Miälecast-podcast: opiskelutaidot ja -tekniikat

> Kuuntele Miälecast-podcastia

Podcastin tekstivastine:

S: Hei! Tervetuloa kuuntelemaan Miälecast -podcastia. Minä olen opintopsykologi Sanna.

R: Ja minun nimi on Riikka.

S: Tänään puhutaan Riikan kanssa vähän opiskelutaidoista ja -tekniikoista. Tähän alkuun me voitaisiin pari sanaa puhua ylipäänsä yliopisto-opiskelusta.

R: Se on tosi tärkeä huomioida, että opiskelijat tulevat tosi erilaisista lähtökohdista opiskelemaan. Osalla voi olla pitkäkin aika siitä kun viimeksi opiskellut jotain. Osa voi tulla suoraan lukiosta. Osalla voi olla pitkä kokemus työelämästä ja toiset taas voi olla suorittamassa toista tutkintoa, niin aika erilaisista lähtökohdista tullaan. Mitä erityistä yliopisto-opiskelussa on, niin täällä korostuu vapaus ja toisaalta vastuu.

S: Eli vois sanoa että on sekä oikeuksia että niiden tuomia velvollisuuksia.

R: Joo ehdottomasti. Se opintojen suunnittelu ja niitten seuraaminen jää pitkälti omille harteille. Ei ole niin selkeitä muitten nimeämiä työtehtäviä, mitä töissä on saattanut olla tai muiden asettamia aikatauluja, mitä vaikkapa lukio-opinnoissa on voinut olla. Itse tehtävän työn määrä lisääntyy ja se vaatii sellaista itseohjautuvuutta. Elikkä aktiivisuutta siinä, miten omia oppimistavoitteita asetat, millä tavalla opiskelet ja minkälaisia tukiverkostoja muodostat sille opiskelu.

S: Itseohjautuvuus on tosi tärkeä asia ja sitä ei voi liikaa korostaa nyt kun ollaan täällä yliopistossa.

R: On hyvä muistaa, että se voi olla helpompaa tai vaikeampaa se itseensä ohjaaminen riippuen esimerkiksi siitä, tapahtuuko se opiskelu etänä kotona vai kampuksella. Olisi hyvä oppia sopeuttaa omaa toimintaa sen mukaan mitä kulloinkin tilanne vaatii. Nämä asiat ovat pohja sille, miksi haluttiin näistä jutella. Kerrotko Sanna vähän tarkemmin, mitä opiskelutaidoilla tarkoitetaan?

S: Opiskelutaidot ovat taitoja, joita voi oppia ja näin ollen niissä voi sitten kehittyä. Pidän tosi paljon tuosta taitosanasta juurikin tästä syystä. Opiskelutaidot niin ne ovat isompi kattokäsite, jonka alle kuuluu monenlaista käsitettä. Jos muutaman mainitsen niin ongelmanratkaisutaidot ja -kyvyt kuuluu näihin ja erilaiset sosiaaliset taidot ja luennoilla oleminen, ajankäytönhallinta, josta tulee sitten oma jaksonsa. Sitten metakognitiiviset taidot kuuluvat kanssa näihin. Metakognitiivisilla taidoilla tarkoitetaan tarkkailua lintuperspektiivistä: Ollaanko me juuri nyt oppimassa ja jos se ei opita niin mitä voisi toiminnassaan, ajattelussaan tai ympäristössään muuttaa, jotta oppisi paremmin. Eli meillä on tieto siitä, millaisia oppijoita me ollaan ja pystytään säätelemään oppimistamme ja valitsemaan erilaisia strategioita ja tekniikoita. Tämä taito kehittyy koko yliopisto-opintojen aikana ja pidempäänkin

R: Eli aika erilaisia taitoja, joita pitäisi osata tai oppia.

S: Todella monenlaisia taitoja. Lisäksi opiskelutekniikoiden ja -menetelmien käyttö ja valinta niin nekin on juuri osa tätä opiskelutaitojen kokonaisuutta. Mitä sitten me tarkoitetaan opiskelutekniikoilla?

