Hyvin hoidettu!

Podcastin ensimmäisessä jaksossa pohditaan, mitä hoitotiede on. Emeritaprofessori Helena Leino-Kilpi ja tutkimusjohtaja Heidi Parisod keskustelevat hoitotieteen merkityksestä ja siitä, miten hoitotiede on näkynyt heidän elämissään. Lopuksi he tarjoavat tärppejä viimeaikaisista kiinnostavista tutkimuslöydöksistä.

___

0:02-0:16

INTRO

Tervetuloa kuuntelemaan Hyvin hoidettu -podcastia! Tässä podcastissa kuulet terveyteen liittyvää, tieteellisesti tutkittua tietoa kiinnostavasti ja ymmärrettävästi. Podcastia tuottaa Turun yliopiston hoitotieteen laitos.

0:19-0:21

HAASTATTELIJA

Mitä hoitotiede on?

0:24-0:30

PUHUJA 1

Hoitotiede on niinku sellaista, että niinku katsotaan tiedettä ja koitetaan tietää enemmän miten hoidetaan.

0:37-0:39

PUHUJA 2

Tietää vain siitä miten hoidetaan.

0:42-0:48

PUHUJA 3

No onkse sitä terveydenhoidon tutkimusta kaikesta muusta kuin lääketieteellisestä näkökulmasta. En oo varma.

0:51-1:06

PUHUJA 4

Juu en osaa kyllä toho suorilta vastata, mutta veikkaisin, että ne on hoitoalan menetelmiä ja toimintatapojen kehittämistä sekä sitten niiden luotettavuuden ja hyödynnettävyyden seurantaa.

1:13-2:31

SAIJA INKEROINEN

Tervetuloa hoitotieteen laitoksen Hyvin hoidettu -podcastin ensimmäisen jakson pariin. Keskustelemme aiheesta "mitä hoitotiede on?". Vieraina meillä on Helena Leino-Kilpi ja Heidi Parisod. Helena on ollut professori 90-luvulta alkaen ja toiminut yli 20 vuotta hoitotieteen laitoksen johtajana. Helena on siirtynyt professori emeritan rooliin viime vuonna ja tekee edelleen kansainvälistä tutkimustyötä. Heidi on terveystieteiden tohtori, laitoksen alumni ja Hoitotyön tutkimussäätiön eli Hotuksen tutkimusjohtaja. Hotus on kansallinen tutkimus- ja kehittämisorganisaatio, joka edistää hoitotyön näyttöön perustuvuutta ja julkaisee kansallisia hoitotyöhön kohdentuvia suosituksia. Hotuksen lisäksi Heidi toimii kahden kansainvälisen yhteistyöorganisaation johtajana. Minä olen Empowering Patient Education -tutkimuskokonaisuuden väitöskirjatutkija Saija Inkeroinen ja toimin tämän jakson vetäjänä. Tervetuloa mukaan! Kysyimme muutamalta satunnaiselta henkilöltä, mitä hoitotiede on ja kuulimme alussa heidän vastauksensa. Mitä te vastaisitte heille? Aloittaako vaikka Heidi?

2:32-3:23

HEIDI PARISOD

Jaa, no mä voin aloittaa. Oli mielenkiintoista kuulla, että mitä kadulla kulkevat oli vastanneet hoitotieteestä. Ja muutama siellä loppupäässä oli jo suht osuvia vastauksia saanu ja arvauksia siitä, että mitä hoitotiede on, jos nyt tällain yleisellä tasolla - Helena varmasti sit vielä syvemmin asiaa määrittelee - mutta että voisin lyhyesti vastata, että hoitotiede on tieteenalaa, joka on kiinnostunu hoitotyöstä ja hoitotyöhön liittyvistä kysymyksistä ja ilmiöistä liittyen vaikkapa sairauksiin, sairauksien hoitoon, sairauksien ennaltaehkäisyyn, terveyden edistämiseen, kuntoutukseen ja sitten myös laajemmin hoitotyöhön liittyvästä johtamisesta, hoitotyön koulutuksesta et hyvin moninaisesti tästä ilmiöstä eri näkökulmista.

3:23-3:24

SAIJA INKEROINEN

Mitä Helena ajattelee?

3:25-5:17

HELENA LEINO-KILPI

No mä olen Heidin kanssa samaa mieltä siitä, että nämä alun kansan haastattelut oli varsin osuvia osittain ja oikein hyvä idea myöskin oli oli heiltä kysyä. Täällä tulee kauhean hyvin näkyviin se, että jos tämä ala on jotenkin määritelty niin se on ihan oikein määritelty. Eli kysymys on siitä, että kun joku sanoo, että katotaan niin kuin tiedettä. Elikkä että kysymys on tieteestä. Ja sitten toisaalta, että koitetaan tietää enemmän miten hoidetaan, niin ne on tosi hyvin niinkun sanottu. Eli me puhumme niinkun tieteenalasta, joka syntyi aikoinaan sitä varten, että ihmisten käsitys terveydestä laajeni valtavasti. Et terveys ei ollukkaan enää yksittäinen tauti tai soluongelma vaan se on tällainen iso kokonaisuus, ja hoitotiede tutkii – se on nimenomaan terveystieteiden, ja se tutkii tällasta ihmisten terveyttä ja miten ihmiset itse hoitavat terveyttään, ja sitten sitä mihin Heidi hyvin sanoi äsken, että miten hoitotyön avulla voidaan sitten tukea näiden ihmisten ratkaisuja. Että se ei tutki vain hoitotyötä vaan sen primääritarkoitus on tutkia ja edistää väestön terveyden tasapainoa ja väestön itse hoitamista ja siihen liittyvää tietoa. Ja siihen sit välillisesti liittyvät juuri nuo, että paitsi että miten hoitotyöntekijät sitä jäsentävät, miten heidän johtajansa sitä jäsentävät ja miten kouluttajat vaikkapa jäsentävät. Se oli ehkä se kaikkein yleisin. Mut on onnistuneita noita viestejä ja sitten vielä tässä kun tämä on nyt ensimmäinen, niin sanon, että onpa joku keksinyt oivan nimen tälle podcastille. Tämä "Hyvin hoidettu" kuvaa hoitotiedettä erinomaisesti.

5:17-5:22

SAIJA INKEROINEN

Kiitos palautteesta. Milloin te kuulitte ensimmäisen kerran hoitotieteestä?

5:23-6:07

HELENA LEINO-KILPI

Tämä on hyvä kysymys. Meillä on tässä varmaan Heidi Parisodin kanssa aika suuri ero. Minä olen kuullut hoitotieteestä ensimmäisen kerran 70-luvulla, jolloin olen erikoistunut kirurgiseen ja tehohoitoon. Meillä oli opettajana Leena Elomaa -niminen henkilö, joka toi meille hoitotiedettä. Ja toinen 70-luvun tapahtuma Suomessa oli, että TYKS pääsi tällaiseen WHO:n, Maailman terveysjärjestön, keskipitkän aikavälin kehittämiseen hoitotyön näkökulmasta, jolloin alueella oli erilaista toimintaa. Eli siitä on sitten viisikymmentä vuotta ainakin aikaa. Virallisestihan hoitotiede tuli Suomeen 70-luvun lopulla ja Eurooppaan 50-luvulla.

