STUDYcast: Kahden tutkinnon opiskelu

Jimi: Tiesitkö, että Suomessa voi opiskella kahta yliopistotutkintoa samaan aikaan?

Samu: Tässä jaksossa keskustellaan kahden tutkinnon suorittamisesta samaan aikaan. Studiossa tänään Samu, eli minä. Olen toisen vuoden biokemisti ja ensimmäisen vuoden kauppatieteilijä. Ja mun kanssa täällä tänään.

Jimi: Jimi ja mä oon toisen vuoden oikeustieteen opiskelija ja ensimmäisen vuoden taloustieteen opiskelija.

Samu: No Jimi, miten saa päädyit opiskelee kahta tutkintoa samaan aikaan?

Jimi: No mä oon kiinnostanu aika pitkään, aika monet eri asiat. Mua kiinnosti yhteiskunta ja yhteiskunnalliset asiat tosi paljon. Sitä kautta mä hain oikikseen ja sen jälkeen tietysti talous on iso osa yhteiskuntaa – olen ymmärtänyt, kuinka merkittävä sillä on rooli. Niin, koska meillä ei oikiksessa oo sivuaineita ollenkaan. Ja sitten mä hain opiskelemaan tota taloustiedettä, ja se oli kyl oikein hyvä päätös.

Samu: Eli sulla oli vähän toi, että 300 opintopistettä ei riittäny omiin mielenkiintoihin.

Jimi: No ei oo vielä niin paljoo kasassa, mutta ehkä tässä pikkuhiljaa.

Samu: Joo, ei siis. Itellä on myös vähä samanlaista – aloitin tosiaan biokemian opinnot. Se on se lähtökohtainen mielenkiinnon kohde ja oma ykkösprioriteetti. Mut sit toi talous on niin iso osa tätä meijän elämää. Sit mä koen, että esim. bioalalla kaupallinen puoli kulkee koko ajan käsi kädessä sen kanssa. Tätä kautta olin jo miettinyt lukiossa kauppista, mutta se jäi vähän sit kakkoseksi biokemian rinnalla. Mut sit siin biokemia ekana vuonna iski semmonen ajatus, ettei se kauppisunelma ollukkaan hylätty. Ehkä se on mahdollista ottaa tähän rinnalle. Sitä kautta päädyin sit hakemaan myös kauppikseen.

Jimi: Toi kuulostaa tutulta – muistan lukioisena, että kun pääsen joskus lukiosta, niin en laske matikkaa enää ikinä. Et mä lasken ainoastaan omia rahoja, jos joku tarvii, mut sitte. Toisin kävi, ja nyt on tullut tuollaiset matikan laitoksen tehtävät noista taloustieteen pakollisen sivuaineen opinnoista jonkun verran. 

Samu: Eli taloustieteessä opiskellaan myös matikkaa? 

Jimi: Kyllä taloustieteissä on tosi paljon matikkaa – mutta mitä tosiaan tarkoittaa “kahden tutkinnon opiskeleminen”?

Samu: No, käytännössä se tarkoittaa sitä, että samassa yhteishaussa ei voi vastaanottaa kahta opiskelupaikkaa. Eli täytyy ensin hakea toiseen ja sitten toiseen eri hakukerroilla. Mun omalta osalta se tarkoitti, että mä aloitin oikiksessa 23 syksyllä ja taloustieteissä 24 syksyllä.

Samu: Ja joo, itselles aivan samalla tavalla, vaan eri aineet. Tosiaan, 2023 aloitin biokemian. Sen jälkeen sit ekana vuonna menin toiseen yhteishaussa. Hain sitten kauppatieteitä opiskelemaan ja sitä kautta aloitin kauppiksessa 2024. Jeps, tosiaan kahden tutkinnon suorittaminen on eri asia kuin sivuaineet. Voitko vähän avata, mitä sivuaine tarkoittaa.

Jimi: Joo, tää on hauska. Meillä ei oikiksessa ole edes noita sivuaineita, mutta käytännössä monessa tutkinnossa on kokonaisuuksia, joissa voi vapaavalintaisesti ottaa sivuaineita. Et sä voit käydä toisessa tiedekunnassa esimerkiksi sivuainekokonaisuuksia. Ja sit tavallaan sulla on oma pääaine – mutta voit myös käydä sivuaineopintoja.

