Tieteen yhteiskuntavastuu on Turun yliopiston opiskelijoiden podcastsarja, jossa opiskelijat pohdiskelevat ratkaisuita erilaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin.
Tieteen yhteiskuntavastuu on Turun yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan kurssikokonaisuus, jossa opiskelijat paneutuvat yhteiskunnallisesti merkittäviin haasteisiin ja siihen,
miten niitä voitaisiin ratkaista tieteen avulla.
Osa opiskelijoiden projektitöistä toteutuu podcastsarjoina, jotka julkaistaan tällä alustalla.
Työn alla on myös lastenkirjoja! Seuraa siis opiskelijoiden tuotoksia ja pysy kärryillä tieteen vaikutusmahdollisuuksista!
Kuuntele uusin jakso: Yliopisto ja yhteistyö (jakso 1)
Tieteen yhteiskuntavastuu -podcastin Yliopisto ja yhteistyö -jaksoissa keskitytään selvittämään, millaista yhteistyötä Turun yliopisto tekee. Jokaisessa jaksossa opiskelijat Noora ja Anniina haastattelevat uutta mielenkiintoista vierasta, joka kertoo omia kokemuksiaan yhteistyöstä. Ensimmäisessä jaksossa vieraana on Antti Nuutinen yliopiston Kumppanuus ja vaikuttavuus -tiimistä.
'
Jaksojen tekstivastineet:
Yliopisto ja yhteistyö
Tieteen yhteiskuntavastuu -podcastin Yliopisto ja yhteistyö -jaksoissa keskitytään selvittämään, millaista yhteistyötä Turun yliopisto tekee. Jokaisessa jaksossa opiskelijat Noora ja Anniina haastattelevat uutta mielenkiintoista vierasta, joka kertoo omia kokemuksiaan yhteistyöstä. Ensimmäisessä jaksossa vieraana on Antti Nuutinen yliopiston Kumppanuus ja vaikuttavuus -tiimistä.
Tekstivastine
(päivitetään pian)
Arvokas luonto -sarjan jaksot
Toisessa jaksossa käsittelemme IPBESin luontoa koskevista maailmankuvista ensimmäistä, joka on vauraus ja toimeentulo. Keskustelemme muun muassa kaivostoiminnasta Suomessa, akkujen kierrätyksestä ja vihreästä siirtymästä.
Tekstivastine
Hanna: Heippahei, tervetuloa seuraamaan Tieteen yhteiskuntavastuu -kurssin Arvokas luonto -podcastia. Tänään aiheena on IPBES:n luontoa koskevista maailmankuvista ensimmäinen, eli vauraus ja toimeentulo. Seuraavaksi Lotta kertoo aiheeseen liittyen alustuksen.
Lotta: Luontoa on jo pitkään tutkittu lähinnä hyödyntämisen näkökulmasta, mikä on johtanut aikamme suurimpiin elämää maapallolla uhkaaviin kriiseihin, ilmastokriisiin ja biodiversiteettikriisiin. Näiden lisäksi olemme toimillamme muutenkin saastuttaneet meidän ja muiden lajien elintilaa erilaisin kemikaalein: vesistöt kuhisevat lääkejämiä ja Itämertakin rehevöittävät varsinkin rannikolla maataloudessa käytettävät lannoitteet.
Nyt olemme viimein maailmanlaajuisesti heräämässä ilmastokriisin vakavuuteen. Ratkaisuksi ehdotetaan uusiutuvia energianlähteitä kivihiilen ja muiden fossiilisten polttoaineiden sijaan. Vuonna 2022 kivihiilisähkön osuus kotimaisesta sähköntuotannosta olikin enää vain 5,6% ja uusiutuvilla energialähteillä ja ydinenergialla katettiin jopa 89 % sähkön tuotannosta. Maailmanlaajuisesti on kuitenkin eri, nimittäin jopa 65% sähköstä on peräisin fossiilisista energianlähteistä, kuten maakaasusta, öljystä tai hiilestä. Jotta esimerkiksi sähköauton käyttö olisi aidosti vähäpäästöistä, tulisi sen käyttämän sähkön olla tuotettu vähäpäästöisistä lähteistä, mikä ei tällä hetkellä maailmanlaajuisesti toteudu.
Uusiutuvan energian tuotannon merkittävän lisäämisen lisäksi vihreä siirtymä vaatii akkumineraaleja, minkä vuoksi Suomen Lappiinkin kaavaillaan uusia kaivoksia. Suomessa on arvioitu olevan huomattavia litiumesiintymiä, mutta moni akkuteollisuuden vaatima harvinainen maametalli tulee edelleen vain Kiinasta.
Litiumioniakuthan on nykyään todella yleisiä varsinkin tällaisissa läppäreissä ja kännyköissä ja muissa kannettavissa laitteissa, ja niiden etu on nimenomaan energiatiheys, eli akku tarjoaa perinteisiin akkuteknologioihin, kuten lyijyakkuihin, verrattuna samassa koossa pidemmän käyttöajan ja kevyemmän akun.
Litiumin suurimmat tuottajamaat ovat tällä hetkellä Chile, Australia, Argentiina ja Kiina ja neljä suurinta yhtiötä tuottavat maailmanlaajuisesti jopa 83% litiumista, suurimpina Yhdysvaltalainen Albemarle ja Chileläinen SQM.
No Kiinan tuottama osuus litiumista raaka-aineena on 11%, mutta Kiinassa kuitenkin tapahtuu suurin osa sitten litiumin jatkojalostuksesta, eli tässäkin kohtaa olemme Kiinasta aika riippuvaisia.
Sitten taas grafiitti, mikä on toinen aine mitä näissä akuissa käytetään, niin siitä Kiinassa tuotetaan sitten aivan valtaosa eli 70% ja sen prosessoinnista eli jatjojalostuksesta jopa 100%.
Koboltti, jota myös tarvitaan näihin litiumioniakkuihin, niin sen suurimmat varannot on Kongon demokraattisessa tasavallassa ja Kiinassa, ja näistä maista sitten suurin osa siitä tuleekin ja sitten voikin miettiä, mitä eettisiä ongelmia liittyy vaikka Kongon kobolttikaivoksiin. No, onneks meillä on kuitenkin Suomessakin kobolttia, eli itse asiassa Euroopan Unionin kymmenestä suurimmasta kobolttiesiintymästä jopa seitsemän sijaitsee Suomessa. Eli jos alkais täällä EU:ssa näitä akkuja tehtailemaan, niin Suomeenhan niitä kannattaisi kaivoksia perustaa.
Sitten taas kuparia, mitä taas käytetään näissä litiumioniakuissa, niissä on vähän kaikenlaisia raaka-aineita, niin siitä 27% tuotetaan Chilessä, 10% Perussa ja sielläkin on sitten kolmantena listalla Kiina 8% tuotannollaan.
Kaivostoimintaan liittyy monia ympäristöhaasteita metsäkadosta pohjavesien turmelemiseen. Kaivoksen suunnittelussa ympäristövaikutukset, kuten maisemamuutokset, päästöt, pöly, melu ja kasvillisuuden poistaminen on otettava huomioon.
Aika surullinen esimerkki oli Talvivaaran kaivos Sotkamossa, joka oli marraskuussa 2012 mediassa paljon esillä. Syynä oli kipsisakka-altaan vuoto, jossa altaassa vastoin sen käyttötarkoitusta ollutta likaista ja metallipitoista vettä päätyi runsaasti myös kaivosalueen ulkopuolelle ja vuosina 2008–2013 kipsisakka-allas vuotikin neljä kertaa.
Kaivoslakia on onneks Suomessa uudistettu viimeks viime kesänä 1.6.2023. ja muutosten myötä paikallisten vaikutusmahdollisuudet ja ympäristölliset seikat vahvistuvat nykyisestään: Muutosten myötä kaivosluvan myöntämisen edellytyksenä on kunnan hyväksymä kaava ja lupaharkinnassa muut elinkeinot on otettava huomioon nykyistä vahvemmin. Maisemalliset ja ympäristölliset sekä luonnon monimuotoisuuteen liittyvät kysymykset ovat myös entistä vahvemmin osana lupaharkintaa.
