Lääkekehitykset lokikirjat – Laine, Lappalainen ja Veromaa

Liisa Koivula

Lääkekehityksen lokikirjat Laine, Lappalainen ja Veromaa on InFLAMES-lippulaivan työelämäprofessorien Timo Veromaan, Timo Lappalaisen ja Juha Laineen ääniradio.  Turun yliopiston ja Åbo Akademin lippulaiva kuuluu Suomen Akatemian lippulaivaohjelmaan. Tavoitteemme on olla kansainvälisesti tunnettu immunologisen tutkimuksen yksikkö ja kehityskeskus, joka on houkutteleva yhteistyökumppani kotimaisille ja kansainvälisille alan eturivin tutkijoille ja yrityksille.

Juha Laine

Terve! Olen Juha Laine ja toimin ensimmäisen Lääkekehityksen lokikirjat -podcastjakson isäntänä. Minulla on vieraana tänään kaksi työelämäprofessoria ja kaksi Timoa, joiden kanssa keskustelemme lääketoimialasta ja lääkekehityksestä ja siitä, voisiko Suomi olla lääkekehityksen ja lääketutkimuksen suurvalta. Ja miksemme sitä vielä ole? Pohdimme, mitä asian korjaamiseksi pitäisi tehdä. Tervetuloa mukaan! Tervetuloa studioon!

Timo Lappalainen

Kiitos!

Juha Laine

Sinut muistetaan hyvin muun muassa lääkeyritys Orionin pitkäaikaisena toimitusjohtajana. Mutta miten päädyit tänne Turkuun työelämäprofessoriksi?

Timo Lappalainen

No, olin tosiaan pitkän aikaa lääketeollisuudessa, lähes kolmekymmentä vuotta ja tänä aikana sitten on kertynyt erityyppistä kokemusta ja ehkä jonkin verran osaamistakin. Ja koska lääketeollisuus on äärimmäisen kiinnostava toimiala, niin yksi tavoite on herättää kiinnostusta nykyisissä opiskelijoissa ja jatko-opiskelijoissa tähän toimialaan. Sekä tietysti minulla on tällainen omaehtoinen innostus ja sitten olla fiksujen motivoituneiden opiskelijoiden kanssa yhteistyössä.

Juha Laine

Hieno homma. Tuota, sinullahan alkaa nyt marraskuussa oma luentokurssi nimeltä Key Elements in Leading a Pharmaceutical Company ja se järjestetään InFLAMES-tohtorinmoduulin puitteissa. Kerro kurssista hieman lisää, mitä siellä opetetaan ja kuka opettaa ja pätevöityykö siellä vaikka toimitusjohtajaksi jos käy kurssin?

Timo Lappalainen

No varmasti se on yksi hyvä polku aloittaa sen tyyppinen ura. Mutta meillä on tosiaan kahden viikon aikana iltapäivisin kuusi luentoa, missä on tämmöinen pläjäys erityispiirteistä, jotka liittyvät lääketeollisuuteen. Siinä on aika vahva paino sitten tällä teollisuus-sanalla. Meillä on luennoitsijoita ihan lääketeollisuuden ykkösalan yrityksistä eri puolilta maailmaa. Meillä on kaksi luennoitsijaa USAsta, yksi Englannista, Saksasta, toki myös Suomesta ja yrityksiä: Merck, Bayer, Orion ja Novo ja sitten on konsulttiyritys ja Helsingin yliopisto on myös mukana porukassa. Ja tässä on tarkoitus todella ottaa esille tiettyjä erityisteemoja, jotka ovat erilaisia ehkä lääketeollisuudessa, kuin joissain muissa alan yrityksissä on sitten kyse projektihallinnosta, viranomaisyhteistyöstä, liiketoiminnan kehityksestä, laatutoiminnosta tai tuotannosta, jotka liittyvät sitten taas resilienssikysymykseen. Eli tavoitteena on todella kuulla ihan johtavilta ihmisiltä, jotka tekevät sitä päivätyönään niin, että he tulevat kertomaan asioista ja meillä on varattu paljon aikaa keskusteluun, jossa voidaan haastaa näitä ajatuksia tai kysyä, että miten pääsen lääkeyrityksen laatujohtajaksi.

Juha Laine

Hienoa! Siis mun korvaan kuulostaa ihan ainutlaatuiselta. En ainakaan itse tiedä tällaista konseptia tai kurssia olisi missään aikaisemmin järjestetty. Tosi hienoa! Kyllä mä uskon, että se herättää laajaa mielenkiintoa. Tekisi mieli itsekin tulla mukaan, jos aikatauluun sopisi. Minulla on vieraana studiossa myös toinen Timo, Timo Veromaa. Tervetuloa!

Timo Veromaa

Kiitos kiitos!

Juha Laine

Sinut tunnetaan Turussa muun muassa Biotie Therapies -yrityksen kautta ja lukuisista hallitustehtävistä eri yrityksissä. Sinä olet peruskoulutukseltasi lääkäri. Miten lääkäri päätyi aikanaan lääkekehityksen ja yritystoiminnan pariin ja lopulta työelämäprofessoriksi?

Timo Veromaa

No kiinnostuin tutkimuksesta jo opiskeluaikana oikeastaan. Tein perustutkimusta immunologiasta, käytin mallina kanan takapuolta, mutta voidaan varmaan myöhemmin jutella siitä, miten semmoisenkiin hommaan päädyttiin ja siihen aikaan kuului kaikkien lääkärien, jotka väitteli, lähteä sitten tekemään post doccia ja mä päädyin Stanfordin yliopistoon Kaliforniaan ollenkaan ymmärtämättä, kuinka uskomattoman hienoon paikkaan päädyin alunperin. Ja tuota siihen aikaan -on hyvä pitää mielessä kun ajat muuttuu ja joskus nämä heiluri heiluu eri tavalla - että siihen aikaan yhteistyö akateemisen maailman ja teollisuuden välillä oli aikalailla semmoinen nounou Suomen akateemisessa maailmassa, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta, mutta erityisesti ainakin siinä mun viitekehyksessä lääkäripiireissä, että jos joku päätyi teollisuuteen niin se oli vihoviimeinen paikka mihin lääkäri voi päätyä. Mutta että täällä Piilaaksossa, missä Stanford on, niin avautui sitten ihan uusi maailma minulle ja siellä tämmöiset vieressäni töitä tekevät pipetoijat puheli omista yrityksistään, mitä he suunnittelee perustavansa, seurasivat osakekursseja, puhuivat lääkkeistä ja niiden vaikutusmekanismeista ja tällaisista. Sehän oli ihan uusi maailma, ainakin minulle siihen aikaan. Ja sitten erinäisten vaiheiden jälkeen sain tämmöisen niin sanotun kylmän puhelun rekrytoijalta ja päädyin tämmöiseen Biotech Medical Device -yhtiöön töihin San Franciscon lahden alueella, Palo Altoon. Ja näinpä tästä Collagen Corporation-yhtiöstä tuli sitten mulle ensimmäinen tämmöinen high school tähän teollisuuteen. Sitten, eri vaiheiden jälkeen, päädyin berliiniläisen yrityksen Schering AG:n palvelukseen sijoituspaikkana Helsinki lääketieteelliseksi johtajaksi ja sitten lopulta Markku Jalkasen houkuttelemana tähän hänen juuri perustamaansa Biotie Therapies-yhtiöön. Ja Markku lupasi, että tulee mielenkiintoisia aikoja. Ja kyllä siinä tämä kiinalainen kirous on sitten toteutunutkin ja minusta tuli lopulta tämän yhtiön toimitusjohtaja. Teimme useita rahoituskierroksia, yritysjärjestelyjä ja kaikkea sellaista, mistä lääkärikoulussa ei ollenkaan ollut puhetta. Listasimme yhtiön lopulta myös Yhdysvaltoihin ja sitten viime kädessä sitten neuvottelin exitin osakkeenomistajille ja oli vielä pari vuotta UK:ssa, Isossa-Britanniassa, töissä tulosta tekevässä yhtiössä. Ja tuota sitten 3–4 vuotta sitten pääsin tähän työelämäprofessorin hommaan, joka on ollut tosi hauska, kun saa antaa takaisin oikeastaan omalle alma materilleen ja ennen kaikkea saa olla, niin kuin Timo tässä sanoi, opiskelijoiden kanssa tekemisissä, koska työelämässä ne on aikasten vanhoja raakkeja välillä jotka siellä on töissä ja vähemmän on opiskelijoita ja nuoruuden intoa.

Juha Laine

Te olette molemmat tosiaan pitkän linjan lääkealan ammattilaisia niin kuin kuultiin ja tosi hienoa, että teidän osaaminen ja kokemus on nyt käytössä täällä Turun yliopistossa. Mietitään vielä opiskelijoita. Mainitsit Timo äsken tuossa opiskelijat, niin miksi opiskelijan kannattaisi olla kiinnostunut lääketoimialasta ja siellä työskentelystä? Minä nimittäin luulen, että usealle opintojaan aloittavalle jopa ihan täällä biotieteiden alalla, niin lääkeala on kauttaaltaan melko vieras toimiala. Mitä Timo Lappalainen tuumaat tästä?

Timo Lappalainen

No, jos on kiinnostusta toimia ja työskennellä alalla, jolla ensinnäkin on merkitystä - terveyshän on meille kaikille ja meidän läheisillemme kaikista tärkein asia - niin tässä on ensimmäinen näkökulma. Toinen on, jos haluaa tulla alalle, joka aidosti on vaikea, jossa tehdään tieteestä lopputuotteita ja prosessi on monipolvinen, vaativa ja voi ajatella myös näin päin, että jokainen, joka tulee lääketeollisuuteen, on noviisi ihan riippumatta taustasta, jollei ole aikaisempaa lääketeollisuuden kokemusta. Olet sitten lääkäri, insinööri tai juristi, niin lääketeollisuudessa on niin paljon ominaispiirteitä, että jokainen joutuu opettelemaan sitä alkuvaiheessa ja osa pidemmän aikaa, osa vähän lyhyemmän aikaa. Eli tämä on hyvin vaativa toimiala, tämä on älyllisesti kiinnostava. Täällä on erittäin sitoutuneita, fiksua porukkaa töissä ja sitten ne urapolut voivat olla hyvin moninaisia. Ei tarvitse mennä vain ylöspäin, ne voi olla lateraalisia tai sivuille. Voit tehdä hyvin erilaisia asioita, olet sitten labrassa tutkija, siellä voi tehdä hyvin erityyppisiä asioita, olet sitten tuotannossa tai jossain muussa toiminnossa. Eli näitä urapolkuja on todella moninaisia ja tässä joudun siteeraamaan sitten henkilöä, joka minut aikanaan alalle rekrytoi, joka sanoi, että tämä on kummallinen toimiala, että kun tänne tullaan, niin tässä on aikamoinen kynnys, että tähän pääsee sisään. Mutta aika harvat lähtevät pois alalta, että he saattavat sitten vaihtaa työnantajaa, mutta pois kokonaan alalta pois lähtijät. Niin toki heitä on, mutta heitä on aika vähän sitten loppujen lopuksi.

Juha Laine

Tuo pitää kyllä ihan paikkansa ja voin sanoa omastakin kokemuksesta, että näinhän se on ja niin kuin toit esiin, niin mehän tarvitaan tällä alalla monenlaista osaamista ja alalla työskentelevillä on monenlaisia koulutustaustoja. Tarvitaan lääketieteen ja biotieteiden ja kauppatieteiden osaamista, ja onneksi kysyntää on joskus myös terveystaloustieteen osaajille. Mitä Timo Veromaa ajattelet siitä, että miksi nuoren kannattaisi opiskella nimenomaan lääke- ja diagnostiikkakehitystä ja vaikkapa täällä Turussa?

Timo Veromaa

Timo Veromaa

No miksi nyt erityisesti Turussa... niin meillä on Turussa Turun Biotiedekeskus, joka on konseptina ihan ainutlaatuinen ja jo kolmekymmentä vuotta sitten päättäjät, mukaan lukien Markku Jalkanen, joka oli hyvin keskeisessä roolissa, kun tätä lähdettiin puuhaamaan kasaan, niin tarjoaa erinomaiset edellytykset tämmöiselle lääke- ja diagnostiikkatutkimukselle ja myöskin perustutkimukselle. Ja Turkuhan on tällainen lääkealan keskus Suomessa, että näistä markkinoilla nykyisin tai aikanaan markkinoille tulleista noin ehkä 25 lääkkeestä niin 24 on jossain vaiheessa ollut täältä Turusta peräisin ja tällä hetkellä ainakin puolet Suomen diagnostiikkaviennistä tulee Turusta. Erityisesti immunologiassa meillä on täällä tämä keskittymä ja useampikin kansainvälisesti tunnustettu ja tunnettu tutkija. Ja tästä niin kuin perustutkimuksen roolista ihan käytäntöön sovelluksena meille niin kuin jo hyvin aikaisessa vaiheessa oli hyvänä esimerkkinä, että luuydinsiirrot Suomessa aloitettiin nimenomaan Turussa, koska meillä oli sitten kokemusta kokeellisista eläinmalleista, jolla näitä tehtiin ja ilman sitä varmaan sitä ensimmäistä uskallusta ei olisi ollut. Ylipäätään tästä meidän tämmöisestä järjestelystä ja erityisesti Biotiedekeskuksesta meidän kansainväliset vierailijat on hyvin vaikuttuneita ja tämmöisenä tutkimus- ja opiskeluympäristönä sen on minun mielestä hyvin sekä kansainvälinen että äärimmäisen, sanoisinko dynaaminen ja kiinnostava, paikka. Mutta se mikä tässä mun mielestä toimii vähän sellaisena harmituksena, on tämä julkinen keskustelu nykyään, jossa lääkkeet erityisesti, diagnostiikasta kukaan ei puhu mitään, mutta lääkkeistä puhutaan, kun niistä on helppo puhua, ja julkisessa keskustelussa lääkkeet nähdään ainoastaan kuluna eikä ollenkaan että niistä olisi mitään hyötyä. Ja meidän pitäisi niin kuin enempi toitottaa tätä potilaan parhaaksi-näkökulmaa. Niin kuin Timo tässä sanoo, niin tiedostaville nuorille tämä tarjoaa työtä, jolla on tarkoitus.

Timo Lappalainen

Ehkä sen verran kaimaa komppaan, että tämä alue, on sitten diagnostiikka- tai lääkekehitys ja siihen liittyvä teollistamisen kaupallistamisen prosessi, niin on vaikeaa keksiä ehkä Suomen yliopistoissa opetushaaraa, jolla ei olisi käyttöä lääketeollisuudessa. No, kerran oli yksi lääkäri, hän opiskeli myös teologiaa, en osaa ihan sanoa, että paljonko se sitten soveltui suoraan, mutta lähes kaikki muu niin, heitä on lääketeollisuudessa ja heitä erityisosaajia tarvitaan ja heille on käyttöä. Tämä on niin kuin äärettömän moninainen polku ennen kuin se sitten tuote on sillä potilaalla tai on se sitten lääkäri tai joku hoitaja, joka käyttäisi esimerkiksi jotain diagnostiikan tuotetta.

Juha Laine

Joo, tuo on ihan totta ja voin jotenkin omasta kokemuksestakin sanoa, että on myös tärkeää, kun sitä omaakin osaamista yrittää syventää siinä vuosien mittaan, että silloin se on ihan välttämätöntä, jotta tällä alalla pysyy töissä.

Lääkekehitys ja lääketutkimus on pitkäjänteistä työtä ja pikavoittoja harvoin saavutetaan. Alahan on tunnetusti riskialtis ja monet projektit epäonnistuvat. Toisaalta taas kääntöpuolena ovat merkittävät taloudelliset hyödyt ja keksintöjen yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Tuota, miksi sijoittajan kannattaisi olla kiinnostunut lääketoimialasta ja lääketutkimuksista ja olla kiinnostunut vaikkapa siitä, millaista huippututkimusta InFLAMESin puitteissa tehdään? Vai kannattaisiko itseasiassa sijoittajan sijoittaa rahansa aivan toiseen toimialaan? Millaisia suosituksia voisit antaa, Timo Lappalainen?

Timo Lappalainen

No en varmaan sijoitussuosituksia, mutta ehkä semmoisia toteamuksia, että jos haluaa olla korkean teknologian liiketoiminnassa sijoittajana mukana, niin on vaikea keksiä heti, mikä olisi korkeampaa teknologiaa kuin lääketutkimus ja -kehitys ja sen kaupallistaminen. Ja siihen, niin kuin sanoit Juha, liittyy riskejä. Tämä on ala, jonka ominaispiirteisiin kuuluu myös epäonnistuminen, niistä oppiminen. Ja sen vuoksi varmaan viisas sijoittaja ei sijoitakaan pelkästään yhteen lääkekehitys- tai diagnostiikka-alan projektiin, vaan sijoittaa useampaan. On se sitten yhtiö, jolla on useita hankkeita eri vaiheissa, vähän saattaa olla eri teknologioillakin, tai sitten sijoittaja saattaa sijoittaa eri yrityksiin erityyppisten instrumenttien kautta. Että varmaan tämmöinen hajauttaminen tässäkin on sijoittajan kannalta ihan viisasta.

Juha Laine

Oletko Timo Veromaa samoilla linjoilla?

Timo Veromaa

Kyllä olen ihan samoilla linjoilla, että nimenomaan riskit on suuria, varsinkin alkuvaiheen yrityksissä. Ja olen kaikille piensijoittajille sanonut, että hajautus olisi A ja O. Silti valitettavasti itsekin kuulin useamman tarinan ja useamman sijoittajan minullekin selittävän sitä, miten he ovat esimerkiksi aikanaan edustamassani yhtiössä olleet all in. Elikä kaikki rahat oli pantu yhden kortin varaan ja sen jälkeen on tietenkin hyvin vaikea enää antaa enempiä neuvoja.

Juha Laine

Ketkä muuten on tämmöisiä tyypillisiä tahoja tai instituutioita, jotka sijoittaa lääketoimialaan? Tuleeko teille mieleen?

Timo Lappalainen

No kyllähän, jos katsoo maailman mittakaavassa, niin lähes jokaisella isolla rahastoyhtiöllä on erikseen bioteknologiaan sijoittavat omat rahastonsa. Ja sitten tietysti, jos ajattelee indeksirahastoja, niiden on pakko sijoittaa indeksin mukaan, mitkä on sitten listattuja yrityksiä. Sitten taas semmoisia, jotka on listaamattomia, niin myös siellä on sitten näitä alkuvaiheen pääomarahastoja, jotka osa ovat erikoistuneet tai osa heidän rahastosta on erikoistunut lääketeollisuuteen ja diagnostiikkateollisuuteen. Tätä löytyy ihan joka puolelta ja toki sitten saattaa olla varakkaita yksityishenkilöitä, jotka syystä tai toisesta allokoivat merkittävää varallisuutta myöskin tähän toimialaan.

Timo Veromaa

Tässä on semmoinen mielenkiintoinen historiallinen fakta, mikä usein unohtuu, että sanotaan muutama vuosikymmen sitten, kun lääkeyhtiöt itse rahoittivat tutkimusta ja myyntivoitoista, rahoittivat sitä tutkimusta ja tuotekehitystä. Ja sitten kun nämä riskirahastot, venture capitalists, tulivat mukaan, niin itseasiassa se rahamäärä, joka tutkimukseen ja tuotekehitykseen tässä teollisuudessa käytetään moninkertaistui ja samalla loi tämmöisen uuden teollisuudenalan kuin bioteknologiayritykset, joista sitten suuri osa keskittyy tähän lääkekehitykseen, koska se on sanoisinko yhteiskunnalliselta kannalta ja myös sijoituksena osoittautunut kaikkein kannattavimmaksi ja ehkä sitä kautta myös kiinnostavimmaksi.

