Podcast: STUDYcast - Oikealla uralla? Kasvatustieteet keskustelussa

Linda: Moikka moi kaikki ja tervetuloa kuuntelemaan Studycastia. Tää on meidän utulähettiläiden tuottama podcast, josta tänään jo toinen jakso. Tänään aiheena on kasvatustieteet ja meillä täällä studiossa on minä, Linda, joka olen kolmannen vuoden luokanopettajaopiskelija. Kouvolasta tänne Turkuun suunnannut opintojen perässä. 

Helena: Ja Helena, kolmannen vuoden varhaiskasvatuksen opettajaopiskelija, oikeastaan tuolta Rauman kampukselta, eli Rauman opettajankoulutuslaitokselta. Ja mä oon alun perin kotoisin Helsingistä. Ja meidän utulähettiläiden vieraana meillä on tänään kolmas kasvatustieteilijä, kerroppas kukas sä olet. 

Elina: Joo kiitos kutsusta. Mä oon Elina, mä opiskelen toista vuotta kasvatustieteitä ja tarkemmin vielä aikuiskasvatustiedettä, joka on mun pääaine. Myös mä oon alun perin Kouvolasta tänne Turkuun opintojen perässä muuttanut. 

Elina: Joo, Helena mun on pakko myöntää, että mä en tiedä varhaiskasvatuksen opiskelusta kovinkaan paljoa niin mielelläni kuulisin siitä nyt lisää. 

Linda: Joo kyllä, siis onko kaikki varhaiskasvatuksen opettajat niitä sellasia kilttejä tarhantätejä, joilla on kutsumus päästä silittelemään lapsia? 

Helena: No varhaiskasvatus on ollut pitkään sellainen naispainoitteinen ala, mut onneksi munkin opiskelijakavereista löytyy huipputyyppejä olevia varhaiskasvatuksen setiä, eli sukupuolella tai iällä ei ole tässä työssä väliä. Jokainen varhaiskasvatuksen opettaja voi olla huippuhyvä pedagogiikan ammattilainen, kekseliäs ja luova tyyppi, hyvä heittäytyjä tai positiivinen, empaattinen, ennen kaikkea turvallinen eskarin tai päiväkodin aikuinen. Eli tässä työssä täytyy kyllä pitää lasten kanssa työskentelystä, ja tulla pikkuihmisten kanssa toimeen. Et se kutsumus sylittelemään lapsia ja leikkimään heidän kanssa voi joillekkin olla se mielikuva meistä, mutta ollaan kyllä ihan raudanlujia ja herkkiä varhaiskasvatuksen ammattilaisia, ja halutaan kasvattaa lapsista iloisia ja innokkaita oppijoita. 

Linda: Mitä kaikkea muuta se duuni sitten on tän sylittelyn ja lasten kehityksen tukemisen lisäksi? 

Helena: Tottakai just se on sitä, että lapsi otetaan halutessaan syliin ja lohdutetaan esimerkiksi mielipahassa, mutta se työ on perushoidollisen puolen lisäksi suurilta osin asiakirjoja, kuten varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden ohjaamaa pedagogista työtä. Että me ollaan ihan opetustyön ammattilaisia ja opettajia. 

Elina: Eli siis ymmärsinkö mä oikein, että sen teidän työpäivän taustalla on aina joku suunnitelma siitä, että miten te siellä niitä lapsia ohjaatte? 

Helena: Joo, et se ehkä konkretisoituu toi suunnittelu tässä opiskeluvaiheessa. Me tehdään esimerkiksi opetusharjoitteluihin paljon tämmösiä tuokio-/jakso-/päivä-/viikkosuunnitelmia, missä me suunnitellaan sitä, että millaisia ne meidän ohjaamat opettavat tuokiot on, ja mitä kaikkea siihen sisältyy. Onko se vaikka pienryhmässä lapsille vai onko siinä koko päiväkoti tai eskariryhmä. Siinä on kaikkia sisältöjä, mitä vaikka eskarin matematiikan niin sanottuun tuntiin kuuluu (meillähän ei puhuta tunneista tai oikeastaan oppiaineista muutenkaan, kun ei ole lukujärjestystä.) Mutta meillä on toi varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, joka on asiakirja, joka ohjaa. (4.31) Meillä on varhaiskasvatuslaki, joka ohjaa meidän työtä ja sitten on kaikkia sisältöalueita, et ne on niiku oikeestaan ne, mitä puhutaan peruskoulun puolella niiku kouluaineista. Meillä on samalla tavalla musiikkia, matikkaa, kuvataidetta, käsitöitä, liikuntaa, mut sitte se perusteiden asiakirja ohjaa meidän työtä, jonka pohjalta me tehdään harkassa suunnitelmat, ja sit se on ehkä enemmän sitä suunnittelutyötä, ei paperille niin, että kello yhdeksältä lähtee eteenpäin tämä suunnitelma.  

Ja se ehkä työelämässä  tulee luonnollisemmaks silleen suunnitella omassa päässä  et ei  millekkään kirjalliselle suunnitelmalomakkeelle mutta siellä on tämä iso valtakunnallinen, tai paikallinen, eli ryhmällä voi olla esimerkiksi oma tällainen varhaiskasvatussuunnitelma, mikä ohjaa sitä koko toimintaa, missä on arvoja, siinä huolehditaan että opetus on laadukasta ja esimerkiksi tasa-arvoista, mitä juttuja halutaan painottaa ja mitä kaikkia niin sanottuja aineita, kuten liikuntaa, tulee siinä päivittäisessä toiminnassa esiin. 

Linda: Joo, siis meillä on itse asiassa tuolla luokanopettajapuolella tää sama, et siinä on sit peruskoulun perusopetuksen opetussuunnitelma pohjana. Sitä on aika hyvä päästä siellä harjoitteluissa harjoittelemaan, että miten konkreettisesti tuot sen perusopetussuunnitelma ja ne tavoitteet ja sisältöalueet sieltä siihen opetukseen. Just ne täytyy siellä harjoitteluissa kirjata ylös, koska oon huomannu ainakin, että eka harjoittelu tuntui vielä tosi vaikealta, mut sit kun mentiin eteenpäin, ni se kyl alkaa sit lähtee sieltä jo paljon luonnollisemmin se niiden lomakkeiden täyttäminen ja niiden tavoitteiden laatiminen. 

Helena: Joo Joo kyl mä voin tähän kompata, et se on semmosta enemmän, kun meilläkin on harjoittelussa ohjaavat opettajat, eli luokanopettaja Lindalla tai varhaiskasvatuksen opettaja mulla, kuka ohjaa ja seuraa koko sen harjoittelun ajan, niin hän ei voi päästä mun pään sisälle, minkä takia me tehdään niitä lomakkeita ja suunnitelmia paperille. Se suunnittelutyö on vähän erilaista kun mennään työelämään, et sit noi tuokiosuunnitelmat ja tämmöset mitä sä luot ennen kuin sä ohjaat sitä toimintaa, niin se on ehkä enemmän sit täs opinnois semmonen mikä vie just aikaa ja mikä tehdään konkreettisesti lomakkeelle. 