Alkuvuodesta 2023 Suomen Malmijalostuksen tekemän selvityksen mukaan Soklin esiintymässä Savukoskella Suomessa on luultua enemmän mineraaleja, jotka sopisivat muun muassa akkuteollisuuden käyttöön. Soklin kaivos voisi siis toteutuessaan vastata jopa 20 prosentista Euroopan vuotuisesta fosfaatin tarpeesta. Litium-rauta fosfaatti akut (LiFePO4-akku tai LFP) on varmaan ympäristöystävällisimpiä litiumakkuja, mitä on nyt olemassa, nimittäin niissä ei tarvita ollenkaan sitä kobolttia, joka sieltä Kongosta tulee suurimmilta osin, vaan se on korvattu tuolla litiumrautafosfaatilla. Ja Suomen akkustrategia tietenkin lähtee siitä, että Suomen omasta
maaperästä löytyviä raaka-aineita pyritään mahdollisimman pitkälle jalostamaan kotimaassa.
Geologian Tutkimuskeskuksen arvion mukaan Suomen löytämättömien litiumesiintymien sisältämät litiumvarannot ovat 50 prosentin todennäköisyydellä ainakin 510 000 tonnia litiumia, eli jos sitä verrataan vaikka noihin Kiinan resursseihin, niin sieltä löytyy 6,8 miljoonaa tonnia eli meillä on semmonen noin neljästoistaosa tästä ihan täällkä Suomen maaperässä.
No, Geologian Tutkimuskeskuksen mukaan mineraalit maaperässämme eivät kuitenkaan tule kattamaan maailmanlaajuista tarvetta, eli GTK:n raportti osoittaa kiistattomasti, että meillä ei tule olemaan riittävästi litiumia, kobolttia tai nikkeliä vihreän siirtymän vaatimaan akkumäärään Yksi varteenottetava vaihtoehto onkin kehittää niiden rinnalle muita akkuteknologioita, kuten natriumakkuja. Ja toinen energian varastointitapa voisi olla vety, eli hetkellä, jona sähköä saadaan paljon, muunnetaan sen avulla vettä elektrolyysillä vedyksi, jota voidaan sitten varastoida ja kuljettaa.
Loimun mukaan kierrätysakut siintävät kaukana tulevaisuudessa: Euroopassa arvioidaan, että 2030-luvun alussa vasta noin 10–30 prosenttia akkujen raaka-aineista saataisiin kierrätysakuista.
Perinteisten lyijyakkujen massasta pystyy helposti kierrättämään lähes kaiken, sillä niissä on vain muutama raaka-aine, mutta modernit litiumakut sen sijaan ovat vaikeita kierrättää, sillä niitä kehitettäessä keskityttiin lähinnä varastointikyvyn maksimoimiseen, eikä kierrätettävyyttä mietitty. Litiumakku on aikamoinen sekamelska kaikkea mahdollista, eli sieltä löytyy kobolttia, nikkeliä, kuparia, alumiinia, litiumia ja grafiittia, elektrolyyttiä, fluoria ja polymeerikalvoa, joita akuissa on hyvinkin pieninä määrinä toisiinsa sekoittuneena.
Tänään valmistettavat akut vanhenevat kierrätyskuntoon joskus ensi vuosikymmenellä, jolloin uusia akkuja tarvitaan kymmenkertaisesti se mitä tänään, materiaalitekniikan apulaisprofessori Mari Lundström Aalto-yliopiston kemian tekniikan ja metallurgian laitokselta kuvaa tilannetta. Hänen mukaansa tärkeää olisi kehittää akkutyyppejä, joissa käytettäisiin maapallolla yleisiä metalleja, vaikka sitten suorituskyvyn kustannuksella. Tämä jo sen takia, että vältyttäisiin kauppasodilta.
Hanna: Seuraavaksi voidaan siirtyä keskusteluosioon ja aluksi kysymys: Millaisia laitteita omistat, joissa on litiumioniakku? Mitä aiot tehdä, kun laitteet ovat käyttöikänsä päässä, tai miten olet aiemmin toiminut vastaavassa tilanteessa?
Lotta: No ensimmäisenä tulee tietenkin mieleen tämä älypuhelin, läppäri on tässä kans sylissä, no sit kotoa löytyy kämppikseltä sähköhammasharja niin todennäköisesti se, mitäs näitä sit kaikkia voisikaan keksiä, onks teillä jotain mielenkiintoisia?
Wade: Mulla on muutama kamera, joista yks on tällä hetkellä mukanakin, ostin sen käytettynä, mut se on vuodelta 2012, ja piti ostaa uusi akku, koska se ei sitten enää ihan pelittänyt, mutta niissä on ainakin joo. Ei kyllä ihan hirveesti tuu just läppäreiden ja kännyköiden lisäks, tai sähköhammasharjakin vielä, niin tälleen äkkiseltään muita mieleen.
Lotta: Joo! Saiks siihen ihan kätevästi itse vaihdettua sen akun?
Wade: Joo, siinä oli. Ne on aika näppäriä vielä tänäkin päivänä että saa vaan niinku ottaa sen pois sieltä latausta varten tai muuten ja sitte laittaa takaisin uuden.
Lotta: Joo et näissä älypuhelimissa on nykyään vähän sellainen huono puoli et sitä akkua ei saakaan ihan niin kätevästi sieltä ite vaihdettua.
Wade: Jep.
Sanni: No mullakin varmaan just puhelin, läppäri, tabletti perus. Mä jouduin itseasias vähän googlettelemaan, mä aluks mietin että siis että tarkoittiks se periaatteessa että kaikki niinku tollaset nyky niinkun ladattavat akut on melkeinpä niitä.
Lotta: No kyllähän ne oikeastaan on.
Sanni: Joo, no sitten varmaan just noi ja ehkä jotkut niinku bluetooth-kuulokkeet luulisin.
Lotta: Totta!
Sanni: Joku niinkun aktiivisuusranneke tai älykello tai tällainen systeemi. Ja mullakin on sellanen digitaalinen järjestelmäkamera mut on kyl vähän unohtunut jonnekin kaapin perälle viime vuosina.
Hanna: Joo, mullakin on läppärin ja kännykän lisäks kuulokkeet varmaan sellanen, mitä tulee joka päivä käyetttyä. Nyt mä rupesin miettiin et onks palovaroitin sellainen, missä on niinkun litiumioniakku?
Lotta: Patterit niissä yleensä on.
Wade: Joo.
Lotta: No teilläkin on varmaan joku kännykkä tässä vuosien varrella tullut käyttöikänsä päähän, niin mihin te ootte vieny niitä yleensä vai onks ne jäänyt johkin laatikon pohjalle pyörimään kotiin?
Sanni: On.
Wade: Jep. Perinteinen on se, et se kyllä jää pyörimään. Nyt tossa muuton yhteydessä kun huomasin, et niitä on kertynyt, niin siinä vaiheessa annoin ne silleen vanhemmille et viekää nää, että mulla on vähän kiirettä, mutta jonnekin, missä nää kierrättyy. Mutta siis kauppaanhan ne ois takasin hyvä viedä, mutta joo, ei oo kyllä, itellä ne pitkälti jää kyllä lojumaan niinku kaappien pohjille.
Hanna: Joo, mulla on ollu vähän sama, että tota, jotenkin ei oo saanut aikaseks siirrettyä niitä kuvia sieltä niinku ja muita tiedostoja niinku koneelle, ja sit ei oo saanu vietyä. Nyt tuli jotenki sellanen olo et pitäis kyl ehkä tehdä asialle jotain.
Lotta: Joo itseasias nehän on aika pieniä määriä näitä materiaaleja mitä noissa vaikka kännyköiden akuissa on, mutta sitten joku läppäri, niin siinä on heti kymmenen kertaa isompi akku helposti, et varsinkin jos semmosia lojuu kotona niin kannattais kyllä viedä johonkin kierrätykseen. Ihan kaikista kaupoistahan ei välttämättä löydy mitään näille sopivia kierrätyspisteitä, mutta ainakin “kierrätys.info” oli tällainen oikein informatiivinen nettisivusto, jossa eilen vierailin, niin sieltä löytyy ihan sitten jos on vaikka semmoisia isompia ajoneuvoakkujakin, niin niillekin löytyy sieltä kierrätyspisteet. Turussakin oli jopa 10 kappaletta ajoneuvojen lyijyakuille. Joo, no mites, ostatteko käytettynä tämmösiä laitteita tai mitä hyviä ja huonoja puolia siinä voisi olla?