R: Mulla ainakin ensimmäisenä tulee mieleen se, että voit menestyä monella eri tavalla. Tekniikoita on myös tosi monenlaisia. On erilaisia mieltymyksiä esimerkiksi siinä, että miten haluat muistiinpanoja vaikka tehdä. Jos seuraat luentoa, tykkäätkö kirjoittaa tai piirtää tai teetkö kuvion. Tallennatko jotain omaa pohdintaa ihan saneluna, mitä voit sit myöhemmin kuunnella ja kerrata.  Opiskelutekniikka sanasta tulee mieleen että, jos on kyse jostain tekniikasta, niin se tarkoittaa, että siinä voisi harjoitella olemaan parempi.

S: Kun tuossa luettelin näitä opiskelutaitoasioita, mitä kaikkea siihen kuuluu esimerkinomaisesti, niin mitä sitten opiskelutekniikat ovat, niin esimerkiksi varmaan monellekin tuttu tekniikka on alleviivaus ja uudelleen lukeminen. Sitten me voidaan luoda erilaisia visuaalisia mielikuvia, ihan jotain mindmapin tyyppistä. Me voidaan tehdä erilaisia tiivistelmiä ja luetteloita, yhteenvetoja. Joskus me voidaan tehdä erilaisia kortteja, missä on kysymyksiä ja vastauksia. Tällä voidaan testata oma osaamista. Tai vaikka keskustella muiden ihmisten kanssa ja tehdä lukupiiri tai keskustelupiiri. Hyvin erilaisia tekniikoita on olemassa. Tiivistettynä vielä, että mihin näillä tekniikoilla pyritään, niin tavoitteena on tiivistää tai sitten rikastuttaa tietoa. Eli tekniikoilla pyritään liittämään asioita toisiinsa, vertailemaan, luokittelemaan ja antamaan erilaisiin merkityksiä asioille.

R: No entä sitten mitä vastaisit sellaiseen kysymykseen, että mikä on tehokkain tai paras opiskelutekniikka?

S: Joo tätäkin kysytään useasti meiltä opintopsykologeilta. Periaatteessa me voidaan asettaa johonkin tehokkuus- tai paremmuusjärjestykseen näitä tekniikoita. Toisaalta tämmöinen alleviivaus ja uudelleen lukeminen on ehkä vähän tehottomia verrattuna vaikka siihen yhdessä opiskeluun ja keskusteluun tai siihen että sarjoittaisi opiskeluita eri kertoihin. Oleellista on oma aktiivisuus ja monipuolisuus näissä tekniikoissa. Mitä aktiivisemmin siinä tapahtuu jotain sen tekniikan yhteydessä, niin sen parempi opiskelutekniikka on. Ehkä tämä on laajempikin kysymys ajankäytöstä, asioiden priorisoimisesta ja jaksamisesta. Myöskin nämä jotkin tekniikat ottavat vähän vähempi aikaa ja jotkin vähän enempi aikaa, joten kustannustehokkuutta kannattaa aina miettiä näitä opiskeluteknikoiden valitsemisessa. Kyllähän me voidaan käyttää tosi hienoja tekniikoita ja laatia niitä kysymyksiä ja vastauksia, tehdä tiivistelmiä, mutta ne ottavat aina aikansa. Kannattaa miettiä sitä, mihin aikaa käyttää opiskelussa. Kaikki kurssit eivät voi olla yhtä tärkeitä sinulle. Meillä on monia kursseja yleensä menossa yhtä aikaa, niin jotenkin pitäisi priorisoida ja valita, mihin käyttää enempi aikaa, mihin käyttää vähempi ja millaisella tekniikalla lähtee liikkeelle.

R: Voit olla eri tavalla kuormittunut eri ajankohtana niin et välttämättä pysty samanlaista tekniikkaa hyödyntämään, vaikka se olisi hyvä tekniikka.