Juha Laine

Kiinnostavaa ja kiinnostavia näkökulmia! Minun mielestä tällaisista asioista puhutaan aivan liian vähän. Muistan lapsuudestani 1980-luvulta, kun ajoimme autolla mökille Turun keskustasta Lietoon, niin Maarian kirkon jälkeen, ennen Oriketoa, näkyi pellolla isoja tehdasrakennuksia. En muista mitä siellä katolla luki, mutta siellä varmaan valmistettiin lääkkeitä. Turussa on pitkät perinteet lääkevalmistuksesta ja tänne alueelle on tehty viime vuosina erittäin mittavia investointeja. Niin kuin Timo aiemmin sanoit, niin suurin osa suomalaisista lääkkeistä on itseasiassa tavallaan kehitetty myös täällä Turun alueella. Tuota, miksi Turku on ollut Suomessa tällainen voisiko sanoa lääkekehityksen kehto ja mihin tämä Turun alueellinen menestys on perustunut?

Timo Lappalainen

No ehkä tässä voisi ottaa vähän tämmöisen sarkastisen näkökulman ja sanoa, että ei se nyt niin kuin Turun saaristoon tai Aurajokeen liity, vaan kyllä se liittyy ihan ihmisiin, siihen ekosysteemiin, joka Turussa ollaan onnistuttu luomaan. Eli täällä tiedemaailma, yliopisto ja sitten teollisuus ovat onnistuneet luomaan sen tyyppisen mallin, jossa ensinnäkin tekijöitä on riittävästi. Tämä on niin haastava ala, että yksi, kaksi ihmistä ei pysty tekemään yhtään mitään, tarvitaan riittävä volyymi. Mutta sitten taas ehkä ollaan onnistuttu hyödyntämään se, että meitä on huomattavasti vähemmän kuin ehkä jossain Bostonissa tai San Franciscon kulmilla ja ollaan pystytty koordinoimaan pikkuisen tätä meidän toimintaa. Ja sitä kautta tänne on sitten päässyt mukaan henkilöitä, joilla on paitsi hyvin syvällinen ymmärrys, osaaminen, tietotaito joltain alueelta, mutta on myös ollut sitten uskallusta ajatella vähän toisella tavalla, miten näitä asioita voisi tehdä. Ja ehkä se kaikkein tärkein on ollut sitten myös tätä pitkäjänteisyyttä, koska tässä tulee mutkia matkaan ja pomppuja erilaisessa vaiheessa tässä kehityksessä, niin tässä on ollut henkilöitä sitten mukana, joilla on ollut innostusta ja kestoa viedä näitä hankkeita eteenpäin. Se on tarttunut sitten täällä aika moniin muihinkin ja tämä on luonut tämmöisen ekosysteemin, joka on alkanut ruokkia itse itseään. Eli kyllä se näistä ihmisistä lähtee. Ja sitten tietysti ei sitäkään voi väheksyä, että kyllä tässä ollaan luotu tämän tyyppistä infrastruktuuria. Kaupunki on ollut aktiivinen myös tässä, yliopisto omalta osaltaan niissä puitteissa kun on mahdollista, ollaan pystytty luomaan tämmöisiä yhteisprofessuureja sitten teollisuuden kanssa, että tässä on vähän samat vektorit on vähän samansuuntaisia jotka on sitten pulputtaneet tämmöisiä hienoja voittoja myös.

Juha Laine

No siirrytään Turusta sitten seuraavaksi Suomi-tasolle ja siitä sitten vielä vaikka kansainvälisille areenoille ja pohditaan sitä, että onko Suomi nykyään innovaatio- ja erityisesti lääkeinnovaatiomyönteinen maa. Sitra julkaisi kesäkuussa raportin Suomen kyvystä tuottaa ja hyödyntää innovaatioita. Katsotaan pari kohtaa siitä raportista. Siinä todetaan esimerkiksi, että vaikka Suomi on useiden kansainvälisten selvitysten mukaan innovatiivinen maa, tutkimus- ja kehittämistyö ei syystä tai toisesta johda riittävästi innovaatioihin, yksityisiin investointeihin ja uuteen liiketoimintaan. Ja toisessa kohtaa raportissa todetaan taas, että Suomessa investoinnit uusille aloille ja uuteen liiketoimintaan ovat vaisuja ja että esimerkiksi Ruotsi on onnistunut suuntaamaan talouden resurssit korkeamman tuottavuuden toimiin. Emme ehkä taida pärjätä kovin hyvin lääketeollisuuden investoinneissa, vaikka pitäisi, sillä onhan lääketoimi juuri näitä toivottuja korkean tuottavuuden aloja, eikö vain? Miksi tilanne on Suomessa tämä ja mitä pitäisi tehdä? Ja miten me pärjättäisiin osaamisessa, kilpailussa ja houkuttelevuudessa vaikka Medicon Valleytä, Piilaaksoa ja Sveitsiä vastaan. Olisiko Timo Veromaa sinulla tähän joitakin ratkaisuja?

Timo Veromaa

No, siteeraisin tässä niin kuin korkeampia ajattelijoita Suomessa, että maantieteelle emme voi mitään ja Suomen resurssit, jotka muistaakseni entisen eduskunnan puhemiehen tai puhenaisen mukaan ovat että meillä on puita ja päitä. Ja siinä mielessä tämmöinen korkean teknologian toiminta ja siihen investointi ja siihen panostaminen tutkimuksen ja opetuksen ja kaikkien tukitoimien osalta olisi täydellisen perusteltua. Ja mikä voisi olla parempaa? Kuten jo aikaisemmin tuli keskusteltua, että lääketoimiala on erityisesti korkean teknologian ja monitieteisen korkean teknologian ala ja siinä meillä pitäisi olla hirveän hyvät mahdollisuudet pärjätä. Ja sitten kun mennään taas tähän tieteen tasoon, niin meillä on yksittäisiä huippuja. Esimerkiksi tässä InFLAMES-lippulaivan immunologian alalla ja niistä nyt kun toivoisi syntyvän sitten tätä myös innovaatioita ja siihen siihen rahoitusta. Mutta näyttää olevan niin, että vaikka näitä julkaisuja syntyy, niin näitä yrityksiä ja innovaatioita syntyy huomattavan paljon vähemmän. Ja mä luulisin, että nyt tämä viime vuosien avaus, nämä lippulaivaohjelmat, joihin sitten panostetaan tietyllä sektorilla hyvin spesifisesti, on sitä mitä on tehty esimerkiksi Tanskassa ja Ruotsissa jo paljon pidempään. Jotka osaltaan selittää sitä Medicon Valleyn, elikä tämän Tukholman, ei kun Kööpenhamina-Malmö sektorin huikeaa kasvua. Niin, ehkä niin kuin kun ajan myötä tuottaa tänne samanlaista. Mutta meillä on Suomessa investointiriskihalukkuus selvästi vähäisempää kuin jo Ruotsissa, mutta ylipäätään tämä on koko Euroopan ongelma, mutta että jotenkin se erityisesti näkyy täällä Suomessa, ettei tämmöisiä riskisijoittajia oikein löydy. Meillä on yksi tai kaksi alaa, joissa nyt on tämmöinen ekosysteemi syntynyt. Esimerkiksi tämä peliala on semmoinen, että siellä löytyy sitä ihan sanoisi jos voidaan sanoa perustutkimukseksi ja startup-toimintaa ja rahoitusta ja osaamista ja toivon mukaan meille nyt syntyisi sitten tälle lääketoimialalle tällaista saman tyyppistä ekosysteemiä. Mutta meillä on ollut näitä johtajia ja osaajia tosi vähän, että yleensä meillä on ollut tutkija, josta on tullut toimitusjohtaja ja siinä tapahtuu tämä tyypillinen asia, että menetetään hyvä tutkija ja saadaan huono toimitusjohtaja. Meillä ei ole ollut johtajapoolia asettaa näihin start-uppeihin kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa on ollut, jossa on ollut enemmän kv-tason lääketoimialan toimintaa pidempään kuin Suomessa.

Juha Laine

Me tarvittaisiin enemmän riskinottokykyä. Jotenkin olen itse ajatellut, että onko kyse myös siitä, että meillä kerta kaikkiaan Suomessa on liian vähän pääomaa tällaiseen, mutta pelialaan ilmeisesti on kuitenkin sitten panostettu.

Timo Veromaa

No, siihen ainakin on panostettu. Tietenkin on kansainvälisesti myös hyvin menestynyt ja sitä kautta se ekosysteemi toimii ja sieltä voitaisiin tietenkin oppia ottaa myös tähän. Mutta että minä olen aina myös sanonut sen, että nämä Business Finlandin näkemykset mikä on yritys, se mies ja läppäri ei mun mielestä ole yritys, kun tässä tarvitaan kuitenkin teollista toimintaa, jotka vaatii ihan toisenlaisia investointeja. Ja myös kun kukaan ei ryhdy biotech-yrittäjäksi 15-vuotiaana, vaan tarttis ensin saada jotakin ymmärrystä siitä biologiasta ja bioteknologiasta, että ne on tämmöisiä kolmekymppisiä, jotka on sitten saavuttaneet ne ensimmäiset kannuksensa ja sitten alkaa olla jo opintolainaa ja lapsia ja ynnä muuta, jolloinka se riskinottohalukkuus tämän tyyppiseen startup-toimintaan alkaa olla aika vähäistä, vielä vähäisempää kuin Suomessa keskimäärin, mikä sitten on jo aika vähäistä.

Juha Lainen

Oletko Timo Lappalainen samoilla linjoilla?

Timo Lappalainen

No kyllä tuossa on nuo helppoa allekirjoittaa ja tuohon ehkä pari lisää näkökulmaa sitten siihen, että kyllä siinä myös sitten, että jos lähtee mukaan tämän tyyppiseen toimintaan, varsinkin sijoittajana, jossa on merkittävä riski. Siinä on myös se mahdollisuus tienata ja vaurastua. Se pitää olla riittävä ja siinä tullaan tämmöisiin verotuskysymyksiin, että olemmeko riittävän kilpailukykyinen verotuksessa nimenomaan sitten pääomasijoitusten osalta ja sitten aikanaan niiden realisoimisessa. Tällä hetkellä voi ihan kylmästi sanoa emme ole, emme ole ollenkaan. Ja toinen näkökulma sitten, jos katsotaan, niin valtiovalta tai julkinen sektori, miten he voisivat näyttäytyä, että he olisivat kiinnostuneita tänne tehdyistä investoinneista? Itse muistan takavuosina, kun eräs merkittävä lääketeollisuusyrityksen pääjohtaja tuli käymään Irlantiin. Kentällä oli vastassa varmaan presidentti, jolla annettiin selkeä signaali, että tämä on tärkeä asia. He, koko valtakunta katsoo tätä tärkeänä asiana ja tämän tyyppisiä meille pitäisi saada myös meille, että näytetään, että olemme tässä yhdessä. Se, että me teemme lääketeollisuuden bioteknologian kasvustrategioita, papereita noin kolmen vuoden välein, niin niistä ei ole kyllä toistaiseksi jäänyt yhtään mitään käteen, muuta kuin hyviä dokumentteja. Varmasti ihan hyviä ajatuksia, mutta konkretiaa on jäänyt äärimmäisen vähän toistaiseksi.

Juha Laine

Emme ole Suomessa olleet kuitenkaan aivan toimettomia, olemmehan me viime vuosina panostaneet voimakkaasti esimerkiksi immunologian alan tutkimukseen ja koulutukseen. Kysytään akateemikko ja InFLAMES- lippulaivan johtajalta Sirpa Jalkaselta tästä panostuksesta lisää.

Sirpa Jalkanen

Tämä lippulaiva-konseptihan lähti meidän osalta liikkeelle 2020 pandemian aikana, kun hallitukselta tuli lisäpanostusta lippulaivoihin. Ja koko ajatus siellä takana oli, että me saisimme akateemisesta tutkimuksesta hyödynnettävää firmoihin ja sitä tietä Suomen talous nousuun. No me sitten panimme päämme yhteen täällä Turussa ja mietimme vahvuuksiamme ja totesimme, että mehän ollaan aikamoisia tekijöitä immunologian alalla. Ja sitten kun otetaan huomioon tämä lääkekehitysaktiviteetti Turun seudulla, niin ajateltiin, että haetaanpa sitten sellaisella konseptilla, että korkeatasoisesta immunologisesta tutkimuksesta uusia lääkkeitä ja diagnostiikkaa. Me saimme sen rahoituksen ja mikä suurenmoista, jotakin ihmeellistä tapahtui, koska meille tuli sen verran varoja, että me pystyimme aloittamaan ihan uudet konseptit. Ja uudet konseptit olette te, työelämäprofessorit, joita on kolme. Sitten meillä on viisitoista kansainvälisesti kokenutta, menestynyttä visiting professoria. Ja aika monella heillä on taustalla start up -aktiviteettia, ja he käyvät säännöllisesti Turussa ja ovat meille meihin kontakteissa, plus he osallistuvat opetukseen. Mehän panostamme tähän nuorison kasvattamiseen ja meillä on tämmöinen tohtorimoduuli, joka keskittyy nimenomaan räätälöityyn opetukseen sellaisille nuorille tutkijoille, jotka tähtäävät sitten myöhemmässä vaiheessa uralle lääkekehitykseen tai diagnostiikkaan. Ja nyt täytyy sanoa, että me ollaan pärjätty tosi hienosti! Tämä ensimmäinen kausi päättyy juuri tämän vuoden lopussa, mutta saimme kansainväliseltä arvioitsijaraadilta aivan täydet pisteet ja rahoituksen seuraavalle neljälle vuodelle.

Juha Laine

Miten Sirpa, jos siirretään katse eteenpäin, niin mitä me voidaan odottaa InFLAMESilta vaikka seuraavien tulevien neljän vuoden aikana?

Sirpa Jalkanen

Uskoisin sillä tavalla, että meille tulee paljon enemmän näitä keksintöilmoituksia. Kaikkihan niistä eivät tietenkään lennä, mutta varmasti siellä joukossa on joitakin, jotka lentävät. Tulee uusia start uppeja. Sitten meille tulee varmasti lisää firmakollaboraatioita, yhteyksiä, ehkä lisensiointeja meidän innovaatiokeskuksen kautta. Ja mä uskoisin, että kun nyt on päästy tosi hyvään alkuun, niin se vaan eksponentiaalisesti kasvaa seuraavan neljän vuoden aikana. Ja tähän voisin vielä sanoa, että toivottavasti valtiovalta myös ymmärtää, että meidän alalla kahdeksan vuotta on lyhyt aika ja jatkaa tätä instrumenttia myöskin tämän kahdeksan vuoden jälkeen.

Juha Laine

Tässä se oli ensimmäinen Lääkekehityksen lokikirjat - Laine, Lappalainen ja Veromaa podcastin jakso. Kiitos, että kuuntelit! Toivottavasti viihdyit ja sait uutta tietoa lääketoimialasta ja Suomessa tehtävästä huippututkimuksesta. Ehkä opit jotain Turustakin. On hienoa, että meillä on Suomessa tutkijoita, jotka vievät tiedettä eteenpäin ja jotka haluavat keksiä uutta, jotakin sellaista, josta tulevat sukupolvetkin voivat hyötyä. Jatkan seuraavassa jaksossa keskustelua Timojen kanssa. Silloin metsästämme tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan arvoa. Kuulemisiin!

Lääkekehityksen lokikirjat: Laine, Lappalainen ja Veromaa

Jakso 2: Epäonnistunut lääkekehitysprojekti – täystuho vai uuden alku?

Martti Kulvik

Merkittävän suomalaisen teknologiayhtiön johtaja kertoi ensin oman alansa satumaisesta menestyksestä ja jatkoi: Suomessa bioteknologiaan on sijoitettu 500 miljoonaa, mutta mitä se on tuottanut? Ei yhtikäs mitään.

Juha Laine

Terve! Olen Juha Laine ja toimin Lääkekehityksen lokikirjat- podcastin isäntänä. Äsken kuulimme Martti Kulvikia Etlasta kuulemme häntä hieman myöhemmin vielä lisää. Tämä jakso on jatkoa edelliselle jaksolle, jossa käsittelimme lääketutkimusta. Minulla on edelleen vieraana kaksi työelämäprofessori ja kaksi Timoa, Timo Lappalainen ja Timo Veromaa. Tervetuloa!

Timo Veromaa ja Timo Lappalainen

Kiitos!

Juha Laine

Jatkamme oikeastaan siitä, mihin viimeksi jäimme ja keskustellaan tänään TKI- toiminnan arvosta ja myös siitä, kun kaikki ei etene suunnitellusti. Tervetuloa kuulolle!

Liisa Koivula

Lääkekehityksen lokikirjat - Laine, Lappalainen ja Veromaa on InFLAMES -lippulaivan työelämäprofessorien Timo Veromaan, Timo Lappalaisen ja Juha Laineen ääniradio.  Turun yliopiston ja Åbo Akademin InFLAMES -lippulaiva kuuluu Suomen Akatemian lippulaivaohjelmaan.

Juha Laine

ETLA eli Elinkeinoelämän tutkimuslaitos julkaisi vajaa kymmenen vuotta sitten kiinnostavan raportin. Koska Kadonneen aarteenmetsästäjän nimi oli varattu jo elokuvalle, nimesivät tutkijat julkaisunsa otsikolla Raiders of Lost Value. Tutkijoiden lähtökohtana oli vuosituhannen vaihteen jälkeen kulminoitunut bioteknologia-alan buumi Suomessa. Tutkimuksessa seurattiin aineettoman pääoman luomaa arvonlisää. Tutkimuskohteena olivat Suomesta kadonneet bioteknologiayhtiöt. Tutkijat havaitsivat yllätyksekseen, että Suomen biosektorin arvonlisäyksen kasvunopeus on ylittänyt teollisuuden keskimääräisen kasvunopeuden yli kymmenkertaisesti. Kun he seurasivat lähes 20 kadonneen yhtiön jälkiä, löytyi yli miljardin euron arvoinen perintö, joka on syntynyt näiden yritysten rakentamasta aineettomasta pääomasta. Mistä aineettomassa pääomassa on kyse ja voiko siis myös epäonnistuneella tutkimushankkeella ja yritystoiminnalla olla arvoa? Tästä otamme tänään selvää. Kysytään ensin selvityksestä lisää Etlan Martti Kulvikilta, joka toimi yhtenä tutkimuksen tekijöistä.

Martti Kulvik

Kiitos Juha! Mainitsemasi aineeton pääoma taitaa todellakin olla bioteknologia-alassa keskeinen käsite, ehkäpä hyvässä ja huonossa. Tutkimuksemme tausta ja syntyhistoria tiivistää mielestäni hauskasti tätä dilemmaa. Tekes, nykyinen BF, Business Finland, ja ruotsalainen sisarjärjestönsä järjestivät tapahtuman, jossa käsiteltiin osaamista ja arvon luontia. Siellä kollegani, ystäväni Marja Tähtinen esitti bioyhtiöselvityksemme tuloksia. Seuranneessa keskustelussa merkittävän suomalaisen teknologiayhtiön johtaja kertoi ensin oman alansa satumaisesta menestyksestä ja jatkoi: "Suomessa bioteknologiaan on sijoitettu 500 miljoonaa, mutta mitä se on tuottanut? Ei yhtikäs mitään." Kolaus itsetuntoon, sapetti vietävästi, mutta totta puhuen johtaja ei sanonut tätä ilkeästi. Hän selvästikään ei tarkoittanut pahaa. Ja olihan hän oikeassa, itse asiassa. Siltähän bioteknologia-ala näytti. Useimmilla yhtiöllä ei ollut myyntiä ja toiset olivat tyystin kadonneet.

