STUDYcast: Q&A- Vastataan hakijoiden kysymyksiin!

PILVI ILONA
Tervetuloa kuuntelemaan StudyCAST- podcastia! Tänään meillä on vuorossa Q&A-jakso, johon meille on saanut esittää kysymyksiä tuolla somen puolella, ja meitä on tänään studiossa neljä UTU-lähettilästä näihin vastaamassa. Esittäydytäänkö ensin? - Esittäydytään vaan, mä voin esittäytyä ensimmäisenä.

ROOSA-ADALMIINA
Eli nimi on Roosa Adalmiina ja mä opiskelen nyt neljättä vuotta sosiaalitieteitä, eli maisterivaiheessa sitten valikoitui sosiologia, taloussosiologia tai sosiaalipolitiikka. Mutta mä oon ajatellu hakee psykalle maisteriin.

PILVI ILONA
Okei.

LOTTA
Mä oon Lotta. Opiskelen myös neljättä vuotta, mutta opiskelen englantia pääaineena, ja nyt tosiaan maisterivaiheessa eli kieliasiantuntijaksi opiskelen.

NEA
Jes ja mä oon Nea ja mä opiskelen kolmatta vuotta nyt biolääkettiedettä tuolla lääketieteellisessä tiedekunnassa.

PILVI ILONA
Jees ja mä oon Pilvi Ilona ja mä opiskelen ekaa vuotta hoitotiedettä kanssa lääkiksessä. Pidemmittä puheitta mennään hei kyssäreihin. Meiltä on kysytty, että millaisia haaveita meillä olis viiden vuoden päähän. Missä me nähdään itsemme viiden vuoden päästä?

NEA
Joo, tää on hyvä kysymys ja jännittävä myös. Sanoisin, et en osaa ihan tarkkaan edes vielä ennustaa et mihin nyt sitä tarkalleen päätyy, mut toivottavasti ois joku kiva ja mieleinen työ. Ja haaveissa on myös ehkä vähän toi tohtorintutkinto, mutta näkisin että se on semmonen, et katsotaan riittääkö rahkeet. Mutta kyllä se olisi sellainen kiinnostava.

PILVI ILONA
Kyllä varmasti riittää.

NEA
Joo et mahollisesti ehkä sydän- tai aivoprojektien parissa ois kiva olla ja tautimallinnuksessa. En tiedä. Ois kiva kokeilla myös lääketeollisuutta ja akatemiaa molempia, et saa nähä mitä kaikkea kaikkea tästä muotoutuu. Nää on vasta suunnitelmia!

LOTTA
Joo siis tää on jotenkin vaikea kysymys. Jotenkin tuntuu, että työllisyysmahdollisuudet on silleen niin moninaiset, tai et voi vähän niinku suuntautua niin monelle alalle, ja vähän silleen omien sivuaineiden kautta muokata sitä tutkintoa, niin sit ei jotenkin osaa yhtään vielä niinku sanoo, et missä näkisi itsensä. Toivottavasti valmistuneena ja jossain just kivassa työssä.

ROOSA-ADALMIINA
Mä sanoisin kanssa ihan samaa, et jos miettii että missä on ollut viisi vuotta sitten, niin näkisitkö itsesi tässä tilanteessa, viisi vuotta sitten niinkuin sinuna? Niin en näkisi kyllä, niin se että näkisin sen, että mitä olisin viiden vuoden päästä... No, toivottavasti valmistunut ja työelämässä ja mahdollisia jatkokoulutuksia täytyy kyllä siinä kohtaa miettiä, mutta tota ei tiiä, maailma on aika avoin.

PILVI ILONA
Joo, maailma todellakin on avoin, ja en mäkään siis viisi vuotta sitten varmaan ehkä vielä edes tiennyt, että semmoinen ala kuin hoitotiede on olemassa. Eli en tosiaankaan olisi osannut kuvitella itseäni tähän pisteeseen, ja mä toivoisin, että viiden vuoden päästä mä olisin joko tekemässä väitöskirjaa, tai sitten sosiaali- ja terveysalan kehittämis- ja asiantuntijatehtävissä joko julkisella sektorilla tai yksityisellä sektorilla. Ehkä vähän toi, mitä Lotta sanoit, että on vaikea jotenkin hahmottaa sitä, että mitä kaikkia mahdollisuuksia on, ja se on ehkä varsinkin humanististen alojen, mutta myös yleisesti ottaen yliopiston tai akateemisten alojen haastekin. Meillä on niin monta mahdollista urapolkuu, mihin se oma tutkinto voi sitten kuljettaa ja luoda mahdollisuuksia. Mutta varmasti meillä kaikilla on vaikka mitä mahdollisuuksia. No mitä te haluaisitte sanoa tuleville opiskelijoille tai hakijoille?

ROOSA-ADALMIINA
Mä voisin jatkaa noista mahdollisuuksista. Se, että kun niitä mahdollisuuksia on niin paljon, niin sitä kouluun pääsyy ja kaikkea sitä, valitsenko mä nyt oikein, niin ei välttämättä kannattaisi hirveesti stressata, koska se sun polku muotoutuu sit oikeasti vasta yliopistossa ja jopa yliopiston jälkeen.

LOTTA
Joo mäki sanoisin vaan, että rohkeasti sitä kohti mikä sillä hetkellä tuntuu omalta jutulta, ja jos se ei sitten myöhemmin tunnu, niin sit pystyy vaihtamaan ja miettimään uudestaan niitä omia haaveita.

NEA
Joo, ja sit kyllä niitä mahdollisuuksia just tulee esiin matkan varrella, että itsekkin oon saanut semmosia työkokemuksia, mistä en edes tiennyt tai että on mahdollisia, et mun mielestä on niinku jopa kivaakin, että voi tulla semmoisia yllättäviä käänteitä sitten uralle.

PILVI ILONA
Joo ehottomasti Ja varsinkin monesti lukiolaisille sanoo, kun käy noita lukiovierailuita pitämässä, että yliopistossa on sitten vielä paljon kaikkia maisteriohjelmia, joista ei ole välttämättä lukiovaiheessa vielä ollenkaan edes tietoinen. Että kun on kandin tehnyt ensin, niin voikin avautua vaikka mitä kaikkia kiinnostavia vaihtoehtoja vielä.

ROOSA-ADALMIINA
Ja voi tehdä kandin ja maisterin siitä omasta alasta ja toisen maisterin vielä toisesta myöhemmin, ja se voi olla jotain lähellä tai aika kaukanakin siitä sun alkuperäisestä ajatuksesta. Että se, että sä 18-vuotiaana tietäisit mitä haluat tehdä nelikymppisenä tai viisikymppisenä on aika paljon vaadittu.

PILVI ILONA
Niin no, se on just näin. Oliks teille muuten selvää se, että teistä tulee just tän nykyisen alanne asiantuntijoita lukiosta saakka, vai vai tuliko niinkuin, löysittekö oman koulutuspolkunne vähän niinku sattumalta?

ROOSA-ADALMIINA
No mä löysin ihan sattumalta. Mä hain neljä vuotta oikikseen, ja kaveri opiskeli sosiaalitieteitä. Siinä viimeisenä iltana yhteishaun hakukerralla punaviini lasit kädessä oltiin, että laitetaas tohon vielä toi sosiaalitieteet, ja sillä tiellä nyt sitten ollaan, että viini lasi kädessäkin voi tehä niitä päätöksiä mihin hakea opiskelemaan.

LOTTA
No mulla taas mä kyl hain suoraan lukiosta ja pääsin myös suoraan lukiosta. Eli siis olin 18 kun yliopistoon tulin, täyttämässä 19, mutta silti vielä 18. Ja jotenkin tuntuu myös, että oli ehkä aika onnekasta, että se löytyi vähän tolleen läpällä se oma ala. Et en mäkään sitä ihan hirveesti niinku miettiny. Sit olin vaan sillee, et enkku on aina ollu ihan kivaa, ja mä oon aina ollut ihan hyvä siinä, et vois vaikka hakea sinne. Ja sit mä hain ja nyt se onki ollut iha oma juttu.

NEA
Joo no mul on ollu sillee aika pitkä tie tänne yliopistoon, et lukiossa en enää oikein tiennyt mihin lähtis opiskelemaan. Mua kiinnosti niin moni asia, mutta oli se kiinnostus lääketieteeseen siellä aina. Mut sit mä ajattelin silloin, että se on liian vaikeeta, et ei, en tuu pääse sinne, et jotain muuta pitää miettiä. Ja sitte hain logopediaalle muutaman kerran ja sit hampaalle lähin koittamaan. Opiskelin noi luonnontieteet itsenäisesti. No sit mä mietin, et haluanko mä tehdä sitä potilastyötä, ja mä löysin sitte biolääketieteen, ja se lääkekehitys, se oli sit se mikä sai hakemaan tänne, ja se on ollu kyllä oikea päätös. Et ei kannata liikaa pelätä sitä, et jos on vielä epävarma, et kyllä ne ajan kanssa sitten tulee ne suunnitelmat selkeiksi.

