Turun yliopiston Valtakunnallisen PET-keskuksen ja UKK-instituutin yhteistutkimuksessa havaittiin, että runsas paikallaanolo, kuten istuminen ja makoilu päivän aikana, olivat yhteydessä huonompaan aineenvaihdunnalliseen terveyteen. Toisaalta jo kevyt liikuskelu oli yhteydessä parempaan terveyteen.
Tutkimukseen osallistui lähes 150 ylipainoista aikuista, jotka eivät täyttäneet UKK-instituutin julkaisemia terveysliikuntasuosituksia. Niissä aikuisille suositellaan reipasta liikuntaa vähintään 2,5 tuntia viikossa jaettuna useammalle päivälle sekä lisäksi lihaskuntoharjoittelua ainakin kahdesti viikossa.
– Tutkimuksessa erityisesti paastoverinäytteistä mitattu insuliinipitoisuus ja HDL-kolesterolin määrä olivat selvästi yhteydessä jo kevyeen liikuskeluun ja päivän aikana kertyneiden askelten määrään, tohtorikoulutettava Tanja Sjöros Turun yliopistosta kertoo.
Insuliini ja HDL-kolesteroli ovat tärkeitä aineenvaihdunnallisen terveyden mittareita, jotka ovat yhteydessä mm. riskiin sairastua tyypin 2 diabetekseen sekä sydän- ja verisuonisairauksiin.
Jo seisomaan nouseminen edistää terveyttä
Veren insuliini- ja glukoosipitoisuuden perusteella tutkimuksessa laskettiin myös ns. insuliiniresistenssi-indeksi, joka ennustaa diabetesriskiä. Riski sairastua diabetekseen oli selvästi alhaisempi niillä, jotka istuivat vähemmän ja olivat enemmän jalkeilla koko päivän aikana.
– Jopa paikallaan seisominen oli yhteydessä parempaan aineenvaihdunnalliseen terveyteen istumiseen verrattuna, Sjöros sanoo.
Aiempien tutkimusten perusteella tiedetään, että mikäli liikkuu reippaasti vähän yli tunnin joka päivä, istumisella ei enää havaita olevan merkittäviä yhteyksiä sairastumisriskiin tai ennenaikaisen kuoleman riskiin.
– Tutkimuksemme kuitenkin osoittaa, että mikäli kuuluu siihen enemmistöön, joka ei liiku yli tuntia päivässä, kannattaa kiinnittää huomiota istumisen määrään ja yrittää vähentää sitä, Sjöros selittää.
Rohkaiseva huomio tutkimuksessa oli, että liikkumisen ei välttämättä tarvinnut olla reipasta ollakseen hyödyllistä.
– Mikäli liikkuminen hikoiluttavalla ja hengästyttävällä tasolla ei onnistu, jo seisomaan nousemisella voi olla edullisia terveysvaikutuksia, Sjöros huomauttaa.
Erityistä tutkimuksessa oli se, että tutkittavien liikkumista ja paikallaanoloa seurattiin kiihtyvyysmittarien avulla jopa neljän viikon ajan, kun aikaisemmissa tutkimuksissa mittareita on käytetty yleensä vain viikko.
– Uskomme, että tämä on huomattavasti lisännyt mittauksemme luotettavuutta aiempiin tutkimuksiin verrattuna, Sjöros toteaa.
”Vähän on parempi kuin ei mitään”
Seuraavaksi tutkijat pyrkivät vahvistamaan istumisen vähentämisen edulliset terveysvaikutukset satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa. Siinä osallistujat yrittävät vähentää istumista tunnilla päivässä, minkä jälkeen heidän tuloksiaan verrataan tavanomaista istuvaa elämäntapaansa jatkavien henkilöiden tuloksiin.
Ennen tämän tutkimuksen tuloksia Sjöros kannustaa kaikkia, jotka vain pystyvät, lisäämään liikkumista vähintään terveysliikuntasuositusten tasolle, sillä reippaan liikunnan terveysvaikutuksista on jo runsaasti kiistatonta tutkimusnäyttöä.
– Ollakseen vaikuttavaa liikunnan on oltava melko säännöllistä, mutta lajilla tai toteutustavalla ei ole niin väliä. Valitsisin liikuntalajin tai liikkumismuodon, joka miellyttää itseä eniten, jotta sitä tulee tehtyä tarpeeksi usein. Vähän on ehdottomasti enemmän kuin ei mitään, Sjöros pohdiskelee.
Tutkimus on julkaistu Scientific Reports -lehdessä.
Lisätietoja: tohtorikoulutettava Tanja Sjöros, Valtakunnallinen PET-keskus, Turun yliopisto, tanja.sjoros@utu.fi