Linda: Niimpä, koska sitten siel oikees työelämässä sä teet sen suunnitelman kuitenki sun oman pään sisälle ja ethän sä sitä enää kirjoita ylös. 

Helena: Niimpä, tai oot sopinu tiimin kanssa. 

Linda: Niimpä, mut se on kuitenkin se pohja, mille niitä tunteja lähdetään rakentamaan, eli kuitenkin näihin tiettyihin tavoitteisiin. Sitä ajatustyötä siinä harjoittelun aika pitää sit tietenkin kuten sanoit niin paperille konkretisoida. 

Helena: Joo, mut ehkä semmonen, että opetustyössä meillä peruskoulussa ja varhaiskasvatuksessa ohjaa nää tietyt asiakirjat ohjaa sitä meidän opetustyötä, että mitkä asiat pitää ottaa huomioon ja sitte viel se niiku koko ryhmän ja toiminnan lisäks lapsista tehdään yksittäisiä suunnitelmia, et kuinka sen yksittäisen lapsen kehitystä ja oppimista ja kasvua pystytään tukea eli meil puhutaan vasuista varhaiskasvatuksen puolella ja esiopetuksessa lapsen henkilökohtaisesta esiopetussuunnitelmasta, niin se on lapsen huoltajien kanssa sovittua suunnitelmaa siitä lapsen päiväkotivuoden aikaisesta opetuksesta 

Linda: Onks se sit niiku semmost työtä mitä tulee siinä ammattitaidon kautta, kun siirtyy työelämään, vai harjoitellaanko sitä jo koulussa? 

Helena: Joo, se on se puoli mikä tulee enemmän siellä työelämässä, eli näihin vasuihin, lapsen omiin henkilökohtaisiin vasu-asiakirjoihin ei hirveesti valitettavasti pääse ihan tämmöisistä yksityisyydensuojista riippuen omissa opinnoissa tutustumaan, että toki huoltajien luvan kanssa ja päiväkodin henkilökunnan luvan kanssa voidaan mahdollisesti päästö opintojen aikana tutustumaan tai.  Joissain opintojaksolla meillä on voinut olla tekaistu varhaiskasvatussuunnitelma jostain kuvitteellisesta lapsesta, eli vähän ollaan päästy näkemään, mut se on enemmän sitä et sit ku sä oot työskennellyt siinä ryhmässä sen lapsen kanssa, sä oot jutellut, tutustunut niihin huoltajiin ja jutellut et millainen se lapsi on kotona, ja tutustunut siihen että minkälaista tukea se vaikka tarvii siinä oppimisessa tai arkipäivän toiminnoissa ja mitkä on sen lapsen kiinnostuksen kohteita. Sit kun se alkaa selvitä, se on pidempi aikaväli kuin pelkkä kolmen viikon harjoittelu esimerkiks, niin sekin ehkä pohjustaa sitä, et se tulee siel työelämässä, ku sul on pidempi aikaväli, sitä lapsen tuntemusta ja tutustumista. 

Linda: Joo se on kyllä ihan totta. Mikä näis harkoissa on sit ollu parasta sun mielestä? 

Helena: Mun mielestä parasta nois mun opetusharjoitteluissa on ollut se lasten kans toimiminen, se on niin sellaista kekseliästä ja luovaa ollut, ja lapset on niin vilpittömiä ja oikeesti toi työ on tosi hauskaa. Ja sit kun on päässyt konkreettisesti ekaa kertaa omassa elämässä lähtee toteuttamaan kentälle sitä tulevaisuuden työtä ja harjoittelemaan sitä opetustyötä ja hyödyntää kaikkii niit juttui mitä mä oon jo opinnoista oppinut, niin se on kyl ollu ihan parasta. Et odotan vaan työelämää ja se mul koht kolkuttelee. Mul nyt on kolme harjoittelua takana, kun meillä on joka vuosi näissä opinnoissa yksi harjoittelu. Ja mä just harjoittelin päättöharjoitteluni tossa viime vuoden lopussa niin mul nyt sinänsä on ollu paljon kokemusta näist harjoitteluista.  

Linda: Joo, siis meillä on itseasiassa sama tuol luokanopettajapuolella, et jo ensimmäisenä vuonna päästää oikeesti harjottelee ihan käytännössä sitä opetustyötä ja mä koen et se on kyl ollu tosi hyödyllistä, koska ensimmäisen kerran ku sinne luokan eteen astui, niin kyl se aika jännittävä tilanne myös oli. Ja jotenkin se tuntu vielä haastavalta tavallaan pistää käytäntöön se opetussuunnitelma, se että miten mä nää tavoitteet ja lauseet täältä opetussuunnitelmasta muokkaan siihen koulun arkeen sopivaksi. Ja niiden oppilaiden kans siihen käytännön työhön. Niin se on ollut kyllä tosi arvokasta kokemusta kun on päässyt sitä treenailee. Ja voin samaistua tohon, et se on siinä hienoa myös meillä luokanopettajapuolella, et siinä saa omaa luovuutta ja kekseliäisyyttä kyl käyttää, et kaikennäköistä materiaalia on tarjolla ja sit se on vaan itsestä kiinni, että miten sitä hyödyntää ja mitä kaikkea testailee siellä. 

Elina: Toi kuulostaa tosi mielenkiintoiselta, ja meillä esim. tulee harkka vasta maisterivaiheessa, niin mulla ei oo tollasta kokemusta niinku sellasesta käytännöntason työstä. Ja mä en oo ehkä tajunnu, et miten paljon teilläkin sit teiän harkkaan liittyy sellasta ennakkotyöskentelyä just noitten erilaisten suunnitelmien kanssa.  

Linda: Siis se tuli mulle itellenikin tosi isona yllätyksenä, just et miten paljon kaikkea muutaki siinä harkassa on, et se ei ainoastaan sitä, että mennään vetämään niitä oppitunteja oppilaille, vaan siinä on tosi paljon kaikkee, mitä pitää ottaa huomioon ennen sitä tuntia ja toisaalt myös sen jälkeen.  

Helena: Joo, ja just sitä mitä painotetaan meidän opinnoissa, niin kaikkee sitä ryhmänhallintaa ja semmost suunnitelmallisuutta siinä vaik et miten sä opetat pienryhmissä, miten sä muodostat niit erilaisia pienryhmiä lapsista et sä et aina opeta niit kahtakymmentä lasta kerralla, vaan se voi olla joskus parempikin, et sä opetat vaikka kymmentä lasta tai vähempääki. Ja sit esimerkiks varhaiskasvatusryhmässä voi olla toinen opettaja, ja hän ottaa vaik sen toisen ryhmän, ja opettaa vaikka samaa asiaa, tai sitten vaihdatte päikseen. Niin tollaset pienet asiast tulee tosi suunnitelmallisesti tehtyä tossa harjoitteluvaiheessa, ja  toi onki aina yks sellanen asia, mikä puhututtaa meidän opinnoissa, et tohon suunnitteluun menee aika paljon aikaa. Mut se on taas sitä, et sit sille suunnittelulle ei ihan niin paljon aikaa välttämättä siel tulevaisuuden työelämässä ole, ja sitä halutaankin vähän niin kuin helpottaa, että se tulis meille rutiininomaiseks ja luonnolliseks se suunnittelu, ettei se sit menis sinne vapaa-ajalle. Joskus voi olla et lukee somesta esimerkiks joltain opettajalta, et hänel tulee työasiat kotiin ja suunnittelut. Et ei oo työpaikal sellasta aikaa.  