PILVI ILONA
Ehottomasti. Joo mäki pohdin lukiossa terveydenhuoltoalaa paljon, mut sitten päädyin lopulta hakemaan ykkösenä teologiseen tiedekuntaan, ja pääsin sinne ja opiskelin ensin teologisessa. Kun olin vuoden verran ehtinyt opiskella, niin terveydenhuoltoala edelleen kiinnosti, ja hain sitte ammattikorkeakouluun sairaanhoitajaopintoihin ja pääsin sitten sinnekin sattumalta. Sitten aloitin tavallaan kahden tutkinnon tekemisen samaan aikaa, ja siin sairaanhoitajaopintojen aikana kuulin ekaa kertaa hoitotieteen opinnoista ja innostuin siitä. Ja sitten jo teologisessa olin pyöritellyt paljon eettisiä kysymyksiä. Sosiaalietiikka oli mun pääaine, ja terveydenhuollon eettiset kysymykset rupesivat kiinnostamaan enempikin, ja ajattelin, että olisi kiva päästä vielä syventymään niihin aiheisiin. No nyt sitten ollaan tänään tässä.

ROOSA-ADALMIINA
Musta tuntuu, että tosi moni just sanoo, että ensimmäisen ja toisen vuoden aikana tulee joku ajatus siitä, että mitä haluu ja löytää sieltä omista opinnoista, perusopinnoista, aineopinnoista, niitä mihin haluisi lähteä syventymään. Sitten se matka saattaakin muuttua, tai se tie muuttuu siinä edessä.

LOTTA
Siis vitsi sulla Pilvi Ilona on niin kiinnostava toi yhdistelmä, jotenkin, kun ei tosiaan itsekään tiennyt hoitotieteen opinnoista, et semmosia voi edes opiskella tai että semmosia on olemassa. Mut jotenki tosi kiinnostava toi niinku opintopolku.

PILVI ILONA
Joo, et silleen mä sanoisin kyllä, että rohkeasti kannattaa tutustuu yliopiston ja eri yliopistojen ja korkeakoulujen tarjontaan. Meillä onkin kysytty, että mitä kaikkea täällä Turussa voikaan opiskella, niin ehkä kannattaa just rohkeasti tsekata yliopiston nettisivut ja kurkata, että mitä sieltä löytyy. Opinto-opas on semmonen, mistä löytyy kaikkien kurssien tarkemmat kuvaukset, että mitä kaikkia kursseja eri koulutusohjelmissa tarjotaan. Ja tietenkin Opintopolusta löytyy kaikki ajantasaiset infot sitten hakemiseen liittyen, ja aina voi laittaa viestiä myös hakijapalveluille sitten jos on joku tarkempi kyssäri. Mutta ihan valtava määrä

UNKNOWN
- eiks meillä ole kahdeksan tiedekuntaa yhteensä? -On joo ja

NEA
alojakin on sit ihan valtavasti. Ja sit on vielä myös englanninkielisiäkin tutkinto-ohjelmia.

ROOSA-ADALMIINA
Joo ja sit mä suosittelisin kanssa laittamaan ainejärjestöille viestii. Meidän ylioppilaskunnassa on yhteensä 150 erilaista järjestöä. Toki osa on myös harrastejärjestöjä, mut siellä on näitä aine- ja tiedekuntajärjestöjä. He vastaa myös mielellään viesteihin ja kysymyksiin niistä aloista. - Joo ja siis toi opinto-opas on semmonen, minkä

LOTTA
itse olisi. Toivonut, et olisi löytänyt lukiossa, et koska sieltä saa aikamoisen realistisen kuvan siitä, et mitä se opiskelu oikeesti on siinä tietyssä pääaineessa, koska näkee ne kurssikuvaukset ja kaikki tosi tarkasti. Tai ton olisi toivonut sillon, et ois ollu joku tommonen. Tai olihan se olemassa, mut en mä vaan tiennyt siitä.

PILVI ILONA
Niinpä.

NEA
Joo, oon samaa mieltä, siitä ei puhuta hirveesti.

PILVI ILONA
Niin, just näin ei puhutakaan. Ja usein niinku mä oon huomannut, et ihmiset tykkää kertoo mielellään omasta alastaan, ja ehkä just kun käy kysymässä ihmisiltä et "hei, miten sä oot päätynyt sun uralle?", niin ihan tosi mielellään yleensä kertovat, et kannattaa rohkeasti lähestyä ja näin. No sitten Turusta vähän yleisesti ottaen oli tullut kyssäreitä, että millainen Turku on asua kaupunkina? Onko kaikki tästä alunperin turkulaisia? Mä en ainakaan ole.

ROOSA-ADALMIINA
Mää oon, niin on vaikea vastata verrattuna johonkin vaikka toiseen suomalaiseen kaupunkiin.

LOTTA
Mä oon Tampereelta alunperin, eli aika erilaisesta paikasta, mutta viihtynyt Turussa tosi hyvin. Ja Turkuhan on tosi kaunis kaupunki ja myös tosi semmonen vireä opiskelijakaupunki.

PILVI ILONA
Joo ehdottomasti!

NEA
No mulla on vähän sama kuin Roosa-Adalmiinalla, et en asunut Turussa varsinaisesti, mutta tässä lähiseudulla, et aina semmonen kotikaupunki kyllä ollut, et vaikea just verrata, mutta tykkään ihan älyttömästi kyllä. Että semmonen sopivan kokoinen ja jotenkin kotoisa paikka.

PILVI ILONA
Joo on kyl. Ja joku kysyi, että miten Helsinkiin verrattuna Turku, niin Turku on toki vähän pienempi, mutta täältä kuitenkin löytyy ihan kaikki. Ei oo silleen oikeestaan mitään, mitä ei täältä saisi. Kaikki palvelut on vieressä. Ja se mikä mun mielestä on kaikista kivointa Turussa ja

UNKNOWN
yliopistossa on se, että nää kampukset on niin lähellä keskustaa,

PILVI ILONA
ja kampus on myös aika lähellä - tai kaikki kampusalueet - on lähellä toinen toisiaan. Et vaikkapa lääketieteellinen tiedekunta, joka on tossa Medisiinalla Kupittaalla, niin siitäkin kävelee tähän pääkampukselle semmoisen maksimissaan kymmenen minuuttia. Et oikeastaan koko yliopisto on tässä ni se on kauheen kiva juttu, ainakin omasta mielestä.

ROOSA-ADALMIINA
Joo ja sitten asuntoihin. Opiskelija-asuminen on myös lähellä, että TYS:n asunnot on tossa ihan tien toisella puolella suurin osa. Ja myös yksityisiä asuntoja löytyy läheltä, niin se on myös semmonen, et sulla ei oo tunnin bussi- tai metromatkaa yliopistolle.

LOTTA
Niinpä. En oo itse Helsingissä asunut, mut eikös täällä ole myös vuokrataso vähä alhaisempi kuin mitä Helsingissä silleen yleisesti? Ja muutenkin ehkä se, että Turussa on niin helppo liikkua silleen, et mä ite pyöräillen ja kävelen just kaikkialle, et ei tarvi mitään autoa, tai bussiakin tarvitsee tosi harvoin käyttää, vaikka nekin on hyvät yhteydet, mut silti tulee kyllä käveltyä ja pyöräiltyä tosi paljon.

NEA
Joo todellakin, ja itekki fillaroin joka paikkaan ja ois vaikea kuvitella, et sillä ei pääsis, et ku on tottunut niin hyvin täällä liikkumaan.

PILVI ILONA
Joo ehottomasti. Itse asiassa täällä kysyttiinkin tästä asumisesta, että onko helppo löytää Turusta asuntoa? Mun mielestä ainakin oli. Mä ite asun TYS:n asunnossa, ja sain kyllä aika helposti asunnon ulkopaikkakuntalaisena, mutta kyllä sit yksityiseltä vuokranantajalta ihan yhtä lailla saa. Asuuko joku muu TYS:llä, onko kokemuksia?

ROOSA-ADALMIINA
Mä asun TYS:llä. Mä oon asunut TYS:llä kahdessakin asuntokohteessa, niin kyllä saa helposti asunnon ja löytyy kyllä semmosia sopivia itselle niin vuokratasoltaan kuin kooltaan myös sitten.