6:09-7:35

HEIDI PARISOD

Mä olen sitten ensimmäisen kerran kuulu hoitotieteistä 2000-luvun alussa. Että mä olen silloin ollut terveydenhoitajaopiskelija ammattikorkeakoulussa ja silloin muistelen, että olisiko se ollut sit joku erillinen ihan kurssi tai joku opintokokonaisuus missä kerrottiin siitä, että mitä hoitotiede on ja se mitä siitä on jäänyt mieleen on se, että se oli aika ylätasolla olevaa keskustelua hoitotieteestä ja hyvin teoreettista. Silloin nuorena terveydenhoitajaopiskelijana en ehkä ihan sillon vielä syttynyt niin paljon hoitotieteelle, että sitten se oivallus ja syttyminen tuli sitten myöhemmin. Kun sitten valmistuin terveydenhoitajaksi ja työskentelin terveysasemalla sairaanhoitajan vastaanottotyössä ja silloin rupesi kiinnostamaan se, että mihin se hoitotyö perustuu ja ja miten sitä hoitotyötä vois kehittää ja miten se ohjaus kun annetaan potilaille, niin mihin se pohjautuu se kaikki mitä me ohjataan potilaille. Ja sitten päädyin hakemaan avoimeen yliopistoon tai menin silloin lukemaan hoitotiedettä ja halusin saada vähän lisää vielä ymmärrystä siitä, että mitä hoitotiede on ja miten sen kautta sit voi hoitotyötä kehittää. Ja silloin sitten se palo syttyi ja päädyin hakemaan hoitotiedettä yliopistoon opiskelemaan Turun yliopisto hoitotieteen laitokselle. Se oli sitten menoa.

7:36-9:08

HELENA LEINO-KILPI

Tohon ehkä vois sen verran lisätä, että Heidi Parisodin kuvaus on sillä tavalla varmaan hyvää, että hoitotieteen kehitys, niin kuin ei minkään tieteenalan kehitys, ensimmäisinä vuosikymmeninään ole tietenkään sitä, mihin se sitten lopullisesti pyrkii suuntaamaan. Tämähän on tieteenfilosofiassa monta kertaa osoitettu ja varmaan juuri suomalainenkin hoitotiede sitten ehkä 2000-luvulla on täsmentynyt paljon. Myöskin eurooppalainen: Europpassa on edelleen maita, joissa ollaan varsin alkuvaiheissaan ja se voidaan sanoa, että tieteen kehitys menee ensinnäkin hitaasti ja on oletettavaa, että me emme ihan tälläkään hetkellä vielä tiedä kaikkia niitä mahdollisuuksia, joita hoitotieteellä erityisesti tulevaisuuden kannalta on. Mutta se on luonnollinen kehitys ja ehkä sen pääasiallinen tehtävä on kuitenkin eräällä tavalla yhteiskunnan sivistyksen lisääminen joka tapauksessa, vaikka se ehkä alkuvaiheessaan saattoi olla juuri tuollaista mitä Heidi tuossa kuvailee, että se ei ehkä tavoittanut käytännön terveydenhuoltoakaan kauheen läheisesti. Kuitenkin suomalaisessa hoitotieteessä sen haluan tässä sanoa, on sen tyypillinen esimerkki, että me olemme maailmalla tunnettuja siitä, että suomalaista hoitotiedettä on aina kehitetty yhdessä terveyspalvelujärjestelmän, erityisesti yliopistosairaaloiden kanssa. Eli meillä on sivutoimia siellä ja me olemme olleet siellä aina. Mutta on luonnollista, että tieteenalan alkuvuosina erityisesti tieteenfilosofian pohdinta oli paljon voimakkaampaa kuin mitä se on ehkä tällä hetkellä.

9:09-9:44

HEIDI PARISOD

Se, mitä on keskustellut nyt opiskelijoiden kanssa, jotka tänä päivänä opiskelevat vaikka ammattikorkeakouluissa, niin juuri mitä Helena kuvasi, niin huomaa jo sen, että miten ollaan menty monellakin saralla asioissa eteenpäin. Ja se hoitotiede näkyy monilla eri tavoin siellä opetuksessa tänä päivänä kuin mitä silloin 2000-luvun alkupuolella. Että huomaa juuri tämän tieteen kehityksen ja opetuksen kehityksen ja tämmösen tietynlaisen yhteiskunnallisenkin muutoksen hoitotieteen parissa, mitä tässä on suhteellisen lyhyessä ajassa jo tapahtunut.

9:45-10:06

SAIJA INKEROINEN

Tuleeko teille mitään esimerkkiä mieleen just vaikka hoitotyön opiskelijan näkökulmasta tai sitten vaikka terveyspalvelujen käyttäjien näkökulmasta tai muusta näkökulmasta, että millä tavalla se hoitotiede on sieltä 70-luvulta, 90-luvulta, 2000-luvulta kehittynyt tähän päivään, 2024?

10:07-12:11

HELENA LEINO-KILPI

Esimerkkejä varmaan miljoonia, että jos katsoo tutkimuksen näkökulmasta, niitä on paljon. Mut ehkä sillä yleisesti voisi sanoa, että ikään kuin kokoset tieteen rakennelma et mihin se kohdistuu, minkälaisia kysymyksiä kysytään, ovat muuttuneet niistä alkukysymyksistä, että mä olen aikoinaan tehny väitöskirjani aiheesta "Mitä hyvä hoito on?" ja olen käyttänyt sitä sitten myöhemmin monissa yhteyksissä. Se varmaan se kysymys olisi relevantti tänäkin päivänä. Mitä hyvä hoito on, kun me katsotaan mitä yhteiskunnassa nyt keskustellaan, että pääsevätkö väestö esimerkiksi hoitoon. Se kysymys on relevantti, mutta sen ajan ja tämän ajan välillä, et millä tavalla pystytään siihen vastaamaan, se kehitys on ollut valtava: tutkimusmenetelmällisesti, hoitajien koulutuksen näkökulmasta, kaikkien tulosten hyödyntämisen näkökulmasta, että sillon, sanotaan ensimmäisen ehkä noin, mitä osaisin arvioida, kahdenkymmenen vuoden aikana, oli kiire tehdä tutkimusta, tehdä sitä näyttöä ja sitten tuli se aika missä me elämme nyt. Sanotaan, jossa me myös konkreettisesti pystymme hyödyntämään melkein jokaisen potilaan kohdalla tietyllä tavalla sitä. Eli se muutos on menetelmällinen, mut se on myöskin niinku sisällöllinen, ja sitte se on meillä maassa myöskin rakenteellinen: suomalaiset hoitotieteen yksiköt yliopistoissa ovat tavattoman eteenpäin menneitä menetelmällisesti, määrällisesti, tutkijoiden määrissä ja niin edelleen. Mä näen sen tavallaan tästä näkökulmasta. Mut jos me nyt katsotaan jonkun yksittäisen, otetaan äkkiä vaikka diabetespotilas, niin kyllähän diabetespotilaan, jolla ohjaus on elintärkeää, niin kyllähän diabetespotilaan ohjauksessa nähdään, sanotaan, 80-luvulta tähän päivään valtavan suuri ero ja siihen konkreettisesti myöskin hoitotiede on kontribuoinut ja tuonut siihen, että millä tavalla sitä käytetään ja niin edelleen. Ja monien muiden potilasryhmien, myöskin perusterveydenhuollon terveydenhoitajan työn ihan varmasti.