Linda: Joo siis voin kyllä samaistua tohon, että huomaa et kun pääsee niis harjoitteluissa tosi tarkasti harjoittelemaan sitä suunnittelua ja sitä että mitä kaikkea siihen opetukseen liittyy, niin sit esimerkiks kun on ollut sijaistamassa, niin silloinkin joskus tulee aika lyhyellä varoitusajalla se sijaisuuskutsu, ja sit kun sä meet sinne, niin voi olla ettei oo mitään tietoa mitä tehdään etukäteen, ja sit se helpottaa tämmöisiin tilanteisiin sopeutumista kun on vähän sitä työkalupakkia, et tietää mitkä asiat niiku näin tyypillisesti toimii luokassa ja mistä kannattaa lähteä liikkeelle tällaisissa yllättävissä tilanteissa.  

Ja sama toisaalta se, et opettajan työ on niin koko ajan muuttuvaa ja tulee yllättäviä tilanteita, ja kaikkeen siinä luokassa ei voi varautua, et sit kun on se hyvä suunnitelmapohja, niin sit sitä pystyy joustavasti muokkaamaan niiden tilanteiden mukaan. 

Elina: Mä just tota mietin, et varmasti tarvii todella paljon sellast joustavuutta koska siin työpäivän aikaan voi sattua ja tapahtua varmast vaikka mitä.  

Helena: Juu, ja kyl se sellanen yleinen heittäytymiskyky on noitten lasten kanssa semmonen mitä täytyy löytyä. Tietysti ehkä varhaiskasvatuksen opettajalle tulee paljon myös niitä perushoidollisia hetkiä, kaikki tällaiset ruokailut, syöttämiset on paljon valvotumpia ja avustetumpia hetkiä kun sit koulussa lapset ottaa aika itsenäisesti sitä ruokaa ja syö, niin riippuu tietty et työskenteletkö sä alle kolmevuotiaiden lasten kanssa vai sitten jo niiden eskarilaisten kanssa, mut siin on sitä perushoidollista työtä, on vessatusta, on siirtymiä talon sisällä eri tiloihin ja ulkoilua ja tämmöistä, niin kyl siinäkin välillä täytyy improvisaatiota käyttää aika paljonkin.  

Linda: Kyllä, ja sit jotenki myös sellanen joustavuus siihen, et joskus on voinut olla suunniteltuna tosi kivoja toiminnallisia kokonaisuuksia, vaikkapa sellaisia oppitunteja, missä oppilaat pääsee ryhmissä tekemään jotain erilaisia tehtäviä, vaikka ekaluokkalaisille sellaisia tavu-yhdistys- tai yhdyssana-yhdistystehtäviä, mis he haki toisest paikasta toisen sanan ja toisesta toisen ja sit ne yhdistettiin ja harjoiteltiin sitä kirjoittamista ja tavujen yhdistämistä. Niin ei semmonen välttämättä toimi, jos esimerkiks liikuntatunnilla on tullut jotain kärhämiä tai ristiriitatilanteita, et sit voi olla et täytyy joskus muokkaa se, et nyt täl oppitunnilla meidän täytyyki vähän rauhoittua ja tehdä jotain muuta. Se on semmosta arjen mukana soljumista siellä koulumaailmassa se työskentely. 

Helena: Joo, ja itelläkin nää opinnot valmistaa aika paljon siihen ihmistuntemukseen ja kun käydään ihan sieltä vauvasta asti vähän isompaan lapseen ja nuoreen läpi niitä kehitysvaiheita, niin tosi monipuolisesti oppii ymmärtämään joko kaverisuhteita, ja ihan lasten päivittäinen vireystila voi vaikuttaa siihen, että minkälainen vaikka musiikintuokio tai koulussa musiikin tunti on tulossa. Niin se on kyl yks sellanen asia, että on paitsi ne aineet mitä opetat, niin mietit myös sitä omaa ryhmää ja lapsia ketä opetat, et millanen vireystila heillä on ja sul saattaa ryhmät vaihtua just esimerkiks sijaisena, jos teet vaan pikkupätkiä, niin siinä vaihtuu enemmän se ryhmä, mut sit sä opit tietysti tuntemaan jos sulla on pysyvämpi ryhmä tai luokka koko vuoden niin opit sen jossain vaiheessa tuntemaan.  

Linda: Niimpä, ja meil esimerkiks tää toinen harjoittelu oli paljon pidempi kuin se ensimmäinen, et sit oikeesti päästiin olee noin yhdeksän viikkoa siinä samassa luokassa ja samojen lasten kanssa työskennellä, niin se oli kyl hieno kokemus sen kannalta, et oikeesti pääs tutustumaan niihin oppilaisiin paremmin ja huomaamaan sen, että mikä just näiden oppilaiden kanssa toimii, minkälaiset työskentelymetodit ja vaikka mikä aika päivästä on se, milloin esimerkiks täytyy vähän enemmän rauhoittua tai he on paljon levottomampia. Mitä ei ehkä osannu aatella kun ite olin tehny esimerkiks vaan sellasia lyhyempiä sijaisuuksia tai sen lyhyemmän harjoittelun. 

Helena: Joo.  

Helena: No, me ollaan nyt paljon puhuttu sitä että varhaiskasvatuksen opettaja työ ja ihan tuol jo opinnoissa harjoitteluissa vaatii paljon heittäytymistä ja luovuutta ja sen sellasta, niin mites hei Linda luokanopettajat, ootteks te kaikki tosi kekseliäitä ja luovia kympintyttöjä ja Ukko Nooat taittuu ja pesäpallon kenttäpiirrustukset ihan muitta mutkitta silloin ku oot birkkarit jalassa siellä alakoulussa? 