LOTTA
Mä en oo asunut TYS:llä, mutta mä oon tässä melkein neljän vuoden aikana mitä täällä olen asunut, niin asunut kolmessa eri asunnossa, et aika tiuhaan tahtiin oon kyllä vaihtanut, mut kaikki on siis yksityiseltä ollu ja tosi helposti on kyllä löytynyt, et ei oo tarvinu iha hirveästi sit etsiä tai niinku hirveen pitkää aikaa.

NEA
Joo no mulla ei oo nyt TYS:stä kokemusta, paitsi että moni kaveri siellä asuu ja on tykännyt, et ite just (asun) yksityisellä. Ja mikä on ollut kivaa, ni on ollu semmonen just kohtuuhintainen vuokra, ja niinku oon tykännyt kyllä.

ROOSA-ADALMIINA
Ja antaisin vinkin nyt ensi syksynä aloittaville sen, että asuntoa voi hakea myös silloin touko-kesäkuussa heti kun saa tulokset. Eli silloin voi lähettää niitä hakemuksia jo, niin sitten

UNKNOWN
TYS:n puolelle, mutta myös yksityisille

ROOSA-ADALMIINA
hakee sitä asuntoa niin, että se alkaisi elo-syyskuussa vuokrasuhde.

PILVI ILONA
Kyllä, ja kaiketi voi hakea jo siinä vaiheessa vaikka ei ole kaikkia tuloksia tullutkaan, että sitte vaan toimittelee ne todistukset opiskelupaikasta kun sellainen on saatavilla. TYS tai yksityinen, niin

LOTTA
aikaisin kannattaa kuitenkin aloittaa, että saa varmasti sit sen kämpän kun sen tarvii. - Joo ehdottomasti.

PILVI ILONA
No sitten on kysytty, että onko yliopisto tosi erilaista kuin lukio-opiskelu. Onkos meillä kaikilla lukiotausta? Taitaa olla joo.

ROOSA-ADALMIINA
Taitaa kyllä olla, mutta mä oon käynyt IB-linjan.

PILVI ILONA
Joo no, mäkin oon tosiaan lukiotaustainen ja silleen koen, että lukiossa ehkä opiskeltiin enemmän pienempiä kokonaisuuksia ja piti osata niinku kaikki nippelitietokin niistä aihealueista, ja tuntui et oli paljon semmosii palautettavia tehtäviä, vähän niin kuin koko ajan, ja sit ne koeviikot ja näin. Ehkä tääkin varmasti alasta riippuvaista, mutta ainakin hoitotieteen opinnoissa on enemmän kyse siitä, että ymmärtää semmoisia isoja linjoja, ja isompia kokonaisuuksia omaksuu, ja sit käydään tenttimässä ja välillä on sit seminaarityöskentelyä, jossa pidetään sitten esitelmiä ja kommentoidaan muiden töitä ja näin, et ei oo ehkä samalla tavalla semmosia pienempiä palasia joista se opiskelu koostuisi, tai tehtäviä mitä pitäis kokoajan olla palauttamassa, mutta taas sitten Nea sä olet luonnontiedealalla, niin mites teillä?

NEA
Joo no sama on meilläkin just, että isoja linjoja ja sitten, et se tavallaa karttuu se tieto pikkuhiljaa ja painotetaan tosi paljon sitä, et sen sijaan et opettelisi kaiken ulkoa, niin oppii myös etsimään sitä tietoa luotettavasti, koska kaikkea ei nyt millään voi muistaa ulkoa. Ja toki se mikä on sit erilaista lukioon verrattuna, niin meillä on tosi paljon just noita labroja ja muita tämmösiä niinkun töitä, mitä ei ainakaa itellä oo ollu lukiossa, mutta tietoa tulee valtavasti. Et siinä kestää kyllä oman aikansa, et oppii jotenkin opiskelemaan, että se on ihan juttu. - Joo, se et

LOTTA
löytää ne parhaat opiskelutavat itselle, niin se kyllä vei iteltä monta vuotta, ja se mitä ois toivonut, et ois tajunnut jo ekana vuonna, että kaikki liittyy kaikkeen, ja kaikki asiat mitä opiskelee esim. englantiin liittyen liittyy toisiinsa. Et mä ehkä katoin niitä kursseja vähä enemmän semmoisina itsenäisinä kokonaisuuksina, vaikka oikeesti ois pitänyt miettiä niiden yhteyksiä ja niiden kaikkien asioiden yhteyksiä, koska yhteyksiä on ihan valtavasti. Ja sit ehkä myös se, että opiskelu on itsenäisempää niinku usealta osin, ja sit myös aika paljon teoreettisempaa. Koen ainakin, että kielten opiskelu kun vertaa siihen, mitä se oli lukiossa, et ei katsota ainakaa englannissa sanastoja tai välttämättä kielioppirakenteitakaan niin paljon, tottakai jonkin verran, mutta ehkä enemmän just on se teoreettisempi näkökulma. Ja sitten onhan se (yliopisto-opiskelu) siis vaativampaa kuin mitä lukio-opiskelu oli.

ROOSA-ADALMIINA
Joo, ja mä sanoisin myös et mitä Pilvi Ilona sanoit tuossa alussa, et ei oo niit tehtäviä, niin. sitten taas meillä ehkä on niitä tehtäviä, tai se vaihtelee hirveästi kurssien mukaan, et joissain saattaa olla oppimispäiväkirja jota kirjoitat joka viikko, niin kyllähän sä tavallaan siihen myös valmistaudut sen viikon aikana, ja kirjoitat sitä ja muuta. Ja sitten taas esimerkiksi Sote-akatemiassa on paljon myös semmosia pienempiä tehtäviä.

LOTTA
Kielissä meillä on kanssa pakollisissa kielissä pieniä tehtäviä joka viikko, mutta se mikä sitten eroaa on se, että ne on itsenäisiä.

ROOSA-ADALMIINA
Sä et oo tunnilla tekemässä niitä silleen, että no nyt maanantaina teet tämän ja torstaina palautat tämän, vaan niissä on vaan esim. maanantaisin deadline.

PILVI ILONA
Niinpä.

LOTTA
Joo, jotenkin se aikataulutus, et itselle tälleen maisteriopiskelijana, niin englannissa ei oo niin paljoa näitä lähiluentoja. Ei ole välttämättä luentoja nyt ollenkaan enää tälleen neljättä vuotta (opiskellessa) että mulla on pelkkä gradusemma tällä hetkellä ja kaikki muut mun kurssit on itsenäisiä, niin se että itse aikatauluttaa ja ite miettii, että milloin tekee ja missä tekee ne tehtävät ja miten tekee. Et kuinka paljon käyttää aikaa tai mitä ikinä. Tottakai on suositukset, mutta itse saan kuitenkin lopulta päättää ja miettiä.

ROOSA-ADALMIINA
Ja toi on hyvä just että missä tekee. Että teetkö sä niitä kotona? Teetkö sä niitä kirjastossa? Teetkö yhdessä kaverin kanssa semmoisen, joka tekee niitä samoja kursseja, vai jonkun, joka vaan istuu siinä toisella puolella pöytää, tekee omia kurssejaan, ja sä teet omia kursseja toisella puolella pöytää.

LOTTA
Siis mä en ainakaan saa kotona yhtään mitään tehtyä, et

UNKNOWN
mun on pakko mennä kirjastoon jotenkin vaihtamaan sitä maisemaa, et

LOTTA
saan opiskeltua.

NEA
Ja sit se on kans yks juttu, että mitä enemmän opiskelee, niin tuntuu, että sitä vähemmän oikeestaan jopa tietää, et jotenkin niinku se oli myös järkytys kun tuli yliopistoon ja meillä oli heti ekana toi solu- ja molekyyli- bilsan kurssi, niin mentiin niin syvälle niissä asioissa, et tuntuu et lukiossa oli silleen, että "kaikki on näin yksinkertaista

UNKNOWN
ja helppoa", ja sit selvisi vaan, et ei oo.

ROOSA-ADALMIINA
Se oli ollut sellainen pintaraapaisu.

NEA
Joo siis todellaki, et tuota... Mutta joo ei kannata pelästyä, että kyllä niistä sit kuitenkin selviää.