12:11-13:09

HEIDI PARISOD

Ja sitten opiskelijoiden näkökulmasta. Ja näiden hoitotyöntekijöiden, jotka kliinisessä työssä työtä tekee, niin myös siinä näkökulmassa hoitotiede näyttäytyy paljon enemmän nykypäivänä. Nykyään puhutaan paljon enemmän siitä, että hoitotyön tulee perustua siihen tutkimusnäyttöön. Toki se on aiemminkin ollut näin, mutta se näkyy nyt vielä ehkä vielä vahvemmin niin siellä opetuksessa kuin siellä käytännön työssä. Ja sitä myöten sitten opiskelijat ja hoitotyöntekijät osaa myös vaatia sitä, että että pitää olla sitä tutkimusnäyttöä siellä kaiken hoitotyön käytännön ja toimintatapojen taustalla ja kyseenalaistavatkin ehkä enemmän kuin aikasemmin, että miksi meillä toimitaan näin, että ei enää hyväksytä sitä vastausta, että meillä on aina tehty näin, vaan että vaaditaan sitä tieteellistä perustelua sille toiminnalle, joka on erittäin hyvä niin hoidon, hoitotyön, hoitotyöntekijöiden kuin myös potilaiden ja asiakkaiden näkökulmasta.

13:11-13:16

SAIJA INKEROINEN

Millainen merkitys hoitotieteellä on ollut teidän omilla urillanne ja omissa elämissänne?

13:17-16:05

HELENA LEINO-KILPI

No mulla on tuohon hyvin yksiselitteinen vastaus. Siis hoitotiede on ollu minun urani ja tavallaan se työelämän kohde, mutta siihen ehkä täytyy sillä tavalla vastata, että että olen peruskoulutukseltani siis erikoissairaanhoitaja, mutta mulla on tiedetausta kasvatustieteessä ja mä oon siis kasvatustieteilijä alunperin. Ja silloin kun lähdin tekemään tohtorin tutkintoa 80-90-luvun taitteessa, hoitotiede oli suhteellisen uusi Suomessa ja oli tietysti paljon yhteyksiä terveydenhuollon järjestelmään. Silloin jouduin pohtimaan sitä, että kasvatustiede vai hoitotiede tai oikeastaan yhteiskuntatiede vai hoitotiede. Ja tosi pitkän ja monipuolisen keskustelun jälkeen sitten monien ihmisten kanssa totesin, että hoitotiede on tiede, jolla olen nähnyt olevan merkitystä. Niin kuin siinä mielessä, että se kattaa ensinnäkin hyvin laajan yhteiskunnallisen perspektiivin. Se kattaa ihmisen elämän erilaiset mahdollisuudet syntymästä ihan kuoleman tukemiseen asti tai kuoleman lähestyessä tukemiseen asti, jolloin niinku sen kirjo on niin suuri, että se on niin kuin merkittävä yhteiskunnallinen tutkimuskenttä ja se oli, sen merkitys on ollut täs urakehityksessä myöskin se, että on voinu niinkun nähdä et mihin suuntaan tässä on järkevää niinku lähteä suuntaamaan, että lähdenkö vaikka ikääntyneiden hoitoon tai lähdenkö etiikkaan tai kuka lähtenyt mihinkin. Eli sen merkitys on isona suuresti mahdollistanut kaiken. Ja sit toinen mahdollistaminen, asia mikä siinä tulee on se, että aina kun hoitotieteestä puhuu tai hoitotieteen löydöksistä puhuu tai tuloksista puhuu, sen vaste on pääasiallisesti positiivinen, koska se pyrkii niinku väestön hyvään. Se pyrkii siihen, että enemmän saataisiin aikaan hyvinvointia, terveyttä, hyvää oloa monella tavalla. Ja se on, kun se on joku elämän merkitys. Ja mä en oo toki koska joutunut sitä katumaan. Ja jaa, älä luule niin, että suurin osa hoitotieteilijöistä ajattelee näin. Tietenkin tieteenalalla on sitten erilaiset urakehityksen mahdollisuudet ja kaikki sen tapaiset, et kaikistahan ei tule, vaikka käyttäisi hoitotieteen tutkimustuloksia, ei tarvitse tulla tutkijoita. Eli nyt mä puhun tietenkin tutkijan alan näkökulmasta ja uran näkökulmasta. Mikään muu kuin hoitotiede ei olis minulle mahdollistanut sitä monipuolisuutta tutkimuskohteiden valinnassa ja sitä opiskelijoiden kirjon moninaisuutta ku hoitotiede. Melkein uskallan väittää näin.

16:07-18:23

HEIDI PARISOD

Mulle hoitotiede on tarjonnut suuren merkityksen niin uralle kuin elämälle ja on usein sanonutkin, että hoitotiede ja hoitotyön kehittäminen siihen tutkimusnäyttöön perustuen se on sekä minun työni että intohimoni. Että kun viittasin siihen, että kun sitten lähdin ja pääsin opiskelemaan hoitotiedettä Turun yliopiston hoitotieteen laitokselle, niin silloin maisteriopintojen aikana kiinnostuin entistä enemmän vielä tästä tutkimustyöstä ja lähdin mukaan tutkimusryhmiin. Ja sitten maisteriopintojen loppuvaiheessa olin mukana tutkimushankkeessa tutkimusavustajana ja siellä sitten viimeistään se palo tutkimuksen tekemiselle ja hoitotieteelle - hoitotieteelliselle tutkimukselle oikein syttyi. Ja sitten heti maisteriopintojen jälkeen hakeuduin sitten tohtoriopintoihin ja tekemään väitöskirjaa hoitotieteestä. Ja sen jälkeen, tai silloin kovasti pohdin sitä, että kiinnosti kovasti siis tutkimustyö ja sen tutkimuksen tuottaminen, mutta myös se, että mitä tapahtuu sen jälkeen kun tutkimukset saadaan julkastua ja miten se saataisiin vielä paremmin sinne vietyä siinä käytäntöön ja kehitettyä hoitotyötä siihen tutkimusnäyttöön pohjautuen. Ja silloin väitöksen kynnyksellä sitten näin, että Hoitotyön tutkimussäätiölle eli Hotukselle haettiin tutkijoita ja siinä kohtaa tajusin, että tässä on nyt semmonen mahdollisuus yhdistää näitä kahta näkökulmaa. Ja onnekseni sitten tulin valituksi tutkijaksi silloin Hotukselle ja ehdin tohon viimevuoden loppupuolelle saakka sitten toimia tutkijana Hotuksella ja siellä nyt sitten avautu paikka, kun edellinen tutkimusjohtaja Arja Holopainen jäi eläkkeelle, niin tutkimusjohtajan paikka, ja hetken pohdinnan jälkeen vaikka olen sielultani tutkija, niin pohdin sitä, että haluaisinko ottaa seuraavan askeleen urallani eteenpäin ja päädyin sitten hakemaan tutkimusjohtajan paikkaa ja tulin valituksi. Ja nyt onnekseni edelleen saan sitten työskennellä niin kuin hoitotieteen ja hoitotyön kehittämisen tutkimusperustaisen kehittämisen parissa. Nyt vähän hieman eri näkökulmasta, mutta hyvin suuri merkitys hoito- tieteellä on ollut tässä koko matkan varrella.