Wade: Joo no voidaan palata siihen mun vuoden 2012 ihmeeseen, mikä tota tosiaan oli. Oli muuten ihan hyvin käyttökunnossa, mutta just se akku oli sellainen, että sillä sai yksi kuvan otettua ja sitten se oli tyhjä. Niin sillä ja sitten oikein tehnyt enää mitään, niin piti hankkia siihen uusi. Mutta hyviä puolia sitten taas on se, että loppu kamerasta oli sitten jo valmis.
Sanni: No mä en itse asiassa ole ostanut mitään niin kun käytettynä vielä puhelimia tai tällaisia, jotenkin ostaa niin harvoin ja sitten käyttää just niin kauan että ne on oikeasti ihan niin kun toimimattomia ja sitten ne vaan jää jonnekin ja sitten ostan yleensä uuden, mutta voisin kyllä niin kun hyvin kuvitella ostavani käytettyjä laitteita. Ja hyviä puolia nyt tulee varmaan just mieleen niinku ekologisuus ja kierrätys ja niinku ettei tarvitse sitten kaivaa niitä aineksia aina jokaiseen uuteen laitteeseen. Ja tietenkin se on myös niinku kuluttajalle sitten yleensä halvempaa ja tulee hyvä omatunto ja se voi myös ehkä niinku innostaa muita tai niinku normalisoida sitä, että muutkin alkaa ostaa enemmän käytettynä ja tälleen.
Hanna: Joo,mä itseasiassa viime syksynä ostin ekaa kertaa niinku käytety lläläppärin ja se on toiminut kyllä ihan hyvin, että tota ei ole mitään valittamista. Ja sitten kanssa kuulokkeet ostin käytettynä, nekin on ihan moitteettomasti toiminut tähän mennessä, mutta tota kännyköitä en ole tähän mennessä vielä ostanut käytettynä, että ehkä ensi kerralla voisi sitten sitäkin miettiä.
Sanni: Hei itse asiassa mähän sanoin nyt väärin mun pitää korjata, koska mä siis ostin ton puhelimen käytettynä. Mä en vaan älynnyt sitä koska mä ostin sen niinku tutulta tavallaan että se oli sen vanha niin sitten se on vähän eri.
Wade: Ei ollu Tori-kaupat.
Lotta: Itse oon ostanut Tori-kaupoilta puhelimet varmaan vuodesta 2016. Ihan hyviä oon löytänyt siis yllättävän niinku hintalaatusuhteeltaan hyviäkin löytyy, että mä en tiedä mikä juttu tää olet ihmiset vaihtaa jonkun vuoden välein puhelinta ja myy sen edellisen ihan pilkkahintaan siellä. Eikä nyt siinä vuodessa niiden akutkaan ole oikeastaan kuulunut juurikaan, että se nyt ehkä voisi olla huono puoli kun ostelee näitä käytettyjä, että ei välttämättä ole se akku mikään ihan maailman kestävin enää nykyään, kun se on aika ärsyttävää, et niitä ei saa itsekään kauhean helposti vaihdettua.
Hanna: Mulla tuli vielä toinen juttu mieleen, mikä voi käytettynä olla huono, että jos vaikka kännykässä ei saa päivityksiä tehtyä sen takia, että se on liian vanha.
Wade: Joo varsinkin nää kaikki tietoturvapäivitykset niistä taitaa olla jonkin sortin lakisääteinenkin minimiaika, että mitä niitä pitää jälkikäteen vielä tota laittaa tulemaan. Mutta se on hyvä tiedostaa siinä vaiheessa jos se voi olla jotain yli 5 vuotta vanha puhelin tai ainakin katselee.
Lotta: Niin no vähän aikaa sitten ostin kirpputorilta semmoisen virtapankin. Mietin hetken, että onkohan tää ihan maailman huonoin idea, kun mä en tosiaan tiedä siitä päällepäin yhtään että missä kunnossa se akku niinku on, että tuokohan ihmiset vaan tänne niinku jotain mikä pitäisi oikeasti viedä kierrätykseen mutta vaan myy niitä täällä, mutta ostin sitten. Ei se maksanut kuin 3 € ja kyllä sillä kännykän lataa pariin kertaan ihan mukavasti että ei mikään huono ostos, mutta eihän sitä niinku tosiaan tiennyt päällepäin, että onko tää nyt ihan hutiostos. Ei siinä kyllä ihan sitä kapasiteettia ole mikä niinkun lukee akussa, mutta varmaan joku puolet siitä niin se on ihan jees. Olettekotekäyneetkaivoksella?Miltäsiellänäyttijaolivatkoympäristöhaitatminimoituasianmukaisesti?
Wade: Enolekylläkoskaankäynytkaivoksella, pakkomyöntää.
Sanni: No mä kävin ysiluokalla. Me mentiin Lappiin luokkaretkelle ja siellä oli tällainen ametistikaivos, johon mentiin. Mä en kauheasti muista siitä. Me mentiin siellä jossain tunnelissa ja sitten se tuli sellaiseen avonaisempaan kohtaan, missä kaikki sai sitten kaivaa ja etsiä sieltä ametistinhiluja itselleen ja tälleen jasieltä sai myös yhden mukaan ja näin, mutta silloinen kauheasti niinku ajatellut tällaisia ympäristöasioita tai ei osannut kiinnittää niihin huomiota silleen. Mä vaan menin siellä ja etsin niitä ametisteja mutta eilen mä sitten googletin että mikä se nyt taas olikaan se paikka niin siis hetkinen Lampivaaran ametistikaivos ja mä menin katsomaan niitten nettisivuja ja ainakin siellä ne antoi sellaisen kuvan, että kestävyysjaympäristöotetaanhuomioonhyvin. Ja sitten tässä oli kanssa toinen pointti, mikä itse asiassa oli aika kiinnostavaa tän meidän maailmankuvientai näiden näkökulmien kannalta, että kun kaivokset yleensä just liitetään tuohon niinku vauraus ja toimeentulo ja tuollaiseen niinku raaka-aineaasiaan niin toi kaivos olikin sellainen että se tavallaan pää niinku juttu sillä on se, että sinne tulee niitä vierailijoita ja se on vähän niinku sellaista oppimista ja kulttuuria ja virkistys ja tällaista
toimintaa, eikä niinkään että niitä kaivettaisiin isoilla koneilla ja sillai raaka-ainetuottoa. Eli sitten se vähän tavallaan alkoi meneen siihen niinku kakkos näkökulmaan että se on niinku sellainen pehmeämpi, tavallaan ekosysteemipalveluita, että se ei olekaan enää sellainen tyypillinen kaivos siltä maailmankuvaltaan tai näin.
Wade: Joo toi on kyllä jännä. Itselle ei kyllä ainakaan ihan heti tule mieleen kaivosta ajatellessani, että menen sinne virkistymään, mut tolleen vaikuttaa tosi niinku mielenkiintoiselta konseptilla, että on vähän erilainen näkökulmasiihen.
Sanni: Joo.
Lotta: Seolivarmaanjokuaikapienikaivossitten?
Sanni: Joo, muistaakseni se oli jossain, mä en siis kauheasti muista, mutta se oli jossain niinku siellä jonkun kansallispuiston läheisyydessä liepeillä vai siellä jossain niinku jossain tunturin huipulla tai jossain ja sinne mentiin ja se olisitällainenniinku turistikohdeja kansluin sieltänettisivuilta että seonyksniinkuharvojatällaisia niinku kaivoksia, oliko se nyt jalokivikaivoksia tai en mä muista mikä se on mihin kategoriaan se meni mut kuitenkinmihinniinkuotetaanvierailijoita.
Hanna: Joo siis mä oon itse asiassa itse käynytkäytöstäpoistetulla kaivoksellatuolla Outokummussa. Sielläon niinku kahdeksankymmentäluvun lopulla lopetettu se kaivostoiminta. Mä en nyt oikein niistä ympäristöasioista osaasanoa,ettäoonollutsenverrannuorikunoonsielläkäynyt.
Lotta: Eiollutmitäänvuotaviakipsisakka-altaita?
Hanna: Ei ei luultavasti. Toi oli just poistettu käytöstä 80-luvun lopussa niin mä mietin että silloin ei välttämättä olevielähuomioitunäitäympäristöjuttujaniinhyvin.
Lotta: Kylläkyllä,ettäviimekesänävähäntoikaivoslakionviimeisenkerranpäivittynyt.
Hanna: Joo.