Linda: No birkkarit oli kyllä hyvä syy ostaa kun toi harjoittelu alkoi, mutta kyllä meillä luokanopettajakoulutuksessa on tosi monenlaisia tyyppejä, et ei se ammatti oo sidottu siihen et sun täytyis olla tietynlainen ihminen. Luokanopettajaks kaivataan tosi erilaisia tyyppejä ja lapsillekin tekee hyvää nähdä esimerkkejä jo ihan opettajuuden puolesta sellaisesta erilaisuudesta ja tavallaan siitä, että miten pystyy erilaisia kiinnostuksen kohteita ja omia vahvuuksiaan hyödyntämään tässä samassa ammatissa mut eri näkökulmista sit taas lähestyä asioita. Et esimerkiks mulla itelläni toi musikaalisuus on sellanen ei ihan se vahvin ala, ja mä muistan silloin kun meidän opinnot alkoi, niin mua stressas ihan hirveesti, kun mä aattelin että no voiks musta tulla luokanopettajaa kun en mä nyt ehkä oo sitä perinteisintä luokanopettajatyyppiä, et joku musan tuntiki ku täytyis vetää ni emmä kyllä varmaan osaa niille oppilaille säestää ja mä olin ihan et mitäs täst nyt oikein tulee. et tulee helposti se semmonen ajatus siitä, että koska luokanopettaja opettaa kaikkia aineita, niin täytyy olla joka alan supertietäjä, mut eihän se oikeesti sitä oo, vaan me ollaan kaikki ihmisiä, me otetaan asioista selvää. 

Linda: Mä ehkä koen et opettajalle on tärkeintä se, että on valmis oppimaan uutta ja halukas oppimaan uutta, kehittämään itseään ja sit sellasta tietynlaista ongelmanratkaisukykyä, et siinä ehkä se luovuus korostuu. Et kyl sulla tiettyä luovuutta tarvii olla, mut se ei oo sidottu siihen tiettyyn taitoon, et sun tarvii olla just musikaalinen tai sun täytyy osata tosi hyvin piirtää, vaan sitä luovuutta on monenlaista ja sitä pystyy tuomaan esille eri tavalla siinä tulevassa ammatissa. 

Helena: Joo, no mites ootsä saanu jotain valmiuksia nyt sun opinnoissa tohon musikaalisuuteen tai epämusikaalisuuteen, et millasii teiän opinnot on, valmistaaks ne esim. siihen musiikin opetukseen tai jos iteltä löytyy joku heikkous, niin saako siihen apua niistä opinnoista? 

Linda: Joo siis ehottomasti, eli meil on sellasia monialaisia opintoja, joissa käydään kaikkia opetettavia aineita läpi eli siellä ihan konkreettisesti tehdään erilaisia harjoituksia mitä sit koulussa lasten kanssa vois toteuttaa. Ja esimerkiks tää musan kurssi oli aika sellanen pintaraapaisu, et edelleenkään ei Finlandia-hymni lähde meikäläiseltä pianon kanssa mitenkään sujumaan, mutta sieltä sai tosi hyviä sellasia konkreettisia keinoja joita voi viedä sinne opetukseen, esimerkiks viime harkassa, mikä meil kakkosella oli, niin siel mä pääsin kokeilemaan niitä harjoituksia, mitä me oltiin siel musiikin monialaisissa tehty, niin sit käytännössä lasten kanssa siel koulumaailmassa. Ja mä koen et siitä oli kyl paljon hyötyä, muuten ois voinu jännittää vielä paljon enemmän musiikintunnin vetäminen.  

Ja sama ihan kaikissa muissakin oppiaineissa, et esimerkiks kun miettii vaikka tota alakoulun matematiikkaa, niin eihän se sinänsä mitään vaikeita aiheita itselle ole, et kokee et osaa kyllä ne, mut sit kun pitääkin miettiä et miten esimerkiks kertotaulut opettaa semmoiselle lapselle, jolle se on siis aivan täysin vieras käsite, et siin kohtaa huomaa kyllä, et on ollu tosi hyödyllisiä ne, et on oikeesti käyty läpi erilaisia hyödyllisiä tapoja konkretisoida tämmösiä ehkä itselle niinku selkeitä asioita, mut sit opettaja sun täytyy olla valmis tuomaan ne eri tavoilla esille, koska kaikki ei opi samalla tavalla. 

Helena: Joo mä voin kyl samaistua tohon että vaik varhaiskasvatuksessa ei varsinaisesti oo oppiaineita ja just lukujärjestyksen mukaan mene niin meillä puhutaan varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen sisältöalueista, et on sitte sitä matematiikkaa, käsityötä, kuvataiteita, liikuntaa, ihan samalla tavalla vähän niinkun oppiaineita kun peruskoulussa. Ja siel saa niinku sekä niistä sisältöalueista niinku niitä että on musiikissa vaikka soittamista, laulamista, musiikin kuuntelua ja erilaisii kaikkiin rytmeihin ja musiikin lajeihin tutustumista ja sen lisäks just sitä mitä sanoit niistä kertotauluist et niinku oppii monenlaisii opetustapoi esimerkiks jollekki yhelle samalle niinku asialle niinku kertotaululle et millä eri tavoin sä voit öö tota opettaa ja paljon just niinku tulee siin samalla taustaa niille lasten oppimisvaikeuksillekkin esimerkiks. Et sekä siihen sun opettajan omaan työhön ja tavallaan siihen sun opetuspersoonaan ja opetustyyliin, niin siihen annetaan niinkun rahkeita et mitä kaikkee sä voit ite kokeilla ja mikä vois olla sun tyyli opettaa  millanen tyyli ja myöskin et sit sä kohdistat sen sille sun omalle ryhmälle ja tutkailet sitä sun omaa luokkaa tai lapsiryhmää et mikä toimii heille, mut lisäks sul on avaimet auttaa sitä yksittäistä lasta.  

Linda: Niimpä ja se on jotenki just tosi tärkee niinku sit päästä huomaamaanki että et miten tota se voi olla sen saman asian ku opettaa kahdella eri tavalla nii se voi olla sille toiselle oppilaalle tosi tärkee just nimenomaan se tietty tapa et hän ei välttämättä ymmärrä sitä ollenkaan sil ensimmäisellä mikä voi susta tuntua esimerkiks loogiselta se miten vaik mä ite oppinut sen, et se on kyl ollut sellanen mikä on mulle ehkä harjoittelujen kautta kaikkein eniten konkretisoitunut just se että miten niinku pitää hiukan muokkailla sitä tapaa et miten opettaa ja pohtii semmosii erilaisia tapoja niinku tavallaan konkretisoida asioita. 

Helena: Joo, joo pystyn kyl hyvin samaistumaan, että vaikka eri ikäisten lasten kanssa oikeestaan oon ite työskennellyt ja just niinku omaa opettajuutta ei ohjaa ehkä niinku niin paljon ne oppiaineet ja lukujärjestykset ni tosi paljon samaa huomaan just luokanopettajan ja varhaiskasvatuksen opettajan tota työssä ja ihan näis meijän opinnoissakin. 

Elina: Noi teidän opinnot kuulostaa niin monipuolisilta, et mikä teist on ollu joku oma lempi kurssi tai vastaava? 

