Etnologi Niina Erkkilä pääsee työssään näkemään digitalisaation verhon taakse

Olen projektikoordinaattorina Kuntaliiton strategiayksikön digitalisaatio ja tietoyhteiskunta -tiimissä. Tuttavallisemmin siis Kuntaliiton digitiimissä. Kuntaliitto on kaikkien Suomen kuntien edunvalvontajärjestö ja pyrimme vaikuttamaan siihen, että kunnilla on hyvät toimintamahdollisuudet kuntalaisistaan huolehtimiseen.

Työpöydälläni on tällä hetkellä päällimmäisenä Älykäs kuntatuottavuus -ohjelmaamme liittyvää suunnittelu- ja viestintätyötä sekä EU:n digi- ja datasääntelyyn liittyvää edunvalvontatyötä. Avustan digitiimin erityisasiantuntijoita myös muissa tehtävissä, kuten tapahtumiemme järjestämisessä ja selvitystöissä. Olen esimerkiksi selvittänyt kuntien digituen tilannetta sekä kuntien näkökulmia EUDI-lompakoihin.

Pidämme tiiviisti yhteyttä kuntiin ja eri sidosryhmiin, kuten ministeriöihin ja virastoihin sekä muihin kuntien kanssa yhteistyössä toimiviin tahoihin. Etä- ja/tai läsnätapaamisia on yleensä päivässä muutamia. Tapaamisissa käsitellään ajankohtaisia kuntien digitalisaatioon ja tiedonhallintaan liittyviä aiheita. Pidän lisäksi itse aiemmin tekemistäni selvityksistä satunnaisesti esityksiä erilaisissa tilaisuuksissa. Sovin siis paljon tapaamisia, kokoustan, valmistelen ja pidän esityksiä, pyrin ottamaan isoja kokonaisuuksia haltuun pala kerrallaan ja poimimaan kuntien kannalta olennaisimpia huomioita. Kommentoimme myös paljon kansallisia ja EU-tason sääntelyyn liittyviä ohjeita, luonnoksia tai muita suunnitelmia. Pääosin teen töitä etänä, mutta kerran tai pari viikossa matkustan Turusta Helsinkiin työpaikalle.

Kiva työporukka ja itselle sopiva työympäristö ovat minulle erittäin oleellisia. Pidän tärkeänä, että työyhteisön kesken on mukava tunnelma, vaikka tykkäänkin melko itsenäisestä työskentelystä. Minua innostaa, kun työn tekemiseen on luottamusta sekä omasta että työnantajan puolesta. Viihtymistä ei tietenkään haittaa, että nykyisessä työssäni käsiteltävät teemat ovat yhteiskunnallisesti merkittäviä. Pääsen olemaan monessa mukana ja ikään kuin näkemään digitalisaation verhon taakse – mitä kaikkea siihen liittyy niin kuntalaisten kuin kuntien tasolla sekä kansallisesta näkökulmasta. Pidän erityisesti siitä, kun saan sukeltaa johonkin teemaan ja koota tietoa yhteen. Sellainen lisää omaa ymmärrystä aiheesta parhaiten, mutta auttaa myös muita saamaan paremman käsityksen jostakin aiemmin hajanaisesta kokonaisuudesta. 

Aiemmasta “työelämästäni” minulla on vuosien kokemus erilaisista asiakaspalvelutöistä; olen ollut töissä mm. kylpylän vastaanotossa, vaatekaupoissa, kenkäkaupassa ja liikuntakeskuksessa sekä pyörittänyt muutamaa kahvilaa. Ensimmäiseltä koulutustaustaltani olenkin merkonomi ja restonomi. Lopulta kaipasin kuitenkin työelämään muutosta ja halusin työtehtäviin, joissa pääsen tutustumaan ihmisiin, ihmisyyteen ja yhteiskuntaan ihan uudella tavalla. Niinpä päätin kolmekymppisenä hakea yliopistoon opiskelemaan etnologiaa. Minulla ei ollut yliopistoon lähtiessä tiettyä urapolkua mielessäni, vaan valitsin pääaineen ja sivuaineita kiinnostusteni mukaan. Kandin jälkeen kiinnostuin digitalisaatiosta ja tekoälystä ilmiönä, joka johdatteli minut hakemaan korkeakouluharjoitteluun Kuntaliiton digitiimiin. Harjoittelu oli 4 kuukauden pituinen, mutta tähän mennessä olen ollut Kuntaliitolla yhteensä n. 2,5 vuotta. Tämä on ensimmäinen työpaikkani uudella alallani ja määräaikainen työsuhteeni jatkuu näillä näkymin ainakin vuoden 2026 loppuun.