Lotta: Joo, no en ole kyllä minäkään käynyt suoraan sanottuna kaivoksella, mutta olis kyllä ihan mielenkiintoista käydä,ettävideoitaolentokikatsellut,muttaeipäseihansamaasiaole.
Sanni: Eikös Paraisilla ole ainakin se tosi iso se kalkkikivi niinku kai vai onko se onks louhos sama kuinkaivos?
Kaiseon.Seolisiaikasilleenlähelläettäsiellävoisiollamielenkiintoistakäydä.
Hanna: Nouskottekote,ettävihreäsiirtoonmahdollinenmateriaalisestaelintasostatinkimättä?
Wade: Toi on todella hyvä kysymys, koska niinku sillä kun ajattelee tota jatkuvaa uutisointia siitä miten paljon kulutus kiihtyy, niin se on vaikea nähdä. Mutta toisaalta, onko se oikeasti elintasosta tinkimistä, josniinkutaiedes materiaalisesta elintasostaan tinkimistä, jos niinku siirryttäis semmoiseen vähän enemmän kiertotaloussysteemiin, mistä tietysti just puhuttiin, että akkujen kierrätys on erityisesti niinku hankalaa, mutta niinku monet, monet sellaisista materiaaleista, jotka on peräisin niinku tuollaisista luontokohteista mitkä perustuu siihen ensimmäiseen tota maailmankuvaan, että luonnon resurssit on niinku pääasiallisesti käytettäväksi, niin mun mielestä se voi olla kyllä ihan mahdollistakin, että vihreää siirtymää voidaan toteuttaa ihan silleen, että ei tarvitse niinku todellisuudessa tinkiä ainakaan tälleen siihen verrattuna mitä on niinku länsimaissatottunuthintatasoon.
Lotta: Niinnomäenuskoettäseonmahdollistasiinätapauksessajoskaikkihaluaisivaikkajonkunsähköauton.
Wade: Jep
Lotta: Ei niinku mitenkään, mutta sitten että voisiko semmoinen olla mahdollista, että kaikilla olisi vaikka
älypuhelinniinhyvinkin.Vähänriippuu,ettäminkälaistamateriaalistatasoatässähaetaan.
Sanni: Mullakin tuli vähän mieleen niinku noita asioita, että tavallaan nykyään kuitenkin niin paljon kaikkea asioita mitkä tavallaan mahdollistaa niinku ihan samanlaisen kulutuksen, mut silleen niinku kestävämmin esimerkiksi kaikki kirpparit ja tällaiset hävikkiruokapalvelut ja muut ja sitten monet valinnat esim just kestävään niinku energiaan tai sähköön ja tällaiseen siirtyminen. Niin kanssa sekin on sellainen, että eihän se tavallaan näy sen ihmisen niin elämässä sinänsä, ehkä saattaa joskus vähän enemmän maksaa tai näin, mutta varmaan jos se yleistyy ja aletaan niin tuottaa enemmän, niin sitten sekinonsellainen,ettäniinkutavallaanpaljonkestävämpää, mutta ei se sinänsä näy ihmisten omassa elämässä sellai.
Wade: Joo, mulla on tähän. Mä en tiedä haluuks Hanna vielä sanoa tähän. Mulla on tavallaan jatkokysymys. Sä voitsävoitvieläjatkaatän.
Hanna: Joo mun mielestä kanssa toi kiertotalous kuulostaa niinku sinänsä kannatettava ajatukselta, että
ostettais enemmän just niinku käytettynä asioita ja sitten kanssa, että näitä uusiutuvia energiamuotoja alettais hyödyntääenemmän.
Wade: Joo, toi on tavallaan niinku se mitä mäkin mietin, että onko toi vihreä siirtymä sitten lopulta vähemmän kiinni siitä teknologisesta innovaatiosta, kun asenteiden muutoksesta? Että meillähän on nyt jo aika paljon konsteja pitkittää asioiden käyttöikää ja sellaista, niinku kuluttaa vähemmän. Mutta sehän ei ole niin helppoa myydäsitäideanakunversusse,ettäostahienokiiltäväasia,sesaasinutonnelliseksi.
Hanna: Mutta onhan se niinku fakta, että suomalaiset kuluttaa silleen liian paljon nykyisin, että tarvittaisiin noin 4 maapalloa, että pystyttäisiintyydyttämäänmeidänkoulutustarpeita.
Lotta: Niinjasekinnäyttäävähänniinkukasvavanjatkuvasti.
Hanna: Niinpä.
Lotta: Ettäkunjokavuosihanseylikulutuspäivätuleevähänaiemmin,josennytooihanväärässä.
Hanna: Ja sitten kuitenkin kun miettii niin, en mä usko, että elämänlaatu huononisi ihan älyttömästi, jos vähän niinku joutuisi tinkimään siitä, että mitä ostaa ja ostaako uutena kaiken ja tolleen. Varmaan vois elää ihan yhtä hyvääelämää.
Sanni: Niin ehkäjopaparempaakin,jostavallaanpystyisimuuttamaansenasenteensillain,ettäeiolisijustniinku
tavallaan kiinni siitä materiaalisista asioista se hyvä olo ja muu niin sitten ehkä ihmiset alkaisi hakea sellaisia asioitaniinkuenemmänmuistaasioistajaseolisitavallaanaidompaaonneasitten.
Wade: Joo, se onkinsittenehkähaastavampaasaadalevitettyäsitätainiinkuehkäpopularisoituasitäideaa,että
kuluttaa vähemmän, vaikka sekin on kyllä saanut vähän niinku tuulta alleen tässä viimeisen parin vuoden aikana mitä on ainakin itselle somessa tullut enemmän sellaista vastaan.
Hanna: Ja mulla tuli tällainen ajatus vastaan kun mä kävin Jyväskylän yliopistossa tällaisen “Johdatus
planetaarisen hyvinvointiin” -verkkokurssin, että ilmastonmuutoksen ja luontokadon pysäyttämiseksi vaadittais suuri järjestelmätason muutos, joka niinku vaikuttaisi just yhteiskunnan rakenteisiin ja toimintamalleihin, että esimerkiksi niinku talousjärjestelmään, teknologisiin ratkaisuihin, päätöksentekojärjestelmään ja yhteiskunnan arvoihin niinku kaikkiin tarvittaisiin muutoksia.Tietystiseonsittenvaikeampimiettiä,ettämitensenkäytännössä
toteuttaisi.
Lotta: Niin en mä tiedä. Mun mielestä mun materaalinen elintaso on kyllä ihan jees, että ainahanniinkuihmiset on väittämässä, että no sää oottuommoinenköyhä. Ettäpitäisiniinku, tai en mä tiedä jotenkinkauheastiihmiset haaveilee jostain kahdensadan neliön omakotitalosta ja 2 autosta ja uima-altaastamitänäitänyton,muttakyllä täällä ihan mukavasti tälleen köyhänäkin elelee, että en mä tiedä kun mulla on niinku ruokaa ja suihkukin on kotona ja sänkykin on kotona ja kaikkee. Mitä tässä nyt sitten tarvitsee vielä niin mitä mä teen jollain
kahdensadanneliönkämpälläkunenmäedesjaksasiivotasitä?
Hanna: Enemmän haittaa kuin hyötyä sitten. Tietty sitten näissä niinku kehittyvissä maissa missä elintaso on paljon huonompi, niintietystisieltä pitäisi niinku saada nostetusta elintasoa. Muttatäällä,missämeasutaan,niin seonliiankinkorkeallatavallaansemateriaalinenelintaso.
Lotta: No huolestuttaako, että suuri osa akkujen vaatimista kriittisistä materiaaleista tulee lähinnä pelkästään Kiinasta?Jamitäongelmiasevoisiaiheuttaa?
Wade: Joo, kyllä mä sanoisin että ainakin huolestuttaa muutamalla tasolla, koska niinku me ollaan tässä käyty läpi, niin meillähän on aika pitkälti kaikilla tällaisia laitteita, mitä me käytämme niinku päivittäin, missä on näitä litiumioniakkuja, ja se että valtaosa siitä tulee yhdestä paikasta niin on jo itsestään ongelma. Ehkä se on vielä niinku vähänenemmän huolestuttavaa siinä mielessä, ettäKiinaonaikavillikorttiuseissasuhteissajaseeiehkä ole semmoinen kori mihin mähaluaisinlaittaa kaikkimunani.