PILVI ILONA
Ja just se omien opiskelutekniikoiden löytäminen on tosi tärkeetä, et mikä toimii itselle. Ja just, että semmonen aktiivinen oppiminen. Että sä opit niitä asioita, joita sä harjoittelet. Ja ehkä itse oon nyt huomannut, että semmonen muistiinpanojen kirjoittaminen ei välttämättä ole kauhean aktiivista oppimista, ellet sä tee siitä aktiivista. Et jotenkin miten sä omaksut asiat, niin siihen kannattaa kyl käyttää aikaa ja energiaa, että jotenkin löytäisi jo heti alussa ne itselle toimivat tekniikat ja sit pääsee hyödyntämään niitä. Ja ehkä tästä oppimisesta vielä, niin kun olen opiskellut tosiaan myös ammattikorkeakoulussa, niin siellä ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen mulla oli semmonen olo, että mä oon oppinu ihan valtavasti uusia asioita versus sitten eka vuos yliopistossa ja mä mietin, et oonko mä oppinut oikeastaan mitään? Mut se tieto on niin erilaista. Se karttuu pikkuhiljaa, ja sitten huomaakin myöhemmin, että vitsit, mun ymmärrys monista ilmiöistä ja asioista on lisääntynyt. Tai ehkä ei ole niin konkreettista se oma osaaminen välttämättä, mutta se on silti karttunut ja oppimista on tapahtunut.

LOTTA
Mulla kävi vähän sama juttu kuin Nealla niin siinä, et kun se eka kielioppikurssi lävähti silmille, niin mä olin aivan shokissa, et miten mun pitäis muka osata jotain tämmöstä, kun olen ollut tosi hyvä enkussa, mut sit ku mentiin niin paljon syvemmälle ja just niin paljon enemmän teoreettiselle tasolle vielä, et osa asioista meni aivan yli ymmärryksen, niin oli kyl vähän shokki heti siihen alkuun. Mut sit kyl siitäkin selvittiin Ja niinku opiskeltiin niin sitte opittiin kyllä. -Joo

ROOSA-ADALMIINA
Miten ollu esitelmien pitoa teijän opintojen aikana et onks tarvinut pitää hirveesti esitelmiä tai onko teillä seminaareissa jotain esitelmien pitämistä itellä vai onko ne vaan opettajat ja luennoitsijat siellä edessä?

LOTTA
No meillä riippuu tosi paljon kurssista et joillain on niinku esitelmiä. Yleensä jos on esitelmä niin se on just joku, ehkä ryhmässä tehtävä. Paitsi sitten meillä on kandiseminaari ja graduseminaari, niin niissä pidetään niinku siit omasta työstä niinku yksin se esitelmä, mut ei niin hirveesti mä oon kuullut et muissa kieli aineissa on enemmän kuin mitä enkussa.

NEA
Joo no meillä on itseäs tosi paljon on seminaareja ja ryhmätöitä ja muutenkin esitelmiä, mikä on toisaalta hyvä koska se on sit meijän alalla semmone et niitä joutuu pitämään niinku sit siel työelämässä kyllä ku esittelee omaa tutkimusta ja muuta, mutta se on mikä on kivaa ni aluks just ollu vaan niinku meijän pienen vuosikurssin kesken et tulee ihmiset tutuiksi ni sit tavallaan et ku jos esiintyminen jännittää ni se on semmonen kevyt aloitus. Mut joo on ollu paljo.

PILVI ILONA
Joo meil on kans tosi paljon et melkein jokasella kurssil on niinku seminaari esitelmä joka pitää pitää ja usein pareittain tehdään tai sitten ryhmässä. Meille vitsaillaankin sitä, että hoitotieteen opintojen loppuvaiheessa esiintyminen ei jännitä enää niinkun missään, koska sitä on tullut tehtyä sit jo niin paljon et alkuun se ehkä vähän hämmensi et apua pitäis tunti pitää esitelmää jostain aiheesta x, josta en etukäteen tiedä hirveesti yhtään mitään, mutta kyl siihen vaan on harjaantunut pikkuhiljaa. Ja on ihan ok myös sanoa et jännittää ja pyritään siihen et ne ois turvallisia tiloja kaikille. Sitten ne seminaarit. -Joo ja mikä mua yllätti ni oli se

ROOSA-ADALMIINA
että ne ei oo hirveen pitkiä alussa et ne voi olla kymmenen minuutin ja sit ne voidaan pitää ihan sieltä omalta paikalta et se ei oo mikään iso luentosali mihin sä oot menos kahen sadan ihmisen eteen pitämään sitä, vaan se voi olla pieni seminaari huone jossa on 15 ihmistä kuuntelemassa sitä ja ja tota se on yleensä myös ryhmässä tehty että et oo siellä yksin isolle yleisölle mitään esitelmää pitämässä. -Joo ja mikä mua

LOTTA
helpottaa on niinku aatella et periaate siin kurssil kaikki joutuu siihen paikkaan ja kaikkia varmaan jännittää. Ainakin ekoil kursseil ku ei vielä tunne niit omii niinku vuosikurssilaisii tai omii kurssikavereita niin hyvin ni et kaikkii jännittää ja kaikki joutuu vähän ku tekee sen saman jutun ni ei kukaan vähän niinku toivois sulle pahaa sieltä yleisöstä vaan kaikki vähän niinku vaan toivoo et sä onnistut.

ROOSA-ADALMIINA
Joo, ei missään nimessä kukaan toivo pahaa vaan kattoo just sille että et hei et oli hyvä esitys ja yleensä myös palaute on just semmosta konkreettista ja positiivista.

NEA
Joo ehottomasti. -Kyllä, no tääl on kysytty sitten että

PILVI ILONA
saako yliopistosta tukea ja apua, en tiedä onks teillä millaisia kokemuksia? Mutta ainakin itse koen, että jo opintojen alussa painotettiin tosi paljon sitä et yksin ei tarvii jäädä jos on semmonen olo et et kaipaa jossain jeesii tai jos on jotain erityistarpeita tai tarvii lisä-aikaa tai muuta et meil on esteettömyyssuunnittelijat ja meillä on opintoneuvojat, joiden kaa voi käydä juttelemassa ja sit jos kaipaa ihan muuten vaan tukea elämäänsä, niin siihenkin on sitten kyllä tahot jotka sitä antaa. Että meillä on aivan ihanat opintopsykologit, tosi mukavat oppilaitospapit, myös niinkun laitoksen henkilökunta. Ja näin on kaikki niinku meidän opiskelijoiden puolella, että puhalletaan kaikki kyllä yhteen hiileen.

NEA
Joo et mua ehkä pelotti jotenki vähän siinä yliopiston kanssa et se on niin itsenäistä. Et sit mä aattelin et joutuis jotenkin tosi paljo yksin niinku stressaamaa asioitten kanssa, mutta sit ne kurssikaverit, ne on muodostunut tosi tärkeiksi ja myös niinku just professorit ja opettajat on semmosia et pysty juttelee asioista. Ei voidaan neuvotella et jos on liian tiukka aikataulu tai jotain et ei tarvii jäädä yksin. Ja sit meillä on myös tommoset henkilökohtaiset mentorit jotka sit auttaa urapolun suunnittelussa niin se on ollu tosi kiva.

ROOSA-ADALMIINA
Oi meil ei oo ollu tommosiani! -Joo ja joku mentori ois kyl kiva,

LOTTA
mut meilki on siis kyl se et saa kyl tukea ja et yksin ei tarvi jäädä et meilki on kaikil niinku enkun opiskelijoilla on tämmönen academic advisor eli niinku opettaja tuutori tai niinku semmonen joka on joku englannin henkilökunnan jäsen, joku opettaja tai professori ja hän sit auttaa tekee esim niinku henkilökohtaisen opintosuunnitelman tai auttaa jos tulee kysymyksiä omista opinnoista tai kursseista tai muusta tommosesta ni heiltä saa hyvin apuja. Ja oon ymmärtäny että muillakin taitaa tiedekunnilla ja muilki aloilla on tämmönen samanlainen systeemi, tai ainakin samantyyppinen kyllä.

PILVI ILONA
Ja just et meillä on paljon painotettu sitä että ei oo mikään häpee, hakee apua ja sanoo et hei mä en jaksa ja nyt on liikaa ja tarvitsen apua et kaikki täällä ollaan toinen toisiamme varten et sitä ei kyl tarvi pelätä. Sit hei on kysytty, että mihin kaikkialle meidän tutkinnoilla voi työllistyä? Tähän nyt aika laaja kyssäri, mutta silleen tiivistetysti nyt meidän aloilta. Jos Nea vaikka aloitat ensin?

