Väitös (kulttuurihistoria): FM Annikka Immonen
Aika
8.6.2024 klo 12.00 - 16.00
FM Annikka Immonen esittää väitöskirjansa ”Muistisairaan vierellä. Muistisairaan ihmisen ajallisuus ja toimijuus suomalaisten sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten määrittelemänä 1980-luvulta 2020-luvulle” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 08.06.2024 klo 12.00 (Turun yliopisto, päärakennus, Tauno Nurmela -sali, Turku).
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://utu.zoom.us/j/61524489082 (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii dosentti Jutta Ahlbeck (Åbo Akademi) ja kustoksena professori Hannu Salmi (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on kulttuurihistoria.
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Tämä kulttuurihistorian tutkimus sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten tavoista määritellä muistisairaan ihmisen ajallisuutta ja toimijuutta eri aikoina auttaa ymmärtämään sitä kenttää, jossa muistisairaan hoito tänä päivänä toteutuu. Tutkimus lisää tietoa siitä, millaiset historiallisesti muotoutuneet kulttuuriset käsitykset muistisairaudesta ja muistisairaasta ihmisestä ovat läsnä hoidon nykyisyydessä.
Tutkimuksen aineisto koostuu lomakekyselyllä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilta kerätystä muistitietoaineistosta (191 vastaajaa) ja vuosina 1985–2019 Suomessa julkaistuista muistisairaan hoidon oppaista ja oppikirjoista (76 kappaletta). Tutkimusmenetelmänä on historiallistava lähiluku. Tutkimuksessa on hyödynnetty myös muistitietohistorian menetelmiä ja aineistossa havaittujen ilmiöiden luokittelua. Tutkimuksen keskeiset käsitteet ovat ajallisuus ja toimijuus. Tutkimus kiinnittyy kulttuurisen terveystutkimuksen kentälle.
Kulttuurisesti muistin heikkeneminen on antiikin ajasta asti mielletty normaaliksi, vanhenemiseen kuuluvaksi ilmiöksi. Muistisairauksien määrittely on kiinnittynyt vahvasti Alzheimerin taudin tyyppioireeseen, muistin heikkenemiseen.
Tutkimus osoittaa, että muistisairaan hoidossa painottui 1980-luvulla normaalin vanhenemisen ja aktivoivan hoidon ideaalit, 1990-luvulla yksilö ja hänen elämänhistoriansa ja 1990–2000-luvun vaihteessa varhaisen diagnoosin teko ja tulevaisuuteen varautuminen. 2000-luvun edetessä lisääntyi tieto muistisairauksien ennaltaehkäisyn mahdollisuuksista. Yksilön vastuu sekä sairastumisesta että sairauden hallinnasta on kasvanut tarkastellun ajanjakson aikana.
Tutkimuksessa on kehitetty toimijuuden käsitteellinen viitekehys, jossa toimijuutta tarkastellaan kommunikatiivisena, dynaamisena ja ruumiillisena. Tutkimus ehdottaa tarvitseminen-modaliteetin lisäämistä Jyrki Jyrkämän aiemmin esittämien modaliteettien rinnalle. Tutkimuksessa esitetään muistisairaan ihmisen elämänhistorian tunnistamisen ja käytön tasot.
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://utu.zoom.us/j/61524489082 (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii dosentti Jutta Ahlbeck (Åbo Akademi) ja kustoksena professori Hannu Salmi (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on kulttuurihistoria.
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Tämä kulttuurihistorian tutkimus sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten tavoista määritellä muistisairaan ihmisen ajallisuutta ja toimijuutta eri aikoina auttaa ymmärtämään sitä kenttää, jossa muistisairaan hoito tänä päivänä toteutuu. Tutkimus lisää tietoa siitä, millaiset historiallisesti muotoutuneet kulttuuriset käsitykset muistisairaudesta ja muistisairaasta ihmisestä ovat läsnä hoidon nykyisyydessä.
Tutkimuksen aineisto koostuu lomakekyselyllä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilta kerätystä muistitietoaineistosta (191 vastaajaa) ja vuosina 1985–2019 Suomessa julkaistuista muistisairaan hoidon oppaista ja oppikirjoista (76 kappaletta). Tutkimusmenetelmänä on historiallistava lähiluku. Tutkimuksessa on hyödynnetty myös muistitietohistorian menetelmiä ja aineistossa havaittujen ilmiöiden luokittelua. Tutkimuksen keskeiset käsitteet ovat ajallisuus ja toimijuus. Tutkimus kiinnittyy kulttuurisen terveystutkimuksen kentälle.
Kulttuurisesti muistin heikkeneminen on antiikin ajasta asti mielletty normaaliksi, vanhenemiseen kuuluvaksi ilmiöksi. Muistisairauksien määrittely on kiinnittynyt vahvasti Alzheimerin taudin tyyppioireeseen, muistin heikkenemiseen.
Tutkimus osoittaa, että muistisairaan hoidossa painottui 1980-luvulla normaalin vanhenemisen ja aktivoivan hoidon ideaalit, 1990-luvulla yksilö ja hänen elämänhistoriansa ja 1990–2000-luvun vaihteessa varhaisen diagnoosin teko ja tulevaisuuteen varautuminen. 2000-luvun edetessä lisääntyi tieto muistisairauksien ennaltaehkäisyn mahdollisuuksista. Yksilön vastuu sekä sairastumisesta että sairauden hallinnasta on kasvanut tarkastellun ajanjakson aikana.
Tutkimuksessa on kehitetty toimijuuden käsitteellinen viitekehys, jossa toimijuutta tarkastellaan kommunikatiivisena, dynaamisena ja ruumiillisena. Tutkimus ehdottaa tarvitseminen-modaliteetin lisäämistä Jyrki Jyrkämän aiemmin esittämien modaliteettien rinnalle. Tutkimuksessa esitetään muistisairaan ihmisen elämänhistorian tunnistamisen ja käytön tasot.
Viestintä