Lotta: Niin, sitäkään ei tiedä, että miten eettisesti nää kaikki on tuotettu siellä Kiinassa ja sittenhän noKiinavoi päättää, että me nostetaan näiden hintoja vähän kun ei kellään muulla näitä raaka aineita niin nostetaan ihan pilviinnäähinnatjalaitetaankaikkimaksaanmeille.
Wade: Jep.
Sanni: Kyllä muakin vähän huolestuttaa jaonseniinkunyksielämän ahdistuksen aiheista tavallaan tällaisettosi vaikutusvaltaiset maat, millä on kauppasuhteita ja valtaa ja muut on tosi riippuvaisia niistä ja sitten kun niihin liittyy myös kaikkia ihmisoikeuskysymyksiä ja tällaisia ongelmia. Ja sitten kukaan ei oikein uskalla tai pysty tekemäänmitään, niin kyllä se on vähän niinku masentava aihe muidenkin osalta.
kun litiumioniakkujen kohdalla se ontällä hetkellä 800 että kyllä sieltä tullaan sitten.
“Ratkaisiko sähköautoja takkujen ehkä suurin ongelma nyt? Kiinalaisvalmistaja laittoi suola-akun sähköautoon” muttanämähänontämmöisiäyksittäisiäkokeilujavielä.
Tässä ensimmäisessä Tieteen yhteiskuntavastuu –podcastissa Arvokas luonto –projektin opiskelijat esittelevät itsensä ja kertovat luonnon monista arvoista sekä erilaisista luontoa koskevista maailmankuvista. Lisäksi he kertovat, mitä on odotettavissa Arvokas luonto –podcastsarjan muilta
jaksoilta.
Tekstivastine:
W: Heipä hei ja tervetuloa seuraamaan Tieteen yhteiskuntavastuun podcastin Arvokas luonto -sarjaa. Me ollaan Turun yliopiston ”tieteen yhteiskuntavastuu” -kurssin opiskelijoita ja tällä kurssilla meidän tarkoitus on viestiä tieteestä kansankielisesti erilaisin keinoin. Meidän ryhmä tekee podcast-sarjan, jonka aiheena on luonnon monet arvot ja miten niitä tulisi huomioida yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Jaksoja tulee kerran kuukaudessa Turun yliopiston podcastalustalle ja tässä ensimmäisessä jaksossa me kerrotaan vähän omista taustoistamme ja esitellään yleisesti luonnon monia arvoja. Seuraavissa jaksoissa me syvennytään tarkemmin kuhunkin näistä arvoista, ja ihan viimeisessä jaksossa keskustellaan aikuisten ympäristökasvatuksesta. Jokaisen jakson alussa meillä on pieni alustus päivän aiheeseen ja sen jälkeen me siirrytään vapaamuotoisempaan keskusteluun aiheesta. Tänään kuitenkin ensimmäisen podcastin kunniaksi kerrotaan, että keitä meillä on täällä keskustelemassa ja minkä takia me ollaan lähdetty tälle
kurssille tekemään tällaista podcastia.
L: Moi! Mä oon Lotta ja opiskelen pääaineena materiaalitekniikkaa ja sivuaineena ympäristötiedettä, ja toivoisin näillä opinnoilla tulevaisuudessa edistäväni vaikkapa materiaalien kierrätettävyyttä, etenkin vaikkapa akkumineraalien, nimittäin se on välttämätöntä aidosti kestävän vihreän siirtymän kannalta. No… itse omassa arjessani ostan lähes kaiken käytettynä huonekaluista vaatteisiin ja elektroniikkaan, että se nyt vain on tyhmää maksaa liikaa. En tiedä, kuka näitä uutena ostaa muutenkaan. Ja välillä dyykkaan näistä ruokakauppojen roskista. Sehän on ihan järkyttävää, kuinka paljon menee kaupoissa ruokaa roskiin, ja siis varsinkin vielä isoissa kaupoissa. Nehän yleensä vielä sitten heitetään jätepuristimen kautta johonkin lukkojen taakse. Se on kyllä aivan väärin, että pitäisi olla ihan laitonta tollanen toiminta. Ja no, niin… luonnosta ja sen monimuotoisuudesta ovat ihmiset täysin riippuvaisia, niin siinä mielessä olettaisin ehkä pikkuhiljaa alkavan näiden ympäristöasioiden kiinnostaa ihan jokaista. Et jos sinä haluut hengittää happea tulevaisuudessa, niin pitäis alkaa pikkuhiljaa kiinnostaa ne hiilinielut ja muut. Ja välillä kuulee ihmisiltä, että mä elän askeettista elämää, kun en esimerkiksi omista autoa tai shoppaile jatkuvasti jotain uusia vaatteita tai mitä lie, mutta itsehän en koe näin, että mulla on oikeasti vaikka mitä, mistä harva absoluuttisessa köyhyydessä elävä edes uskaltaisi haaveilla. Että hyvä elämä ei lopulta synny turhan krääsän haalimisesta nurkkiin mainosten luomien mielikuvien perusteella, vaan esimerkiksi itselle merkityksellisen tekemisen ja omien arvojen mukaan elämisen kautta.
W: Jees.
S: Joo moi, mä on Sanni ja opiskelen maantiedettä erikoistumissuuntanani maantieteellinen ympäristöntutkimus. Sivuaineina mulla on ollut myös ympäristötiedettä ja kestävää kehitystä. Luonto on ollut mulle aina lähellä sydäntä ja tietynlainen pakopaikka elämän kiireiltä ja murheilta. Silloin kun mä meen metsään, mä valitsen aina pienimmät polut tai en polkuja ollenkaan, koska haluun tuntea olevani tavallaan sisällä oikeasti siellä metsässä. Sitten mä vaan haahuilen ja nautiskelen siellä luonnosta täysin mitoin ja pysähtelen ja pohdiskelen, mikä sit taas eroaa sellaisesta metsän ulkopuolella kaduilla tapahtuvasta päämäärätietoisesta ja nopeasta elämäntahdista. Luonnossa ollessa tuntuu turvallisesta… ja no silleen luonnolliselta, mut luonto ei ole tärkeä pelkästään mulle, vaan myös kaikille ja kaikelle muulle, joten pidän sen takia siitä huolehtimista ja sen säilyttämistä tosi tärkeänä, ja toivon mukaan pystyisin tekemään jotain sen eteen tulevaisuudessa omien opintojeni avulla. Opiskelun ulkopuolella pyrin myös elämään aika yksinkertaisesti välttäen turhia ostoksia, ja etenkin tykkään myös tehdä itse asioita alusta alkaen, kuten neuloa, jolloin materiaaleihin ja tuotantoprosessiin voi itse paljon vaikuttaa.
H: Moi, mä oon Hanna ja opiskelen Ekologian ja evoluutiobiologian maisteriohjelmassa. Luonto on ollut mulle tärkeä osa elämää ihan pienestä asti. Oon aina tykännyt liikkua ja seikkailla luonnossa ja pitänyt luonnosta huolehtimista tärkeänä. Opiskeluaikoina oon pyrkinyt muokkaamaan mun elämäntapaa aiempaa ekologisemmaksi esimerkiksi ostamalla vaatteet käytettyinä ja suosimalla kasvispainotteista ruokavaliota. Mä pidän luonnon monimuotoisuutta tärkeänä ja toivon, että saadaan säilytettyä se tulevaisuudessakin. Koen myös, että tieteestä pitäisi viestiä enemmän yleistajuisesti, jotta mahdollisimman suuri yleisö pääsisi kuulemaan tärkeistä löydöksistä ja havainnoista, eikä kaikki tieto jäisi vain akateemiseen maailmaan. Mun haaveena onkin tulevaisuudessa työskennellä luonnonsuojelun ja siihen liittyvän viestinnän parissa. Mä en päässyt tän ekan jakson äänityksiin, koska olin kipeänä, joten me lisättiin tämä esittely tähän myöhemmin.