NEA
Joo no tästä saa niin laajan vastauksen kyllä mitä mahdollista, mut yritän tiivistää et tosiaan biolääketiede on semmonen ala et ei valmistu mihinkään tiettyyn ammattiin, että ammattinimikkeitä voi olla sit ihan valtavasti. Yks semmonen yleinen on et päätyy tutkijaks yliopistolle tai sitte yrityksiin. Esimerkiks Orion on semmonen iso työllistävä tääl Turun alueella, mut sit on muitakin pienempiiki yrityksiä. Ja sit on myös mahollista niinku ylipäätään erilaisiin projekteihin päästä työskentelemään. Ja bisnespuolen juttuja, virastopuolen juttuja esimerkiks Fimean. Se on tämmönen lääketurvavirasto ja sit on myös Elintarvikevirasto. et siis tosi laajasti on mahdollisuuksia ja en itsekään tiedä kaikkea, mutta meil tulee onneks opinnoissa semmosii urapolkupäiviä missä alumnit tulee kertoo heijän urapoluista ni siellä valottuu sit tosi hyvin kaikki mahdollisuudet. Mutta valtavasti. Tiivistetysti akatemia ja lääketeollisuus on semmosia isoja työnantajia.

PILVI ILONA
Tosi mielenkiintosta.

LOTTA
Kun kieltä opiskelee, niin tottakai se yleinen oletus on se, että jos tulee kieltenopettaja ja tai sit kielenkääntäjä. Ja nehän on siis tietysti vaihtoehtoja ja moni valitsee ne vaihtoehdot. Mutta tottakai siis kielten tutkinnolla on paljon mahdollisuuksia muuallakin kuin pelkästään opettamisessa tai kääntämisessä. Ja ehkä se tärkein juttu on se, et niil omilla sivuaineilla oikeesti niinku vaikuttaa sen tulevaan uraan ihan valtavasti. Et niil sivuaineil sä vähä niinku rakennat sen kielen ympärille sen muun osaamisen, millä sä sitten niinku haet niitä töitä. Ja siis esimerkiks vaik tiiän et on koulutuksen toimialalla, hallinnossa ja viestinnässä ihmisiä ja sit muuten niinku vaan viestinnässä tai markkinoinnissa ja tommosissa on niinku kielten opiskelijoita et se just riippuu niist sivuaineist ja sit ehkä se et niinku mäki oon siis rakentanut tosi monipuolist tutkintoo, et ei tarvi välttämättä niinku rajoittaa sitä vielä opiskeluvaiheessa niin paljoo et mä opiskelen kieli asiantuntijaksi, mutta myös luen opettajan pätevyyden et mul tulee olla englannin opettajan pätevyys. Mut mä oon lukenu myös esimerkiks käännösviestintää, ja liiketoimintaa ja niinku vähän kaikkea mahollista. Et pystyis niinku mahollisimman monipuolisesta joukosta, valitsee sen tulevan uran.

NEA
Joo, eli teil on niinku sivuainel tosi iso merkitys?

LOTTA
Voi olla joo siis tosi iso. On tosi paljon tilaa sivuaineelle, niinku ne enkun opinnot ei vie siin tutkinnossa niin paljon tilaa et monet lukee siis useamman sivuaineen.

ROOSA-ADALMIINA
Meillä luetaan kans useempi sivuaine. Meillä kuuluu ihan kaks 25 opintopisteen sivuainetta ja aika moni ottaa psykaa. Sote akatemiaa, poliittista historiaa. Mut tiedän myös semmosii jotka on opiskellut esimerkiks matematiikkaa et niillä pystyy aika paljon tai tosi paljon vaikuttaa siihen että mihin työllistyy sitte tulevaisuudessa. Suurin, suurimmat työnantajat on julkinen puoli, niin kunnat, erilaiset laitokset kuin sitten ministeriöt ja mitä Helsingistä päin sitten taas löytyy, mut kyllä työllistyy myös yrityspuolelle yrityssektorille.

PILVI ILONA
Joo, mielenkiintosta. Hoitotietees meillä on tosiaan kaks linjaa. Meillä on hoitotieteen pedagoginen asiantuntijuus ja johtamisen ja asiantuntijuuden linja ja mä oon ite täällä johtamisen ja asiantuntijuuden linjalla ja mulla on aika laajat mahdollisuudet työllistyä hyvinkin erilaisiin tehtäviin, riippuen vähän siitä, että mihin mä nyt opinnoissa sitten tarkemmin suuntaan ja mitä sitten tähän sivuaineeksi otan. Mutta kaikki julkisen sektorin sosiaali ja terveyspuolen johtamis ja kehittämistehtävät on semmosia mihin voisin työllistyä, sitten hyvinvointialueiden palvelukseen esimerkiksi ylihoitajaks, opetushoitajaksi, osastonhoitajaks, kliiniseks asiantuntijaksi. Myös sitten yksityiselle sektorille. Voisin hyvin työllistyä sote alan tehtäviin ministeriöille. ja julkisella puolella toki sitten kansainväliset tehtävät. WHO esimerkiksi Maailman terveysjärjestö, YK. Hyvinkin monipuolisia mahdollisuuksia löytyy. Ja sitten näillä pedagogisen asiantuntijuuden opiskelijoilla, niin heillä on sitten se opettajan pätevyys, että he voivat toimia sosiaali -ja terveysalan opettajana ammattikouluissa ja ammattikorkeakouluissa ja opettaa sitten tulevia hoitoalan osaajia. Mutta näistä sivuaineistä voitais ehkä jatkaa vielä, että mitä kaikkea sitten voi lukea sivuaineena? Mitä te ootte ottanut sivuaineeksi?

NEA
Joo eli meijän alalla voi ainaki ottaa vähän mitä vaan oikeestaa sivuaineks mikä kiinnostaa että voi ottaa siis jonkun sivuainekokonaisuuden tai sit jotain yksittäisiä kursseja et ite oon ottanut tommosen neurotieteen sivuainekokonaisuuden mihin kuuluu viis kurssia, mutta sitten kurssikaverit ottanu jotain just yksittäisiä, esimerkiks jotain virusoppia tai lääketieteen historiaa tai kieliä, sit voi ottaa vaikka tekniikan puolen juttuja. Mahdollisuuksia on tosi paljon. Mikä vaan itseä kiinnostaa, ni voi valita sen mukaan.

LOTTA
Joo, meilläkin on ihan niinku kans vapaavalintainen, et saa oikeastaan mitä vaan mitä vaan ottaa ja sitä kautta rakentaa sitä omannäköistä tutkintoa et mä oon ehtinyt lukea aika paljon. mä oon lukenut kasvatustieteitä, sit mä oon lukenu käännösviestintää ja liiketoimintaa ja sit myös työelämän ja henkilöstöasioiden opintokokonaisuutta.

ROOSA-ADALMIINA
Meillä pystyy valitsemaan myös tosi vapaasti ne, mut täytyy tehdä kaks opintokokonaisuutta jotka on just ne kakskytviis opintopistettä sit kumpikin. Eli tosi paljon. Tosi laajat sivuainekokonaisuudet pystyy opiskelemaan. Ite kokeilin ensin taloustiedettä muutaman kurssin, jonka jälkeen olin et ei ehkä oo se mun juttu. Sen jälkeen kokeilin suomen kieli- ja viestintäkokonaisuutta.  Siitäkin tein muutaman kurssin ja sitte päädyin psykalle, josta haluaisin just mun pääaineen tulevaisuudessa tehdä. Ja soteakatemia myös. Semmoinen toinen. Se on tosi kiva kun se tehdään tosi itsenäisesti ja etänä. Mä tykkään ite tosi paljon etäopinnoista, niin se on ollu mulle tosi sopiva.

PILVI ILONA
Joo onpa mielenkiintoista! Mulla tosiaan on vasta ensimmäinen opiskeluvuosi menossa hoitotieteen parissa, ni en oo vielä ehtiny sivuaineita silleen ottaa enkä kauheesti vielä miettiä. Mutta mua kiinnostaa kyllä rahoitus ja laskentatoimi, myös terveystaloustiede ja sitten noi soteakatemian kurssit ja myös haluisin ehkä muutaman kurssin ottaa jotain ranskan keskustelukursseja, että sais vähän elvytettyä ja ranskankielen taitoa ja ihan vaan päästä pölöttämään ni se vois olla ihan hauskaa. Mutta katsotaan.