Samu: No, mä voin vähä kertoa enemmän. Tosiaan biokemian kandivaiheeseen kuuluu noin 25 opintopistettä sivuaine, eli se ei ole mikään valtava, ja se voi olla mitä vaan, et esim. Mä oon itse käynyt kemian ja biologian sivuaineet, käynyt biolääketieteen sivuaineet myös, mut joillain voi olla vaikkapa tilastotiedettä 25 opintopistettä, tai joillain 25 opintopistettä matikkaa. Siten sitä omaa tutkintoa pystyy myös tuunaamaan. Et todellakaan aina vaadi, että ottaa toisen tutkinnon.

Jimi: Jep, samoilla linjoilla. Ja Turun yliopisto on niin monipuolinen, että meillä on tosi paljon hyviä mahdollisuuksia valita itse, mitä haluaa.

Samu: Kyllä siis voi ottaa esimerkiksi biokemiaa ja samalla, jos kiinnostaa, vaikka polhissan sivuaineeksi. Voi oikeesti vapaasti valita eri tiedekunnista sivuaineita. Mut me ollaan tosiaan päädytty siihen, että meillä on kaksi eri tutkintoa, ja niiden mukana tulee myös sivuaineet.

Jimi: Et kyllä – jo vähän sivuttiin tätä – mutta oliko sun päätös tehdä kahta tutkintoa alusta asti tiedossa vai syntyikö se hieman myöhemmin?

Samu: Niin, no lukion alussa olin ihan varma, että okei, kauppis on se mun paikka. Kuitenkin kun pääsi bilsan ja muihiin kursseihin syvemmin käsiksi, niin sit mä aattelen. Okei, biokemia vois olla – Jes! Enhän mä siinä kohtaa tiennyt, että on mahdollisuus suorittaa kahta tutkintoa – et sen enempää en pitänyt mahdollisuutena aluksi. No, alotin sit biokemian yliopisto-opinnot. Siinä kohtaa olin kuullu, että se olisi ehkä mahdollista tehdä kahta tutkintoa samaan aikaan, mutta sit mä mietin, ettei kukaan koskaan kerkee. Et en mä nyt. Ei, ei – ei ole mahdollista, että vain muutama yksittäinen ihminen voi tehdä niin. Mut, sitten kun opintopisteet kertyy enemmän, huomasin, että yliopisto ei ole niin vaikea. Loppujen lopuksi täälläkin pärjää ihan niinku lukiossa, kun opintopisteitä kertyy. Mietin, että okei, ei hitsi – kyl on pakko ottaa kauppatieteet rinnalle.

Jimi: Kuulostaa tosi hyvältä, ja vähän tutultakin, että mä olin itse alussa – oikeusopinnoissa silloin syksyllä – mietin, että se on aika jännä juttu, kun haalarit on puoliks eri väri. Toinen puolisko toisen ja toinen toisen värinen. Ja sitten yksi kaveri opiskeli oikeustiedettä ja taloustiedettä. Sit mä ihmettelin, miten ihmeessä ihmisellä voi olla aikaa kaikkeen. Mä tutustuin vähän siihen, millaisia kursseja taloustieteen puolella tarjoutuu, ja siitä ajatus alkoi kasvaa. Mä aattelin jossain kohtaa, että emme aina viitsi hakea – mutta sit tuli se kevät, kun ensimmäisen vuoden keväällä opiskelu oikiksessa taustatietona oli, että siellä on tosi paljon julkispuolen kursseja, kuten valtiosääntöoikeutta, hallinto-oikeutta ja ympäristöoikeutta. Esimerkiksi ne eivät tuntuneet kaikilta omalta. Niin mä aattelin, että haluan vähän talousasioita, ja tein sen päätöksen, että kyllä mä nyt haen sitä kuitenkin. Ja sit kesällä mietin, otanko vastaa – ja kyl mä sitten otin. Ja hymyilytti, kun pääsi sitten taloustieteen opintojen pariin.

Samu: Jo vähän puhuttiin, mutta onko se tosiaan vaikeeta suorittaa kahta tutkintoa samaan aikaan?

Jimi: Tää on kysymys, jota kuulee usein.

Samu: Tätä miettii – ehkä itsekseenkin aina välillä. Mitä mietteitä?