18:24-18:34

SAIJA INKEROINEN

No tässä vähän tulikin, mutta pystytkö jotain konkreettisia esimerkkejä tai pystytkö kuvailemaan jotenkin et miten se hoitotiede näkyy siinä nykyisessä työssä?

18:35-20:32

HEIDI PARISOD

No Hotuksen yks päätehtävähän on tuottaa näitä kansallisia hoitosuosituksia hoitotyön tarpeisiin ja nää hoitosuositukset on tutkimuksiin perustuvia ja vahvasti hoitotieteeseen - toki myös muiden tieteenalojen tuottamaa tietoa hyödynnetään aina tarpeen mukaan - mutta että kun tutkimustietoa tuotetaan yksittäisinä tutkimuksina, niin jonkun pitää koota yhteen sitä tutkimusnäyttöä niistä tutkimuksista. Niitä voi olla satoja tutkimuksia johonkin aihealueeseen liittyen. Niin, se mitä konkretian tasolla sitten tehdään, vaikka kun hoitosuositusta laaditaan, niin käydään läpi järjestelmällisesti niitä tutkimuksia ja arvioidaan niitä, katsotaan mitä tuloksia niistä on tullut ja vedetään sitten johtopäätöksiä yhteen, ja niiden pohjalta sitten on työryhmä, asiantuntijoista koottu työryhmä, joka käy niitä tutkimustuloksia läpi ja katsoo sitten mitä voidaan kansallisella tasolla suositella sitten erilaisista toimintatavoista, käytännöistä hoitotyöhön liittyen, jotta sitten siellä käytännön työssä ja samoin johtajilla päättäjillä olis sitten sitä tutkimusnäyttöä semmosessa helposti käytäntöön vietävässä muodossa ja pystyisi toteuttaa sitä, mitä Suomen lainsäädännössä terveydenhuoltolaissa on kirjattu, että terveydenhuollon kuten myös hoitotyön tulee perustua tutkimusnäyttöön, niin jotta se olisi ikäänkuin valmiiksi pureskellussa muodossa se hoitotieteen ja muiden tieteenalojen tuottama tieto, mikä on todella tärkeää työtä mitä tehdään niin yliopistoissa ja muissa tutkimuslaitoksissa, että jotta se tärkeä työ saadaan sinne käytännön työn tueksi ja potilaiden asiakkaiden parhaan mahdollisen hoidon tueksi, niin tämmöisten asioiden parissa muun muassa työ työskennellään Hotuksella.

20:33-20:36

SAIJA INKEROINEN

Mites Helenan työssä näkyy hoitotiede?

20:37-24:21

HELENA LEINO-KILPI

No se näkyy tietysti professorin työssä. Jos otan siitä nyt sen esimerkin kuvauksen, se näkyy sillä tavalla, että keskeistä kai on se, että jotta joku tieteenala on ja jotta se tutkimus, josta nyt Heidi puhuu, mitä voidaan käyttää, että se on sillä tavalla perusteltua, että ja oikeutettua, että se antaa mahdollisuuden sitten hyödyntää sitä. Eli varmaan professorin kannalta alan sisällä keskeisin asia on se, että tulevien tutkijoiden ja nykyisten tutkijoiden, niin kansainvälisesti kuin omassa maassaan, tarkastellaan sitä, että opiskelijalla on vaikka joku ajatus, että tehdään tutkimusta jostakin asiasta, niin seniorien tehtävänä on sanoa, että mietipä sen oikeutusta, että ei ole järkevää, että tutkitaan asioita, joilla ei ole relevanssia yhteiskunnassa niin kuin terveyden, hoitamisen tai ihmisten terveyden kannalta. Ei ole myöskään relevanttia se, että toistetaan samanlaisia tutkimustuloksia, josta me jo tiedämme hyvin paljon tai että niitä tehdään ikään kuin akateemisen etenemisen vuoksi, vaan että se tehtävä tieteenalan edustajana on se, että ne on sekä hyödyllisiä, siis realistisia siellä terveydenhuollon arjessa, edistää sitä väestön paranemista, mutta ne ovat myöskin tieteellisesti perusteltuja, yhteiskunnan sivistystä lisääviä. Eli yliopiston roolihan on hiukan erilainen kuin vaikkapa ammattikorkeakoulujen, jotka ovat niinkun perusammattiin kouluttavia ja se pohdintaa opiskelijoiden ja muitten tieteenalojen kanssa on tavattoman tarpeellista, että esim. muitten terveystieteiden, lääketiede on hyvä esimerkki, eli täytyy miettiä, että onko perusteltua lähteä nyt vaikka tästä näkökulmasta ja vaikkapa nyt tutkimaan dialyysipotilaan hoitoa, että silloin sitä on tarkasteltava yhdessä toisten tieteenalojen kanssa ja mikä siinä olisi sit oikeutettu sen hoitotieteen ja mitä hoitotiede pystyy niinkun tekemään, ja että se on sellaista, joka ainakin jossakin pitkässä aikajaksossa on sitten hyödynnettävissä sinne terveydenhuollon käytäntöön. Kaikkea ei voi: opiskelijoilla esimerkiksi ja tutkijoilla on upeita uusia ajatuksia. Aivan joku uusi ajatus, joka joka sitten esimerkkinä vaikka uudesta ajatuksesta, voi olla tutkimus. Tässä aika hiljan, jossa opiskelija kysyi, että muuttuuko, hän on etiikan tutkija, muuttuuko ihmisten potilaana olevien aivoinfarktipotilaiden siihen niinku siihen hoitamiseen liittyvä arvo-odotus ja arvojen toteutuma, kun siitä infarktista on kulunut, sillon kun hän on sen juuri saanut - sehän on hyvin haasteellinen tilanne ihmisen elämässä - tai sitten useiden kuukausien päästä. Opiskelija niiku sellainen uusi oivallus oli se, että yleensä on aina tutkittu arvoja tai jotain asiaa niinku sillä hetkellä, ni hän halusikin nähdä, mitä tapahtuu, kun ihminen toipuu ja aivoinfarktista jää erilaisia jälkiä - mitä tapahtuu arvoperustalle suhteessa tähän? Ja silloin tietysti on niin, että ei se käytäntöön siirtyminen tapahdu heti - tuo suositusten tekeminen esimerkiksi mihin Heidi viittaa. Mut sen pitää olla ikäänkuin ajatuksena, että sit joskus jossain kohdassa aivoinfarkti potilas tulee hyötymään siitä tutkimuksesta myöskin. Paitsi ja se että se kehittää tieteenalaa. Se on se että miten se näkyy nykyisessä työssä. Plus tietysti sitten tutkijoiden ja kaikkien ohjaaminen ja hoitotieteilijäthän vaikuttavat yhteiskunnallisesti, yrittävät ottaa kantaa, antavat lausuntoja. Olemme monessa mukana: säätiöissä, yhdistyksissä, kansainvälisissä järjestöissä ja niin edelleen. Se näkyy monen moniulotteisesti monien meistä työssä.

24:34-24:53

SAIJA INKEROINEN

Tässä tulikin joitain hyviä esimerkkejä siitä, mikä merkitys sillä hoitotieltä on. Tuleeko teille muita ajatuksia tai laajempi ajatuksia, mikä laajempi merkitys hoito tieteellä on? Tai sitten, että mitä muita merkityksellisiä näkökulmia tähän vois lisätä?