No, tässä oli semmoinen ristiriita, että Marja on tai oli ollut bioteknologiayhtiön johtaja muun muassa ja seurannut tämmöstä yhtä epäonnistunutta yhtiötä. Ja mäkin olen tehnyt aika paljon luonnontieteellistä tutkimusta ja tuntui jotenkin, että ei tää voi olla koko totuus. No, haavoja nuollessa Marja yhtäkkiä ehdotti, että katsotaan epäonnistuneita yhtiöitä. Eiks me voitais niitä tutkia, mitä on oikeasti tapahtunut? Ja siitä se sitten lähti liikkeelle. Ja niinhän Tekes rahoitti meidän tutkimusidean ja päästiin itse tutkimuksen pariin. Ja kieltämättä myös hämmästyimme. Kadonneet yhtiöt, joita me katsoimme, noin 17 kappaletta, jotka olivat kadonneet oikeasti, myyty vastentahtoisesti tai menneet konkurssiin tai mitä tahansa. Niistä ei löytynyt mitään, eikä niitä oltu myöskään myyty sillä tavalla menestyksellä, niin kuin toki monia suomalaisia yhtiöitä myydään, vaan ne olivat oikeasti kadonneet, niin niiden aineeton pääoma oli noussut pintaan useammissa yhtiöissä, pääsääntöisesti ulkomailla ja tuottaneet loppujen lopuksi yli miljardiin nousseen markkina-arvon. Se oli silloin. No, sittemmin tämä arvo vielä kaksinkertaistui, kun me tarkistettiin joitakin vuosia myöhemmin silloinen markkina-arvo.

Itse tutkimuksessa numerot puhuvat puolestaan, siitä ei ehkä tarvitse minun kertoa enempää. Mutta muutama havainto vielä, mitä ei saa numeroista. Ensinnäkin se, että on epäonnistuneita yhtiöitä, jotka kuitenkin sitten jättävät jälkiään nimenomaan osaamisena, niin se ei ole suinkaan vaan suomalainen ilmiö. Me katsottiin myös Italiaa, siellä useampia yhtiöitä ja ihan sama toteamus siellä itse asiassa aika paljon siitä osaamisesta oli tavalla tai toisella siirtynyt toisille yhtiöille, jotka pystyivät sitä paremmin jalostamaan. Ja onhan tämä loogista. Se tutkimus, mikä tehdään niin sehän jää ihmisten osaamiseksi ja ihmiset yleensä pitävät siitä, tykkäävät siitä mitä tutkivat ja haluavat viedä niitä asioita eteenpäin tai kirjata niitä, tai tavalla tai toisella saattaa jonkinlaiseen sanotaanko jatkoelämään.

Juha Laine

Lääkekehitys ja siihen liittyvä yritystoiminta on riskialtista, mutta onnistumiset tuottavat monenlaisia hyötyjä, kuten edellisessä jaksossa kuulimme. Ja vaikka onni ei olisikaan myötä, niin silti syntyy jotakin hyödyllistä, kuten Martti Kulvik osuvasti kertoi. Lähdetään ensin liikkeelle tilanteesta, jossa kaikki ei ole onnistunut. Onko Timo Veromaa sinun mielestäsi epäonnistuneella lääkekehityshankkeella ja yritystoiminnalla arvoa, ja mitä ylipäätään voimme vastoinkäymisistä oppia?

Timo Veromaa

Tutkimusta tehdään, koska asiasta ei ole vielä tietoa, niin siinä mielessä jos tutkimuksesta saadaan vastaus, että jokin asia ei ole näin tai joku lääke ei toimi tietyssä indikaatiossa, niin se on hyvin arvokasta tietoa ja sen päälle voidaan rakentaa seuraavia projekteja tai miettiä jotain uusia tulokulmia. Ja tässähän on tämä klassinen esimerkki talidomidista, jonka sukulaistuotteista on sittemmin tehty onnistuneita, muihin indikaatioihin kehitettyjä lääkkeitä. Eli kyllä epäonnistumisista saadaan paljon oppia, ei se mene Kankkulan kaivoon tämä tämä työ.

Juha Laine

Joo, just näin. Miten Timo Lappalainen, kun sinulla on varmaan myös paljon omakohtaista kokemusta toki onnistumisista, mutta varmasti myös siitä kun kaikki ei ole mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Niin onko sun mielestä epäonnistuneella lääkekehityshankkeella arvoa ja mitä tällöin vastoinkäymisistä opitaan ja miten ne sitten loppujen lopuksi voidaan kääntää voitoksi?

Timo Lappalainen

No ehkä parhaat epäonnistumiset on olleet sellaisia, että lääkeaihio ei ole toiminut jossain oletetussa indikaatiossa, käyttöaiheessa ja sille löytynyt uusi käyttöalue sitten. Jos aihio ei toiminut verenpainelääkkeenä, saattoi tulla sitten hevoselle käytettävä rauhoite, josta sitten kehitettiin myös ihmisille käytettävä rauhoite. Se on varmaan yksi tällainen konkreettinen esimerkki.

Sitten taas jos ajattelee näitä epäonnistuneita hankkeita, niin ehkä juuri tärkeä - taidettiin edellisessä podcastissa puhua siitä - että riskin hajautus on tärkeätä. Eli kaikkea ei kannata maksaa itse, vaan pyrkiä kavereita saamaan siihen. Kun sitten saa siitä sitä oppia niin se oppi on kaikki itsellä, mutta välttämättä sitten kaikki investoinnit eivät ole omia ja niiden päälle on sitten hyvä rakentaa joko sillä tavalla, että osaa suunnata uudestaan sitä kehitystä tai toteaa sitten, että tämä polku on kiinni ainakin toistaiseksi, kunnes tiede uutta sitten siihen keksii.

Juha Laine

Miten se on, onko yleensä lääkeyrityksissä, jotka kehittää uusia lääkkeitä niin, että siellä ikään kuin kehitys- ja tuoteputkessa on niin monia samantyyppisiä molekyylejä, joista joku mahdollisesti sitten valikoituu siksi johtomolekyyliksi? Vai onko tapana se, että ollaan ikään kuin yhden kortin varassa?

Timo Lappalinen

Ei kyllä varsinkin alkuvaiheessa toki on yleensä siitä perheestä, tai saattaa olla hyvin lähellä olevasta molekyyliperheestä, niin saattaa olla useita hankkeita, joita sitten testataan eri lailla, optimoidaan ajan kuluessa ja vielä sitten ensimmäisissä faaseissakin saatetaan ajaa kahta hyvin saman tyyppistä. Mutta sitten kun aletaan saamaan jonkinlaisia ensimmäisiä tehosignaaleja eli lääke saattaisi toimia siinä oletetussa käyttöaiheessa, niin sen jälkeen se yleensä sitten kyllä kulminoituu, että sitä hanketta viedään eteenpäin.

Juha Laine

Usein käy niin, että onnistumista edeltää monenlaiset tieteelliset ja teknologiset haasteet ja tutkimustoiminnan pyörittämiseen liittyy tyypillisesti myös rahoitushaasteita ja yritystoimintaan liittyy tietenkin myös johtamisen haasteita ja usein jopa suunta voi muuttua matkan aikana. Ja tämähän kaikki käy oikein hyvin ilmi tästä mainitusta Etlan tutkimuksesta. Eräs kiinnostava esimerkki ovat GLP-1 reseptorin agonistit. Ne tulivat alun perin tyypin 2 diabeteksen hoitoon. Varsinainen GLP-1 keksintö tehtiin 1980-luvun puolivälin paikkeilla. Tämä lääkeaineryhmä olisi kuitenkin voinut tulla markkinoille potilaiden saataville jo paljon nopeammin kuin mitä tapahtui.

Yhdysvaltalainen tutkija, Harvardin yliopiston professori, yrittäjä Jeffrey Flier kuvaa tänä vuonna julkaistussa artikkelissaan omaa työtään ja miten tämän lääkeaineryhmän tutkimustyö ja kaupallistaminen Yhdysvalloissa pysähtyi 1990-luvun alussa. Keskeinen syy oli se, että Flierin ja kumppaneiden tutkimuksen rahoittaja, tässä tapauksessa suuri kansainvälinen lääkeyritys, ei lopulta uskonut, että diabeteksen hoidossa olisi tilaa muulle injektoitavalla lääkkeelle kuin insuliinille. Ajan mittaan sinnikäs ja innovatiivinen työ muun muassa Tanskassa johti terveydelliseen ja taloudelliseen menestykseen. Mutta piti kuitenkin odottaa vuoteen 2005, jolloin FDAn myönsi myyntiluvan ensimmäiselle GLP-1 -lääkkeelle. Euroopassa myyntilupaa saatiin odottaa vuoteen 2006. Olimme yhteydessä Jeffrey Flieriin Harvardiin. Jeff arvioi, että mikäli hänen vuonna 1987 perustamansa Metabio yrityksen puitteissa tehtävällä tutkimustyölla olisi ollut taloudellisia edellytyksiä jatkua 90-luvun alussa, niin GLP-1 lääke, ja itseasiassa myös saman sairauden hoitoon tarkoitettu DDP-4 inhibiittori lääke, olisivat voineet tulla markkinoille jopa useita vuosia tapahtunutta aiemmin.

Jeffrey korosti, että on toki mahdollista, että monien syiden vuoksi kehitystyö ei olisi lopultakaan tuottanut positiivista tulosta. Tutkimus- ja kehitystyö on tällä terapialla alueella jatkunut tämän jälkeen kiivaana, ja 2010-luvun alkupuolellahan GLP-1 lääkkeet saivat käyttöaiheen myös lihavuuden hoitoon. Millaisia ajatuksia GLP-1 reseptorin agonistien historia teissä Timot herättää, jos Veromaa vaikka aloittaa?

Timo Veromaa

Minun mielestäni tämä on huikea tarina ja kertoo perustutkimuksen tärkeydestä ja myös siitä, miten yhteiskunnan tarpeet muuttuvat. Silloin kun tämä Jens Juul Holst puuhastelin tämän GLP ykkösen kanssa ja tuli sen keksineeksi, että sillä saadaan verensokeria alennettua, niin silloin vielä meillä ei ollut tämmöistä globaalia lihavuusepidemiaa ja myöskään kun silloinen Novo Nordisk ei ollut tästä potentiaalisesta lääkkeestä oikeastaan yhtään kiinnostunut. Ja sitten neljässäkymmenessä vuodessa on tapahtunut hyvin paljon ja samalla uusi teknologia mahdollisti sitten taas tämän peptidityyppisen lääkkeen annostelun niin, että sitä voidaan annostella ihon alle vain kerran viikossa.

Niin nämä yhdessä johtivat siihen, että ryhdyttiin katsomaan että olisiko sen lisäksi, että voitaisiin käyttää diabeteksen hoitoon, niin voitaisiin käyttää myös lihavuuden hoitoon niillä potilaille joilla ei ole vielä tyypin 2 diabetesta. Ja vähän niin kuin rest is history, että tämähän Ozempic ja Wegovy  ovat kauppaniminä nyt jo ihan kansan suussa yleisessä käytössä ja tuota ja meillä on huikea impakti Tanskan kansantuotteeseen Novo Nordiskin pörssiarvon huikean nousun myötä. Mun mielestä on aika koomista, että kakkonen, ainakin viimeksi kun tarkistelin asiaa, näissä markkina-arvoltaan suurimmissa yrityksistä oli sitten meidän muotifirma Louis Vuitton.

Juha Laine

Mitä Timo Lappalainen, minkälaisia ajatuksia sinussa tämä GLP-1 -historia herättää?

Timo Lappalainen

No ehkä ensiksi voisi sanoa näin päin, että jos nyt kolmessakymmenessä vuodessa siitä kun keksitään mekanismi niin saadaan kauppaan, ei se nyt niin hirveen huono suoritus ole. Tällä alalla vaan nämä vie kauan ja sitten varsinkin kun siihen tarvitaan lisää teknologian kehittämistä annostelumenetelmän tai jonkun muun että käytännössä voidaan annostella, niin tää vaan vie kauan aikaa.

Juha Laine

Ja mä mietin tätä itse siitä näkökulmasta. että eikö ole aika tärkeää, että meillä ois tämmöstä, mites mä sanoisin, vireää kilvoittelua ihan perustutkimuksessa, soveltavassa tutkimuksessa ja kaupallistamisessa, ja että useat ryhmät työskentelee saman aiheen piirissä, koska mistäpä sen tietää, kuka sitten löytää sen avaimen siihen tieteelliseen ja taloudelliseen menestykseen. Sinulla on Timo Veromaa selkeästi tähän joku kommentti tulossa?!

Timo Veromaa

On hienoa, että on kilvoittelua, mutta valitettavasti meillä on kyllä tällä lääkealalla tämmöinen vähän niin kuin sopuli-ilmiökin havaittavissa. Nythän Novo Nordiskin menestyksen ja semaglutidin menestyksen myötä kaikki suuret yritykset ovat heittäytyneet mukaan tähän GLP-1 kilpailuun ja jokainen yrittää nyt pienesti parantaa tätä jo käytössä olevaa keksintöä ja kehittää siitä parempia versioita. Mikä tietenkin on hyvä asia, ettei päädytä siihen samaan tilanteeseen, kun teollisuus kompuroi silloin tässä muutama vuosikymmen siinä, että meillä on tällä hetkellä edelleenkin markkinoilla varmaan tusinan verran statiineja, joiden eroista voidaan sitten keskustella.

Mutta että voitaisiin miettiä, että jos oltais pantu niitä paukkuja sitten uusien vaikutusmekanismien keksimiseen sen sijaan, että yritetään vääntää jokaiselle pieni siivu tästä, joka näyttää toimivan, niin voisi olla että tiede ja potilaiden hoito olisi kaatunut paremmin eteenpäin. Mutta tätähän tietenkin tämmöistä keskusjohtoista taloutta myös lääkekehityksen alalla yritettiin entisessä Neuvostoliitossa ja menestys ei ollut kovinkaan huikeaa.

Juha Laine

Juuri näin. Mehän päästään noista keksinnöistä aika luontevasti patentteihin, jotka on, voidaan ajatella, että ne on yksi tämmöisen aineettoman pääoman elementti. Ja patentit tulee aika hyvin esiin siinä Etlan tutkimuksessa ja heidän raportissaan. Nehän on lääkealalla tärkeitä ja patentit on kai myös yksi jonkinlainen mittatikku, jolla keksinnön ja tutkijan työn uutuusarvoa voi tarkastella, eikö vain? Mitä meidän pitäisi ymmärtää ja tietää lääketoimialan patenteista?

Timo Veromaa

No immateriaalioikeudet on se, mikä on lääketeollisuuden ytimessä ja ilman suojaa, tätä immateriaalisuojaa, kehitysriski on aivan liian suuri. Kukaan ei pysty investoimaan sellaisia määriä rahaa ja resursseja, jos ei ole jonkinlaista vakuutta siitä, että on mahdollisuus saada tuottoa takaisin ja sitä omaa investointia korvattua. Ja tosiaan tätä keskusjohtoista järjestelmää Neuvostoliitossa yritettiin ja siinä mielessä tämä markkinatalous on osoittautunut kyllä paljon paljon tehokkaammaksi tavaksi tuottaa uusia lääkkeitä. Sen sijaan mitä ei paljon puhuta julkisuudessa - tai joissakin piireissä. kyllä - mutta että kyllähän tätä meidän kansainvälistä patenttijärjestelmää voidaan myös väärinkäyttää. Ja meillä on myös lääkealalla siitäkin esimerkkejä, että meillä on esimerkiksi hyvin laajalti käytetty syöpälääke markkinoilla, jonka patenttisuoja alkoi 80- luvun puolivälissä ja edelleenkin sillä on patenttisuojaa. Ja kaiken kaikkiaan tällä kyseisellä lääkkeellä on 287 patenttia tai patenttihakemusta vireilläkin tällä hetkellä, niin tätä voidaan sitten keskustella että onko se enää sitten sen mukaista, mitä alunperin on ajateltu tällä kansainvälisellä patenttilainsäädännöllä. Mutta se on varmaan sitten ihan erillisen keskustelun aihe.

Juha Laine

Voisitko Timo näin maallikolle antaa esimerkkejä, että mitä asioita siinä patentoidaan? Jos nyt on sitten yli 200 patenttia, niin minkälaisia asioita se voi koskea?

Timo Veromaa

Vain mielikuvitus on rajana. Antoteknologiaa, antotapaa, erilaisia tuotantomenetelmiä, ihan ihan mitä vaan, mitä haluaa yhtiö suojata.

Juha Laine

Timo Lappalainen, mitä sinä tuumaa tästä asiasta?

Timo Lappalainen

No näinhän se nimenomaan on ja lääketeollisuuden ytimessä on myyntilupa sekä sitten se lupa sille hyödyntää tätä keksintöä yksin. Ja se on sen patentin aihe sitten, eli sitä saadaan yksin hyödyntää. Todella, me ollaan, meillä on ollut kokeilu, jolloin oli vain tällaisia niin sanottuja menetelmäpatentteja.  Eli voisi ajatella sillä tavalla, että miten se lääke tehtiin. Miten se, miten se tehtiin. Ja se ei toiminut siinä mielessä, että emme saaneet uusia lääkkeitä, koska et saanut yksinoikeutta sitten siihen varsinaiseen keksintöön. Tämä on aika pitkälle siinä ytimessä.

No sitten taas jos ajattelee sitä, että meillä on hyvin erilainen patenttilainsäädäntö eri maissa, eri mantereilla, hyvin erityyppisiä asioita. Ja sen vuoksi onneksi yliopistotkin ovat ottaneet patentoinnin ja sen opettamisen ja sen osaamisen yhdeksi keskeiseksi toiminnokseen, koska siinä patentointivaiheessa, siinä pitää tehdä asiat oikein, niiden korjaaminen jälkikäteen on usein lähes mahdotonta ja voi aiheuttaa koko sen patentin arvon menettämisen.

Juha Laine

Tuosta tulikin mieleen, kun mainitsit, että näitä asioita opetetaan, miten Timo Veromaa, kun olen ymmärtänyt, että Turun yliopisto on tässä itseasiassa aika edistyksellinen. Meillä on tämmönen, onko se TTO, technology transfer office, täällä yliopistolla? Tekeekö se jotakin sellaista työtä, joka liittyy patentoimiseen tai kaupallistamiseen, tämän tyyppisiin asioihin?

Timo Veromaa

Siellä on useampia ihmisiä, joilla on käytännön kokemusta tässä. Heillä on taustaa lääkeyrityksistä ja patentoinnista ja harvassa Suomen muussa yliopistossa on näissä teknologian siirtotoimistoissa sen tyyppistä osaamistani niin laajalti tarjolla kuin Turussa. Siihen on varmaan historialliset syynsä. Mutta tuota, että tämän poppoon voimin sitten evaluoidaan näitä tutkijoiden tekemiä keksintöilmoituksia ja katsotaan, olisiko niistä sitten potentiaalia syntyä innovaatioita. Ja sitten evaluoidaan, voisiko jopa yliopisto sitten maksaa tämän patentin ainakin alkuvaiheen ja sitten auttaa tätä tutkijaa eteenpäin ja sitten auttaa sen patentin kaupallistamisessa. Ja siitä on muutamia hyviä esimerkkejä, että se on jopa onnistunutkin. Meillä on hyvin toimiva järjestelmä täällä Turussa ja uskon, että myös muualla tätä apua on tarjolla.