S: Meidän kuormittuneisuus ja energiataso vaihtelee, että aina ensin tulee se oma jaksaminen ja sitten tulee tekniikat. Tietysti näillä asioilla on myös yhteys: Itselle sopivilla tekniikoilla voidaan ylläpitää sitä opiskelukykyä. Nyt tuli mieleen ajatus, että jos laitetaan jotain tekniikoita johonkin tehokkuusjärjestykseen, niin jos käyttää useampaa tekniikkaa, niin se on parempi tai hyödyllisempi kuin mikään yksittäinen tekniikka yksinään. Se on heti monipuolisempaa se oppiminen. Ei kannata tekniikkaa, vaan tekniikan vuoksi, jokin idea siinä kannattaa olla. Mikään tietty tekniikka itsessään ei tee autuaaksi. Joskus opiskelijat miettivät, että voiko käyttää samoja tekniikoita kuin vaikka pääsykokeessa lukiessa? Voiko niitä jatkaa?

R: Miksi ei jos on löytänyt toimivia tekniikoita. Korostaisin vielä sitä, kun sanoit aikaisemmin, että yliopistossa voi olla samaan aikaa useampi kurssi ja todennäköisesti myös onkin. Pääsykoesuoriutuminen, jos sanoo suoriutumiseksi, on rajallisempaa kuin opiskelu yliopistossa. Kiinnittäisin huomiota enemmän siihen, että minkälaisia tekniikoita käytät ja milloin joku tekniikka sinulle toimii. Onko luennolla mielestäsi kivampi vaikka pelkästään kuunnella vai teetkö omia merkintöjä? Käytätkö jotain värejä tai symboleita? Entä itsenäisesti, kun luet tenttiin? Tai jos sinulla on pidempi kirjoitustehtävä, miten sitä prosessia lähdet viemään eteenpäin? Kaikki nämä on mielestäni sitä, mitä lähtisin tekemään ekana riippuen tilanteesta ja siitä opiskeltavasta aiheesta. Kuinka paljon esimerkiksi on niitä yksittäisiä termejä tai kuinka paljon taas hahmottaa laajoja kokonaisuuksia niin kuin yliopistossa usein pitää.

S: Kannattaa tosiaan testailla, että mikä tekniikka on sinulle mihinkin tilanteeseen ja opiskeltavaan asiaan hyödyllisin.

R: Antaisin myös toisen mahdollisuuden monelle tekniikalle ja myös itselle, että se vaati aikaa ja toistoja. Mikään tekniikka ei ole täydellinen ja joutuu varmaankin yhdistelemään eri tekniikoita. Monta voi joutua kokeilemaan ennen kuin löytää oman. Tuleeko sinulla mieleen, mikä kaikki voisi vaikuttaa opiskelutekniikan valitsemiseen? 

S: Niin kuin tosiaan puhuttiin, itse opiskeltava asia vaikuttaa niihin tekniikoiden valitsemiseen. Lisäksi voi olla vielä asioita tässä hetkessä, mitkä voi vaikuttaa niihin tekniikoihin. Ajattelisin, että esimerkiksi, kuinka kiire sinulla on sillä hetkellä opiskella, että kuinka aikaa vievän tekniikan valitset vai voiko jossakin asiassa vähän oikaista, jos se ei ole korkealla sinun prioriteeteissa jokin kurssi tai jokin tehtävä. Varmaan vuorokaudenaika ja väsymys vaikuttavat meihin ja ollaanko me etänä täällä kotona vai kampuksella niin sekin voi vaikuttaa siihen tekniikan valitsemiseen.  

R: Kyllähän se palautuminen on isossa osassa siinä pystytkö jotain tekniikkaa hyödyntää. 