24:54-26:26

HEIDI PARISOD

Hoitotieteellähän on tosi iso merkitys vaikka kuin poliittisen päätöksenteon näkökulmasta, että hoitotyöntekijät edustaa sitä suurinta ammattiryhmää sosiaali- ja terveydenhuollossa. Ja tieto mitä hoitotiede tuottaa, niin sillä on todella suuri merkitys, kun tehdään päätöksiä vaikka sosiaali- ja terveydenhuollon resursseista. Tai mitenkäs sitä terveydenhuoltoa järjestetään - mihinkä... Puhutaan paljon, että on niukat resurssit, tällä hetkellä puhutaan vaikka hoitotyöntekijäpulasta, mikä ei ole koske vain Suomea vaan se on maailmanlaajuinen. Niin mihinkä näitä niukkoja hoitotyön resursseja sitten kannattaa käyttää. Onko jotain toimintatapoja jotka on turhia, että ne on vaan kulkenut vuodesta toiseen ja kukaan ei oo niitä aiemmin kyseenalaistanut? Ja sitten hoito tieteellisen tiedon valossa nähdäänkin, että tää toimintatapa ei ole järkevä tai se aiheuttaa jopa haittaa potilaille tai tai sitten että onko joku toinen tapa toimia mikä tuottaakin sit vaikka säästöjä, huomattavia säästöjä tai tuottaa hyvää, parempaa, hyvää ja laadukkaampia palveluita niille potilaille ja asiakkaille, että siellä kaiken päätöksenteon taustalla pitäisi olla se tutkimusnäyttö eri näkökulmista mitä tarkastellaan, niin puhuttaessa valtakunnan tason politiikasta tai sitte hyvinvointialueella tehtävistä päätöksistä ja johtamisesta. Et, et hyvin suuri merkitys jo siitä näkökulmasta yksistään ja näkökulmia on monia.

26:27-30:51

HELENA LEINO-KILPI

Jos tuosta jatkan mihin Heidi jäi, niin minulla on tavattoman vaikeata löytää yhteiskunnasta sellaista näkökulmaa, johon hoitotieteellä ei olisi jotain annettavaa. Tarkoitan tällä sitä yksinkertaisesti, että kun hoitotiede on mukana myöskin ihmisten elämän jokaisessa vaiheessa, niin kuin tossa alussa sanoin, niin kysymys on vaan siitä, että oivalletaanko tämä yhteiskunnassa, että käyttävätkö poliitikot esimerkiksi sitä tietoa, ja mikä on silloin tietysti meidän tieteenedustajien velvollisuus, kun tottakai tuoda sitä esille. En tarkoita, että heidän pitäisi itsestänsä löytää, mutta esimerkiksi nyt kun me tarkastelemme vaikkapa vaikkapa tuota hoivan uutta merkitystä, mehän tulemme - me tiedetään, että hoivan kysymys ja hoivan uudelleen jäsentäminen on ihan keskeinen tulevaisuuden kannalta, koska meidän yhteiskunnassamme käy juuri noin, mihin Heidi viittasit, että ei riitä työvoima ja tarvitaan toisenlaista osaamista, ihan jotain uusia ratkaisuja ja ne eivät välttämättä mene sillä, että heitetään joku vanha pois, vaan että pitää hyödyntää sitä vanhaa niin erimerkiksi tän hoivan ajatuksessa mehän tarvitsemme niin kuin siis hoito-, tämmöstä hoito-, mitä se on, maantiedettä? Tämmöstä ympäristöllistä ajattelumallia, ja me tarvitsemme kun sitä, et no miten paljon vaikka voidaan juridisesti velvoittaa vaikkapa sairailta henkilöiltä tai muuten haavoittuvilta vaikkapa vastuuta, jolloin niinku se on tavallaan sinne juridiikkaan liittyvä asia, et se ei tarkoita et hoitotiede tuottaa vain sitä terveyteen liittyvää, vaan et kysymys on siitä miten sitä hyödynnetään. Vaikea on löytää semmosta näkökulmaa taloudelliseen liittyen, esimerkiks meillä on hoitotieteen tutkimukseen ihan hiljan valmistui Turun yliopistosta hoitotieteen väitöskirja, jossa osoitettiin, että tuota suolisto- syöpää sairastavan potilaan ohjausta kehittämällä pystytään vähentämään potilaiden yhteydenottoja sairaalaan takaisin, koska se on pitkäjänteistä hoitoa, niin kuin tiedetään, syöpää on monenlaista, et siinä sädehoitoa ja sytostaatteja ja niin edelleen. Kun hoitotieteen tutkija lähti rakentamaan sitä uudelleen ja hän pystyi osoittamaan siinä väitöskirjassaan, että itseasiassa potilaat pärjäävät siellä kotona sillä ohjauksella, kun se ohjaus on riittävän laadukasta, niin että heidän ei tarvitsi jatkuvasti ottaa yhteyttä sinne hoitolaitokseen, jolla on sit suoraan tietenkin tämmösiä taloudellisia merkityksiä. Tällaisia hoitotieteellisiä tutkimuksia meillä on tuolta ohjauksen puolelta muiltakin. Et se merkitys on -- sen merkityksen me voimme nähdä monella tavalla. Mut ehkä se pieni kysymys ja ehkä suurikin kysymys on se, että olemmeko me tehneet kaikkemme, jotta esimerkiks poliittiset päättäjät eri tahoilla tai muut toimijat ovat niinku välttämättä tietoisia et mitä kaikkea hoitotieteellinen tutkimus voi tuottaa. Koska se on aika epärealistista tietysti, että väestö esimerkiksi ehtis kaikkea lukemaan, kun eivät ammattilaisetkaan niinku ehdi ja sen takia pidän tärkeänä juuri vaikka meillä Hotuksen toimintaa, että edes ammattilaiset lähestyvät tätä kysymystä. Mutta siinä mun mielestäni on semmonen tulevaisuuden kysymys, että tutkimusta on ihan valtavan paljon, mutta tänä päivänä on suurin mahdollisuus siihen, että julkaistua tutkimusta ei lue kukaan tai sitä lukee hyvin vähän ihmisiä, koska niitä julkaistaan niin paljon tällä hetkellä. Suomi muistaakseni oli jossakin kartoituksessa kolmastoista maailmassa eniten hoitotieteellisiä tutkimustuloksia tuottava maa eli sijoittuu niinku hyvin. Mutta sitten taas kun me katsomme vaikka näitä meidän tilastoja, vaikkapa Suomen sairaanhoitajien selvityksiä, niin ei meillä välttämättä ammattilaisetkaan käytä kaikkea tutkimusta. Että nyt kun täs haastattelija kysyy merkitystä, niin merkitys ei liitykään yksistään siihen, että tutkimusta tehdään. Se on hyvää, se on laadukasta, sitä tehdään paljonkin vielä, vaan siihen, et mil tavalla me saamme aikaan sen, että yhteiskunta laajasti sitä käyttää, että tarvitaan kaikkien panosta, alan ulkopuoleltakin siis.