Juha Laine

Mitenkä kun jotkut omat ammattikuntani edustajat ovat ehdottaneet, että patenttiaikoja pitäisi lyhentää, mutta patentteja pitäisi leventää. Tämä kuulemma vähentäisi ikään kuin imitoijien halua kokeilla patentteja ennen aikoja ja tämä lopulta sitten johtaisi kuitenkin siihen, että rinnakkaislääkkeet saataisiin nykyistä nopeammin markkinoille. Jotkuthan ovat esittäneet myös hyvin radikaaleja muutoksia immateriaalioikeuksiin, kuten lääkkeiden ja rokotteiden pakkolisensointia. Ja ehkä itselle tulee mieleen viimeisimpänä esimerkkinä HIV-lääke lenakapaviirin saatavuuteen ja immateriaalioikeuksiin liittyvä keskustelu.

Niin, miltä tällaiset ajatukset kuulostavat, ja olisiko tällaisilla muutoksilla jotakin vaikutusta lääkekehitykseen pitkällä aikavälillä ja lopulta vaikka uusien lääkkeiden markkinoille tuloon? Kumpi haluaisi vastata ensin?

Timo Veromaa

En kannata.

Timo Lappalainen

Niin tämä on varmaan käytännössä, tämä patenttien suojan muuttaminen, ehkä jonkun sukupolven asia kun pitää muistaa meillä on erityyppiset lainsäädännöt isoissa maissa. Joissain maissa se tulee oikeuskäytännön myötä, joissain voidaan tehdä sitä suunnitelmallisesti. Mutta hyvin vaikea on nähdä, koska lääkkeisiin liittyvä patentti, niin sen hyödyntämisaika on kuitenkin ehkä viidestä, positiivisessa tapauksessa ehkä kahdeksaan vuoteen. Se on aika lyhyt aika sit saada ne rahat takaisin. Se on vaikea nähdä.

Pakkolisensointiahan on aina väläytelty silloin tällöin, kuten pernaruton yhteydessä, ja joissain muissakin keisseissä näitä on ollut, mutta ne on yleensä aina kaatunut, koska jonkun pitäisi kuitenkin valmistaakin se tuote. Ja sitten taas kehittyvien maiden osalta, niin suurin osa sitten lääketeollisuudesta, heillä on jonkinlainen lisensointisopimus sitten tehdään näihin maihin, jolloin he pystyvät hankkimaan eri tyyppisten järjestelyiden tai järjestöjen kautta huomattavasti edullisemmin tuettuun hintaan verrattuna siihen, mitä teollisuusmaissa näistä lääkkeistä maksetaan.

Jos me nyt aletaan muuttamaan, niin pitää muistaa, että me nyt kehitämme valmisteita, jotka tulevat lääkkeiksi markkinoille noin 15 vuoden päästä. Premissit ollaan tehty nyt. Näiden muuttamisessa pitää olla sen verran tarkka, että se aikajänne myös muutosten osalta pitää olla erittäin pitkälle ennakoitavissa.

Timo Veromaa

Ja sitten koko immateriaalisuojajärjestelmä ei koske pelkästään lääketeollisuutta, vaan kaikkea teollisuutta. Ja siinä mielessä tällaiseen yksittäiseen toimialaan puuttuminen voi olla aika hankalaa ja pitkän työn takana, niin kuin tässä tulikin esiin jo.

Juha Laine

Miten kun joskus argumentoidaan vähän niin kuin siitä näkökulmasta, että terveydenhuolto ja lääkkeet osana sitä, on tietynlainen perusoikeus. Niin voiko ajatella, että tällainen näkökulma sitten oikeuttaisi tai perustelisi sitten tämän tyyppisten radikaalien muutosten tekemisen?

Timo Lappalainen

No sitten taas pitää kysyä näin, että haluatko sinä, että sinun eläkevarasi laitetaan sijoituksiin, joista et saa tuottoa. Ja jos et halua, sitten kannattaa miettiä uudelleen.

Juha Laine

Hyvä, jatketaan eteenpäin. No, kun sitten on läpäisty pitkä tutkimus- ja tuotekehitysvaihe ja saatu IP-oikeudet ja lääkevalmiste olisi sitten lopulta valmis potilaiden saataville, niin silloinhan me joudutaan keskustelemaan siitä, että mitä terveyshyötyä se uusi lääke tuo olemassa oleviin hoitomenetelmiin verrattuna. Ja silloinhan me käytännössä keskustellaan myös siitä arvosta, eikö vain, mutta sitten hieman erilaisesta näkökulmasta kuin siinä varhaisen tutkimus- ja tuotekehitysvaiheen aikana. Ja nykyäänhän on paljon puhetta siitä, että uudet lääkkeet, erityisesti syöpälääkkeet, eivät juuri tuottaisi terveyshyötyjä tai lisäterveyshyötyjä ja että ne ovat myös liian kalliita.

Ja tässä yhteydessä usein kritisoidaan kovasti FDAn ja EMAn soveltamia fast track accelator, break through ja conditonal- tyyppisiä myyntilupamenettelyjä. Niiden avulla on pyritty kuitenkin nopeuttamaan lääkekehitystä ja lääkkeiden markkinoille tuloa. Tekevätkö perustutkimusta tekevät tutkijat ja lääkekehityksen startup yritykset siis huonoa työtä, jos kerran uudet lääkkeet eivät tuota hyötyjä potilaille? Ollaanko me siis vaikkapa syöpälääketutkimuksessa ja niihin liittyvissä myyntilupamenettelyissä niin aivan väärillä urilla? Mitä Timo Veromaa tästä ajattelet?

Timo Veromaa

Tyypillisesti hoidot kehittyvät inkrementaalisesti, mikä tarkoittaa sitä, että tulee aina kun vähän kerrallaan jotain uutta hyötyä. Meillä on hyvin harvoja esimerkkejä täysin mullistavista lääkehoidoista, jotka täydellisesti parantavat, että meillä on hyvin vähän parantavia hoitoja itse asiassa, mutta niiden määrä on kyllä lisääntymässä. Nyt ylipäätään tässä meillä täsmälääketiede ja harvinaissairauksien hoito täsmälääkkeillä ja regulaatiot törmäävät.  Tämä nykyinen järjestelmä ei oikein taivu supportoimaan tätä kehitystä kohdennetuille potilasryhmille, koska sieltä samasta ryhmästä pitäisi sitten saada tämän yhtiön tuotekehityspanostukset pois, koska se investointi on ollut ihan samansuuruinen kuin jos olisi kehitetty miljoonalle käyttäjälle sopiva sopiva nappi päivässä-lääke.

Että tässä meillä on vähän parannettavaa ja mä luulen, että se näiden lääkkeiden, uusien lääkkeiden kallis hinta vähän johtuu tästä epäsuhdasta ja siitä, että meillä on semmoista toimivaa systeemiä, että miten kuuluisi hinnoitella ja miten sitä kuuluisi reguloida, jos kerran halutaan sitten pienelle kohderyhmälle myös mahdollistaa lääkekehitys.

Juha Laine

Toisaalta vaikka uudenlaisia ja joustavia myyntilupamenettelyjä kritisoidaan, ovat ne osaltaan edesauttaneet ja nopeuttaneet lääkekehitystä. Tästä meillä on itse asiassa kokemusta myös Suomessa. Kysytään lääkeyritys Faronin perustaja Markku Jalkaselta, millaisia hyötyjä hän näkee nopeutetuissa ja joustavissa prosesseissa.

Markku Jalkanen

Jos perinteisesti ajatellaan, mistä lääkekehitys on lähtöisin, niin. eihän viranomaisella ole ollut muuta tavoitetta kuin turvallisuuden ja tehon vaatiminen koko sen lääkekehityksen ajalta. Mutta sitten viimeisen vuosikymmenen aikana on ruvettu ajattelemaan, että meillä on edelleen valtava määrä vakavia sairauksia, joihin ei ole tehokasta lääkehoitoa. Lääkehoitohan on yksi tehokkaimpia tapoja pitää yhteiskuntaa pystyssä ja tästä syystä on syntynyt erilaisia keinoja, joilla on pyritty nopeuttamaan, tekemättä mitään kompromissia tähän turvallisuuteen ja hoitoihin, tämmöisiä viranomaispolkuja, joissa sitten viranomainen muuttuu aktiiviseksi passiivisesta evaluaatioprosessista ja rupeaa myös ohjaamaan omalla tavallaan sitä kehitystä tautitiloihin, joissa ei ole tehokasta hoitoa.

Ja tämä on se logiikka, joka siellä taustalla on. Sitten voi tietysti lähteä kritisoimaan, että onko ne kokeet liian pieniä kooltaan ja onko turvallisuusriskiä olemassa, mutta nämä tulee sitten jatkotutkimuksissa esiin, jos tällaisia on. Elikkä tämä on aivan loistava ajatus viranomaiselta luoda tämmöinen joustava järjestelmä ja niitä on erityyppisiä. Ehkä USAssa FDA on kaikkein pisimmälle kehittänyt ne eri vaihtoehdot ja tämä nopeutettu aikataulu tarkoittaa, että niitä tuloksia tarkastellaan nopeutetulla aikataululla varsin kriittisesti edelleenkin. Ja sitten mahdollistetaan aikaisempi markkinoille tuloa pienempien kliinisten tutkimuksien kautta ja edellytetään sitten jatkotutkimuksia tältä lääkeluvan hakijalta. Näen tämän myöskin ihan turvallisena vaihtoehtona.

Ja ymmärrän, että jotkut ihmiset ovat huolissaan tästä. Erittäin hyvä esimerkki oli nyt tämä koronapandemia. Ne rokotuksethan otettiin käyttöön poikkeuksellisen nopeutetulla aikataululla ja jos ei olisi otettu, niin lopputuloksen me varmaan tiedämme aika hyvin mitä siitä olisi seurannut, jos sinne ei olisi päästy.

Juha Laine

Se on varmaan totta. Ja voisi ajatella, että tuossa koronarokotustilanteessa, niin sen odottamisen hintalappu olisi ollut aika korkea ja se oltaisiin laskettu suurina väestötason terveysmenetyksinä.

Markku Jalkanen

Ihan mieletön! Ja nyt samanlainen tilanne, jos Faronia ajattelee niin Faron on juuri saanut tämmöisen fast track, nopeutetun aikataulupäätöksen tautitilaan, missä ei ole lääkehoitoa käytännössä ollenkaan ja potilaat kuolevat kahden vuoden aikana, aika terveetkin yks kaks. Että onhan se nyt ihan järkevää toimintaa, että pyritään saamaan lääke sitten markkinoille mahdollisimman nopeasti.

Juha Laine

Visioidaan nyt lopuksi hieman sitten tulevaisuutta ja sitä missä me ollaan lääkehoidoissa ja vaikkapa syövän hoidossa kymmenen vuoden kuluttua. Silloin markkinoille tulevat lääkkeet ovat toivottavasti jo nyt prekliinisessä vaiheessa, niin kuin Timo Lappalainen toit tuossa aiemmin esiin. Onko esimerkiksi jotkut nykyisin vielä haastavat syövät silloin jo ehkä voitettu ja onko meillä jotenkin aivan uudella tavalla toimivia ja annosteltavia lääkkeitä? Ja eikö niin että on kai varmaan myös mahdollista ja ehkä jopa todennäköistä, että me tehdään edelleen samantyyppisiä päätöksentekovirheitä kuin siinä GLP-1 tapauksessa? Timo Veromaa, mitä veikkaat?

Timo Veromaa

No mä vähän haastaisin tuota, että tehtiinkö GLP-1 tapauksessa päätöksentekovirheitä. Kaikella on aikansa ja tavallaan tämmöisessä hypoteettisessa tilanteessa, jos tämä tuote olisi tullut markkinoille kahdeksankymmentäluvun lopulla, niin voi olla, että se olisi jo unohtunut hyllylle eikä sitä koskaan testattu näissä uusissa käyttöaiheissa. En tiedä.

Mutta meillä on tällä hetkellä kymmeniä tai satoja yrityksiä, jotka panostavat huikeasti solu- ja geeniterapioihin. Mutta tuota, mä uskon, että seuraavan kymmenen vuoden kuluessa se eniten eteenpäin rynnistävä alue on RNA-teknologia, erityisesti koronarokote kehitys, jossa Pfizerin rahoittamana päästiin paljon, paljon eteenpäin ja mistä Nobelkin tuli tässä kaksi vuotta sitten. Niin että mä uskon että RNA -teknologia tulee mahdollistamaan sellaisia hoitoja, mihin tässä tähän mennessä ei ollut mahdollista.

Juha Laine

Timo Lappalainen, minkälainen tulevaisuus sinun kristallipallossa näkyy?

Timo Lappalainen

No varmasti näen, että meille tulee erityyppisiä teknologioita. On vaikea nähdä, että tulisi yksi joku täysin ylivoimainen, joka sitten syrjäyttäisi kaiken muun. Eli varmaan tämäkin yksilöistyy entistä enemmän. erityyppiset hoidot. Mutaatio on se, joka vie ylipäätänsä kehitystä eteenpäin ja on vaikea nähdä, että me saisimme kaikki mutaatiot sitten hallintaan. Varmasti pystytään erilaisiin kombinaatioihin.

Kuten tässä tuli esille, niin inkrementaalisen hoidoin pystytään parantamaan sitä hoito hoitovastetta. Sitten taas tietysti tässä semmoinen teollinen haaste, että potilaiden hyväksyttävyys hoidolle on suun kautta annosteltavissa tableteissa, kapselimuotoisissa, ylivoimaisesti korkein ja ne ovat tyypillisesti myös edullisimpia tapoja valmistaa, eli todennäköisesti se tulee pysymään tulevaisuudessa vielä aika merkittävänä annostelumuotona. Sitten vaikka varmasti uusia tulee ja osa näistä hoidoista, niin niitä ei pystytä annostelemaan, sillä tavalla, että se on varmaan yksi näkökulma tähän.

Juha Laine

Ja meillähän on monia kiinnostavia terapia-alueita missä meillä on niin kuin kilpailevia lääkkeitä, jotka annostellaan hyvin eri tavoin. Voi olla niin kuin kerta-annoksen hoito geeniterapiaa ja ihon alle annosteltavaa lääkettä ja sitten oraalista lääkettä. Ja nää on aika kiinnostavia. Tietynlainen osamarkkina lääketeollisuudelle. Miten se dynamiikka siellä siellä menee?

Timo Lappalainen

Kyllä, näinhän se on. Ja sitten tietysti meidän pitää muistaa se, että kyllä näinkin tutkijavaltaisessa ja dataan perustuvassa toimialassa täälläkin on joitain asioita, joista tulee pop-aiheita joksikin aikaa ja niitä sitten kaikki menevät niihin ja niitä kalutaan. Ja välttämättä sieltä ei tule yhtään mitään tai voi tulla jollekin ja sitten taas tiede menee eteenpäin ja nähdään toinen mahdollinen alue tai tutkimusalue tai hoitoalue.

Juha Laine

Tässä se oli, toinen Lääkekehityksen lokikirjat - Laine, Lappalainen ja Veromaa-podcastin jakso. Kiitos, että kuuntelit ja kiitos studiovieraille, kollega Timo Lappalaiselle ja Timo Veromaalle. Kiitos myös Martti Kulvikille ja Markku Jalkaselle, jotka tarjosivat lokikirjaamme mielenkiintoisia näkökulmia. Pysykää kuulolla ja oikeassa kulkusuunnassa!

Juha Laine

Mulla on tässä olo vähän niinku nuorena, kun pelasin jalkapalloa, niin tuota pukukopissa ennen ottelua oli semmoinen jännittynyt fiilis, mut toisaalta oli hyvä fiilis, kun tiesi, että kohta pääsi tekemään jotain, mistä tykkää ja mitä ehkä vähän osaakin ja ja aina oli kuitenkin se mahdollisuus, että tulee kaiken näköisiä yllätyksiä vastaan. Vastustajajoukkue olikin parempi, mitä oli ajatellut tai niin päin pois ja mulla on nyt tässä meidän ennen lähetystä vähän samanlainen olo. Mites teillä herrat, mikä on fiilis?

Timo Lappalainen

No katsotaan, tuleeko tästä hyvä vai tuleeko tästä paras jakso. Sitähän ei tiedä.

Timo Veromaa

Tässä on jännittävän näköiset hatut, TK-hattu ja markkinointilippis.

Juha Laine

Kyllä meillä on siis, eikö niin keltainen lippalakki ja sitten tommoinen, mikäs Timo, sä esittelit ton hattutyypin, mikäs se oli?

Timo Veromaa

Kyllä tuo näyttää ihan tämmöiseltä Irwinin lierihatulta, joka sopii varmaan tämmöisille tutkijatyypeille, jotka on vähän rennompia. Toisaalta tämä markkinointilippiskin nyt heijastelee aika rentoa otetta markkinointiin.

Liisa Koivula

Lääkekehityksen lokikirjat, Laine, Lappalainen ja Veromaa on InFLAMES lippulaivan työelämäprofessorien Timo Veromaan, Timo Lappalaisen ja Juha Laineen ääniradio. Turun yliopiston ja Åbo Akademin InFLAMES lippulaiva kuuluu Suomen Akatemian lippulaivaohjelmaan.

Juha Laine

Nonii, tällä kertaa meillä on siis vähän erilainen konsepti, mitä aikaisemmin. Eikö niin, että me mentiin tuossa aiemmissa jaksoissa lupaamaan, että sitten seuraavissa jaksoissa luotamme enemmän improvisaation voimaan ja näin me tullaan tänään tekemään. Ja meillä on tänään siis teemana lääkealan vaikeat tai hankalat kysymykset. Ja ne on kysymyksiä, joita aika ajoin joka paikassa esitetään, ja me ollaan niitä kerätty, mutta meillä on myös jaksossa kaksi yllätyskysymystä. Palataan niihin hetken päästä. Ja ajatus on todellakin se, että käsitellään aihetta niin, että vedetään hatusta kysymys. Ja todellakin tiedoksi kaikille kuulijoille, niin tää toteutetaan sillä lailla, että meillä on tässä pöydällä kaksi hattua. Siellä on molemmissa noin 15 kysymystä ja me sieltä aina nostamme kysymyksen esiin ja sitten lapun nostaja saa sitä ehkä ensin pohdiskella ja muut tulee sitten mukaan. Ja meillä on täällä tosiaan kaksi hattua, toisessa on enemmän tämmöisiä lääkkeen elinkaaren varhaisvaiheeseen liittyviä kysymyksiä ja toisessa on sitten enemmän siihen elinkaaren loppupäähän liittyviä kysymyksiä. Mutta hei, hyvät herrat, nyt meidän pitäisi jollakin lailla ratkaista se, että kuka on se rohkea ja nostaa ensimmäisen lapun? Täällä nousi jo heti käsi.

Timo Veromaa

Kyllä, kyllä nyt se on TK, TK-kysymys tästä Irwin-hattu ja jännittävää rapinaa: Pystytäänkö Suomessa kehittämään uusia lääkkeitä? No, tähän on kyllä todettava, että kyllä pystytään, että meillähän on maailmalla markkinoilla 22 tai 23 Suomessa kehitettyä lääkettä ja hämmentävällä tavalla niistä 21 on eri tavoin laskettuna jollakin tavalla lähtöisin Turusta. Ja siihen on tietenkin historialliset syynsä, mutta minun mielestäni vastaus tähän on yksiselitteisesti kyllä pystytään.