S: Oleellista olisi tiedostaa, että milloin käyttää millaistakin strategiaa. Tällainen itsetuntemus se kehittyy koko ajan. Meiltä opintopsykologeilta kysytään aika paljon, että mistä tietää, että mikä määrä opiskelua on riittävästi. Oleellista olisi miettiä, missä mielessä riittävästi. Siinä mielessä, että kokee osaavaansa, muistavansa jonkin asian tentissä vai jotain muuta. Olen törmännyt tämmöiseenkin ajatukseen, että opiskelijastatus tai asema pitäisi ansaita käyttämällä jokin tietty aika opiskeluun. Tämä menee vähän siihen vaativuuteen, josta on ihan oma jaksonsa.  Voi olla aika ankariakin ajatuksia, kun on päässyt tänne yliopistoon: nyt pitää ansaita tämä paikka. Siinä mielessä niin kuin riittävästi voi miettiä, että mikä määrä on. Joskus opiskelijat pohtivat semmoistakin asia, että mikä tuntimäärä on sopiva tai riittävä ja verrataan vaikka kokemuksiin työelämästä vaikka kesätöiden kautta. Sitten voi tulla ajatuksia, että minun kuuluisi opiskella vaikka jokin 8 tuntia tai 6 tuntia. On jokin ajatus siitä, koska kesätyöt ja siellä tehtiin töitä. Halua korostaa nyt sitä, että onhan tämä opiskelu ihan eri asia kuin töiden tekeminen. Opiskeltaessa me ollaan aina suurimmaksi osaksi uuden äärellä ja joudutaan pinnistelemään ja ponnistelemaan, että ymmärretään jotain uutta asiaa. Kyllähän opiskelupäivä kannattaa olla lyhempi kuin työpäivä, missä asiat rupeavat toistumaan. 

R: Tarkoitat sitä, että työelämässä voi tulla niitä tehtäviä eteen, että se on tuttu sinulle. Opiskeltaessa saattaa koko ajan aueta uusi ovi. Olet koko ajan uuden edessä. 

S: Me voidaan ajatella, että semmoinen opiskelumäärä on riittävästi, mikä tuntuu mielekkäältä jaksaa koko opiskeluajan. Mehän ollaan täällä aika kauan opiskelemassa. Voisi ajatella, että tämä ei ole mikään 100m pikamatka, vaan tämä on pikemminkin maraton. Jos muutaman kuukauden lukee pääsykokeisiin, se on tämä pikamatka, ja varsinainen opiskelu yliopistossa niin se muistuttaa maratonia. Sellainen opiskelutahti tai -määrä on sopiva, mikä on mielekäs pidemmän päälle. Mistä sitten tietää, että osaa opiskeltavan asian? 

R: Hyvä kysymys, että mistä tietää osaavansa. Lähtisin ihmettelemään sitä, että mitä sillä osaamisella tarkoitetaan, koska minulla ei ole tähän suoraa vastausta olemassa. Yksi tapa mitata osaamista on tietenkin arvosanat, mitä saa. Se ei välttämättä anna kuvaa siitä, mitä olet esimerkiksi koko kurssin ajan oppinut tai mikä anti sillä kurssilla on ollut. Se arvosana vois olla, jos on kyse vaikka tenttitilanteesta, että kurssin päätteeksi teet tentin, niin kyllä se arvosana saattaa silloin kertoa, miten olet vastannut juuri niihin kysymyksiin sillä hetkellä ja sillä tenttikerralla. Toki niillä arvosanoillakin on merkitystä. Esimerkiksi jatkon kannalta voi olla tärkeää, mitä arvosanoja saat, että jos ne vaikuttaa siihen, mitä kurssivalintoja voit myöhemmin tehdä. Laajemmin, jos ajatellaan, arvosanoja tärkeämpää on se, että osaat etsiä tietoa eri lähteistä, yhdistellä niitä, pohtia kriittisesti eri näkökulmia. Sellainenkin on tärkeää, että osaat muodostaa perusteltuja mielipiteitä siitä opiskeltavasta asiasta. Ja jos vielä siitä hyppää pidemmälle, yliopistosta valmistuu eri alan asiantuntijoita. Asiantuntijuuteen kuuluu myös se kokemus, mitä sitten kertyy enemmän siellä työelämässä ja siinä mielessä se asiantuntijuus vaatii aikaa ja sellaista mitä ei kuitenkaan ehkä tavoiteta kursseja tenttimällä vaikka olisit kuinka ahkera ja tekisit ne tosi hyvin. 