30:52-32:46

HEIDI PARISOD

Juuri näin. Niinku Helena sano, että jos hoitotieteellä on hyvin suuri merkitys, mutta jotta se saadaan se täysi potentiaali käyttöön, niin tarvitaan myös näitä tukirakenteita siihen tutkimuksen ympärille, jotta se tutkimustieto mitä tuotetaan niin saadaan käyttöön hyvin laaja-alaisesti ja siihen tarvitaan hyvin monien eri toimijoiden yhteistyötä. Niinku kansallisen tason ja kansainvälisen tason yhteistyötä ja sitten ihan siellä alueellista ja organisaatiotason yhteistyötä ja myös sitten lisätä tietoisuutta kaikkien keskuudessa kun hoitotieteen ja hoitotyön ulkopuolellakin, jotta se ymmärrys vahvistuu ja siitä, minkälainen se merkitys on ja kuinka tärkeätä se on, että hoitotieteellistä tietoa tuotetaan ja hyödynnetään kaiken tason päätöksenteossa. Ja tuosta vielä tuli mieleen, että hoitotieteen merkityksestä, että hoitotiede kun tarkastelee hyvin moninaisia ilmiöitä, niin se myös katsoo sinne tulevaan. Että esimerkiksi nyt nää erilaiset teknologiset ratkaisut on asioita mitä me ei vielä tänä päivänä tiedetä, että mitä se vaikka hoitotyö sitten parinkymmenen-kolmenkymmenen vuoden päästä, miltä se näyttää, niin hoitotiede myös tutkii tän kaltaisia ilmiöitä ja vaikka sitä, että miten tekoälyä voidaan hyödyntää niin kuin siinä hoitotyöntekijän päätöksenteon tuessa tai erilaisia tämmösiä muita teknologisia ratkaisuja, millä voidaan arvioida potilaan kipua, joka on tajuttomana teho-osastolla. Että miten, miten voidaan tunnistaa tämmösen ihmisen, miten hän, millaista kipua hän kokee, jotta sitä kipua voidaan hoitaa? Niin, hoitotiede on kiinnostunut myös monista tämmösistä erilaisista teknologisista ratkaisuista, mitä ei välttämättä vielä ole tänä päivänä olemassa, mutta ovat sitten tulevaisuutta.

32:47-35:01

HELENA LEINO-KILPI

Sillä tavalla, että hoitotiede on itse asiassa ja hoitotyö, jos ajatellaan hoitotyöntekijöitä, ovat aina olleet valmiita kokeilemaan uusia metodeja ja nyt teknologia on niinku yksi niistä. Sitten on varmaan taide on toinen ja monet näitä, mitä meillä nyt tulee kestävyyskeskustelussa esille. Eli tavallaan esimerkiks tää mihin Heidi viittaa tähän terveysteknologian kehitykseen, niin hoitotiedehän oli ihan alkupäässä millä me läksimme niin kun katsomaan niinu vaikka Suomessa meillä hoitotieteen laitoksella muun muassa että miten vaikka hoitajat kirjaavat, miten sitä tekstiä voidaan louhia. Hyvin varhaisessa vaiheessa meillä oli tutkijoita siitä ja tavallaan ollaan niiku oltu mukana siin kehityksessä. Se on niin kuin menetelmällinen, mut ehkä osittain myöskin sisällöllinen kehitys mitä me ollaan, ja hoitotyöntekijäthän on ihan valppaita ja hyviä tekemään niin kun sitä, et nyt vaan me ei ihan tarkkaan tiedetä, että mitä se tulevaisuus et sillon ku Florence Nightingale aikoinaan hoiti hoitotyön, yks keskeisiä, niin silloinhan oli aika menestyksellistä jos Skutarin sairaalassa sängyssä oli pyörät. Luultavasti niissä ei ehkä ollut. Ja siitä jos lähdetään menemään eteenpäin, sillä nyt me puhumme tekoälystä tällä hetkellä, niin ymmärtääkseni hoitotyö on aina ollu se, joka on näitä teknologisia ratkaisuja pyrkinyt hyödyntämään. Enemmän taikka niinkun vähemmän. Ja nyt tietysti meidän pitäisi huolehtia siitä, että tulevaisuudessa ne on nää uudet teknologiat, koska muuten me ollaan tietysti vanhanaikaisilla metodeilla liikkeellä. Mutta teknologia ei ole tietenkään yksi, kun ajatellaan ihmisen kokonaisuutta myöskin siis taiteilla musiikilla, tarinoilla ja kerronnallisuudella, koska meillä on kuitenkin ihmistieteistä myöskin kysymys, on paljon metodista kehittämispohjaa, jossa me voisimme varmaan myöskin tulevaisuudessa lisätä, vaikka esimerkiksi tieteenalojen välistä yhteistyötä. Meillä semmosta on, mutta voisi olla ehkä hivenen enemmänkin. Nyt siis musiikin käyttö on kohtuullisen rajallisessa merkityksessä. Esimerkiksi kyl meillä hyviä löydöksiä vaikka leikkaus-- kirurgisen hoitotyön puolelta musiikin käytöstä ja sen merkityksestä tuohon mihin Heidi viittas vaikka kipuun, mutta ei kovin systemaattisessa käytössä kuitenkaan.

35:02-35:07

SAIJA INKEROINEN

Miten hoitotiede näkyy ihmisille, eri sidosryhmille ja eri toimijoille?

35:09-36:40

HEIDI PARISOD

Ajatellaan vaikka nyt niitä sosiaali- ja terveyspalvelun käyttäjiä, asiakkaita, potilaita, läheisiä, omaisia, niin miten se sit konkretian tasolla näkyy, niin se näkyy niinkun laadukkaina palveluina. Ja että se hoito mitä annetaan, niin se menee eteenpäin ja on potilasturvallista ja asiakkaita ja potilaita tyydyttävää, heidän tarpeita vastaavaa. Ja ihan tämmönen vaikka nyt konkreettinen esimerkki on siitä, että kun on vuode- levossa potilas ja vaikka kantapäähän kohdentuu paljon painetta, ni sinne voi syntyä tämmönen painehaava, mikä on hyvin kivulias ja vaikeasti hoidettava ja aiheuttaa paljon myös kustannuksia sosiaali- ja terveydenhuollossa. Niiden painehaavojen hoitaminen, niin niitä tietysti pyritään ennaltaehkäisemään ja hyvin varhaisvaiheessa tunnistamaan ja hoitamaan, niin aiemmin, ennenvanhaan oli ajatus siitä, että alkavaa painehaavaa, että jos sitä hierotaan, niin se parantaisi sitä verenkiertoa ja nopeuttaisi sen alkavan painehaavan paranemista. Mutta nyt kun hoitotieteellinen tutkimus on tätä tutkinut ja tieto sitten sitä kautta kertynyt, ni ollaan huomattu sen tutkimusnäytön perusteella, et itse asiassa tää toimintatapa on ollut haitallinen, että se ei ole edistänyt niitä alkavien painehaavojen paranemista, vaan päinvastoin ja nyt toimintatavat on sit sen myötä muuttunut. Eli sillä on ihan tämmönen konkreettinen merkitys siihen hoitoon mitä ihmiset saavat.