Timo Lappalainen

Joo, samaa mieltä ehdottomasti.

Juha Laine

Niin sulla Timo on varmaan ihan käytännön kokemustakin siitä, että kyllä tämä onnistuu?

Timo Lappalainen

On, on, kyllä. Sitten kun aletaan puhumaan markkinoiden vyöryttämisestä, niin sitten on varmaan vähän erityyppisiä pohdintoja, mutta ehdottomasti.

Juha Laine

Tätä teemaahan me vähän muistaakseni sivuttiin siinä meidän ensimmäisessä jaksossakin.

Timo Veromaa

Tämähän lähti heti rotevasti käyntiin, että olisiko se keltaisesta hatusta heti seuraava?

Juha Laine

No, jospa minä nostan sieltä, otetaan tuolta keskeltä, katsotaan. Näin. Nonii. Aa. Tämä onkin aika tämmöinen yksityiskohtiin menevä kysymys. Miksi lääkeyritykset tekevät yksihaaraisia tutkimuksia ja hakevat myyntilupaa jo faasi kaksi tutkimuksen perusteella? Tämä onkin hyvä kysymys. Ehkä täytyy ensin tarkentaa, että mitä tämä yksihaarainen tarkoittaa, jos kaikille kuulijoille se ei oo tuttu, eli se tarkoittaa niin sellaista tutkimusasetelmaa, jossa ei siis ole vertailuryhmää ollenkaan mukana, joka tietenkin on sitten siinä mielessä hankala asetelma, että sitten jos pitää tehdä tämmöisiä vaikka suhteelliseen tehoon liittyviä päätelmiä, niin se on tietenkin hankalampaa tilanteessa, jossa ei ole vertailuasetelmaa. No, miksi sitten lääkeyritykset tämmöiseen tutkimusasetelmaan monesti päätyy. Oma ymmärrykseni on se, että ei varmaan näitä päätöksiä tehdä tyhjiössä, vaan tutkimusasetelmista ja siitä tutkimuskokonaisuudesta kuitenkin neuvotellaan lääkeyrityksen ja myyntilupaviranomaisen välillä, että mun käsittääkseni ikään kuin yhteisymmärryksessä voidaan sitten myyntilupaa lähteä hakemaan tämmöisen faasi kaksi tutkimuksen perusteella.

Timo Veromaa

Mutta eikö tällainen yksihaarainen tutkimus nyt ole aika harvinainen kuitenkin, että se on aikamoinen poikkeus, koska yleensä meillä on aina joku vertailuryhmä ja yleensä kai se perustelu on se, että jos on joku harvinainen sairaus, niitä on niin vähän niitä potilaita, että ei löydy tämmöistä riittävästi tehdä tämmöisiä vertailututkimuksia.

Juha Laine

Joo, siis noin se varmaan on, että siinä on tämmöiset käytännölliset syyt. Se on ihan totta ja jossain syöpälääkkeissäkin tilanne voi olla se, tai jos on, sanotaan, sairaus, johon ei sitten ole aiemmin lääkehoitoa. Tässä onneksi ehkä tulee mieleen se, että mitä oma ammattikuntahan voi tarjota tähän sitten avuksi sitä, että muodostetaan se vertailuhaara jonkinlaisen tämmöisen ulkoisen kontrollihaaran perusteella ja näitä käytetään. Onko sulla Timo kokemuksia tämmöisestä ulkoisten kontrollihaarojen pohtimisesta?

Timo Lappalainen

Se on silloin, kun on näitä sen tyyppisiä sairauksia, joissa yksinkertaisesti potilaspopulaation kerääminen on niin vaikeaa tai jopa epäeettistä jossain kohdin, niin niin siinä tulee. Mutta se on haastavaa, ja se pitää todella sopia viranomaisten kanssa etukäteen.

Juha Laine

Hei Timo, mä huomasin, että sä aloit rapistelemaan! Kummasta hatusta sä otit?

Timo Lappalainen

Tästä myöhäisemmän elinkaaren hatusta. Miksi samanlaista näyttöä voidaan tulkita kovin eri tavoin? No, tää on kyllä aika hyvä kysymys. Tähän varmaan tarvitaan jo vähän lisäavustusta kollegoilta, mutta sehän riippuu aika pitkälle siitä, että jos nyt puhutaan tämmöisestä tutkimusasetelmasta, jossa se tutkimusasetelma luo semmoisen mahdollisuuden, mutta aika usein niissä kyllä on aika selkeä päätemuuttuja, joka joko saavutetaan tai ei saavuteta. Sitten sen jälkeen siellä on paljon näitä sivumuuttujia, jotka voivat joko vahvistaa sitä päätemuuttujaa. Ja joissain tapauksissa päätemuuttujaa ei ole saavutettu, mutta näitä sivumuuttujia saavutetaan paljon, niin silloin saadaan lisätietoa, että vähän potilaspopulaa, että se saattaa olla, että se toimii paremmin johonkin toiseen potilasryhmään tai esimerkiksi toisella annostelufrekvenssillä tai -annoksella saatetaan saada sitten esimerkiksi tehoa lisää. Mutta että saataisiin ihan päinvastaista päättelyä, niin mä luulen, että sitä mä en ihan ehkä kyllä osta. Mä en tiedä, onko herroilla tässä...?

Timo Veromaa

Että et se ois kovin helppoa tehdä päinvastaisia päätelmiä. Mutta silloin, jos jos käytetään tämmöisiä niin sanottuja surrogaattimuuttujia, että et ei oo suoraa kliinistä näyttöä, että taudin tila mitattavasti paranee, vaan käytetään jotain biomarkkerianalyysiä ja muuta, niin silloin voidaan tietenkin sitten miettiä, että onko  se riittävä näyttö, että tässä jossain biomarkkerissa saadaan muutos, jos kuitenkaan potilaan tilassa ei nähtävästi tapahdu suurtakaan paranemista taikka kohenemista, niin niin silloin varmaan se on tämmöinen veteen piirretty viiva.

Timo Lappalainen

Ja sitten tietysti voi sanoa näinpäin, että jotkut viranomaiset voivat arvioida haitta-hyötysuhdetta eri lailla. Et se on aina mahdollista.

Timo Veromaa

Niin ja esimerkiksi Japanihan on tästä hauska esimerkki, koska siellä mennään aina turvallisuus mahdollisimman paljon edellä, että siellä ei helposti pääse markkinoille, jos on vähäisintäkään epäilystä, että tässä on haittoja mahdollisesti enemmän kuin hyötyjä.

Juha Laine

Ja mulla tulee itsellä mieleen, että tietyllä lailla tämä kysymys näyttäytyy myös niiden kovien päätetapahtumamuuttujien suhteen, että tavallaan, jos vaikka tutkimus kertoo, että nyt saadaan kaksi kuukautta lisää kokonaiselossaoloaikaa, niin miten sitä arvotetaan ja painotetaan, niin siinä on varmaan viranomaisten, varsinkin sitten siinä hintapäätöksiä tekevien viranomaisten välillä eroa, että joidenkin mielestä se on enempi aina parempi. Ja jonkun näkökulman mukaan, että pitäisi olla vaikkapa kolme kuukautta lisää elinaikaa, jotta se olisi jollakin lailla kliinisesti merkittävää.

Timo Lappalainen

Näin se varmaan on. Joo.

Juha Laine

Jaha, Timo, sä meet tuohon Irwin-hatulle jälleen täällä!

Timo Veromaa

Täällä rapistellaan. Nonii, eikö joku julkinen toimija voisi kehittää ja valmistaa lääkkeitä, jospa ne olisivat siten halvempia? Niin. Tuota mä aloittaisin sillä, että kyllähän meitä meidän tässä naapurimaassamme itäisessä Neuvostoliiton aikana tätä yritettiin, mutta lopputulemat oli aika vaatimattomia ja varmaan se pohjaa siihen, että että kyllä lääkkeiden kehittäminen vaatii paljon paljon osaamista ja riskirahoitusta se vaatii, koska se on huikea riski, koska me ymmärrämme ihmisen biologiaa niin huonosti. Niin mä en usko, että julkinen toimija pystyisi kehittämään lääkkeitä halvemmalla. Ja parempia. Mites kollegat?

Timo Lappalainen

No se on varmaan just se kysymys siitä, että mikä on julkisen vallan tehtävä, että onko se luoda infrastruktuuria maahan, millä pystytään esimerkiksi kehittämään lääkkeitä, koska pitää muistaa, kuten hyvin sanoit, niin joku viisas sanoi, että no risk, no reward, high risk, still no reward, mikä on hyvin korkea todennäköisyys aina lääkekehityksen alkuvaiheessa, että en kyllä itse soisi sitä, että meidän vähiä verorahoja, euroja, laitettaisiin tämän tyyppiseen toimintaan. Tämä vaatii erityyppisen logiikan, mikä on silloin, kun käytetään veronmaksajien rahoja.

Juha Laine

Ja mä oon miettinyt tota itse sitä siitä, että et mistä julkinen toimija tietäisi veikata oikeaa hevosta, koska resursseja tuskin riittää hajautettavaksi moneen eri projektiin. Että jos tarvitaan kaksisataa miljoonaa rahaa ja todennäköisyys saada jotakin hyvää ja tuottoa aikaiseksi kymmenen vuoden kuluttua viisi prosenttia, niin kuka tällaiseen uskaltaa lähteä? Tai kenen veronmaksajan mielestä julkisen sektorin kannattaisi tällaiseen projektiin laittaa varoja, niin en tiedä.

Timo Lappalainen

Mutta niin kai se just Timo tuossa sanoi, ei OECD maissa tätä ole muuta kuin just tietysti sitä kautta, että julkinen valta tukee erilaisten tukirahoitusmuotojen kautta, mutta että se lähtisi suoraan itse tekemään, niin enpä tiedä yhtään esimerkkiä.

Timo Veromaa

Juu, ei näin. Mennäänkö eteenpäin?

Juha Laine

Mä otan edelleen tästä keltaisesta tästä, koska nyt tuolta otetaan, otetaan tuolta ihan pohjalta. Ja tosiaan siis näähän on meille ihan, me ollaan toki kerätty näitä kysymyksiä, ja toki meillä on sitten näitä yllätyskysymyksiä, mutta siinä mielessä nää nyt tulee hatusta vedettynä aivan yllätyksenä. OK, nyt on vähän erityyppinen kysymys. Ovatko lääkkeiden hinnat ja saatavuus epäoikeudenmukaisia ja kestämättömiä kehittyvien maiden näkökulmasta? Tää onkin tuota, voisiko sanoa, iso ja vaikea kysymys. Useinhan argumentti tuohon on se, että kehittyville maille on tarjolla erityyppisiä yhteistyömuotoja tai ohjelmia, joilla pyritään esimerkiksi rokotteita saamaan myös kehittyviin maihin, sellaisella hinnalla tai järjestelyllä, että siihen siihen on tota mahdollisuus. Onko teillä tähän?

Timo Lappalainen

No tää on varmaan just yksi, että lähes kaikki lähes suurimmalla osalla isoista lääkeyhtiöistä, niin on erityyppisiä malleja, millä sitten saadaan alemmilla hinnoilla niitä ja sitten on tietysti näitä rahoitusmalleja, joista nyt viime aikoina otsikoissakin ollut USAID on tietysti ollut merkittävä maailmanlaajuinen rahoittaja. Mutta sitten pitää tietysti muistaa myöskin se, että kehittyvissä maissa se, että se lääkekuljetus saadaan sinne lentokentälle maahan, niin se on vasta se ensimmäinen hyvin pieni askel. Se yleensä se huomattavasti suurempi kynnys on se, että miten se saadaan jaeltua siellä maan sisällä potilaille, jotka sitä tarvitsee. Se on se paljon isompi asia, ja sehän liittyy tämmöiseen yleisen terveydenhuollon kehittämiseen, että ongelma on hyvin vaikea, Jostain sitä tietysti pitää lähteä ratkaisemaan, mutta ja sitten tietysti pitää muistaa, että usein näissä maissa myöskin siellä on erityyppisiä sairauksia, jotka on prevalentteja, jotka meillä osittain on jo hoidossa, tai niihin löytyy patenteista vapaita olevia lääkkeitä joka tapauksessa.

Timo Veromaa

Että niin, niin sitten tää on just hyvä pointti, ja ja toinen tulokulma tähän on sitten se, että että tällä hetkellä Yhdysvallat on 50 prosenttia maailman lääkemarkkinoista, mutta sanotaan sitten Afrikka, jossa on populaatiota viisi kertaa enemmän, on ehkä viisi prosenttia maailman lääkemarkkinoista, niin se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että amerikkalaiset söisivät puolet maailman lääkkeistä, vaan näitä geneerisiä versioita on on hyvinkin tarjolla kehittyvissä maissa ja muun muassa HIV-hoito. Mä viime viime viikolla juuri opin Intiassa, että esimerkiksi Etelä-Afrikassa fertiili-ikäisistä naisista neljäkymmentäviisi prosenttia on HIV-infektoituneita, mutta heistä kuitenkin, vaikka ovat pääsääntöisesti äärimmäisen köyhiä, niin heistä 85 prosenttia on kuitenkin estolääkityksellä. Eli kuitenkin näitä uusimpia estolääkkeitä on sinne saatu kustannustehokkaasti järjestymään näiden Timon kuvaamien järjestelyjen kautta. Varmaan järjestelmä ei ole täydellinen, mutta ei varmaan voi ajatella niinkään, että ei sitten kehitetä mitään.

Timo Lappalainen

OK, mennäänkö eteenpäin? Mä mä otan otan vaihtelun vuoksi täältä Irwin-hatusta.

Juha Laine

Hei, otetaan tämän kysymyksen jälkeen sitten ensimmäinen yleisökysymys.

Timo Lappalainen

Loistavaa. Katsotaan. Nonii, nythän tuli, nyt päästiin oikein juureen, eli kantasolujen käyttö tutkimuksessa, hyvä vai paha?

Timo Veromaa

No huhhuh.

Timo Lappalainen

No sen voisi ainakin sanoa, että lääketutkimuksessa sehän on jokapäiväistä nykyisin. Eli eli niistä tehdään, kasvatetaan. eri tuota soluryhmiä, ja se on ihan jokapäiväistä, että katsotaan eri lääkeaineiden esimerkiksi reagointia sydänlihaskudoksessa, se kasvatetaan. Tää on ihan jokapäiväistä. No sitten tietysti voi kysyä, että mistä nää on alun perin saatu nää kantasolut, se on ehkä tämmöinen mitä sit voi pohtia eri puolilta erilaisilla ryhmittymillä saattaa olla tähän erilaisia näkökulmia. Mutta tää on ihan normaalia nykyisin lääketeollisuudessa. Ei siinä ole mitään, se on ihan business as usual ja sitä käytetään hyvin paljon ja yleisesti ja olisi ehkä vaikea nykyaikaista lääketutkimusta enää tehdäkään tehokkaasti. Silloin taas menee huomattavasti pidemmälle sitte tota jopa mahdollisesti jopa eläintutkimuksiin ennen kuin sitten suurin osa voitaisiin screenata pois, että tää on ihan business as usual.

Timo Veromaa

Näen ihan samalla lailla, että soluviljelyt ylipäätään ja kantasolut erityisesti on ihan keskeinen työväline tässä vaiheessa. Tietenkin tässä on nyt erityisesti joissakin maissa hyvinkin paljon tuotu esiin tämmöisiä sanoisinko uskonnollisia näkökulmia, jotka liittyy sitten siihen, että eri perspektiiveistä ajatellaan, että mistä ja milloin elämä alkaa ja tuota sanoisinko, että biologisesta näkökulmasta sitten kun puhutaan soluista ja soluviljelmistä, niin sitä nyt on ehkä vaikea ainakaan minun perspektiivistä nähdä tämmöisenä vielä elävänä elämänä. Että tota mutta varmaan jossain vaiheessa se raja menee sitten, kun meillä on esimerkiksi näitä kantasoluviljelmiä, jotka sitten lähtee muodostamaan sydäntä, joka sykkii ja niin edelleen ja ja neuroneita, tämmöisiä hermosoluja, jotka tuota sitten niitä kun on riittävästi, niin missä vaiheessa ne rupeavat sitten ajattelemaan, niin sitten mennään jo ihan toiseen sfääriin.

Juha Laine

Ja nyt olisi aika sitten ensimmäisen kysymyksen. Ja tosiaan meillä on tässä jaksossa kaksi kysyjävierasta. Ja ja heiltä on pyydetty kysymys etukäteen, mutta todellakin me emme ole nähneet kysymyksiä etukäteen, eli me tutustumme kysymykseen tässä nyt aivan aivan livenä. Ja ensimmäisen kysymyksen meille esittää Alzheimer-tutkija ja apulaisprofessori Eino Solje Itä-Suomen yliopistosta. Kuunnellaanpa seuraavaksi Einon kysymys.

Eino Solje

Eino Solje täällä Kuopiosta, hei. Kysymykseni koskee lääkkeiden arviointia hermoston rappeumataudeissa. Tavallisimmat hermoston rappeumasairaudet, kuten muistisairaudet ja amyotrofinen lateraalisskleroosi ovat kuolemaan johtavia kroonisia tauteja. Eteneminen voi ensioireista menehtymiseen kestää kuitenkin yli kymmenen vuotta. Uusien lääkkeiden arvioinnissa Euroopan lääkevirastossa on korostettu kliinistä näyttöä. Joillakin muilla alueilla biomarkkeriprofiilin korjautumista normaaliksi on pidetty riittävänä, jotta lääke on voitu hyväksyä markkinoille. Onko realistista edellyttää hitaasti etenevissä neurodegeneratiivisissa sairauksissa kliinisesti merkittävää näyttöä ja voiko lääketeollisuudelta tätä peilaten edellyttää esimerkiksi kuusi vuotta kestäviä kliinisiä kokeita ja johtavatko nämä vaatimukset toisaalta siihen, että neurologisten rappeumatautien hoitoon ei ole taloudellisesti enää järkevää kehittää lääkkeitä. Kiitos.

Juha Laine

Nonii, olipa hyvä kysymys Eino Soljeelta. Timo Veromaa, Timo Lappalainen, haluatteko aloittaa? Mitä teille tulee mieleen?

Timo Veromaa

No mulle tulee mieleen semmoinen, että Yhdysvalloissa paikallinen lääkevalvontaviranomainen FDA on tyypillisesti ollut auliimpi hyväksymään tämmöisiä tieteellisiä argumentteja myös lääkkeiden hyväksynnässä olematta aina niin dogmaattinen, että täytyy olla myös se kova kliininen näyttö. Euroopassa ollaan vähän enemmän tämän sääntelypohjaisen lähestymistavan kannalla ja ja tota siinä mielessä tää on ihan hyvä pointti, että kyllä jos on jos on solidia, pitävää tieteellistä näyttöä, että tämmöinen voisi toimia eikä ole syytä olettaa, että se olisi erityisen vaarallista, niin niin kyllä näitä sitten tämmöisiä uusia lähestymistapoja tautien hoitoon pitäisi hanakammin käyttää. Ja jos potilailta kysytään, niin tyypillisesti näiden sairauksien. asiantuntijat, elikä potilaat ovat sitä mieltä, että he ovat kyllä valmiita ottamaan pientä riskiäkin, koska jos muita hoitoja ei ole.