ROOSA-ADALMIINA
Meil itseasiassa aika moni ottaa just kieliä. Saattaa olla ranskaa, saksaa, italiaa. Ihan mitä tahansa voi ottaa just sen muutaman kurssin, jolloin ne saa niinku meijän muut opinnot -kokonaisuuteen, joka on kymmenen opintopistettä. Tai sit lukee sen koko sivuainekokonaisuuden

LOTTA
Mä oon lukenu niinku alkeista lähtien italiaa. Turun yliopiston kieli -ja viestintäopintojen keskuksessa et siitä saa opintokokonaisuuden, mut ainakaan meil kielitutkintoon ei voi sitä sisällyttää sivuaineena mut just noihin niinku muihin muihin vapaavalintaisiin opintoihin. Se oli kyl tosi kiva, koska mä en oo opiskellu italiaa aikasemmin ja sit halusin niinku alottaa uuden kielen niin taas on sit vaa vähä enemmän semmost ehkä ylä aste tai lukio tyyppistä kielten opiskelua et tehään paritehtäviä ja katotaan sanastoa ja niinku tota noit teematekstejä ja niinkun peruskielioppi- juttuja. Mut se oli tosi kivaa, ehkä just semmosta niinkun arki selviytymiseen tähtäävää niinku kielitaidon opiskelua sitten.

NEA
Joo ja mua kiinnostais kans tietää et mikä on ollut teidän mielestä parasta teijän opinnoissa ja mikä on sit taas yllättänyt? Niinkun vaikka kursseissa?

LOTTA
No mua ainakin yllätti just, no mä en ollu ottanu hirveest selvää niinku opinnoista ennenkö mä tulin tänne, koska se oli vähän semmonen just mennään nyt tonne ja katotaan että mitä tapahtuu. Mut kyl yllätti se, kuinka jotenki monipuolisesti ja syvällisesti perehdytään niinku kielen eri osa alueisiin. Tai jotenki se, että et on niin paljon niinku tiedettävää ja opiskeltavaa niinku yhessä kielessä ja niin monia eri osa alueita minkä olemassaolosta ei välttämättä ees tienny niinku sillon ku oli lukiossa. Ja mun lempijuttu on kyl ehkä ollu just se monipuolisuus ja se, että on pystynyt rakentaa semmosta omannäköistä tutkintoa niitten sivuaineiden kautta ja valita just ihan mitä niinku haluaa ja tehä just niinku sen omannäköisen omannäköisen jutun.

ROOSA-ADALMIINA
Mä oon kyl sinänsä avoimin mielin ku mä oon vasta siinä kohtaa kattonu mitä opinnot sisältää kun vaan paikan saanu vastaan tai paikan pystynyt ottamaan vastaan. Ja totta kyllä, oon ehkä sinänsä yllättynyt sivuaineiden määrästä et jos kattoo meijän pääaineopintoja niin niit on yhteensä 30 opintopistettä perus ja aineopintoja ja sitten on sivuaineopintoja kuitenkin se 50 opintopistettä. Siinä niin niiden niinkuin ne on oikeastaan aika sama määrä loppujen lopuksi. Tokihan siellä on kaikki laadulliset ja määrälliset kurssit ja kandit ja maisterit ynnä muut sitte tulee viel päälle. Mutta siin ensimmäisinä vuosina opiskelee myös tosi paljon muutakin kuin sitä sun omaa pääainetta.

PILVI ILONA
Joo, mulle ehkä parasta on, tai ehkä yllättävintä on ollu siis se, että meillä hoitotieteen laitoksella jokainen opiskelija integroituu johonkin meidän laitoksen tutkimusalaohjelmaan ja mä oon ite etiikan tutkimusala ohjelmassa ja siellä meillä sitten meidän kanditöitä ja graduja ohjaa sitten sen tutkimusalan professorit ja yliopiston lehtorit ja post doc tutkijat ja väitöskirjatutkijat. Ja meillä on siis yhteisiä tapaamisia, missä saa sitten vinkkejä näihin omiin omiin tutkielmiin. Ja on silleen kauheen kivaa, että pääsee sisään siihen laitoksen touhuihin ja tutustuu henkilökuntaan ja on silleen semmonen tuki niinku lähellä. Niin se on ollu ehdottomasti mun mielestä hoitotieteessä semmonen tosi positiivisesti yllättänyt juttu ja ehkä sitte se, että miten monipuolisen käsityksen sosiaali ja terveyspalveluista meidän sote järjestelmästä hoitotieteen opinnoissa saa, ni tässä kyllä oma asiantuntijuus on jo nyt kehittynyt ihan valtavan paljon, vaikkakin ollaan vielä opinnoissa aika alussa.

NEA
Joo tosi mielenkiintosta. Mulla on ollu kans se, että niinku yllättänyt se tiedon määrä, että mitä niinku biolääketieteilijän tulee niinku osata ja mitä kaikkee pääsee opiskelemaan. et se on ollu kyl semmosta ja joo ja ehkä kaikki ne taidot ja tiedot mitä on labrassa päässy oppii ja tekemään. Ja ehkä ne eläintyöt on ollu semmosii jännittäviä, ehkä vähä yllättäviäkin et mimmosia ollu mut sanotaan et ne on niinku yllättänyt positiivisesti. Että on niinku koe eläintutkimuksesta lääkekehityksessä ni tul positiivinen kuva kuitenkin.

PILVI ILONA
Ja on tosi mielenkiintoista kuulla just eri aloilta näitä vastauksia, että et mikä on ollu kenellekin kaikista mieleenpainuvinta. Meillä on kysytty, että onko opiskelu ja työnteko helppo yhdistää, et onnistuuko, käyttekö te töissä opintojen ohella tai ootteko käyny?

LOTTA
No mä en täl hetkel käy. Mutta mää oon kyl käyny niinko opintojen ohella ja sit tietysti kesäsin aina mut. Oon tehny ihan niinku perus aspaduunia niinku opintojen ohella semmosel pienel sopparilla ja se on ihan mahdollista yhdistää. Mut tietysti riippuu ihmisestä et mitkä ne, niinku, tai ihmisestä ja myös niinku elämänvaiheesta ja omista voimavaroista, että et mikä se on se niinku mikä on valmis niinku tai ne voimavarat mitkä on valmiit antaa niinku työlle siinä opiskelun ohella. Että ei välttämättä aina aina oo tarpeeks voimavaroja siihen töissä käymiseen.

ROOSA-ADALMIINA
Joo, mäki oon opintojen aikaan täs neljä tai kolme ja puolen vuoden aikana ehtinyt tekemään töitä aika paljonkin. Välillä tehny vähän vähemmän. Et kyl se tasapaino täytyy kokoajan löytää Ja kyl se vaikuttaa loppupeleis niihin opintojen edistymiseen. Jos sä teet kokopäivä töitä tai tekisit vaikka kakskyt tuntii viikossakin, ni se saattaa vaikuttaa sun niinku opintojen edistymiseen. Et siihen täytyisi myös varautua silloin. Mut ite en nää myöskään sitä niinku huonona asiana tälleen neljännen vuoden opiskelijana ja kandia ei oo vielä tota tehtynä niin ei en nää ongelmana myöskään.

PILVI ILONA
Joo no hoitotieteessä meillä on aika tyypillistä se, että melkein kaikki meidän opiskelijat käy töissä. Osa mun kurssikavereista tekee ihan sataprosenttista työaikaa, epäsäännöllistä kolmivuorotyötä. Itse en en ihan niin paljoon pysty, että syksynä mä tein vielä 60 prosenttista sairaanhoitajan työtä. Ja just paljon niinku iltoja, viikonloppuja ja öitä. Mutta se oli aika raskasta. Onnistu kyllä ihan hyvin. Siis se yhteensovittaminen aikataulullisesti, mutta sekin varmasti riippuu vähän siitä, että missä on töissä. Et sitte taas ite koen et jos olisin tehnyt tämmöstä virka työaikaa maanantaista perjantaihin kahdeksasta neljään, ni sit ois ehkä ollut haasteita. Kolmivuorotyö onnistu kyllä. Mut nyt kevään mä oon sit keskittyny ihan päätoimisesti vaan opintoihin ja Ja näin et kyl se vaatii sit semmosta aikatauluttamista et oikeesti tietää et missä kohdin sitten pystyy niitä opintoja edistämään ja missä kohdin on se aika sille levollekin, koska sekin on tärkeätä.

NEA
On ehottomasti et meillä biolääketieteellä on aika silleen tiiviit opinnot ja meillä on tosi paljon pakollista niinku oikeestaan joka viikko, et se kyl rajottaa aika paljon sitä työntekoa ja ite oon kokenut myös et ei oo voimavaroja tehä ihan hirveesti tota töitä, mut oon kuitenkin tehny kans tuntitöitä sitten tossa koulun ohella et on kuitenkin kiva sit vähän lisätienestejä kerätä ja muutenkin sellast kivaa vaihtelua et ite on päässy lääketeollisuuteen töihin. Se on ollu semmonen ihan kiva ku vähän vastaa kuitenkin omaa alaa ja sitten kesätöiden kautta tota saanut myös jatkumoa yhteen tutkimusryhmään ni se on ollu kivaa et aika moni oikeestaan meijän alalta pääsee sitte johonki tutkimusryhmään tekee silleen opintojen ohella, mutta ihan kauheesti ei kyllä pysty niit töitä tekemään et sen verran tiivistä on.