S: Asiantuntijaksi kehittymiseen liittyy epävarmuuden sietäminen: osaanko nyt opiskeltavan asian. Ollaan aika epävarmoja siitä ja pähkäillään, että osataanko riittävästi. Ehkä verrataan muihin ja muut voi näyttää päteviltä ja varmoilta, mutta eihän me nähdä muiden kamppailua siitä epävarmuuden tunteesta. Tiedetään vasta kun kysytään, että mitä siellä muiden pään sisällä liikkuu, mitä siellä ajatellaan ja tunnetaan. Me tunnetaan vaan se oma epävarmuus ja se voi tuntua aika isolta. 

R: Voi olla vaikea hyväksyä epävarmuuden tunne. Siinä voi esimerkiksi auttaa, jos antaa itselleen luvan olla keskeneräinen niin kuin me kaikki ollaan jossain määrin aina keskeneräisiä. Me ollaan myös kehittyviä eikä kannata omissa ajatuksissa lyödä lukkoon, että tätä osaan tai en osaa. Se on kuitenkin jatkuvan muutoksen alla oleva asia. Pakko vielä palata, että tähän kysymykseen voisi vastata, että riittävä kertaaminen voi auttaa siihen, että osaa. Toisaalta harva asia oikeasti tenttien ulkopuolella on sellainen mikä pitäisi osata ulkoa vaan asioihin voi palata. 

S: Meidän podcast alkaa lähestyä loppuaan. Nyt me ollaan puhuttu tosiaan opiskelutaidoista ja -tekniikoista ja mitkä asiat vaikuttaa niihin tekniikoiden valitsemiseen ja mikä määrä opiskelua riittävästi. Jos me vielä molemmat nostettaisiin tähän loppuun jotakin niin mitä Riikka nostat? 

R: Yksi asia. Okei valitsisin itsetuntemuksen ja ovelasti laajentaisin, että ottaisin huomioon sen, että mitkä ovat sinun vahvuudet: mitä olemassa olevia taitoja ja tietoja sinulla on kertynyt niin hyödynnä niitä. Ei ole tarpeen vertailla muihin, koska ne lähtökohdat meillä on niin erilaisia. Sinä olet itse itseäsi kehittämässä. Itsetuntemus, sen haluaisin nostaa, että se on tosi tärkeä. Entä mitä sinä nostaisit Sanna? 

S: Voisin ottaa tähän loppuun näkökulman, mikä on varmasti ajankohtainen uusille opiskelijoille varsinkin. Mikä toimi aiemmin opinnoissa, ei toimi välttämättä nyt, ja mikä ei ole taas tuntunut hyvältä jossain aiemmissa opinnoissa oppia voikin toimia näissä opinnoissa. Esimerkiksi on vaikka lukiotausta, ja siellä on vaikka toiminut tosi hyvin alleviivaus ja mindmap oli jotenkin hankala asia, niin lähtisi nyt testaamaan ja miettimään, voisikohan nyt esimerkiksi mindmap toimia. Onhan tämä yliopisto-opiskelu varmastikin erilaista kuin siellä lukiossa. Opiskeltava materiaali ja aihe ja ihan vaikka oppiainekin voi olla tosi eri mitä koskaan lukiossa on ollut. Me itse myöskin muututaan jatkuvasti oppijoina. Testatkaa mikä toimii ja olkaa niin kun uteliaita. 

R: Tosi hyvä huomio tuo, että sanoit, että joustavasti. Tilanteet ja asiat muuttuvat. Kannustaisin myös jokaista seuraamaan tietoisesti, että milloin tulee niitä hetkiä, kun koet oppineesi. Mitä teit silloin oppiaksesi ja millä tavalla opiskelit? Kiinnittäisi huomion niihin hyviin puoliin siinä omassa toiminnassa. Turun yliopiston opiskelijoille sellainen vinkki, että intranetistä löytyy hakusanalla opintopsykologi meidän sivut ja sieltä voi käydä katsomassa pidemmän tallenteen opiskelutaidoista. Kiitos, kun kuuntelit tänään ja seuraavaan kertaan. Siihen saakka, mielekästä opiskeluarkea!