Timo Lappalainen

Joo, varmaan se haaste tässä on juuri se, että tähän biomarkkereiden kliinisen päätetapahtuman väliin, siihen pitää saada niin vahva se korrelaatio ensin, niin silloinhan kaikki ovat tyytyväisiä ja tää on varmaan se perushaaste tässä kysymyksessä. Mutta kyllähän näitä pitkäkestoisia tutkimuksia on tälläkin hetkellä on on joissain valmisteissa joudutaan vaatimaan. Toisaalta sitten taas nykyisin kun on jo mahdollista saada tämmöisiä ehdollisia myyntilupia, et jos on hyvä tieteellinen pohja, niin kyllä se mahdollistetaan ja sitten sitä jatketaan vaan sitä tutkimusta.

Timo Veromaa

Ja tämä tämä toisaalta tuo myös esiin sen, että meidän tämä lääkekehityksen paradigma alkaa yhdellä tavalla olla kyllä tiensä päässä, että jos yhden uuden lääkkeen kehittäminen epäonnistumiset mukaan lukien maksaa kolmisen miljardia euroa, niin kyllä siinä jossain vaaditaan vähän sääntelynkin purkamista ja paradigman muutosta.

Juha Laine

Ja mä ehdottaisin tähän vielä varmaan yhtenä työkaluna sitten tällaiset myyntiluvan jälkeisten jälkeisen lisänäytön kerääminen. Siihen meillä on ihan vakiintuneet lähestymistavat ja menetelmät käytössä, niin ehkä se auttaa. Mutta kiitos, Eino, tämä oli erittäin hyvä kysymys. Hei, jatketaanko, kenenköhän vuoro on nostaa hatusta?

Timo Lappalainen

Oliko se, mä en muista, eikö se ollut Juhan vuoro?

Juha Laine

No, mä meen tänne keltaiseen hattuun. Nonii, tää nyt ehkä kysymys, joka menee tähän mun omaan omaan tehtävänkuvaan aika pitkälti. Pitäisikö ja voidaanko lääkkeelle laskea oikeudenmukainen ja kohtuullinen hinta jonkin läpinäkyvän matemaattisen laskenta-algoritmin mukaan?

Timo Veromaa

Tämä oli kyllä tilauskysymys.

Juha Laine

Kuulostaako siltä? Siis täähä tavallaan sitähän keskustelua käydään, että et millä tavalla lääkkeet pitää hinnoitella ja voidaanko ne hinnoitella vaan tuotantokustannusten perusteella. Ja ja tähän keskusteluu, mitä oon itse havainnut, on joskus se, että tavallaan olisi jonkinlainen matemaattinen tapa, jolla me voidaan laskea semmoinen oikea hinta lääkkeille. Mutta tässä oikeastaan mulla tulee heti mieleen se meidän, oliko se ensimmäinen kysymys, että miten näyttöä voidaan tulkita eri tavalla, niin mun mielestä tähän oikeastaan varmaan sisältyy se samantyyppinen ongelma, että vaikka olisi joku matemaattinen laskenta-algoritmi, niin ne algoritmin parametrit ja niiden painokerroin kuitenkin edellyttää monenlaisia arvovalintoja, joten mä suhtaudun tähän epäileväisesti. Nonii, sanotaan juuri näin, että te osaatte tiivistää paremmin. Mennään eteenpäin.

Timo Lappalainen

Mä kanssa otan tästä markkinointilippiksestä. Mihin tarvitaan luottamuksellisia hintasopimuksia ja riskinjakomalleja? Eikö avoimessa demokratiassa kaiken tiedon pitäisi olla täysin läpinäkyvää ja siten lääkkeiden hinnat täysin julkisia? Sit tässä kysyjä ilmeisesti pohdiskelee nimenomaan näitä joitain joko sairaalakauppaan liittyviä, tai sitten jos jostain ensimmäistä kertaa hintaan, niin niin siinä saattaa olla sitten tota se lopullinen sopimus saatetaan tehdä sitten maksajan kanssa vähän eri maissa, minkä tyyppinen se maksaja onkaan, niin se on yleensä liikesalaisuus sitten. Ja se käytännössä tehdään usein silleen, että sulla on listahinta ja sitten sulla on se todellinen hinta, mitä se maksaja maksaa, joka on alennettu hinta ja se liittyy aika pitkälle tähän mitä Juha tuossa aikaisemmin sanoi, että että tota tää vertailu, viranomainen tekee vertailua eri maiden välillä. Ja lääkeyrityksen tietysti intressissä on pitää se julkinen listahinta kohtuullisen samana, jotta se olisi sitten vertailukelpoinen, koska jokainen maa pyrkii käyttämään sitä hinta-arbitraasia eli haluamaan sen halvimman hinnan. Ja siinä siinä saattaa olla erilaisia syitä sitten, miksi joku maa saattaa saada vähän halvemman hinnan kuin joku toinen, mutta on myös keissejä, joissa sitten lääkeyhtiö yksinkertaisesti ei anna alennusta, ja sit sitä ei tule siihen korvauksen piiriin, että ei ei tääkään ole poissuljettu.

Juha Laine

Ja täähän on mun mielestä tää on hyvä kysymys ja tämmöisessä Suomen kaltaisessa demokratiassa tää on perusteltu esittää tää kysymys mun mielestä, koska tätä keskustelua käydään tietenkin muillakin toimialoilla, että paljonko pitää olla läpinäkyvyyttä ja lähtökohta tietenkin nykyään on se, että kaikki olisi läpinäkyvää, ellei jopa suorastaan avoimen datan kautta internetissä saatavilla.

Timo Veromaa

Jos tuota veronmaksaja maksaa siitä suurimman osan, niin silloin tietenkin sitä läpinäkyvyyttä voi olettaa. Tietenkin tässähän Suomessahan tämä maksajan osuus on suurempi kuin missään muussa Euroopan maassa, eli potilaan maksama osuus on Suomessa keskimäärin paljon suurempi kuin muualla käyttäjän näkökulmasta, että tota, mutta silti valtio maksaa siitä suurimman osan. Et tässä varmaan täytyy käydä sellaista tässä on

Juha Laine

täytyy punnita eri asioita vastakkain. Mä edustan ehkä itse sitä koulukuntaa, joka punnitsee tämmöisten järjestelmän hyötyjä korkeammiksi, kun niitä ikään kuin haittoja, mitä siihen läpinäkyvyyden menettämiseen liittyy.

Timo Lappalainen

Mutta tää on hyvä kysymys kyllä. Tää on ihan validi pohdinta.

Timo Veromaa

Nonii, jos mä sitä keltaista lippistä, niin mä koitan onneani sieltä.

Juha Laine

Hei otetaan, Timo Veromaa, tämän jälkeen sitten toinen yllätys.

Timo Veromaa

Sehän sopii. Nonii, täällä on, jos lääkeyrityksissä onnistutaan vähentämään tutkimus- ja tuotekehityskustannuksia, lyhennettyä aikaa ja kasvatettua näiden hankkeiden onnistumistodennäköisyyttä, niin tarkoittaako se alhaisempia hintoja uusille lääkkeille? No lyhyt vastaus on varmaan, että joo, koska jos pystytään lyhentämään kehitysaikaa, se tarkoittaa sitä, että rahaa palaa vähemmän, niin luulisin, että se suoraan tulee heijastumaan myös lääkkeiden hintoihin, jos saadaan niitä kehitettyä lyhyemmässä ajassa, elikkä vähemmällä rahalla.

Juha Laine

Nonii otetaan seuraavaksi toinen yllätyskysymys, ja se tulee täältä Turun suunnalta. Sen esittää meille Heikki Lukkarinen, joka toimii ylilääkärinä ja tulosaluejohtajana täällä TYKSissä.

Heikki Lukkarinen

No Heikki Lukkarinen täältä Tyksistä. Haluaisin kysyä semmoista asiaa paneelilta, että mä oon pohtinut varsinkin harvinaislääkkeiden kohdalla sitä, että tuotto-odotukset on osittain ainakin mallinnettu tavallisten lääkkeiden puolelta ja silloin kun käyttäjämäärä on pieni, niin yksikkökustannus lääkkeille pitää olla suuri, jotta se kokonaistuotto-odotus pysyisi samana. Mutta tälle jotenkin itselle tulee loogisesti se mieleen, että katteet myös on on suuret, koska tuotantokustannukset saattaa olla kokonaisvolyymisesti pienemmät. Ja oikeastaan siitä, kun nyt on haaste se, että maksuhalukkuus kaikissa maissa on pienentynyt ja ja suunta on siihen päin, että ruvetaan rajaamaan palveluvalikoimasta pois näitä lääkkeitä, niin onko matemaattisesti mahdollista, että sitä hintatasoa saataisiin merkittävästi ja puhutaan tyyliin viisikymmentä viiva kahdeksankymmentä prosenttia pienemmäksi nykyisistä listahinnoista näistä harvinaislääkkeistä. Ja silti se voisi olla kannattavaa toimintaa. Näin kun ei maallikkona tunne sitä kustannusrakennetta ja näin, niin tätä on pohtinut, koska sillä voisi sitten saada saada lääkkeitä markkinoille tulevaisuudessa ja jotenkin tuntuu, että nykysysteemi ei välttämättä kanna enää tämmöisessä talouskurimuksessa, mitä me Euroopassa esimerkiksi edetään tällä hetkellä. Ehkä tämmöinen vaikeasti muotoiltava kysymys, mutta tosiaan tuotto-odotus, voidaanko nähdä, että mitä sille tulee tapahtumaan tulevaisuudessa tai tuleeko se laskemaan? Kiitos.

Juha Laine

Nonii, olipas pitkä pitkä kysymys, jossa on aika monia ulottuvuuksia. Timo Lappalainen, haluaisitko aloittaa, mitä mistä lähtisit perkaamaan tätä vastausta?

Timo Lappalainen

No joo, ehkä siitä, että tää tuotantokustannusten merkitys sitten tässä kokonaiskustannusrakenteessa sillä on merkitystä, mutta kyllä se selkeästi suurin tulee tästä, mistä ollaan jo puhuttu, on tähän kehitykseen liittyvästä riskistä, joka ei ole sitten harvinaissairauksien kohdalla, se on hieman alempi. Siihen saadaan tiettyjä helpotuksia Euroopassa viranomaismaksuihin ja jotenkin tämmöisiin, mutta lopullisesti, niin se on suuruusluokkana, puhutaan kuitenkin samantyyppisestä ja riskit on samanlaiset. Eli tää tekee tästä yhtälöstä hyvin hankalan ja oon samaa mieltä, että nää per potilas vuosikustannukset on on todella korkeita harvinaissairauksissa. Usein toki silloin puhutaan myöskin semmoisista sairauksista, joilla on elämää säilyttävä merkitys.

Timo Veromaa

Joo, samaa mieltä, että silloin kun potilaskohtainen vuosikustannus ylittää, sanotaan kolmesataatuhatta euroa vuodessa, niin se on kyllä paljon taikka joissakin geeniterapioissa miljoonan miljoonan euron hinta, niin eihän niitä kukaan omasta pussista pysty maksamaan. Mutta että tämä liittyy siihen tähän meidän tämän hetkiseen paradigmaan, että lääkkeen kehittäminen, kehität sitten suurelle populaatiolle taikka pienelle populaatiolle, niin, niin se kustannus vaikuttaa olevan aika lailla sama ja samaa mieltä siitä, että että tämän varsinaiset tuotantokustannukset yleensä ei ole se ratkaiseva, vaan se, että joku ylipäätään ottaa sen riskin ja lähtee kehittämään tämmöiseen tämmöisiin vaikeisiin sairauksiin lääkkeitä, niin jollakin tavalla täytyy näkyä siinä hinnassa. Muuten tälle sektorille ei tule investointeja, vaan ne investoinnit menee vaikkapa kännykkäpelien kehittämiseen.

Juha Laine

Ja oonko mä ihan itse asiassa väärässä, itse asiassa katsotaan tiettyjä tämmöisiä bioteknologiayrityksiä, jotka on kehittäneet tai keskittyneet nimenomaan tämän tyyppisiin lääkkeisiin, niin monet niistä on yllättäen tällä hetkellä vaikeuksissa, ja mulla on tullut vähän sellainen tuntuma viime aikoina, että että tämä tämän tyyppiset lääkkeet ei nyt välttämättä olekaan isojen lääkeyritysten kannalta kovinkaan houkuttelevia tuotteita, vaan vaan pikemminkin suuntaus on siihen siihen semmoisten isojen potilasryhmien lääkkeen sairauksien hoitamiseen.

Timo Veromaa

Se se varmaan liittyy siihen, että nämä hinnoittelu- ja ja maksajakysymykset on kovasti pinnalla, että yhteiskunnan ja yhteiskuntien maksukyky alkaa olla tapissa, että että mitä mikäkin voi maksaa, niin tää on semmoinen ensimmäinen, mihin sitten puututaan.

Timo Lappalainen

Niin ja sitten tietysti perinteisesti houkutteluvuus isoille lääkeyrityksille tuli siitä, että löydettäisiin johonkin hyvin hyvin kapeaan indikaation potilasalueeseen lääke, jolle saataisiin korkea hinta, jota pystyttäisiin sitten laajentamaan ja pitämään sitä korkeampaa hintaa, ihan kuin toki sitä alkuperäistä, että se laskee, mutta se laskee korkeammasta kantaluvusta. Mutta tää ei ole mikään helppo yhtälö, eikä tähän ole hyvä vastausta. Pitää muistaa myöskin, että yleensä nämä sairaudet, joita ovat harvinaissairaudet, ne ovat hyvin vaikeita tutkia ja ne ovat kliinisesti vaikeita, niihin ei ole, ne on yleensä vaikeita sairauksia, niihin ei ole helppoa ratkaisua yleensä.

Juha Laine

Ja varmaan sitten yhtenä ratkaisuna tähän on tämä, mistä juuri puhuttiin tämmöiset luottamukselliset sopimukset ja erityyppiset lisänäytön kerääminen ja sen linkittäminen siihen hinnoitteluun, niin se saattaa osaltaan tätä ongelmaa hieman auttaa. Mutta erinomainen kysymys ja kiitoksia Heikille siitä. Jatketaan vielä eteenpäin. Ehditään ehkä ottaa yksi yksi kierros vielä ja tota mä otan vielä täältä keltaisessa. Täällä on niin paljon lappuja täällä keltaisessa hatussa, että katsotaan, mitäs täältä tulee. Nonii,. Pääsevätkö uudet lääkkeet Suomessa markkinoille liian helposti vai liian hitaasti? Nonii jostain syystä kysymys on sellainen, joka on itselleni, voisiko sanoa, lempiaiheita. Ja olen ehkä itsekin tästä kirjoitellut viime aikoina. Siis lyhyt vastaus on se, että ei ainakaan liian helposti ja näyttää siltä, että hidastuvassa määrin. Tää on se mun lyhyt vastaus tähän kysymykseen. Pidempi vastaus voi seurata myöhemmin, mutta nyt Timo Veromaa, Timo Lappalainen, mä annan teille myös puheenvuoron.

Timo Veromaa

No kai-maar se on niin, että että varmaan ne markkinoille pääsee jokseenkin samassa ajassa, mut et se ongelma on se, että meillä tämä hintalautakuntajärjestelmä, niin saattaa istua uuden lääkkeen päällä vuosikausia, ennen kuin sille annetaan hinta, jolloinka se ei pääse käyttöön.

Timo Lappalainen

Näin se tietysti on, joka maassahan tietysti Euroopassa on näitä samantyyppisiä, että ei me varmaan olla kärkikastissa, mut ei me ihan pohjassakaan olla, että varmaan siellä suurin piirtein keskellä ollaan. Toki potilaiden kannalta se olisi hyvä, että päästäisiin aina sitten mahdollisimman aikaisin sinne, mutta siinä on sitten muunkinlaisia näkökulmia.

Juha Laine

Joo ja se se käytännön ongelmahan meillä on se, että kun meillä on näitä meillä on monikanavainen maksujärjestelmä ja meillä on monia eri viranomaisia, jotka tekee lääkkeisiin liittyviä arviointeja ja ne arviointikanavat toimii eri logiikalla, ne perustuu eri lainsäädäntöön tai menettelyihin, josta myös seuraa sitten se, että sieltä tulee ulos erityyppisiä päätöksiä ja eri logiikkoihin perustuen ja tässä on tämmöinen, mä oon itse nimittänyt sitä että meillä on tämmöinen irtikytkentä tässä meidän meidän HTA järjestelmässä, sekä vertikaalisesti että horisontaalisesti, ja se pitäisi jollakin lailla ratkaista.

Timo Lappalainen

OK, jos mä otan vielä Irwin-hatusta. Onko Eurooppa Yhdysvaltoihin nähden vapaamatkustaja uusien innovaatioiden kehittämisessä ja käyttöönotossa? No, tietysti voi sanoa näin, että money follows brains tai toisinpäin, mitä sitten haluaakaan sanoa sitä, ja kyllähän lääkekehitys on migroitunut Euroopasta USAhan, sekä itärannikolle, että länsirannikolle. Se on ihan fakta. Ja siellä on erityyppisistä syistä, niin siellä on rahoitusta saatavilla, siellä on näitä erilaisia rahoitusjärjestelmiä ja nytkin otsikoissa on ollut NIH, joka on yksi maailman suurimpia rahoittajia, niin se on iso rahoittaja siellä. Mutta toki sitten myöskin, ei siitä pääse mihinkään uusien lääkkeiden saaminen markkinoille ja niiden hinnoittelun nopeus vaikuttavat myöskin siihen, missä tutkimusta tehdään. Mutta kyllä tällä hetkellä USA :n attraktio sekä akateemisen tutkimuksen että lääketeollisuuden osalta on erittäin suuri ja Eurooppa on pahasti jäänyt jälkeen tässä. Sitten tullaan varmaan kysymään seuraavan kymmenen vuoden jälkeen, että pystyykö joku esimerkiksi Kiina ottamaan sitä kiinni. Vielä ei ole siitä ihan semmoista näyttöä ainakaan kliinisessä vaiheessa, mutta tällä hetkellä Yhdysvallat jyrää tässä tutkimusvaiheessa. Ja sitten tässä komppaan kaimaa, joka sitten sanoi, että USA on merkitys sitten koko lääkkeiden käytön rahallisesta volyymistä on erittäin suuri, eli uusien lääkkeiden osuudesta USA on yli puolet, ihan selkeästi, taitaa olla kaksi kolmasosaa uusista lanseerauksista joka johtuu tietysti osittain tästä hinnoittelusta. Siellä on korkeampi hinnoittelu, joka sitten taas johtuu erilaisista, se ei ole pelkästään se hinta, vaan siellä on myöskin riskit on ihan erityyppisiä toimia USAn markkinoilla, että siellä on pakko saada korkeampi hinta, koska se toiminnan riski ja kalleus on siellä ihan eri luokassa sitten mitä muualla maailmassa, mutta näin myös.

Timo Veromaa

Mun mielestä tää oli tyhjentävä vastaus, ei mitään lisättävää.

Juha Laine

Ei oikeastaan mullakaan, koska tää oli myös voisiko sanoa, ajankohtainen kysymys, voisiko olla, että tähän olisi hyvä lopettaa? Me ollaan ehditty käymään valtava joukko mun mielestä tätä näitä alamme vaikeita ja hankalia kysymyksiä ja varmaan oltaisiin voitu tätä keskustelua jatkaa vielä vaikka koko päivä, eikö niin? Mä luulen, että kysymyksiä hatuissa näyttää vielä vielä olevan ja tota näitä olisi voinut vielä syvällisemminkin penkoa, mutta mun mielestä me päästiin kivasti näitä käsittelemään. Kiitoksia kaikille ja tuota tässäpä se oli lääkekehityksen lokikirjat voisiko sanoa livejakso! Kiitos kuuntelijoille!