Jimi: No, mä lähestyn asiaa sillä, että se riippuu siitä, mitä itse haluaa ja mitkä ovat omat tavoitteet. Jos tavoitteena on suorittaa molemmat tutkinnot täysin samaan aikaan ja kokonaan heti, niin silloin kalenterista alkaa loppua pikkuhiljaa ne tunnit. Tietysti se riippuu myös siitä, millaiset tentit ja kurssit alalla on. Jos kyseessä on kaksi alaa, joissa on paljon läsnäolo- ja opetustyyppisiä kursseja, niin silloin se voi olla aika mahdotonta. Mutta sanoisin, että kalenteri on ollut paras ystäväni. Olen priorisoinut oikeustieteen opintoja ja jutellut oman ohjaavan opettajan kanssa siitä, miten kannattaa toimia. Hänellä on itse sama tausta – KTM, VTM – ja se on ollut hauskaa. Hauska pikku knoppi. Mutta joo, ehkä se oma kalenteri – jos sitä saa aikataulutettua – on hyvä alku.

Samu: Tietysti vaikuttaa tosi paljon se, mitä itse haluaa tehdä. Jos haluaa suorittaa molemmat tutkinnot samanaikaisesti, kalenterin hallinta on ratkaiseva. Jos taas valitsee vain yhden alan täydelliseen syventymiseen, asiat voivat helpottua.

Samu: Opiskelijayhteisöpuoli vaikuttaa myös – mitä mieltä olet siitä, miten kahden tutkinnon suorittaminen vaikuttaa yhteisöön?

Jimi: Onko enemmän kyse siitä, että kuuluu useampaan ainejärjestöön, vai onko enemmän esimerkiksi biokemistinä kuin kauppislainen?

Samu: Tää on tosi mielenkiintoinen juttu. Ootko sä oikislainen vai kuulutko myös johonkin muuhun ryhmään – onko mää biokemisti vai kauppislainen? Toista tutkintoa tehdään nyt toista vuotta, ja kauppatieteiden ensimmäistä vuotta – sitä kautta on ollut enemmän tekemisissä biokemian tai TYK ryn kanssa. Siinä on vähän tupla-persoonallisuus, mikä on aika hauska tapa ajatella.

Jimi: Olen itse ollut todella mukana Lexin eli oikiksen ainejärjestön jutuissa ja käynyt monissa tapahtumissa – se tuntuu kodilta. Myös taloustieteen ainejärjestön tapahtumat, kuten T-Klubin tilaisuudet, ovat antaneet nopeasti sen fiiliksen: tiivis ja lämminhenkinen yhteisö.

Samu: Ja pitää sanoa, että kauppatieteissä on tosi mukavia ihmisiä – on tullut hyvin mukaan, vaikka opiskelee toista alaa, eikä sitä katsota pahalla. Se on enemmänkin mentaalinen juttu – mitä teet, kun haalari päällä on liikkeessä – eikä se välttämättä muutu.

Jimi: Minulla on yleensä aina Lex-haalarit päällä, koska se kertoo siitä, että olen enemmän mukana jutuissa. En ole mikään mestari ompelija, joten en ole puolitanut niitä, vaan olen ajatellut, että on helpompi vaihtaa, kun ei haluta ommeltuja merkkejä uudelleen. Ja niin etenee se käytäntö, jota käytetään erilaisten ainejärjestöjen tapahtumissa: joskus vaihdetaan lahkeet tai hihat sen mukaan, mitä tilanne vaatii. Tai näin poispäin. Ja eri kaupungeissa saattaa olla myös eri tapoja, niin sitte sitä joskus kysellään. Mutta kyllä mä ylpeästi kerron sille, että se on T-Klubin, T-Klubin haalarista se hiha. Tota tuli mieleen aikasemmin vielä, et meillä on paljon tota noita futispelejä – niin sitte ku meijän ainejärjestöillä on noita futisjoukkueita, ni sitte siellä on jännä fiilis, kun oli syksyllä tota Lex vastaan T-Klubi – ni se oli sitten tota iha jännä tilanne. Niinku, että ketäs tässä nyt pitäs kannustaa.

Samu: Noh, olitko kentällä?

Jimi: No joo: kentällä Lexin puolella, mutta kyllä mä sanoin jollekin just tos toissapäivänä, kun katoin, että kun T-klubi pelaa niin kannatan heitä – ja toisinpäin. Ja että tota näin se ehkä pääsääntö.