36:40-40:59

HELENA LEINO-KILPI

Niin tuohon vois jatkaa, et siis palvelujen käyttäjälle hoitotieteen näkyvyys pitäisi olla eräällä tavalla samanlainen itsestäänselvyys kuin vaikka lääketieteen näkyvyys, eli en oo ihan varma, että pitääkö sen jotenkin erillisenä edes näkyäkään, vaan että sen pitäisi näkyä juuri sellaisena, että että kun hän tapaa hoitotyöntekijän, niin se hoitotyöntekijä ilmaisee sellaista syvällistä sivistystä ja tietopohjaa ammatillisessa toiminnassaan. Niin et hän voi niinku luottaa siihen, että tietenkin siinä voi olla myöskin niin, että sitä tietoa välitetään potilaalle. Mut se on ehkä kaikkein paras et jos ei, jos kaikki toteutuu hyvin, niin kun tämä podcastin - mikäs nyt olikaan sen podcastin nimi? Mitä miten hyvin hoituu joku homma? Niin, niin, todennäköisesti sillon se on näkynyt potilaille ja palvelun käyttäjille niin, että myöskin hoitotieteeseen perustuva toiminta on toteutunut hyvin. Sit tietysti toisin päin, että sit jos väestö kokeen nyt ei päästä hoitoon. Meil on aika paljon erilaisia valituksia, prosesseja myöskin meneillään joistakin palveluista tai pääsystä tai niin edelleen. Niin hoitotieteellinen tutkija ja hoitotyöntekijä on aika monista ihan samalla tavalla vastuussa kuin muutkin ammattiryhmät ovat vastuussa. Et sitä on vaikea niinku irrottaa, että kenen se olisi, että se on niinku sellaista yhteisvastuullisuutta. Tietysti on ihan ammattikohtaisia joitakin vastuueroja, mutta mä korostaisin tätä osastojen yhteisen toiminnan - tänä päivänä myös sosiaalityön kanssa - yhteisen toiminnan nyt kun meillä on uudet hyvinvointialueet. Mutta tietenkin sen pitäisi näkyä niinkun tavallaan silläkin tavalla, että tuo potilaiden ohjaaminen on hyvä esimerkki konkreettisesti, että meillähän on pitkään vallinnut ajatus vaikka sellainen, että kun ihminen tietää, ni hän toimii sitten sen tiedon varassa. Ja tämä ei välttämättä pidä paikkaansa, että meillä vaikka potilasohjausta, meillä on valtavasti materiaalia, meillä on tietopankkeja, meillä on hyvää informaatiota potilaille olemassa - parempaa kuin monenaikana on ollu ehkä aikaisemmin. Mut se ei välttämättä silti tarkoita, että väestö tekee niinkuin he tietävät, että pitäisi tehdä. Esimerkiksi nyt meillä on tämä ylipaino-ongelma, mikä tulee niin kuin jokapuolelta meille tällä hetkellä, niin meidän pitäisi ikään kuin päästä nyt yks askel pidemmälle eli miettiä sitä, että tietoa on, miksi väestö ei tee niin, joka näyttäisi ikään kuin terveelliseltä, niin sanotusti terveelliseltä. Eli meidän pitää lähteä niinku uudelleen katsomaan sitä mekanismia, että mitä voidaan tehdä hyvillä ohjeilla, mitä voidaan tehdä sen ymmärtämisen ja potilaan tietorakenteiden tukemiseksi ihan konkreettiseksi, että se ei riitä enää tämän päivän väestölle, että hän saa ne kirjalliset ohjeet tai nettiohjeet. Vaan hän tarvitsee jotain tukea ilmeisesti siinä. Ihan hiljan tuli tutkimus, jossa sanottiin, että neljäkymppiset synnyttäjät tarvitsevat ihan erityisesti ohjausta, ja se on oletettavasti niin, että heillä on aika paljon olemassa olevaa tietoa elämästä jo siinäkin vaiheessa, must se on hyvä esimerkki vaan siitä, että me tarvitaan niinkun jotain nyt enemmän niin tutkijoiden kohdalla kuin siellä hoitotyössäkin, jotta se niinku se näkyvyys niinku lisääntyy. Tää on must hyvä esimerkki tää Heidin, että toistetaan ja tehdään, tää sun esimerkki tästä painehaavauma hommasta, et me tehdään muitakin asioita samalla tavalla. Tiedon välittäminen on hyvin samanlaista kuin se oli 80-luvulla, paitsi että se materiaali on enemmän saatavilla, ehkä vähän monipuolisempaa, mutta ei kovinkaan paljon kuitenkaan siihen käyttöön ja ymmärrykseen ole aikaa kohdentuu. Ja sitten on itsestäänselvää, että eikö vaan, että johtajien, opettajien työssä hoitotiede muodostaa sen - opettajan työssä se muodostaa koko opetuksen, jos hoitotyön opetuksesta puhutaan, koko sen opetuksen niinku sen sisällöllisen perustan. Ja jos ei näin tapahdu, niin silloin tietysti ei opeteta hoitotyötä. Ja sitten varmaan johtajien työssä se tarkoittaa sitä, että hänenhän pitää tehdä ne ratkaisut - viitaten juuri siihen, että laki edellyttää, että se on tutkittuun tietoon perustuvaa, niin johtajien hän pitää tehdä ne ratkaisut sillä perusteella.

41:00-42:12

HEIDI PARISOD

Mitä tossa alussakin keskusteltiin, niin ammattilaisten ja opiskelijoiden hoitotyön opiskelijoiden näkökulmasta, ni hoitotiede näkyy varmasti tänä päivänä enemmän kuin aikasemmin sillon parikymmentä vuotta takaperin, että se antaa sen perustan just sille toiminnalle ja se vahvistaa sitä omaa asiantuntijuutta ja myös vahvistaa hoitotyötä professiona. Mutta kuten tässä aiemminkin juteltiin, niin sen lisäksi että tuotetaan sitä tutkimustietoa hoitotieteessä, niin tarvitaan niitä erilaisia tukirakenteita, jotta se on mahdollista hyödyntää sitä tietoa ja se on helposti saatavissa semmosessa muodossa, että ei tarvii lähtee käymään niitä tuhansia ja tuhansia tutkimusviitteitä läpi sen kiireisen hoitotyön arjen lomassa, joka on käytännössä ihan mahdottomuus, että tarvitaan kansallisia tukirakenteita, kuten nyt Hotus ja kansalliset hoitosuositukset, jossa sitä tietoa on niinkuin asiantuntijat jo valmiiksi käyneet läpi ja pureskelleet ja se on siinä, se hoitosuositus niinkun sen toiminnan pohjana. Siinä on niinkun yks esimerkki miten se näkyy.

42:16-42:44

SAIJA INKEROINEN

Kiitos tästä keskustelusta. Käytiin kattavasti läpi mitä hoitotiede on sekä teidän työelämässänne että myös muille eri sidosryhmille ja mikä sen merkitys sitten laajemmaltikin on. Ennen kuin päätetään keskustelu, niin haluttaisiin kuulla, mikä on kiinnostavin viimeaikainen hoitotieteellinen tutkimuslöydös, jotka te haluaisitte nostaa esiin. Alottaako Heidi?