Linda: Mun täytyy sanoa et ehkä näistä monialaisista missä me ollaan nimenomaan opetettavia aineita käyty läpi, niin mun henkilökohtainen lemppari oli kyllä kuvis, että siellä me päästiin tosi laajalta skaalalta tekemään. Toki mä oon pitäny kuviksesta ihan omana opiskeluaikanani tai silloin kun vielä itse koulussa olin niin myös tosi paljon, mut sit jotenki must oli ihan huikeeta ku pääs miettii niit kaikkii pedagogisia juttuja siin taustalla et miten näitä asioita sit oikeesti oppilaille opetetaan. Plus sit pääs ite vähä tekee erilaisia kuvaus- ja maalausharjotuksia mikä on ihanaa vastapainoa sille sellaselle teoreettiselle opiskelulle mitä sit yliopistossa paljon on.  

Helena: Joo mä koen kans et niiku tommoset konkreettiset opinnot, kun pääsee tekee ite just vaik käsitöitä, kuvataiteit, pääsee liikkuu liikunnassa, et sä opit siin samalla sitä opettamista, sä opit niit asioita mitä sun pitäis periaatteessa opettaa lapsille, ja sä opit niit tapoi, et mil taval sun kannattaa niit opettaa, mut sit sä pääset ite siin hauskasti tekemään ja liikkumaan. Et kyl niiku noi taito- ja taideaineet on ollu ihan lemppareita ja sit kuitenki esimerkiks niiku ton varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen matikka oli kans tosi hauska kurssi ja meil on monel myöskin opintojaksol ollu et on päässy suunnittelee jotain omaa opetusmateriaalii. Et meil on ollu et kuvikses tehtii väreistä tämmöset hauskat värioppaat lapsille ja sitte liikunnas sivuttiin myöskin terveyskasvatusta, mikä on tosi lähellä mun omaa sydäntä. Niin siel mä pääsin aivan valloilleen kun mä tein opettajan oppaan ja materiaalin varhaiskasvatukseen, missä opeteltiin luustoo, mikä ei ehkä oo semmonen perinteisin juttu, minkä sä otat sieltä ihmisbiologian ja terveyskasvatuksen puolelta sinne. Et tottakai jos lapsii kiinnostaa ihmiskeho, niin  varmasti se silloin tulee, mut en muista hirveest et oisko omassa päiväkotiryhmässä ollu tommosta ihmiskehon opettelua. Se on ollu sit enemmän siel ala-asteen ja yläasteen bilsassa ja terkan puolella. Mut mä otin vallan omiin käsiin ja mä luin aiheesta ja suunnittelin sellasii juttuja, mitkä mä aattelin et kiinnostaa lapsii. Ja sit mä suunnittelin sen, et miten varhaiskasvatuksen opettaja pystyy opettaa tämmösii, mitä siin samalla vähän sivutaan vaikka kalsiumin ja D-vitamiinin ja tämmösen luustoliikunnan hyödyistä, et siin samalla ku leikittii ja tutkittii vaik ihmisen ja vertailtiiin erilaisten eläimien luita, luurankoja kuvista, tai leikittiin röntgen-leikkiä, mul oli yks semmonen esimerkiks minkä annoin opettajalle yhdeks ideaks, että rakentaa oman röntgenlaitteen ja mustaan paitaan maalaa luut. Ni sit ku menee sinne laatikkoon sisään, ni voidaan leikkii, et nähdään ne luut. Ja tää voi sit olla aasinsiltana tämmösee et puhutaa lasten kans jännittävist lääkäritilanteist. Ni tämmöset on ollu mun omii lempparei ja kyl mä sanon et tommosen materiaalin tekeminen on ollu kans itel semmonen mist on innostunu tosi paljon. 

Linda: Siis kuulostaapa mielenkiintoselta ja tommost ihan mahtavaa et pystyy tehä tommosia niiku noin monipuolisia kokonaisuuksia just nimenomaan sille ikätasolle sopivaks. Että sen mä ehkä koenki sellaseks niiku kaikkein kivoimmaks jutuks täs opettajan työssä et opettajalla on se pedagoginen vapaus, et tottakai meiän työ pohjautuu aina varhaiskasvatuksen ja luokanopettajan puolella siihen opetussuunnitelmaan ja niihin tiettyihin tavoitteisiin, mtu sitä pystyy tosi vapaasti itse sit niiku muokkaamaan et miten sen käytännössä toteuttaa, et esimerkiks just luomaan tälläsii kokonaisuuksia. Toi kuulosti must ihan mahtavalta, tos saatii niin montaa eri oppiainetta yhdistettyä yhdeks kokonaisuudeks mist ihan varmasti jää lapsille mieleen et mä oon ihan varma et he muistaa et on saanu maalata sen luuston sinne ja mennä sinne koppiin missä se hohtaa, ni ihan varmasti jää aivan eri tavalla mieleen se ihmisluuston rakenne ja kaikki tommoset jutut, kun ne tavallaan yhdistyy siihen arkipäivän konkretiaan ja sit myös eri asioihin koska eihän ne oo yksittäisiä juttuja niiku sanoit, et luustoonkin liittyy niin paljon liikuntaa, ravintoa ja kaikkee mahdollista. 

Helena:  Joo et meijän opinnot on ollu aika monipuolisia jo sen mukaan mitä meille on sinne niin sanottuihi pakollisiin opintoihin laitettu noit tommosii kursseja ja just noihi oppiaineisii ja tämmösii tutustumista. 

Linda: Joo mut ne on ehkä vähä semmosii pintaraapasuja kuitenki ku on niin paljo sitä oppiainesta. 

Helena: Ja sen takia onneks meillä on sivuaineet. Ja mulla ja Lindalla on itseasiassa sama sivuaine eli me ollaan molemmat lukemas noit terveystiedon perusteita ja jälleen kerran mä oon tääl hehkuttamassa mun kiinnostusta terveystietoon nii sen mä oon valinnu myöski sivuaineeks. Se on ehkä semmonen sivuaine, joka on suunnattu luokanopettajille mut sinne saa vapaasti tulla niiku onneks aika monissa meijän Turun yliopiston eri tutkinnoissa pystyt valita sivuaineeks niiku vapaavalintaisesti monenlaisii opintoja ja sil sä pystyt rakentaa aika hyvin sitä palettii et pystyt ottaa just lisää siihen sun osaamiseen vaikka opettana vaik just toisii oppiaineita tai mulle esim terveystieto tulee sitä kautta tonne varhaiskasvatuksee et mä tuun ite soveltamaan sitä aika paljo tosta  mitä mä nyt opiskelen koska se on aika paljo sitä peruskoulun terveystietoo mitä me täl hetkel siel opiskellaa mut lisäks sä voit hakee sil suuntaa sun uralle. 

Linda: Kyllä. Ja niiku loppujen lopuks jos haluaa ni voi viel opiskella lisää terveystietoa ja hankkii vaikka terveystiedon aineenopettajan pätevyydet jos yläkoulussa työskentely myös kiinnostais aineenopettajana. Ja sama sit eri aineissa et ihan mikä vaan kiinnostaa ni niitä kyl sivuaineeks pystyy sit monipuolisesti ottamaa. Ja sit myös mä oon esimerkiks ite hakemassa erityisopettajan sivuaineesee eli luokanopettajasta sit myös mahollista laajentaa erityisopetuksen puolelle. Minkä mä koen myös tosi hyödylliseks vaikka ihan luokanopettajanakin työskentelis ni erityisopetuksen osaaminen on ehottomasti tosi hyödyllistä ja esillä kaikissa luokissa. 

