja verrataan eri puutarhoissa kasvaviin sisaruksiin, emopuihin ja nuoruusvaiheiden herbaarionäytteisiin. Tutkimus keskittyy koivujen hybridisaatioon, evoluutioon ja sopeutumiseen nopeaan ilmaston muuttumiseen pohjoisessa.
Säätietoja Kevolta vuodesta 1962 lähtien

Kevon tutkimusasemalla toimii kaksi Ilmatieteen laitoksen säähavaintoja keräävää yksikköä. Kevon sääaseman havaintoja on kerätty jo vuodesta 1962 lähtien. Tutkimusaseman rantaan asennettiin vuonna 2010 uusi automaattiasema (Kevojärvi).

Kevon sääaseman kuukausittaisia tietoja on saatavilla vuodesta 1962 alkaen:
•    Keskilämpötila (°C)
•    Minimilämpötila (°C)
•    Maksimilämpötila (°C)
•    Sademäärä (mm)
Kuukausittaisten tietojen lisäksi on pyydettäessä saatavilla myös päivittäisiä tietoja. Lähetä aineistopyyntö sähköpostitse osoitteeseen kevo@utu.fi.

Kaikki säätiedot ovat Ilmatieteen laitoksen aineistoja, joten tämä on mainittava julkaisuissa.
llmatieteen laitos on avannut tietoaineistojaan maksutta julkiseen käyttöön.
Ilmatieteen laitoksen avoin tieto

Kevolta on saatavissa myös Suomen ympäristökeskuksen keräämää hydrologista aineistoa.
Suomen ympäristökeskuksen avoin tieto