PILVI ILONA
Niinpä, mitäs teil on ton läsnäolo pakon osalta että tääl on kysytty sitäkin että onko mahollisuus lähteä niinku joskus vaikka reissuun ja miten poissaoloihin suhtaudutaan opintojen aikana ni miten teidän aloilla on järjestetty?

ROOSA-ADALMIINA
Meil on tosi erilaista. Riippuu tosi paljon sit luennoitsijasta ja kurssin vetäjästä. Oon ollu semmosella kurssilla ku sanottiin, että luennot on kaikille pakollisia. Otetaan läsnäolo tiedot ylös ja oppimispäiväkirjaa et pysty tekemään ellet käy luennolla. Ja sitte samaan aikaan mulla oli kurssi, jolta kävin kurssin vetäjältä kysymässä, että hei että onko täällä läsnäolopakkoa, ni hän vastasi, että yliopistossa ei ole missään läsnäolopakkoa. No itse asiassa tossa just edellisillä luennoilla sanottiin että on läsnäolopakko et vaihtelee tosi paljon. Lähtökohtaisesti seminaarit ja pienryhmätyöskentely on kyl läsnäoloapakollisii, mut isommat luennot massaluennot yleensä ei oo.

LOTTA
Joo meillä vähän sama et vaihtelee tosi paljon sen mukaan et minkälainen kurssi on kyseessä. Et just noi pienemmät ryhmät on yleensä niit mis on se läsnäolopakko ja sit ne isommat ni ei välttämättä. Ja yleensä ensin kurssin alussa, sit viimestään saa tietää et onko semmonen mis pitää olla kaikil luennoilla vai ei. Ja sit tietysti jos on semmonen läsnäolo pakollinen kurssi niin tottakai aina jotkut poissaolot on sallittuja, et et yleensä on asetettu joku määrä, esimerkiksi kaks et milt saa olla pois. siis jos on enemmän ni sitte laittaa vaa viestii sille kurssin vetäjälle että mitäs nyt toimitaan ja yleensä sit saa jotain lisätehtävää esimerkiksi.

NEA
Joo no meil suhtaudutaan silleen aika tiukasti, koska meil on aika paljon sellast opetusta mis on pakko olla läsnä ettei vaan niiku labrat vaan sit on muitakin tällaisia niinku vaikka ryhmätöitä ja muita mis on pakko olla paikalla. Et, Et lomien takia ne ei oo semmosii hyväksyttäviä syitä meillä, et jos on sairaana ni sit tota pystyy korvaamaan sitten kursseissa. Mutta sama juttu kuin teillä et massaluennot on semmosii vapaavalintaisia lähes aina, mutta sit on.

ROOSA-ADALMIINA
Mut kyl mä oon ite kokenu ne massaluennotkin tosi hyödyllisiksi. Ne rytmittää sitä opiskelua sillä kurssilla tosi paljon, et sen takia kyl suosittelen lähtökohtaisesti menemään ja menenkin myös itse niille et sit se kurssi menee oikeesti eteenpäin eikä se jää sulta tekemättä.

LOTTA
Toi on täysin totta. Ja varsinkin nyt kun on niin paljon niitä itsenäisii opintoja, niin nyt on alkanu oikein kaiholla muistelemaan niitä ekojen vuosien vapaavalintaisia luentoja. Tai no niitä mis ei oo läsnäolopakko ni silleen et vitsi oli kiva nähä kaikki opiskelukaverit aina siellä ja niinku mennä sinne kuuntelemaan kiinnostavaa luentoa. Kun nyt sitte vaa jossain kirjastossa tai kotona kattomassa luentoa tai luento tallennetta yksin ni siinä vähä eri fiilis.

NEA
Ehottomasti! Mäki oli iha onnessani kun tuli pitkästä aikaa semmone luentokurssi. Kun nyt on vaan kirjottanut kaikenlaisiin raportteja ja muita ni se teki kivaa vaihtelua.

PILVI ILONA
Joo meil on jonkun verran läsnäolopakkoa. Seminaarit on aina läsnäolo pakollisia oikeastaan ja luennot sitten pääsääntöisesti ei, mutta ja harjoituskurssit esim. Tilastotieteessä on kyllä pakollisia, mut et luennoille kannattaa kyl osallistuu ja noin Ihan hyödyllisiä Ja meillä on sit aika paljon luentoja myös Zoomin kautta etänä, että vähän vaihtelee ne viikot et kuinka paljon sit on sitä läsnäolopakollista, mutta ehkä keskimäärin kerran tai kaksi viikossa pitää olla paikan päällä luentosalissa. Et meillä hoitotieteen laitoksella on silleen vähän erikoinen systeemi, että meillä on tietyillä kursseilla mahdollisuus järjestää yks tai kaks opetusryhmää myös Helsingissä mahdollisuuksien mukaan. et osa meidän opiskelijoista ei todellakaan asu Turussa vaan saattaa asuu pk-seudulla tai muualla Suomessa ja sitte joko käyvät Turussa seminaareissa tai sit mahdollisesti myös Helsingissä. Että tämmöstäkin mahollisuutta meillä on. No sit on kysytty vielä, että millaisia vinkkejä meillä olis muualta Turkuun muuttaville täällä opiskelut aloittaville? Ja mitä kaikkea Turussa voi harrastaa?

LOTTA
No mä oon ite just Tampereelta sillon muuttanu ja itse asias muutin samalla myös ekan omaan kotiin kun muutin kun muutin Turkuun ja muutin sillon kämppiksen kanssa lukiokaverin kanssa Tampereelta Turkuun. Se tuntuu aluks tosi jännittävältä. Tietysti eka oma koti ja sit myös kaupunki, josta ei tunne ketään muuta kuin sen oman kämppiksen. Ja mun kämpis aloitti sillon hammaslääkiksessä samana vuonna kun mä alotin enkulla. Niilhän alko ne orientaatiopäivät myös vähä aikasemmin kuin mitä mulla sit alko. Et pari päivää oli sellasta et hän lähti sinne niinku orientaatio niinku päiville ja sit mä vaa olin kotona ja mä olin vaa et mä en tunne ketään oikeestaan et mä en tiiä et mitä mä voin tehä et sit mä vaa käveleskelin ja vähän tutkiskelin kaupunkii. Mut mä sanoisin et kyl se lutviutuu ja heti ku se yliopisto alkaa ne opinnot alkaa ni tulee niin paljon mietittävää, niin paljon tekemistä, et ei siin sit ehdi enää oikein ees miettiä miettiä muuta. Ja sit tietysti tutustuu tosi paljo uusiin ihmisiin et se voi myös tuntuu vähän silleen niinku tota niinku jännittävältä esim. oikee ylitsepursuavalta, kun on niin paljon kaikkee kokoajan, uusii ihmisii. Mut silleen et pitää myös pitää huoli siit omast omast palautumisesta myös sillo orientaatioviikoilla, et kaikkialle ei myöskään oo pakko mennä jos ei jos ei jaksa ja se ei myöskään pilaa mitään, mitään tutustumisia mihinkää suuntaa jos yhen tapahtuman jättää välistä.

PILVI ILONA
Niinpä mä sanoisin kans et ennakkoluulottomasti Kannattaa kyl sanoo uusille asioille kyllä ja lähtee mukaan ja tutustuu uusiin ihmisiin. Myös käydä eri ainejärjestöjen tapahtumissa ja poikkitieteellisissä tapahtumissa ja kattella et mitä kaikkii harrastusjärjestöjä on. Et Turusta löytyy kyllä oikeestaan melkein joka päivälle jotain tekemistä et ei tarvis sillä ajatella et jäis yksin. Ja sithän meillä on kaikkia vaikuttamismahdollisuuksiakin yliopiston sisällä ja ja erilaisten järjestöjen kautta.

ROOSA-ADALMIINA
Joo ja itseasiassa Kuntaliittohan on nyt tehny jonkun tämmösen uuden tutkimuksen tai kyselyn jossa turkulaiset on maan tyytyväisimpiä kulttuuripalveluihin, niin kyllähän täällä harrastustoimintaa sitä kautta myös löytyy. Kulttuuripuolelta on musiikkia, on teatteria. Sit taas liikunnan puolelta meillä on aivan valtava määrä erilaisia seuroja ja just nää harrastejärjestöt tääl Turun yliopiston ylioppilaskunnassa ni niitä on valtava määrä. Oisko 150 yhdistystä just niinku aikasemmin sanoin ja siel on harrastejärjestöjä ja

UNKNOWN
ainejärjestöä ni et löytyy kyllä luistelusta jääkiekkoon ja räpistä kuorolauluun.