Samu: Aika hyvin kiteyttää opiskelijayhteisön osuuden. No, onks, joku asia: mikä on tämmönen suurin yksittäinen kompromissi? Mikä sul on tullut eteen, minkä olet joutunut tekemään?

Jimi: No omalta osalta sanoisin ehkä, et mä oon levänny vähemmä, ja tää kuulostaa tosi pahalta, varmaan, koska tietysti hyvinvointi on ehkä arvokkainta, mitä opiskelijalla voi olla – mutta kyllä osa noista demoista, mitä meillä on ollu just tuolla matikan puolella – esimerkiksi on aikanaan alkanut sitten aika aikaisin aamulla, niin sitte niitä on käynyt tekemässä, ja sit siinä on vähän niinku joutunut lepäämään vähän vähemmän. Koska sattumoisin torstai-iltana on paljon opiskelijatapahtumia, Samukin voi varmaan allekirjoittaa, ja sitte perjantai-aamuna se herätys ei oo maistunut niin hyvältä aina, mutta kyllä sen jälkeen on ollu ihan reipas fiilis.

Samu: Okei, ja oletko esimerkiks päätynyt T-klubin hallitukseen. En oo, mutta tota hauska juttua – et siis esitettiin sinne, kyllä – mutta jouduin kieltäytymään, koska oli kaikennäkösiä muita hommia, ja on vähän niinku joutunut tekemään kompromisseja. Se on ehkä joskus ikävää, että monesti tapahtumat menee päällekkäin, ja joutuu valitsemaan, kumpaan menee. Mutta välillä sit sattuu onnellisesti, että esimerkiks keskiviikkona on joku T-klubin tapahtuma ja sitte torstaina joku Lexin tapahtuma – ni sit pääsee molempiin, ja se on kyl tosi kivaa. Täytyy ehkä sanoa, että noista tapahtumista voi käydä – osa järjestetään eri päivinä tai saman päivän eri aikoina.

Samu: Mut itellä on ollu nyt ehkä keväällä, syksyn lopussa varsinkin, sellainen tilanne, et ei sitä jaksa käydä jokaisesta tapahtumasta. Ja jotta saa pidettyä opiskelutahdin yllä, niin ehkä täytyy jättää muutamia tapahtumia välistä, jotta opiskelu sujuu – ja sit hommat etenee. Bileet tulee ja menee. Varsinkin, kun opiskelee kahta tutkintoa, niin bileet tulevat usein – bileet jo kaksin kerroin, kyllä, kyllä. No, mitäs. Puhutaan vähän työmarkkinoista. Onks kahden tutkinnon suorittamisesta hyötyä? Mitä sä koet esimerkiksi haastatteluissa tai muussa – miten työnantajat ovat nähneet tän kahen tutkinnon?

Jimi: No, mä ajattelen niin, että tää ei ole pelkkä "kaks tutkintoa" vaan se on tietynlainen tapa erottua joukosta, kun monissa haussa on niinku satoja tai tuhansia hakijoita. 
Sitten se voi olla se yks asia, mikä erottaa itsensä massasta jollain tasolla. Mä olin yhessä haastattelussa hetki sitten työantaja kysyi, et sulla on toi taloustiede? Se oli siis oikeustieteen puolen työpaikka, ja sitten tuli se, että taloustiede on tossa kans – ja mietin, miten sä nyt sitä suoritat, ja niin poispäin – ja kysyin, minkä takia olin hakeutunut sinne ja mitkä asiat siinä nimenomaisesti kiinnostavat, ja siitä pääsin kertomaan vähän. Mutta kyllä työnantajat ehkä huomaavat sen jonkun verran. Nykyään se on ehkä yleistynyt. Mä sanoisin, että kahden tutkinnon suorittaminen on tapa erottua joukosta. Kans, että mikä se on se toinen tutkinto, niin se tuo kans sitä persoonallisuutta. On yleisempi komboja, kuten vaikka oikeustiede ja kauppatiede on kohtuullisen yleinen nykyään.