W: Ja mooi, mä oon Waltteri tai Wade, ja mä opiskelen biokemiaa tai tarkemmin mä oon nyt molekyylibiotieteiden molekylaarisen kasvibiologian maisteriohjelmassa. Ja alun perin mä päädyin tänne biotieteitä opiskelemaan yliopistoon, koska mä aattelin, että vois tehdä jotain merkityksellistä ja olla osana yhteiskunnan ongelmien ratkaisemista. Ja vaikka tässä opintojen aikana on parinkin kerran ehtinyt muuttua, että miten konkreettisesti sen sitten toteuttaa, niin sama ajatus vie edelleen eteenpäin ja täälläkin ollaan. Ja mulle tärkeitä asioita luonnossa on rauha ja monimuotoisuus, ja luonnon monimuotoisuus on paitsi kaunista, myös hyvin tärkeää luonnon tasapainon säilyttämiseksi ja tullaan varmaan siitä puhumaan paljonkin tässä meidän podcastissa. Ja sen lisäks luonto on mulle hyvin arvokas jo ihan olemassaolollaan. Tykkään kulkea luonnossa ja vaikkapa parin päivän vaellus lataa akkuja ja tarjoaa dopamiinia enemmän kuin mikään, mitä sitten samalla ajalla kotona voisi tehdä. Ja nyt kun te tunnette meidät erinomaisesti, niin voidaan siirtyä aiheeseen, ja siihen meille pienen alustuksen tarjoaa Sanni.
S: Luonto on viimeisten vuosisatojen aikana totuttu näkemään sen tuottamien taloudellisten hyötyjen kautta. Mitä kaikkea voimme luonnosta saada? Miten voimme maksimoida metsäteollisuuden, kalastuksen tai metsästyksen rahalliset tuotot? Kuinka voimme muokata lainsäädäntöä talousnäkökulma edellä? Luonto on kuitenkin paljon muutakin kuin taloudellisia hyötyjä ja siihen ollaan viime aikoina onneksi vähitellen herätty. Kestävän ja oikeudenmukaisen tulevaisuuden saavuttamiseksi meidän on opittava näkemään luonnon arvo taloutta laajemmasta näkökulmasta. Luonnon arvoa voidaan tarkastella erilaisten maailmankuvien kautta monesta eri näkökulmasta: 1) ensimmäinen niistä on hyödyntämisen näkökulma, jolloin luonnon ja sen tarjoamien resurssien ajatellaan olevan meitä varten ja vapaasti meidän käytettävissämme; 2) toisessa näkökulmassa luontoa tarkastellaan sen tuottamien hyötyjen kautta, jolloin arvostetaan luontoa vaikkapa monimuotoisuuden ja hiilivarastojen ylläpitäjänä, tai ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin lähteenä; 3) kolmas näkökulma painottaa elämää yhdessä luonnon kanssa, jolloin huomioidaan ihmisen vastuu luonnosta esimerkiksi luonnonsuojelun keinoin ja 4) neljännessä maailmankuvassa eletään jo osana luontoa. Silloin luonto voidaan nähdä erottamattomana osana ihmisen identiteettiä. Esimerkiksi alkuperäiskansat elävät usein hyvin lähellä luontoa, ja heidän näkökulmiaan ja osaamistaan tulisi huomioida ja hyödyntää suunniteltaessa heitä ympäröivän luonnon käyttöä tai suojelua. Erilaisten maailmankuvien huomiointi ja moniarvoinen lähestymistapa takaavat luultavasti parhaan onnistumisen luonnonsuojelussa ja luontokadon pysäyttämisessä, sillä eri tavalla ajattelevia ihmisiä tarvitaan mukaan luonnon tilan parantamiseen. YK:n alaisuudessa toimivan Hallitustenvälisen luonnon monimuotoisuus- ja ekosysteemipalvelupaneeli IPBES:n luoman Luonnon monet arvot -
raportin mukaan on tärkeää lisätä ihmisten ymmärrystä luonnon monista arvoista sekä sisällyttää niitä
laajemmin päätöksentekoon. Suomen luontopaneelin arvion mukaan luontokadon pysäyttämiseksi ja
luonnon monimuotoisuuden elpymiseksi on maassamme tehty jo tarpeeksi sopimuksia, mutta tulevaisuudessa olisi tärkeää keskittyä näiden toimeenpanon varmistamiseen. Luontobarometrin mukaan lähes 90 % suomalaisista pitää luontoa tärkeänä tai erittäin tärkeänä. Luonnon tilasta ollaan huolissaan ja vastuun monimuotoisuuden puolesta toimimisen ajatellaan kuuluvan kaikille. Tärkeimpiä motivaation lähteitä luonnon hyväksi toimimiselle ovat luonnon koettu tärkeys sekä vastuu luonnon säilyttämisestä tuleville sukupolville. Luontokadon hillitsemiseksi vaaditaan kuitenkin laajempia muutoksia niin tietopohjassa, asenteissa kuin päätöksenteossakin. Luontohaittoja ja luontoa tukevia toimia ei välttämättä tunneta vielä tarpeeksi hyvin, ja luontosuhteet eivät nykyisellään aina perustu monimuotoiseen luontoon.
L: Joo mistäs maailmankuvista te tunnistatte itsenne?
W: Mä varmaan haluaisin ehkä tunnistaa itsessäni enemmän tuota kolmosnäkökulmaa, missä painotetaan elämää yhdessä luonnon kanssa, mutta kyllä toi ykkönen ja kakkonenkin on läsnä tällaisessa kaupunkielämässä.
L: No mulla varmaan jossain määrin ne kaikki, että riippuu ihan näkökulmasta ja näin. Kyllähän mä esimerkiksi hyödynnän tätä happea täältä luonnosta.
S: Joo, mullakin varmaan ehkä lähinnä on noi kakkos- ja kolmosarvot, mutta sitten ykkönen myös ehkä silleen pienemmässä skaalassa. Että tavallaan kaikki marjojen keräys ja tällainen, niin mun mielestä on tosi hienoa, että ihmisillä on mahdollisuus käyttää luontoa silleen, mutta sitten kun se menee isompaan skaalan ja kaikki markkinat ja globaalius ja tällaiset tulee mukaan, niin se skaala kasvaa niin paljon, että se ei ehkä ihan toimi.
W: Joo. Neljännessä osassa sitten taas eletään jo osana luontoa. Mä tavallaan ajattelen ehkä – mä mietin tätä tänään – että miten tämä toimis mun elämässäni, ja vaikea nähdä tällä hetkellä. Musta tuntuu, että mulla tulee ensimmäisenä mieleen sellainen erakko, joka elää keskellä metsää, mikä olisi siistiä, mutta varmaan tosi yksinäistä. Mutta onhan meillä nyt muitakin vaihtoehtoja.
S: Joo. Munkin mielestä toi nelonen kuulostaa silleen idylliseltä ja mä muistan, että aina lapsena ja
varmaan vielä yläasteen lopullakin haaveili just elävänsä jossain viidakossa jonkun heimon tai
alkuperäiskansan kanssa, mutta ehkä nyt on niin tottunut tosiaan kaikkiin kaupungin palveluiden
lähellä olemiseen, vaikka tykkää samalla luonnosta, että se ei ehkä kuitenkaan sopisi omaan elämään
tällä hetkellä.
L: Niin no onhan sitä luontoa kaupungissakin monessa paikkaa… Tai no vähenevissä määrin välillä.
W: Niin, jep. Ei ehkä täysin voi rehellisesti sanoa, että elää osana luontoa, vaikka kävisikin joka päivä
vaikka puistossa kaupungissa.
L: Riippuu asenteesta pitkälti.
W: Niin sekin on kyllä ihan totta. Entä minkä takia teidän mielestä näiden erilaisten näkökulmien
huomioiminen on tosi tärkeää luonnonsuojelun ja luontokadon torjumisen kannalta?
L: No mitä enemmän erilaisista näkökulmista keksitään syitä suojella sitä luontoa, niin sen parempi.
Voi olla motiivi oikeastaan mikä tahansa siinä taustalla, kunhan tulee suojeltua jotenkin sitä, niin se
on hyvä tulos. Muuten me kaikki kuollaan…
W: Mehän kuollaan siitä huolimatta.
L: Mutta vielä nopeammin ja lopullisesti.
(naurua)
W: No joo… mennäänpäs eteenpäin.
S: Vielä tuosta… niin varmaan myös sen lisäksi, että saadaan niitä näkökulmia, niin vaikka sitten lopputulos ei kuitenkaan miellytä kaikkia… mutta kuitenkin sellainen, että tavallaan kuunnellaan ja otetaan huomioon kaikki näkökulmat, niin varmaan ehkäisee sellaisia ristiriitoja ja sellaisia vahvoja reaktioita ihmisiltä. Että sitten on ehkä helpompi mukautua niihin päätöksiin ja lopputulemiin päätöksenteossa.