42:45-44:32

HEIDI PARISOD

Mun oli haastavaa valita vain yhtä yksittäistä tutkimusta ja tutkimuslöydöstä, ni mä ajattelin et mä nostan tähän esille nyt kun näistä hoitosuosituksista on ollut puhetta, niin yhden Hotuksen julkaiseman hoitosuosituksen, mikä julkaistiin tossa loppuvuodesta ja se kohdentuu tehohoidossa olevan vauvan toimenpiteen aikaiseen lyhytkestoiseen kivun hoitotyöhön. Ja näihin suosituksiin kun on koottu paljon sitä tutkimusnäyttöä, hoitotieteellistä tutkimusnäyttöä siitä aihealueesta, niin sen tutkimusnäytön pohjalta pystyttiin toteamaan, että on melko vahvaaki tutkimusnäyttöä siitä, että kun tämmöselle pienelle vauvalle, joka siellä tehohoidossa on, niin kun siellä otetaan vaikka kantapäästä tämmösiä pieniä, pienenä pistoksena, verinäytteitä, niin tää tämmönen lääkkeellinen kivunhoito siihen liittyy aina haittavaikutuksia lääkkeisiin, niissä hyöty-haitta -suhde lääkkeiden käytöllä näin pienessä toimenpiteessä ei puolla sitä lääkkeiden käyttöä. Tämmöset hoitotyön auttamiskeinot, lääkkeettömät menetelmät, millaista kipua sieltä pieneltä vauvalta voidaan lieventää, kuten ihokontakti tai sitte tämmönen sokeriliuos, ni sillä on pystytty osoittamaan tutkimuksilla, että sillä voidaan sekä lieventää vauvan kokemaa kipua että myös lyhentää sen kivun kestoa. Ja tää musiikki minkä Helenakin tossa mainitsi ni se on myös yksi tälläinen menetelmä, että yhdistämällä sit vielä vaikka musiikin soittamista siihen niin myös silläkin on osoitettu, että silläkin voidaan vähentää sen vauvan kokemaa kipua. Tää oli tämmönen yksi esimerkki mikä tuli mieleen. Näitä on useita, mutta tämmöisen halusin tähän nostaa.

44:33-47:20

HELENA LEINO-KILPI

Näitä on todella niinkun paljon. Riippuu nyt mistä näkökulmasta me katsomme tätä hoitotieteellistä tutkimusta kun me ollaan todettu että se on aika laaja. Mä otan tässä esimerkin - me olemme aika vähän tässä alussa ehtineet ja voineet puhua juuri tästä, vaikkapa hoitotieteen merkityksestä niin kuin johtamiseen tai koulutukseen - totesimme, että se on nyt kaikessa läsnä. Tänä päivänähän nyt kovasti puhutaan siitä, että johtamisen merkitys hoitotyön kehittämiselle, potilaan ohjauksille, näyttöön perustuvalle on tuota tärkeää ja että sitä pitäis tutkia ja mä ajattelen et mä otan tässä nyt esimerkin siitä, mikä minua puhutteli aika paljon. Tämä on tota tutkimus, tää on Laura Laukkasen väitöskirjatyö Turun yliopistosta, jossa hän teki erään, sanoisinko hoitotyön johtajille menestyksekkäimmän intervention, ja se oli sellainen, että hänellä oli käsite, jonka nimi oli - tää koskee hoitotyön etiikkaa ja miten niinku lähdetään arvoperustaista hoitamista rakennetaan - mä en ota kliinistä nyt, koska Heidi otti tommosen kliinisen esiin tollasen potilasohjaukseen tai potilaslähtöiseen, niin tässä katsottiin sitä, että että johtajilla on tällainen eettinen profiili ja hän määritteli tietyt elementit siihen ja sitten hän halusi katsoa, että pystyykö hän vaikuttamaan siihen, että johtamisen etiikkaa ja niinku ratkaisujen eettisiä perusteita ikäänkuin se selkiytyisi tai ihminen itse tietäisi johtaja sen ja hän kehitti tämmösen intervention, jonka nimi on on Etiikan vartti. Se oli vain 15 minuuttia viikossa ja sitten erilaisia henkilökohtaisia muita töitä ja se kesti muistaakseni kuutisen viikkoa. Ja hän kykeni siis tämmösellä ohjausinterventiolla saamaan aikaan itse asiassa kaikissa näissä eettisen profiilin tekijöissä, hän kykeni saamaan aikaan niinku positiivista suuntausta. Ja mun mielestäni tää on hyvä esimerkki siitä, että on tavattoman vaikea käsite hoitotieteellisesti, tämmönen eettinen profiili ja etiikan ja arvoperustan kehittäminen on haasteellinen ja vaikea interventio, joka on kallista ja vaivalloista, mutta jonka tulokset ovat hyviä. Koska meillä on paljon interventioita, joiden tulokset eivät ole välttämättä sitten olleet linjassa. Ja sitten tähän liittyy niinku se, että palvelujärjestelmää voidaan kehittää, johtajia: johtajat ovat valtavan kehittämiskykyisiä, tässä tutkimuksessa ja me voidaan niin kuin tämän tyyppisillä tutkimuksilla saada aikaan sellaisen palvelujärjestelmän isoa kehittymistä, joka sitte palautuu tuohon potilashoitoon. Mä sanon tämän esimerkin. Mul olis miljoona - meidän varmaan podcast-aikamme loppuu.

47:21-47:32

SAIJA INKEROINEN

Todella tärkeitä ja mielenkiintoisia esimerkkejä. Me linkataan meijän podcastin kuvaukseen sitten linkit näihin tutkimuksiin, että pääsee kuuntelijatkin tutustumaan.

47:33-47:35

HELENA LEINO-KILPI

Saammeko me laittaa useamman sinne linkiksi?

47:36-47:49

SAIJA INKEROINEN

Voidaan laittaa useempikin. Kiitos kaikille antoisasta keskustelusta ja kiitos myös kaikille kuulijoillemme! Ja toivottavasti jakso herätti ajatuksia. Kuulemisiin taas seuraavaan kertaan!

Lue lisää:

Tehohoidossa olevan vauvan toimenpiteen aikaisen lyhytkestoisen kivun hoitotyö – lääkkeettömien kivunhoitomenetelmien vaikuttavuus - Hotus - Hoitotyön tutkimussäätiö, https://hotus.fi/hoitosuositus/tehohoidossa-olevan-vauvan-toimenpiteen-aikaisen-lyhytkestoisen-kivun-hoitotyo-laakkeettomien-kivunhoitomenetelmien-vaikuttavuus/

Laukkanen, L., Suhonen, R., Poikkeus, T., Löyttyniemi, E., & Leino-Kilpi, H. (2022). The effectiveness of the Ethics Quarter intervention on the ethical activity profile of nurse managers: A randomized controlled trial. Journal of nursing management, 30(7), 2126–2137. https://doi.org/10.1111/jonm.13411

Rannikko, S., Suhonen, R., Pasanen, M., & Leino-Kilpi, H. (2023). The ethical pathway of individuals with stroke-A follow-up study. Scandinavian journal of caring sciences, 10.1111/scs.13215. Advance online publication. https://doi.org/10.1111/scs.13215

Tuominen, L., Ritmala, M., Vahlberg, T., Mäkelä, S., Nikander, P., & Leino-Kilpi, H. (2023). The effect of nurse-led empowering education on nutrition impact side effects in patients with colorectal cancer undergoing chemotherapy: A randomised trial. Patient education and counseling, 115, 107895. https://doi.org/10.1016/j.pec.2023.107895