Samu: Mitä mä oon henkilökohtaisesti kuullu – on yleensä oikeustiede, kauppatiede, tai sit kauppatiede, joku teknillinen ala. Ehkä, vaikken tosin ite kauheen paljoo tunne ihmisiin, mut noita on jonkun verran kuullu. Tosiaan nyt näin kesätöiden alla oon käyny muutamissa haastatteluissa itsekki. Siel täytyy sanoa, et työantajat on ollu ainakin kiinnostuneita siitä, miten on päätynyt kahta alaa opiskelemaan ja on se varmaan semmonen, et jos on tuhansia hakijoita, ni jollain siel täytyy erottautuu. Et esimerkiks, kauppatieteet alottaa paljon opiskelemaan – on paljon työpaikkoja auki kauppatieteiden opiskelijoille. Mut et miten saa just niit tiettyjä työpaikkoja?  Tässä hetki sitten kävin esim. yhen ison lääkefirman haastattelussa, niin siel koin ainaki, et he arvosti kovasti, et opiskeli niin biokemiaa kuin kauppatieteet, ja tää on varmaan semmone, et sitä tietty kaupallista osaamista saattaa jossain määrin puuttua esim. bioalan puolelta. Ja mä koen ainaki, et siel vois olla tarvetta, josta saa kaupallisella osaamisel myös.

Jimi: Ihan varmasti kuulostaa kyllä! Kuulostaa kyllä ihan niinku järkevältä päättelyltä. Tota mä mietin sellasta, kun usein on tämmönen ehkä stereotypia tai jonkun näköinen läppä, että on niinku oikarin matikka – eli et oikeusopiskelijat ei oo niitä matemaatikkoja ehkä niin sanotusti siinä. Siitä näkökulmasta, jos ajattelee, taloustieteessä esimerkiksi on paljon matikanopintoja. Voi olla, että siitä on jossain määrin hyötyä, koska kuitenkin on tiettyjä oikeudenaloja, joihin vähän liittyy jonkinnäköistä laskemista. Tosin ne ei ehkä vaadi mitään yhtälöitä, mutta… Jos lasketaan vaikka sitten osinkoja tai jotain muuta oikeustieteessä, niin ehdottomasti. 

Samu: Sulla nyt toinen tutkinto vähän todistaa, et osaat jotain matikkaa. 

Jimi: No joo, no joo, ehkä ne tentit ei oo aina kauheen onnellisia hetkiä, mutta kyllä niistä selvitään. No mennääs vähän tähä, että miten yleistä toi sit oikeesti on. Joo, mä viittasin äske jo tossa siihen, et se on ehkä aavistuksen verran yleistynyt. 

Samu: Täs pitää ehkä mainita, et tää on semmosta mutuilua. Aiheesta on jonkun verran vaikea löytää tilastotietoa. 

Jimi: Joo, on hankala. Oot oikeassa kyllä siinä, että et se mitä omasta lähipiirissä on nähny ja tietää – noh, mä en tiedä, onko jossain kuplassa, mutta mul on tosi paljon tuttuja, ketkä suorittaa kahta tutkintoa. Siel on esimerkiks oikis ja dippainssi, sitten on just oikeustiede ja taloustiede. Sit on kans tota kauppis ja valtio-oppi on kans ja tämmösii vähä eri tyyppisiä. Osa kavereista on kans sillä, että suorittaa esimerkiksi suomenkieliset oikista ja sitte ruotsinkieliset kauppista, mikä on ihan hauska kombo mun mielestä.

Samu: Joo, mut tähän väliin mun pitää sanoa, että sä elät kuplassa. Ainakin näin mä uskoisin. Ei niitä kaupungilla kauheesti nää – puolikkaita haalareita. Omasta lähipiiristäni tunnen etäisesti yksittäisiä henkilöitä, mut ei oo muuten. 

 
Jimi: Ja joo, voi olla, että mä oon sitte jossain suorittajakuplassa tai jotain kiksejä. Oma kupla. Löydettiin tommonen tilastotilasto, minkä mukaan joka vuos, yli 25% näistä korkeakouluopiskelupaikoista myönnetään opiskelijoille, joilla on jo olemassa oleva opiskelupaikka tai toinen tai useampi tutkinto. 

Samu: Mutta nää on tietysti vaikee, vaikea tietää, että mikä siel on sitten taustalla. Tähän varmasti vaikuttaa monet asiat, niin tossakin. Mikä osuus sit tästä kahdestakymmenestä viidestä prosentista on henkilöä, ketkä vaihtaa alaa, kuin moni jatkaa sitä alaa mistä ne on vaihtanut? Veikkaisin, et ei kauhean moni. Mitä muuta siel on taustalla? Esimerkiksi AMK:sta vaihdetaan yliopistoon jotain tällasta, että se on tosi vaikea – datasta alkaa sen enempää analysoimaan tätä et. Vaikea sanoa. 