Elina: Joo oppijoita on kyllä niin erilaisia, että se on varmasti vaan hyväksi osata myös sitä erityispedagogiikan puolta. 

Linda: Kyllä, ja sit tavallaan se on osa luokanopettajan tehtävää kuitenkin myös tunnistaa se, jos luokassa on oppilaita, joilla on esimerkiksi erityisen tuen tarvetta. 

Elina: Nii jep, niin kun aiemmin puhuittekin siitä, että yks tapa opettaa ei sovi kaikille.  

Helena: Ja se tulee kyl monipuolisesti varhaiskasvatuksessa myöskin esiin siinä että miten se koko arki toimii, kun ollaan niiden lasten kanssa ihan joka hetkessä, niin se että jollekin lapselle voi olla vaikeeta ihan ne arkipäiväiset tilanteet, vessaan siirtyminen sieltä ryhmän omasta tilasta tai ruokailussa rauhassa ite syöminen, niin se myöskin pohjustaa ja onneks meillä on kurssit erityispedagogiikkaa myöskin meiän opinnoissa, mut se että kyl se on ehdottoman hyvä ja se on aika suosittukin aine ottaa sivuaineeksi toi erityispedagogiikka. 

Linda: Joo on kyllä kasvava ala kaiken kaikkiaan ja meillä onkin myös tulossa uusi tutkinto-ohjelma, eli pystyy ihan suoraan erityisopettajaksi meillä opiskelemaan Turun Yliopistossa myös jos tietää että just se kiinnostaa erityisesti. 

Linda: Me ollaan tässä nyt sivuttu enemmän nimenomaan opettajan tutkintoja, mut mites Ellu sitten noi kasvatustieteen opinnot, et miten ne eroaa meidän opinnoista tai mitä se käytännössä tarkoittaa opiskella kasvatustieteitä? 

Elina: Joo, eli tää kasvatustieteiden tutkinto-ohjelma eroaa varhaiskasvatuksesta ja luokanopettajakoulutuksesta sillain, että meistä ei tuu automaattisesti opettajia. Elikkä meillä opinnoissa ei keskitytä niinkään niihin pedagogisiin taitoihin, vaikka moni opiskeleekin pedagogiset pätevyydet itselleen. 

Elina: Eli meistä kasvatustieteilijöistä tulee asiantuntijoita, ja sitä asiantuntijuuttakin pystyy ohjaamaan omalla pääainevalinnallaan. Turussa voi opiskella kasvatustieteissä kolmea eri pääainetta, mitkä on niin sanottu yleinen kasvatustiede, aikuiskasvatustiede ja erityispedagogiikka. Ja tässä yleisessä kasvatustieteessä tutkitaan sitä ihmisen oppimista ja kasvatusta sen koko elämänkaaren ajan, elikkä siinä ei ole mitään tiettyä ikäryhmää, mihin keskitytään. Kun taas mun omassa pääaineessa eli aikuiskasvatustieteessä luonnollisesti keskitytään aikuisiin, niitten oppimiseen ja esimerkiksi eri työelämän ilmiöihin. Ja kolmas pääaine on erityispedagogiikka, missä keskitytään erilaisiin oppijoihin ja vaikkapa poikkeavuuteen yhteiskunnallisena ilmiönä. 

Elina: Ja näissä kaikissa pääaineissa lähestytään noita aiheita tosi laajasti. Elikkä meidän perus- ja aineopinnoissamme on esimerkiksi psykologian, sosiologian ja koulutuspolitiikan kursseja. Eli opitaan tarkastelemaan paitsi sitä yksilön näkökulmasta, niin myös vaikka yhteiskunnallisia ilmiöitä kasvatuksen ja koulutuksen taustalla. 

Linda: Toi on tosi mielenkiintoista. Me ehkä Helenan kanssa enemmän opiskellaan sitä, että miten me opetetaan käytännössä esimerkiksi sitä opetussuunnitelmaa, mikä on laadittu valtakunnallisella tasolla ja sitten taas teidän koulutuksessa on ehkä enemmän sitten se pohja just siihen suunnitteluun ja asiantuntijatehtävään sen, esimerkiksi opetussuunnitelman parissa. 

Elina: Just niin, elikkä siel opetussuunnitelman taustalla on tärkeitä aiheita, mitä sitten myös jotkut ihmiset tutkii ja pohtii. 

Linda: Niinpä, ja se tulee just nimenomaan sit taas niinku sen teiän asiantuntijuuden kautta. 

Elina: Joo, ja mä meilläkin se asiantuntijuus just nimenomaan muodostuu sen pääainevalinnan mukaan, mutta myös meilläkin noi sivuaineet on tosi tärkeitä. Ja ne oikeastaan muodostaa tosi laajan osan meidän tutkinnosta, elikkä meidän kandivaiheen tutkinnosta lähes puolet opintopisteistä on vapaavalintaisia, ja nää on sit niitä sivuainevalintoja, mitä jokanen tekee jo ihan ekasta vuodesta alkaen.  

Linda: Eli teil on niiku tosi paljon enemmän, ku esimerkiksi meillä luokanopettajapuolella kanditutkintoon kuuluu 39 opintopistettä sivuaineita, et teil on niiku huomattavasti enemmän. 

Elina: Joo, ja toikin on jo paljon vapaavalintaisia opintoja, mut meillä on tosta vielä tuplasti enemmän. Ja se tuo sellasen vapauden ja mahdollisuuden rakentaa ihan täysin omannäköinen tutkinto niiden omien kiinnostuksen kohteiden mukaan. Ja nehän voi myös vaihdella sen opiskelun aikana. 

Linda: Ja mä koen, että toi on ehkä hienointa täs koulutuksessa, että vaikka mekin Helenan kanssa opiskellaan pääsääntöisesti tiettyyn ammattiin, niin silti tässä opintojen aikana pystyy etsimään sitä omaa suuntaa ja niitä kiinnostuksen kohteita, et mihin haluaa alkaa kallistumaan sen oman tutkinnon kanssa ja mikä urapolku vois alkaa kiinnostaa ja se voi myös muuttua. 

Elina: Siis just toi, et kasvatustieteissä on niin paljon eri vaihtoehtoisia polkuja, et ei haittaa, vaikka ei opintojen alussa ihan tarkkaan tietäisikään mikä se oma suunta on. 

Linda: Ja se on aika lohduttavaa, koska mä oon ainaki isoja urakriisejä aina välillä käynyt läpi ja oisin toivonu että silloin kun mä hain opiskelemaan joku olisi sanonut mulle että ei mitään hätää, sun ei ihan vielä tarvi tietää satavarmaks että mitä sä haluat tehdä. 