W: Joo. Ja mun mielestä on just tärkeää tosiaan kuulla monia erilaisia näkökulmia ja se varsinkin
tällaisella sosiaalisen median aikakaudella, niin musta tuntuu, että on mahdollisuutta käyttää paremmin popularisointiin tai tiedon levittämiseen sitä, jos sitä kuulee monelta taholta, eikä ole silleen, että täältä nyt jotkut tutkijat huutelevat. Että tulisi sellaista monipuolisempaa näkökulmaa ja erilaisia piirteitä sitten esiin, että minkä takia luontoa pitäisi suojella, ja että mitkä ovat sitten näitä vähän piilossa olevampia arvoja, joita luonnolla on. Entä miten teidän mielestä olisi mahdollista saada päätöksentekoon jotain muitakin kuin se taloudellinen näkökulma?
L: Niin no nythän on aika moni talous tuhoamassa ihan itse itseään, kun ne vievät omalta toiminnaltaan raamit, että onhan näitä. Suomen metsätalous, kun se tuhoaa Suomen metsät, niin sitten ei ole enää niitä metsiä, mistä sitä rahaa saa. Sama esim. kaloista on jäljellä meressä noin kolmasosa siitä, mitä sata vuotta sitten oli. Kalastusteollisuuskin on vähän niin kuin tuhoamassa itse itseänsä. Varmaan viimeistään siinä vaiheessa, kun ei sieltä enää tule mitään rahaa, vaikka tekee kaiken samaan tyyliin kuin ennen… Vaikka tietenkin se kannattaisi sitä ennenkin jo ottaa huomioon. No ensinnäkin siis, että eihän tämä meidän talousjärjestelmä ole kestävä tällä hetkellä ja tällä tyylillä. Siinä vaiheessa viimeistään, kun on tosiaan sitten aika myöhäistä, niin eiköhän sen sitten kaikki lopulta tajua.
W: Niin. No miten se voitaisiin estää, että ei olisi liian myöhäistä? Se on aika hankalaa. Musta tuntuu,
että jos meillä olisi tähän joku todellinen vastaus, niin saattaisi olla, että me oltaisiin… tai että joku
muukin sen tietäisi.
S: Mä ainakin ajattelen, että just toi, mikä tuossa aiemmin tuli esille eri arvojen omaavien ihmisten osallistamisesta päätöksentekoon. Jos kaikki erilaiset sidosryhmät, eri ikäiset, eri taustaiset, kaikki yritykset ja tutkijat ja kaikki mahdolliset eri ryhmät saataisiin mukaan siihen. Ja sitten käytännön keinoista varmaan myös kaikki tällainen osallistaminen esim. osallistava paikkatieto tai kyselyt, millä voidaan sitten kerätä ihmisiltä tietoja niiden arvoista ja näin, jos ne eivät ole mukana siinä varsinaisessa päätöksenteossa. Mutta kuitenkin silleen laajalta skaalalta kerätä tavallaan tietoa ja sitten käyttää sitä siinä päätöksenteossa. Mutta en tiedä, että miten se sitten käytännössä oikeasti otetaan sinne päätöksentekoon, mutta…
L: Niin että talousjärjestelmähän on ihan ihmisten keksimiä höpöhöpö-jutturakennelmia, että se ei ole mikään luonnonlaki. Mutta se on kyllä sitten ihan luonnonlaki, jos sitä happea ei ole hengittämiseen, niin sitten kuolee.
W: Mutta taloudellinen näkökulma, niin se on kyllä ollut pitkään päätöksenteon pohjana.
L: Valitettavasti.
W: Niin, että ei se ole kovin helppoa siitä lähteä muuttamaan. Mutta ehkä tällaisilla pienillä asioilla päästään sitten vauhtiin.
L: Ja vieläpä se, että niin kuin todella lyhytkatseinen taloudellinen näkökulmahan on se. Että ei edes mietitä pidemmällä tähtäimellä, että miten se niin kuin tuhannen vuoden päästä, että onko meillä enää näitä puita, mitä ne kaatavat täältä.
W: Niin tai kymmenen edes.
S: Joo, tuossa on varmaan just se, että taloudelliset hyödyt tulee niin melkein heti näkyville verrattuna sitten johonkin luonnon hitaaseen – tai no ei aina edes hitaaseen – mutta kuitenkin tuollaiseen lajikatoon ja muuhun. Niin se pitäisi saada kyllä mukaan ehdottomasti.
W: Joo. No nyt kun me ollaan päästy tähän historian havinaan, niin koetteko te, että näitä monia arvoja, mitä luonnolla on, niin otetaan nykyisin paremmin huomioon kuin vaikka 20 vuotta sitten?
L: Niin no, mä en ihan hirveästi muista tuosta ajasta parikymmentä vuotta sitten, kun olen ollut silloin yksivuotias, mutta tällainen mielikuva mulla ainakin on. Mitäs te?
W: Joo, samaa mielikuvaa elättelen itsessäni, että vaikka nykyään paljon enemmän uutisoidaan sitä, että asiat on ikävästi, niin on ne ennenkin ollut. Mutta ainakin siitä nyt puhutaan ja koen itse ainakin, että otetaan paremmin huomioon, vaikka paljon on petrattavaa.
S: Joo. Kyllä mäkin koen, että puhutaan paljon enemmän, eikä pelkästään edes niin kuin
kaksikymmentä tai parikymmentä vuotta sitten, vaan jo pelkästään verrattuna siihen, mitä oli joskus
yläasteella tai näin, niin tuntuu, että paljon enemmän on kaikki ilmastonmuutos ja muut esillä. Ja
toisaalta mun mielestä se on myös aika tarvittavaa, koska samalla myös väestö jatkaa kasvamistaan
ja talouskasvu ja ihmisten elintason kasvu on koko ajan meneillään, joten on myös tarvetta tehdä vielä
enemmän muutosta ja puhua enemmän siitä.
W: Joo, se on jännä ajatella. Mä en ole tätä kovin paljoa tutkinut, mutta silleen just jos miettii sitä suhdetta, että kuinka paljon on ollut uutisia ja tietoa maailmassa versus se, että kuinka painavia ongelmia sitten taas ilmastonmuutos on aiheuttanut. Että onko tämä arvojen herääminen, mikä tällä hetkellä tapahtuu, sitten vähän niin kuin pakon edestä syntyvää, kun on niin paljon sen aiheuttamia ongelmia. Niin mitäs tämä sitten kertoo siitä, että millaisella suunnalla me ollaan?
L: Ja ei niitä ongelmia täällä silleen vielä huomaa ainakaan niin paljon, mutta ihan toisella puolella maailmaa ihmisiä ihan oikeasti kärsii ja kuolee sen takia, että me kulutetaan täällä.
W: Entä mitä mieltä te olette, että minkä pitäisi muuttua, että saataisiin nämä monet luonnon arvot paremmin huomioitua yhteiskunnassa?
L: Jaa no näyttää kyllä vähän pahasti siltä, että ihmisiä ei oikein kiinnosta miettiä yhtään sitä omaa napaa pidemmälle kauheasti ja että omaa materiaalista elintasoa mietitään melkein pelkästään. Varmaan siinä pitäisi sitten oikeasti tämän talousjärjestelmän romahtaa, niin kuin se kohta tulee romahtamaan tätä menoa, että siinä oikeasti silmät avautuisivat.
S: Kyllä varmaan just sellainen materialismista ja individualismista siirtyminen sellaiseen, että arvostetaan enemmän niitä itseisarvoja ja muita kuin markkinoihin perustuvia arvoja, ja merkityksellisyyden kokemukset ja sellaiset… Joo, vähemmän materialistista.
W: Joo, ehkä tolleen konkreettisesti… vähemmän materialismia ja vähemmän individualismia on hienoja juttuja, mutta ehkä jotenkin pitäisi saada ihmisiä taas palaamaan luonnon ääreen, että niin kuin olisi enemmän sitä motiivia sitten saada sitä luonnon monia arvoja ymmärrettyä päätöksenteon tasolla. Ja varsinkin tuolla luontobarometrissäkin sanottiin, että 90 % pitää luontoa tärkeänä, mutta siitä huolimatta se ei tunnu vaikuttavan esimerkiksi päätöksenteossa juurikaan, mikä on mun mielestä vähän mielenkiintoista. Me ehkä tykätään siitä luonnosta ideana, mutta ei oikein tiedosteta sitä, mitä se vaatii, että se pysyy tulevaisuudessakin.