JUHA LAINE

Kotoani Espoon 0ittaan uimarannalle menevä syrjäinen ja metsäinen pyöräilyreitti on muuttunut. Espoon Hepokorpeen, kehä kolmosen viereen rakennetaan parasta aikaa uutta datakeskusta. Työmaa on valtava, kuten datakeskustyömailla on tapana olla. Asemakaavan koko on 104 hehtaaria. Se on pinta-ala, joka vastaa 150 jalkapallokenttää tai 2300 tenniskenttää. Tällaiset investoinnit saavat yleensä isot otsikot. Myös vihreää siirtymää viedään kai tällä tavoin eteenpäin.

Millainen asema puolestaan lääke- ja terveysteknologia-alalla ja alan investoinneilla on Suomen taloudessa? Tavoittelemmeko sielläkin vastaavanlaisia suuria investointeja ja kutsummeko torvisoittokunnan paikalle, kun jotakin hyvää tapahtuu? Voimmeko oppia Tanskasta tai Irlannista muutakin kuin vain miten jalkapalloa pelataan?

Olen InFLAMESIn työelämäprofessori Juha Laine. Tämä jakso on ensimmäinen kahdesta jaksosta, jossa paneudumme näihin kysymyksiin kollegojeni, työelämäprofessori Timo Veromaan ja Timo Lappalaisen kanssa. Tervetuloa lääkekehityksen lokikirjat-podcastin kyytiin! No niin, mukava näin kesän jälkeen nähdä teitä taas täällä pyöreän pöydän ääressä Turun yliopiston studiolla. Kai me voidaan lähteä siitä, mistä viimeksikin, että katsotaan, että tuleeko tästä niin kuin hyvä vai tuleeko tästä paras jakso, eikö vain?

TIMO LAPPALAINEN

Näin on hyvää yritetään, parasta pukkaa.

JUHA LAINE

Juuri näin! Mä oon samaa mieltä. Hyvä. Mutta hei, aloitetaan Timo Lappalainen kysymällä sinulta, että kun toimit pitkään lääkeyritys Orionin toimitusjohtajana, niin millaisia aineellisia investointeja teit ja pääsitkö koskaan muuraamaan peruskiveä tai leikkaamaan saksilla nauhaa?

TIMO LAPPALAINEN

No, kyllähän Orion sinäkin aikana investoi seiniin ja rautaa pantiin maahan eri puolilla.

On aika tyypillistä lääketeollisuudelle, että jatkuva rakennusprojekti on jossain päällä, vähän niin kuin lentoasemilla, että nykyisiä laajennetaan ja modernisoidaan ja tehdään lisää. Yleensä se tuppaa olemaan sitä, että katolle asennetaan lisää ilmastointilaitteita, koska vaatimukset lisääntyy. Mutta kyllä silloin tehtiin myöskin uutta ihan kokonaan, silloinhan perustettiin Saloon uusi lääketehdas, joka konvertoitiin olemassa olevasta hallista ja sitten myöskin Hankoon tehtiin lääkeainetehdas ihan kokonaisuudessaan uudestaan. Että ne oli merkittäviä investointeja, jotka sitten loivat osaltaan sitten lisää mahdollisuuksia yhtiölle kehittää toimintaansa ja tietysti myöskin Suomelle.

hukkaan heitettyä rahaa, koska kyllähän se osaaminen ja ne ihmiset

TIMO VEROMAA

jää edelleenkin tänne pääosin Suomeen, ja monen yrityksen kohdalla olen nähnyt, että samat osaavat ihmiset kerryttää sitä osaamispääomaa eri yrityksissä ja tavallaan vie sitä ekosysteemiä eteenpäin, ylöspäin kohti korkeuksia, ja se on mun mielestä hyvin tärkeä muistaa silloin, kun tulee epäonnistumisia, että kyllä se osaaminen ja ne ihmiset jää kuitenkin tänne ja heidän osaamisensa ennen kaikkea, koska meillä suurin puute Suomessa on tästä osaavista ihmisistä, erityisesti lääketeollisuudessa semmoisista, joilla olisi jonkin verran kansainvälistä kokemusta ja johtajakokemusta, että siinähän Ruotsi päihittää meidät mennen tullen historiallisista syistä.

JUHA LAINE

Totta joo.

TIMO LAPPALAINEN

Sen verran, joo, mä komppaan tässä, että meillähän on - mikään mikään lääkefirma ei voi toimia isolaatiossa, vaan kyllä se on tämmöisen verkostotalouden osa, ja siellä on tyypillisesti on paljon erilaisia palveluntoimittajia, jotka ovat erikoistuneet.

He ovat vuosien saatossa oppineet lääketeollisuuden tai sitten voi olla alihankkijoita, erityyppisiä, toimittaa pakkauksia tai ovat rakennusprojekteissa jotain muuta ja he ovat oppineet, miten lääketeollisuuden standardien mukaan voidaan tehdä asioita. Ja jotta he pysyvät kilpailussa mukana, niin heidän on myös oltava ja he pystyvät sitten olemaan kansainvälisesti kilpailukykyisiä. Koska tämä ala on täysin transparentti ja toimii globaalisti, niin silloin myöskin koko tämä ketjun pitää toimia globaalisti, että tää on siinä mielessä hyvä ala, että tää luo tämmöistä kansainvälistä kilpailukykyä myös tähän palveluliiketoimintaan sekä erityyppiseen muuhun, joka tukee sitten sitä varsinaista liiketoimintaa.

JUHA LAINE

Mutta hei, mennään kerrannaisvaikutuksista vielä tuohon just Timo Lappalainen, mihin mihin oikeastaan jo menit, että ikään kuin tähän toiseen taloustieteen käsitteeseen, jota ajattelin, että käydään tässä läpi, eli tämmöisiin keskittymisetuihin. Eli juuri näin, kun yritykset ja tutkijat ja osaajat pakkautuu lähelle toisiaan, niin siitä syntyy jonkinlainen tämmöinen itseään ruokkiva kasvun kierre. On helpompi löytää yhteistyökumppaneita ja alihankkijoita ja osaajia ja helpompi rekrytoida ihmisiä.  Olen ymmärtänyt, että näin eri toimialojen isot klusterit maailmalla onkin syntyneet, niin näettekö, että Suomessa voisi vielä lääke- ja terveysteknologia-alalla syntyä tällaisia keskittymisetuja ja vielä, voisiko sanoa aiempaa voimakkaammin?

TIMO LAPPALAINEN

Ihan varmasti. Ei oo mitään syytä, että siis meillähän on jo! Pitää muistaa se, että meillä on tässä lääketeollisuuden vähän sitä tai lääkediagnostiikkateollisuus, kun katsoo sitä, niin meillä on erityyppisessä arvoketjun osassa. Meillä on hyviä toimintoja ja kaikkille näille on tyypillisestä se, että ne toimii kansainvälisesti, koska se markkina on kansainvälinen ja on se sitten siellä tutkimuksessa, kehityksessä. tuotannossa, että ainoa ja ja sitten myöskin täällä tärkeässä viranomaispuolessa, ainoa mikä sitten tietysti on haastavaa olla Suomessa, on silloin kun puhutaan markkinoista, koska isot markkinat eivät ole Suomessa, vaan ne on Suomen ulkopuolella ja sitten joissain

tapauksissa tietysti kliininen tutkimus, jossa meillä ei ole yksinkertaisesti riittävästi populaatiota täällä eikä ole myöskään ja järkevää tehdä kaikkia kliinisiä kokeita Suomessa, vaan lähellä sitten niitä päämarkkinoita. Mutta mun mielestä meillä on jo hyvä, me me ei lähdetä nollasta, vaan päinvastoin meillä on jo, minkä päälle rakentaa ja rakennetaan koko ajan.

JUHA LAINE

Tohon tuli mieleen jatkokysymys, kun mainitsit päämarkkinoista, niin noin ylipäätään, että kuinka tärkeä vaikka Yhdysvaltojen markkina on lääkealalla tai yksittäiselle lääkeyritykselle?

TIMO LAPPALAINEN

Se on ihan keskeinen, että semmoinen hyvä peukalosääntö, että että lääkettä lääke voidaan kehittää vain USAn markkinoille, mutta sitä ei voida kehittää ilman USAn markkinaa.

TIMO VEROMAA

Se on semmoinen hyvä peukalosääntö. Niin globaalista myynnistä Yhdysvallat on on viiskyt prosenttia, Eurooppa kaksikytprosenttia kokonaisuudessaan Iso-Britannia mukaan lukien, että kyllä se on ylivertaisesti suurin markkina. Mutta tästä klusteriasiasta vielä, niin niin lääkealalla nyt Yhdysvalloissa on kaksi suurinta klusteria on Bostonin alue ja sitten San Franciscon lahden alue, ja näissä molemmissa on nämä osaajat, sekä akateemiset toimijat että teolliset toimijat. Että se on klusterin kaksi keskeistä osaa, että nämä toimii yhteen ja siinä on tämmöinen aktiivinen vaihto molempiin suuntiin itse asiassa. Mutta kolmas, joka siellä on erittäin keskeinen varsinkin tuolla San Franciscon lahden alueella on, et siellä on investorit, siellä on rahoittajat, ja siellä on ne,  jotka ymmärtää tätä teollisuudenalaa ja on valmiita ottamaan riskiä ja pystyy rahoittamaan tätä ja tää on se, mikä meidän tästä paikallisista klustereista puuttuu ja ja vähän puuttuu myös tuosta meidän lähisuurklusterista Medicon Valleysta eli Kööpenhaminan ja Etelä-Ruotsin, alueesta, että et siellä on kyllä toimijoita ja teollisia toimijoita ja akateemisia yliopistoja, mutta että rahoittajat on sielläkin vähemmistössä, mutta että tämä tämä homma toimii tuolla niin sanotusti Piilaaksossa.

JUHA LAINE

Juuri juuri näin, ja hei, pohditaan vielä sitä, että onko sitten Suomella mahdollisuus rakentaa, tai voisiko sanoa, voimistaa tätä omaa vahvaa klusteria ja millä tavoin, ja mitä me nyt ollaan viime aikoina saatu aikaiseksi. Ja itse asiassa ETLA, siis elinkeinoelämän tutkimuslaitos, julkaisi vuonna 2021 raportin nimeltä Terveysteknologia ja tutkiva lääkeala Suomen taloudessa. Ja se raportti osoittaa, että lääke- ja terveysteknologian ekosysteemin arvonlisä kasvoi 80 prosenttia vuosina 2008 - 2018. Siis aikana, jolloin koko yrityssektorin arvonlisä jopa Suomessa laski. Eli kyse ei varmaankaan ole tähän asti ollut tämmöisistä yksittäisistä onnistumisista, vaan jonkinlaisesta kuitenkin pitkäjänteisestä kasvusta, jota me edelleen kai tarvittaisiin ja jopa aiempaa kipeämmin, eikö totta?

TIMO VEROMAA

No varmaan tarvittaisiin, mutta onhan tuokin kasvu nyt sangen vaatimatonta, jos se on kahdeksan prosenttia vuodessa, niinei nyt voi sanoa, että se olisi tämmöistä rakettimaista kasvua ja ämä mikä meillä on oikeastaan jäänyt puuttumaan, on semmoinen, sanoisinko, valtiovallan ponnekas suhtautuminen tämän sektorin kasvattamiseen, että kun vanhaksi elää niin paljon näkee, niin nythän meillä on Sipilän hallituksesta lähtien ollut tämmöinen terveysalan kasvustrategia. Ja nyt tällä hetkellä siinä oli välillä sitten Marinin hallitus ja nyt on kolmatta kertaa tehdään terveysalan kasvustrategiaa Orpon johdolla. Ja tuota mä oon yrittänyt välttää kyynistymistä, kun mä oon kolmatta kertaa siinä mukana katsomassa tätä ja paljon puhutaan, mutta aika vähän on saatu sitten aikaiseksi, koska esimerkiksi nämä klusterit tuolla San Franciscossa ja Yhdysvalloissa ylipäätään eivät ole pelkästään syntyneet sen yksityisten yritysten panostamisen. toimesta, vaan hyvin merkittävä osa on ollut sekä liittovaltiolla että osavaltioiden ja ja lainsäädännön avulla, että se on ollut itse asiassa hyvin kriittistä, että ne teollisuuden alat siellä on lähteneet kasvuun ja se tämä yleensä unohtuu, ja myöskin ne paikalliset toimijatkin sen mielellään unohtavat, että tässä valtiollakin on ollut merkittävä rooli.

JUHA LAINE

Mä oon oppinut Timo sua tuntemaan jo sen verran hyvin, että mä tiedän, et sä et tykkää niistä strategiapapereista, vaan haluat, että oikeasti kääritään hihat ja tehdään jotakin, eikö?

TIMO VEROMAA

Niin, juu, juu, se ei ollut mun vahvuus, mut et kyllähän sitä , siis sanoisinko, pitkäjänteistä suunnittelua kyllä tarvittaisiin ja tarvitaan tietenkin.

JUHA LAINE

Timo Lappalainen?

TIMO LAPPALAINEN

Joo, joo, siis sehän on ihan selvää, että tää on niin pitkäjänteistä toimintaa, varsinkin kun sitten tää todellinen arvonlisähän syntyy sen tyyppisistä tuotteista, joita voidaan maailman eniten kilpailuille markkinoille viedä. On sitten USA tai Japani tai Kiina tai joku muu, ja sinne semmoisen palveluviennin rakentaminen voi olla vähän pitkässä puussa. Eli kyllä se pitää olla tämmöistä tuotevetoista vientiä ja sen rakentaminen tällä meidän alueella on, siihen liittyy paljon riskejä, mutta sitten kun se onnistuu, niin sen lisäarvon luonti on ihan erilaista, kun käytännössä varmaan kaikki muut liiketoimet, pois lukien softa. Eli eli se on ihan huikea sitten.

JUHA LAINE

Juuri näin. Hei, sattumoisin ETLA julkaisi juuri tässä syyskuun alussa tuloksia uudesta tutkimuksestaan. ETLAsta muuten alkaa muodostuu meille jollain lailla keskeinen tietolähde, eikö vain, että ehkä me voitaisiin pyytää heitä podcastimen sponsoriksi jopa!?

TIMO LAPPALAINEN

Se on ihan oikein, koska edustavat elinkeinoelämää.

JUHA LAINE

Juuri näin, se sopisi meille oikein hyvin. Mutta siis tän ETLAn uuden tutkimuksen mukaan Suomessa toimii jo 834 bioteknologiaa päätoimisesti harjoittavaa yritystä, jotka tuottavat yhteensä vähän yli seitsemän miljardin euron liikevaihdon, ja ala työllistää lähes 20 000 henkilöä, joista lääkeyritykset noin 6000. Ja Suomen bioteknologia-ala on myös vahvasti kasvuhakuinen tämän raportin mukaan, mutta että viranomaisprosessit on hitaita, ja se vähän hankaloittaa toimintaa ja myös haasteet myynnissä ja markkinoinnissa hankaloittaa kasvua. Eihän nyt vain tämä perisyntimme, eli kankea byrokratia ja heikko myynti- ja markkinointiosaaminen tule jälleen esteeksi? Mitä ajattelette?

TIMO LAPPALAINEN

No, jos mä tästä ensin sanon jotain, niin tähän alaan liittyy tietynlainen viranomaisvaatimus. Tämä on ennakkotarkastuksen alaista toimintaa, tämä on luvanvaraista toimintaa ja ja siihen on erittäin hyvät syyt. Me valmistetaan tuotteita, joita edes ammattilainen harvoin pystyy arvioimaan niiden laatua tai toimivuutta ilman, että olisi erittäin laajat tutkimukset taustalla. Ja ihan tämän läpikäynti, niin tää vaatii viranomaistoimintaa, ja se on kaikkien etu. Sinänsä pakko sanoa, että mun mielestä nykyisin viranomaistoiminta on kehittynyt huomattavasti Suomessakin, toimii hyvin, toimii hyvin suhteessa moniin EU-maihin, monissa maissa huomattavasti hankalampaa. Sitten tietysti meillä on edelleen hyvä esimerkki USA :n viranomainen, joka on erittäin proaktiivinen. Se on ehkä paras parasta, mitä maailmassa on nyt kun puhutaan lääkehyväksynnöistä, sitten ehkä tää hinnoittelu on, sitten sitä voidaan pohtia vähän erikseen. Mutta sitten myynti-markkinointiasia, niin tää on ihan selvä: se osaaminen, jota tänne pystytään kumuloimaan, se ei tule automaattisesti, koska tää perustuu silloin vientiin, toimintaan muissa maissa, ja jos ajattelee Suomesta lähtöisin olevaa myynti-markkinointihenkilöä, niin heidän pitää saada vuosikausien kokemus jostain isoilta markkinoilta, jotta he ovat sitten sen alan ammattilaisia, kun sen sijaan, että jos henkilö on jo lähtöisin isosta markkinasta, USA, Saksa, Kiina, jostain muualta, niin se on heillä jo itsestään. Että mä en sanoisi, että me ollaan sen heikompia tai huonompia yhtään kuin muut, mutta se kokemus toki on vähäisempää sitten näiltä päämarkkinoita.

JUHA LAINE

Timo Veromaa mitä sä näistä perisynneistä?

TIMO VEROMAA

No ennen kuin mennään perisynteihin, niin niin mua pysäytti tämä 834 bioteknologiaa käyttävää yritystä, ja sitten mä luin eteenpäin ja katsoin, että nonnii, juu, no näistähän pääosa onkin leipomoita ja pienpanimoita ja viinimarjan käyttäjiä, jotka tekee viinipohjaisia alkoholijuomia. Ja itse asiassa näistä kahdeksastasadasta vaan 124 käyttää itse asiassa molekyylibiologian tekniikoita ja tämä alkoi jo kuulostaa vähän normaalimmalta.

Ja sinänsä tätä olisi voinut korostaa ehkä enemmän, että siellä on se todellinen high-tech, ollenkaan väheksymättä nyt leipomo- taikka panimoalaa millään lailla, mutta et tota meillä meillä tässä julkisessa keskustelussa... mä muistan tässä muutama vuosi sitten, kun puhuttiin bioalasta, niin se tarkoitti Suomessa risujen polttoa ja tällaista metsien siivoamista ja jossain Isossa Britanniassa se tarkoitti heti, että lähdetään tekemään lääkeyrityksiä ja tukemaan niiden kasvua ja kehitystä ja korkeaa teknologiaa.

Että meillä on tää jotenkin tämä tämmöinen metsäpatruunien vaikutus näkyy tässä ja siellä kuitenkin se investoinnit tutkimukseen ja tuotekehitykseen on aivan vaatimattomia, yhden prosentin luokkaa, kun sen sijaan tällä teollisuuden alalla se on 15 - 20 prosenttia liikevaihdosta, ja tämä ehkä tämä panostamattomuus tuotekehitykseen näkyy siinä, mikä on tällä hetkellä meidän, metsä- ja paperiteollisuuden tila. Niin, mutta näistä byrokratioista! Timo tuossa sanoi, niin niin kyllähän FDA on hyvin tällainen asiakaslähtöinen ja sen kanssa pääsee keskustelemaan ja sieltä saa aina vastaukset kysymyksiin, että meillä tiettyä kankeutta on mut sitä mä en näe, että se ois millään lailla näiden Suomessa toimivien yritysten, varsinkaan lääkealalla, se ongelma. Sen sijaan tässä diagnostiikkapuolella, IVD, in vitro diagnostiikkapuolella, niin se on muodostumassa suureksi ongelmaksi tämä tämä tota Euroopan säätely, ja se hankaloittaa merkittävästi näiden pienten yritysten toimintaa, koska sertifiointiprosessit on viety niin vaikeaksi, että että uusien yritysten toimiminen ja niiden menestyminen alkaa olla tosi vaikeata, että siihen pitäisi saada suuri korjaus.