NEA
Kyllä juu ja sithän on toi CampusSport joka tarjoo viikossa yli 100 tuntii liikuntaa et on just ryhmäliikuntoja ja montaa eri salia. Että niinku urheilla pystyy ja ite harrastan sitte viel yhes turkulaises seurassa balettia on pystyin sitäkin jatkaa yliopiston ohella ni se on ollu kivaa ja ja joo suosittelen et lähtee kaikkeen mukaan mikä vähänkin kiinnostaa, mut toki omien voimavarojen mukaan että iteki menin hallitustoimintaan ekana vuonna, mut en oo sitä kyl katunut hetkeäkään et sitä kautta sai tosi paljon uusia ystäviä ja sitten läpi kurssirajojen et Jotain jännittäviä juttuja kannattaa ottaa vastaan, jos vaan pystyy.

LOTTA
Joo, mäki olin hallitustoiminnassa niinku kolme vuotta meijän ainejärjestön hallituksessa ja se on kyl semmonen mitä mä suosittelen kaikille kans. Ensinnäkin se on ihan hirveen hyvää kokemusta CVssä niinkun laittaa sinne ja sit myös siin saa niin paljo uusii kokemuksii uusii taitoi uusii ystäviin niinku kaikkee ja löytyy niin paljon erilaisia myös pestejä et mikä on se oma kiinnostuksen kohde niinku siin hallitustoimintaan nähden.

PILVI ILONA
Joo ehottomasti! Itekki oon just nyt ekaa vuotta meidän ainejärjestön hallituksessa ja oon kyl tykännyt ihan tosi paljon et paitsi tutustuu muihin opiskelijoihin ja muiden vuosikurssien opiskelijoihin, niin myöskin lääketieteellisen tiedekunnan sisällä eri laitosten opiskelijoihin ja sit myös muiden tiedekuntien opiskelijoihin. Et se on kyl semmonen aitiopaikka mis pääsee oppimaan uusia taitoja.

ROOSA-ADALMIINA
Joo ja nää ainejärjestöthän tekee edunvalvontaa ja koulutuspoliittista sisältöä myös, niin se vaikuttaa niihin opintoihin aika paljon ja vaikuttaa niihin opettajiin ja professoreihin ja kaikkeen siihen. Ja sitä pääsee tutustumaan myös heihin paljon paremmin kuin ns. tavallisena opiskelijana.

PILVI ILONA
Kyllä meillä on ainakin silleen, että hoitotieteen ainejärjestö Adaptus on ihan siis säännöllisesti mukana meidän hoitotieteen laitoksen aamukokouksessa ja siellä meitä kuullaan ja päästään silleen suoraan Kertoo henkilöstölle, että mitkä asiat on meille tärkeitä ja mihin me haluttais muutosta ja millaista yhteistyötä me haluttais tehä. Ja on silleen tosi lämmin yhteistyö kyllä.

NEA
Joo et hallituksen toimijana kyllä pysyy kartalla et mitä tapahtuu koko ajan et se on tosi kiva. -Ja se on

LOTTA
myös just kivaa Semmonen vähän niinku vapaa ajan harrastus myös samalla. Mä en ite harrasta sinänsä mitään tommosta ohjattua, niinku esim. balettia, mut mä kyl omatoimisesti harrastan tosi paljon asioita, esimerkiks Turun noi kaikki lenkkipolut ja tommoset on tosi hyvät ja tosi kattavat. Aurajoen varrella on tosi kiva lenkkeillä. Kaunis maisema. Ja sit sen lisäksi tietysti löytää paljon ihmisiä, joilla on samanlaisia kiinnostuksen kohteita. Esimerkiksi ite neulon tosi paljon. Oon löytänyt yliopistossa tosi paljon ihmisiä, jotka tekee käsitöitä myös niin sit pystyy yhessä niinku tekee niit omii vaik neulontaprojekteja.

PILVI ILONA
Niinpä joo ja myös ite harrastan uintia, niin meillä on Turussa myös ihan hyvät uimahallit et Impivaara varsinkin on semmonen missä tykkään käydä ja opiskelijat saa monesti näistä kaupungin liikuntapalveluista vähän huokeamman hinnan. -Ni eikö se hinta oo joku neljä kymppiä

ROOSA-ADALMIINA
neljä kuukautta suurinpiirtein?

PILVI ILONA
Jotain sellasta se taitaa olla et kyl kannattaa hyödyntää et pääsee sit menemään ihan niin monta kertaa viikossa ku haluaa.

ROOSA-ADALMIINA
Juu ja mun mielest siihen kuuluu myös kaupungin kuntosalitkin, et se oli tosi huokee hinta opiskelijoille. -Kyllä kyllä,

PILVI ILONA
Et ehottomasti Turussa on kyllä panostettu opiskelijoiden hyvinvointiin monella tavalla.

ROOSA-ADALMIINA
Nooh, neljäkymmentä tuhat opiskelijaa opiskelee tässä kaupungissa ni täytyy vähä panostaakin. Mul on iha sama. Mä en oo itseasias missään ohjatussa harrastustoiminnassa vaan tuolla politiikan puolella sitte ni ylioppilaskunnassa kun sitte kaupungin puolellani. Kyllä Turussa pääsee sitäki tekemää erilaista vaikuttamistyötä ja politiikkaa.

NEA
Joo se on mahtavaa et niinkun kaikille löytyy jotain harrastettavaa.

PILVI ILONA
Joo ehdottomasti paljon! Et yksin ei kyl missään nimessä tarvii jäädä. Oisko viel jotain viimeisiä sanoja terveisiä? Mitä haluisit sanoa tuleville hakijoille, jotka mahdollisesti kuuntelee meidän podia?

LOTTA
Yhteishakuhan tässä on alkamassa ja ehkä voin sanoa kaikkien puolesta, että suositellaan Turun yliopistoa kyl niin kuin täydellä sydämellä. Ja ehkä tässäkin niinku jaksossa on kuultu sille neljä erilaista kokemusta ja neljä erilaista tarinaa siitä, miten tänne on päädytty ja myös siitä, että miten täällä on viihdytty ja mitä täällä on tehty.

ROOSA-ADALMIINA
Turku on opiskelijakaupunki ja mahdollisuuksien kaupunki. Ehkä semmoisen voisin sanoa kaikille.

NEA
No semmoisen haluisin ite sanoo, että uskokaa teidän unelmiin ja menkää rohkeasti sellaisia haastaviakin juttuja kohti, että kova työ kyllä palkitaan.

PILVI ILONA
Niin, ehkä mä sen haluisin vielä sanoo, että jos sul on joku unelma ja haave jota sä haluisit tavoitella, ni lähde rohkeasti sitä kohti. Ja jos tuntuu siltä, että se haave on tosi korkeella tai unelma on tosi korkealla ja se on vaikea saavuttaa. Jos ajattelet, että ei vitsi et vaan jotkut fiksut ihmiset pystyy tähän ni unohda tommoset puheet ja ajatukset ja rupea tekemään töitä sen sun unelman eteen. Sä pystyt siihen. Ja on tosi tärkeää, että sä teet sellaisia asioita jotka tuntuu sulle itelle tärkeiltä ja uskallat rohkeasti tavoitella semmoisia asioita, jotka voi viedä sut sellaseen tulevaisuuteen, jossa sulla ois mahdollisimman hyvä olla, niin sanoisin että rohkeasti vaan hakemaan ja tarkastelemaan erilaisia mahdollisuuksia.

NEA
Okei, komppaan kans tässä edellisiä ja kannustan kaikkia hakemaan Turun yliopistoon ja uskomaan omiin unelmiin.

LOTTA
Ja kun aloitettiin jakso siit, että missä me nähtäis itsemme viiden vuoden päässä niin mä kyl haluaisin niinku kannustaa kaikkii uskoon siihen et sä voit olla missä vaan viiden vuoden päästä jos sä lähet työskentelen niit omia unelmia kohti ja Turun yliopisto tietysti mahdollistaa niit unelmii. Eli kannattaa rohkeasti kattoa et minkälaisii koulutusohjelmiin meillä on nyt. Me haluttais vaan kiittää sua kun kuuntelit ja kuullaan taas!

SPEAKER
*Loppumusiikki*