Vanha kunnon ystävällisyys ja sovitusta kiinni pitäminen ovat hyviä perustaitoja. Lisäksi järjestelmällisyys, avoimuus tarttua uusiin tehtäviin, omien työskentelytapojen löytäminen ja aikataulutus sekä kyky tunnistaa oleellinen ja tiivistää ovat olleet ainakin itselleni hyödyllisiä taitoja. On myös hyvä tunnistaa ja olla rehellinen siitä, millaisesta työstä itse pitää ja mikä itselle sopii.

Tätä itsekin vielä opettelen, mutta haluan rohkaista, että aina ei tarvitse osata muotoilla erityisen oivaltavia ja ennenkuulumattomia huomioita. Kysy arastelematta myös itsestään selvinä pitämiäsi kysymyksiä, sillä ne eivät välttämättä muille ole itsestään selviä. Niiden huomiointi voi helposti myös unohtua juuri siksi, että niitä pidetään itsestään selvinä. 

Opiskelin pääaineena etnologiaa ja sivuaineina sukupuolentutkimusta (60 op), sosiaalitieteitä (25 op) sekä tekoälyn monitieteisen opintokokonaisuuden (25 op). 

Se, että löysi alan, josta on itse asiassa ollut aina kiinnostunut. En vain tiennyt, että sille on nimi. Samalla myös uuden äärelle pääseminen ja maailman avautuminen eri tavalla kuin aiemmin, niin pääaineeni kuin sivuaineideni myötä. Olen saanut pohtia arjessa ehkä itsestään selvinä pidettyjä asioita, jotka kuitenkin monimutkaistuvat, mitä enemmän niitä miettii. Se tekee maailmasta moniulotteisemman ja syvemmän. Opintojen myötä hahmotan siis itse yhteiskunnallisia ilmiöitä ja ihmisiä uusilla entistä uteliaammilla linsseillä, mutta opinnot avasivat myös mahdollisuuden uudenlaisille työkuvioille. 

Aloitin opinnot syksyllä 2020, joten koronan vuoksi opintojen alkuun liittyi monenlaisia uusia järjestelyjä ja huomioon otettavia asioita. Toisaalta oli hyvä, että se osui juuri opintojen aloitukseen, joten en edes tiennyt muusta ja etätyöskentelykin tuntui ihan luonnolliselta. Tilanne ei ehkä vaatinut itseltä niin paljon sopeutumista, kuin opiskelijoilta, jotka olivat aloittaneet opintonsa jo aiemmin tai muuten kaipasivat juuri luentosaleissa tapaamisia.

Kunnianhimoisena haaveenani oli sisällyttää sivuaineisiini myös kieliopintoja, mutta toisaalta en halunnut pidentää opiskeluaikaa merkittävästi. Tein sivuaineiden valinnan sillä perusteella, että minulle on helpompaa opiskella kieliä myöhemmin myös yliopiston ulkopuolella, kun taas valitsemieni sivuaineiden kohdalla koin nimenomaan yliopiston oikeaksi paikaksi tutustua niihin.

On tietysti hienoa, että on saanut opiskella ja kehittää omia ajattelun taitoja. Alumniudesta voi olla ylpeä. Seuraan edelleen satunnaisesti yliopiston tapahtumia ja olisi kiva tulevaisuudessa osallistua esimerkiksi johonkin alumnien tapahtumaan tai muihin yliopiston avoimiin tilaisuuksiin.

Yksi hyvä itse kuulemani vinkki oli, että pää- ja sivuaineiden ei tarvitse olla perinteisesti “yhteen kuuluvia” kokonaisuuksia. Valitsemalla opintokokonaisuudet sen mukaan, mihin itse haluat perehtyä, voit tulla luoneeksi kiinnostavia katsontakulmia valitsemiisi kokonaisuuksiin. Yllättävätkin yhdistelmät voivat antaa jotain arvokasta ymmärrystä toisiinsa. 

Haluan oman taustani vuoksi kannustaa myös aikuisempia alanvaihdosta haaveilevia ja muun kuin lukiotaustan omaavia tavoittelemaan uutta. Yliopisto on paikka uteliaille, ei vain tietyn taustan omaaville. Ainakin itse uskon opintojen sujuneen hyvin myös aiemman työelämässä kertyneen kokemuksen vuoksi.

Mahdotonta vastata yhtä lempikappaletta. Mainittakoon vaikka biisi “Come To Me” (Koop, Yukimi Nagano), jota olen kuunnellut opiskeluaikanakin. Siitä tulee kevyt ja hilpeä tunnelma, jollaisia on hyvä vaalia puurtamisenkin keskellä