Elina: Joo mä oon vähän samaa mieltä, ja mulle nää opinnot on antanu sen mahdollisuuden vieläkin rauhassa miettiä sitä, että mikä se mun suunta sitten tulee olemaan ja mä voin noiden eri sivuaineiden kautta kokeilla sitä että mikä on se mun juttuni. 

Linda: Niimpä, ja eiks just kasvatustieteitä kun opiskelee niin tavallaan kun sä et valmistu tiettyyn ammattiin niin sullahan on aika sellanen laajan skaalan mahdollisuus työllistää itsesi tulevaisuudessa, niiku myydä työmarkkinoille.  

Elina: Just niin, ja siinä just ne sivuaineet voi ohjata sitä, että mikä se sun työnkuva tulee olemaan. Mä tiedän tapauksen, joka on opiskellut koodausta ja sitä kautta päätynyt tällaiseen tietotekniikkatyöympäristöön. 

Linda: Niin mikä ei ihan ensimmäiseksi ehkä tulis mieleen, kun sanoo, että on opiskellut kasvatustieteitä.  

Elina: Siis just niin. 

Linda: Ja sit tavallaan myöskin meillä Helenan kanssa on mahdollisuuksia työllistyä tommosiin samansuuntasiin tehtäviin sit meidänkin sivuainevalinnoilla myös täältä luokanopettaja- ja varhaiskasvatuksenopettajapuolelta, kun mekin kasvatustieteitä opiskellaan. Mut tietenki korostuneesti teillä. 

Elina: Joo, mut missään nimessä se ei oo vain meidän tutkinnon mahdollisuus. Kaikilla kasvatustieteilijöillä on niin laajat uramahdollisuudet. 

Linda: Se on ehkä semmonen asia mitä ei ite tiennyt kun tänne haki. Jotenkin mä näin sen niin, että kasvatusala tarkoittaa koulussa työskentelyä opetustyössä. Tavallaan sitä mitä oli ite konkreettisesti oman elämänsä aikana nähnyt. Et on kyllä avannut paljon silmiä tää opiskeluaika siitä, et miten laaja myös kasvatustieteiden ala on. 

Elina: Jep. Ja toivottavasti avaa myös vähän kuuntelijoille sitä, että täällä on niin monia mahdollisuuksia  

Linda: Kyllä, että vaikka sä et just nyt aattelis että mä nimenomaan opettajana haluan työllistyä ja tehdä tulevaisuudessa hommia, niin kasvatustieteet on erittäin hyvä vaihtoehto etsiä sitä omaa juttua. 

Helena: Joo, ja kyl mä sanon et mä oon kuullut taas ite ennen mun opintoja, et hei, go for it, mee opettajaks. Et sitä arvostetaan niin paljon sitä kaikkea ihmistuntemusta ja koko koulutusta, et ku se on niin yleissivistävä, niin sä tuut hyötymään siitä sun kasvatustieteiden tutkinnosta. Et mihin sä sit ton koulutuksen ja valmistumisen jälkeen päädytkään, jos opiskelet vaikka jotain ihan seuraavaa alaa, niin ihan varmasti näyttää hyvältä cv:ssä ja sulta tullaan kyselemään, et hei mites sulle on sun mielest näist kasvatustieteist hyötyy, et me ainakin arvostetaan tosi paljon meidän yrityksessä. Et tiedetään, et sulla on vaikkapa paljon ihmistuntemusta tai ylipäätään ymmärrystä kaikist yhteiskunnallisista asioista. 

Helena: No hei Elina, mua viel jäi mietityttää vähän, et mikä susta tulee isona. Mitä kaikkii työllistymismahdollisuuksia sulla on ja mä en oo viel kuullu sun sivuaineista, et ootko sä valinnu jotain mikä sua itteä kiinnostaa, et haluut vaan opiskella sitä opiskelun ilosta vai ootsä miettiny jotain, että se auttais sua tulevaisuudessa sun työurallas? 

Elina: No toi onkin hyvä kysymys et mikä musta tulee isona. En osaa sanoa, mutta onhan mulla jonkinnäköinen ajatus siitä, että mitä se vois olla. Mä oon valinnut mun sivuaineiksi psykologian ja liiketoimintaosaamisen tähän mun kanditutkintoon ja niillä molemmilla mä ajattelisin, että mä haluaisin tonne henkilöstöhallinnon puolelle suunnata ja koen että nää sivuainevalinnat vois auttaa siinä. Nää on myös tosi yleisiä sivuaineita, mut missään nimessä ei tarvi ottaa sellaista mikä on yleinen, et kyllä mä uskon et kaikelle sille tiedolle mitä sä vaan jostain sivuaineesta saat, niin sä pääset sitä kyl myös hyödyntämään siellä työelämässä jotenkin. 

Linda: Joo kyllä, mäkin oon esimerkiksi ottanu psykologiaa mun sivuaineeksi, joka ei mulle varsinaisesti tuo mulle esimerkiksi mitään psykologian aineenopettajan pätevyyttä, mut mä koen että siitä on silti tosi paljon tulevaisuuden työskentelyä varten hyötyä siitä tiedosta ja kaikesta siitä, mitä saa ihmistuntemuksesta irti niiden erilaisten kurssien kautta. 

Helena: Niinpä, ja mä mietin et ehkä perinteisemmin monet opettajaopiskelijat ottaa ehkä niitä opetettavia aineita, joko kieliä tai taito- ja taideaineita itselleen siihen sivuaineiks, mut se on fakta, et Turun yliopistossa on ihan mahtavat mahdollisuudet ottaa ihan melkein mitä vaan opintoja sivuaineeks, et ei sido kyllä et tarvis olla joku oppiaine, ja just ehkä se näkyy teiän Elina puolella enemmän et teil otetaa mahollisesti kaikkee muuta, kuin niitä perinteisiä oppiaineita, koska meil nyt pääsääntöisesti moni on suuntautumassa sinne opetustehtäviin ja ajattelee et ottaa sit semmosia, mutta toki löytyy sit poikkeuksia. 

Linda: Kyllä, just näin. 

Elina: Joo kyllähän se meidän alalla vie korostuu entisestään, kun meillä ei ole kyseessä professioala, mistä valmistuu siihen tiettyyn ammattiin, esimerkiksi te saatte molemmat sen opettajan pätevyyden. Kun taas sitten meidän ala on generalistiala, mistä ei valmistuta mihinkään tiettyyn ammattiin, vaan generalistilla tulisi sen koulutuksen jälkeen olla valmiudet työskennellä monissa eri työtehtävissä, ja usein ne sitten on tällaisia henkilöstöhallinnon tehtäviä tai vaikkapa koulutussuunnittelua, moni voi siihenkin meidän tutkinnon kautta päätyä. 

Linda: Niimpä, ja se on itseasiassa yks mikä mua itteänikin hirveesti kiinnostais, koulutussuunnittelijana työskentely, koska oon aatellu myös noita opinto-ohjaajan opintoja ja se on myös toinen reitti siihen suuntaan mennä. 