Jimi: Joo, samaa mieltä. Ei se ehkä maailman yleisin juttu oo, koska se ehkä – se on vähän rankka. Voi olla ajallisestikin haastavaa, että ei, jokainen ei halua lähteä siihen ralliin. Ehkä. Tota tulevaisuudessa. Nyt kun tähän aiheeseen päästiin, niin tähän niin sanottuun koulutuksen kasautumiseen samoille henkilöille on. On tietysti kaikenlaisia toimia aina välillä, ja yhteiskunnallisessa keskustelussa kuulee, että et haluttaisit, että enemmän ihmisiä pääsee korkeakouluun sen sijaan, että se kaikki kasautuu näille samoille tyypeille, kuten meille.

Samu: Tässä ollaan nyt kovasti tulilinjalla – ja nyt ollaan tulilinjalla, niin sanotusti. 
Mutta tulevaisuudessa voi tosiaan olla, että… 

Jimi: Ei nyt lähetän tässä spekuloimaan, kun ei oo mitään lakiesityksiä nähty, mutta on tullu opetus- ja kulttuuriministeriöltä esimerkiks vähän viittauksia siihen suuntaan, että voi olla, että jatkossa tätä lainsäädäntöä muutetaan niin, että jatkossa ei voisi olla yhtäaikaa voimassa kahta samantasoista opiskelupaikkaa.Eli esimerkiks, jos on kaks kandia aikasemmin pystyny suorittaa samaa aikaa, niin sitten nykyään tai tän muutoksen myötä täytyy sitte mahollisesti tehä se kandi pakettiin ennen kuin voi alottaa toisen kandin. Mutta niinkuin sanoit niin, nää on ehkä tämmösiä alustavia kommentteja, mitä ollaan saatu kuulla. Elikkä ei voida kyllä tietää, että mihinkä suuntaan tää ois sitten menossa mahollisesti. Tällä hetkellä, kun kuvataan tota podcasteja, niin ei oo kyllä mitään varmaa tietoa tai mitään oikeaa tietoa.

Samu: Ei. Sen verran, että nyt 2025 yhteishaussa pystyy hakemaan toista alaa, ja sitä ei tulla kyllä jälkikäteen ottamaan pois. Sen verran voidaan sanoa. Aika varmasti tässä jo on. 

Jimi: Ja tietysti toivoakaan, että sais kauheen ikävä vaan pitää alkaa tehdä opintoja sit siihen tahtiin, että saadaan. Mutta niin myös on sanottava se, että yliopistoillahan on autonomia ja sen puitteissa pystyisi jonkun verran varmaan keksimään jotain muita ratkaisuja. Sitte mahollisesti, et jos on vaikka tilanteita, missä ihmiset haluais vaihtaa vaik toiselle alalle, niin sitte siihen jotain niinku kädenojennusta tai vastaavaa.

Samu: Ehdottomasti, ehdottomasti! Mut nyt nyt vähän. Miten on hakija? Opiskelee jotain yliopistoalaa tällä hetkellä. Miettinyt toisaalla opiskelua. Mitä sä sanoisit hänelle?

Jimi: Joku kultanen vinkki voisi olla se, että jos tuntuu siltä ja jos tuntuu, että jaksamista riittää, niin anna palaa. Mä sanoisin, että se on ihan hyvä idea. Ja mä oon ite tykännyt tosi paljon siitä, että oon saanut laajentaa omaa osaamista paljon. Etenkin kun meidän alalla ei oo sivuaineita oikiksen puolella. Niin mä sanoisin, että tässä on ehdottomasti paljon mahdollisuuksia, mutta samalla neuvoisin, että se voi olla aika raskasta. Mutta sitä ei kannata säikähtää, koska kalenterilla ja huolehtimalla omasta jaksamisesta pääsee kyllä aika pitkälle.

Samu: Ja ehdottomasti juuri näin – eli jos kiinnostaa ja tuntuu, että jaksamista löytyy, niin nyt vaan yhteishaussa kohde paperiin. 

Jimi: Kyllä, Turun yliopistosta löytyy kaiken näköistä hauskaa, eli ei muuta kuin opintopolkuun.

Samu: Just näin! Kiitos kuuntelusta.

Jimi: Kiitos!