JUHA LAINE

Tuo risunpoltto johtaa meidät luontevasti pohtimaan arvonlisää. Voidaan ajatella yritystasolla bruttokansantuotetta vastaa termi arvonlisä, joka kertoo siitä, että kuinka paljon yritys pystyy luomaan arvoa kaikkien tekemiensä ostojen tai ikään kuin välituotekäytön päälle. Ja käytännössähän tämä arvonlisä sitten jakautuu palkansaajakorvauksiin, maksuihin, poistoihin ja voittoihin, niin millä tavoin me saisimme Suomessa edelleen kasvatettua osuuttamme siinä lääkkeen pitkässä globaalissa arvoketjussa ja miten me saisimme ne olennaisimmat osat siitä arvoketjusta jollakin lailla ankkuroitua tänne Suomeen? Olisiko teillä tähän hyviä ratkaisuja tarjolla? Timo Lappalainen.?

TIMO LAPPALAINEN

No, sehän vaatii sitä kuuluisaa riskinottokykyä ja kapasiteettia, eli me tarvittaisiin tässä maassa useita yli miljardin, mielellään yli kymmenen miljardin liikevaihdolla olevia lääkeyrityksiä, jolloin niillä on sitten kapasiteettia. ottaa sitä riskiä siinä tuotekehitysvaiheessa loppuun saakka, viedä hankkeet, useita hankkeita rinnakkain, loppuun saakka. Ja erityisesti sitten ottaa se kaupallinen toiminta omiin käsiin myöskin Euroopan ulkopuolella, koska se on se, missä se merkittävä lisäarvo sitten luodaan, että valmistaja, innovaattori voi saada kolmestakymmenestä viiteenkymmeneen prosenttiin sitten siitä lopputuotehinnasta ja se loppu menee sille, joka on lähellä asiakasta. Eli siellä on se merkittävä arvo, joka luodaan siinä asiakaspäässä. Ja se pitäisi pystyä saamaan sitten omaan haltuun. Ei ole mitenkään helppoa. Se on pitkä hanke ja vaatii erilaisia resursseja, mutta se on käytännössä se ainoa tapa.

TIMO VEROMAA

Ja jos mennään vielä vähän yksi pykälä ylemmäs ylätasolle, niin kai maar se kasvu nyt tässäkin maassa pitäisi perustua perustutkimukseen ja sen rahoittamiseen, koska sieltä tulee ne uudet innovaatiot

ja mullistavat käytännöt ja pystytään kehittämään sitten kilpailukykyisiä tuotteita ja innovatiivisia yrityksiä syntyy ja sitä kautta työpaikkoja ja menestystä. Nythän meillä on viime aikoina panostettu kyllä kiitettävästi tähän teknologian siirtoon ja sitä yritetään avittaa monin keinoin, mutta että unohtuu koko ajan se, että että tähän varsinaiseen tutkimukseen panostukset kuitenkin näyttää vähenevän ja se on erittäin huolestuttavaa, koska nyt yhtenä esimerkkinä tämä yliopistoindeksi, joka on ollut leikattuna monta vuotta, eli käytännössä yliopistojen, perusrahoitus on koko ajan pienentynyt, ja nyt sitten indeksin leikkaus poistettiin, ja nyt taas puhutaan, että se taas palautetaan. Että tuota... ja sitten suurin osa yliopistojenkin kuluista on vuokria, joita ne maksaa sitten valtiolle, että tässä on kyllä kirveellä töitä ennen kuin päästään eteenpäin.

JUHA LAINE

Juuri. juuri näin. Tuota mietitään vielä sitten tätä, että onko siinä eroa, että miten ikään kuin suomalaiset yritykset versus Suomessa toimivat globaalit yritykset sitten tuottavat tätä arvonlisää paikallisesti täällä meillä?

TIMO LAPPALAINEN

Onhan se tietysti merkitystä, että mitä suurempi osuus siitä koko arvoketjun toiminnasta on jossain maassa, niin sitä myöten sitä arvoa luodaan siihen sitten, on se sieltä tutkimuksesta, tuotantoon ja markkinointi nyt tietysti on aina myynti ko. maassa, niin onhan siinä  ihan huikea ero sitten, että onko sulla myyntikonttuuri vai onko sulla sitten myöskin tutkimusta, kehitystä ja tuotantoa, niin siihen syntyy, pitää muistaa, että syntyy sellainen pääkonttoriosaaminen myöskin, joka on sitä hyvin korkean jalostusarvon osaamista ja sillä pystytään pitämään sitten erilaisia osaamisia myöskin maassa.

TIMO VEROMAA

Tuo, on varmasti hyviin  tärkeää, mutta sen lisäksi minun unelmani on se, että mä haluaisin nähdä täälläkin yliopiston kampuksella suuren, vähintään seitsemän kerroksen kokoisen lasipalatsin, jonka katolla pyörii valomainos, jossa lukee esimerkiksi Novartiksen taikka Merckin Suomen tutkimuskeskus, jonne tuhannet ihmiset tulevat töihin ja tuottavat lisäarvoa tässä maassa ja myöskin ulkomailta tulee investointitoimintaa ja investointeja suomalaiseen osaamiseen ja sitä kautta kehitetään, niin tämä olisi tärkeää, että me saataisiin tänne näitä isoja pelaajia myöskin mukaan ja sitä kautta tätä meidän ekosysteemiä merkittävästi kohennettua ja rakennettua.

JUHA LAINE

Kun katsomme Tanskaa kauemmaksi maailmalle, näemme todella, miten voimakkaita nämä vaikutukset voivat olla. Esimerkiksi Irlannin bruttokansantuote asukasta kohden on Euroopan huippua osin terveysteknologiasektorin ansiosta. Irlannissa BKT per asukas vuonna 2023 oli lähes satatuhatta dollaria kun se oli Suomessa noin 45 000 dollaria per asukas. Eli Irlannissa BKT per asukas on yli kaksinkertainen meihin verrattuna. Irlannin BKT on poikkeuksellisen korkea, mutta osa tästä on ikään kuin kirjanpidollista, erityisesti monikansallisten yritysten siirtämien patentti- ja brändiarvojen vuoksi. Vuonna 2025 Irlannin bruttokansantuotteen kasvu räjähti tilastoissa kasvaen kaksikymmentäkuusi prosenttia yhden vuoden aikana. Tämä johtui monikansallisten yhtiöiden suurista varallisuussiirroista Irlantiin. Patentteja, immateriaalioikeuksia ja jopa lentokonevuokrausta kirjattiin Irlannin taseeseen. Tästä syystä Irlannin tilastokeskus kehitti oman mittarin Modified Cross National Incoming, joka ikään kuin putsaa bruttokansantuotteen pidosta tämän ylimääräisen kasvun. Millaisia ajatuksia tämä Irlannin esimerkki teissä, Timo Lappalainen, Timo Veromaa herättää?

TIMO LAPPALAINEN

No, Irlantihan on hyvä esimerkki siitä, että kun tehdään tämmöinen kansallinen tahtotila, eli halutaan houkutella hyviä investointeja maahan, niin sitten se valjastetaan siihen. Ja se tarkoittaa, että siitä on poliittinen yksimielisyys ja sit on kansallinen yksimielisyys, niin silloin se alkaa toimia, ja tässä nähdään näitä ehkä sitten tuotoksia siihen ja ihan semmoisia käytännön esimerkkejä, että jos sinne tulee monikansallisen ison lääkefirman pääjohtaja, niin siellä on pääministeri ja muut vastassa kentällä toivottamassa hänet tervetulleeksi. Jos se on pienemmän suomalaisen lääkeyhtiön toimitusjohtaja, niin hänet viedään pääministerin kansliaan ensimmäiseksi. Eli kyllä se on se on ihan eri tasolla sitten, kun oikeasti näitä halutaan, niin sitten tehdään töitä kanssa hartiavoimin, ihan huippupoliitikoista ja se on kansallinen ohjelma ja silloin tää toimii.

JUHA LAINE

Timo Veromaa, mitä sinä ajattelet tästä Irlannista?

TIMO VEROMAA

Siis tietenkin siellä on tämmöisiä etuja, miten meillä jotkut kaikki puhuu englantia tai irlantia kuitenkin. Mutta nää on ollut tehtyjä päätöksiä ja joita on sitten aktiivisesti viety eteenpäin. Kyllähän siellä tietenkin on tämmöinen myöskin lisähoukuttimena ollut tämä poikkeuksellisen alhainen verokanta, mikä sitten osaltaan toi sinne yrityksiä, mutta sitä ollaan nyt korjaamassa, ja siitä huolimatta nämä yritykset aikovat jatkaa toimintaansa siellä. Ja tämä on yksi esimerkki siitä, mitä miten valtiojohtotasolla voidaan voidaan kasvua tämmöisillä korkean teknologian aloilla saada aikaan. Tehdään päätöksiä ja niitä sitten toteutetaan. Meillä on tämän tyyppistä ajattelua, mutta jotenkin se meiltä puuttuu semmoinen suuruuden ajattelukyky tässä maassa, valitettavasti.

JUHA LAINE

Lyödään vielä lopuksi hieman numeroita pöytään, niitähän terveystaloustieteilijä aina kaipaa. Ja me saatiin studioon vieraaksi InFLAMESIn projektipäällikkö Kaisa Hakkila, terve Kaisa! Kiva saada sut tänne. Mennään heti asiaan ja numeroihin. Suomen Akatemiahan rahoittaa InFLAMESIA, ja tiedän, että te joudutte raportoimaan aikaansaannoksistanne rahoittajalle. Ja mua kiinnostaa nyt kovasti, että millaisia konkreettisia aikaansaannoksia tai numeraalisia aikaansaannoksia on saatu aikaan, ja onko jopa nähtävissä näitä kerrannaisvaikutuksia, joista me juuri puhuttiin, niin aloitetaan vaikka ihan konkreettisista keksinnöistä ja ideoista. Mitä te ootte saanut aikaan?

KAISA HAKKILA

No nii kyllä. Eli lähdetään vähän silleen historiasta, että InFLAMES siis sai rahoituksen 2020 ja aloitti toimintansa vuonna 2021, eli siitä vuoden alusta, ja siihen on siitä silloin kuulunut semmoinen 49 tutkimusryhmää, joka on silloin ollut noin kolmesataa tutkijaa. Ja tällä hetkellä nyt sitten tän vuoden alusta 2025, niin on vähän enemmän tutkimusryhmiä. Nyt on 58 tutkimusryhmää, ja myöskin tutkijoiden määrä on noussut sinne noin neljäänsataan. Ja tosiaan siis InFLAMES raportoi aina kahden vuoden välein tulokset, ja nyt ensimmäinen sitten semmoinen raportti oli vuonna -22 ja nyt sit toinen oli sitten -24 , eli viime vuonna. Ja niissä näkyy kyllä ihan tosi lupaavia ja hyviä tuloksia. Esimerkiksi tämmöiset ideaehdotukset on noussut semmoinen yli 25 prosenttia ja keksintöilmoitukset jopa yli 70 prosenttia. Ja lisäksi myös tämmöiset ensisijaiset patenttihakemukset, mitä tutkijat on jättänyt, on noussut kanssa yli 70 prosenttia.

JUHA LAINE

Täytyy kysyä, että onko se suhteessa näiden kahden periodin välillä?

KAISA HAKKILA

Kahden periodin välillä. Eli ihan suoraan ei meillä lukuja siitä, mitä se on ollut silloin, kun me lähdettiin liikkeelle, mutta että tavallaan se kahden vuoden kasvu.

JUHA LAINE

Taloustieteestä tulee heti mieleen tää kontrafaktuaalin käsite, että kyllä tässä itse miettii heti sitä, että jos InFLAMESia ei olisi ollut, niin tällaisia kasvulukuja ei todellakaan nähtäisi. Se on varmaan ihan varma asia. No miten sitten mennään tähän aineettomaan pääomaan, niin mitä sen osalta on saatu aikaan? Mä tarkoitan tässä nyt aineettomalla pääomalla vaikka esimerkiksi tämmöisiä vierailevia tutkijoita ja tämmöisen osaamisen tuomista ja jakamista täällä Suomessa?

KAISA HAKKILA

Joo, todellakin, että InFLAMES panostaa tämmöisiin kansainvälisiin yhteyksiin, ja meillä esimerkiksi on tällaisia vierailevia professoreita, niitä on koko tämämn neljän kauden aikana ollut kahdeksantoista eri professoria Euroopasta ja Yhdysvaloista, niiden huippuyliopistoista. Tällä hetkellä meillä on nyt sitten yksitoista vierailevaa professoria tällä toisella kaudella, joka alkoi tänä vuonna. lisäksi meillä on myös tämmöinen SIAB, joka on Scientific and Impact Advisory Board, joka on tämmöinen ohjausryhmä. Ja kaikki nämä tulevat tämmöisistä huippuyliopistoista, kuten Stanford University, University of California San Francisco tai Karolinska instituutti tästä Ruotsin puolelta ja monesta muusta huippuorganisaatiosta.

Ja lisäksi myöskin siis InFLAMES tukee siis tutkijoiden vierailuja ulkomaille, pidempiä ja vähän lyhyempiä ja tutkijat voivat hakea meiltä tukea tämmöisiin vierailuihin. Ja näitä on useampi vuodessa, ja välillä ihmiset vierailee eri yliopistoissa muutaman viikon, mutta on myös tosi paljon pidempiäkin vierailuja ollut ihan kuukausienkin vierailuja eri yliopistoihin.

JUHA LAINE

Se on varmaan keskeinen tavallaan keino lisätä tutkijan osaamista ja verkostoitumista?

KAISA HAKKILA

Juuri näin.

JUHA LAINE

Hyvä.

TIMO VEROMAA

InFLAMES on ylipäätään on hyvin kansainvälinen yhteisö, mutta että nämä vierailevat professorit sitten erityisesti on tuoneet siihen vielä sitä lisää, että koska jokainen on sitoutunut täällä viettämään vähintään viikon vuodessa ja nää on hyvin suosittuja viikkoja ja heidän aikansa on hyvin tarkkaan allokoitu ja he on aamusta iltaan opiskelijoiden ja tutkijoiden kanssa tekemisissä ja se on hyvin intensiivistä. Pääsääntöisesti kaikilta on tullut äärimmäisen kiittävää palautetta, miten aktiivista porukkaa täällä on. He ovat väsyneitä ja onnellisia täältä lähtiessään, mutta tulevat aina takaisin.

TIMO LAPPALAINEN

Joo, tätä verkostoitumista, niin sitä ei voi siitä ei voi liikaa puhua, koska se on se, millä varmistetaan se, että se tutkimus, jota tehdään, niin se on silloin maailman parasta, maailman korkein tasoisinta ja sitten myöskin näiden tutkimusryhmien kannalta, niin osa suomalaisista rahoittajista, säätiöistä, alkavat laittaa merkittävän painon sille, että siihen liittyy tän tyyppinen kansainvälinen verkostoituminen tai aspekti. Et jos se on vaan kotimaassa tehtyä, niin sekin on hyvää, mutta lisää lpisteitä saa siitä, että siihen liittyy tämän tyyppinen aspekti.

JUHA LAINE

Me puhuttiin jo näistä keksinnöistä, niin miten sitten yritystoimintaa, että onko tässä vuosien mittaan syntynyt myös uusia yrityksiä tai start-uppeja?

KAISA HAKKILA

Joo, ja tämä on meidän ilonaihe kyllä InFLAMESissa. Eli jos katsotaan sitä taustaa siitä, mistä lähdettiin, eli silloin kun tehtiin hakemus tähän ohjelmaan, silloin 2020 arvioitiin, että kolmenkymmenen vuoden aikana oli perustettu seitsemänkymmentä yliopistolähtöistä yritystä, ja niistä oli 54 prosenttia tämän meidän lippulaivan alalla. Ja se tarkoittaa sitten, että kolmessakymmenessä vuodessa se on noin yksi, kaksi yritystä per vuosi, enemmänkin ehkä yksi per vuosi. Ja tämä viimeisen neljän vuoden aikana meidän tutkijat on ollut mukana yhdeksän start-upin perustamisessa, eli se on, sehän on keskimäärin semmoinen kaksi per vuosi. Eli todellakin selkeätä aktiivisuutta näkyy tässä.

JUHA LAINE

Joo, hieno, hieno homma. Tässä puhuttiin jo siitä, että miten yksittäiset tutkijat tulee tai professorit tulevat Suomeen ja tutkijat menee ulkomaille, mut mä oon myös ymmärtänyt jotenkin, että tässä InFLAMESissa on laajemminkin luotu tämmöisiä kansainvälisiä verkostoja ja voisiko sanoa näin, että InFLAMES on ehkä päässyt piireihin täällä Euroopassa. Pitääkö tämä paikkansa?

KAISA HAKKILA

Joo, kyllä. Siihen on tehty paljon satsausta ja tehty tämmöistä yhteistyötä Euroopan suuntaan. Yksi semmoinen, minkä voisi tähän mainita, on se, että InFLAMES liittyy tämmöiseen EuroHealth Net vaikuttavuusorganisaatioon vuonna 2024 , ja se on tämmöinen voittoa tavoittelematon organisaatio, jossa on kumppanuusjärjestöjen, laitoksien ja viranomaisten kanssa, ja se tekee sitä vaikuttavuustyötä sairauksien ehkäisyn ja terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä Euroopassa, ja se sopii tosi hyvin tähän meidän InFLAMESiin. Ja koko tämän ajan, niin InFLAMES on ollut tosi aktiivinen näiden Euroopan parlamentin jäseniin, meidän meppien suuntaan ja on aktiivisesti tavannut parlamentin ja komission ja muiden sidosryhmien toimijoita.

Ja tämän, koko tämän työn tavoitteena, mitä tässä pyritään saamaan aikaan, tässä Euroopan laajuisessa yhteistyössä on, että saataisiin nämä tulehdukselliset sairaudet ja immunologia keskeiseksi teemaksi näihin EUn rahoitusohjelmiin. Ja esimerkiksi nyt tätä edistetään muun muassa tämmöisen Marseillen immunologian bioklusterin kanssa, tämmöinen kuin MIB. meillä on juuri kesäkuussa Brysselissä tapahtuma tähän liittyen, ja myös sen myötä tää yhteistyö myös kasvaa. Eli ja tämmöinen yksi tulevaisuuden yhteistyökumppani on löytynyt Espanjasta, joka on juuri saanut tämmöisen merkittävän rahoituksen perustaa Espanjaan tämmöisen tutkimuskeskuksen, joka on juurikin immunologian alalla. Eli nyt tämmöisiä immunologisia keskuksia Euroopassa, niin niitä tulee lisää.

JUHA LAINE

Hienoa! Kiitoksia Kaisa! Tässä oli, voisiko sanoa, rautaisannos numerotietoa ja informaatiota. Mutta hei, tähän on oikeastaan hyvä lopettaa tämän itse asiassa kaksiosaisen jaksomme ensimmäinen osio. Kiitos Kaisa Hakkila ja kiitos Timo Lappalainen ja kiitos Timo Veromaa jälleen hyvästä keskustelusta! Ja kaikille kuulijoille ensi kertaan, pysykää kuulolla ja oikeassa kulkusuunnassa!