Elina: Joo jep, musta kans koulutussuunnittelu kuulostaa tosi kivalta ja meillä on siitä oikeastaan vasta tänä keväänä kurssi tulossakin. 

Linda: Okei, kerro mulle sit et millainen se oli ja mitä kaikkea sieltä oppi. 

Elina: Joo, mä kerron! 

Linda: Täs on tullu aika monipuolisesti meidän kaikkien erilaisista opinnoista, mut kiinnostais nyt erityisesti tietää vielä, että missä te, Ellu ja Hellu, näette itsenne viiden vuoden päästä. 

Elina: Nii, hyvä kysymys. Kyl mä toivon et viiden vuoden päästä mä oisin jo siellä työelämän puolella ja just sellaisessa henkilöstöhallinnon hommassa, missä mä pääsen toivottavasti yhdistämään sekä sitä kasvatustieteilijän ihmislähtöistä ajattelua, että sitten sitä psykologian osaamista ja toisaalta sitä liiketoimintaosaamista. Mä tavallaan toivon, et mun työympäristö olisi joku yritys. 

Linda: Okei mielenkiintoista. 

Helena: No mulla taas tää on aika ajankohtainen tää työelämäkysymys sinänsä, et viiden vuoden päästä mulla on toki haaveita ja suunnitelmia, mutta mä itseasiassa valmistun tänä keväänä. 

Linda: Onnea nyt jo vähän etukäteen! 

Helena: Kiitos, kiitos. Musta tulee kasvatustieteiden kandidaatti ja valmis varhaiskasvatuksen opettaja, jos en tästä nyt hae opiskelemaan mihinkään maisteriohjelmaan, esimerkiksi varhaiskasvatuksen maisteriohjelmaan niin sitten mahdollisesti työllistyn tonne varhaiskasvatuksen eskarin puolelle, ja se on mul itseasiassa täl hetkel sellainen, et kyl mä sitä eskarityöskentelyä haluaisin tehdä. Et mä sain niin ison kipinän tuolla mun päättöharjoittelussa siihen, et se oli kyl ihan semmonen mun place to be, et mä olin siellä ihan elementissäni ja tällä hetkellä mua kiinnostais niin mennä opettamaan sinne.  

Helena: Mä haluaisin myöskin sen opettajan uran lisäks tehdä mahdollisesti jotain somesisältöä, eli just vaikka jotain kasvatusaiheista podcastia tai muuta somesisältöä. Mä oon aikapaljon jo omissa opinnoissa tehny erilaisia opetusmateriaaleja, esimerkiksi canvaa pyörittänyt paljon ja tehnyt erilaisia monisteita ja kaikkia kuvallisia opetusvälineitä, niin ehkä niitten jakaminen tai sit just tämmösist kasvatusalan aiheista ja ehkä kasvatustieteistä puhuminen olis semmonen mulle täl hetkellä unelma. Mä haluisin myöskin tavallaan sivutyönä tai sen päiväkotipäivän jälkeen tehdä myöskin jotain somesisältöä, jakaa mun osaamista esimerkiks lasten vanhemmille tai muille kasvatusalan ammattilaisille tai vasta opiskeleville. Et paljon on jo pionterestissä kaiken maailman opetusmateriaaleja, mitä pystyy ottaa. Et mä en viel tiiä et oisko se mun suunta sit tehdä niitä materiaaleja vai puhua yleisesti kasvatusalan jutuista. 

Linda: Kumpikin kuulostaa aika hyvältä, koska ainakin ite oon kokenut et harkkojen aikana tai tällaisen yllättävän sijaisuuden tullessa eteen on ihan mahtavaa että on niitä materiaalipankkeja, mist on pystyny kattomaan vähän sellas inspiraatiota ja vinkkejä, mut sit tavallaan myös se opettajan pedagogisen osaamisen esiintuominen on tosi tärkeää, ja se että julkiseen keskusteluun tuotais se, mitä kaikkee muuta se opettajan työ myös on ja mitä kaikkee siihen esimeerkiks opetuksen suunnitteluun ja kasvatustyöhön liittyy. 

Helena: Se vois olla niiku vinkkejä tai vertaistukea tai jos joku eksyis kuuntelemaan ja kiinnostuis sitä kautta täst alasta, tai sit just et ketkä on jo valmistunu alalta tai opiskelee ja haluu lisää tietoutta ni semmonen vois olla mitä täl hetkel ajattelen et ku kovasti täl hetkel sosiaalinen media trendaa ja itekkin oon sinne esimerkiks utulähettiläänä tehny sisältöä 

Linda: Niimpä, on päässy jo vähän harjoittelemaan! 

Elina: Kyllä, toi kuulostaa loistavalta suunnitelmalta. 

Helena: Mites sä Linda, mikä susta tulee isona? 

Linda: No musta tulee varmaan ikuinen opiskelija. Ei vaan, mä toivoisin että mä viiden vuoden päästä oisin valmistunu ja tavoitteena ois jatkaa mun opintoja siihen suuntaan että mä kävisin myös opinto-ohjaajan ja eritysopettajan opintoja. Ja sit ehkä se kiinnostus suuntautuu sinne yksilönohjauksen suuntaan vielä enemmän, niin mä toivon että viiden vuoden päästä mä oisin sit jossain duunissa, missä mä pääsen hyödyntämään niitä mun psykologian opintoja ja sitä semmosta yksilön ohjausta ja sitten sitä kasvatus- ja opetusalan taitoa myös siinä. Joku sellainen näitä yhdistävä homma. 

Helena: Joo, tänään me ollaan aika monipuolisesti puhuttu kasvatustieteiden opiskelusta ja millasia fiiliksiä meillä itse kasvatustieteiden eri alojen opiskelijoilla on näistä opinnoista ollu ja millasia tulevaisuuden suunnitelmia meillä on ja ehkä myöskin vähän sivuttu sitä, että mitä me ollaan ajateltu ennen näitä opintoja.  

Helena: Ja siellä on varmasti moni kuulija sellainen, joka hakee mahdollisesti meille keväänä Turun yliopistoon opiskelemaan ja toivottavasti kasvatustieteitä haette 

Linda: Vahva suositus.

Elina: Kyllä, ei voi kun suositella tätä alaa. 

Helena: Jep. Tänään me ollaan murrettu jotain stereotypioita meidän aloista ja me ollaan toinen toisiltamme opittu ja toivottavasti kuulijatkin ootte oppinu paljon uutta. Ja hei, meille utulähettiläille voi jatkossa lähettää kysymyksiä, eli me toimitaan Turun yliopiston somekanavissa, esimerkiksi @uniturku Instagramissa. Meillä on Instagram-viikkoja ja sinne voi aina lähettää yksityisviestiä ja kysyä, sieltä meidät utulähettiläät tavoittaa. Lisäks kaikki somesisältö löytyy häshtägillä #utulähettiläs. 

Linda: Kyllä, laittakaa viestiä jos jotakin kysymyksiä herää. Ja kiitos kaikille kuuntelijoille, moikka moi! 

Helena ja Elina: Moikka!