S: Joo. Varmaan just tulee mieleen, että vaikka pitää tosi tärkeänä kaikkea kestävyyttä ja luontoa ja näin, mutta sitten, kun pitää oikeasti käytännössä vaikkapa alkaa käymään lyhyissä suihkuissa tai tekemään tällaisia asioita, mitkä kompromisoi omaa mukavuutta, niin sitten se voi olla vaikeaa monille ihmisille.
W: Joo, ja niin varmaan just tämä mukavuuden taso ohjaa varmaan paljon enemmän esimerkiksi just äänestyshalukkuutta, verrattuna tähän ideaan, että luonto on kiva.
L: Mutta ei tule mukavuudet kestämään tätä menoa kovinkaan kauaa.
W: Niin… tai en tiedä. Ehkä se on juuri tämä länsimainen ajattelutapa, että ainahan tämä on näin ollut, niin ainahan se tulee niin olemaan.
L: Niin no sekin on kyllä jännä, kun esimerkiksi suurin osa suomalaisistahan vastustaa avohakkuita, mutta siitä huolimatta toi kansalaisaloitekin, joka oli vetämässä nyt pari vuotta sitten, niin nehän kaatuvat kaikki hommat. Että päättäjät on ihan eri mieltä kuin Suomen kansa.
W: Niin, ainakin silleen paperilla. Voitaisiin vielä vähän jutella siitä, mitä nämä luonnon arvot ovat. Alustuksessakin mainittiin, että on se hyödyntämisen näkökulma, missä ajatellaan luonnon tarjoamien resurssien olevan vähän niin kuin se tärkein arvo ja että se arvo on suoraan verrannollinen. Esimerkiksi, että puusta saadaan paperia, sitä voidaan myydä ja sitten saadaan rahaa.
L: Joo, se on aika jäätävää, että kun saadaan esimerkiksi jotain kelan tukia, vaikka toimeentulotukea, niin jos sulla sattuu olemaan metsää, jonka olet ostanut läpällä, että suojelen tästä nyt jonkun pikkupläntin enkä hakkaa näitä, niin nehän vaativat sut hakkaamaan ne, ennen kuin saat niitä tukia. Että nekään ei näe siinä mitään muuta, kuin että ”mitä jos vedettäisiin nämä puut matalaksi, niin paljonko siitä saisi rahaa?”. Että ei mitään muuta arvoa niillä sitten nähdä.
S: Okei, mä en tiennyt tuota, että ne vaaditaan hakkaamaan. Aika jännää.
W: Aika rajua.
L: Toimeentulotuki vaatii vaikka mitä. Että jos sulla on vaikka joku tosi kallis soitin, millä teet keikkaa, niin sehän pitää suurin piirtein myöskin myydä, ennen kuin saa toimeentulotukea.
W: Sitten tuossa toisessa oli tosiaan, että tarkastellaan myös niitä luonnon tuottamia hyötyjä, että tällaiset… sillä on joku tosi hyvä termi…
S: Ekosysteemipalvelut?
W: Juuri ne. Voi pojat, onpa hyvä, että täällä joku tietää, mistä puhuu.
L: Itsekin olen juuri pari tonnia sijoittanut suojelumetsään. Joku tyyppi meinasi ostaa sen pläntin ja siitä avohakata kaiken matalaksi, niin ei siinä… ostettiin parikymmentä tyyppiä siinä, kaikki pisti pari tonnia, niin saatiin ostettua se pläntti. Sitten ihmiset olivat silleen, että ”no mutta ei se tuota mitään”, niin mä olin, että ”kyllä se happea tuottaa”.
W: Ja monimuotoisuutta.
L: Kyllä. Kävin siellä mustikoita syömässä tuossa yksi päivä.
S: Oliko se iso pläntti?
L: No on se aika iso. Siinä on sellainen kiva saunakin järven vieressä.
W: Oijoi, osana luontoa. Mutta niin, mitäs ne olikaan… ekosysteemipalvelut, oliko se se?
S: Joo. Tai kai ekosysteemipalveluihin kuuluu myös tuollaiset suoremmat resurssit ja muut, mutta myös kaikki epäsuoremmat hyödyt, kuten vaikka terveys, hyvinvointi, estetiikka ja just kaikki nämä monimuotoisuus ja hiilivarastot ja sen sellaiset.
L: Just että onko se lopulta edes taloudellisesti kannattavaa tuhota sitä luontoa talouden takia, kun siitähän voi tulla sitten suurempia kustannuksia tulevaisuudessa. Jos vaikka ihmiset eivät voi hyvin, kun ei ole luontoa lähellä kotia, eikä pääse sinne rauhoittumaan. Sitten on näitä mielenterveysongelmia, jotka kasvavat ja aiheuttavat aivan järkyttäviä, siis 11 miljardin kustannuksia vuodessa. Että oliko se sitten lopulta taloudellisestikaan kannattavaa tuhota sitä luontoa? Ei välttämättä.
S: Ja varmaan Suomessa tulee mieleen myös Lappi, mikä on myös luontomatkailun kohde tietyllä tapaa. Niin totta kai se vaikuttaa sitten myös tuollaisiin elinkeinoihin. Että jos on kaunista luontoa, niin se houkuttelee ihmisiä ehkä sellaisista paikoista, missä ei ole niin paljoa luontoa.
L: Ja myös pandemiariski kasvaa, kun me mennään tuhoamaan villieläinten elinympäristöä. Sitten ne tulevat lähemmäs ihmisiä ja lähemmäs toisiaan, virukset leviää ja mutatoituu. Niin onko tätäkään otettu huomioon, että oliko se sitten niin taloudellisesti kannattavaa tuhota sitä luontoa. Että siitähän voi joku pandemia juuri lähteä liikkeelle, mistä tuleekin paljon isompia kustannuksia, kuin mitä siinä niin sanotusti säästettiin, kun vähän kaadeltiin niitä puita vessapaperiksi.
W: Joo, tässä ollaan nyt asian ytimessä. Monet luonnon arvot jäävät huomioimatta. Tosiaan näitä maailmankuvia – jos vielä palataan niihin – niin tämä kolmonen oli sitten taas se, että painotetaan ihmisen vastuuta luonnosta ja sellaista paimenen roolia, jos näin voi sanoa. Että ihminen näkee itsensä sellaisena… mikäs se on täällä… huolehtijana.
S: Jep. Ja vaikka edelleen tuossa ihminen on roolissaan siinä tietyllä tapaa… no ei nyt yläpuolella, mutta kuitenkin silleen, niin siinäkin kyllä jo tunnistetaan vaikkapa eläinten ja luonnon itseisarvot, vaikka ihminen ei ole vielä täysin osana luontoa.
L: Vaikka kaikkihan me eletään periaatteessa osana luontoa, että sitä ei nyt vain voi välttää, että pitää sitä happea hengittää, jota ne kasvit tuottavat.
S: Joo. Ja sitten siinä viimeisessä maailmankuvassa tosiaan ihminen on jo tosi vahvasti osana luontoa ja se on erottamaton osa sen identiteettiä. Ja myös sellainen monilajisuus on läsnä, että niin kuin ihminen on yksi laji niiden muiden joukossa siinä ja näin edespäin. Ja siis tosiaan nämä eri maailmankuvat, mistä tässä ollaan puhuttu, niin ne perustuivat siihen Hallitustenvälisen luontopaneelin, eli IPBES:in raporttiin, josta on tehty myös tällainen mukautus Suomen kansallisiin olosuhteisiin. Ja ne luovat sellaista kehikkoa tälle meidän podcastille. Ja tosiaan eri jaksoissa me sitte käsitellään vähän eri maailmankuvia ja sellaisia aiheita, mitä niistä sitten voisi tulla mieleen.
W: Joo, eli tullaan näihin tämän päiväisiin lyhyisiin esittelyihin sitten syventymään paljon syvemmin tulevaisuudessa ja kertomaan vähän lisää näistä arvoista ja että miten näitä eri arvoja voisi sitten ottaa huomioon omassa elämässään ja sitten myös päätöksenteon tasolla. Kiitos kun kuuntelit tämän meidän avausjakson ja ensikertaan. Näkemiin… tai siis kuulemiin.
L: Heippa hei.